Vaihteeksi pehmeitä paketteja

Siitä on aikaa, kun näistä käsistä on lähtenyt viimeksi pehmeitä paketteja, mutta täksi jouluksi nyt niitä tuli muutama. Pääsinpä jopa yllättämään lähipiirin näillä lahjoilla, mikä on ihan kiva, ettei tule aina niitä samoja. Enemmänkin oli tarkoitus saada valmiiksi, mutta ei sitä ihan niin paljoa ehdikään kuin mitä pää ehtii suunnitella. Jotain jäi vielä puikoillekin. Varsinkin, kun piti tehdä ja purkaa, tehdä ja purkaa, kun ei ollut nuo tekniikat ihan heti hallussa.

Kun etsii netistä tietoa langoista ja ohjeista, niin tulee törmättyä kaikenlaisiin innostaviin blogeihin. Ihan ensimmäinen inspiraatio tuli eilen tein -blogin kissan korista, joka oli minusta niin ihana. Ihan pinkkiä ei tästä omasta tekeleestä ei tullut. Virkattu kissan kori piti saada alulle äkkiä, ja käsiin tarttui harmaa trikookude, kun joku oli tainnut mainita pitävänsä harmaasta ja mielessä olleet kissatkin ovat harmaasävyisiä. Korin katto tehtiin pari kertaa, kun ensin siitä tuli "savupiipullinen" versio, joka näytti ihan tyhmältä. Sitten purettiin ja kiireessä tehtiin katto, joka taisi olla kissoille liian matala. Kun ei ollut oikein tarkkaa muistikuvaa kissojen koosta, ne tuli arvioitua todellista pienemmiksi. Tämä olkoon nyt tämmöinen prototyyppi, josta voi sitten miettiä, ryhtyykö vielä uudelleen kissan kodin rakentajaksi. Pitäisihän molemmilla olla oma koti vai mitä.



Mikä ihmeen mökki tuo on

Kissan kori
Kude: trikoinen matonkude
Koukku: 8 mm
Ohje: sovellettu eilen tein -kori

Muutenkin innostuin noista paksuista kuteista tehtävistä koreista. Niistä saa kyllä mukavan nopeasti valmista - ainakin periaatteessa. Mutta kun tekee pyöreää koria, olisi kiva, jos pohja olisi tasainen pyöreä eikä pullea pallo tai kupera kuppi. Näin ollen tuli tehtyä pari koria aika moneen kertaan, mutta nekin tekeleet menivät kissan korin kanssa samaan pakettiin. Kissan korin jämäkuteesta tuli yksi kori ja toinen syntyi kapeasta valkoisesta ontelokuteesta. Samalla sai vähän tuntumaa näihin erilaisiin materiaaleihin. Paksu kude ja koukku tuntui alkuun kädessä tosi oudolta ja kaupassa neuvottu veitsiote koukusta ei meinannut ensin ollenkaan luonnistua, mutta kun oli aikansa vääntänyt kudetta, niin lopulta se tuntui sitten luontevammalta. Sillä saa paljon enemmän voimaa vetämiseen, kun napakoista silmukoista on välillä haastavaa saada kude läpi. Koreista ei ole kunnon kuvia, joten niiden ulkonäkö jätetään ihan mielikuvituksen varaan.

Kummilasten riemuksi (vai ehkä enemmänkin omaksi iloksi) tuli nakuteltua myös Red Heart Reflective langasta pari nopsaa pipoa. Tämä oli taas yksi niistä löydöistä, jollaisia on ilmestynyt kauppoihin. Tässä on mukana heijastinlanka, joka tekee kudelmasta lievästi heijastavan. Salamavalon välkkeessä vaikutuksen näkee hyvin, mutta ulkona se taitaa olla huomattavasti miedompi. Pipot oli nopea kutoa kutosen puikoilla. Otin mallia Red Heart:n pipo-ohjeesta, mutta taisin soveltaa sitä hieman. Toiseen pipoon tuli 80 silmukkaa ja toiseen 76. Pipojen korkeudeksi tuli n. 20 senttimetriä, ja enempää ei kahdesta kerästä olisi tullutkaan. Koirakin pääsi poseeraamaan näiden taikapipojen kanssa.

It's Christmas time and some people will get some soft packages as present. This will mostly come as a suprise. The cats were not sure what to thing about there new house. Maybe the house is a bit too small as I did not remember their size correctly. But at least the other one found herself corfortable in it. The teenagers got themselves magic beanie hats, which reflect the light. The dog posed with the hat with and without the flash.





Taikapipo (ja koira)
Lanka: Red Heart Reflective
Puikot: 6mm sukkapuikot
Ohje: sovellettu Red Heart pipo

Taikapipo salamalla
kuvattuna




Ihan ok ekaksi työksi

Säärystimet
Lanka: Novita 7 Veljestä, Polkka (141g)
Puikot: 4mm
Ohje: Oma

Neulotut säärystimet valmistuivat. Ihan mukiin ja jalkaan menevät tuli näistä ensimmäisistä pitkiin aikoihin tehdyistä kudelmista. Noista valmiiksi "raitaisista" langoista saa kyllä helposti näyttävät näköistä pintaa, ja käytetty väriyhdistelmä oli varsin mieluinen. Sukkapuikoilla oli peräti 60 silmukkaa, kun tykkään, että sisällä säärystimet saavat vaikka rullautua nilkkoihin, mutta ulkona saisivat pysyä housun lahkeiden päällä. Voipi olla, että näihin tuli nyt hieman liikaa leveyttä, mutta siinähän tuo isompikin silmukkamäärä tuli neulottua samalla alkuinnolla, minkä muutama viikko sain. Tuli ostettua vielä toinenkin kerä samaa lankaa, niin siitä saa sitten myöhemmin vaikka pipon.



Ihanaa pintaa helposti

Olen sivistänyt itseäni verkosta monenlaisilla teemaan liittyvillä nettisivuilla ja tutkinut netistäkin nykyisiä valtavia lankavalikoimia. Senkin opin, että nuo säärystimet tuli tehtyä "seiskaveikasta" kuten tuota lankaa kutsutaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja vuosien takaa en paljoa muita lankoja muistakaan. Se oli vähän niin kuin tuttu lanka olevinaan. Pahat kielet kertovat monilla sivuilla, että langan laatu olisi heikentynyt männävuosista paljon, mutta itse vain nautiskelin pitkästä aikaa villalangan tunnusta sormilla. Minua ei tässä paljoa haitannut langasta ajoittain hapsottavat tupsut tai muut roskat langassa. Näillä mennään. Otetaan sitten myöhemmin ehkä laadukkaammat langat mukaan kuvioon, jos tämä innostus pysyy ja töistä tulee niin arvokkaita, että langalla on enemmän väliä. Jostain pitäisi saada oppia siitä, mitkä langat ovat paitsi ekologisia, myös hyviä ominaisuuksiltaan. Tämähän taitaa mennä ihan opiskeluksi.

I succeeded in finishing a set of leggings and I must say I am relatively happy with the outcome. In addition to knitting these I have spent a lot of time in the net learning new things about knitting and crocheting and people having these as a hobby. There is a totally new world out there.