Taulusta mattoon

Kuten oli jo aiemmin puhetta, Edelfeltin taulusta suunnistetaan kohti sini-harmaa-beige -sävyistä takkahuoneen mattoa. Sen suunnittelu onkin ollut pitkä ja monivaiheinen projekti ennen kuin toteutus alkaa hahmottua. Ensimmäinen haaste oli materiaali. Ihan ensimmäisenä ajattelin tehdä maton ontelokuteesta, kun se oli tullut tutuksi ennen joulua. Mulla oli pari vyyhteä ontelokuitua, jolla testasin materiaalin valmistelua virkkauskäyttöön. Kun tajusin, että materiaali kutistuu reippaasti pesussa, halusin kokeilla, miten kutistaminen onnistuu pesukoneessa ja kuivausrummussa. Ja onnistuihan se - toisaalta. Pesin ensin vihreän vyyhdin, ja hermoa alkoi kiristää, kun näin, millaiselle sökkyrälle vyyhti meni rummussa. Jos edessä olisi matollisen verran kudepyykkiä, vyyhtien oikominen vaatisi pidempää pinnaa kuin mikä mulle on suotu. Sitten mentiin suunnitelmaan B, joka vaatikin pidempää valmistelua.

Sotkuista vihreää, mutta pesupussin ansiosta suorempaa beigeä

Virkkasin valkoisesta minikuteesta vyyhdille pesupussin, jossa pesin beigen vyyhdin. Tein pesupussiin pitkän nyörin, jolla solmin pussin riittävän tiukalle vyyhdin ympäri. Pussi pyöri mukana myös kuivausrummussa. Kun levitin lähes kuivan vyyhdin vielä rättipatterille, poistin pesupussin vyyhdin päältä. Heti näki, että vyyhti oli lähes sellainen kuin se oli ollut ostettaessa paitsi, että kutistunuthan se selvästi oli. Jatkossa pesen vyyhdit aina näin, jos tulen tehneeksi niistä jotakin. Ei sen pesupussin olisi tarvinnut olla niin vahvaa materiaalia kuin mitä minikude on, mutta sitä sattui olemaan mulla saatavilla, joten mun verkkokassi on nyt sitten sitä.



LP-lankakeriä ja linssilude, jonka lelukori on nyt väliaikaisesti muussa käytössä (sori)

Makustelin materiaaleja matonkudekaupoissa ja päädyin lopulta ostamaan ontelokuteet Tampereen Poppanavakasta. Kuteet olivat mielestäni siellä kohtuuhintaisia verrattuna moneen muuhun paikkaan, ja halusin ostaa kuteet kuitenkin niin läheltä, että pääsisin hypistelemään niitä ennen ostopäätöstä. No, kuinkas sitten kävikään. Kaupan valikoimista löytyikin yksivärinen LP-tyyppinen kude aika pitkillä lenksulangoilla, mutta siinä oli mun työhön juuri sopivat värit. Juttelin myyjän kanssa ja kyselin, millaista kude olisi virkata. Tästä ei oikein ollut kokemusta, joten loppujen lopuksi otimme molemmat sitä koevirkkaukseen. Ensimmäiset yritykset olivat karmaisevat, ja myyjäkin sanoi samaa. Oletteko koskaan virkanneet sokkona? Kudetta virkatessa ei nähnyt yhtään, mitä oli tehnyt! Ja purkaminen oli vielä vaikeampaa kuin tekeminen. Siinä tuli aika monta iltaa väkerrettyä kuteen parissa. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, koska oli rakastunut kuteen väreihin ja sävyihin. Ajan kanssa homma alkoi toimia, kun tottui siihen, että virkkaus menee käsikopelolla eikä silmillä. Myyjäkin oli saanut mallivirkkauksen tehtyä, joten liikkeestä löytyy nyt mallimatto kyseisestä materiaalista.

Koepaloja

Enää ei ollut kuin yksi haaste: millaisella mallilla mentäisiin. Kuteen olomuoto oli huomioitava mallissa. Koska pelkään käsieni jaksamista raskaan maton kanssa, haluan ilman muuta tehdä palamaton. Tein aika monta erilaistakin testipalaa, jotka pikku hiljaa ohjasivat oikeaan suuntaan. Aika pian tuli selväksi, että en halua paloihin reikiä. Ympärivirkattu palakaan ei tuntunut täydelliseltä - ja täydelliseen tietysti tähdätään. Sitten tein neliöt edestakaisvirkkauksella: *1ks, 1 kjs* 1ks jne. ja toisella kierroksella sitten päinvastoin *1kjs, 1ks kaareen* 1kjs jne. Tämä vaikuttaisi mahdolliselta mallilta. Testasin myös palojen yhdistämistä, mutta vieläkään en tiedä, miten loppujen lopuksi sen teen. Tämä on ollut jo toistaiseksi työläs prosessi, mutta olen vielä toiveikas lopputuloksesta. Muutama pala on valmiina, ja niiden teko ei kestäkään kovin kauan, joten sen puolesta tästä voisi vaikka virkattu mattokin syntyä.



Hyväksytyt mallipalat

Heading from the painting towards the rug. It has been a long process with the selection of colours, materials and pattern. My projects are always actively accompanied by the Dog, who thinks that he should be photographed instead of these stupid wefts, which are now all over the place - they have taken over even the toy basket. Poor Dog!

Tammikuu on suunnittelukuu

Tässä kuussa ei taida syntyä paljoa valmista, mutta monta uutta työtä on kehittelyn alla. Kun on ollut pitkän aikaa tekemättä käsitöitä, niin tietämättään takaraivoon on keräytynyt monta monituista ideaa ja ajatusta, joita voisi toteuttaa. Niin paljoa käsityöpurema ei ole vielä iskenyt, että haluaisin tehdä töitä pelkästään tekemisen ilosta, mutta se varmaan johtuu pelkästään siitä, että noita ihan oikeita tarpeitakin on kasaantunut. Tulee ihan mieleen, että pitääkö tässä vähän jarrutella, ettei inspiraatiokaivo tyhjene. Mutta tuskinpa siitä niinkään käy, vaan eiköhän sitä aina tule joku inspiraation lähde uutta työtä varten.

Kun seuraa muiden kanssasisarten (missä muuten veljet?) kässäblogeja, on niistä ammennettavissa monenlaista oppia. Minulla ei mielestäni ole tilaa varastoida kilokaupalla ylimääräistä lankaa, vaan yritän säilyttää malttia siinä, että ostan materiaalia vain työn alla olevaan hommaan. Jossain vaiheessa näistä tietysti kertyy ylijäämiä varastoon, mutta koitan nyt mahdollisuuksien mukaan toteuttaa ekologisuutta tässäkin, niin että varastot pysyisivät hallinnassa. Vaikeaa se on, kun kaupoissa on niin kiinnostavan tuntuisia materiaaleja, jotka pitäisi saada mukaan heti. Mutta on ollut tehtävä tietoinen päätös, että etukäteen lankoja ei hamstrata. Toinen tietoinen päätös on tehty siitä, että työn alla saa olla vain kaksi työtä kerrallaan. Tunnen itseni riittävän hyvin tietääkseni, että näistä molemmista tekisi mieli laistaa, mutta koitetaan nyt näillä "säännöillä" edetä tässä harrastuksesta. Tulee paremmin sitten valmistakin.

Inspiraation lähde: taulusta kohti mattoa ja päiväpeittoa

Mutta asiaan: Ostimme takkahuoneeseen X vuotta sitten sen väreihin sopivan maton. Kuinkas sitten kävikään: matto ei tainnut olla paikoillaan kuukauttakaan, kun koira oksensi matolle. Mattoon jäi sitten tahra, ja lattia on peitetty milloin milläkin. Viime syksynä näin kaupassa Vallilan kankaan Leikkiviä poikia rannalla, joka on tehty Albert Edelfeltin maalauksen pohjalta. Maalaus on muuten äänestetty vuonna 2013 Suomen kaikkien aikojen merkittävimmäksi maalaukseksi. Se on siis ohittanut Haavoittuneen enkelin (Simberg) ja Taistelevat metsot (von Wright). Minulle tämä ei ollut valintakriteeri, vaan se, että kangas sopi täydellisesti takkahuoneemme väreihin. Ostimme kankaan ja teimme siitä "taulun" ripustamalla se yksinkertaisesti verhotankoihin. Istuskelin monta kertaa katselemassa taulua ja keksin, että voisin tehdä samoilla sävyillä huoneeseen maton. Siitä alkoi pitkä suunnitteluprosessi, joka on vieläkin kesken. Tämä on virkattu matto on projekti numero 1.

Kun ratkesi, että matto-ongelma voisi ratketa, tuli mieleen, että myös saman huoneen sängynpeiteongelma pitäisi ratkaista. Sängyllä on nyt keltainen, liian kapea peite, joka ei tahdo pysyä kunnolla paikoillaan. Siihen pitäisi saada sävyihin sopiva päiväpeite, jolla koira voisi sitten kölliä. (Tämä sänky on ainoa, jolle koira saa mennä lupaa kysymättä). Tästäpä tuli suunnitteluprojekti numero 2.

Jo edellisessä postauksessa puhuin villapaidasta, jonka mallin otin vanhasta swetarista. Tämä on siis päässä pyörivä projekti numero 3. No, siinähän ne sitten menivät omat säännöt roskakoriin, kun useampia töitä pyörittää yhtä aikaa. Voihan sitä yrittää perustella esimerkiksi sillä, että aina pitää olla virkkaus ja neule yhtä aikaa työn alla, niin niitä voi sitten vaihtaa, kun kädet väsyvät yhteen tekniikkaan. Seli, seli.

Värimaailma näihin kaikkiin tuleviin töihin otetaan takkahuoneen sisustuksesta ja taulusta, kun se nyt miellyttää silmää kovasti. Seinien väri on Tikkurilan Tunne Väri -kartan sävy Lemmikki (H353), joka on säilynyt vuosienkin jälkeen tykättyjen värien listalla. Toivottavasti nyt ei pukkaa taivaan sinistä joka paikkaan niin paljoa, että siihen kyllästyisi. Pitää palata näihin suunnitelmiin, kun hieman täsmentyvät.

January is time for planning. A very famoush Finnish painting by Edelfelt illustrating some kids playing in the sand is now my source of inspiration for a carpet and bedcover. This seems to be a period of this light blue colour, as I will use it in a pullover, too.

Kaulaliinan toisinto

Käsityölle hyvä lähtökohta on toimiva vaate tai asuste, josta voi ottaa mallia oman version tekemiseen. Mulla on vuosia ollut kaupasta ostettu kaulaliina, jonka keskellä on kaksinkertainen osio, jonka läpi voi pujottaa sen toisen pään liinasta. Näin se pysyy lähellä kaulaa lämmittäen sitä niin kuin pitääkin. Kun liinan saa solmittua tällä tavalla, se ei myöskään irtoile ja putoa, vaan pysyy siististi paikoillaan. Näin ollen otin oman kaulaliinani malliksi, kun halusin tehdä Kullalle samanlaisen kaulan lämmittimen.



Kullan kaulaliina
Lanka: 7 Veljestä, 044 - grafiitti
Puikot: 3½
Ohje: oma, mallina toinen kaulaliina

Kaulaliinan materiaaliksi valikoitui 7 Veljestä lanka (väri: 044 grafiitti). Se on minusta väriltään ihana, hieman epätasainen tumma harmaa, josta on vaaleampiakin hahtuvia. Tasainen musta olisi ollut tylsä, mutta tumma grafiitti sopii mustienkin vaatteiden kanssa. Matsku mietitytti siinä mielessä, että Kullan hipiä on aika herkkä kutisemaan villaisissa vaatteissa, mutta menköön nyt tämän kerran. Tässä saa nyt taustalla ollut lämmin ajatus painaa jonkin verran. Neulottu kaulaliina on voitava pestä, joten langan konepestävyys oli tällä kertaa tärkeää. Tehdään sitten uutta putkeen, jos kutisee liikaa, kaulaliinaa tulee pidettyä, ja malli on mieluinen.

Hieman piti miettiä, miten tehdä se kaksinkertainen osio, johon tuikataan toinen pää huivista, kun se on kaulassa. Lopulta toteutus ei ollutkaan ollenkaan vaikea. Kun päiden ja keskiosan neulos on 2o, 2n joustinneuletta, niin kaksinkertaisen pätkän luomiseksi erotin "oikeat ja väärät" silmukat toisistaan kahdelle puikolle, joita jatkoin sileänä neuleena molemmin puolin riittävän pitkän matkan. Kun reikä oli riittävän suuri, yhdistin silmukat jälleen yhdelle puikolle 2o, 2n. Helppoa kuin heinänteko. No, onhan se sitten, kun on keksinyt, miten homma tehdään ja toteutuskin on jo pulkassa.

Ihanan epätasaista pintaa

Menossa on nyt muutenkin "otetaan mallia toisesta vaatteesta" -kausi. Mulla on yksi enemmän kuin loppuun pidetty swetari, jonka malli ja materiaali on niin mieluiten, ettei paidasta ole raaskinut luopua, vaikka kangas on jo pinttyneen tahriintunut. Lempivaate on aina lempivaate. Mutta keksin, että tästä otetaankin kaava kudottuun puseroon. Vaikka nettiä on tullut jonkun verran selattua, niin en ole onnistunut löytämään toivotunlaista ohjetta puseroon, niin pitää sitten kehitellä sitä itse. Saapa nähdä, mitä siitä tulee.

If one has a functional accessory, it can be used as a reference when making an own version. I found some yarn with graffiti colour, which looked very nice in the pattern. I hope my Darling likes it, too, as this scarf is made for him.