lauantai 31. tammikuuta 2015

Taulusta mattoon

Kuten oli jo aiemmin puhetta, Edelfeltin taulusta suunnistetaan kohti sini-harmaa-beige -sävyistä takkahuoneen mattoa. Sen suunnittelu onkin ollut pitkä ja monivaiheinen projekti ennen kuin toteutus alkaa hahmottua. Ensimmäinen haaste oli materiaali. Ihan ensimmäisenä ajattelin tehdä maton ontelokuteesta, kun se oli tullut tutuksi ennen joulua. Mulla oli pari vyyhteä ontelokuitua, jolla testasin materiaalin valmistelua virkkauskäyttöön. Kun tajusin, että materiaali kutistuu reippaasti pesussa, halusin kokeilla, miten kutistaminen onnistuu pesukoneessa ja kuivausrummussa. Ja onnistuihan se - toisaalta. Pesin ensin vihreän vyyhdin, ja hermoa alkoi kiristää, kun näin, millaiselle sökkyrälle vyyhti meni rummussa. Jos edessä olisi matollisen verran kudepyykkiä, vyyhtien oikominen vaatisi pidempää pinnaa kuin mikä mulle on suotu. Sitten mentiin suunnitelmaan B, joka vaatikin pidempää valmistelua.


Sotkuista vihreää, mutta pesupussin ansiosta suorempaa beigeä

Virkkasin valkoisesta minikuteesta vyyhdille pesupussin, jossa pesin beigen vyyhdin. Tein pesupussiin pitkän nyörin, jolla solmin pussin riittävän tiukalle vyyhdin ympäri. Pussi pyöri mukana myös kuivausrummussa. Kun levitin lähes kuivan vyyhdin vielä rättipatterille, poistin pesupussin vyyhdin päältä. Heti näki, että vyyhti oli lähes sellainen kuin se oli ollut ostettaessa paitsi, että kutistunuthan se selvästi oli. Jatkossa pesen vyyhdit aina näin, jos tulen tehneeksi niistä jotakin. Ei sen pesupussin olisi tarvinnut olla niin vahvaa materiaalia kuin mitä minikude on, mutta sitä sattui olemaan mulla saatavilla, joten mun verkkokassi on nyt sitten sitä.


LP-lankakeriä ja linssilude, jonka lelukori on nyt väliaikaisesti muussa käytössä (sori)

Makustelin materiaaleja matonkudekaupoissa ja päädyin lopulta ostamaan ontelokuteet Tampereen Poppanavakasta. Kuteet olivat mielestäni siellä kohtuuhintaisia verrattuna moneen muuhun paikkaan, ja halusin ostaa kuteet kuitenkin niin läheltä, että pääsisin hypistelemään niitä ennen ostopäätöstä. No, kuinkas sitten kävikään. Kaupan valikoimista löytyikin yksivärinen LP-tyyppinen kude aika pitkillä lenksulangoilla, mutta siinä oli mun työhön juuri sopivat värit. Juttelin myyjän kanssa ja kyselin, millaista kude olisi virkata. Tästä ei oikein ollut kokemusta, joten loppujen lopuksi otimme molemmat sitä koevirkkaukseen. Ensimmäiset yritykset olivat karmaisevat, ja myyjäkin sanoi samaa. Oletteko koskaan virkanneet sokkona? Kudetta virkatessa ei nähnyt yhtään, mitä oli tehnyt! Ja purkaminen oli vielä vaikeampaa kuin tekeminen. Siinä tuli aika monta iltaa väkerrettyä kuteen parissa. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, koska oli rakastunut kuteen väreihin ja sävyihin. Ajan kanssa homma alkoi toimia, kun tottui siihen, että virkkaus menee käsikopelolla eikä silmillä. Myyjäkin oli saanut mallivirkkauksen tehtyä, joten liikkeestä löytyy nyt mallimatto kyseisestä materiaalista.


Koepaloja

Enää ei ollut kuin yksi haaste: millaisella mallilla mentäisiin. Kuteen olomuoto oli huomioitava mallissa. Koska pelkään käsieni jaksamista raskaan maton kanssa, haluan ilman muuta tehdä palamaton. Tein aika monta erilaistakin testipalaa, jotka pikku hiljaa ohjasivat oikeaan suuntaan. Aika pian tuli selväksi, että en halua paloihin reikiä. Ympärivirkattu palakaan ei tuntunut täydelliseltä - ja täydelliseen tietysti tähdätään. Sitten tein neliöt edestakaisvirkkauksella: *1ks, 1 kjs* 1ks jne. ja toisella kierroksella sitten päinvastoin *1kjs, 1ks kaareen* 1kjs jne. Tämä vaikuttaisi mahdolliselta mallilta. Testasin myös palojen yhdistämistä, mutta vieläkään en tiedä, miten loppujen lopuksi sen teen. Tämä on ollut jo toistaiseksi työläs prosessi, mutta olen vielä toiveikas lopputuloksesta. Muutama pala on valmiina, ja niiden teko ei kestäkään kovin kauan, joten sen puolesta tästä voisi vaikka virkattu mattokin syntyä.


Hyväksytyt mallipalat

Heading from the painting towards the rug. It has been a long process with the selection of colours, materials and pattern. My projects are always actively accompanied by the Dog, who thinks that he should be photographed instead of these stupid wefts, which are now all over the place - they have taken over even the toy basket. Poor Dog!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluan varmistaa, että yksikään kommentti ei jää minulta lukematta, joten kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
Kiitos kommentista ja kärsivällisyydestä!