Ihanalle neidille

Lähisukuun on ilmestynyt yksi jäsen lisää, kun kummipoika on löytänyt itselleen mielitietyn. Oikein kiva likka onkin. Katson hänet jo niin osaksi perhettä, että kun joulu lähestyi, tuli ajatus, että mitähän kivaa sitä osaisi tehdä teinille joululahjaksi. No, rehellisyyden nimissä tämä meni myös niin päin, että näin ihanan huppuhuivin mallin Novitan lehdessä (kevät 2014, nykyisin myös Novitan nettisivut) ja piti keksiä, kenelle tuo luomus sopisi. Ihan ensimmäisenä tuli tämä neiti mieleen, joten ei muuta kuin ajatusta kehittelemään.

Kenelle tämän voisi tehdä?

Alkuperäinen ohje oli tehty Novita Hile-langalle, mutta langan koostumus (villaa vain 20%) ja kaupoissa näkemäni värit eivät ollenkaan sävähdyttäneet. Lämmintä sen olla pitää, jos kerran tuommoista mallia lähdetään miettimään. Paksua, villaista ja lämmittävää.

Kehittelyprosessista tulikin aika pitkä, kun en millään meinannut keksiä, millaisen langan laitan Hileen tilalle. Löysin sitten täysvillaisen ja vesipestävän Novita Wool:n harmaana, joten tartuin tähän vaihtoehtoon, vaikka langan vahvuus ei vastannut ollenkaan sitä, mitä piti. Langan suosituspuikko oli 3,5mm, joten sittenpä tuli tenkkapoo, miten sovittaisin langan ohjeeseen. Ensin piirsin mallista oman version, mutta alkuperäinen kiehtoi niin paljon, että siihen oli palattava. Loppujen lopuksi kokeilujen jälkeen aloin kutoa työtä 6mm pyöröpuikolla kolminkertaisella langalla eli kuudesta kerästä yhtä aikaa, kun molemmat huivin päät kudottiin yhtä aikaa. Ensin se tuntui akrobatialta, mutta ei siinä hetken päästä ollut mitään ihmeellistä. Tässä auttavat taivaalliset kässäkorini, joihin voisinkin palata jossain toisessa postauksessa.

Ohjeessa on palmikkoa, hunajakennoa ja kierrettyjä silmukoita, joten hieman hirvitti ryhtyä toimeen, kun en ole palmikoitakaan pitkään aikaan neulonut. Muutaman rivin jälkeen malli oli kuitenkin jo korvien välissä, ja tekeminen alkoi sujua ilman ohjetta. Villa neuloutui tosi ihanasti, vaikka sitä olikin kolme lankaa yhdessä. Ehkä se taika oli taas koivuisissa pyöröpuikoissa, joilla on hyvä pistellä menemään.

Huppuosan helmineule lähes valmiina

Pingottelin työn ja päättelin langat, joka oli kiva urakka (not!). Jokaisessa langanvaihdossa on 6 langanpäätä, jotka piti hävittää jonnekin paksun tekeleen uumeniin. Lopullisesta työstä saattaakin sojottaa kaikenlaisia langanpäitä. Arvoin vielä kovasti, laitanko huiviin hapsut vai en. Moni oli sitä vastaan, mutta kun kummipoika arveli, että hapsut olisivat hyvät, niin ne tietenkin laitettiin. Ja voila, yksi kappale huppuhuivia oli valmis. Voi kun Novita Wool:ia saisi vielä. Tekisin toisenkin huivin tästä samasta materiaalista.




Huppuhuivi 
Lanka: Novita Wool (720g ilman hapsuja)
  Puikko: 6 mm 60cm koivuinen pyörö
 Ohjeet: Novita kevät 2014
Tehty: 11-12/2015



Kun huivi matkasi joulun päätyttyä satojen kilometrien päähän, pyysin vielä jälkikäteen kommenttia ja kuvia huivista. Minulle on väitetty, että huivia on pidetty ja että siitä on tykättykin. Sain kuviakin, jossa huivi on oikean omistajansa yllä. Kun kuvassa oli huivin lisäksi leveä hymy, niin kutojakin on onnellinen. Teini ei taida tietää, että hymyssä piilee on vaara, että tonttu-täti kutoo vielä jotain joskus toistekin.

Huivi ja hymy yhdessä

I saw a beautiful scarf with a hood in Novita's magazine. The first idea was that I need to knit that but had no idea to knit it for. The picture in the magazine reminded me of by godson's girlfriend, who would make a perfect victim for my knitting addiction. I was not happy with the yarn selected for the pattern. So I needed to think and search for a while before finding a solution with a much thinner yarn, which I used threefold for the pattern. As both of the long ends were knitted at the same time, there were six skeins involved in the process. That was not a problem with the assistance of my handy knitting baskets. I am quite happy with the piece, which is now presented by a smiling owner in the pictures. If anything that makes the knitting aunt happy.

Rouvan uudet lelut

Joulupukki ja uuden vuoden keijut ovat olleet anteliaita. Rouva on saanut monta kivaa uutta lelua, joista pari voisi esitellä tässä. Kyllä kelpaa lähteä edistämään tätä vuotta näillä herkuilla.

Olen viime vuoden aikana hankkinut uusia pelivälineitä sekä virkkaamiseen että neulomiseen, kun vanhoista on vähän nikkelit rapisseet vuosien joutenolossa. Ihan uusi löytö ovat olleet pyöröpuikot, joilla neulon nykyään käytännössä ihan kaiken. Varsinkin pitkät puikot seisovat nyt tyhjän panttina. Muutama luominen ja puikkokokokokeilu (siis puikko-koko-kokeilu) on niillä vielä tehty, mutta muuten kaikki neuleet menevät ennemmin tai myöhemmin pyörölle. Ovat ne vaan niin näppärät. Kun kerrankin oli tilanne, että käyttökelpoisia puikkoja ei oikein ollut ja into tehdä juttuja jatkui vielä ensihuuman lauettua, niin oli investoinnin aika.



Valinnanvaraa



Vaihtoehtojen selvittämisen jälkeen kaupasta tarttui mukaan KnitPron koivuinen pyöröpuikkosarja, jossa on kahdeksan paria puikkopäitä, neljä kaapelia sekä kaapeleiden yhdistäjä. Paria vahvuutta samaisista puikoista on tullut aiemmin kokeiltuakin, joten kokemusta setistä on. Kaikki kokemukset eivät ole olleet pelkästään positiivisia (puikkojen katkeilemista, mulle liian terävä kärki ja puikko-osan lyhyys), mutta omassa tekniikassakin on hiomista, joten kaikkea ei voi laittaa puikkojen syyksi. Puikoissa on kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista, joten päädyin tähän ratkaisuun.

Pääsin heti itse asiaan setin kanssa, kun yhdessä keskeneräisessä työssä (alla olevassa kuvassa tuo pehmeämpi kohde) oli edetty versioon neljä ja olisi kokeiltava, millä ilveellä vahva visio saadaan toteutettua. Oli mahtavaa vetää vain isompaa puikkokokoa kehiin, kun pienempi osoittautui vääräksi. Vieläkin isompaan puikkoon olisi pitänyt mennä, mutta ehkä tuo toteutuu sitten työn versiossa viisi. Mutta tästä räpellyksestä lisää joskus toiste.

Kovaa ja pehmeää

Vastustin pitkään tabletin hankkimista talouteen, koska netissä tulee notkuttua eri harrastusten vuoksi vähän liikaakin. Mutta Kultaa ajatus ilmeisesti sen verran kutitteli, että hankki sitten semmoisen laitteen rouvalle lahjaksi ihan ilman lupaa. Mitään kantaa en ota tabletin merkkiin tai alustaan, mutta onhan tällä paljon mukavampi selailla iltaisin blogloving'ia ja facebookin kässäryhmiä kuin tuolla pieninäyttöisellä puhelimella. Nettikuvissakin näkyvät silmukat ja muut ihanat yksityiskohdat kivasti. Harmi, että blogin päivitysappsi tabletille on ihan onneton, mutta onneksi päivittäminen onnistuu mukavasti selaimella.

Mrs has got a couple of new toys for herself: Tablet and KnitPro set made of birch. Both of these have proven to be useful in designing and making handicrafts. Pictures from web (with all the little details) are so much nicer to look at from the tablet than from the phone. KnitPro set has been in everyday use since the purchase.

Romantiikkaa Jane Austenin tapaan

Jälleen oli mahdollisuus palata Englantiin hienojen neitien ja herrojen pariin. Kuvaukset 1700- ja 1800-lukujen elämästä ovat kiinnostavaa luettavaa. Ihmisten suhteissa on niin paljon protokollaa ja sääntöjä, että todellisten ajatusten tulo esiin vaatii paljon aikaa tai jonkun epätodennäköisen sattuman. Tämä teennäisen oloinen jäykkyys tekee henkilöistä arvokkaan oloisia, vaikkakin ero sisäisen ja ulkoisen olemuksen välillä on välillä jopa hieman huvittavaa. Jälleen kerran tällaiseen maailmaan sijoittuu Jane Austen:n romaani Viisasteleva sydän, joka tuli kuunneltua äänikirjana joulukäsitöiden lomassa. Nyt on ollut otollinen aika äänikirjoille ja sisäharrastuksille, kun kelit ovat vähintäänkin haastavat.

Kirjassa nuori neito oli jo kihloissa, mutta perui kihlauksen. Mies lähti merille, vaurastui, palasi entistä komeampana ja kohteliaampana. Rakkaus leimahti uudelleen, mutta neito piti silti etäisyyttä ihastukseensa. Hän seurasi sivusta, kuinka mies piti seuraa muille naisille ja luulikin tämän rakastuneen vallan toiseen naiseen. Moninaisten juonen käänteiden jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että molempien sydän sykki edelleen toiselle, joten onnellinen loppu oli odotettavissa. Tarina oli jotensakin ennustettava, mutta silti aina jännittää, saako päähenkilö lopulta onnen vai ei ja mitä ihmeellisiä sattumia tarvitaan, että ihmisten todelliset ajatukset tulevat ilmi.

Kirjan kuuntelun nautinto tuli suurelta osin siitä, että lukijana on Erja Manto, jota kuuntelisi vaikka herätyskellon äänenä. Äänikirjoissa lukijalla on niin iso merkitys, koska hän pystyy joko luomaan tai tuhoamaan tunnelman. Manto on lukija, joka todennäköisesti ohjailee minuakin uusiin lukukokemuksiin, koska hän on lukenut äänikirjoiksi sellaisia kirjoja, joita ei tulisi muuten avattua.

Once again it was time for some romantic affairs by Jane Austen. In Viisasteleva sydän (Persuasion; audio book) the contradiction between the characters' internal and external being is sometimes a bit funny and the plot is somewhat predictable, but still you always patiently wait and see, whether the main character(s) will reach the state of happiness she is dreaming about. And of course she does. A big part of the enjoyment of the audio book came from the reader Erja Manto, who is great at creating athmospheres and feelings.

Edelleen helteitä odotellessa

Muistatteko huivin, jota aloin tehdä kesäksi 2015? Siitä piti tulla huivi, johon kääriydyn illalla terassilla hellepäivän jälkeen. No, viime kesänä ei helteitä tullut eikä huivi valmistunut lukuisten vastoinkäymisten johdosta. Kutsuinpa sitä jossain vaiheessa jo kurjaksi kässätyöksi. Vaikka luulin, että koko projekti oli kirottu, niin lopulta tekele oli vain pingottamista vailla. Joulunpyhien jälkeen huivi tuli pingotettua ja ne pari loppulankaakin pääteltyä. Huivi oli lopulta valmis.

Vieläkin muistan, kuinka riipiviä tunteita koin tämän tämän huivin kanssa. En saanut lankaa ensin ollenkaan yhteistoimintaan kanssani. Nyt katsoessani työtä pingotuksen jälkeen, en voi ymmärtää, miksi koin tekemisen niin vaikeana. Huivihan on juuri täydellinen tarkoitukseensa. Materiaali on puoliksi puuvillaa, puoliksi villaa ja mukavan muhkeaa juuri tällaiseen huiviin. Voisin tuijottaa tuota kuviota tuntikausia ja uppoutua sen tunnelmaan iäksi.

Nyt tarvitaan enää vain ne viileät, hellepäivän jälkeiset kesäillat. Onpa kiva miettiä tällaisia, kun ulkona on noin -20 astetta pakkasta. Mutta käsitöiden avulla voi unelmoida muustakin kuin talvipakkasista. Nyt katsellessani tuota huivia sohvan selkänojalla, siitä tulee mieleen lumienkeli. Ehkä se onkin tarkoitettu talveksi eikä kesäksi. Ikinä ei tiedä.

Puolivillainen hartiahuivi 
Lanka: Hjertegarn Woolcott (440g)
  Koukku: 5 mm
 Ohjeet: oma + Mother of the Bride / South Bay Shawlette.
Koko: 197*99 cm
Tehty: aloitettu 05/2015-valmis 01/2016

My Mother of the Bride shawl is finally ready. Do you remember the pain that I went through with it? All in vain I would say. The shawl is just perfect for the purpose I made it for. Now all we need are the summer evenings after a hot day. It is contradictory to think about that now as the temperature outside is almost -20 Celsius. But with handcrafts you can dream about all kinds of things. Now as the shawl is resting on the sofa I cannot prevent thinking that maybe the shawl is a snow angel and meant to be used in the wintertime. You never know.