Pitkäveteiset Tunnit

Olen jo pitkään halunnut lukea Michael Cunningham:n kirjan Tunnit. Kirjahan on maailmankuulu ja palkittu. Myös siitä tehty elokuva on ollut mm. Oscareiden kohteena. Onhan elokuva tietysti hyvien näyttelijöiden tekemä, kun siinä on niin Nicole Kidman kuin Meryl Streep:kin. Täytyyhän tässä kirjassa siis olla jotain tutustumisen arvoista.

Kun aloin haroa läpi äänikirjaa, olin hyvin pian ajatuksissani takaisin niissä vuosissa, kun "jouduin" opiskeluaikana tutustumaan englanninkieliseen kirjallisuuteen. Kun kirjan esikuvana on Virginia Woolf, ja kirja tukeutuu tähän kulttiseen kirjailijaan ja tämän henkilöhahmoihin, niin olin taas niissä lukuisissa tunneissa, kun haahuilin läpi Woolfin vaikeaa tekstiä ymmärtämättä, miksi kaikki piti esittää niin vaikein sanakääntein. Jos Woolf on vaikeaa suomeksi, niin koittakaapa lukea hänen tekstiään englanniksi. Toisaalta alkuperäisteos on aina käännöstään parempi.

Pitkäveteistäkö? Ei vaan mielenkiintoista kiveä.

Pakostakin mietin, onko kirjan tunnettuus lähtenyt liikkeelle juuri siitä, että kirjailija ottaa toisen arvostetun kirjailijan mallikseen ja taituroi siitä teoksen, en tiedä. Jotain kutkuttavaa kirjassa on, mutta en tiedä, mikä olisi se tunnetila, että ottaisin kirjan uudelleen luettavaksi. Nykyään sitä jotenkin kaipaa vain jotain kevyttä, helppoa ja mukavaa viihdykettä kässätöiden seuraksi. Tai en minä tiedä, onko tuokaan oikein sanottu. Viihdyin valtavan hyvin esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistuksen seurassa, joka ei todellakaan ole kevyttä eikä aina niin mukavaakaan luettavaa. Silti Tunnit ei tehnyt ollenkaan samaa vaikutusta.

No, Tunnit oli vaikea kirja, mutta toisaalta onneksi sen aikana tehty käsityö oli helppo. Tai sitten keskeneräisten korista oli pakko ottaa helpoin työ, kun muuten olisivat silmukat menneet sekaisin teosta kuunnellessa, kun siihen oli pakko keskittyä vähän liikaakin, jotta olisi pysynyt kuviossa mukana.

Finally I managed to listen through Tunnit (The Hours, 1998.) by Michael Cunningham. The book was far too boring and complicated for my taste. Complicated without being impressive. Too similar to its paragon by Virginia Woolf, although I used to spend a lot of time with Woolf while majoring in English a long time ago. However, The Hours was not my cup of tea (or coffee).

Hyvää äitienpäivää!

Tämä kirjoitus olisi pitänyt tehdä jo maaliskuussa. Aloitin heti joulun jälkeen huivin tekoa Novitan Huurre-langasta, joka oli minulle uusi tuttavuus. Yleensä en tartu tekokuitulankoihin, mutta luonnon materiaaleista en ole löytänyt yhtä hyvää väriskaalaa, joten menköön nyt tällä kertaa. Toinen syy lankaan oli kaunis malli, jonka löysin Novita:lta (ks. kuva).

Pitsineulehuivi Novita Huurre.
Lähde: Novitaknits.com

Huivi tehdään alhaalta ylöspäin. Nautin suunnattomasti alaneliön tekemisestä, mutta kun päästiin sivun kolmioihin, innostus lopahti. Minun oli vaikea uskoa, että mytystäni voisi tulla kaunis huivi, joten työ vain alkoi jäädä muiden jalkoihin. Tuolla se makaa UFO:na (unfinished object) edelleen. Tämä malli jäi nyt kesken, joten täytyi löytää toinen ohje.

Aloitus niskasta keskeltä

Hetken päästä availin jo uutta kerää, josta aloin tehdä juuri toisesta langasta tekemääni Revontulihuivia. Huivi on julkaistu aikanaan suomalaisessa Ulla-nettineulelehdessä, ja ohje on ollut hyvin suosittu. Siinähän on monta nerokasta juttua. Kun pääsee jutun juonesta kiinni, ei tarvitse lukea ohjetta jatkuvasti, vaan voi tehdä neuletta missä vaan. Työ myös nopeutuu, mitä pidemmälle päästään, kun sileän neuleen osuus lisääntyy. Uuden työn aloittamisen myötä kävi kuitenkin niin, että tavoittelemani deadline ehti jo tulla ja mennä. Tästä ei siis tullut äidilleni syntymäpäivälahjaa, mutta onneksi äitienpäivä seuraa kohta perässä.

Revontulen sektoreita

Huivin teko oli niin mukavaa. Välillä tuntui, etten edes malta tehdä sitä, kun se eteni jouheasti. Kun sain tehtyä yhden kerän, huivi oli mielestäni liian pieni, joten tein työhön pari ylimääräistä kerroskokonaisuutta, koska halusin siitä suuremman. Aikataulukin meni aika nappiin. Tein päättelykerroksen äitienpäivää edeltävänä perjantaina, ja pingottelin huivin yötä vasten. Lauantai-iltana huivi oli jo ihan kuiva, joten sain pääteltyä kaksi vaivaista langanpäätä. Jos ei olisi deadline pukannut, niin pingotus ja päättely odottaisivat varmaan edelleen. Mutta huivi on nyt valmis ja odottaa saajaansa lahjakassissa.




Huivi äidille
Lanka: Novita Huurre (n. 175g)
   Puikko: Knit pro pyörö 5,5 mm
Ohje: Revontuli
Koko: 180*90 cm
Tehty: keväällä 2016

This is a scarf for my mom. It is not the pattern I started at first, but it is Revontuli-scarf, which I had just made from another yarn. I find the pattern genious, as you do not need to follow it all the time once you get the hang of it. So here it is, just on time for mother's day, although the initial plan was to make it for my mom's birthday. Well, life is..