Pitkäveteiset Tunnit

Olen jo pitkään halunnut lukea Michael Cunningham:n kirjan Tunnit. Kirjahan on maailmankuulu ja palkittu. Myös siitä tehty elokuva on ollut mm. Oscareiden kohteena. Onhan elokuva tietysti hyvien näyttelijöiden tekemä, kun siinä on niin Nicole Kidman kuin Meryl Streep:kin. Täytyyhän tässä kirjassa siis olla jotain tutustumisen arvoista.

Kun aloin haroa läpi äänikirjaa, olin hyvin pian ajatuksissani takaisin niissä vuosissa, kun "jouduin" opiskeluaikana tutustumaan englanninkieliseen kirjallisuuteen. Kun kirjan esikuvana on Virginia Woolf, ja kirja tukeutuu tähän kulttiseen kirjailijaan ja tämän henkilöhahmoihin, niin olin taas niissä lukuisissa tunneissa, kun haahuilin läpi Woolfin vaikeaa tekstiä ymmärtämättä, miksi kaikki piti esittää niin vaikein sanakääntein. Jos Woolf on vaikeaa suomeksi, niin koittakaapa lukea hänen tekstiään englanniksi. Toisaalta alkuperäisteos on aina käännöstään parempi.

Pitkäveteistäkö? Ei vaan mielenkiintoista kiveä.

Pakostakin mietin, onko kirjan tunnettuus lähtenyt liikkeelle juuri siitä, että kirjailija ottaa toisen arvostetun kirjailijan mallikseen ja taituroi siitä teoksen, en tiedä. Jotain kutkuttavaa kirjassa on, mutta en tiedä, mikä olisi se tunnetila, että ottaisin kirjan uudelleen luettavaksi. Nykyään sitä jotenkin kaipaa vain jotain kevyttä, helppoa ja mukavaa viihdykettä kässätöiden seuraksi. Tai en minä tiedä, onko tuokaan oikein sanottu. Viihdyin valtavan hyvin esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistuksen seurassa, joka ei todellakaan ole kevyttä eikä aina niin mukavaakaan luettavaa. Silti Tunnit ei tehnyt ollenkaan samaa vaikutusta.

No, Tunnit oli vaikea kirja, mutta toisaalta onneksi sen aikana tehty käsityö oli helppo. Tai sitten keskeneräisten korista oli pakko ottaa helpoin työ, kun muuten olisivat silmukat menneet sekaisin teosta kuunnellessa, kun siihen oli pakko keskittyä vähän liikaakin, jotta olisi pysynyt kuviossa mukana.

Finally I managed to listen through Tunnit (The Hours, 1998.) by Michael Cunningham. The book was far too boring and complicated for my taste. Complicated without being impressive. Too similar to its paragon by Virginia Woolf, although I used to spend a lot of time with Woolf while majoring in English a long time ago. However, The Hours was not my cup of tea (or coffee).