Parasta aikaa

Marraskuu on parasta aikaa käsitöiden parissa. Tähän on monta syytä, mutta niistä suinkaan pienin ei ole se, että jokavuotinen käsityöharrastajien päätapahtuma Suomen Kädentaidot alkaa huomenna. Siis jo HUOMENNA! Tampereella on taas monituhatpäinen ja innostunut joukko osaajia ja näiden ihailijoita. Yksi messuihin liittyvä harhakäsitys lienee se, että messut on tarkoitettu vain harrastajille. Mutta se on mitä parhain paikka myös ihastella ja hankkia erilaisia valmiita käsitöitä.

Näytteilleasettajia selaillessa on niin monta teemaa, joita voisi tänä vuonna tutkia tarkemmin, joten päätöksen tekeminen on haastavaa. Eivätkä messujärjestäjät ole jättäneet tätä tähän: tarjolla on yhtä aikaa myös mm. Nukkekotimessut ja Pienoisrautatiepäivät. Ihan varmasti tuossa on jo jokaiselle jotakin.

Marraskuu on parasta aikaa tälle blogille myös siksi, että sillä on synttärit. Blogi täyttää kolme vuotta! Niin paljon on saatu ja koettu käsitöiden ja muiden samanhenkisten parissa näiden kolmen vuoden aikana, että hyvillä mielin tätä harrastusta jatkaa myös eteenpäin (eteenpäin kerien tottakai).

Edelleen marraskuussa on hyvää se, että joulu lähestyy, ja kaikki kaavaillut joululahjat tuntuvat vielä mahdollisilta. Tänä vuonna lahjavalmisteluissa on kuitenkin iso, mutta mukava mutta: Tour de Sweater. Tässä leikkimielisessä yhteisneulonnassa on tarkoitus tehdä yksi neulepaita kuukaudessa kuuden kuukauden ajan, joten kiirettä riittää. Edellisen blogissa raportoidun paidan teko kesti vuoden, joten se antaa hieman perspektiiviä, millaiseen hulluuteen sitä on lähtenyt mukaan.

Marraskuu luo blogin kannalta sellaisen haasteen, että kaikkia suunnitelmia ja tekeleitä ei voi vielä esitellä julkisesti, joten loppusyksystä meinaa väkisinkin syntyä pientä painetta kohti ensi vuotta. Mutta vielä on vuotta jäljellä. Nautitaan ensiksi messuista ja mietitään sitten taas muuta. Messujärjestäjä on tarjonnut sisäänpääsyn joukolle blogisteja, joten perästä kuuluu!


November is the best time of the year for a crafter in many ways. Firstly it is the month, when the huge Finnish Craft and Design fair takes place in Tampere, Finland. Secondly in November all the intended Xmas gifts still seem possible to finish, although this year we have a big obstacle on the way. That is "Tour the Sweater" in which the challenge is to knit six sweaters or cardigans in six months. The needles get very busy with that project. In November it is a challenge that not all finished objects can be presented in the blog. Some objects have to wait until after Xmas to be presented for obvious reasons. But let's enjoy the wonderful fair first. The organizer grants admission to a group of bloggers and thus you will hear about the fair later!

Kanervateltta, UGH!

Tästä projektista tuli valmistuttuaan Ravelryn mielestä UGH! Se kertonee paljon tunnelmista työn valmistuttua. Tähtäsin Dropsin ilmaisohjeella leveään ja rentoon paitaan, mutta ohjeen mukaan tehtynä siitä tuli niin lyhyt, että purkuun menee, vaikka olin jo työtä tehdessä paikannut epäilystäni muutamalla ylimääräisellä rivillä. Olisi pitänyt luottaa omaan intuitioon eikä mallista otettuun kuvaan, jossa paita yltää komeasti vesirajan alle.

Kanervateltta

Langat: BBB Alpaca 70

Menekki: 530g

Puikot: 8,0mm cubics

Ohje: Drops The Big Easy

Tehty: lokakuussa 2017

Pari omaakin virhettä tuli tehtyä. Otin työhön paksun alpakkalangan, kun ohjeessa oli käytetty ohutta mohairia, joka olisi varmasti laskeutunut paremmin. Paksu alpakka kun jököttää suurin piirtein siinä, mihin asentoon olet sen laskenut. Toinen virhe oli tehdä työ puseroksi ponchon sijaan. Ohjeen mukaan sivut olisi pitänyt jättää auki, joka olisi antanut torso-osalle enemmän liikkumavaraa, mutta minäpä näppäränä tyttönä neuloin tuon osan pyörönä, kun kerran pusero oli mielessä.

Tykkäsin kuitenkin kovasti käyttämästäni langasta ja kauluksesta. Lanka menee siis purkuun ja pääsee uudeksi neuleeksi toivottavasti mahdollisimman pian. Sen verran viileitä kelejä on jo ollut, että pari kertaa on tehnyt mieli laittaa keskeneräinenkin tekele päälle. Sen verran mukavalta on tuntunut. Mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Ja pakko tullakin. Täytyyhän Tour de Sweater -haasteeseen saada jotain kunnollista aikaan. Haasteesta löytyy lisätietoja Ravelrystä.


This sweater was no success. It became absolutely too wide and too short. I was aiming at a wide and relaxed sweater but there is always a limit to how wide a sweater can be even on a XL body. So there will a second attempt with the same alpaca yarn, which is such a pleasure.

Tikkuri-paitaa pukkaa

Jo vuosi sitten aloitin tämän mieluisan projektin, josta valmistui synttärilahja 50-vuotiaalle veljelleni. Kotiseutumme on lähellä Oulua, joten veri veti tekemään Hailuodon paidan eli ns. tikkuripaidan. Nimi tulee kai siitä, että paitoja on alunperin neulottu (tai kudottu kuten meillä päin sanottiin) sukkapuikoilla eli tikuilla, joten paidasta tuli täten tikkuripaita. Tämän tarinan todenperäisyys pitäisi tarkistaa, mutta tällainen mielikuva itselle on jäänyt.

Tikkuripaita

Langat: Gjestal Maija

Menekki: 705g

Puikot: 3,0 ja 3,5mm pyöröt

Ohje: Novita

Tehty: lokakuu 2016 - lokakuu 2017

Ohjeeksi otin helposti saatavilla olevan Novitan ohjeen. Uskoin ohjeen noudattavan alkuperäistä esikuvaansa tarkasti, joten tiesin, että paita on melko löysä. Siksi uskalsin aloittaa melko isokokoiselle miehelle paidan M-koon silmukoilla siten, että kaikki pituudet noudattivat kuitenkin L-kokoisen senttimetrejä. Lopputuloksesta tuli hieman ohjetta solakampi, mikä osoittautuikin ihan oikeaksi strategiaksi.

Paita pitäisi tehdä toki suomenlampaan villasta, mutta tiesin vastaanottajan olevan sen verran kutiavaa sorttia, että nyt mentiin hieman pehmeämmällä vaihtoehdolla. Jotta vältyin suuremmilta laskutoimituksilta, valitsin langan, joka sopi käsialallani hyvin vaadittuun tiheyteen, joten langaksi valikoitui Maija-lanka. Sitä olikin suhteellisen kiva työstää, vaikka haasteellisimmissa kohdissa langan lievä halkeilutaipumus oli hieman ärsyttävää.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, koska paita tehtiin kuitenkin täysin saajaltaan sokkona ja se pääsi kokeiluun omistajalleen vasta, kun oli käytännössä nappeja vaille valmis. Taisipa päästä helpotuksen huokaus, kun paita osoittautui täsmälleen oikean kokoiseksi. Kauluksen osalta konsultoin lahjan saajaa, jotta kiinnityksestä tulee sellainen kuin hän toivoo. Novitan ohjeessa kaulus on ommeltu kiinteästi kaksin kerroin, mutta itse en tehnyt tätä ratkaisua, vaan kauluksen voi napit avaamalla saada vaikka kokonaan auki. Paidassa on näin hieman enemmän tuuletusmahdollisuutta, jos vaikka paita päällä tulee liian kuuma.

Saajalle on luvattu, että paidasta tehdään vielä toinen versio, jos lanka on vieläkin liian kutiavaa tai käytössä ilmenee joku muu ongelma, joka vaatii korjausta. Työ oli kyllä niin mieluinen, että sen tekee ihan ilolla toiseenkin kertaan. Paidan yksinkertaiset, osin virkatut somistukset ovat vertaansa vailla. Etuosaa koristaa muusta neuleesta eroava miehusta, selässä on erottuvat lisäykset, hihoissa kivat kavennukset ja olkapäillä virkatut, ryhtiä antavat tukikaistaleet. Ei ihme, että tämä paita pitää pintansa yhtenä Suomen tunnetuimmista perinneneuleista. Minun osaltani tämä on samalla pieni panostus Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen, kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Paita toimi oikein hyvänä lämmittelyharjoituksena kolmen suomalaisen podcastaajan (Hippusia, mewii ja Neulo-Kerppa) "Tour de Sweater" -haasteeseen. Haasteessa on tavoitteena neuloa kuuden kuukauden aikana (lokakuu 2017 - maaliskuu 2018) kuusi paitaa eli yksi kuukaudessa. Tikkuripaita antoi hyvin osviittaa omista mahdollisuuksistani (lähellä nollaa!) päästä tähän tavoitteeseen, mutta onhan koko ajatus sen verran järjetön, että kyllähän tuossa haasteessa pitää olla mukana. Tarkemmat tiedot löytyvät järjestäjien podcasteista sekä Ravelryyn varta vasten perustetusta ryhmästä.


This traditional Finnish pullover is called "tikkuripaita". It is originated from the island of Hailuoto near Oulu. Hailuoto is an exceptional place with sandy beaches and extraordinary nature. Making this pullover took me almost an year, but it was such a pleasure. The pullover has many simple but nice details (front, back, sleeves and shoulders), which I enjoy very much. Unfortunately this version is not made with Finnish wool, as it tends to be a bit itchy. The pullover is a birthday present to my brother, and he tends to be sensitive to wool and thus I selected hopefully somewhat softer yarn. I am extremely happy with the project and can easily imagine making another like this in the future. This time this pullover is also my contribution to the Finnish 100-years celebration, as Finland celebrates the 100th anniversary of independence this year.  

Sukkaneitsyt ja sukkamummi

Tästä postauksesta menee minun osalta kreditit Grocery Girls Knit -podcastille, jonka "socktawk"-osiosta on tullut maailmankuulu (katso vaikka #socktawk instagramista). Jos et ole kuullut näistä kahdesta hauskasta siskosta, olet ilmeisesti asunut erakkona synkän metsän keskellä ilman mitään tietoliikenneyhteyksiä. Nämä siskokset ovat töissä ruokakaupassa, mutta heidän harrastuksenaan (vai jo toisena työnä?) on kutominen, virkkaaminen ja projektipussien ompelu, Suosittelen näiden mukavien rouvien podcastia!

Losing sock virginity

Langat: Drops Fabel

Menekki: 42g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Drops 106-20

Tehty: heinä-elokuussa 2017

Alkuun heidän #socktawk-osionsa sai minut aina haukottelemaan, mutta yhtenä yönä kun ei tullut uni, aloin unelmoida siitä, että tekisin itsekin sukat. Joku pilleri oli varmaan jäänyt ottamatta tai jotenkin muuten sukkapuheet olivat päässeet ihon alle. En tosiaan ole tainnut koskaan tehdä sukkia, koska kaiken muun kutominen on minusta ollut paljon kiinnostavampaa. Mutta minunkin oli kaivettava kaapista kerä Drops Fabelia ja aloitettava sukkasten teko.

Vähän surkeat sukat

Kun luvassa oli kerran sukkaneitsyyden menetys, lähdin liikkeelle pienillä sukilla, ja ohjeeksi valikoitui ilmainen Drops 106-20 malli. Kokeilin aloitusta ensin sukkapuikoilla, mutta ne eivät suostuneet yhteistyöhön kanssani. Kun käteen osui cubics-pyöröpuikko, homma alkoi sujua. Osaanhan minä kutoa, mutta kantapään ohje oli kuin olisin lukenut vierasta kieltä. Reikiähän niihin tuli. Mutta valmista tuli, vaikka lopputuloksena olikin anatomisista varvaspäättelyistä huolimatta hieman surkeat sukat. Ne kelpasivat kuitenkin opiskelijanuorelle, joten onneksi minun ei tarvitse katsella niitä enempää. Mutta toiset tuli jo laitettua puikolle, koska ensikokemus oli kompasteluista huolimatta ihan ok.

Uusi yritys

Mutta onneksi suvussa on osaavia sukkakutojia. Mummi kutoo lähes päivittäin, ja sehän tietää valtavaa määrää valmiita sukkia. Kaikkien sukulaisten sukkalaatikot ovat jo vuosia olleet täynnä, joten jotakin järkevää tuotoksilla täytyisi tehdä. Jos kyse olisi omasta sukkavarastostani, se olisi jo aikaa sitten päätynyt hyväntekeväisyyteen. Mutta mummilla on pieni eläke, joten sukkia myymällä hän voisi saada hieman vararahastoa. Lupasin auttaa häntä sukkien myymisessä, joten laitan niitä sitten myyntiin pari kerrallaan. Laatikossa odottaa aika monta paria mitattavaksi ja kuvattavaksi, joten tässä piisaa hommaa hetkeksi. Villasukkia ja lapasia on siis myytävänä.

Myydään villasukkia MYYTY!

Myytävässä sukkavarastossa on enimmäkseen kokoa 39 suurempia sukkia sekä aikuisten lapasia. Värejä ja malleja on moneen lähtöön. Langat ovat konepestäviä ja kestäviä villasekoitteita (lankoina esim. Novita 7 Veljestä ja Gjestal Janne). Tällä hetkellä sukkavalikoima painottuu polvipituisiin, kirjoneuleena tehtyihin sukkiin. Kuvan sukat menivät uudelle omistajalta jo hieman tiskin alta, mutta laatikosta löytyy vielä suuri määrä sukkia ja lapasia.


I succeeded to knit my first pair of socks ever. Not a perfect result, but not so bad either. I casted another pair already so that goodbye sock virginity! Sock knitting has never been my cup of tea but grandma has always been an expert in it. Everybody in the family is suffering from overload of socks. So it's time to sell some of them and give some financial buffer to grandma with a small pension. I have a drawer full of socks to be listed somewhere to be sold.

Punainen ja vähän muunkin värinen ruusu

Ravelryn tarjonnasta minulle kolahti Lumiruusu-huivi, joka on julkaistu verkkoneulelehti Ullassa. Mallissa oli sitä jotain, joten oli vain ajan kysymys, milloin tämä laitetaan puikoille. Tämä kesä on ollut minulle pitsihuivien tekoaikaa. Kun edellinen huivi oli valmis, niin ei aikakaan, kun tämä oli jo tulossa. Malli oli kovasti mieluinen, ja huivi tuli tikuteltua kolmessa viikossa valmiiksi.

Langaksi valikoitui Hjertegarn Kunstgarn, jota olin kokeillut huiveihin aiemminkin, mutta tällöin en saanut aikaan toivomaani tulosta. Tämä lienee siis tavallaan viides kokeilu huivi-ideasta, joka ei jätä minua rauhaan. En ole aivan varma, onko tämäkään lopputulos se lopullinen versio, koska huivi tuntui kastelun ja pingottamisenkin jälkeen hieman karkealta. edit 190110: Marinoiduttuaan aikansa huivista on tullut erittäin pehmeä ja mukava. Voisin todellakin kokeilla tätä lankaa vielä huivineulontaan, jos sitä on edelleen saatavissa. Liian löysä reuna rullaa vähän, mutta muuten pingotustulos on säilynyt huivissa kivasti.

Kun kerran lankakin vaihtui lace-vahvuisesta fingering-vahvuiseen, niin oli suoritettava laskutoimenpiteitä, jotta varmistuttaisiin langan riittävyydestä. Rakas ukkoni auttoi minua monta kertaa, kun piille, kerroksille ja grammoille piti saada joku suhde, joka kertoisi, moneenko kerrokseen lanka vielä riittää. Kaksilahkeinen taskulaskimeni osoittautui jälleen kerran oikein toimivaksi, kun parista sadan gramman kesästä jäi jäljelle vain noin 10 grammaa ja yhtään kuviota ei tarvinnut jättää kesken. Toki supistin mallia yhteensä 36 kerroksen verran.

Lanka on kaunista, mutta se ei anna oikeutta kauniille mallille. Kun kuvasin valmista huivia pingotusalustallaan, muutama kuva ylivalottui, joten pingotusalusta paistoi huivin läpi todellisuutta enemmän. Niissä kuvissa myös malli näkyy paremmin, joten olisi pitänyt tehdä huivi minun käsialallani vieläkin isommilla puikoilla. Mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla on joko isommat puikot tai oikea lace-vahvuinen lanka. Tämä kertomus taitaa edelleen saada jatkoa.

Punainen ja vähän muunkin värinen ruusu

Lanka: Hjertegarn Kunstgarn

Menekki: 185g

Puikot: 4,0 ja 4,5 mm pyöreä pyörö
Ohje: Lumiruusu soveltaen

Tehty: heinä-elokuussa 2017

Tulihan tällä huivilla osallistuttua loppujen lopuksi peräti kolmeen yhteisneulontaan eli KALiin. Kiitos KALien järjestäjille motivaatiosta pistellä huivia menemään näinkin kovassa tahdissa!

The "Lumiruusu" -pattern in Ravelry attracted me so much that it did not take long to cast it on the needles. The Kunstgarn yarn by Hjertegarn was my fifth attempt to follow an idea, that has haunted me for some time. I am afraid that I have to return to the idea with another project as this yarn felt a bit cratchy on my arms. But the yarn colors are beautiful. And the pattern is even more beautiful but it a one-colour yarn would show it better. I salute some KAL-organizers who gave me extra boost to go on and knit this so fast.

Feather and fan - Sulkia ja tuulettimia (!?!?)

Kun edelliset tekeleet ovat menneet hieman pieleen, on ollut ihanaa aloittaa uutta. Minua on pitkään kutkuttanut kasa huiviohjeita, joista otin työn alle ensimmäisenä feather and fan -mallin, johon netistä löytyy lukuisia ohjeita. Lankoina työssä on ensinnäkin minulle hyvin epätyypillinen Novita Säde, jossa on mukana kaikenlaisia tekokuituja ja kaiken lisäksi myös paljetteja. Säteen mukana kuljetan pörröistä Drops Kid-Silk -lankaa, joten lankayhdistelmä on minulle todella kummallinen. Mutta lankojen tuntu alpakan jälkeen on ollut ihmeen sensuelli, joten työ on maistunut. Tavoitteena oli tehdä yksinkertainen suorakaide, mutta alku piti tehdä uudelleen noin kahdeksan kertaa ihan oman, tyhmän pään vuoksi. Se kun ei usko tiheyksien kokeiluun ja sen lisäksi muuttaa mieltään ihan omiaan aikojaan.

Mallineule on näyttävyyteensä nähden todella helppo. Kolme neljästä kerroksesta neulotaan normaalisti oikein tai nurin, ja vain joka neljännellä kerroksella tehdään taikoja siten, että kuviosta tulee halutunlainen. Tämä osoittautui niin helpoksi neuleeksi, että se kulki mukana monessa kesäreissussa ja edistyi varsin joutuisasti.

Minulle haastavin vaihe on ilman muuta valmiin työn viimeistely. Tällä kertaa oli niin paljon intoa, että langanpäätkin tuli pääteltyä samantien. Mutta pingottaminen odotti oman aikansa ennen kuin sain tartuttua tuumasta toimeen. Mutta sekin oli nyt mieluisaa, kun pääsi kokeilemaan pingoittamista raudoilla. Se tuottikin varsin suoran ja kauniisti pitsin avaavan lopputuloksen. Tyytyväinen olen mä!

Vielä en ihan osaa kuvitella, millaiseen tilaisuuteen laittaisin tuon huivin päälle. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen prosessineuloja enkä projektineuloja, kun työt saattavat jäävät viimeistelyä vaille valmiiksi koriin odottamaan kuuta nousevaa. Minusta on vaan niin ihanaa suunnitella ja neuloa näitä töitä. Serkkulikan kanssa olikin juuri puhetta, että käsitöissä on ihan parasta niiden tekeminen. Just niin, niin onkin! Seuraava pitsihuivikin on jo puikoilla, joten eiköhän tästä putkesta jotain aikanaan taas putkahda uloskin.

Feather and Fan Exercise
Langat: Novita Säde ja Drops Kid-Silk
Menekki: 370g
Puikot: 6,0mm cubics-pyöröt
Ohje: Feather and Fan -mallineule soveltaen
Tehty: kesä-heinäkuussa 2017

This feather and fan shawl was knit very quickly. I made this with two yarns which included mostly unnatural fibers, but also a little bit of silk. Another yarn included sequins and thus bling, bling effect could not be avoided. 

Iik, ihana kirjarotta!

Törmäsin jo helmikuussa ohjeeseen, jossa virkataan kirjanmerkki. Kirjanmerkki näytti rotalta, joka on litistetty kirjan väliin siten. Rotan ilmekin on sellainen, että hups, mites tässä näin kävi. Tosin minun rottani ilme on hieman lempeämpi esikuvaansa verrattuna. Työn tekemiseen meni vain pari päivää, vaikka nuo päivät ajoittuvat minulla aika pitkälle aikavälille.

Ohje on ilmaisohje Ravelryssä, ja siitä on tykätty yli 2400 kertaa. Valmiita projekteja on toistaiseksi tallennettu noin 170. Ohjeen tekijällä on muita vastaavia maksullisia ohjeita, joista osa on hyvin samankaltaisia eli örkkejä, joille on käynyt huonosti kirjan välissä.

Projekti sopii oikein hyvin jämälankaprojektiksi. En tullut punninneeksi valmista työtä, mutta eihän siihen tietenkään montaa grammaa lankaa mennyt. Langan lisäksi työhön upposi osa tai kokonainen nailonsukka, jolla täytin rotan pään. Nyt se saa mennä ilostuttamaan lukemisesta pitävää ystävää, joka täyttää vuosia.

Kirjarotta
Langat: Jämälankoja mm. Gjestal Maija
Menekki: en tiedä
Koukku: 2,5 Ohje: Book Rat by Jonas Matthies
Tehty: 10.02.-04.07.2017

Purkuun menee

Kun vihdoin pääsette lukemaan tätä, kuvissa olevaa tekelettä ei ole enää olemassa. Kuvissa esiintyvä työ on jo purettu. Englanniksi se olisi Ravelry-sanaston mukaan "frogged", koska sammakko sanoo kuulemma "rip-rip-rip". Mielestäni sammakko sanoo kyllä jotain muuta. Mutta täytyyhän sitä joskus dokumentoida epäonnistuneitakin projekteja, kun niistä kuulemma oppii jotain.

Tästä piti tulla jonkinlaisen liivin mallinen röijy, johon voi kietoutua talvisina iltoina köllöttelemään. Niin kai. Malli oli jotenkin outo, mitä muutkin olivat kommentoineet. Rakenteen yksinkertaisuus ja materiaalin tuntu kuitenkin hiljensivät järjen äänen. Ja niin sitä tikutettiin menemään. Ongelma kävi ilmi noin kappaleen puolivälissä, mutta joku jäärä päätti vain pistellä menemään ja kokeilla, josko sittenkin. Mutta ei.

Koira valtasi tekeleen tietysti heti, kun se asetettiin lattialle. Mutta työ oli saanut jo purkutuomion, joten ei sillä väliä. Nyt siitä on jäljellä vain kolme isoa kerää lankaa (siis tekeleestä, ei koirasta). Jospa etsisi langalle ja kropalle sopivan villatakkimallin, niin saan kokeilla, josko tästä sittenkin tulisi jotakin.


This square shaped piece was supposed to be some kind of cardigan, but that does not happen in my world. The odd shape was obvious already half way through knitting, but some stubborn lady just went on and on. I had worked on this for weeks. Thus I decided to take at least a couple of photos of the piece prior to ripping it. Now I have three big balls of yarn to start all over again with some other pattern.

Harrastuksen väistämätön muutos

Kun mikään UFOista ei ota valmistautuakseen, täytyy pysähtyä hetki miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan saanut valmiiksi vuosien varrella. Täytyy oikein hetki ihastella jo tehtyjä töitä ja miettiä syntyjä syviä. Myös käsityöharrastuksessa on saanut huomata, että vain muutos on pysyvää, ja nettimaailma oli tuonut harrastukseen paljon uusia ulottuvuuksia.

Aiemmin käsityöohjeita sai vain harvoista ja valituista kirjoista ja lehdistä. Nyt netin blogit, nettilehdet (esim. kotimainen Ulla), lankafirmojen omat sivustot ja käsityösivusto Ravelry ovat tuoneet tarjolle valtavan määrän kokemusta, vinkkejä ja ohjeita, joista ei olisi voinut ennen uneksiakaan. Nämä ovat yhdessä aivan ehtymätön inspiraation lähde. Vähitellen olen koonnut itselleni listan blogeista, joita haluan seurata. Välillä joku tippuu pois, mutta uusiakin tulee tilalle. Seurattavien blogien lista on vakiintunut noin sataan eri sivustoon. Ravelryä en ensin ymmärtänyt ollenkaan, mutta nyt en tulisi toimeen ilman sitä. Oli ihan pakko lisäillä sinne kaikki menneetkin projektit, vaikka olen pitänyt niistä kirjaa myös toisaalla. Ravelryn hyödyistä voisin kirjoittaa ihan omankin postauksen, mutta pysytään tässä nyt yleisemmällä tasolla.

Minulle seuraava villitys netissä ovat olleet lukuisat facebookin käsityöaiheiset ryhmät. Niistä saa vinkkejä ja inspiraatiota, mutta kiinnostavaa niissä on seurata, mistä ihmiset innostuvat. On valopalloja, tiskirättejä, Anelmaiset ja mikä milloinkin. Tällä hetkellä eletään tietysti pääsiäisaskartelun ja tekoampiaispesien (estävät niitä oikeita!?) kuuminta sesonkia. En itse villiinny kovin helposti, mutta silti näiden seuraaminen on kiinnostavaa. Huonoa tässä on se, että sänkyyn tulee illalla otettua kirjan sijasta tabletti, josta tulee selailtua uusimpia virtauksia. Myöhemmin yöllä sitä eksyy niiden unelmalankoja tarjoavien sivustojen pariin, joten se niistä yöunista sitten.

Kun peli on menetetty yöunien kanssa joka tapauksessa ns. sinisen valon tuijottaessa vastaan näytön ruudusta, niin lienee luontevaa, että seuraava kehitysaskel harrastuksessa on alkaa seurata käsityöihmisten videopäiväkirjoja (kässäscenessä podcasteja). Vuosi 2016 toi Suomeen tämänkin villityksen, ja se levisi nopeasti. Alkuun pystyi seuraamaan kaikkia julkaistavia kotimaisia podcasteja, mutta enää siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Laaja suomalaisten podcastien lista löytyy Ravelrystä ja jos niitä ei ole tarpeeksi, niin maailmalta löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin. Kun ennen kuuntelin neuloessa äänikirjoja, nykyään tulee katsottua kolleegoiden videoita. Eräänlaista kehitystä sekin, vaikka kaikki kehitys ei välttämättä ole pelkästään positiivista.

Harrastus valtaa siis aina vain enemmän aikaa, kun tarjolla on niin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Siinä on pienen (not!) tytön (not!) pää joskus pyörällä, kun yrittää miettiä, mistä malttaisi luopua, jotta aika riittäisi kaikkeen. Miten sinä hyödynnät nettiä harrastuksessasi? Oletko jo podcastien orja? Miten valitset, mitä katsot ja mitä et?


The knitting scene has gone through a great evolution in the internet. There are the blogs, loads of yarn stores, Ravelry and now also the video journals. It is very difficult to do time management with all the things you would like to follow in the net. How do you use internet in you hobby? How do you choose between things to follow and things to let fo?

Tunnustus: liikaa UFOja

Keskeneräinen röijy

Kun kässäilyinto iski päälle uudelleen noin 2,5 vuotta sitten, naureskelin muiden blogikirjoituksille, joissa tuskailtiin keskeneräisten töiden määrää. Ajattelin, että mitä ihmettä, mikseivät he vain tee yhtä työtä valmiiksi ja aloita sitten seuraavaa. No, mulla ei varmaan vielä siinä vaiheessa ollut neuloosi levinnyt joka soluun, mutta nyt tauti on tainnut levitä joka paikkaan, kun olen itse aivan samassa jamassa.

Keskeneräinen kauluri

Nykyään aivot työstävät uusia suunnitelmia sellaisella vauhdilla, että kädet eivät millään pysy perässä. Mutta kässätöiden suunnittelu on vähintään yhtä nautinnollista kuin niiden tekeminen. Joskus projektit eivät vaan solju valmiiksi alusta loppuun, vaan into tyssähtää milloin mihinkin seikkaan. Yksi työ jäi kesken esimerkiksi siksi, että kävin ostamassa työhön napit ja kotiin tullessa huomasin, että ostin yhden napin liian vähän. En ole ostanut nappeja lisää enkä koskenut työhön tuon jälkeen. Voi, voi. On huono tapa lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Keskeneräinen villapaita

Seurauksena liiallisesta innosta energiaan nähden on kasa on keskeneräisiä töitä, joista vain yksi työ on oikeasti aktiivinen. Miksiköhän on niin vaikeaa tarttua uudelleen neuleeseen tauon jälkeen. Tuntuu, että vie suhteettoman kauan aikaa selvittää, missä olinkaan menossa ja mitä piti tehdä seuraavaksi.

Keskeneräinen viitta

Kun en edes ole mikään sukkaneuloja, niin kaikki työni ovat useimmiten melko isoja ja työläitä. Tällä hetkellä kesken ovat mm.:
- raidallinen kauluri (en enää tykkää edes väriyhdistelmästä)
- vaaleansininen villapaita (paidasta on tulossa liian paksu minun tarpeisiin)
- oranssi viitta (ne napit)
- monivärinen virkattu matto (testipaloja tehty ja suunnitelmaa pitää muuttaa)
- harmaa liivi/huivi/röijy (oli aktiivinen WIP ainakin eiliseen asti, kunnes huomasin, että neulos voi sitten kuitenkin olla liian pehmeää ja venyvää)
No, elämä on.

Keskeneräinen matto

Lisäksi tulevien töiden lista on kasvanut kasvamistaan. Mulla on mielessä niin monta työtä, jotka ehdottomasti haluan tehdä ja jotka ehdottomasti haluan itselleni. Näitä esittelin mm. edellisessä lankapostauksessani, jossa tuleviin projekteihin on jo langatkin hankittuna. Ainakaan pariin vuoteen ei pitäisi ihastua mihinkään uuteen malliin, koska jonossa on jo aikamoinen määrä ihanuuksia. Kohta pitää löytää Ravelryn, lehtien, kirjojen ja podcastien tilalle joku (verkko)kauppa, josta voi ostaa lisää aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki suunnitelmat. Tai sitten mun pitäisi jotenkin jäädyttää suunnittelun ehtymätön lähde, joka varsinkin öisin pulppuaa uutta tavaraa tuutistaan. Mutta asiat voisivat toki olla paljon pahemmin.



I have some confessions to make. When I restarted knitting and crocheting about 2,5 years ago, I did not understand, how people had so many UFOs (Unfinished Objects). Well, one should never say never, as I am in the same situation now. I tend to give up very easily when I face some problems with my objects. For instance when I bought some buttons for my cape, I managed to buy as many as I needed. Then my interest towards to finish the cape flopped totally. In the pictures you can see some of my UFOs. Only one (the shawl at the top) is a WIP, while the others are just hidden somewhere in the back of the closet. 

Volvo for life -pipo

Kun törmäsin tähän ohjeeseen Ravelryssä, niin tiesin heti, että tämä on tehtävä joululahjaksi omalle kullalle. Kulta on jo jonkun aikaa ollut aito ja uskollinen Volvo-mies, joten tämä tuntui kivalta idealta. Siinä hoitui samalla joululahjakin, kun en ollut muutakaan keksinyt miehelle, jolla on jo kaikkea - myös se Volvo.

Volvo-pipo
Langat: Hjertegarn Extrafine merino 70
Menekki: 67g
Puikot: oho, en muista
Ohje: Volvo 4 life by Stephanie Voyer
Tehty: 22.-23.12.2016

  

Joululahjojen tekoaikataulu kävi kuitenkin haastavaksi, kun sairastelin joulun alla. Näin ollen ainoa mahdollisuus lahjan tekoon olivat kaksi päivää joulun alla. Koska en ollut tehnyt kirjoneuletta ehkä 40 vuoteen (heh!), niin tekniikka oli alkuun hieman haastavaa. Onneksi pipo oli nopeatekoinen, niin että ensimmäinen mahdollinen päivä meni virityksen tekoon, jonka ehti vielä purkaa ja tehdä toisen sen seuraavana päivänä. Ei ollenkaan viime tippaan mennyt tämä.

"Volvo 4 life"

Lisäsin malliin itse piirtämäni karkean Volvo-logon, koska se helpotti muutoin pitkiä silmukkavälejä. Kritisoisin mallia siitä, että siinä kavennettiin pois paljon silmukoita alkureunuksen jälkeen. Ainakin minun käsialallani tuo on täysin turhaa, koska nyt reuna tuppaa törröttämään ulospäin. Muuten reuna oli kiva, koska se tehtiin kaksinkertaisena. Siitä tykkää pehmolelutkin.

Kaksinkertainen reunus

Kulta kehui, että pipo on ihan kiva, mutta joku siinä vaivasi niin häntä kuin minuakin. Kun tekovaiheessa en ollut päässyt sovittamaan päähinettä saajan kuontaloon, niin näytti siltä, että pipo jäi hieman matalaksi ja se ei kunnolla peittänyt korvanipukoita. Uusi paremmin korvat peittävä malli on jo katsottu valmiiksi, joten pipo pääsee purkuun jossain vaiheessa. Koiran korvat tuo näköjään peittäisi, mutta Kullan korvia ei. 

Mami, minäkin haluan kuvaan

I made this Volvo-beanie as a Xmas gift for my Darling. I had just two days to finish this as I had been sick just before the holiday season. But that was more than enough even though it had been more than 40 years that I had done stranded knitting. I made one trial version and ripped it. Next day I made a new one just before Xmas eve. 

Istu pois a.k.a. Ihastuttavat istuinaluset

Jos nyt vaikka malttaisi kirjoittaa auki tämän projektin, josta jo viimeksi hieman vihjasin. Viime kesä taisi olla kylmä ja kolea, kun joululahjoja miettiessä tuli mieleen, että tuttavien mökille voisi tehdä satsin lämpimiä villaisia istuinalusia. Kun kyseinen perhe on aika suuri, ja porukassa on usein myös nuorison kumppaneita, niin laskeskelin, että taidanpa tehdä näitä alusia samantien seitsemän kappaletta. Ihan kiva haaste!

Keskeneräinen alunen

Ensin oli pakko hankkia testilankaa, kun en oikein tiennyt, millaista mallia käyttäisin. Ensin tein testilangoista ruudullista mallia, mutta sitten törmäsin liukuvärjättyyn Drops Big Delight -lankaan, jota ainakin tällä hetkellä saa 16 eri värisävyä. Langassa on valmiiksi pitkät liu'ut värejä, joten siitä saa ihan mukavan paksuisia raitoja tämän kokoiseen työhön. Raidat hoitavat tarvittavan vaihtelun, joten mitään kuviota ei tarvinnut alkaa miettiä.

Ihastuttavat istuinaluset
Langat: Drops Big Delight
Menekki: á 300g
Puikot: 5,5-7,0mm pyöröt
Ohje: oma
Tehty: toukokuu 2016-helmikuu 2017

Huovuttamisen testaus oli luku sinänsä. Onneksi tein sen, koska en olisi millään uskonut, kuinka paljon kappale menee koneessa kasaan. Näin pystyin laskemaan, kuinka suuri kappaleesta pitää tehdä, että siitä tulee huovutuksen jälkeen sopivan kokoinen (n. 40*45 senttiä). Tein kappaleet onteloneulonnalla kaksinkertaiseksi, joten lopullisesta kappaleesta tuli myös mukavan paksu. Yhteen aluseen meni 300 grammaa lankaa, ja sain käytettyä langan lähes viimeiseen metriin asti, kun tein työtä aina yhdeltä kerältä kerrallaan.

Ennen huovutusta

Joulun alla sairastuin sitten flunssaan, ja lahjaneulontojen aikataulu meni ihan pieleen. Mutta pian joulun jälkeen sain jo toimitettua uusille omistajille ensimmäisen setin alusia. Toinen setti odottaa vielä toimitusta, mutta onneksi tässä on vielä kesään aikaa. Vaikka projekti on ollut melko pitkä, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Huovutuksen jälkeen

PS. Osallistuin näillä istuinalusilla ekaa kertaa elämässäni KALliin. Kyseessä oli To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL. Siinä oli ideana tehdä jotain uutta ensimmäistä kertaa. No, KAL on ensimmäinen, johon osallistun, ja tulipa tässä projektissa tutustuttua myös huovuttamiseen. Molempia täytynee harjoitella jatkossa lisää.


These are the delightful seating pads, that I have been working on since last summer. I suppose last summer was cold, as I started making seating pads for a family with cottage. It was worth while to do testing pieces, as both the pattern and felting required some thinking. But the first set of pads have been delivered to the new owners, and the second (last) set is just about ready. I am very pleased with these pads. I participate in To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL with these PADs. It was the very first KAL I participated in and I got familiar with felting by this project.

Järjen ja tunteen tarinoita

Niin paljon kuin tykkään tehdä käsitöitä, niin jotenkin se on minusta yksistään vähän tylsää hommaa. Sen sijaan on aivan loistavaa yhdistää kirjat ja neulominen samaan hetkeen. Mulle sopii niin hyvin se, että korviin soljuu äänikirja ja sormien läpi juoksee villametri jos toinenkin.

Yksi ihan ehdoton neulekirjaston kuunneltava on Enni Mustosen (oikeasti Kirsti Manninen) Järjen ja tunteen tarinoita -sarja. Sarjasta löytyy viisi kirjaa, jotka toimisivat varmaan itsenäisinäkin teoksina, mutta sarjana se on aivan ehdoton. Neljä ensimmäistä kirjaa sijoittuu sen verran kauemmas historiaan, että niistä nautin kaikkein eniten. Viimeinen kirja sitoo sarjan nykypäivään, joten sen kohdalla innostukseni hieman lopahti, vaikka sekin kirja päihitti keskimääräisteokset mennen tullen. Sarjan kirjat ovat:

• Nimettömät
• Mustasukkaiset
• Lipunkantajat
• Sidotut
• Parittomat

Mustosen teemoja mielestäni ovat rakkauden lisäksi rikkaus ja köyhyys, vahvat naiset ja se, miten välillä ihminen joutuu päätöksissään järjen ja tunteen ristiriitaan. Mustonen sitoo tapahtumat tiiviisti Suomen historiaan ja kuvaa sen tapahtumia henkilöidensä kautta. Juuri tämä yhdistelmä tekee kirjoista niin mielenkiintoisia ilman, että kirjoista tulee historiajaarittelua. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja niiden kohtaloihin jää kiinni. Siksi ensimmäisen kirjan jälkeen tulee kuunneltua se toinenkin ja kolmas jne. Myös kirjojen kieli oli sellaista, että tykkäsin siitä kovasti.

Herkkua käsissä ja herkkua korville

Mustosen sarja tuli kuunneltua kokonaan vuoden 2016 aikana. Sarjaan liittyy yksi käsityöprojekti, joka alkoi viime kesänä ja on nyt loppusuoralla. Kuvassa pieni makupala siitä. On mielenkiintoista, miten tietyt projektit nivoutuvat mielessä tiettyihin kirjoihin. Tässä kävi juuri niin, kun käsissä oli makoisa työ ja korvissa kirjahunajaa. Jokohan malttaisin seuraavassa postauksessa kirjoittaa siitä kässätyöstä omankin tekstin...


I was happy to find a very enjoyable book series by Enni Mustonen. Five books in the series of "Järjen ja tunteen tarinoita" was such a joy when knitting some delicious colours in a long lasting project, which requires a post of its own. 

Koko komea tripletti

Olin ahkeroinut ennen joulua kolmet erilaiset käsineet lahjaksi samaan perheeseen. Ilo oli ylimmillään, kun sain jo jouluaattona niin ihanan viestin saajilta, että itku (onnen kyyneleet) meinasi tulla. Voiko mikään lämmittää enemmän kutojan sydäntä kuin tällainen viesti:

"Voi hyvänen aika, miten hienot kynsikkäät sinä olit jaksanut meille kaikille tytöille tehdä. SUURKIITOKSET!"

Lisäksi mukana tuli pari valokuvaa. Ihanat valokuvat koko katraasta (ja yhdestä linssiluteesta, joka varmaan ihmetteli, että mitä ihmettä tässä puuhataan, mutta ei oikein keksinyt, miten tätä leikkiä leikitään).

Tykkään teistä niin että halkeen!


Already On Xmas eve I got a very flattering message concerning the mittens that I made for the ladies of one family. In addition to warm words they sent these wonderful pictures. Aren't they cute (including the little doggie, who was not sure how to play this game)!?

Pöllöt kämmekkäät

Tulikohan näistä pöllöt kämmekkäät vai pöllölliset kämmekkäät. ;-)

Kun tehtynä oli jo Tuohisydän ja musikaaliset kämmekkäät, oli vuoro keksiä jotain vielä yhdelle neitoselle, jota aioin kiusata omatekoisella joululahjalla. Pitkään ei mennyt päättää, että jotain pöllöjä niihin laittaisin, mutta millaisia pöllöjä. Siinäpä olikin pulma. Muutama päivä ja ehkä yökin meni pöllönkuvia katsellessa, että löytyisi ne sopivat.

Pöllölliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 68g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Grey Eyed (sovellettu). Rebecca Tsai. Ravelry

Tehty: joulukuussa 2016

Aivan täydelliset pöllöt ja muutenkin ihana kuvio oli minusta mallissa Grey Eyed, jonka on tehnyt Rebecca Tsai. Malli löytyi Ravelrystä ja se on ilmaisohje. Valitettavasti ohje ei käynyt lankayhdistelmälleni sellaisenaan, joten uudelleenpiirtämiseksi tämä jälleen meni. Mutta kun oli juuri tehnyt vastaavan tempun edellisille kämmekkäille, niin mikäs tässä oli piirrellessä. Kuten aiemmistakin versioista, näistäkin tuli käännettävät eli sama kuvio löytyy vastaväreissä työn kääntöpuolelta.

Kolmatta kertaa kämmekkäitä tehdessä jo tuntui, että homma alkoi sujua. Viimeisten väriyhdistelmä oli minusta hyvä, vaikkakin minun makuun hieman liian tyttömäinen. Mutta kohteelleen se oli minusta täydellinen, myös mallinsa puolesta. Olo oli aika helpottunut, kun koko tripletti oli kasassa (eikä hetkeäkään liian aikaisin jouluun nähden). Sen verran tiukoille meni, että Kultakin joutui viime tingassa kameran taakse, kun minä vielä päättelin viimeisiä lankoja. Yhtään kuvaa ei saatu siten, että kaikki kappaleet olisivat olleet samassa kuvassa, kun mulla oli aina yksi pääteltävänä. Sitten vain tonttuilemaan, kun paketti oli kasassa. Tämä oli kiva projekti!

It was easy to select the pattern for the third victim of my knitting hobby. The third pair did not get ready a minute too soon. My better half had to take the camera to take a the photos before rushing off to act as Santa Claus. What a great project this was! 

Musikaaliset kämmekkäät

Kun olin tekemässä edellisessä postauksessa esittelemiäni Tuohisydän-kämmekkäitä, syntyi ajatus, että kämmekkäiden saajalla oli perheessään muitakin, joita voisin kiusata käsitöilläni. Selailin ohjeita, ja silmiin osui Ravelryssä Anne Neumannin "Musica"-kämmekkäät. Nämä kolahtivat aika tavalla, ja sopiva kohdekin oli heti tiedossa.

Musikaaliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 77g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Musica (sovellettu). Anne Neumann. Ravelry

Tehty: marras-joulukuussa 2016

Harmillisesti ohje ei oikein sopinut käyttämääni lankaan, joten kuvio oli piirrettävä kokonaan uusiksi. Lankoina olivat samat (Drops Baby Merino ja Gjestal Maija) kuin edellisissäkin kämmekkäissä, mutta tällä kertaa tumma merinolanka tuli sisäpuolelle. Poistelin kuviosta hankalat pisteet ja lisäsin sydämen, jonka muotoon olin ihastunut edellisiä kämmekkäitä tehdessä. Ihan nappiin ei piirrokseni mennyt, sillä peukalon olisi voinut sijoittaa hieman alemmas, jotta sormiosa olisi ollut pidempi, mutta olisi se paljon huonomminkin voinut sujua. Kämmekkäät ovat käännettävät, joten niitä voi pitää kumpi puoli päällä tahansa.

Käännettävät kämmekkäät

Malli on niin kaunis, että se puhuu kyllä puolestaan. Onteloneuleena työ sujui varsin mukavasti, kun ei tarvitse pelätä liian pitkiä langanjuoksuja. Toisaalta langankieputuksia ei tullut liikaakaan. Mulla oli varmaan ajoittain näkemisenarvoinen ilme näitä kutoessa, kun juoneni lahjansaajille alkoi hymyilyttää itseäni yhä enemmän, mitä lähemmäs joulua päästiin. Tykkäsin tästä mallista ja väriyhdistelmästä itse kovasti.

Kämmenessä sydän - kämmenselässä nuottiavain

These musical mittens are made for a musical girl. The pattern is by Anne Neumann in Ravelry. I had to make adjustments to the pattern allowing the gauge to work properly. I am very pleased with the color and yarn combination of these fingerless mittens.