Muistellaanpa messuja

Joulun alla blogini on taas tänä vuonna ollut erityisen hiljainen. Tästä saanen kiittää joulupukkia, joka on rohmunnut rekiinsä puikoilta tippuneet tavarat kerta toisensa jälkeen. Tässä jouluvalmistelujen lomassa on kuitenkin ihana istahtaa hetkeksi miettimään mennyttä vuotta. Vuoden kohokohdaksi nousi jälleen Suomen Kädentaidot -messut Tampereella, johon sain järjestäjältä blogistina ilmaislipun. Tässäpä vielä muistelupaloja mieleen jääneistä asioista:

Perjantaina suuntasin seuralaiseni johdattamana suoraan Novitan osastolle, joka tänäkin vuonna pursuili paitsi lankoja myös ihmisiä. Ilmeisesti siellä oli jotain ostettavaa, koska nopeasti kiemurtelevan kassajonon kautta lähdimme mekin tutkimaan muuta tarjontaa.

Lampowaaran ihanat huovutetut keppihevoset ja eläinaiheiset kännykkäpussit olivat varsin herttaisia. Niitä voi tilata myös omiin väritoiveisiin sopivina.

Maanatiri muuttaa luontokuvat kodin sisustustekstiileiksi. Kuvista syntyy tyylikkäitä kuoseja, jotka henkivät kivaa tunnelmaa. Kuvia olisi mieli katsoa ihan loputtomiin.

Kässäkerho Pompomin kojussa oli niin monenlaista ihanaa: Langoista kiinnosti tietysti uutuuslanka Suoma, mutta Donegal Tweedin värisävyjä piti tietysti myös käydä ihailemassa.

x

Tänäkin vuonna viihdyin tosi pitkään lammastilojen ständeillä. Ehkä kiinnostavin niistä tänä vuonna oli Aholaidan tilan nurkkaus, jossa oli näytillä eri lammasrotujen villaa, kehruunäytös ja villaisia koristekransseja. Kransseista vaikuttavin oli se, johon oli huovutettu lampaan pää. Ei kuulemma ollut myynnissä, vaikka yritin tehdä siitä tehdä tarjousta.

Messujen yhtenä teemana olivat nuoret, joten esimerkiksi 4H-kerholaisten eri tekniikoin tekemät porkkanat ja keppihevoset olivat ihastuttamassa yleisöä.

Minikokoinen asuntovaunu- ja jeeppiyhdistelmä oli hauska. Tämä kapistus oli tehty vanerista. Tekijänä oli Gepetto, joka tunnetaan mm. nukkekotivarusteista ja korteista.

Messujen muuttuneet järjestelyt olivat parantaneet viihtyvyyttä. Itse kävin messuilla perjantaina ja sunnuntaina, jolloin ruuhka oli ihan siedettävää ja osastoille mahtui ihan kivasti tutustumaan halutessaan. Kun tapahtumaan oli varustautunut hyvillä kengillä, kevyellä vaatetuksella ja omalla juomapullolla, sujuivat messupäivät ihan leppoisasti. Harmittamaan jäivät vessojen epäsiisteys ja käsipaperin puute sekä se, ettei vlogisteille ja videopodcastien katsojille järjestynyt mahdollisuutta keskinäiseen tapaamiseen kuten edellisenä vuonna. Tällä kertaa messut keskittyivät Deli-hallia lukuunottamatta pelkästään kädentaitoihin. Ja hups, miten kävikään. Saatiin taas yleisöennätys! On se vaan hienoa, että meillä on täällä Pirkanmaalla näin hieno tapahtuma.

Omiin käsityöjuttuihin palaan blogissa sitten joulun jälkeen. Hyvää joulua kaikille!

Santa Claus has managed to steal everything from my needles to his warehouse. That is why I cannot show any of my latest crafts now. But let's take a peak to the Finnish Craft fare, which took place in November in Tampere, Finland. I will return to reporting about my own projects after the Xmas. Happy Xmas, everyone!

Odotusta ilmassa

Viime viikolla koin yhtäkkisen kauhun tunteen, kun tajusin, että minulla ei ole kässämessuille mitään sopivaa päällepantavaa eikä puikoiltakaan ole tulossa mitään sellaista, mitä haluaisin esitellä. Yhtäkkiä koko syksy oli valahtanut kalenterista, joten kässämessuviikonloppu pääsi yllättämään. Mutta menossa ollaan tietenkin! Mutta nyt on tukka värjätty ja hiukset palmikoitu, joten nyt ollaan paremmin tikissä vuoden isoimpaan kässäjuhlaan.

Monet perinteiset kässämessuvalmistelut ovat kuitenkin vielä tekemättä: messukartta on vielä värittämättä ja kohteet valitsematta. Mutta näillä mennään! Suunnitelmissa on osallistua messuille perjantaina ja sunnuntaina, jolloin messuille on hieman edullisemmat lippuhinnat. Viime vuoden lauantaista jäi mieleen järkyttävä ruuhka, jonka yritän näin välttää, vaikka tiedän, että messut ovat vilkkaat jokaisena päivänä. Messujärjestäjä on luvannut parannuksia kävijöille. Saapa nähdä, miten järjestelyt onnistuvat tällä kertaa ja lyödäänkö taas uusi kävijäennätys näillä Euroopan mittakaavassakin suurilla messuilla.

Onneksi tämän pimeän vuodenajan katkaisee ensin messut ja sitten joulu. Joulunalusaikana puikoilla on usein sellaista, mitä ei viitsi vielä esitellä, joten sen puoleenkin on blogissa vähän hiljaisempaa. Mutta koiralle valmistuneen peiton voi sentään esitellä, vaikka peiton historia on vähän ikävä. Peitto sai nimittäin alkunsa hutiksi osoittautuneesta nettilankaostoksesta. Netissä kun ei pääse hypistelemään lankaa eikä tutustumaan sen todelliseen väriin ja tuntumaan. Messut ovat siinä mielessä erinomainen tilaisuus tutustua materiaaleihin, kun ne pääsee näkemään livenä. Tämän vuoksi suosin aina kivijalkakauppoja ja messuja, kun teen kässähankintoja.

Mutta minulla eivät langat jää varastoon makaamaan. Keksin, että ei olisi pahitteeksi, että koira saa autoon villaisen alusen, joten tuumasta toimeen. Aloitin summassa riittävästi silmukoita ja mietin kuviota. Päätin tehdä peittoon ruutuja erilaisilla pintaneuleilla. Tarkoituksena oli upottaa kokonainen kilo lankaa peittoon, mutta ihan siihen ei kärsivällisyys riittänyt. Väännettyäni peittoa yli 700 grammaa oli mitta täynnä ja peitto riittävän kokoinen. Oikein hyvä viltti siitä tuli koiralle.


It is almost time for the highlight of the year. The Finnish Craft and Design fair takes place this coming weekend in my home town (Tampere, Finland). I am so excited about this event, which I am going to attend on Friday and Sunday. There is so much to see that one day is simply not enough for this event.

It is very unfortunate that the web stores cannot offer real samples of yarns. The colors are difficult to photograph. It is also impossible to convey, how the yarn feels against your skin. That is why it is difficult to shop yarn via web, but I do it every now and then with the risk. Buying brown Novita Isoveli for a pullover was a bad idea. But soon I discovered that our dog would benefit from having a woolen piece in his car cage. I chose some textured patterns for the blanket. After 700 grams I felt I had had my share of this project, and it was time to move to a new one. But the blanket is really useful piece for our dog.

Nyt on asusteiden aika

On se vaan ihanaa, kun kuuma kesä on kääntynyt syksyyn. Tänä vuonna olen nauttinut syksyn viileistä keleistä paljon normaalia enemmän. Nyt saa taas käyttää pipoja, huiveja ja kämmekkäitä. Vielä ihanampaa on, kun saa käyttää uusia asusteita, joita onkin nyt putoillut puikoilta tiiviiseen tahtiin.

Maailman tuuliin

Lanka: Yarngrimoire Super Sock

Menekki: 74 g

Puikot: 4,0 mm pyöreä ja cubics, 3,75 mm

Ohje: 72 Degrees North

Tehty: 30.07.-10.08.2018

Asusteista ensimmäisenä valmistui huppu, joka toimii sekä pipona että kaulurina. Kun lankana oli iki-ihana Yarngrimoiren värjäämä lanka, niin neulominen oli tosi mieluisaa. Vähän väliä piti jäädä ihastelemaan pintaa. Vähän arastelin pitsineuleen käyttöä kirjavan langan kanssa, mutta päätin ottaa riskin ja kokeilla, tuleeko siitä ihan mahdotonta. Mutta ei tullut. Tykkään. Nyt olen valmis kaikkiin maailman tuuliin.

My? Exeter

Lanka: Gjestal Maija

Menekki: 67 g

Puikot: 3,75 mm
Ohje: Exeter

Tehty: 30.08.-11.09.2018

Sitten piti tehdä pari nopeaa pikkuneuletta, jotka olivat lähinnä mallien testausta. Tällä kertaa lopputulos ei valitettavasti ollut kaksinen, koska en kauheasti ihastunut kumpaankaan malliin. Mutta kyllä näistä ihan käyttövehkeet tuli näistäkin. Toinen malli oli pipo ja toinen kämmekkäät. Malliharmituksen lisäksi tuli vielä tehtyä molemmat asusteet sukkalangasta, joka pistelee harmillisesti käsissä ja päässä, joten ei siitä kannattaisi tehdä tämmöisiä neuleita. Kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen suorituksiin, koska itsellä syntyy niin harvoin asusteita, että tarpeeseen tulevat kuitenkin.

Pikku luotolaiset

Lanka: Gjestal Maija

Menekki: 126 g

Puikot: 3,0 mm

Ohje: Luotolaiskämmekkäät

Tehty: 11.08.-21.08.2018

Finally it is autumn and time to knit and use some accessories. I managed to finish a cowl with hood, beanie and fingerless gloves. The cowl was the most enjoyable knit as the yarn was more than beautiful. It was very special, as it has been dyed by Yarngrimoire. Every now and then I had to stop to just admire the loveliness of the yarn when knitting. Unfortunately the sock yarn for the beanie and gloves is way too scratchy for my skin, but the aim was mainly to test the patterns. Nevertheless, the pieces are wearable and highly needed, but I still have to continue my search for the ultimate beanie and glove patterns. 

Heidiä pukkaa taas

Vaikka lankavarastossa on lankoja moneen lähtöön, niin tartun luontevimmin niihin varsinaisiin aarteisiin. Kun näytti siltä, että Louhittaren Luolan Tuulen tyttärestä olisi sen verran jämiä, että niistä voisi syntyä huivi, niin minäpä ryhdyin tuumasta toimeen. On niin kätevää, kun voi Ravelrystä etsiä omien jämien määrille sopivan mallin. Lankojen menekki näytti juuri sopivalta Heidi Alanderin Meadow Grass:ssa, jonka olen halunnut tehdä muutenkin. Kun edellinen huivini oli Heidin Nurmilintu, niin saman suunnittelijan huivilla jatketaan kesäneulontaa.

Minulla on jo villapaita Tuulen tyttärestä, joten värit Kelo ja Kallio olivat jo ennestään tuttuja. Mutta jälleen kerran sain havaita, että raidoittamalla lankoja tutuistakin väreistä tulee esiin jotain aivan uutta. Näinhän käy myös kuljettamalla työssä kahta lankaa yhtä aikaa, mikä on myös erittäin inspiroivaa, kun värit sulautuvat toisiinsa joskus aivan arvaamattomalla tavalla.

Kelot kalliolla

Lanka: Louhittaren Luola Tuulen tytär

Menekki: 126 g

Puikot: 5,0 mm cubics

Ohje: Meadow Grass

Tehty: 22.-29.07.2018

Niin makea oli näiden kahden värin yhdistelmä, että huivin valmistumisen jälkeen minulle on tullut pakkomielle purkaa viime talvena tekemäni paita ja tehdä siitä ainakin osin samalla tavalla raidoitettu kuin tästä huivista. Minä en ole harrastanut lankojen värjäämistä (ainakaan vielä), mutta onneksi näitä värileikkejä voi tehdä muutenkin. Tuo väri-inspiraatio oli parasta, mitä sain tästä projektista. Jostain syystä huivi on kuitenkin vältellyt käyttöä. Se johtunee kuitenkin enemmän huivin mallista kuin materiaalista, väristä tai muusta sellaisesta. Tai sitten huivi vain odottelee sopivia kelejä.

PS. Tämä on sitten viides valmis huivi toukokuun jälkeen eli viisi huivia kolmeen kuukauteen. Ei paha.

Sometimes it is hard to predict, which aspect of your project will be the most interesting one. Sometimes it may be the design or the material. But when continuing my shawl flow with Meadow Grass (another shawl by Heidi Alander), I was blown away with the way these two colours merged to each other. I used Kelo and Kallio from Louhittaren Luola, and I knew the colours from the past, as I have knitted a sweater out of them. But thin stripes of two interesting colors formed a even more interesting colour. Now I am mesmerized by the idea that I will rip my colour block sweater and make it again with stripes. I must be crazy. 

Joka nainen tarvitsee Nurmilinnun

Neuloin kerran Nurmilintu-huivia käsityötapaamisessa. Siellä syntyi mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten jotkut ohjeet ovat niin suosittuja, ja kuinka ohjeen menestystä on vaikea ennakoida etukäteen. Joistakin jutuista vaan tulee lähes ilmiöitä, kun Ravelry ja some levittävät ilosanomaa pikavauhtia. Kun tiedossa on kiva, helppo, ilmainen, käytössä kätevä ja tehtäessä hauska ohje, niin ei ole ihme, että sanoma on levinnyt joka puolelle maapalloa. Niin on totisesti tapahtunut Heidi Alanderin Nurmilintu-ohjeelle, josta on tehty jo lähes 7000 projektia Ravelryyn.

Everybody Needs One

Lanka: Louhittaren Luolan Tuulen tytär

Menekki: 92 g

Puikot: 4,5 mm cubics

Ohje: Nurmilintu

Tehty: 13.-24.07.2018

Minun Nurmilintuni lähti kehittymään puseroprojektista jääneestä jämälangasta. Neule oli täydellinen kesäneulottava, ja sitä voi neuloa kyläilyn, kässätapaamisen ja hellehuokailujen lomassa. Koska keli oli viime heinäkuussa niin tukahduttava, niin ihan koko aikaa ei pystynyt neulomaan. Silti huivi syntyi vajaassa parissa viikossa, että ihan hups vain.

En ole aiemmin ollut oikein huivi-ihminen, mutta Nurmilintua on tullut käytettyä paljon. Se on täydellinen huivi siihen, kun tämmöisellä vanhalla ihmisellä alkaa paikkoja kolottaa vedosta, niin Nurmilinnulla voi lämmitellä kolottavaa kohtaa. Eräänkin kerran huivi ansaitsi paikkansa olkapäälläni, kun autossa ilmastointi huusi hoosiannaa viime kesän helteillä. Ja mukavana asustehuivina se kulki mukana monessa menossa. Kätevä käyttöhuivi siis. Pitäisi varmaan tehdä toinenkin. Joko sinulla on oma?

Nurmilintu is a Finnish shawl phenomena, which has spread all over the world. It is hard to predict, which patterns will be a great success, but this easy, fun and extremely useful shawl has definitely become one. There are almost 7000 projects of this shawl in Ravelry. Despite of the extremely warm weather this summer, this small shawl climbed on my needles. It was such an easy knit that it was ready in no time, in less than two weeks. Although I am not good at wearing shawls, this one has been used a lot already, as it is so wearable in many situations. I should really make another Nurmilintu for myself. Do you have one already?

Ihmenainen-huivi ihmeelliselle naiselle

On veikeä tunne, kun ohjeen nähdessään tietää heti, kenelle se pitää neuloa. Kun näin ensimmäistä kertaa Wonder Woman Wrap -huivin, minulle tuli heti mieleen rakas ystävä, jonka kanssa on vietetty paljon laatuaikaa viime vuosina. Wonder Woman Wrap viittaa tietysti naispuoliseen sarjakuvasankariin, mutta laajan yleisön tietoon tämä sankari saattoi pikemminkin tulla viime vuonna julkaistun elokuvan myötä. Wonder Woman on luotu samaisessa puljussa, jossa myös Batman ja Teräsmies ovat syntyneet. Ihmenaisen asussa on iso W-kirjain, ja tämä kirjain koristaa myös huivia varsin näyttävällä tavalla.

Ihmenainen

Lanka: Drops Baby Merino

Menekki: 173 g

Puikot: 4,0 mm cubics

Ohje: Wonder Woman

Tehty: 13.-24.07.2018

Wonder Woman huiveja on tehty maailmanlaajuisesti vuodessa jo yli 2000, mikä osoittaa ohjeen menestyksen. Kun huivin ohjeessa on tarjolla pari kokoa, se laajentaa potentiaalista käyttäjäkuntaa, kun osa tykkää pienistä ja osa isoista. Ohje on siinäkin mielessä hauska, että se löytyy sekä neulottuna että virkattuna versiona. Molempia olen nähnyt livenä tai melkein livenä podcastaajien tekemänä. Jälleen kerran täytyy tunnustaa, että podcastit ovat toimineet inspiraationa tällekin käsityölleni. 

Vaikka en ole erityisesti pehmeän merinon ystävä, tähän huiviin se sopi täydellisesti. Huivi on todella mukavan mallinen ja se houkuttaa kääriytymään huivin lämpimään syleilyyn. Myös ainaoikein-pinta tekee tuntumasta pehmeän, joten huiviin voi uppoutua hyvillä mielin. "Aito" Wonder Woman Wrap tehdään tietysti puna-keltaisena, mutta minä päätin tehdä huivin hieman hillitymmän värisenä. Väriyhdistelmä oli ilmeisen onnistunut, kun sain siitä kiitosta aina Etelä-Koreasta asti. Tämä neulojayhteisön kansainvälisyys on aivan mahtava juttu!

Wonder Woman Wrap is a pattern, which can be either knitted or crocheted. When the pattern offers two different sizes, it attracts a much wider audience as some like it small and others large. When I saw the pattern for the first time, I immediately knew to whom I would knit it. The Wonder Woman Wrap is originally red and yellow, but I chose much more neutral colours. Obviously the colour combination was quite ok, as I got some nice comments about it all the way from South Korea. This international knitting community does not stop to amaze me time after time!

Ei todellakaan mikään myrskylintu

Edellinen postaamani huivi meni ylioppilaslahjaksi ja RUKin kurssijuhlaan, mutta tämä huivi tuli niinkin arvokkaaseen juhlaan kuin 80-vuotislahjaksi. Se on sen verran kova virstanpylväs, että piti oikein hetki miettiä, millaisen huivin sitä tekisi.

Mulla on ollut pitkään jonossa Myrskylintu, joka on julkaistu Ullassa (2/12). Huivi on ihanasti epäsymmetrinen ja kivan mallinen. Tämä tuntui sopivan tarkoitukseen oikein mukavasti, joten valinta oli helppo. Huivin tehdään pitsilangasta ja ohjeessa oli käytetty alpakka-merinosekoitetta. Minulla lanka oli kyllä pitsivahvuista, mutta silkkisekoitetta. Tästäpä saattoi johtua ainoa ongelmani huivin neulomisessa. Ja ehkä vähän siitäkin, että mallitilkku jäi taas kerran tekemättä. 

Huiviin oli suositeltu 3 millin puikot, mutta käytin lopulta 4,0 mm cubicseja, jotka vastaavat noin 3,5 mm pyöreitä puikkoja. Tiheys ei silti tainnut olla sinne päinkään, ja hyvin nopeasti huomasin, että minun pitää tehdä hurjasti enemmän kerroksia, jotta saan huivista halutun kokoisen. Silkkiä sisältävä lanka kun ei tuntunut joustavankaan paljoa, joten tiesin, että pingotus ei toisi suurta muutosta kokoon. Kun reunapitsi piti saada sopimaan muuhun kuvioon, niin Exceliä tuli pyöritettyä eräätkin kerrat. Loppujen lopuksi piti tehdä yli kaksinkertaisesti se määrä kerroksia, mitä ohjeeseen oli kirjoitettu (196 vs. 116). Onneksi skaalaaminen ei sinänsä ollut tässä mallissa mikään ongelma, mutta paljon pidempäänhän tikuttamisessa meni kuin mitä olin ajatellut.

Huivilla osallistuin Hetkiä Heimolasta -podcastin Ulla-KALiin. Malli on onneksi niin ihana, että se tulee tehtyä varmasti uudelleenkin. Vaikka huivin nimi on Myrskylintu, neulontakokemus oli nimestä huolimatta varsin seesteinen ja ihana. Minulla on jo yksi paksumpi lanka varastossa odottamassa vuoroaan tulla täksi huiviksi. Saapa nähdä, miten saan sen kanssa tiheydet täsmäämään.

Seesteinen myrskylintu

Lanka: Drops Lace

Menekki: 123 g

Puikot: 4,0 mm cubics

Ohje: Myrskylintu

Tehty: 03.-29.06.2018

Time to make a 80th birthday present to my aunt. This is such a special milestone that it requires a special gift. In my mind Myrskylintu with a silky yarn qualifies for this special occasion. I noticed very quickly that my gauge was way off. So some math was required to continue the edge lace as designed. Ultimately I made almost double the rows (196 vs. 116) than what the pattern asks for. But nevertheless I love the end result and I am going to have another Myrskylintu adventure soon with a thicker yarn this time. 

Hieman luksusta

Ihana podcastaaja Villasukkamurmeli on tehnyt käsittämättömän monta Ethereal Bliss-huivia. Neulojalle parasta on nähdä toisen neulojan ilo ja tyytyväisyys johonkin lankaan tai malliin, mikä inspiroi omiinkin töihin. Täytyyhän sitä joka naisen yksi Ethereal Bliss tehdä. Langatkin löytyivät kaapista valmiina, koska huivi on ollut tarkoitus tehdä jo vähän aikaa. Ohje on kirjoitettu alpakka-silkille, joten sillä mentiin.

Huivi pääsi puikoille, kun lähipiiristä kantautui viesti meille asti, että tuttu naisenalku oli päässyt ylioppilaaksi. Samainen tyttö oli myös pääsemässä kummipoikani kanssa RUK:n tanssiaisiin, joten täytyihän sitä varmistaa, että tytöllä on tanssipuvun kanssa jotain olkapäille, jos vaikka sattuu olemaan kylmä. No, kylmä ei kyllä ollut, vaan lämmin kesäsää helli nuorten juhlaa.

Minulle on aina varma kesän merkki, kun puikoilla takit ja paidat vaihtuvat huiveiksi. Lämpö hellitteli meitä toukokuussa(kin), joten sain istuskella terassilla ja neuloskella huivia menemään. Olin valinnut hieman liian isot puikot, mutta kun yo-juhlien deadline lähestyi uhkaavasti, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää muutama kerros ohjeesta tekemättä, jotta huivista ei olisi tullut liian iso. Minun täytyy usein huiviohjeissa suurentaa puikot käsialalleni sopivaksi, mutta tässä huivissa se ei olisi ollut tarpeen.

Tämä huivi osallistui jo päättyneeseen Joku Roti Sentäs -podcastin Kevättä kohti -KALiin sekä Villasukkamurmelin Ethereal Bliss -KALiin. Jälkimmäinen kestää vielä 13.04.2019 saakka, joten siihen ehtii vielä osallistumaan. Pitäisiköhän tehdä vielä toinen samanlainen?!

E.B. Baccalau

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk

Menekki: 192g 

Puikot: 4,5 mm cubics

Ohje: Drops Design 159-31 Ethereal Bliss

Tehty: 13.-28.05.2018

There were so many reasons to make this shawl right now that I could not resist the temptation. I had seen many versions of it in the Villasukkamurmeli-podcast, in which the host encourages others to make the shawl by organizing a Ethereal Bliss knit along (KAL). I already had suitable yarn in my stash. The final kick in the butt was the message that my godson's girlfriend passed her matriculation examination at school. In addition to that they were both going to attend the ceremony and festivities at the ROTC. If you are never invited to the celebration of the Finnish Independence Day at the Presidents Castle, make sure that you get to the ROTC party. They say that it is the next best thing in Finland. But what do I know - I have missed them both. 

Boheemi viitta

Lankavarastoon oli ajautunut oransseja Novitan lankoja. Kun sieltä löytyi aloe veralla kuorrutettua Nallea ja lähes samanväristä Rosea, tuli ajatus yhdistää nämä samaan työhön. Kumpikaan langoista ei yksinään miellyttänyt, mutta yhdessä niistä näytti tulevan oikein mukavaa pintaa. Värikin vain parani, kun kirkkaampi Nalle taitettiin hieman tummemmalla Rosella. Olen niin monta kertaa iloisesti yllättynyt yhdistäessäni kahta rumaa lankaa yhdeksi kauniiksi väriksi. Kuvissa väri näyttää liian kirkkaalta, mutta on luonnossa sopivasti murrettu, mutta silti ihanan lämmin oranssi.

Viitan ohjeen valinta oli helppo, kun siinä yhdistettiin juuri nämä langat keskenään. Muuten en ollut ollenkaan innostunut Novitan ohjeesta, kun huomasin, että vaate olisi pitänyt tehdä erillisistä paloista. Luettuani ohjeen läpi, en keksinyt mitään syytä siihen, miksei työtä voisi tehdä saumattomana, joten menin omalla taktiikalla ja loin kaikki silmukat yhtä aikaa. Vaikka ohjeen saumallisuus oli vastenmielistä, niin vastapainoksi tykkäsin kovasti tavasta, jolla ylävartaloon tehtiin muotoiluja. Olkapäillä oli muotolaskoksia siten, että muoto oli paitsi kiva katsoa myös kiva päällä.

Viitan viimeistely oli pitkä ja monivaiheinen matka. Ensin meni viikkoja, että pääsin nappikauppaan asti. Kun vihdoin pääsin sinne, ostin liian vähän nappeja. Harmitukseltani meni vielä enemmän viikkoja ennen kuin pääsin nappikauppaan uudelleen. Tähän työhön tuntui sopivan erinomaisesti pitkulaiset kiinnittimet, ja ne näyttivätkin hyvältä, kun vihdoin pääsivät nappilistaan asti.

Mutta tämä ei ollut muutenkaan mikään Strömsö-projekti, kun neuletiheyteni ei täsmännyt annettuun. Tai oikeastaan kerrostiheyteni ei täsmännyt, vaikka silmukkatiheyteni oli oikea. Harmikseni en uskaltanut kauheasti lisätä kerrosmäärää, kun pelkäsin, että valmis vaate venähtäisi. Neule kuitenkin piti hyvin kuosinsa kastelussa, joten en saanut pingotettuakaan työhön riittävästi toivottua pituutta. Ratkaisu oli antaa vaate hoikemmalle ihmiselle, jonka päällä viitta näyttää vähintäänkin riittävän pituiselta. Uusi omistaja toivoi vaatteeseen taskuja, joten ne piti vielä tekaista. Taskut toimitettiin erillisinä pitkillä langanpäillä varustettuna, joilla ne voi ommella paikoilleen. Näin vältyin itse ompeluhommilta. Kätevää!

Oranssi viitta

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera Solids ja Novita Rose

Menekki: n. 500 g

Puikot: 8,0 mm

Ohje: Novita Neulottu Viitta

Tehty: tammikuu 2016 - huhtikuu 2018

Työn valmistuminen kesti yli kaksi vuotta, ja kahden podcastaajan ansiosta viitta tuli ylipäätään viimeisteltyä. Valmis työ meni jo päättyneisiin Maikin Kontin UfoKALiin ja Urbaanimaalaisen Novita-KALiin, joita on kiittäminen inspiraatiosta. Pieni potku persuksille on aika ajoin tarpeen.


It took more than two years to finish this cape made of two Novita yarns: Novita Nalle ja Novita Rose Mohair. I owe to two finish podcasters and their knit-alongs that the cape got finished after all. I thought that the pattern could have been seamless, but it was not. But no worries, I made it seamless anyway as there was no reason to have seams. I loved the way the shoulder line was designed. Unfortunately my gauge was a bit off and the garment was not long enough for me. I gave it away to a slimmer person who it fits perfectly. Win-win!

Rasti seinään

Nyt saa laittaa rastin seinään: täältä on valmistunut sukat! Sukkien neulominen on itselle jonkinlainen todistus siitä, että kyllä minä osaan, vaikka ei huvittaisikaan eikä olisi mitään tarvettakaan. Minulle on nimittäin suotu ylipursuava sukkavarasto langoista, jotka eivät edes ahkeralla käytöllä mene miksikään. Mutta täytyyhän joka tytöllä olla vähintään yhdet itse tehdyt kesäpolvarit.

Kun kerran tyttö alkaa tehdä itselle sukkia, niistä on parasta tehdä varmuuden vuoksi Peppi Pitkätossu -henkiset, niin sopivat omistajalleen paremmin kuin jotkut pitsihörhellykset. Drops Fabel:sta löytyi sopivasti Peppi-henkinen lanka, jossa oli niin kesäisen pirteät värit, että nam!

Malli on yhdistelmä varpaista varteen kaavaa ja Drops ilmaisohjetta. Hieman omaa maustetta lisäsin pohkeisiin, joihin tein tarkoituksella joustinneuleeseen sopivat kuviot. Näin nämä lihaksikkaat vartalonosat saavat arvoisensa lämmittimen. Yläreunaan neuloin nauhakujan, jonka sisään upposi leveähkö kuminauha. Niin pysyvät nämä sukkaset kyydissä kovemmassakin vauhdissa.

Ainoa harmituksen paikka on ollut se, että tämä kesä ei säiden puolesta ole mahdollistanut kesäpolvareita, kun on ollut niin kuuma. Sukkakuvauksessakin tuntui ehdottomasti parhaalta nostaa helteen turvottamat jalat taivasta kohti ja toivoa kohtuullisempia säitä jatkossa. Mutta eiköhän nämä sovi oikein hyvin myös syyspolvareiksi.

Kesäpolvarit
Lanka: Drops Fabel Print
Menekki: 137g
Puikot: 2,5 pyöreä (nilkat) ja 3,0 cubics
Ohje: Yhdistelmä omaa ja Drops ilmaisohjetta
Tehty: elokuu 2017 - huhtikuu 2018

Oikein hyvät näistä tuli, vaikka itse sanonkin. Vähän pitkään näiden kanssa meni, kun ei ollut sitä varsinaista tarvetta valmiille sukille ja muut projektit tuntuivat mielenkiintoisemmilta. Mutta onneksi tuli sopivasti kahden neulepodcastin yhteisneulonnat eli KALit (knit-along): Maikin Kontti UfoKAL ja Joku Roti Sentäs! Kevättä Kohti KAL (molemmat KALit ovat jo päättyneet). Kiitos naiset, teidän siivittämänä sain inspiraation neuloa nämä sukat valmiiksi!


Now it's time to celebrate something unusual. I have made a pair of socks. This pair is the type of socks that Pippi Longstocking would wear and thus they match their owner (me) perfectly. Unfortunately this summer has been too hot for wooly socks, but I suppose these can be worn during the autumn, too.   

Tour de Sweater -kooste

Vielä kerran pitää hehkuttaa viime talven Tour de Sweater -haastetta, jossa tavoitteena oli neuloa vähintään yksi paita kuukaudessa ja mahdollisimman paljon lankaa (metrejä). Tämä hullutus oli varmaan saanut varmaan inspiraationsa sukkaneulontakilpailuista kuten Tour de Sock, Sock Madness (ks. Ravelry) ja  Sukka-Finlandia.

Tour de Sweater oli vähän erilainen haaste ja siihen oli ihan pakko lähteä mukaan, koska ajatus paidan neulomisesta joka kuukausi kuulosti aivan mahdottomalta tehtävältä. Valitinkin ennen kisaa, että minä en koskaan saa neulottua paitaa kuukaudessa. Olin juuri ennen haasteen alkamista saanut valmiiksi luotolaisen, jonka tekemiseen minulta meni vuosi, joten luulin, että tiedän, mistä puhun. No, Tour päättyi maaliskuussa ja ihmeekseni sain todeta, että pääsin tavoitteeseen ja vähän ylikin. Oho.

Haaste oli tosi mukava siinä mielessä, että siinä jokainen sai valita töihinsä haluamansa ohjeen ja langan. Tämä varmisti, että jokainen saa itselle/lahjaksi sopivaa päällepantavaa, Ainoana ohjenuorana oli jokaiselle kuukaudelle valittu teema, joiden mukaisista töistä sai lisäpisteitä ja jotka olivat seuraavat:

• lokakuu: neulotaan ohuemmasta tai paksummasta langasta kuin normaalisti
• marraskuu: lahja
• joulukuu: pitsi (myös ylimääräinen haaste: ruma joulupaita)
• tammikuu: raidat
• helmikuu: helmet
• maaliskuu: ohje Ravelryn suosikkien viimeiseltä (vanhimmalta) sivulta

Tässäpä olivat minun Tour de Sweater aikaansaannokseni, joiden tarkat ohje- ja lankatiedot löytyvät Ravelryn projektisivuilta:

1. Kanervateltta. Paita, jossa oli ihana lanka, mutta kamala malli. Purkuun meni. :(
2. No Strigidae. Paita pöllöpaidan ohjeella ilman pöllöjä samalla langalla kuin edellisessä. Ei tullut hyvä tästäkään. Taitaa mennä vielä kerran purkuun.
3. Lahjaksiko. Hitofude-ohjeella pitsinuttu äidille joululahjaksi.
4. Tulipitsi. Samaisella Hitofude-ohjeella pitsinuttu ihan itselle. 
5. Sinä olet aurinko. Flax-ohjeella raitainen kesätunika puuvilla-merinosta. 
6. Princessy. Juhlabolero vanhojen tanssiin nuorelle ystävälle.
7. Helmipöllöjä. Pöllöllinen pöllöpaita, jossa on puuhelmiä pöllöjen silminä.
8. Forestress's Flax. Metsäinen paita suosikkien vanhimmalta sivulta (luotto-ohje Flax).

Kaiken kaikkiaan hanke oli minulla noususuuntainen. Alkusyksyllä tehdyt työt eivät oikein onnistuneet, mutta sitten alkoi kulkea. Vaatekaappiin tuli tosi monta käyttökelpoista vaatekappaletta lisää, joista olen saanut nautiskella sopivien säiden salliessa. Kun haastoi vielä itsensä neulenopeudessa ja onnistui siinä, niin onnistumisen tunne energisoi yhä parempiin suorituksiin. Tahti oli juuri sopiva siihen, että homma alkoi maistua vähän puulta vasta ihan viimeisen kuukauden aikana. Sitten alkoikin tehdä mieli kaikkea muuta kuin paitoja. Mutta se onkin toinen tarina.

Helmipöllöjä juhannusyöhön

"Helmipöllön pituus on 22–27 cm. Selkäpuoli on ruskea ja valkotäpläinen. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on epäselvärajaisesti ruskeita laikkuja. Pää on iso, silmät ovat keskikokoiset ja keltaiset. Nuoret linnut ovat suurimmaksi osaksi ruskeita, mutta naamassa niillä on vaihtelevasti valkoista. Täysikasvuisen linnun paino on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas." Lähde: Wikipedia


No, minkäs sille tekee, että tykkää pöllöistä. Kun helmikuun "Tour de Sweater" -haasteeksi tuli helmet, oli siinä riittävästi inspiraatiota alkaa tehdä tehdä helmipöllö-paitaa. Muut tekivät haasteessa herkkiä paituleita pienillä helmillä, mutta minä päätin askarrella reilun kokoisilla puuhelmillä. Ukkokin pääsi hommiin, kun pöllöjen silmiksi tulleet helmet piti maalata harmaaksi. Ensin helmet pujoteltiin grillitikkuihin ja sitten vain spraymaalia päälle.

Helmipöllöjä
Lanka: Novita Jussi ja Drops Brushed Alpaca Silk
Menekki: 565g
Puikot: 7,0 mm pyöreä
Ohje: owls
Tehty: 10.-28.02.2018

Tämä paita oli työlistalla, vaikka se tehdäänkin alhaalta ylöspäin. Olin koittanut aiemmin hölmöyksissäni käyttää paidan ohjetta ilman pöllöjä tehtävään paitaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Suunnittelija on tietysti fiksusti hyödyntänyt pöllömallista syntyvän muutoksen neulepintaan, joten ilman pöllöjä paidan yläosaan tulee tietysti lurppa, ruma kaarroke. Pöllö, mikä pöllö, kun pitää alkaa itse soveltaa.

Pöllöpuseron lanka oli pitkään etsinnässä, mutta sitten vähän sattuman kautta törmäsin Novita Jussi -lankaan, joka on tehty Nallen ja 7 Veljestä -langan karstalangasta. Jussin värisävyt taitavat olla ainutkertaisia, joten jos löytää itseään miellyttävän värin, kannattaa sitä hankkia heti tarvittava satsi. Minulla on kyseistä lankaa sitä ruskeana, vihreänä ja punaisena, jotka kaikki värit ovat ihanasti meleerattuja. Harmi, ettei langoissa käytetä laajemminkin tällaista värivaihtelua. Ruskea lankakin oli tarkemmassa tarkastelussa sekoitus harmaata, ruskeaa ja viininpunaista. Aika makoisaa siis. Siihen kun laittoi rinnalle vielä Brushed Alpaca Silk -langan, pinnasta tuli juuri sopivasti pörröinen ja liukas.

Owls-ohjeeseen sisältyy vartalonmuotoiluja, mutta ainakaan minun tiheydellä niistä ei syntynyt muuta kuin inhottava pussi aivan väärään kohtaa selkää. Aina ne suunnittelijan ratkaisut eivät sovi kaikille. Koitin tehdä muotoilut uudelleenkin, mutta kun sekään ei onnistunut, tein paidan reilusti suoraksi pötköksi aina siihen saakka, että levensin torsoa hieman kainaloiden alla. Se oli tällä kertaa ihan oikea muokkaus, koska neule on nyt minulle juuri sopivan kokoinen. Paita on osoittautunut varsin muhkeaksi ja lämpöiseksi kaveriksi. Melkein tässä odottaa syksyä, että saisi pukea sen päälleen. Tai enemmän odotan ehkä sitä pukemista kuin sitä syksyä.

En tiedä, miksi, mutta talvella tätä tehdessä oli mielessä, että tästä voisi tulla sopiva juhannuspaita Suomen suveen. Saattaapi olla, että tuli tehtyä täydellinen pusero juhannusyön.


This is owsl-sweater by Kate Davies. My sweater is made from combination of Novita Jussi and Drops Brushed Alpaca Silk. And some wooden beans painted by my Darling. The yoke with the owls is very nice, but the shaping in the back did not fit me at all. So I ignored it and made the torso without them. I almost wait for the autumn to wear this. In fact I am looking forward to the wearing part, not the autumn part. Or maybe this sweater is just perfect for the Finnish Midsummer celebration, which may offer anything from hail to snow. We'll see, if that is the case this year. 

Sinä olet aurinko

Viime talvena minulla oli niin vahva neulemotivaatio, että edes blogin päivittäminen ei juurikaan keskeyttänyt puikkojen heiluttamista. Näin ollen talvelta on vielä raportoimatta kaikenlaisia valmistuneita neuleita. Kun kävin läpi, mitä kaikkea on tullut tehtyä, huomasin, että suuren buustin mun neulomiseen ovat saaneet aikaan erilaiset neulepodcacstit ja yhteisneulonnat eli KALit (knit-along). Tämänkin postauksen paituli oli osa Tour de Sweater KALia, jonka järjestivät nuoret taitajat Hippusia, Kerppa ja mewii. Ajattelinkin, että jatkossa täytyy nostaa paremmin esiin eri KALit ja podcastit, koska saan niistä niin paljon oppia, intoa ja energiaa.

Tässä neuleessa käytin uudelleen hyväksi havaittua Flax-ohjetta, josta olen jo raportoinut kaksi aiemmin tehtyä paitaa (kesäpaita ja metsäpaita). Nyt lähdin kokeilemaan, miten malli sopisi puuvilla-merinoon, jota kuulosti mielenkiintoiselta materiaalilta. Ja hyvältähän se tuntui. Merino on yleensä minuun makuuni liian lörppöä ja löysää, mutta puuvillan kanssa siitä tuli varsin napakan, mutta pehmeän oloinen neulos. Flaxista on kovaa kyytiä tulossa minulle luotto-ohje, johon kallistun kerta toisensa jälkeen.

Ohjeet tiheydet eivät olleet langalle kohdallaan, mutta pieni määrä matematiikkaa on ihan ok, kun muistaa vain dokumentoida prosessin riittävän tarkkaan. Taisinpa saada tästä prosessista kylkiäisenä reseptin aran-vahvuisesta ohjeesta DK-vahvuiseen lankaan. Mitään mallitilkkuja en tietenkään tee, vaan menen 'mutu':lla ja sillä periaatteella, että kyllä hyvä vaate jonkun omistajan joskus löytää. On tosi kiva, kun alkaa tuntea käsialansa sen verran hyvin, että tietää, mihin päin ja paljonko puikkokokoa täytyy muuttaa, että tulisi noin suurin piirtein tarkoitettu tiheys ja toivottu lopputulos. Minun tapauksessani tämä tarkoittaa aina isompaa puikkokokoa, vaikkakin merinon kanssa minun tulee olla tarkempana, kun en välttämättä pidä sen löysästä rakenteesta.

Minulla oli tähtäimessä kesäpusero, mutta osaamattomuus raitojen leveyden arvioinnin kanssa venytti paidan tunikamittaan, kun halusin raitojen menevän vartalo-osassa tietyllä tavalla. Ja mikä mukava kömmähdys tuo olikaan! Pehmeä ja joustava tunika on tullut vedettyä päälle jo monet kerrat, kun se on mitä sopivin vaate monenlaiseen säähän. Tarvittaessa sitä voi käyttää minimekkona, jos vain ympäristö on riittävän vapaamielinen.

Sinä olet aurinko
Lanka: Drops Cotton Merino
Menekki: 575g
Puikot: 4,0-4,5 mm cubics
Ohje: Flax by TinCanKnits soveltaen
Tehty: 02.-31.01.2018

You are my sunshine. That's the name of this tunic, which was inspired by three Finnish podcasters, who arranged a knit-along called "Tour de Sweater" during last winter. This and so many other knit-alongs have boosted my knitting motivation to another level and thus I should embrace these wonderful enablers. This time I used Flax-pattern again, which I have used in two other patterns before (summer sweater and forest sweater). This pattern is becoming one of my all time favorites as it is so versatile and easy to modify. I was also very pleased with the cotton merino yarn, which I used for the tunic. It has structure, but it is also soft and warm. What a pleasant garment for all kinds of weather.