Suomen kaunein sana

Mikä olisikaan suomen kaunein sana. Voisiko se olla vaikka "hääyöaie". Hääyöaie on ainakin Sophie Kinsellan romaanin (alkuperäinen teos Wedding Night) suomennoksen nimi. Englanninkielinen nimi ei ole yhtään niin kiinnostava kuin suomenkielinen. Kirjapostauksen kuvitukseksi sopii kuitenkin tuo tammikuussa valmistunut huivi, jonka mallina on Mother of the Bride.

Mother of the Bride pingottumassa

Olen lukenut Sophien kirjoja vuosien varrella silloin tällöin. Kun olin tarttunut sattumalta ensimmäiseen himoshoppaaja-kirjaan, piti tuota sarjaa lukea vähän enemmänkin. Sophie kirjoittaa ns. chick lit:iä. En tiedä suomennosta, mutta wikipedian mukaan se on "kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti". Vaikka kirjailijaan tuli tutustuttua himoshoppaajasarjan kautta, onhan näitä kirjoja muitakin.

Hääyöaie kirjassa oli jotenkin liikaa sxxxiä mun makuun, vaikka olisihan nimestä jo pitänyt arvata, mikä on jutun keskipisteessä. Kirjan teema ja juoni jotenkin pursusivat himokkaiden hetkien ja ajatusten kuvauksia ihan kyllästymiseen asti. Hauskaa tässä oli se, että sxxxiä pyrittiin saamaan ja antamaan, mutta ajoittain sen toteutuminen oli vähintäänkin haastavaa. Tämä näkökulma liittyy myös kirjan juoneen kiinteästi, joten ei siitä sen enempää, ettei tule juonipaljastuksia.

Kun tämäkin taideteos tuli nautittua äänikirjana, sitä tuli verrattua kirjailijan toiseen romaaniin eli kirjaan nimeltä Kevytkenkäinen kummitus, josta pidin paljon Hääyöaietta enemmän. Osansa siihen teki lukija Erja Manto (ah!), kun taas Hääyöaietta oli päässyt lueskelemaan Anna Saksman.

What is the most beautiful word in Finnish. Could it be "Hääyöaie". That is at least the name of one of Sophie Kinsella's chick lit books. I got to know the author by her Shopaholic-series, but she has written some other books, too. Unfortunately I was not so keen on this Hääyöaie (Wedding Night) as for instance Twenties Girl was much more entertaining in my humble opinion.

Kaksin aina kaunihimpi, osa 2

Olin harjoitellut jo kolme työtä onteloneuletta, kun olin valmis kokeilemaan, voisiko kertyneellä kokemuksella saada aikaan neuleen, jonka kehtaisi antaa lahjaksi. Tässä nimittäin muistellaan vielä joulua edeltävää aikaa.

Uhreiksi otin kaksi suvun naista, joille oli tarkoitus tehdä samanlaiset otsapannat kuin mitä olin jo harjoitellut tekemään onteloneuleena. Keksin kyllä heti, mitkä mallit valitsisin kumpaisellekin. Mallien saaminen vaatikin sitten hieman salailua ja vakoilua. Tiesin, että molemmat olivat tekemässä itselleen lapasia, joiden mallia voisin soveltaa onteloneulepantaan. Mallit pitäisi vaan saada jotenkin ilman, että uhrit saavat tietää siitä.

Panta, versio 4
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (n. 35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Toisen mallin sain vierailulla, kun otin salaa kuvan keskeneräisestä lapasesta. Toisen mallin saamiseen tarvittiinkin sitten vakoojan ja valokuvaajan rekrytointi. Houkuttelin ensin hommaan kummipojan, mutta hän ei onnistunut löytämään keskeneräistä neuletta Sitten kuvaan astui pojan isä, jolta sainkin tarvittavat kuvat ja kaavat. Ei kun hommiin.

Panta, versio 5
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (36g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5 mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Pikkuisen tiukalle meni aikataulun kanssa, kun toinen panta viimeisteltiin vasta aatonaattona. Mutta ehdin kuitenkin. Onteloneule alkaa pikku hiljaa sujua, kun takana on nyt viisi valmista työtä. Vielä tarvittavat kuvat "jouluvalmisteluorjan" (terkkuja!) toimesta, ja valmiita oltiin. Hieman meni aikaa ennen kuin sain nämä tänne blogiin asti, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

After practising double knitting with three headbands it was time to make two bands as gifts. The victims for this wicked plan are relatives of mine. The patterns were easy to select, but not so easy to get, as both patterns came from crafts made by the victims. Some spying was required before the patterns were available, but after that it was easy going with all the experience from double knitting during the past weeks. 

Kaksin aina kaunihimpi, osa 1

Kaksin aina kaunihimpi ja kaksipuoleinen aina parempi. Tämä voisi olla vaikka oma uusi mottoni. Monissa töissä minua tökkii neuleen nurja puoli, joka väkisinkin tulee esille tietyissä tilanteissa. Kun ajatuksena oli tehdä itselle pipon tilalle neulottu panta, aloin hakea tietoa siitä, voisiko työn tehdä jotenkin kaksipuoleiseksi. Ja voihan sen, kun käyttää onteloneuletta. Onteloneule on kaksipuoleista neulontaa, jossa molemmat puolet näyttävät oikealta puolelta. Onteloneuleen molemmat puolet tehdään yhtä aikaa, joten mitään taittelua tai ompelua ei tarvita. Kuulostaako hyvältä?

Aiheeseen tutustuessa törmäsin Novitan ja Yhteishyvän joulukuussa 2014 järjestämään pipokilpailuun, jonka voittopipossa oli käytetty tätä tekniikkaa. Myös Novitan kevät 2014 lehdessä oli käsitelty tätä teemaa. En ensin uskonut, että osaan tehdä tätä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika nopeasti tuli selväksi, että tekniikkaa pitää harjoitella, että sen oppii.

Ensimmäiseksi malliksi otin Novitan lehdestä kivan puuaiheisen ohjeen, jonka tyyliin sopi 7 Veljestä -lanka. Lehdessä oli tehty tästä ohjeesta pipo, mutta tein pantaa varten vain ohjeen ensimmäiset kerrokset. Molempien lankojen käyttö yhtä aikaa oli aluksi vaikeaa, mutta alkoi sujua nopeammin kuin oletin. Minusta onteloneule on paljon helpompaa kuin kirjoneule, koska siinä ei tule samanlaista ongelmaa lankojen kuljettamisesta. Seiskaveikalla panta valmistui nopeasti, mutta koekäyttäjältä (Kulta) tuli kommenttia, että lanka kutittaa. En ollut myöskään tyytyväinen alotukseen ja lopetukseen, jotka tein ihan perinteisesti.

Panta, versio 1
Lanka: Novita 7 Veljestä (47g)
   Puikko: Sukkapuikot 3,5 mm
  Ohje: Sovellettu piposta, Novita kevät 2014
Tehty: 10/2015



Toisen version onteloneulepannasta tein sitten merinosta. Langaksi päätyi Drops Baby Merino, josta minulla ei ollut ennalta kokemusta. Aioin käyttää onteloneuleeseen tarkoitettua silmukoiden luontitapaa, mutta sepä olikin haastavaa. Luominen ei onnistunut sinne päinkään, mutta harjoitteluversio oli vielä tämäkin. Varsinkin muutaman kerran käytön jälkeen virheet aloituksessa (ja lopetuksessa) näkyivät yhä enemmän. Lopetuksessa ompelin ns. italialaista lopetusta alkuun vääriin puolen pannan verran, kunnes hoksasin, ettei siinä tarvittu semmoisia kiemuroita, joita alkuun tein. Tämä versio sai muutoin kiitosta koekäyttäjältä, jonka kokoa tämä aikaansaannos näytti olevankin. Pakkasten purressa panta oli jatkuvasti Kullan pipon alla korvien lisäsuojuksena, joten vieläkin olin ilman omaa pantaa.

Panta, versio 2
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (38g)
   Puikko: Knit pro pyörö 3,0 mm 50 cm
  Ohje: Sovellettu Drops 116-5
Tehty: 10/2015

Kolmannen pantaversion päätin tehdä itselleni. Senkin neuloin merinosta, tällä kertaa pienemmillä puikoilla ja vähemmillä silmukoilla, jotta päästään pikkupäiselle sopivaan kokoon. Aluksi panta oli vähän liiankin tiukka, mutta venähti jossain vaiheessa vähintäänkin riittävästi. Tämä löystyminen on juuri se ominaisuus, mitä merinossa pelkäsin. Ainakin tässä langassa se näytti toteutuvan. Pesussa se palautui hieman alkuperäiseen kokoon, mutta oli taas pian aika lörpsy. Panta on muutoin tosi kiva, kun se riittää minulle yksistäänkin, kun se on lankansa ja rakenteensa vuoksi niin lämmin.





Panta, versio 3
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,5 mm 40 cm
  Ohje: Sovellettu, mm. kelttiläinen ketju
Tehty: 10-11/2015

Kun muutama panta oli askarreltu, niin tuli idea, että tällaisia voisi tehdä pari samanlaista myös joululahjoiksi. Tässä vaiheessa elettiin vasta joulunalusaikaa, joten suunnitelma myös toteutettiin. Mutta näistä versioista voisi postata seuraavalla kertaa.

It was time to learn how to knit two sides at the same time. This technique is called double knitting and as the end result you get two right sides at one time. I tried this out in a series of headbands. I now present the first three trials and continue with some more in my next post.

Sekava kirja ja uusi nappi

Koen suurta viehätystä englantilaisiin sarjoihin ja kirjoihin. Kun joulukuun käsityörupeamaan piti löytää tunnelmaan sopivaa luettavaa, käteen tarttui Maeve Binchyn Koko kadun kasvatti äänikirjana. Alku vaikutti ihan lupaavalta, mutta kun olin mielestäni juuri päässyt perille päähenkilöiden sielunmaisemasta, juttu hyppäsi ihan joihinkin muihin henkilöihin. Koko kirja hyppelikin tarinasta ja henkilöstä toiseen, vaikka jotain yhteistä kaikilta henkilöiltä löytyikin.

Koin kirjan hyvin sekavana. Ehkä vain tykkään enemmän kirjoista, jotka keskittyvät selvästi vain muutamien henkilöiden sielunmaiseman kuvaamiseen. Kyllähän teos antoi kuvauksen ihan uskottavista hahmoista ja yhdenlaisesta yhteisöstä, mutta mutta. Kirja alkoi siitä, kun yhden perheen sukulainen Amerikasta tuli pitkälle vierailulle kaupunkiin. Minua olisi enemmän kiinnostanut se, millaisena tämä henkilö näkee yhteisön, koska tulee sen ulkopuolelta. Mutta nämä ovat taas näitä makuasioita. Tällä kertaa tämä kirja ei oikein kolahtanut. Olikohan joulustressillä jotain osuutta asiaan, en tiedä.

Koira katsoo kevätauringon siltaa

Seuraan innolla lukuisia käsityöblogeja. Matkan varrella seurantakanavaa on tullut vaihdettua. Tällä hetkellä käytän itse bloglovin'ia, vaikka siitä(kin) meni hieman maku, kun mobiilisovellus vaati pääsyä identiteettiin. Käytän ajoittain myös blogipolkua, joten lienee loogista, että lisään myös sen vaihtoehdon myös omaan blogiini. Seurantanappi löytyy sivupalkista, olkaa hyvät. Mitä sovellusta itse käytät blogien seuraamiseen?

I managed to listen through Koko kadun kasvatti (Minding Frankie) by Maevy Binchy, although I found the book unlogical and incoherent. The book told about a certain group of people with their interconnecting stories, but I failed to get into it. At the beginning a relative from the States comes for a visit. I would have found it more interesting if the story would have followed her, as she could have had interesting views about the community, as she came from abroad. But this time this book did not impress me. Maybe the Xmas stress was too overwhelming, I do not know.

I have used several tools to follow other handicraft blogs and I enjoy doing that. Most often I use Bloglovin', but sometimes I visit Blogipolku, too. I guess it is logical to have both of these buttons in my blog, too. Which tool do you use for following your favorite blogs?