Boheemi viitta

Lankavarastoon oli ajautunut oransseja Novitan lankoja. Kun sieltä löytyi aloe veralla kuorrutettua Nallea ja lähes samanväristä Rosea, tuli ajatus yhdistää nämä samaan työhön. Kumpikaan langoista ei yksinään miellyttänyt, mutta yhdessä niistä näytti tulevan oikein mukavaa pintaa. Värikin vain parani, kun kirkkaampi Nalle taitettiin hieman tummemmalla Rosella. Olen niin monta kertaa iloisesti yllättynyt yhdistäessäni kahta rumaa lankaa yhdeksi kauniiksi väriksi. Kuvissa väri näyttää liian kirkkaalta, mutta on luonnossa sopivasti murrettu, mutta silti ihanan lämmin oranssi.

Viitan ohjeen valinta oli helppo, kun siinä yhdistettiin juuri nämä langat keskenään. Muuten en ollut ollenkaan innostunut Novitan ohjeesta, kun huomasin, että vaate olisi pitänyt tehdä erillisistä paloista. Luettuani ohjeen läpi, en keksinyt mitään syytä siihen, miksei työtä voisi tehdä saumattomana, joten menin omalla taktiikalla ja loin kaikki silmukat yhtä aikaa. Vaikka ohjeen saumallisuus oli vastenmielistä, niin vastapainoksi tykkäsin kovasti tavasta, jolla ylävartaloon tehtiin muotoiluja. Olkapäillä oli muotolaskoksia siten, että muoto oli paitsi kiva katsoa myös kiva päällä.

Viitan viimeistely oli pitkä ja monivaiheinen matka. Ensin meni viikkoja, että pääsin nappikauppaan asti. Kun vihdoin pääsin sinne, ostin liian vähän nappeja. Harmitukseltani meni vielä enemmän viikkoja ennen kuin pääsin nappikauppaan uudelleen. Tähän työhön tuntui sopivan erinomaisesti pitkulaiset kiinnittimet, ja ne näyttivätkin hyvältä, kun vihdoin pääsivät nappilistaan asti.

Mutta tämä ei ollut muutenkaan mikään Strömsö-projekti, kun neuletiheyteni ei täsmännyt annettuun. Tai oikeastaan kerrostiheyteni ei täsmännyt, vaikka silmukkatiheyteni oli oikea. Harmikseni en uskaltanut kauheasti lisätä kerrosmäärää, kun pelkäsin, että valmis vaate venähtäisi. Neule kuitenkin piti hyvin kuosinsa kastelussa, joten en saanut pingotettuakaan työhön riittävästi toivottua pituutta. Ratkaisu oli antaa vaate hoikemmalle ihmiselle, jonka päällä viitta näyttää vähintäänkin riittävän pituiselta. Uusi omistaja toivoi vaatteeseen taskuja, joten ne piti vielä tekaista. Taskut toimitettiin erillisinä pitkillä langanpäillä varustettuna, joilla ne voi ommella paikoilleen. Näin vältyin itse ompeluhommilta. Kätevää!

Oranssi viitta

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera Solids ja Novita Rose

Menekki: n. 500 g

Puikot: 8,0 mm

Ohje: Novita Neulottu Viitta

Tehty: tammikuu 2016 - huhtikuu 2018

Työn valmistuminen kesti yli kaksi vuotta, ja kahden podcastaajan ansiosta viitta tuli ylipäätään viimeisteltyä. Valmis työ meni jo päättyneisiin Maikin Kontin UfoKALiin ja Urbaanimaalaisen Novita-KALiin, joita on kiittäminen inspiraatiosta. Pieni potku persuksille on aika ajoin tarpeen.


It took more than two years to finish this cape made of two Novita yarns: Novita Nalle ja Novita Rose Mohair. I owe to two finish podcasters and their knit-alongs that the cape got finished after all. I thought that the pattern could have been seamless, but it was not. But no worries, I made it seamless anyway as there was no reason to have seams. I loved the way the shoulder line was designed. Unfortunately my gauge was a bit off and the garment was not long enough for me. I gave it away to a slimmer person who it fits perfectly. Win-win!

Tour de Sweater -kooste

Vielä kerran pitää hehkuttaa viime talven Tour de Sweater -haastetta, jossa tavoitteena oli neuloa vähintään yksi paita kuukaudessa ja mahdollisimman paljon lankaa (metrejä). Tämä hullutus oli varmaan saanut varmaan inspiraationsa sukkaneulontakilpailuista kuten Tour de Sock, Sock Madness (ks. Ravelry) ja  Sukka-Finlandia.

Tour de Sweater oli vähän erilainen haaste ja siihen oli ihan pakko lähteä mukaan, koska ajatus paidan neulomisesta joka kuukausi kuulosti aivan mahdottomalta tehtävältä. Valitinkin ennen kisaa, että minä en koskaan saa neulottua paitaa kuukaudessa. Olin juuri ennen haasteen alkamista saanut valmiiksi luotolaisen, jonka tekemiseen minulta meni vuosi, joten luulin, että tiedän, mistä puhun. No, Tour päättyi maaliskuussa ja ihmeekseni sain todeta, että pääsin tavoitteeseen ja vähän ylikin. Oho.

Haaste oli tosi mukava siinä mielessä, että siinä jokainen sai valita töihinsä haluamansa ohjeen ja langan. Tämä varmisti, että jokainen saa itselle/lahjaksi sopivaa päällepantavaa, Ainoana ohjenuorana oli jokaiselle kuukaudelle valittu teema, joiden mukaisista töistä sai lisäpisteitä ja jotka olivat seuraavat:

• lokakuu: neulotaan ohuemmasta tai paksummasta langasta kuin normaalisti
• marraskuu: lahja
• joulukuu: pitsi (myös ylimääräinen haaste: ruma joulupaita)
• tammikuu: raidat
• helmikuu: helmet
• maaliskuu: ohje Ravelryn suosikkien viimeiseltä (vanhimmalta) sivulta

Tässäpä olivat minun Tour de Sweater aikaansaannokseni, joiden tarkat ohje- ja lankatiedot löytyvät Ravelryn projektisivuilta:

1. Kanervateltta. Paita, jossa oli ihana lanka, mutta kamala malli. Purkuun meni. :(
2. No Strigidae. Paita pöllöpaidan ohjeella ilman pöllöjä samalla langalla kuin edellisessä. Ei tullut hyvä tästäkään. Taitaa mennä vielä kerran purkuun.
3. Lahjaksiko. Hitofude-ohjeella pitsinuttu äidille joululahjaksi.
4. Tulipitsi. Samaisella Hitofude-ohjeella pitsinuttu ihan itselle. 
5. Sinä olet aurinko. Flax-ohjeella raitainen kesätunika puuvilla-merinosta. 
6. Princessy. Juhlabolero vanhojen tanssiin nuorelle ystävälle.
7. Helmipöllöjä. Pöllöllinen pöllöpaita, jossa on puuhelmiä pöllöjen silminä.
8. Forestress's Flax. Metsäinen paita suosikkien vanhimmalta sivulta (luotto-ohje Flax).

Kaiken kaikkiaan hanke oli minulla noususuuntainen. Alkusyksyllä tehdyt työt eivät oikein onnistuneet, mutta sitten alkoi kulkea. Vaatekaappiin tuli tosi monta käyttökelpoista vaatekappaletta lisää, joista olen saanut nautiskella sopivien säiden salliessa. Kun haastoi vielä itsensä neulenopeudessa ja onnistui siinä, niin onnistumisen tunne energisoi yhä parempiin suorituksiin. Tahti oli juuri sopiva siihen, että homma alkoi maistua vähän puulta vasta ihan viimeisen kuukauden aikana. Sitten alkoikin tehdä mieli kaikkea muuta kuin paitoja. Mutta se onkin toinen tarina.

Helmipöllöjä juhannusyöhön

"Helmipöllön pituus on 22–27 cm. Selkäpuoli on ruskea ja valkotäpläinen. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on epäselvärajaisesti ruskeita laikkuja. Pää on iso, silmät ovat keskikokoiset ja keltaiset. Nuoret linnut ovat suurimmaksi osaksi ruskeita, mutta naamassa niillä on vaihtelevasti valkoista. Täysikasvuisen linnun paino on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas." Lähde: Wikipedia


No, minkäs sille tekee, että tykkää pöllöistä. Kun helmikuun "Tour de Sweater" -haasteeksi tuli helmet, oli siinä riittävästi inspiraatiota alkaa tehdä tehdä helmipöllö-paitaa. Muut tekivät haasteessa herkkiä paituleita pienillä helmillä, mutta minä päätin askarrella reilun kokoisilla puuhelmillä. Ukkokin pääsi hommiin, kun pöllöjen silmiksi tulleet helmet piti maalata harmaaksi. Ensin helmet pujoteltiin grillitikkuihin ja sitten vain spraymaalia päälle.

Helmipöllöjä
Lanka: Novita Jussi ja Drops Brushed Alpaca Silk
Menekki: 565g
Puikot: 7,0 mm pyöreä
Ohje: owls
Tehty: 10.-28.02.2018

Tämä paita oli työlistalla, vaikka se tehdäänkin alhaalta ylöspäin. Olin koittanut aiemmin hölmöyksissäni käyttää paidan ohjetta ilman pöllöjä tehtävään paitaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Suunnittelija on tietysti fiksusti hyödyntänyt pöllömallista syntyvän muutoksen neulepintaan, joten ilman pöllöjä paidan yläosaan tulee tietysti lurppa, ruma kaarroke. Pöllö, mikä pöllö, kun pitää alkaa itse soveltaa.

Pöllöpuseron lanka oli pitkään etsinnässä, mutta sitten vähän sattuman kautta törmäsin Novita Jussi -lankaan, joka on tehty Nallen ja 7 Veljestä -langan karstalangasta. Jussin värisävyt taitavat olla ainutkertaisia, joten jos löytää itseään miellyttävän värin, kannattaa sitä hankkia heti tarvittava satsi. Minulla on kyseistä lankaa sitä ruskeana, vihreänä ja punaisena, jotka kaikki värit ovat ihanasti meleerattuja. Harmi, ettei langoissa käytetä laajemminkin tällaista värivaihtelua. Ruskea lankakin oli tarkemmassa tarkastelussa sekoitus harmaata, ruskeaa ja viininpunaista. Aika makoisaa siis. Siihen kun laittoi rinnalle vielä Brushed Alpaca Silk -langan, pinnasta tuli juuri sopivasti pörröinen ja liukas.

Owls-ohjeeseen sisältyy vartalonmuotoiluja, mutta ainakaan minun tiheydellä niistä ei syntynyt muuta kuin inhottava pussi aivan väärään kohtaa selkää. Aina ne suunnittelijan ratkaisut eivät sovi kaikille. Koitin tehdä muotoilut uudelleenkin, mutta kun sekään ei onnistunut, tein paidan reilusti suoraksi pötköksi aina siihen saakka, että levensin torsoa hieman kainaloiden alla. Se oli tällä kertaa ihan oikea muokkaus, koska neule on nyt minulle juuri sopivan kokoinen. Paita on osoittautunut varsin muhkeaksi ja lämpöiseksi kaveriksi. Melkein tässä odottaa syksyä, että saisi pukea sen päälleen. Tai enemmän odotan ehkä sitä pukemista kuin sitä syksyä.

En tiedä, miksi, mutta talvella tätä tehdessä oli mielessä, että tästä voisi tulla sopiva juhannuspaita Suomen suveen. Saattaapi olla, että tuli tehtyä täydellinen pusero juhannusyön.


This is owsl-sweater by Kate Davies. My sweater is made from combination of Novita Jussi and Drops Brushed Alpaca Silk. And some wooden beans painted by my Darling. The yoke with the owls is very nice, but the shaping in the back did not fit me at all. So I ignored it and made the torso without them. I almost wait for the autumn to wear this. In fact I am looking forward to the wearing part, not the autumn part. Or maybe this sweater is just perfect for the Finnish Midsummer celebration, which may offer anything from hail to snow. We'll see, if that is the case this year. 

Sinä olet aurinko

Viime talvena minulla oli niin vahva neulemotivaatio, että edes blogin päivittäminen ei juurikaan keskeyttänyt puikkojen heiluttamista. Näin ollen talvelta on vielä raportoimatta kaikenlaisia valmistuneita neuleita. Kun kävin läpi, mitä kaikkea on tullut tehtyä, huomasin, että suuren buustin mun neulomiseen ovat saaneet aikaan erilaiset neulepodcacstit ja yhteisneulonnat eli KALit (knit-along). Tämänkin postauksen paituli oli osa Tour de Sweater KALia, jonka järjestivät nuoret taitajat Hippusia, Kerppa ja mewii. Ajattelinkin, että jatkossa täytyy nostaa paremmin esiin eri KALit ja podcastit, koska saan niistä niin paljon oppia, intoa ja energiaa.

Tässä neuleessa käytin uudelleen hyväksi havaittua Flax-ohjetta, josta olen jo raportoinut kaksi aiemmin tehtyä paitaa (kesäpaita ja metsäpaita). Nyt lähdin kokeilemaan, miten malli sopisi puuvilla-merinoon, jota kuulosti mielenkiintoiselta materiaalilta. Ja hyvältähän se tuntui. Merino on yleensä minuun makuuni liian lörppöä ja löysää, mutta puuvillan kanssa siitä tuli varsin napakan, mutta pehmeän oloinen neulos. Flaxista on kovaa kyytiä tulossa minulle luotto-ohje, johon kallistun kerta toisensa jälkeen.

Ohjeet tiheydet eivät olleet langalle kohdallaan, mutta pieni määrä matematiikkaa on ihan ok, kun muistaa vain dokumentoida prosessin riittävän tarkkaan. Taisinpa saada tästä prosessista kylkiäisenä reseptin aran-vahvuisesta ohjeesta DK-vahvuiseen lankaan. Mitään mallitilkkuja en tietenkään tee, vaan menen 'mutu':lla ja sillä periaatteella, että kyllä hyvä vaate jonkun omistajan joskus löytää. On tosi kiva, kun alkaa tuntea käsialansa sen verran hyvin, että tietää, mihin päin ja paljonko puikkokokoa täytyy muuttaa, että tulisi noin suurin piirtein tarkoitettu tiheys ja toivottu lopputulos. Minun tapauksessani tämä tarkoittaa aina isompaa puikkokokoa, vaikkakin merinon kanssa minun tulee olla tarkempana, kun en välttämättä pidä sen löysästä rakenteesta.

Minulla oli tähtäimessä kesäpusero, mutta osaamattomuus raitojen leveyden arvioinnin kanssa venytti paidan tunikamittaan, kun halusin raitojen menevän vartalo-osassa tietyllä tavalla. Ja mikä mukava kömmähdys tuo olikaan! Pehmeä ja joustava tunika on tullut vedettyä päälle jo monet kerrat, kun se on mitä sopivin vaate monenlaiseen säähän. Tarvittaessa sitä voi käyttää minimekkona, jos vain ympäristö on riittävän vapaamielinen.

Sinä olet aurinko
Lanka: Drops Cotton Merino
Menekki: 575g
Puikot: 4,0-4,5 mm cubics
Ohje: Flax by TinCanKnits soveltaen
Tehty: 02.-31.01.2018

You are my sunshine. That's the name of this tunic, which was inspired by three Finnish podcasters, who arranged a knit-along called "Tour de Sweater" during last winter. This and so many other knit-alongs have boosted my knitting motivation to another level and thus I should embrace these wonderful enablers. This time I used Flax-pattern again, which I have used in two other patterns before (summer sweater and forest sweater). This pattern is becoming one of my all time favorites as it is so versatile and easy to modify. I was also very pleased with the cotton merino yarn, which I used for the tunic. It has structure, but it is also soft and warm. What a pleasant garment for all kinds of weather. 

Harmaan langan kirous

Tätä harmaata lankaa vaivaa joku kirous. Langasta on jo kerran tehty aiemmassa postauksessa mainittu röijy, mutta se meni purkuun ja lanka on löytänyt uuden muodon. Tällä kertaa langasta tulikin villatakki. Kokoa piti hieman arpoa, kun tiheys oli mitattu erilaisesta pintaneuleesta. Luulin ottaneeni riittävästi varman päälle, mutta kun viimein pääsin kokeilemaan takkia päälleni totesin, että pieleen meni. Pienihän tästä takista tuli, joten kaksi kertaa olen onnistunut epäonnistumaan tämän langan kanssa.

Chilly Summer - Viileä kesä

Lanka: BBB Alpaca 70

Menekki: 610 g (ehkä)

Puikot: 8,0 mm

Ohje: Drops Design 159-21 After Eight

Tehty: toukokuu 2017 - huhtikuu 2018

Jotain muutakin häikkää on vaatteen mitoissa, kun hihan istuttaminen ei ensin näyttänyt onnistuvan ollenkaan. Hihakappaleen yläreuna oli aivan liian pieni hiha-aukkoon, vaikka se on tehty aivan ohjeen mukaan. Mutta voihan olla, että sisälukutaidossa on ollut jotain häikkää. Hihojen yläreuna oli pakko purkaa ja tehdä uudelleen, jotta istutus onnistuisi, mutta vähän oli myöhäistä siinä vaiheessa tehdä isompia muutoksia.

Harmitus kuitenkin jumitti etenemisen, joten palat odottivat kaulusta ja viimeistelyä korissa pitkän aikaa. Onneksi tuli kuitenkin UFO-KAL, jonka tarkoituksena on kaivaa kaapeista kaikki vanhat työt ja saattaa ne loppuun. Ihmismieli on kyllä kummallinen, kun tällainen potku takalistoon tarvitaan, että tulee tehtyä noita kesken jääneitä.

Jos takki ei olisi ympärysmitaltaan liian pieni, tästä olisi tullut erittäin mieluinen vaatekappale. Lanka on niin pehmeää, että toisaalta sitä olisi ihana pitää, mutta toisaalta lähes varma nyppyyntyminen olisi tiedossa. Lanka on vähän sen oloista, että se voisi myös huopua kauniisti sopivissa olosuhteissa. Takki lähti äidille, joka jo ehti tehdä suunnitelmaa, mitä muuta laittaa päälle, kun lähtee tämä päällä kesäteatteriin. ;-)

This cardigan seemed to be too small for me when I finally finished it. There was something wrong with my reading ability or the pattern as the sleeve did not fit to its place properly. But after some ripping and reknitting I was ready to try again and this time I succeeded to squeeze the sleeve in. The yarn is very soft and I would have liked this garment very much if it had not been too small. But now my mom got a new cardigan. She already planned what to wear with it to the summer theater. ;-) 

Lempipaita - tai ainakin melkein

Viime vuoden lokakuusta lähtien olen ollut mukana Tour de Sweater -haasteessa, jossa tavoitteena oli neuloa vähintään yksi paita kuukaudessa ja mahdollisimman paljon metrejä. Tour päättyi maaliskuun lopussa, ja ihmeekseni sain todeta, että pääsin tähän tavoitteeseen. Hups. Kerron jatkossa vielä tarkemmin tästä kokonaisuudesta, mutta esittelen tässä vaiheessa Tourin viimeisen paitani, josta tuli heti ehdoton suosikkini.

Forestress's Flax

Langat: Louhittaren Luola Tuulen Tytär

Menekki: 367g

Puikot: 3,0-3,5mm

Ohje: Flax

Tehty: maaliskuussa 2018

Olin tehnyt Tourille strategisen suunnitelman jo syksyllä ja päättänyt, mitä malleja ja mitä lankaa tulen käyttämään. Jätin tarkoituksella viimeiseksi langaksi ihanan Louhittaren Luolan Tuulen Tytär -langan, joka on 100% merinoa. Langan kierre on ihanan tiivis, joten se on aivan jotain muuta kuin monet höttömerinot. Lanka on ns. fingering-vahvuutta, joten siinä on 400 metriä 100 grammassa.

Halusin tehdä metsäisen paidan, joka muistuittaisi minua edellisvuonna tehdystä upeasta geokätköilymatkasta Kiilopäälle. Lankojen värjääjä auttoi minua valitsemaan sopivat metsäiset värit siten, että lankojen kontrasti ei olisi keskenään liian suuri, vaan paidan tummuusaste olisi kauttaaltaan suurin piirtein samanlainen. Väreiksi valikoituivat Kelo ja Kallio, jotka molemmat kelpuuttaisin tuleviinkin projekteihin mennen tullen.

Paidan malliksi tuli peruspaita Flax, jonka saa ilmaisohjeena Ravelrystä. Flax-ohjeessa on paljon kokoja lapsukaisista isoihin aikuisiin, joten kaikille löytyy varmasti sopiva koko. Siitä on olemassa versiot myös kahdelle eri paksuiselle langalle, mikä lisää mallin käytettävyytta moniin projekteihin. Ohjeen ja Ravelryn kieli on englanti, mutta tähän onkin nyt saatu apua eri suunnilta. Ravelryssä on meneillään suomentamisprojekti, joten sivustoa voi käyttää jo, vaikkei englantia osaisikaan.  Vaikka Flax löytyy vain englanniksi, suomalainen videopodcast Villapesuohjelma on tehnyt mallista suomenkieliset ohjevideot, joissa saa apua malliin, kieleen ja modifikaatioihin. Kyseisten jaksojen nimissä on sana "villapesuflax". Nyt ei tarvitse kielitaidottomankaan olla neulomatta tätä pätevää ohjetta!

Paidasta tuli juuri semmoinen pehmoinen ja rento vaate, jollaisen olin halunnut tehdä. Koska halusin, että myös projekti on rento, en halunnut raidoittaa käsinvärjättyjä lankoja. Siitä olikin seurauksena, että värit hieman läikittyivät, mutta se vaan lisää paidan lumoa. Kuvissa vaate on vielä kastelematta, joten käsiala tasoittuu varmaan vielä. Mutta minulle tämä menee näinkin. Näitä täytyy saada lisää!

PS. Lankojen läikittyminen alkoi häiritä minua enemmän ja enemmän, joten paita meni purkuun. Paita oli minusta myös hieman liian iso, joten otetaan uusiksi. Aloin neuloa lankoja samalla mallilla puseroksi uudelleen vasta toukokuussa 2020, mutta se onkin toinen tarina.

Since last October I have been busy with the Tour de Sweater -challenge, which was organized by three Finnish vloggers. I will tell about this challenge in more detail in the coming posts, but right now I want to present my latest achievement, which is a fingering weight sweater. This sweater was my last finished object in the Tour. It is made of Louhittaren Luola's (Knitlobs Lair) lovely 100% merino yarn called Tuulen Tytär. The colours (Kelo ja Kallio) remind me of a wonderful geocaching trip to Kiilopää, Lapland. This is now my ultimate favorite sweater. I absolutely need more of these!

Ps. I ripped this sweater for a couple of reasons and started knitting the yarn again in May 2020, but that is another story. 

Purkuun menee

Kun vihdoin pääsette lukemaan tätä, kuvissa olevaa tekelettä ei ole enää olemassa. Kuvissa esiintyvä työ on jo purettu. Englanniksi se olisi Ravelry-sanaston mukaan "frogged", koska sammakko sanoo kuulemma "rip-rip-rip". Mielestäni sammakko sanoo kyllä jotain muuta. Mutta täytyyhän sitä joskus dokumentoida epäonnistuneitakin projekteja, kun niistä kuulemma oppii jotain.

Tästä piti tulla jonkinlaisen liivin mallinen röijy, johon voi kietoutua talvisina iltoina köllöttelemään. Niin kai. Malli oli jotenkin outo, mitä muutkin olivat kommentoineet. Rakenteen yksinkertaisuus ja materiaalin tuntu kuitenkin hiljensivät järjen äänen. Ja niin sitä tikutettiin menemään. Ongelma kävi ilmi noin kappaleen puolivälissä, mutta joku jäärä päätti vain pistellä menemään ja kokeilla, josko sittenkin. Mutta ei.

Koira valtasi tekeleen tietysti heti, kun se asetettiin lattialle. Mutta työ oli saanut jo purkutuomion, joten ei sillä väliä. Nyt siitä on jäljellä vain kolme isoa kerää lankaa (siis tekeleestä, ei koirasta). Jospa etsisi langalle ja kropalle sopivan villatakkimallin, niin saan kokeilla, josko tästä sittenkin tulisi jotakin.


This square shaped piece was supposed to be some kind of cardigan, but that does not happen in my world. The odd shape was obvious already half way through knitting, but some stubborn lady just went on and on. I had worked on this for weeks. Thus I decided to take at least a couple of photos of the piece prior to ripping it. Now I have three big balls of yarn to start all over again with some other pattern.

Tunnustus: liikaa UFOja

Keskeneräinen röijy

Kun kässäilyinto iski päälle uudelleen noin 2,5 vuotta sitten, naureskelin muiden blogikirjoituksille, joissa tuskailtiin keskeneräisten töiden määrää. Ajattelin, että mitä ihmettä, mikseivät he vain tee yhtä työtä valmiiksi ja aloita sitten seuraavaa. No, mulla ei varmaan vielä siinä vaiheessa ollut neuloosi levinnyt joka soluun, mutta nyt tauti on tainnut levitä joka paikkaan, kun olen itse aivan samassa jamassa.

Keskeneräinen kauluri

Nykyään aivot työstävät uusia suunnitelmia sellaisella vauhdilla, että kädet eivät millään pysy perässä. Mutta kässätöiden suunnittelu on vähintään yhtä nautinnollista kuin niiden tekeminen. Joskus projektit eivät vaan solju valmiiksi alusta loppuun, vaan into tyssähtää milloin mihinkin seikkaan. Yksi työ jäi kesken esimerkiksi siksi, että kävin ostamassa työhön napit ja kotiin tullessa huomasin, että ostin yhden napin liian vähän. En ole ostanut nappeja lisää enkä koskenut työhön tuon jälkeen. Voi, voi. On huono tapa lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Keskeneräinen villapaita

Seurauksena liiallisesta innosta energiaan nähden on kasa on keskeneräisiä töitä, joista vain yksi työ on oikeasti aktiivinen. Miksiköhän on niin vaikeaa tarttua uudelleen neuleeseen tauon jälkeen. Tuntuu, että vie suhteettoman kauan aikaa selvittää, missä olinkaan menossa ja mitä piti tehdä seuraavaksi.

Keskeneräinen viitta

Kun en edes ole mikään sukkaneuloja, niin kaikki työni ovat useimmiten melko isoja ja työläitä. Tällä hetkellä kesken ovat mm.:
- raidallinen kauluri (en enää tykkää edes väriyhdistelmästä)
- vaaleansininen villapaita (paidasta on tulossa liian paksu minun tarpeisiin)
- oranssi viitta (ne napit)
- monivärinen virkattu matto (testipaloja tehty ja suunnitelmaa pitää muuttaa)
- harmaa liivi/huivi/röijy (oli aktiivinen WIP ainakin eiliseen asti, kunnes huomasin, että neulos voi sitten kuitenkin olla liian pehmeää ja venyvää)
No, elämä on.

Keskeneräinen matto

Lisäksi tulevien töiden lista on kasvanut kasvamistaan. Mulla on mielessä niin monta työtä, jotka ehdottomasti haluan tehdä ja jotka ehdottomasti haluan itselleni. Näitä esittelin mm. edellisessä lankapostauksessani, jossa tuleviin projekteihin on jo langatkin hankittuna. Ainakaan pariin vuoteen ei pitäisi ihastua mihinkään uuteen malliin, koska jonossa on jo aikamoinen määrä ihanuuksia. Kohta pitää löytää Ravelryn, lehtien, kirjojen ja podcastien tilalle joku (verkko)kauppa, josta voi ostaa lisää aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki suunnitelmat. Tai sitten mun pitäisi jotenkin jäädyttää suunnittelun ehtymätön lähde, joka varsinkin öisin pulppuaa uutta tavaraa tuutistaan. Mutta asiat voisivat toki olla paljon pahemmin.



I have some confessions to make. When I restarted knitting and crocheting about 2,5 years ago, I did not understand, how people had so many UFOs (Unfinished Objects). Well, one should never say never, as I am in the same situation now. I tend to give up very easily when I face some problems with my objects. For instance when I bought some buttons for my cape, I managed to buy as many as I needed. Then my interest towards to finish the cape flopped totally. In the pictures you can see some of my UFOs. Only one (the shawl at the top) is a WIP, while the others are just hidden somewhere in the back of the closet. 

Kaikki väärin, mutta niin oikein

Saako jännittää, jos pesukoneessa on huopumassa jotain, mitä on suunnitellut pitkän aikaa? Saako istua pesukoneen edessä ja koittaa tuijottaa vaahtokasan läpi, mitä siellä tapahtuu? No, ei saa. Mutta kun ei pysty oikein tekemään mitään muutakaan, niin pitää sitten keksiä jotakin intensiivistä ajankulua. Sellaiseksi käy oikein hyvin blogin päivitys, jota on ollut kesäaikaan tosi hankalaa saada aikaiseksi, kun on ollut niin paljon muutakin kivaa tekemistä. Mutta jos vaikka nyt ryhtyisi tähän puuhaan. Vielä puolisen tuntia, niin saan kaivaa tekeleeni pesukoneesta. (Onkohan se ihan vain yksi mytty vai syntyikö jotain kaunista?). Nyt pitää vielä hetki keskittyä johonkin muuhun...

Kivoja värivaihteluita ihan langan puolesta

Aloitin toukokuussa tekemään itselleni kesäpaitaa vaaleanvihreästä langasta. Tämä työ meni siis "pieleen" itse asiassa jo yli vuosi sitten, kun ostin lanka-alesta tämän langan, joka kutsui minua vastustamattomasti. Langassa oli kivoja värivaihteluita ja seassa oli myös mukavaa kiiltoa. Juuri tässä eräänä päivänä mieheni katseli, kun sovitin keskeneräistä paitaa päälleni, ja sanoi, että eipä olisi uskonut. Hän ei olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että laitan päälleni jotain vihreää ja että teen itselleni paidan. Mutta niinpä vaan teen nämä molemmat yllättävät asiat, vaikkakin vaikeimman kautta.

Kesän vihreää väriä

Langat marinoituivat kaapissa kauan, kun etsiskelin niille sopivaa mallia. Kun näin kaarrokepuseron mallin Dropsin ohjeistossa, niin ajattelin, että siinä se on. Siitä en mennyt kauankaan, kun työ oli jo puikoilla. Mutta eihän se niin yksinkertaista ollut. Malli ja lanka eivät sopineet yhtään yhteen, kun kaarroke tuntui raskaalta ja kaula-aukko venyvältä. Taisin tehdä työn kolme kertaa ja kerran jo kainaloihin asti, kun totesin, että on aloitettava alusta ja toisenlaisella mallilla.

Kuudes kerta toden sanoo

Sen olin kuitenkin päättänyt, että teen puseron ylhäältä alas, jotta saan käytettyä langan mahdollisimman tarkkaan. Sitten löysin TinCanKnit:s mallin Flax (ilmaisohje Ravelry:ssä), jota päätin soveltaa puseron teossa. Soveltamiseksi se menikin ja kokeiluksi. Vasta kolmas versio tämänkin puseron kaarrokkeista pääsi läpi läpäisyseulan. Mutta loppu sujui kuin tanssia vaan. Hihojen kavennuksen olisin voinut aloittaa hieman myöhemmin, mutta mieluummin näin päin kuin löpsöt ranteet. Selän puolen helmasta tehtiin pidempi kuin etuosasta. Etu- ja takakappaleisiin tein satunnaisesti nurjia kerroksen pätkiä, jotta paidan pintaan saatiin vielä enemmän eloa. Paidasta tuli vieläkin ihanampi lötkö tekele kuin mitä osasin toivoa. Paidan viskoosi tekee materiaaliin sekä hyviä että huonoja puolia. Jännityksellä odotan, millaiseksi tämä paita menee pesussa. Pitäisi nimittäin pestä käsin. Se ei tule meidän perheessä onnistumaan, joten tämäkin voi mennä vain pieleen.

Kesäpusero itselle
Lanka: Marks&Kattens Trio: (58% viskoosi, 42% puuvilla)
Menekki: 550g
Puikot: 4,0-5,0 mm
Ohje: Flax by TinCanKnits soveltaen
Tehty: touko-elokuussa 2016

Langasta tuli värkättyä myös lierihattu (menekki 100g), joka lähti omille teilleen ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvaa. Ehkä se on tarttunut jonkun filmille, että pääsisi näyttäytymään täälläkin.

(Toim. huom. Tätä paitaa on tullut pidettyä todella paljon. Jos tätä lankaa vielä saisi, niin ostaisin ilman muuta.)


Applying the instruction of Flax by TinCanKnits I managed to finish a summer sweater for myself. I had exactly 650 grams of yarn and it became one enjoyable sweater and a slouch hat for my mother. It all sounds so easy, but I had to restart the sweater six times before I was happy with the neckline. Do I need to say that this was a seamless top-down pattern and worked fine for my needs with some small little changes that I did to make the sweater exactly like I wanted it to be. And I like it!

Paitaa pukkaa

Mieluisesta swetarista otettiin malli itselle tarkoitettuun neulottuun villapaitaan. Osviittaa otettiin myös Novitan perusohjeesta naisen neulepuseroksi, joka on tosin tehty aivan toisesta langasta. Kun tässä on jonkinlainen sininen kausi meneillään, tuntui soveliaalta ottaa pääväriksi Novitan 7 veljestä langan vaaleansininen sävy (väri 127). Jotakin jujua piti keksiä tähän(kin) tekeleeseen, ja tällä kertaa se jokin oli valinta tehdä mohairlangalla (valkoinen Anisia) ohuita raitoja muutoin yksiväriseen neuleeseen.

Paitalangat

Kun mallia piti soveltaa, tuntui viisaalta tehdä mallitilkku. Tosin en tiedä, kuinka viisasta se oli tässä tapauksessa, kun tein sen eri kokoisilla puikoilla kuin millä lähdin tekemään lopullista versiota. Mutta tämmöinen höpsistely sopii pitkästä aikaa ensimmäiseen villapaitakokeiluun. Mallineule osoitti, että mohairlangan laitto mukaan ei tuonut ihan niin selkeää vaihtelua pintaan kuin oletin, mutta toisaalta tämmöinen hempeäkin vaihtelu on ihan ok. Mietin jonkin verran sitä, kannattaako tämmöisen ulkonäköseikan takia tehdä muutoin konepestävästä puserosta käsin pestävä, mutta tämä oli kuitenkin ratkaisuni tällä kertaa.

Mallitilkkua

Ihanat puiset pyöröpuikot paidan pinnalla

Halusin tehdä helman sivuihin pienet halkiot kuten malliswetarissakin, joten tein alun suorilla puikoilla. Aloitin sekä taka- ja etukappaleen rinnakkain ja tein molempien reunaan sileää neuletta. Väliin tein yhden nurjan kerroksen, jonka kohdalta käänsin reunan kaksinkerroin. Se taipuu silloin paljon nätemmin kuin ilman nurjaa kerrosta. Ajattelin, että taitettu, kaksinkertainen reuna toisi lisäpainoa helmaan ja vetäisi sitä päällä ollessa alaspäin. Mene ja tiedä. Aika näyttää.

Kun reuna oli tehtynä, yhdistin etu- ja takakappaleet pyöröpuikoille ja sitten homma eteni ihan suihkinalla, kun sai tehdä pitkään pelkkää sileää. Seitsemästä kerroksesta kahdessa oli mukana mohairia, joten pintaan syntyi hentoinen raita. Kuljetin lankaa kutimen mukana niin, ettei raidoista tullut ylimääräistä pääteltävää. Vasta hihansuiden kohdalla tuli pätkittävää, kun mohairkerä oli raitojen kohdalla aina väärässä päässä kudinta. Sen siitä saa, kun tekee raitasuhteen 2/7. Päädyin tähän suhteeseen laskeskelemalla menekkiä ja koittamalla arvioida, mihin raitamäärään lanka riittäisi. Jotain laskelmassa meni pieleen, koska nyt näyttäisi siltä, että lanka olisi riittänyt paksumpaankin raitaan.

Vielä hihaton paita

Vielä pitäisi sutaista paitaan hihat, ja sitten tämä tekele olisi viimeistelyä vaille valmis. Minusta nuo hakaneuloin kiinnitetyt saumat olisivat kyllä toisaalta aika kivat. Välttyisi ainakin siltä ompeluvaiheelta.

This will become a wollen sweater like the cotton one that I used to have for years. As I am living some kind of blue season, this light blue colour seemed like a natural choice. Two out of seven rows have a white mohair yarn next to the wollen one. It would be nice to get the sleeves ready, too. 

Tammikuu on suunnittelukuu

Tässä kuussa ei taida syntyä paljoa valmista, mutta monta uutta työtä on kehittelyn alla. Kun on ollut pitkän aikaa tekemättä käsitöitä, niin tietämättään takaraivoon on keräytynyt monta monituista ideaa ja ajatusta, joita voisi toteuttaa. Niin paljoa käsityöpurema ei ole vielä iskenyt, että haluaisin tehdä töitä pelkästään tekemisen ilosta, mutta se varmaan johtuu pelkästään siitä, että noita ihan oikeita tarpeitakin on kasaantunut. Tulee ihan mieleen, että pitääkö tässä vähän jarrutella, ettei inspiraatiokaivo tyhjene. Mutta tuskinpa siitä niinkään käy, vaan eiköhän sitä aina tule joku inspiraation lähde uutta työtä varten.

Kun seuraa muiden kanssasisarten (missä muuten veljet?) kässäblogeja, on niistä ammennettavissa monenlaista oppia. Minulla ei mielestäni ole tilaa varastoida kilokaupalla ylimääräistä lankaa, vaan yritän säilyttää malttia siinä, että ostan materiaalia vain työn alla olevaan hommaan. Jossain vaiheessa näistä tietysti kertyy ylijäämiä varastoon, mutta koitan nyt mahdollisuuksien mukaan toteuttaa ekologisuutta tässäkin, niin että varastot pysyisivät hallinnassa. Vaikeaa se on, kun kaupoissa on niin kiinnostavan tuntuisia materiaaleja, jotka pitäisi saada mukaan heti. Mutta on ollut tehtävä tietoinen päätös, että etukäteen lankoja ei hamstrata. Toinen tietoinen päätös on tehty siitä, että työn alla saa olla vain kaksi työtä kerrallaan. Tunnen itseni riittävän hyvin tietääkseni, että näistä molemmista tekisi mieli laistaa, mutta koitetaan nyt näillä "säännöillä" edetä tässä harrastuksesta. Tulee paremmin sitten valmistakin.

Inspiraation lähde: taulusta kohti mattoa ja päiväpeittoa

Mutta asiaan: Ostimme takkahuoneeseen X vuotta sitten sen väreihin sopivan maton. Kuinkas sitten kävikään: matto ei tainnut olla paikoillaan kuukauttakaan, kun koira oksensi matolle. Mattoon jäi sitten tahra, ja lattia on peitetty milloin milläkin. Viime syksynä näin kaupassa Vallilan kankaan Leikkiviä poikia rannalla, joka on tehty Albert Edelfeltin maalauksen pohjalta. Maalaus on muuten äänestetty vuonna 2013 Suomen kaikkien aikojen merkittävimmäksi maalaukseksi. Se on siis ohittanut Haavoittuneen enkelin (Simberg) ja Taistelevat metsot (von Wright). Minulle tämä ei ollut valintakriteeri, vaan se, että kangas sopi täydellisesti takkahuoneemme väreihin. Ostimme kankaan ja teimme siitä "taulun" ripustamalla se yksinkertaisesti verhotankoihin. Istuskelin monta kertaa katselemassa taulua ja keksin, että voisin tehdä samoilla sävyillä huoneeseen maton. Siitä alkoi pitkä suunnitteluprosessi, joka on vieläkin kesken. Tämä on virkattu matto on projekti numero 1.

Kun ratkesi, että matto-ongelma voisi ratketa, tuli mieleen, että myös saman huoneen sängynpeiteongelma pitäisi ratkaista. Sängyllä on nyt keltainen, liian kapea peite, joka ei tahdo pysyä kunnolla paikoillaan. Siihen pitäisi saada sävyihin sopiva päiväpeite, jolla koira voisi sitten kölliä. (Tämä sänky on ainoa, jolle koira saa mennä lupaa kysymättä). Tästäpä tuli suunnitteluprojekti numero 2.

Jo edellisessä postauksessa puhuin villapaidasta, jonka mallin otin vanhasta swetarista. Tämä on siis päässä pyörivä projekti numero 3. No, siinähän ne sitten menivät omat säännöt roskakoriin, kun useampia töitä pyörittää yhtä aikaa. Voihan sitä yrittää perustella esimerkiksi sillä, että aina pitää olla virkkaus ja neule yhtä aikaa työn alla, niin niitä voi sitten vaihtaa, kun kädet väsyvät yhteen tekniikkaan. Seli, seli.

Värimaailma näihin kaikkiin tuleviin töihin otetaan takkahuoneen sisustuksesta ja taulusta, kun se nyt miellyttää silmää kovasti. Seinien väri on Tikkurilan Tunne Väri -kartan sävy Lemmikki (H353), joka on säilynyt vuosienkin jälkeen tykättyjen värien listalla. Toivottavasti nyt ei pukkaa taivaan sinistä joka paikkaan niin paljoa, että siihen kyllästyisi. Pitää palata näihin suunnitelmiin, kun hieman täsmentyvät.

January is time for planning. A very famoush Finnish painting by Edelfelt illustrating some kids playing in the sand is now my source of inspiration for a carpet and bedcover. This seems to be a period of this light blue colour, as I will use it in a pullover, too.