keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Uusia aluevaltauksia

Vaikka blogissa on ollut aika hiljaista, kuuluu tänne oikein hyvää. Keväällä vaan oli vähän some-blääh, joten tehdyt työt eivät ole vielä päätyneet blogiin saakka. Kesä taas tuli vietettyä lähinnä alla olevassa kuvassa olevan rakenteen kanssa (nurmikkoon aukko, alle sora ja hiekka, päälle pihakivet, reunusten käsittely ja rakentaminen, istuttaminen, kylväminen, kitkeminen ja sadosta nauttiminen). Tämä oli eka kerta, kun sain nostaa satoa omasta puutarhasta. Syksy lähti sitten käyntiin vähän ikävissä merkeissä, kun kesähommista oli saanut sellaisen vaivan, että vasen peukalo oli tunnoton. Vasta lokakuulla on taas päästy käsitöiden makuun.


Rommikin ihailee uusia lavaviljelmiä


Mutta käsitöissä on nyt otettu uusia, odottamattomia askeleita. Pohjustuksena se, että kun minä olin pikkutyttö, niin siihen aikaan ei tainnut tytöillä olla mahdollisuutta valita puutöitä, vaan käsityöopetus rajautui tiukasti sukupuolijakauman mukaan. En ole oikein missään elämäni vaiheessa päässyt tutustumaan puutöihin. Olen vain sivusta seurannut, kun esimerkiksi veljeni (ja veljenpojat) ovat varsin käteviä käsistään. Mutta annas olla! Sitä vaan piti päästä eläkkeelle asti ja luovuttaa ajatuksesta, että aikaansaannoksista pitää heti tulla täydellisiä. Olen kerännyt rohkeutta mennä mukaan puutyökurssille, mutta nyt minä sen tein!


Metsä-Tappuran sahalla materiaaliostoksilla


Innostuksesta voi syyttää naapuria, jonka hienoa linnunpönttöä on tullut tässä ihailtua useita vuosia. Ja onhan sitä ajoittain muitakin tilanteita, joissa toivoisi, että porakone ja ruuvimeisseli pysysivät paremmin käsissä. Niinpä lähdin puutyökurssille, jossa ensimmäiseksi haasteeksi tuli materiaalihankinta. Lähdettiin siinä porukalla sahalle Lempäälään. Haettiin Metsä-Tappuralta lankkua ja lautaa, joista itse kukin on sitten alkanut työstää haluamiaan tuotteita. Minun tavoitteena on ollut tehdä linnunpönttö naapurin mallin mukaisesti.


Muutama sahaus vielä tarvitaan


Välillä on aivot olleet ihan solmussa, kun on yrittänyt hahmottaa, millaisia paloja mökkiin tarvitaan. Kaikki käytettävät koneet ovat itselle uusia, mutta ei muuta kuin härkää sarvista ja tuulta päin! Sirkkeli, vannesaha ja oiko-/tasohöylä ovat soineet, kun puuraaka-aineesta on muokattu sopivia paloja. Porukassa on ollut kivaa ihmetellä puutöiden saloja, ja joka kerta oppii paljon uutta sekä opettajalta että opiskelijakavereilta. Pikku hiljaa on tullut kuitenkin valmista ja eilen sain ottaa alla olevan hötötyksen mukaan kotiin pintakäsittelyjä varten. Ihan tyytyväinen täytyy olla tähän ensimmäiseen projektiin.


Melkein valmis


Onhan tässä vielä matkaa lopulliseen versioon, kun luvassa on maalamista, huopakaton kiinnitystä, oven ja ikkunan askartelua. Nämä loppuaskareet pitää tehdä kotona, kun kurssilla tehdään vain varsinaiset puutyöt. Toivottavasti saamme ensi kesänä vuokralaisiksi leppälinnun, käenpiian, kottaraisen tai tervapääskyn. Alla vielä kuvassa se naapurin malli, joka sai minut tälle mielenkiintoiselle polulle. Eikös olekin komea?!


Naapurin upea malli


Time to try out some woodwork. Although my brother is very talented with woodwork, I have never got a chance to try it out. But now that I have the time to try new things, I signed up for a course for beginners. The ultimate motivation for the course has been my neighbor's bird house, which I got a permission to copy to my own creation. It has been an interesting path to get to this point and finish the actual woodwork part of the project. Now I need only to paint, attach the roofing felt and make the door and the window. But this will be great when finished!  


keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Pipo ystävälle

Niin oli luminen talvi, jonka aikana pakkasiakin riitti. Ennen ystävänpäivää tuli mieleen, että nyt on tuhannen taalan paikka tehdä ystävälle pipo lämmikkeeksi, kun kelit ovat mitä ovat. Koukuttaja aka Marika Lepistö oli sopivasti julkaissut uuden pipo-ohjeen, joka vaikutti niin kivalta, että se piti ottaa hetimmiten puikoille.



Langaksi valikoitui Arwetta, josta oli vähän aiemmin leiponut itselleni hartiahuivin. Lankaa oli juuri sopivasti jäljellä, että pääsi kokeilemaan, millainen pipo siitä tulisi. Hartiahuivi on ainakin ihanan pehmeä lötjäke, johon tekee mieli kietoutua palelun yllättäessä. Ainakaan minua lanka ei ole kutittanut yhtään, joten toivottavasti se sopii myös pipon saajalle.



Marikan pipo-ohje on kiva, koska siitä löytyy eri kokoja ja siitä voi tehdä joko naisellisemman version pitsillä tai miehisemmän version vähemmällä pitsillä. Koska en ollut aivan varma, minkä kokoinen piposta tulee kyseisellä langalla ja puikoilla, otin varman päälle ja jätin reiät vähän vähemmälle. Vieläkin pienemmillä puikoilla olisin voinut tikuttaa, niin olisi saanut vieläkin tiiviimmän version.



Faktat: Ystävänpäiväpipo, Lanka: Arwetta (955), Menekki: 42g, Puikot: 3,0, ja 3,5 mm, Ohje: Pakkasyö (Marika Lepistö), Tehty: 29.01-12.02.2019, KAL: MariKAL


There is always a good reason to knit for a friend. This time these were my excuses: upcoming Valentine's day, leftovers from a shawl project, a new pattern from Marika Lepistö and a knit-along orgzanized by the designer. What more do you need to make a beautiful and practical gift for a friend.  

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Toinen Lumiruusu

Olin jo puolitoista vuotta sitten tehnyt yhden Lumiruusu-huivin Ulla-neulelehdestä (01/08). Tykkäsin huivin yksinkertaisesta mallista, mutta käyttämäni lanka oli niin karkeaa, ettei huivia ole tullut käytettyä kertaakaan. Ulkonäöltään huivista kyllä tuli jo ensimmäisellä kerralla oikein mieluisa, mutta minkäs teet, kun iho ei kestä sukkalangoista tehtäviä huiveja.



Toisella yrittämällä tein huivin Wetterhoff Silvia-langasta, jonka värisävyyn 918 ihastuin ikihyviksi Suomen Kädentaidot-messuilla viime vuoden marraskuussa. Punaisessa värissä on sen verran ripaus oranssia, että väri ei ole sellainen tavallinen joulun punainen, vaan jotain paljon ihanampaa. Langassa on myös ihana kiilto, jota ei kuitenkaan ole liikaa.



Lanka tuntuu käsiin ihanalta, ja sitä oli ihana neuloa. Monet silkkivilla-yhdistelmät sähköistyvät helposti, mutta tässä langassa tuo ikävä ominaisuus oli lähes olematonta. Ohut cobweb-vahvuinen lanka tuntui sormissa ensin oudolta, kunnes opettelin uuden tavan pitää lankaa vasemmassa kädessä. Olen sittemmin käyttänyt tuota uutta tapaa myös muiden lankojen kanssa. Saan sillä tavalla pidettyä langan paremmin tasaisella kireydelläkin. Oppia ikä kaikki.



Tein tälläkin kertaa huivin alkuosaan samat modaukset kuin aiemmin. Tein lisäyskerrokset tiheämmin, jotta huivista tulisi enemmän pyöreän muotoinen ihan puolipyöreän sijaan. Käytin huivissa aluksi 3,0mm puikkoja, joita kasvatin aina 4,00mm kokoon asti. Minun kireä käsialani voisi kyllä vaatia vieläkin isomman puikon jopa ohueeseen pitsilankaan. Huiville tuli vahvan blokkauksen jälkeen kokoa n. 145x75 senttiä, joten minulle olisi kyllä kelvannut vielä isompikin huivi.



Tämäkin huivi tuli tehtyä Tour de Shawl -yhteisneulontaan. KAL kesti maaliskuun loppuun, joten se on tältä erää ohi. Mutta jo kaksi touria selvittäneenä (ensin puoli vuotta paitoja, sitten kuusi kuukautta huiveja) sanon vaan, että "Ou jee!".

Faktat: Lumiruusu II, Lanka: Wetterhoff Silvia, Menekki: 85g, Puikot: 3,5, 3,75 ja 4,00mm (Zing), Ohje: Lumiruusu (Altocumulus), Tehty: 01.-29.01.2019


This is my second Lumiruusu-shawl. My 1st shawl was made of sock yarn, which was not the best choice, as it irritated my skin. But this time I did not take any chances. I acquired some Silvia silk-wool-yarn from Wetterhoff. It was just perfect for this project. The colour is such a beautiful red without a reference to Christmas.  Still I could have liked a little bit bigger shawl, which means that I could use even bigger needles for lace yarn. 

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Muistellaanpa vuotta 2018 (4/4)

Otetaanpa vielä yksi pyrähdys viime vuoden muistelussa koosteen muodossa. Tähän viimeiseen koosteeseen jäi satsi enemmän sisustuspuolelle kuuluvia tuotteita. Kun joulu alkoi lähestyä, kaivoin esiin virkkuukoukun. Minulta oli jo hyvissä ajoin pyydetty lahjaksi lehtikori, mutta arvatkaapa vaan, jäikö sen teko viime tinkaan. No, jäi! Odotellessani tietyn värisen ontelokuteen kuivumista koria varten, tuli odotellessa aloitettua myös piirakkavuuan alunen, joka valmistuikin nopeasti. Kori tuli lopulta tehtyä vasta jouluaaton aattona, mutta siinä oli se hyvä puoli, että veljeni auttoi omalta osaltaan tekemään korista tosi tukevan, kun hän muotoili rautalangasta siihen kehyksen. Lahjaksi menivät nämä molemmat ontelokudeviritykset.

Sisustuspuolelle tuli tehtyä myös pari neulottua tuotetta. Koiralle tuli nimittäin neulottua peitto hutilankaostoksesta. Lanka oli alunperin ostettu netistä paitakisaan, mutta livenä sekä lanka että väri osoittautuivat sellaisiksi, että paitaa siitä ei olisi tullut. Lisäksi vuoden mittaan oli tullut tehtyä sydämellä yksi tilkkupeiton palakin.




This is the last set of the 2018 projects. This time it is time to present some items for the household. The crocheted items were Xmas presents. Earlier in the year I made a blanket for the dog and a heartful piece for another blanket.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Muistellaanpa vuotta 2018 (3/4)

Tänään on toiseksi viimeinen kerta, kun palataan vuoden 2018 käsitöiden pariin. Näin jatketaan jo toissa kerralla aloitettua viime vuonna tehtyjen käsitöiden muistelua. Keväällä hulluteltiin paidoilla ja kesällä huiveilla. Kun kesä oli kuumimmillaan, puikoilta tipahti villaiset polvisukat. Sitten ja alkoi tehdä mieli tehdä muutakin asusteita.

Asusteiden teko on minulle hieman vierasta puuhaa, kun puikoilla on yleensä isompia töitä. Mutta syksyn aikana pukkasi pipoja, kaulureita, kämmekkäät ja huppuhuivi. Kaulureilla lahjottiin omaa äitiä ja ukon äitiä, ja huppuhuivi lahjoitettiin ukon siskolle. Ihanasta käsinvärjätystä langasta tehtyä päähinettä odotin innolla, mutta päälle on useimmiten kuitenkin tullut puettua ihan sukkalangasta tehty pipo ja kämmekkäät. Harmaa raidallinen pipo meni joululahjaksi, ja kuinka iloinen olikaan, kun kuulin, että se meni ahkeraan käyttöön.





Accessories are something that I seldom make. Last year I made some as presents and some even for myself. The cowls went to my mom and to my mother on law. The grey scarf with a hood was given to my hubby's sister. I had been looking for finishing the hood like hat made out of lovely handdyed yarn. However, I often seem to grab the accessories made out of sock yarn to wear.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Muistellaanpa vuotta 2018 (2/4)

Jatketaanpa viime postauksessa aloitettua viime vuonna tehtyjen käsitöiden muistelua. Kun kevään paitahulluttelu oli ohi, siirryin siitä melkein heti huivihullutteluun. Vuonna 2018 tekemistäni 25 työstä 8 oli huiveja. Ensimmäiset työt oikein lensivät puikoilla, kun paitojen jälkeen oli niin kiva tehdä jotain erilaista. Tosin töitä siivittivät myös deadlinet, koska tulossa oli ainakin ylioppilasjuhlat ja parit synttärit. Lisäksi jonoon oli pesiytynyt monta huivimallia, joita on vaan tehnyt mieli kokeilla.




Tekemäni huivit olivat: Ethereal Bliss, Myrskylintu, 3 * Wonder Woman Wrap, Nurmilintu, Meadow Grass ja Gravity of Color Wrap (tätä huivia ei vielä ole raportoitu blogiin). Ilmeisesti olin valinnut ohjeet aika huolella, koska tykkäsin niistä kaikista todella paljon ja voisin kuvitella tekeväni minkä tahansa näistä uudelleenkin - jopa hauskan Wonder Woman -huivinkin, joita tein jo kolme.

En ole itse mikään huivi-ihminen, kun huivi, vilkas koira ja runsas metsäretkeily eivät oikein sovi yhteen. Useimmin minun tulee pidettyä huiveja hartioilla käsitöitä tehdessä, kun kässänurkkaukseni on valon vuoksi ikkunan edessä ja huivi suojaa kivasti vedolta. Kesän huiveilun jälkeen olikin hieman huvittavaa, että syksyllä alkoi "tour de shawl" samaan tapaan kuin mitä edellisenä talvena oli "tour de sweater". Huivineulonnalle ei siis saatu loppua, vaan lähdin taas innolla mukaan. Siihen nähden, kuinka vähän itse käytän huiveja, jonoon löytyi vähän liiankin helposti läjä huiviohjeita, mutta onneksi niitä voi antaa vaikka joululahjaksi. Tarkemmat tiedot huiveista ja tiedot tour de shawlista löytyvät Ravelrystä.

Considering that I am not really a shawl girl, I knitted more than enough shawls last year. Out of my 25 completed project 8 were shawls. But the amount is not really a problem, when there are birthdays, graduation parties and Xmas, which assist in giving the shawls away for special persons in my life. And I have noticed that I seem to need a shawl in my knitting corner, which is close to a window and I feel a draft there every now and then. Wearing a warm shawl when knitting is so comfortable. Details about my shawls and "tour de shawl" can be found in Ravelry (tour info unfortunately only in Finnish).

maanantai 7. tammikuuta 2019

Muistellaanpa vuotta 2018 (1/4)

Onneksi muut neulojat ovat olleet somessa aktiivisia raportoimaan vuoden 2018 aikaansaannoksia. Tuli sitten itsekin katsottua, mitä sitä on tullut tehtyä. Yllätyin oikein positiivisesti, kun listasin viime vuoden aikana valmistuneet käsityöt. Vuoden aikana valmistui peräti 25 työtä, mikä on suurin piirtein saman verran kuin sitä edellisten kolmen vuoden aikana yhteensä. No, ehkä tämä on vain merkki siitä, että neuloosini on muuttunut krooniseksi.

25 käsityön lista kuulosti vähän tylsältä, joten katsotaanpa valmistuneita ryhmittäin. Vuosi 2018 alkoi "tour de sweater" -haasteen merkeissä, ja kun kyseinen hullutus oli silloin kesken, alkuvuosi oli hyvin paitakeskeinen. Monta paitaa valmistui haasteen myötä. Lisäksi työn alla oli ollut kaksi villatakkia, joiden kanssa oli tullut melkoinen plääh, kun molemmat osoittautuivat itselle liian pieneksi. Tai oikeasti näistä oli yksi villatakki ja toinen oli enemmänkin viitta. Nekin tuli kuitenkin tehtyä valmiiksi, kun niille löytyi solakampi omistaja. Paitojen ja takkien lisäksi tein yhden boleron, jonka tarkoituksena oli lämmittää vanhojentanssiin menevää nuorta naista.




Keväällä ja syksyllä tuli pidettyä paljon puuvilla-merino-sekoitteesta tehtyä tunikaa, ja talven tuiskussa on tullut vedettyä pöllöpaita päälle kerran jos toisenkin. Metsäinen villapaita oli varsin mieluinen, mutta valmistumisen jälkeen minua alkoi häiritä se, miten langat läiskittyivät. Tein myöhemmin kyseisistä jämälangoista raitaisen huivin ja nepä sopivatkin hyvin yhteen. Taidan siis vielä sopivan hetken löytyessä neuloa paidan uudelleen raidoittaen. Samalla vaivalla voin tehdä paidasta hieman pienemmän koon, koska sellaisena sillä olisi itselle enemmän käyttöä.

It's time to look back to last year, which seemed to be a very productive crafting year. I managed to finish 25 pieces of crafts both knitting and crocheting. That is as much as during the previous three years together. This is probably the final evidence of the chronic nature of my knitting disease. What makes me very happy is that I love to wear the pieces I have made. Wearing a garment in which every stitch is made by yourself is just wonderful! I suppose you know what I mean.