Parasta aikaa

Marraskuu on parasta aikaa käsitöiden parissa. Tähän on monta syytä, mutta niistä suinkaan pienin ei ole se, että jokavuotinen käsityöharrastajien päätapahtuma Suomen Kädentaidot alkaa huomenna. Siis jo HUOMENNA! Tampereella on taas monituhatpäinen ja innostunut joukko osaajia ja näiden ihailijoita. Yksi messuihin liittyvä harhakäsitys lienee se, että messut on tarkoitettu vain harrastajille. Mutta se on mitä parhain paikka myös ihastella ja hankkia erilaisia valmiita käsitöitä.

Näytteilleasettajia selaillessa on niin monta teemaa, joita voisi tänä vuonna tutkia tarkemmin, joten päätöksen tekeminen on haastavaa. Eivätkä messujärjestäjät ole jättäneet tätä tähän: tarjolla on yhtä aikaa myös mm. Nukkekotimessut ja Pienoisrautatiepäivät. Ihan varmasti tuossa on jo jokaiselle jotakin.

Marraskuu on parasta aikaa tälle blogille myös siksi, että sillä on synttärit. Blogi täyttää kolme vuotta! Niin paljon on saatu ja koettu käsitöiden ja muiden samanhenkisten parissa näiden kolmen vuoden aikana, että hyvillä mielin tätä harrastusta jatkaa myös eteenpäin (eteenpäin kerien tottakai).

Edelleen marraskuussa on hyvää se, että joulu lähestyy, ja kaikki kaavaillut joululahjat tuntuvat vielä mahdollisilta. Tänä vuonna lahjavalmisteluissa on kuitenkin iso, mutta mukava mutta: Tour de Sweater. Tässä leikkimielisessä yhteisneulonnassa on tarkoitus tehdä yksi neulepaita kuukaudessa kuuden kuukauden ajan, joten kiirettä riittää. Edellisen blogissa raportoidun paidan teko kesti vuoden, joten se antaa hieman perspektiiviä, millaiseen hulluuteen sitä on lähtenyt mukaan.

Marraskuu luo blogin kannalta sellaisen haasteen, että kaikkia suunnitelmia ja tekeleitä ei voi vielä esitellä julkisesti, joten loppusyksystä meinaa väkisinkin syntyä pientä painetta kohti ensi vuotta. Mutta vielä on vuotta jäljellä. Nautitaan ensiksi messuista ja mietitään sitten taas muuta. Messujärjestäjä on tarjonnut sisäänpääsyn joukolle blogisteja, joten perästä kuuluu!


November is the best time of the year for a crafter in many ways. Firstly it is the month, when the huge Finnish Craft and Design fair takes place in Tampere, Finland. Secondly in November all the intended Xmas gifts still seem possible to finish, although this year we have a big obstacle on the way. That is "Tour the Sweater" in which the challenge is to knit six sweaters or cardigans in six months. The needles get very busy with that project. In November it is a challenge that not all finished objects can be presented in the blog. Some objects have to wait until after Xmas to be presented for obvious reasons. But let's enjoy the wonderful fair first. The organizer grants admission to a group of bloggers and thus you will hear about the fair later!

Volvo for life -pipo

Kun törmäsin tähän ohjeeseen Ravelryssä, niin tiesin heti, että tämä on tehtävä joululahjaksi omalle kullalle. Kulta on jo jonkun aikaa ollut aito ja uskollinen Volvo-mies, joten tämä tuntui kivalta idealta. Siinä hoitui samalla joululahjakin, kun en ollut muutakaan keksinyt miehelle, jolla on jo kaikkea - myös se Volvo.

Volvo-pipo
Langat: Hjertegarn Extrafine merino 70
Menekki: 67g
Puikot: oho, en muista
Ohje: Volvo 4 life by Stephanie Voyer
Tehty: 22.-23.12.2016

  

Joululahjojen tekoaikataulu kävi kuitenkin haastavaksi, kun sairastelin joulun alla. Näin ollen ainoa mahdollisuus lahjan tekoon olivat kaksi päivää joulun alla. Koska en ollut tehnyt kirjoneuletta ehkä 40 vuoteen (heh!), niin tekniikka oli alkuun hieman haastavaa. Onneksi pipo oli nopeatekoinen, niin että ensimmäinen mahdollinen päivä meni virityksen tekoon, jonka ehti vielä purkaa ja tehdä toisen sen seuraavana päivänä. Ei ollenkaan viime tippaan mennyt tämä.

"Volvo 4 life"

Lisäsin malliin itse piirtämäni karkean Volvo-logon, koska se helpotti muutoin pitkiä silmukkavälejä. Kritisoisin mallia siitä, että siinä kavennettiin pois paljon silmukoita alkureunuksen jälkeen. Ainakin minun käsialallani tuo on täysin turhaa, koska nyt reuna tuppaa törröttämään ulospäin. Muuten reuna oli kiva, koska se tehtiin kaksinkertaisena. Siitä tykkää pehmolelutkin.

Kaksinkertainen reunus

Kulta kehui, että pipo on ihan kiva, mutta joku siinä vaivasi niin häntä kuin minuakin. Kun tekovaiheessa en ollut päässyt sovittamaan päähinettä saajan kuontaloon, niin näytti siltä, että pipo jäi hieman matalaksi ja se ei kunnolla peittänyt korvanipukoita. Uusi paremmin korvat peittävä malli on jo katsottu valmiiksi, joten pipo pääsee purkuun jossain vaiheessa. Koiran korvat tuo näköjään peittäisi, mutta Kullan korvia ei. 

Mami, minäkin haluan kuvaan

I made this Volvo-beanie as a Xmas gift for my Darling. I had just two days to finish this as I had been sick just before the holiday season. But that was more than enough even though it had been more than 40 years that I had done stranded knitting. I made one trial version and ripped it. Next day I made a new one just before Xmas eve. 

Istu pois a.k.a. Ihastuttavat istuinaluset

Jos nyt vaikka malttaisi kirjoittaa auki tämän projektin, josta jo viimeksi hieman vihjasin. Viime kesä taisi olla kylmä ja kolea, kun joululahjoja miettiessä tuli mieleen, että tuttavien mökille voisi tehdä satsin lämpimiä villaisia istuinalusia. Kun kyseinen perhe on aika suuri, ja porukassa on usein myös nuorison kumppaneita, niin laskeskelin, että taidanpa tehdä näitä alusia samantien seitsemän kappaletta. Ihan kiva haaste!

Keskeneräinen alunen

Ensin oli pakko hankkia testilankaa, kun en oikein tiennyt, millaista mallia käyttäisin. Ensin tein testilangoista ruudullista mallia, mutta sitten törmäsin liukuvärjättyyn Drops Big Delight -lankaan, jota ainakin tällä hetkellä saa 16 eri värisävyä. Langassa on valmiiksi pitkät liu'ut värejä, joten siitä saa ihan mukavan paksuisia raitoja tämän kokoiseen työhön. Raidat hoitavat tarvittavan vaihtelun, joten mitään kuviota ei tarvinnut alkaa miettiä.

Ihastuttavat istuinaluset
Langat: Drops Big Delight
Menekki: á 300g
Puikot: 5,5-7,0mm pyöröt
Ohje: oma
Tehty: toukokuu 2016-helmikuu 2017

Huovuttamisen testaus oli luku sinänsä. Onneksi tein sen, koska en olisi millään uskonut, kuinka paljon kappale menee koneessa kasaan. Näin pystyin laskemaan, kuinka suuri kappaleesta pitää tehdä, että siitä tulee huovutuksen jälkeen sopivan kokoinen (n. 40*45 senttiä). Tein kappaleet onteloneulonnalla kaksinkertaiseksi, joten lopullisesta kappaleesta tuli myös mukavan paksu. Yhteen aluseen meni 300 grammaa lankaa, ja sain käytettyä langan lähes viimeiseen metriin asti, kun tein työtä aina yhdeltä kerältä kerrallaan.

Ennen huovutusta

Joulun alla sairastuin sitten flunssaan, ja lahjaneulontojen aikataulu meni ihan pieleen. Mutta pian joulun jälkeen sain jo toimitettua uusille omistajille ensimmäisen setin alusia. Toinen setti odottaa vielä toimitusta, mutta onneksi tässä on vielä kesään aikaa. Vaikka projekti on ollut melko pitkä, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Huovutuksen jälkeen

PS. Osallistuin näillä istuinalusilla ekaa kertaa elämässäni KALliin. Kyseessä oli To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL. Siinä oli ideana tehdä jotain uutta ensimmäistä kertaa. No, KAL on ensimmäinen, johon osallistun, ja tulipa tässä projektissa tutustuttua myös huovuttamiseen. Molempia täytynee harjoitella jatkossa lisää.


These are the delightful seating pads, that I have been working on since last summer. I suppose last summer was cold, as I started making seating pads for a family with cottage. It was worth while to do testing pieces, as both the pattern and felting required some thinking. But the first set of pads have been delivered to the new owners, and the second (last) set is just about ready. I am very pleased with these pads. I participate in To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL with these PADs. It was the very first KAL I participated in and I got familiar with felting by this project.

Koko komea tripletti

Olin ahkeroinut ennen joulua kolmet erilaiset käsineet lahjaksi samaan perheeseen. Ilo oli ylimmillään, kun sain jo jouluaattona niin ihanan viestin saajilta, että itku (onnen kyyneleet) meinasi tulla. Voiko mikään lämmittää enemmän kutojan sydäntä kuin tällainen viesti:

"Voi hyvänen aika, miten hienot kynsikkäät sinä olit jaksanut meille kaikille tytöille tehdä. SUURKIITOKSET!"

Lisäksi mukana tuli pari valokuvaa. Ihanat valokuvat koko katraasta (ja yhdestä linssiluteesta, joka varmaan ihmetteli, että mitä ihmettä tässä puuhataan, mutta ei oikein keksinyt, miten tätä leikkiä leikitään).

Tykkään teistä niin että halkeen!


Already On Xmas eve I got a very flattering message concerning the mittens that I made for the ladies of one family. In addition to warm words they sent these wonderful pictures. Aren't they cute (including the little doggie, who was not sure how to play this game)!?

Pöllöt kämmekkäät

Tulikohan näistä pöllöt kämmekkäät vai pöllölliset kämmekkäät. ;-)

Kun tehtynä oli jo Tuohisydän ja musikaaliset kämmekkäät, oli vuoro keksiä jotain vielä yhdelle neitoselle, jota aioin kiusata omatekoisella joululahjalla. Pitkään ei mennyt päättää, että jotain pöllöjä niihin laittaisin, mutta millaisia pöllöjä. Siinäpä olikin pulma. Muutama päivä ja ehkä yökin meni pöllönkuvia katsellessa, että löytyisi ne sopivat.

Pöllölliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 68g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Grey Eyed (sovellettu). Rebecca Tsai. Ravelry

Tehty: joulukuussa 2016

Aivan täydelliset pöllöt ja muutenkin ihana kuvio oli minusta mallissa Grey Eyed, jonka on tehnyt Rebecca Tsai. Malli löytyi Ravelrystä ja se on ilmaisohje. Valitettavasti ohje ei käynyt lankayhdistelmälleni sellaisenaan, joten uudelleenpiirtämiseksi tämä jälleen meni. Mutta kun oli juuri tehnyt vastaavan tempun edellisille kämmekkäille, niin mikäs tässä oli piirrellessä. Kuten aiemmistakin versioista, näistäkin tuli käännettävät eli sama kuvio löytyy vastaväreissä työn kääntöpuolelta.

Kolmatta kertaa kämmekkäitä tehdessä jo tuntui, että homma alkoi sujua. Viimeisten väriyhdistelmä oli minusta hyvä, vaikkakin minun makuun hieman liian tyttömäinen. Mutta kohteelleen se oli minusta täydellinen, myös mallinsa puolesta. Olo oli aika helpottunut, kun koko tripletti oli kasassa (eikä hetkeäkään liian aikaisin jouluun nähden). Sen verran tiukoille meni, että Kultakin joutui viime tingassa kameran taakse, kun minä vielä päättelin viimeisiä lankoja. Yhtään kuvaa ei saatu siten, että kaikki kappaleet olisivat olleet samassa kuvassa, kun mulla oli aina yksi pääteltävänä. Sitten vain tonttuilemaan, kun paketti oli kasassa. Tämä oli kiva projekti!

It was easy to select the pattern for the third victim of my knitting hobby. The third pair did not get ready a minute too soon. My better half had to take the camera to take a the photos before rushing off to act as Santa Claus. What a great project this was! 

Musikaaliset kämmekkäät

Kun olin tekemässä edellisessä postauksessa esittelemiäni Tuohisydän-kämmekkäitä, syntyi ajatus, että kämmekkäiden saajalla oli perheessään muitakin, joita voisin kiusata käsitöilläni. Selailin ohjeita, ja silmiin osui Ravelryssä Anne Neumannin "Musica"-kämmekkäät. Nämä kolahtivat aika tavalla, ja sopiva kohdekin oli heti tiedossa.

Musikaaliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 77g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Musica (sovellettu). Anne Neumann. Ravelry

Tehty: marras-joulukuussa 2016

Harmillisesti ohje ei oikein sopinut käyttämääni lankaan, joten kuvio oli piirrettävä kokonaan uusiksi. Lankoina olivat samat (Drops Baby Merino ja Gjestal Maija) kuin edellisissäkin kämmekkäissä, mutta tällä kertaa tumma merinolanka tuli sisäpuolelle. Poistelin kuviosta hankalat pisteet ja lisäsin sydämen, jonka muotoon olin ihastunut edellisiä kämmekkäitä tehdessä. Ihan nappiin ei piirrokseni mennyt, sillä peukalon olisi voinut sijoittaa hieman alemmas, jotta sormiosa olisi ollut pidempi, mutta olisi se paljon huonomminkin voinut sujua. Kämmekkäät ovat käännettävät, joten niitä voi pitää kumpi puoli päällä tahansa.

Käännettävät kämmekkäät

Malli on niin kaunis, että se puhuu kyllä puolestaan. Onteloneuleena työ sujui varsin mukavasti, kun ei tarvitse pelätä liian pitkiä langanjuoksuja. Toisaalta langankieputuksia ei tullut liikaakaan. Mulla oli varmaan ajoittain näkemisenarvoinen ilme näitä kutoessa, kun juoneni lahjansaajille alkoi hymyilyttää itseäni yhä enemmän, mitä lähemmäs joulua päästiin. Tykkäsin tästä mallista ja väriyhdistelmästä itse kovasti.

Kämmenessä sydän - kämmenselässä nuottiavain

These musical mittens are made for a musical girl. The pattern is by Anne Neumann in Ravelry. I had to make adjustments to the pattern allowing the gauge to work properly. I am very pleased with the color and yarn combination of these fingerless mittens. 

Rakkaat Tuohisydän-kämmekkäät

Viime aikoina monissa blogeissa on ollut huokailua siitä, kuinka blogit ovat olleet huonolla tolalla ja kuinka nyt tehdään uudenvuodenlupauksia siitä, että tänä vuonna kaikki on toisin. Minulla on niin sympatiat teidän puolellanne, neulesiskot. Olen itse maannut flunssien kourissa neljän viime viikon aikana peräti kolme viikkoa, joten vaihteeksi vertikaaliasennossa oleminen tuntuu jo joka tapauksessa oudolta puhumattakaan siitä, että pääsee oikeasti koneen ääreen. Mielenkiintoinen lähtö tähän vuoteen.

Johtuen pitkään jatkuneesta sairastelusta, joululahjaneuleetkin on esittelemättä. Niitä ei ollut tällä kertaa kovin montaa, mutta sitäkin rakkaampia olivat. Aloittelin jouluneulomisen alunperin jo toukokuussa, mutta kun juuri silloin aloitettua työtä ei ole flunssan takia annettu vielä edes lahjaksi, niin aloitetaan tänään esittely jostakin muusta.

Kun törmäsin Ravelryssä Tuohisydän-lapasten ohjeeseen, olin aivan myyty. Minulla oli heti mielessä, kuka saisi minulta nämä tavallaan nimeensä viittaavat käsineet. En ollut varmaan koskaan aiemmin tehnyt lapasia, mutta yrittänyttä ei laiteta - sen verran kova polte oli tehdä tämä pari. Ohje oli tehty Novita Nalle -langalle, mutta minulla pariksi valikoitui Drops Baby Merino ja Gjestal Maija. Olin tehnyt Baby Merinosta aiemmin juttuja ja minusta se on ihoa vasten ihanaa lankaa, mutta niin löpsöä, että se vaatii parikseen tukevamman villan.

Tuohisydän kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 87g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Tuohisydän by Mari Morko

Tehty: syys-marraskuussa 2016

Paitsi että tein ekaa kertaa lapasia, niin sen verran piti lisätä haastetta, että piti magic loopata kaksi kerralla. En saanut kuitenkaan luotua kunnon onteloneulesilmukoita alkuun, mutta perinteisellä kaksivärisellä aloituksella pääsin eteenpäin. En saanut kaikilta osin sinänsä hyvää tekstiohjetta sopimaan mallikuvaan, joten hieman piti ainakin peukalonhangassa soveltaa. Se oli vähemmän kivaa, kun ei juuri silloin vielä sattunut olemaan muutenkaan oikein tuntumaa siihen, mitä olen tekemässä. Malli oli kapea mun leipälapioille, mutta arvelin, että sopisi silti saajalleen.

Aika aikaisessa vaiheessa päätin, että näistä tuleekin kämmekkäät, kun lahjansaajan tarkka kädenmitta ei ollut tiedossa. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ensikertalaiseksi ihan hyvät, vaikka olisin jälkiviisaana hakenut malliin omaan silmään hieman kauniimmat sydämen mallit. Nuo "ontot" sydämet ovat tosi kauniit, mutta varsinkin ne pienet yksiväriset ovat hieman kulmikkaat. Mutta sydän se on kulmikaskin sydän! LOVE!

Tätä työtä tehdessä tajusin, että lahjan saajallahan on perheessään pari muutakin potentiaalista kämmekkäiden vastaanottajaa. Hyvät uhrit minun neuloosilleni ovat löytyneet, joten kämmekästuotanto ei pysähtynyt tähän! Mutta jatkosta sitten toisella kertaa enemmän, kun toipilas ei jaksa nyt enempää kirjoittaa, vaan pitää huilata välillä.


These fingerless mittens are made with Tuohisydän pattern by Mari Morko in Ullaneule (Finnish net magazine). These became a Christmas present for a dear friend of mine.  

Jotain vanhaa, jotain uutta

Niin monta työtä on UFOina (Unfinished Objects) käsityökoreissa, että ei ole oikein mitään näytettävää täällä blogissa tällä hetkellä. Samalla huomaa, että jouluun on enää vain alle 100 päivää, mikä alkaa myös vaikuttamaan tähän blogin tekoon. Käyköhän tässä samalla tavalla kuin viime vuonna, että juuri ennen joulua oli blogissa vähän hiljaisempaa, vaikka puikot suihkivat kovaa ihan koko ajan. Sitten joulun jälkeen aletaan purkaa, mitä tuli tehtyä, ja siinähän se kevät sitten vierähtääkin esitellessä, millä kaikella on tuttujansa kiusannut.

Facebookiin, mihin kirjaan lyhyesti valmiit työni, ei tosiaan ole tullut mitään kirjattavaa. Instagrammissa väläyttelen sentään välillä tunnelmakuvia keskeneräisistä töistäni, joten siellä on edes jonkinlaista elämää. Kun tilanne on nyt tämä, niin tein edes uus-vanhan taustakuvan blogiin, kun se vanha kuva rouheasta pitsihuivista ei tuntunut oikein omalta. Vaikka kuinka mieluinen se pitsityö oli, niin tuossa se huivi lepää melkein samoilla sijoillaan nojatuolin selkämyksellä kuin mihin sen lankojen päättelyn jälkeen laskin. Ei ole ilmeisesti ollut vielä niin viileää, että sitä tarvitsi. Senhän piti olla hellepäivien jälkeisten iltojen terassiasuste, mutta ilmeisesti sitä on rymytty jossain muualla, kun terassilla ei ole tullut sillä lailla paljon istuskeltua. Kaunis se on katsella silti.

Uus-vanha taustakuva

Minulle on tullut tavaksi seurata blogeja eri tavoilla. Käytän Bloglovin':ia ja Blogipolkua - myös vanha kunnon bookmark-systeemi on myös käytössä. Bloglovin':ssa en pidä siitä, että sovellus varastaa sivun yläreunasta suuren siivun ja kun lisäksi alituiset evästevaroitukset ottavat omansa, blogia näyttävälle sivunosalle ei sovi juuri mitään. Blogipolussa tältä onneksi välttyy. Kun enimmäkseen katselen blogeja tabletilta, niin Bloglovin' ei jostain syystä näytä blogin alkuperäistä sivumuotoilua ollenkaan, vaan näyttää vain tekstit. Siinä hukkuu monesti tieto siitä, kenenkäs blogia olinkaan tällä kertaa katsomassa. Ehkä nämä blogiseuraamisongelmat ovat seurausta omasta kyvyttömyydestä laittaa asetuksia kuntoon, mutta jokapäiväisenä riesana ovat kuitenkin. Miten sinä seuraat blogeja ja miksi juuri siten?


I have so many UFOs (UnFinished Objects) in my handicraft baskets that it is impossible to get anything ready. On the other hand this year reminds me of last year when it also was impossible to publish any to-do plans as Xmas is getting too close (less than 100 days guys!). 

Kaksin aina kaunihimpi, osa 2

Olin harjoitellut jo kolme työtä onteloneuletta, kun olin valmis kokeilemaan, voisiko kertyneellä kokemuksella saada aikaan neuleen, jonka kehtaisi antaa lahjaksi. Tässä nimittäin muistellaan vielä joulua edeltävää aikaa.

Uhreiksi otin kaksi suvun naista, joille oli tarkoitus tehdä samanlaiset otsapannat kuin mitä olin jo harjoitellut tekemään onteloneuleena. Keksin kyllä heti, mitkä mallit valitsisin kumpaisellekin. Mallien saaminen vaatikin sitten hieman salailua ja vakoilua. Tiesin, että molemmat olivat tekemässä itselleen lapasia, joiden mallia voisin soveltaa onteloneulepantaan. Mallit pitäisi vaan saada jotenkin ilman, että uhrit saavat tietää siitä.

Panta, versio 4
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (n. 35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Toisen mallin sain vierailulla, kun otin salaa kuvan keskeneräisestä lapasesta. Toisen mallin saamiseen tarvittiinkin sitten vakoojan ja valokuvaajan rekrytointi. Houkuttelin ensin hommaan kummipojan, mutta hän ei onnistunut löytämään keskeneräistä neuletta Sitten kuvaan astui pojan isä, jolta sainkin tarvittavat kuvat ja kaavat. Ei kun hommiin.

Panta, versio 5
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (36g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5 mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Pikkuisen tiukalle meni aikataulun kanssa, kun toinen panta viimeisteltiin vasta aatonaattona. Mutta ehdin kuitenkin. Onteloneule alkaa pikku hiljaa sujua, kun takana on nyt viisi valmista työtä. Vielä tarvittavat kuvat "jouluvalmisteluorjan" (terkkuja!) toimesta, ja valmiita oltiin. Hieman meni aikaa ennen kuin sain nämä tänne blogiin asti, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

After practising double knitting with three headbands it was time to make two bands as gifts. The victims for this wicked plan are relatives of mine. The patterns were easy to select, but not so easy to get, as both patterns came from crafts made by the victims. Some spying was required before the patterns were available, but after that it was easy going with all the experience from double knitting during the past weeks. 

Kaksin aina kaunihimpi, osa 1

Kaksin aina kaunihimpi ja kaksipuoleinen aina parempi. Tämä voisi olla vaikka oma uusi mottoni. Monissa töissä minua tökkii neuleen nurja puoli, joka väkisinkin tulee esille tietyissä tilanteissa. Kun ajatuksena oli tehdä itselle pipon tilalle neulottu panta, aloin hakea tietoa siitä, voisiko työn tehdä jotenkin kaksipuoleiseksi. Ja voihan sen, kun käyttää onteloneuletta. Onteloneule on kaksipuoleista neulontaa, jossa molemmat puolet näyttävät oikealta puolelta. Onteloneuleen molemmat puolet tehdään yhtä aikaa, joten mitään taittelua tai ompelua ei tarvita. Kuulostaako hyvältä?

Aiheeseen tutustuessa törmäsin Novitan ja Yhteishyvän joulukuussa 2014 järjestämään pipokilpailuun, jonka voittopipossa oli käytetty tätä tekniikkaa. Myös Novitan kevät 2014 lehdessä oli käsitelty tätä teemaa. En ensin uskonut, että osaan tehdä tätä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika nopeasti tuli selväksi, että tekniikkaa pitää harjoitella, että sen oppii.

Ensimmäiseksi malliksi otin Novitan lehdestä kivan puuaiheisen ohjeen, jonka tyyliin sopi 7 Veljestä -lanka. Lehdessä oli tehty tästä ohjeesta pipo, mutta tein pantaa varten vain ohjeen ensimmäiset kerrokset. Molempien lankojen käyttö yhtä aikaa oli aluksi vaikeaa, mutta alkoi sujua nopeammin kuin oletin. Minusta onteloneule on paljon helpompaa kuin kirjoneule, koska siinä ei tule samanlaista ongelmaa lankojen kuljettamisesta. Seiskaveikalla panta valmistui nopeasti, mutta koekäyttäjältä (Kulta) tuli kommenttia, että lanka kutittaa. En ollut myöskään tyytyväinen alotukseen ja lopetukseen, jotka tein ihan perinteisesti.

Panta, versio 1
Lanka: Novita 7 Veljestä (47g)
   Puikko: Sukkapuikot 3,5 mm
  Ohje: Sovellettu piposta, Novita kevät 2014
Tehty: 10/2015



Toisen version onteloneulepannasta tein sitten merinosta. Langaksi päätyi Drops Baby Merino, josta minulla ei ollut ennalta kokemusta. Aioin käyttää onteloneuleeseen tarkoitettua silmukoiden luontitapaa, mutta sepä olikin haastavaa. Luominen ei onnistunut sinne päinkään, mutta harjoitteluversio oli vielä tämäkin. Varsinkin muutaman kerran käytön jälkeen virheet aloituksessa (ja lopetuksessa) näkyivät yhä enemmän. Lopetuksessa ompelin ns. italialaista lopetusta alkuun vääriin puolen pannan verran, kunnes hoksasin, ettei siinä tarvittu semmoisia kiemuroita, joita alkuun tein. Tämä versio sai muutoin kiitosta koekäyttäjältä, jonka kokoa tämä aikaansaannos näytti olevankin. Pakkasten purressa panta oli jatkuvasti Kullan pipon alla korvien lisäsuojuksena, joten vieläkin olin ilman omaa pantaa.

Panta, versio 2
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (38g)
   Puikko: Knit pro pyörö 3,0 mm 50 cm
  Ohje: Sovellettu Drops 116-5
Tehty: 10/2015

Kolmannen pantaversion päätin tehdä itselleni. Senkin neuloin merinosta, tällä kertaa pienemmillä puikoilla ja vähemmillä silmukoilla, jotta päästään pikkupäiselle sopivaan kokoon. Aluksi panta oli vähän liiankin tiukka, mutta venähti jossain vaiheessa vähintäänkin riittävästi. Tämä löystyminen on juuri se ominaisuus, mitä merinossa pelkäsin. Ainakin tässä langassa se näytti toteutuvan. Pesussa se palautui hieman alkuperäiseen kokoon, mutta oli taas pian aika lörpsy. Panta on muutoin tosi kiva, kun se riittää minulle yksistäänkin, kun se on lankansa ja rakenteensa vuoksi niin lämmin.





Panta, versio 3
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,5 mm 40 cm
  Ohje: Sovellettu, mm. kelttiläinen ketju
Tehty: 10-11/2015

Kun muutama panta oli askarreltu, niin tuli idea, että tällaisia voisi tehdä pari samanlaista myös joululahjoiksi. Tässä vaiheessa elettiin vasta joulunalusaikaa, joten suunnitelma myös toteutettiin. Mutta näistä versioista voisi postata seuraavalla kertaa.

It was time to learn how to knit two sides at the same time. This technique is called double knitting and as the end result you get two right sides at one time. I tried this out in a series of headbands. I now present the first three trials and continue with some more in my next post.

Ihanalle neidille

Lähisukuun on ilmestynyt yksi jäsen lisää, kun kummipoika on löytänyt itselleen mielitietyn. Oikein kiva likka onkin. Katson hänet jo niin osaksi perhettä, että kun joulu lähestyi, tuli ajatus, että mitähän kivaa sitä osaisi tehdä teinille joululahjaksi. No, rehellisyyden nimissä tämä meni myös niin päin, että näin ihanan huppuhuivin mallin Novitan lehdessä (kevät 2014, nykyisin myös Novitan nettisivut) ja piti keksiä, kenelle tuo luomus sopisi. Ihan ensimmäisenä tuli tämä neiti mieleen, joten ei muuta kuin ajatusta kehittelemään.

Kenelle tämän voisi tehdä?

Alkuperäinen ohje oli tehty Novita Hile-langalle, mutta langan koostumus (villaa vain 20%) ja kaupoissa näkemäni värit eivät ollenkaan sävähdyttäneet. Lämmintä sen olla pitää, jos kerran tuommoista mallia lähdetään miettimään. Paksua, villaista ja lämmittävää.

Kehittelyprosessista tulikin aika pitkä, kun en millään meinannut keksiä, millaisen langan laitan Hileen tilalle. Löysin sitten täysvillaisen ja vesipestävän Novita Wool:n harmaana, joten tartuin tähän vaihtoehtoon, vaikka langan vahvuus ei vastannut ollenkaan sitä, mitä piti. Langan suosituspuikko oli 3,5mm, joten sittenpä tuli tenkkapoo, miten sovittaisin langan ohjeeseen. Ensin piirsin mallista oman version, mutta alkuperäinen kiehtoi niin paljon, että siihen oli palattava. Loppujen lopuksi kokeilujen jälkeen aloin kutoa työtä 6mm pyöröpuikolla kolminkertaisella langalla eli kuudesta kerästä yhtä aikaa, kun molemmat huivin päät kudottiin yhtä aikaa. Ensin se tuntui akrobatialta, mutta ei siinä hetken päästä ollut mitään ihmeellistä. Tässä auttavat taivaalliset kässäkorini, joihin voisinkin palata jossain toisessa postauksessa.

Ohjeessa on palmikkoa, hunajakennoa ja kierrettyjä silmukoita, joten hieman hirvitti ryhtyä toimeen, kun en ole palmikoitakaan pitkään aikaan neulonut. Muutaman rivin jälkeen malli oli kuitenkin jo korvien välissä, ja tekeminen alkoi sujua ilman ohjetta. Villa neuloutui tosi ihanasti, vaikka sitä olikin kolme lankaa yhdessä. Ehkä se taika oli taas koivuisissa pyöröpuikoissa, joilla on hyvä pistellä menemään.

Huppuosan helmineule lähes valmiina

Pingottelin työn ja päättelin langat, joka oli kiva urakka (not!). Jokaisessa langanvaihdossa on 6 langanpäätä, jotka piti hävittää jonnekin paksun tekeleen uumeniin. Lopullisesta työstä saattaakin sojottaa kaikenlaisia langanpäitä. Arvoin vielä kovasti, laitanko huiviin hapsut vai en. Moni oli sitä vastaan, mutta kun kummipoika arveli, että hapsut olisivat hyvät, niin ne tietenkin laitettiin. Ja voila, yksi kappale huppuhuivia oli valmis. Voi kun Novita Wool:ia saisi vielä. Tekisin toisenkin huivin tästä samasta materiaalista.




Huppuhuivi 
Lanka: Novita Wool (720g ilman hapsuja)
  Puikko: 6 mm 60cm koivuinen pyörö
 Ohjeet: Novita kevät 2014
Tehty: 11-12/2015



Kun huivi matkasi joulun päätyttyä satojen kilometrien päähän, pyysin vielä jälkikäteen kommenttia ja kuvia huivista. Minulle on väitetty, että huivia on pidetty ja että siitä on tykättykin. Sain kuviakin, jossa huivi on oikean omistajansa yllä. Kun kuvassa oli huivin lisäksi leveä hymy, niin kutojakin on onnellinen. Teini ei taida tietää, että hymyssä piilee on vaara, että tonttu-täti kutoo vielä jotain joskus toistekin.

Huivi ja hymy yhdessä

I saw a beautiful scarf with a hood in Novita's magazine. The first idea was that I need to knit that but had no idea to knit it for. The picture in the magazine reminded me of by godson's girlfriend, who would make a perfect victim for my knitting addiction. I was not happy with the yarn selected for the pattern. So I needed to think and search for a while before finding a solution with a much thinner yarn, which I used threefold for the pattern. As both of the long ends were knitted at the same time, there were six skeins involved in the process. That was not a problem with the assistance of my handy knitting baskets. I am quite happy with the piece, which is now presented by a smiling owner in the pictures. If anything that makes the knitting aunt happy.

Rouvan uudet lelut

Joulupukki ja uuden vuoden keijut ovat olleet anteliaita. Rouva on saanut monta kivaa uutta lelua, joista pari voisi esitellä tässä. Kyllä kelpaa lähteä edistämään tätä vuotta näillä herkuilla.

Olen viime vuoden aikana hankkinut uusia pelivälineitä sekä virkkaamiseen että neulomiseen, kun vanhoista on vähän nikkelit rapisseet vuosien joutenolossa. Ihan uusi löytö ovat olleet pyöröpuikot, joilla neulon nykyään käytännössä ihan kaiken. Varsinkin pitkät puikot seisovat nyt tyhjän panttina. Muutama luominen ja puikkokokokokeilu (siis puikko-koko-kokeilu) on niillä vielä tehty, mutta muuten kaikki neuleet menevät ennemmin tai myöhemmin pyörölle. Ovat ne vaan niin näppärät. Kun kerrankin oli tilanne, että käyttökelpoisia puikkoja ei oikein ollut ja into tehdä juttuja jatkui vielä ensihuuman lauettua, niin oli investoinnin aika.



Valinnanvaraa



Vaihtoehtojen selvittämisen jälkeen kaupasta tarttui mukaan KnitPron koivuinen pyöröpuikkosarja, jossa on kahdeksan paria puikkopäitä, neljä kaapelia sekä kaapeleiden yhdistäjä. Paria vahvuutta samaisista puikoista on tullut aiemmin kokeiltuakin, joten kokemusta setistä on. Kaikki kokemukset eivät ole olleet pelkästään positiivisia (puikkojen katkeilemista, mulle liian terävä kärki ja puikko-osan lyhyys), mutta omassa tekniikassakin on hiomista, joten kaikkea ei voi laittaa puikkojen syyksi. Puikoissa on kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista, joten päädyin tähän ratkaisuun.

Pääsin heti itse asiaan setin kanssa, kun yhdessä keskeneräisessä työssä (alla olevassa kuvassa tuo pehmeämpi kohde) oli edetty versioon neljä ja olisi kokeiltava, millä ilveellä vahva visio saadaan toteutettua. Oli mahtavaa vetää vain isompaa puikkokokoa kehiin, kun pienempi osoittautui vääräksi. Vieläkin isompaan puikkoon olisi pitänyt mennä, mutta ehkä tuo toteutuu sitten työn versiossa viisi. Mutta tästä räpellyksestä lisää joskus toiste.

Kovaa ja pehmeää

Vastustin pitkään tabletin hankkimista talouteen, koska netissä tulee notkuttua eri harrastusten vuoksi vähän liikaakin. Mutta Kultaa ajatus ilmeisesti sen verran kutitteli, että hankki sitten semmoisen laitteen rouvalle lahjaksi ihan ilman lupaa. Mitään kantaa en ota tabletin merkkiin tai alustaan, mutta onhan tällä paljon mukavampi selailla iltaisin blogloving'ia ja facebookin kässäryhmiä kuin tuolla pieninäyttöisellä puhelimella. Nettikuvissakin näkyvät silmukat ja muut ihanat yksityiskohdat kivasti. Harmi, että blogin päivitysappsi tabletille on ihan onneton, mutta onneksi päivittäminen onnistuu mukavasti selaimella.

Mrs has got a couple of new toys for herself: Tablet and KnitPro set made of birch. Both of these have proven to be useful in designing and making handicrafts. Pictures from web (with all the little details) are so much nicer to look at from the tablet than from the phone. KnitPro set has been in everyday use since the purchase.

Kaikki samaan koriin

En enää muista, mitä tarkoitusta varten olen ostanut vihreää ontelokudetta, koska minulla ei ole itselläni sille mitään käyttöä. Epäilen, että alun perinkin on ollut ajatuksena tehdä tästä läheiseen perheeseen virkattu kori, koska siellä tykätään vihreästä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Virkattu kori
Lanka: Eko Ontelokude (1 kg)
  Koukku: 8 mm
 Ohjeet: oma (yhdistelty Lankavan ohjeista)
Tehty: marras-joulukuussa 2015

Tähän ei tarvittu muuta kuin yksi vyyhti (n. 1 kg) paksumpaa ontelokudetta ja kasin virkkuukoukku. Kannattaa muuten olla tarkkana, mistä kuteensa ostaa. Meillä täällä päin on kude lankakaupassa yli kolmanneksen kalliimpaa kuin perinteisemmässä matonkudekaupassa. Se on jo sellainen hintaero, että se kannattaa huomioida, varsinkin, jos tekee jotain vähänkään isompaa juttua.

Yhdistin ohjeessa kahta mallia: Lankavan “Kahvallinen kori” ja “Virkattu kori”. Kun en osannut päättää, teenkö korin kiinteillä vai pylväillä, niin laitoin molempia - vuorotellen kerros kutakin. Tein kerrokset spiraalina ja yhdistin ne piilosilmukoin. Kun en osaa tehdä kerroksen vaihtoa nätiksi, niin koristelin "ongelman" piilosilmukkakuvioinnilla. Ennen koristelua olin taittanut yläreunan kaksin kerroin, koska matalammalle korille on ehkä enemmän käyttöä kuin ämpärimäiselle.

Valmis kori täytettiin mm. kynttilöin, Vallilan servietein, Mokkamestareiden joulukahvilla, mainiolla kotimaisella Napue-ginillä ja hyvällä tonicilla sekä hyvillä pähkinöillä. Tuttavaperhe sai korin jouluksi perinteisen kukan sijaan.

This is a self-made crocheted basket for friends. It is full of yammy items and other things. Candles and paper napkins are not meant to be eaten. 

Vaihteeksi pehmeitä paketteja

Siitä on aikaa, kun näistä käsistä on lähtenyt viimeksi pehmeitä paketteja, mutta täksi jouluksi nyt niitä tuli muutama. Pääsinpä jopa yllättämään lähipiirin näillä lahjoilla, mikä on ihan kiva, ettei tule aina niitä samoja. Enemmänkin oli tarkoitus saada valmiiksi, mutta ei sitä ihan niin paljoa ehdikään kuin mitä pää ehtii suunnitella. Jotain jäi vielä puikoillekin. Varsinkin, kun piti tehdä ja purkaa, tehdä ja purkaa, kun ei ollut nuo tekniikat ihan heti hallussa.

Kun etsii netistä tietoa langoista ja ohjeista, niin tulee törmättyä kaikenlaisiin innostaviin blogeihin. Ihan ensimmäinen inspiraatio tuli eilen tein -blogin kissan korista, joka oli minusta niin ihana. Ihan pinkkiä ei tästä omasta tekeleestä ei tullut. Virkattu kissan kori piti saada alulle äkkiä, ja käsiin tarttui harmaa trikookude, kun joku oli tainnut mainita pitävänsä harmaasta ja mielessä olleet kissatkin ovat harmaasävyisiä. Korin katto tehtiin pari kertaa, kun ensin siitä tuli "savupiipullinen" versio, joka näytti ihan tyhmältä. Sitten purettiin ja kiireessä tehtiin katto, joka taisi olla kissoille liian matala. Kun ei ollut oikein tarkkaa muistikuvaa kissojen koosta, ne tuli arvioitua todellista pienemmiksi. Tämä olkoon nyt tämmöinen prototyyppi, josta voi sitten miettiä, ryhtyykö vielä uudelleen kissan kodin rakentajaksi. Pitäisihän molemmilla olla oma koti vai mitä.



Mikä ihmeen mökki tuo on

Kissan kori
Kude: trikoinen matonkude
Koukku: 8 mm
Ohje: sovellettu eilen tein -kori

Muutenkin innostuin noista paksuista kuteista tehtävistä koreista. Niistä saa kyllä mukavan nopeasti valmista - ainakin periaatteessa. Mutta kun tekee pyöreää koria, olisi kiva, jos pohja olisi tasainen pyöreä eikä pullea pallo tai kupera kuppi. Näin ollen tuli tehtyä pari koria aika moneen kertaan, mutta nekin tekeleet menivät kissan korin kanssa samaan pakettiin. Kissan korin jämäkuteesta tuli yksi kori ja toinen syntyi kapeasta valkoisesta ontelokuteesta. Samalla sai vähän tuntumaa näihin erilaisiin materiaaleihin. Paksu kude ja koukku tuntui alkuun kädessä tosi oudolta ja kaupassa neuvottu veitsiote koukusta ei meinannut ensin ollenkaan luonnistua, mutta kun oli aikansa vääntänyt kudetta, niin lopulta se tuntui sitten luontevammalta. Sillä saa paljon enemmän voimaa vetämiseen, kun napakoista silmukoista on välillä haastavaa saada kude läpi. Koreista ei ole kunnon kuvia, joten niiden ulkonäkö jätetään ihan mielikuvituksen varaan.

Kummilasten riemuksi (vai ehkä enemmänkin omaksi iloksi) tuli nakuteltua myös Red Heart Reflective langasta pari nopsaa pipoa. Tämä oli taas yksi niistä löydöistä, jollaisia on ilmestynyt kauppoihin. Tässä on mukana heijastinlanka, joka tekee kudelmasta lievästi heijastavan. Salamavalon välkkeessä vaikutuksen näkee hyvin, mutta ulkona se taitaa olla huomattavasti miedompi. Pipot oli nopea kutoa kutosen puikoilla. Otin mallia Red Heart:n pipo-ohjeesta, mutta taisin soveltaa sitä hieman. Toiseen pipoon tuli 80 silmukkaa ja toiseen 76. Pipojen korkeudeksi tuli n. 20 senttimetriä, ja enempää ei kahdesta kerästä olisi tullutkaan. Koirakin pääsi poseeraamaan näiden taikapipojen kanssa.

It's Christmas time and some people will get some soft packages as present. This will mostly come as a suprise. The cats were not sure what to thing about there new house. Maybe the house is a bit too small as I did not remember their size correctly. But at least the other one found herself corfortable in it. The teenagers got themselves magic beanie hats, which reflect the light. The dog posed with the hat with and without the flash.





Taikapipo (ja koira)
Lanka: Red Heart Reflective
Puikot: 6mm sukkapuikot
Ohje: sovellettu Red Heart pipo

Taikapipo salamalla
kuvattuna