Heidiä pukkaa taas

Vaikka lankavarastossa on lankoja moneen lähtöön, niin tartun luontevimmin niihin varsinaisiin aarteisiin. Kun näytti siltä, että Louhittaren Luolan Tuulen tyttärestä olisi sen verran jämiä, että niistä voisi syntyä huivi, niin minäpä ryhdyin tuumasta toimeen. On niin kätevää, kun voi Ravelrystä etsiä omien jämien määrille sopivan mallin. Lankojen menekki näytti juuri sopivalta Heidi Alanderin Meadow Grass:ssa, jonka olen halunnut tehdä muutenkin. Kun edellinen huivini oli Heidin Nurmilintu, niin saman suunnittelijan huivilla jatketaan kesäneulontaa.

Minulla on jo villapaita Tuulen tyttärestä, joten värit Kelo ja Kallio olivat jo ennestään tuttuja. Mutta jälleen kerran sain havaita, että raidoittamalla lankoja tutuistakin väreistä tulee esiin jotain aivan uutta. Näinhän käy myös kuljettamalla työssä kahta lankaa yhtä aikaa, mikä on myös erittäin inspiroivaa, kun värit sulautuvat toisiinsa joskus aivan arvaamattomalla tavalla.

Kelot kalliolla

Lanka: Louhittaren Luola Tuulen tytär

Menekki: 126 g

Puikot: 5,0 mm cubics

Ohje: Meadow Grass

Tehty: 22.-29.07.2018

Niin makea oli näiden kahden värin yhdistelmä, että huivin valmistumisen jälkeen minulle on tullut pakkomielle purkaa viime talvena tekemäni paita ja tehdä siitä ainakin osin samalla tavalla raidoitettu kuin tästä huivista. Minä en ole harrastanut lankojen värjäämistä (ainakaan vielä), mutta onneksi näitä värileikkejä voi tehdä muutenkin. Tuo väri-inspiraatio oli parasta, mitä sain tästä projektista. Jostain syystä huivi on kuitenkin vältellyt käyttöä. Se johtunee kuitenkin enemmän huivin mallista kuin materiaalista, väristä tai muusta sellaisesta. Tai sitten huivi vain odottelee sopivia kelejä.

PS. Tämä on sitten viides valmis huivi toukokuun jälkeen eli viisi huivia kolmeen kuukauteen. Ei paha.

Sometimes it is hard to predict, which aspect of your project will be the most interesting one. Sometimes it may be the design or the material. But when continuing my shawl flow with Meadow Grass (another shawl by Heidi Alander), I was blown away with the way these two colours merged to each other. I used Kelo and Kallio from Louhittaren Luola, and I knew the colours from the past, as I have knitted a sweater out of them. But thin stripes of two interesting colors formed a even more interesting colour. Now I am mesmerized by the idea that I will rip my colour block sweater and make it again with stripes. I must be crazy. 

Joka nainen tarvitsee Nurmilinnun

Neuloin kerran Nurmilintu-huivia käsityötapaamisessa. Siellä syntyi mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten jotkut ohjeet ovat niin suosittuja, ja kuinka ohjeen menestystä on vaikea ennakoida etukäteen. Joistakin jutuista vaan tulee lähes ilmiöitä, kun Ravelry ja some levittävät ilosanomaa pikavauhtia. Kun tiedossa on kiva, helppo, ilmainen, käytössä kätevä ja tehtäessä hauska ohje, niin ei ole ihme, että sanoma on levinnyt joka puolelle maapalloa. Niin on totisesti tapahtunut Heidi Alanderin Nurmilintu-ohjeelle, josta on tehty jo lähes 7000 projektia Ravelryyn.

Everybody Needs One

Lanka: Louhittaren Luolan Tuulen tytär

Menekki: 92 g

Puikot: 4,5 mm cubics

Ohje: Nurmilintu

Tehty: 13.-24.07.2018

Minun Nurmilintuni lähti kehittymään puseroprojektista jääneestä jämälangasta. Neule oli täydellinen kesäneulottava, ja sitä voi neuloa kyläilyn, kässätapaamisen ja hellehuokailujen lomassa. Koska keli oli viime heinäkuussa niin tukahduttava, niin ihan koko aikaa ei pystynyt neulomaan. Silti huivi syntyi vajaassa parissa viikossa, että ihan hups vain.

En ole aiemmin ollut oikein huivi-ihminen, mutta Nurmilintua on tullut käytettyä paljon. Se on täydellinen huivi siihen, kun tämmöisellä vanhalla ihmisellä alkaa paikkoja kolottaa vedosta, niin Nurmilinnulla voi lämmitellä kolottavaa kohtaa. Eräänkin kerran huivi ansaitsi paikkansa olkapäälläni, kun autossa ilmastointi huusi hoosiannaa viime kesän helteillä. Ja mukavana asustehuivina se kulki mukana monessa menossa. Kätevä käyttöhuivi siis. Pitäisi varmaan tehdä toinenkin. Joko sinulla on oma?

Nurmilintu is a Finnish shawl phenomena, which has spread all over the world. It is hard to predict, which patterns will be a great success, but this easy, fun and extremely useful shawl has definitely become one. There are almost 7000 projects of this shawl in Ravelry. Despite of the extremely warm weather this summer, this small shawl climbed on my needles. It was such an easy knit that it was ready in no time, in less than two weeks. Although I am not good at wearing shawls, this one has been used a lot already, as it is so wearable in many situations. I should really make another Nurmilintu for myself. Do you have one already?

Ihmenainen-huivi ihmeelliselle naiselle

On veikeä tunne, kun ohjeen nähdessään tietää heti, kenelle se pitää neuloa. Kun näin ensimmäistä kertaa Wonder Woman Wrap -huivin, minulle tuli heti mieleen rakas ystävä, jonka kanssa on vietetty paljon laatuaikaa viime vuosina. Wonder Woman Wrap viittaa tietysti naispuoliseen sarjakuvasankariin, mutta laajan yleisön tietoon tämä sankari saattoi pikemminkin tulla viime vuonna julkaistun elokuvan myötä. Wonder Woman on luotu samaisessa puljussa, jossa myös Batman ja Teräsmies ovat syntyneet. Ihmenaisen asussa on iso W-kirjain, ja tämä kirjain koristaa myös huivia varsin näyttävällä tavalla.

Ihmenainen

Lanka: Drops Baby Merino

Menekki: 173 g

Puikot: 4,0 mm cubics

Ohje: Wonder Woman

Tehty: 13.-24.07.2018

Wonder Woman huiveja on tehty maailmanlaajuisesti vuodessa jo yli 2000, mikä osoittaa ohjeen menestyksen. Kun huivin ohjeessa on tarjolla pari kokoa, se laajentaa potentiaalista käyttäjäkuntaa, kun osa tykkää pienistä ja osa isoista. Ohje on siinäkin mielessä hauska, että se löytyy sekä neulottuna että virkattuna versiona. Molempia olen nähnyt livenä tai melkein livenä podcastaajien tekemänä. Jälleen kerran täytyy tunnustaa, että podcastit ovat toimineet inspiraationa tällekin käsityölleni. 

Vaikka en ole erityisesti pehmeän merinon ystävä, tähän huiviin se sopi täydellisesti. Huivi on todella mukavan mallinen ja se houkuttaa kääriytymään huivin lämpimään syleilyyn. Myös ainaoikein-pinta tekee tuntumasta pehmeän, joten huiviin voi uppoutua hyvillä mielin. "Aito" Wonder Woman Wrap tehdään tietysti puna-keltaisena, mutta minä päätin tehdä huivin hieman hillitymmän värisenä. Väriyhdistelmä oli ilmeisen onnistunut, kun sain siitä kiitosta aina Etelä-Koreasta asti. Tämä neulojayhteisön kansainvälisyys on aivan mahtava juttu!

Wonder Woman Wrap is a pattern, which can be either knitted or crocheted. When the pattern offers two different sizes, it attracts a much wider audience as some like it small and others large. When I saw the pattern for the first time, I immediately knew to whom I would knit it. The Wonder Woman Wrap is originally red and yellow, but I chose much more neutral colours. Obviously the colour combination was quite ok, as I got some nice comments about it all the way from South Korea. This international knitting community does not stop to amaze me time after time!

Lempipaita - tai ainakin melkein

Viime vuoden lokakuusta lähtien olen ollut mukana Tour de Sweater -haasteessa, jossa tavoitteena oli neuloa vähintään yksi paita kuukaudessa ja mahdollisimman paljon metrejä. Tour päättyi maaliskuun lopussa, ja ihmeekseni sain todeta, että pääsin tähän tavoitteeseen. Hups. Kerron jatkossa vielä tarkemmin tästä kokonaisuudesta, mutta esittelen tässä vaiheessa Tourin viimeisen paitani, josta tuli heti ehdoton suosikkini.

Forestress's Flax

Langat: Louhittaren Luola Tuulen Tytär

Menekki: 367g

Puikot: 3,0-3,5mm

Ohje: Flax

Tehty: maaliskuussa 2018

Olin tehnyt Tourille strategisen suunnitelman jo syksyllä ja päättänyt, mitä malleja ja mitä lankaa tulen käyttämään. Jätin tarkoituksella viimeiseksi langaksi ihanan Louhittaren Luolan Tuulen Tytär -langan, joka on 100% merinoa. Langan kierre on ihanan tiivis, joten se on aivan jotain muuta kuin monet höttömerinot. Lanka on ns. fingering-vahvuutta, joten siinä on 400 metriä 100 grammassa.

Halusin tehdä metsäisen paidan, joka muistuittaisi minua edellisvuonna tehdystä upeasta geokätköilymatkasta Kiilopäälle. Lankojen värjääjä auttoi minua valitsemaan sopivat metsäiset värit siten, että lankojen kontrasti ei olisi keskenään liian suuri, vaan paidan tummuusaste olisi kauttaaltaan suurin piirtein samanlainen. Väreiksi valikoituivat Kelo ja Kallio, jotka molemmat kelpuuttaisin tuleviinkin projekteihin mennen tullen.

Paidan malliksi tuli peruspaita Flax, jonka saa ilmaisohjeena Ravelrystä. Flax-ohjeessa on paljon kokoja lapsukaisista isoihin aikuisiin, joten kaikille löytyy varmasti sopiva koko. Siitä on olemassa versiot myös kahdelle eri paksuiselle langalle, mikä lisää mallin käytettävyytta moniin projekteihin. Ohjeen ja Ravelryn kieli on englanti, mutta tähän onkin nyt saatu apua eri suunnilta. Ravelryssä on meneillään suomentamisprojekti, joten sivustoa voi käyttää jo, vaikkei englantia osaisikaan.  Vaikka Flax löytyy vain englanniksi, suomalainen videopodcast Villapesuohjelma on tehnyt mallista suomenkieliset ohjevideot, joissa saa apua malliin, kieleen ja modifikaatioihin. Kyseisten jaksojen nimissä on sana "villapesuflax". Nyt ei tarvitse kielitaidottomankaan olla neulomatta tätä pätevää ohjetta!

Paidasta tuli juuri semmoinen pehmoinen ja rento vaate, jollaisen olin halunnut tehdä. Koska halusin, että myös projekti on rento, en halunnut raidoittaa käsinvärjättyjä lankoja. Siitä olikin seurauksena, että värit hieman läikittyivät, mutta se vaan lisää paidan lumoa. Kuvissa vaate on vielä kastelematta, joten käsiala tasoittuu varmaan vielä. Mutta minulle tämä menee näinkin. Näitä täytyy saada lisää!

PS. Lankojen läikittyminen alkoi häiritä minua enemmän ja enemmän, joten paita meni purkuun. Paita oli minusta myös hieman liian iso, joten otetaan uusiksi. Aloin neuloa lankoja samalla mallilla puseroksi uudelleen vasta toukokuussa 2020, mutta se onkin toinen tarina.

Since last October I have been busy with the Tour de Sweater -challenge, which was organized by three Finnish vloggers. I will tell about this challenge in more detail in the coming posts, but right now I want to present my latest achievement, which is a fingering weight sweater. This sweater was my last finished object in the Tour. It is made of Louhittaren Luola's (Knitlobs Lair) lovely 100% merino yarn called Tuulen Tytär. The colours (Kelo ja Kallio) remind me of a wonderful geocaching trip to Kiilopää, Lapland. This is now my ultimate favorite sweater. I absolutely need more of these!

Ps. I ripped this sweater for a couple of reasons and started knitting the yarn again in May 2020, but that is another story. 

Volvo for life -pipo

Kun törmäsin tähän ohjeeseen Ravelryssä, niin tiesin heti, että tämä on tehtävä joululahjaksi omalle kullalle. Kulta on jo jonkun aikaa ollut aito ja uskollinen Volvo-mies, joten tämä tuntui kivalta idealta. Siinä hoitui samalla joululahjakin, kun en ollut muutakaan keksinyt miehelle, jolla on jo kaikkea - myös se Volvo.

Volvo-pipo
Langat: Hjertegarn Extrafine merino 70
Menekki: 67g
Puikot: oho, en muista
Ohje: Volvo 4 life by Stephanie Voyer
Tehty: 22.-23.12.2016

  

Joululahjojen tekoaikataulu kävi kuitenkin haastavaksi, kun sairastelin joulun alla. Näin ollen ainoa mahdollisuus lahjan tekoon olivat kaksi päivää joulun alla. Koska en ollut tehnyt kirjoneuletta ehkä 40 vuoteen (heh!), niin tekniikka oli alkuun hieman haastavaa. Onneksi pipo oli nopeatekoinen, niin että ensimmäinen mahdollinen päivä meni virityksen tekoon, jonka ehti vielä purkaa ja tehdä toisen sen seuraavana päivänä. Ei ollenkaan viime tippaan mennyt tämä.

"Volvo 4 life"

Lisäsin malliin itse piirtämäni karkean Volvo-logon, koska se helpotti muutoin pitkiä silmukkavälejä. Kritisoisin mallia siitä, että siinä kavennettiin pois paljon silmukoita alkureunuksen jälkeen. Ainakin minun käsialallani tuo on täysin turhaa, koska nyt reuna tuppaa törröttämään ulospäin. Muuten reuna oli kiva, koska se tehtiin kaksinkertaisena. Siitä tykkää pehmolelutkin.

Kaksinkertainen reunus

Kulta kehui, että pipo on ihan kiva, mutta joku siinä vaivasi niin häntä kuin minuakin. Kun tekovaiheessa en ollut päässyt sovittamaan päähinettä saajan kuontaloon, niin näytti siltä, että pipo jäi hieman matalaksi ja se ei kunnolla peittänyt korvanipukoita. Uusi paremmin korvat peittävä malli on jo katsottu valmiiksi, joten pipo pääsee purkuun jossain vaiheessa. Koiran korvat tuo näköjään peittäisi, mutta Kullan korvia ei. 

Mami, minäkin haluan kuvaan

I made this Volvo-beanie as a Xmas gift for my Darling. I had just two days to finish this as I had been sick just before the holiday season. But that was more than enough even though it had been more than 40 years that I had done stranded knitting. I made one trial version and ripped it. Next day I made a new one just before Xmas eve. 

Pöllöt kämmekkäät

Tulikohan näistä pöllöt kämmekkäät vai pöllölliset kämmekkäät. ;-)

Kun tehtynä oli jo Tuohisydän ja musikaaliset kämmekkäät, oli vuoro keksiä jotain vielä yhdelle neitoselle, jota aioin kiusata omatekoisella joululahjalla. Pitkään ei mennyt päättää, että jotain pöllöjä niihin laittaisin, mutta millaisia pöllöjä. Siinäpä olikin pulma. Muutama päivä ja ehkä yökin meni pöllönkuvia katsellessa, että löytyisi ne sopivat.

Pöllölliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 68g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Grey Eyed (sovellettu). Rebecca Tsai. Ravelry

Tehty: joulukuussa 2016

Aivan täydelliset pöllöt ja muutenkin ihana kuvio oli minusta mallissa Grey Eyed, jonka on tehnyt Rebecca Tsai. Malli löytyi Ravelrystä ja se on ilmaisohje. Valitettavasti ohje ei käynyt lankayhdistelmälleni sellaisenaan, joten uudelleenpiirtämiseksi tämä jälleen meni. Mutta kun oli juuri tehnyt vastaavan tempun edellisille kämmekkäille, niin mikäs tässä oli piirrellessä. Kuten aiemmistakin versioista, näistäkin tuli käännettävät eli sama kuvio löytyy vastaväreissä työn kääntöpuolelta.

Kolmatta kertaa kämmekkäitä tehdessä jo tuntui, että homma alkoi sujua. Viimeisten väriyhdistelmä oli minusta hyvä, vaikkakin minun makuun hieman liian tyttömäinen. Mutta kohteelleen se oli minusta täydellinen, myös mallinsa puolesta. Olo oli aika helpottunut, kun koko tripletti oli kasassa (eikä hetkeäkään liian aikaisin jouluun nähden). Sen verran tiukoille meni, että Kultakin joutui viime tingassa kameran taakse, kun minä vielä päättelin viimeisiä lankoja. Yhtään kuvaa ei saatu siten, että kaikki kappaleet olisivat olleet samassa kuvassa, kun mulla oli aina yksi pääteltävänä. Sitten vain tonttuilemaan, kun paketti oli kasassa. Tämä oli kiva projekti!

It was easy to select the pattern for the third victim of my knitting hobby. The third pair did not get ready a minute too soon. My better half had to take the camera to take a the photos before rushing off to act as Santa Claus. What a great project this was! 

Musikaaliset kämmekkäät

Kun olin tekemässä edellisessä postauksessa esittelemiäni Tuohisydän-kämmekkäitä, syntyi ajatus, että kämmekkäiden saajalla oli perheessään muitakin, joita voisin kiusata käsitöilläni. Selailin ohjeita, ja silmiin osui Ravelryssä Anne Neumannin "Musica"-kämmekkäät. Nämä kolahtivat aika tavalla, ja sopiva kohdekin oli heti tiedossa.

Musikaaliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 77g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Musica (sovellettu). Anne Neumann. Ravelry

Tehty: marras-joulukuussa 2016

Harmillisesti ohje ei oikein sopinut käyttämääni lankaan, joten kuvio oli piirrettävä kokonaan uusiksi. Lankoina olivat samat (Drops Baby Merino ja Gjestal Maija) kuin edellisissäkin kämmekkäissä, mutta tällä kertaa tumma merinolanka tuli sisäpuolelle. Poistelin kuviosta hankalat pisteet ja lisäsin sydämen, jonka muotoon olin ihastunut edellisiä kämmekkäitä tehdessä. Ihan nappiin ei piirrokseni mennyt, sillä peukalon olisi voinut sijoittaa hieman alemmas, jotta sormiosa olisi ollut pidempi, mutta olisi se paljon huonomminkin voinut sujua. Kämmekkäät ovat käännettävät, joten niitä voi pitää kumpi puoli päällä tahansa.

Käännettävät kämmekkäät

Malli on niin kaunis, että se puhuu kyllä puolestaan. Onteloneuleena työ sujui varsin mukavasti, kun ei tarvitse pelätä liian pitkiä langanjuoksuja. Toisaalta langankieputuksia ei tullut liikaakaan. Mulla oli varmaan ajoittain näkemisenarvoinen ilme näitä kutoessa, kun juoneni lahjansaajille alkoi hymyilyttää itseäni yhä enemmän, mitä lähemmäs joulua päästiin. Tykkäsin tästä mallista ja väriyhdistelmästä itse kovasti.

Kämmenessä sydän - kämmenselässä nuottiavain

These musical mittens are made for a musical girl. The pattern is by Anne Neumann in Ravelry. I had to make adjustments to the pattern allowing the gauge to work properly. I am very pleased with the color and yarn combination of these fingerless mittens. 

Rakkaat Tuohisydän-kämmekkäät

Viime aikoina monissa blogeissa on ollut huokailua siitä, kuinka blogit ovat olleet huonolla tolalla ja kuinka nyt tehdään uudenvuodenlupauksia siitä, että tänä vuonna kaikki on toisin. Minulla on niin sympatiat teidän puolellanne, neulesiskot. Olen itse maannut flunssien kourissa neljän viime viikon aikana peräti kolme viikkoa, joten vaihteeksi vertikaaliasennossa oleminen tuntuu jo joka tapauksessa oudolta puhumattakaan siitä, että pääsee oikeasti koneen ääreen. Mielenkiintoinen lähtö tähän vuoteen.

Johtuen pitkään jatkuneesta sairastelusta, joululahjaneuleetkin on esittelemättä. Niitä ei ollut tällä kertaa kovin montaa, mutta sitäkin rakkaampia olivat. Aloittelin jouluneulomisen alunperin jo toukokuussa, mutta kun juuri silloin aloitettua työtä ei ole flunssan takia annettu vielä edes lahjaksi, niin aloitetaan tänään esittely jostakin muusta.

Kun törmäsin Ravelryssä Tuohisydän-lapasten ohjeeseen, olin aivan myyty. Minulla oli heti mielessä, kuka saisi minulta nämä tavallaan nimeensä viittaavat käsineet. En ollut varmaan koskaan aiemmin tehnyt lapasia, mutta yrittänyttä ei laiteta - sen verran kova polte oli tehdä tämä pari. Ohje oli tehty Novita Nalle -langalle, mutta minulla pariksi valikoitui Drops Baby Merino ja Gjestal Maija. Olin tehnyt Baby Merinosta aiemmin juttuja ja minusta se on ihoa vasten ihanaa lankaa, mutta niin löpsöä, että se vaatii parikseen tukevamman villan.

Tuohisydän kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 87g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Tuohisydän by Mari Morko

Tehty: syys-marraskuussa 2016

Paitsi että tein ekaa kertaa lapasia, niin sen verran piti lisätä haastetta, että piti magic loopata kaksi kerralla. En saanut kuitenkaan luotua kunnon onteloneulesilmukoita alkuun, mutta perinteisellä kaksivärisellä aloituksella pääsin eteenpäin. En saanut kaikilta osin sinänsä hyvää tekstiohjetta sopimaan mallikuvaan, joten hieman piti ainakin peukalonhangassa soveltaa. Se oli vähemmän kivaa, kun ei juuri silloin vielä sattunut olemaan muutenkaan oikein tuntumaa siihen, mitä olen tekemässä. Malli oli kapea mun leipälapioille, mutta arvelin, että sopisi silti saajalleen.

Aika aikaisessa vaiheessa päätin, että näistä tuleekin kämmekkäät, kun lahjansaajan tarkka kädenmitta ei ollut tiedossa. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ensikertalaiseksi ihan hyvät, vaikka olisin jälkiviisaana hakenut malliin omaan silmään hieman kauniimmat sydämen mallit. Nuo "ontot" sydämet ovat tosi kauniit, mutta varsinkin ne pienet yksiväriset ovat hieman kulmikkaat. Mutta sydän se on kulmikaskin sydän! LOVE!

Tätä työtä tehdessä tajusin, että lahjan saajallahan on perheessään pari muutakin potentiaalista kämmekkäiden vastaanottajaa. Hyvät uhrit minun neuloosilleni ovat löytyneet, joten kämmekästuotanto ei pysähtynyt tähän! Mutta jatkosta sitten toisella kertaa enemmän, kun toipilas ei jaksa nyt enempää kirjoittaa, vaan pitää huilata välillä.


These fingerless mittens are made with Tuohisydän pattern by Mari Morko in Ullaneule (Finnish net magazine). These became a Christmas present for a dear friend of mine.  

Kaksin aina kaunihimpi, osa 2

Olin harjoitellut jo kolme työtä onteloneuletta, kun olin valmis kokeilemaan, voisiko kertyneellä kokemuksella saada aikaan neuleen, jonka kehtaisi antaa lahjaksi. Tässä nimittäin muistellaan vielä joulua edeltävää aikaa.

Uhreiksi otin kaksi suvun naista, joille oli tarkoitus tehdä samanlaiset otsapannat kuin mitä olin jo harjoitellut tekemään onteloneuleena. Keksin kyllä heti, mitkä mallit valitsisin kumpaisellekin. Mallien saaminen vaatikin sitten hieman salailua ja vakoilua. Tiesin, että molemmat olivat tekemässä itselleen lapasia, joiden mallia voisin soveltaa onteloneulepantaan. Mallit pitäisi vaan saada jotenkin ilman, että uhrit saavat tietää siitä.

Panta, versio 4
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (n. 35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Toisen mallin sain vierailulla, kun otin salaa kuvan keskeneräisestä lapasesta. Toisen mallin saamiseen tarvittiinkin sitten vakoojan ja valokuvaajan rekrytointi. Houkuttelin ensin hommaan kummipojan, mutta hän ei onnistunut löytämään keskeneräistä neuletta Sitten kuvaan astui pojan isä, jolta sainkin tarvittavat kuvat ja kaavat. Ei kun hommiin.

Panta, versio 5
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (36g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5 mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Pikkuisen tiukalle meni aikataulun kanssa, kun toinen panta viimeisteltiin vasta aatonaattona. Mutta ehdin kuitenkin. Onteloneule alkaa pikku hiljaa sujua, kun takana on nyt viisi valmista työtä. Vielä tarvittavat kuvat "jouluvalmisteluorjan" (terkkuja!) toimesta, ja valmiita oltiin. Hieman meni aikaa ennen kuin sain nämä tänne blogiin asti, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

After practising double knitting with three headbands it was time to make two bands as gifts. The victims for this wicked plan are relatives of mine. The patterns were easy to select, but not so easy to get, as both patterns came from crafts made by the victims. Some spying was required before the patterns were available, but after that it was easy going with all the experience from double knitting during the past weeks. 

Kaksin aina kaunihimpi, osa 1

Kaksin aina kaunihimpi ja kaksipuoleinen aina parempi. Tämä voisi olla vaikka oma uusi mottoni. Monissa töissä minua tökkii neuleen nurja puoli, joka väkisinkin tulee esille tietyissä tilanteissa. Kun ajatuksena oli tehdä itselle pipon tilalle neulottu panta, aloin hakea tietoa siitä, voisiko työn tehdä jotenkin kaksipuoleiseksi. Ja voihan sen, kun käyttää onteloneuletta. Onteloneule on kaksipuoleista neulontaa, jossa molemmat puolet näyttävät oikealta puolelta. Onteloneuleen molemmat puolet tehdään yhtä aikaa, joten mitään taittelua tai ompelua ei tarvita. Kuulostaako hyvältä?

Aiheeseen tutustuessa törmäsin Novitan ja Yhteishyvän joulukuussa 2014 järjestämään pipokilpailuun, jonka voittopipossa oli käytetty tätä tekniikkaa. Myös Novitan kevät 2014 lehdessä oli käsitelty tätä teemaa. En ensin uskonut, että osaan tehdä tätä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika nopeasti tuli selväksi, että tekniikkaa pitää harjoitella, että sen oppii.

Ensimmäiseksi malliksi otin Novitan lehdestä kivan puuaiheisen ohjeen, jonka tyyliin sopi 7 Veljestä -lanka. Lehdessä oli tehty tästä ohjeesta pipo, mutta tein pantaa varten vain ohjeen ensimmäiset kerrokset. Molempien lankojen käyttö yhtä aikaa oli aluksi vaikeaa, mutta alkoi sujua nopeammin kuin oletin. Minusta onteloneule on paljon helpompaa kuin kirjoneule, koska siinä ei tule samanlaista ongelmaa lankojen kuljettamisesta. Seiskaveikalla panta valmistui nopeasti, mutta koekäyttäjältä (Kulta) tuli kommenttia, että lanka kutittaa. En ollut myöskään tyytyväinen alotukseen ja lopetukseen, jotka tein ihan perinteisesti.

Panta, versio 1
Lanka: Novita 7 Veljestä (47g)
   Puikko: Sukkapuikot 3,5 mm
  Ohje: Sovellettu piposta, Novita kevät 2014
Tehty: 10/2015



Toisen version onteloneulepannasta tein sitten merinosta. Langaksi päätyi Drops Baby Merino, josta minulla ei ollut ennalta kokemusta. Aioin käyttää onteloneuleeseen tarkoitettua silmukoiden luontitapaa, mutta sepä olikin haastavaa. Luominen ei onnistunut sinne päinkään, mutta harjoitteluversio oli vielä tämäkin. Varsinkin muutaman kerran käytön jälkeen virheet aloituksessa (ja lopetuksessa) näkyivät yhä enemmän. Lopetuksessa ompelin ns. italialaista lopetusta alkuun vääriin puolen pannan verran, kunnes hoksasin, ettei siinä tarvittu semmoisia kiemuroita, joita alkuun tein. Tämä versio sai muutoin kiitosta koekäyttäjältä, jonka kokoa tämä aikaansaannos näytti olevankin. Pakkasten purressa panta oli jatkuvasti Kullan pipon alla korvien lisäsuojuksena, joten vieläkin olin ilman omaa pantaa.

Panta, versio 2
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (38g)
   Puikko: Knit pro pyörö 3,0 mm 50 cm
  Ohje: Sovellettu Drops 116-5
Tehty: 10/2015

Kolmannen pantaversion päätin tehdä itselleni. Senkin neuloin merinosta, tällä kertaa pienemmillä puikoilla ja vähemmillä silmukoilla, jotta päästään pikkupäiselle sopivaan kokoon. Aluksi panta oli vähän liiankin tiukka, mutta venähti jossain vaiheessa vähintäänkin riittävästi. Tämä löystyminen on juuri se ominaisuus, mitä merinossa pelkäsin. Ainakin tässä langassa se näytti toteutuvan. Pesussa se palautui hieman alkuperäiseen kokoon, mutta oli taas pian aika lörpsy. Panta on muutoin tosi kiva, kun se riittää minulle yksistäänkin, kun se on lankansa ja rakenteensa vuoksi niin lämmin.





Panta, versio 3
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,5 mm 40 cm
  Ohje: Sovellettu, mm. kelttiläinen ketju
Tehty: 10-11/2015

Kun muutama panta oli askarreltu, niin tuli idea, että tällaisia voisi tehdä pari samanlaista myös joululahjoiksi. Tässä vaiheessa elettiin vasta joulunalusaikaa, joten suunnitelma myös toteutettiin. Mutta näistä versioista voisi postata seuraavalla kertaa.

It was time to learn how to knit two sides at the same time. This technique is called double knitting and as the end result you get two right sides at one time. I tried this out in a series of headbands. I now present the first three trials and continue with some more in my next post.