Tulinen myrskylintu

Jatketaan taas vuoden 2019 neuleiden esittelyä, kun ovat vähän viivästyneet...

Neuleystävät ovat ihania. Eräältä ystävältä sain merino-silkkisekoitelankaa, jonka väri vaan oli niin makea, että minua poltteli tehdä langasta jotain itselleni. Lanka oli kartiolla, joten en ihan tarkkaan tiennyt, paljonko sitä oli ja millaiseen työhön se riittäisi. Koitin kuitenkin laskeskella metrejä, mutta se arviointi taisi mennä metsään. Sain tulokseksi, että lanka olisi noin sporttia, mutta se taitaa olla kuitenkin paksua DK:ta. Motivaatio langan muuttamiseen huiviksi tuli Tour de Shawl -yhteisneulonnasta.

Malliksi valikoitui Ulla-nettineulelehdessä julkaistu Myrskylintu. Olin jo tehnyt lace-langasta saman ohjeen kertaalleen.  Ohuella langalla malliin piti neuloa tuplamäärä rivejä, jotta siitä tuli riittävän suuri. Vähän samoin meinasi käydä tämän paksunkin langan kanssa, joten jatkoin reunaa paljon ohjetta pidemmälle. Vaikka malli on kiva, niin minun käsialallani tarvitsen siihen paljon suuremmat puikot.

Vaikka lanka oli hieman omalaatuista, tykkäsin lopputuloksesta niin paljon, että käytin huivia isännän synttäreillä, joilla minulla oli päällä oranssi silkkinen mekko. Oikein hyvän asun muodostivat mekko ja tämä pirteä huivi. Jos voisi juhlia vappua, niin huivi olisi oikein hyvä myös siihen tarkoitukseen. Voisin jatkossa harkita Myrskylinnun tekemistä vielä kertaalleen, koska pidän ohjeesta kovasti.

Knitting friends are just the best. I got merino-silk yarn from a knitting friend. I made my second Myrskylintu-shawl with that yarn. I had some difficulties to figure out the weight of the yarn and I estimated it to be much thinner than it is. But I like the shawl so much that I wore it to my husband's birthday celebration last year. If we could celebrate 1st of May, this would be a great accessory for that party also. It may even be that this is not my last Myrskylintu. I find this pattern, which has been published in a Finnish knitting web-magazine Ulla, very addictive. 

Sinä olet aurinko

Viime talvena minulla oli niin vahva neulemotivaatio, että edes blogin päivittäminen ei juurikaan keskeyttänyt puikkojen heiluttamista. Näin ollen talvelta on vielä raportoimatta kaikenlaisia valmistuneita neuleita. Kun kävin läpi, mitä kaikkea on tullut tehtyä, huomasin, että suuren buustin mun neulomiseen ovat saaneet aikaan erilaiset neulepodcacstit ja yhteisneulonnat eli KALit (knit-along). Tämänkin postauksen paituli oli osa Tour de Sweater KALia, jonka järjestivät nuoret taitajat Hippusia, Kerppa ja mewii. Ajattelinkin, että jatkossa täytyy nostaa paremmin esiin eri KALit ja podcastit, koska saan niistä niin paljon oppia, intoa ja energiaa.

Tässä neuleessa käytin uudelleen hyväksi havaittua Flax-ohjetta, josta olen jo raportoinut kaksi aiemmin tehtyä paitaa (kesäpaita ja metsäpaita). Nyt lähdin kokeilemaan, miten malli sopisi puuvilla-merinoon, jota kuulosti mielenkiintoiselta materiaalilta. Ja hyvältähän se tuntui. Merino on yleensä minuun makuuni liian lörppöä ja löysää, mutta puuvillan kanssa siitä tuli varsin napakan, mutta pehmeän oloinen neulos. Flaxista on kovaa kyytiä tulossa minulle luotto-ohje, johon kallistun kerta toisensa jälkeen.

Ohjeet tiheydet eivät olleet langalle kohdallaan, mutta pieni määrä matematiikkaa on ihan ok, kun muistaa vain dokumentoida prosessin riittävän tarkkaan. Taisinpa saada tästä prosessista kylkiäisenä reseptin aran-vahvuisesta ohjeesta DK-vahvuiseen lankaan. Mitään mallitilkkuja en tietenkään tee, vaan menen 'mutu':lla ja sillä periaatteella, että kyllä hyvä vaate jonkun omistajan joskus löytää. On tosi kiva, kun alkaa tuntea käsialansa sen verran hyvin, että tietää, mihin päin ja paljonko puikkokokoa täytyy muuttaa, että tulisi noin suurin piirtein tarkoitettu tiheys ja toivottu lopputulos. Minun tapauksessani tämä tarkoittaa aina isompaa puikkokokoa, vaikkakin merinon kanssa minun tulee olla tarkempana, kun en välttämättä pidä sen löysästä rakenteesta.

Minulla oli tähtäimessä kesäpusero, mutta osaamattomuus raitojen leveyden arvioinnin kanssa venytti paidan tunikamittaan, kun halusin raitojen menevän vartalo-osassa tietyllä tavalla. Ja mikä mukava kömmähdys tuo olikaan! Pehmeä ja joustava tunika on tullut vedettyä päälle jo monet kerrat, kun se on mitä sopivin vaate monenlaiseen säähän. Tarvittaessa sitä voi käyttää minimekkona, jos vain ympäristö on riittävän vapaamielinen.

Sinä olet aurinko
Lanka: Drops Cotton Merino
Menekki: 575g
Puikot: 4,0-4,5 mm cubics
Ohje: Flax by TinCanKnits soveltaen
Tehty: 02.-31.01.2018

You are my sunshine. That's the name of this tunic, which was inspired by three Finnish podcasters, who arranged a knit-along called "Tour de Sweater" during last winter. This and so many other knit-alongs have boosted my knitting motivation to another level and thus I should embrace these wonderful enablers. This time I used Flax-pattern again, which I have used in two other patterns before (summer sweater and forest sweater). This pattern is becoming one of my all time favorites as it is so versatile and easy to modify. I was also very pleased with the cotton merino yarn, which I used for the tunic. It has structure, but it is also soft and warm. What a pleasant garment for all kinds of weather. 

Volvo for life -pipo

Kun törmäsin tähän ohjeeseen Ravelryssä, niin tiesin heti, että tämä on tehtävä joululahjaksi omalle kullalle. Kulta on jo jonkun aikaa ollut aito ja uskollinen Volvo-mies, joten tämä tuntui kivalta idealta. Siinä hoitui samalla joululahjakin, kun en ollut muutakaan keksinyt miehelle, jolla on jo kaikkea - myös se Volvo.

Volvo-pipo
Langat: Hjertegarn Extrafine merino 70
Menekki: 67g
Puikot: oho, en muista
Ohje: Volvo 4 life by Stephanie Voyer
Tehty: 22.-23.12.2016

  

Joululahjojen tekoaikataulu kävi kuitenkin haastavaksi, kun sairastelin joulun alla. Näin ollen ainoa mahdollisuus lahjan tekoon olivat kaksi päivää joulun alla. Koska en ollut tehnyt kirjoneuletta ehkä 40 vuoteen (heh!), niin tekniikka oli alkuun hieman haastavaa. Onneksi pipo oli nopeatekoinen, niin että ensimmäinen mahdollinen päivä meni virityksen tekoon, jonka ehti vielä purkaa ja tehdä toisen sen seuraavana päivänä. Ei ollenkaan viime tippaan mennyt tämä.

"Volvo 4 life"

Lisäsin malliin itse piirtämäni karkean Volvo-logon, koska se helpotti muutoin pitkiä silmukkavälejä. Kritisoisin mallia siitä, että siinä kavennettiin pois paljon silmukoita alkureunuksen jälkeen. Ainakin minun käsialallani tuo on täysin turhaa, koska nyt reuna tuppaa törröttämään ulospäin. Muuten reuna oli kiva, koska se tehtiin kaksinkertaisena. Siitä tykkää pehmolelutkin.

Kaksinkertainen reunus

Kulta kehui, että pipo on ihan kiva, mutta joku siinä vaivasi niin häntä kuin minuakin. Kun tekovaiheessa en ollut päässyt sovittamaan päähinettä saajan kuontaloon, niin näytti siltä, että pipo jäi hieman matalaksi ja se ei kunnolla peittänyt korvanipukoita. Uusi paremmin korvat peittävä malli on jo katsottu valmiiksi, joten pipo pääsee purkuun jossain vaiheessa. Koiran korvat tuo näköjään peittäisi, mutta Kullan korvia ei. 

Mami, minäkin haluan kuvaan

I made this Volvo-beanie as a Xmas gift for my Darling. I had just two days to finish this as I had been sick just before the holiday season. But that was more than enough even though it had been more than 40 years that I had done stranded knitting. I made one trial version and ripped it. Next day I made a new one just before Xmas eve. 

Kaikki väärin, mutta niin oikein

Saako jännittää, jos pesukoneessa on huopumassa jotain, mitä on suunnitellut pitkän aikaa? Saako istua pesukoneen edessä ja koittaa tuijottaa vaahtokasan läpi, mitä siellä tapahtuu? No, ei saa. Mutta kun ei pysty oikein tekemään mitään muutakaan, niin pitää sitten keksiä jotakin intensiivistä ajankulua. Sellaiseksi käy oikein hyvin blogin päivitys, jota on ollut kesäaikaan tosi hankalaa saada aikaiseksi, kun on ollut niin paljon muutakin kivaa tekemistä. Mutta jos vaikka nyt ryhtyisi tähän puuhaan. Vielä puolisen tuntia, niin saan kaivaa tekeleeni pesukoneesta. (Onkohan se ihan vain yksi mytty vai syntyikö jotain kaunista?). Nyt pitää vielä hetki keskittyä johonkin muuhun...

Kivoja värivaihteluita ihan langan puolesta

Aloitin toukokuussa tekemään itselleni kesäpaitaa vaaleanvihreästä langasta. Tämä työ meni siis "pieleen" itse asiassa jo yli vuosi sitten, kun ostin lanka-alesta tämän langan, joka kutsui minua vastustamattomasti. Langassa oli kivoja värivaihteluita ja seassa oli myös mukavaa kiiltoa. Juuri tässä eräänä päivänä mieheni katseli, kun sovitin keskeneräistä paitaa päälleni, ja sanoi, että eipä olisi uskonut. Hän ei olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että laitan päälleni jotain vihreää ja että teen itselleni paidan. Mutta niinpä vaan teen nämä molemmat yllättävät asiat, vaikkakin vaikeimman kautta.

Kesän vihreää väriä

Langat marinoituivat kaapissa kauan, kun etsiskelin niille sopivaa mallia. Kun näin kaarrokepuseron mallin Dropsin ohjeistossa, niin ajattelin, että siinä se on. Siitä en mennyt kauankaan, kun työ oli jo puikoilla. Mutta eihän se niin yksinkertaista ollut. Malli ja lanka eivät sopineet yhtään yhteen, kun kaarroke tuntui raskaalta ja kaula-aukko venyvältä. Taisin tehdä työn kolme kertaa ja kerran jo kainaloihin asti, kun totesin, että on aloitettava alusta ja toisenlaisella mallilla.

Kuudes kerta toden sanoo

Sen olin kuitenkin päättänyt, että teen puseron ylhäältä alas, jotta saan käytettyä langan mahdollisimman tarkkaan. Sitten löysin TinCanKnit:s mallin Flax (ilmaisohje Ravelry:ssä), jota päätin soveltaa puseron teossa. Soveltamiseksi se menikin ja kokeiluksi. Vasta kolmas versio tämänkin puseron kaarrokkeista pääsi läpi läpäisyseulan. Mutta loppu sujui kuin tanssia vaan. Hihojen kavennuksen olisin voinut aloittaa hieman myöhemmin, mutta mieluummin näin päin kuin löpsöt ranteet. Selän puolen helmasta tehtiin pidempi kuin etuosasta. Etu- ja takakappaleisiin tein satunnaisesti nurjia kerroksen pätkiä, jotta paidan pintaan saatiin vielä enemmän eloa. Paidasta tuli vieläkin ihanampi lötkö tekele kuin mitä osasin toivoa. Paidan viskoosi tekee materiaaliin sekä hyviä että huonoja puolia. Jännityksellä odotan, millaiseksi tämä paita menee pesussa. Pitäisi nimittäin pestä käsin. Se ei tule meidän perheessä onnistumaan, joten tämäkin voi mennä vain pieleen.

Kesäpusero itselle
Lanka: Marks&Kattens Trio: (58% viskoosi, 42% puuvilla)
Menekki: 550g
Puikot: 4,0-5,0 mm
Ohje: Flax by TinCanKnits soveltaen
Tehty: touko-elokuussa 2016

Langasta tuli värkättyä myös lierihattu (menekki 100g), joka lähti omille teilleen ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvaa. Ehkä se on tarttunut jonkun filmille, että pääsisi näyttäytymään täälläkin.

(Toim. huom. Tätä paitaa on tullut pidettyä todella paljon. Jos tätä lankaa vielä saisi, niin ostaisin ilman muuta.)


Applying the instruction of Flax by TinCanKnits I managed to finish a summer sweater for myself. I had exactly 650 grams of yarn and it became one enjoyable sweater and a slouch hat for my mother. It all sounds so easy, but I had to restart the sweater six times before I was happy with the neckline. Do I need to say that this was a seamless top-down pattern and worked fine for my needs with some small little changes that I did to make the sweater exactly like I wanted it to be. And I like it!