Kun kirjan kannessa on hyvä näyttelijä (Reese Witherspoon) aivan liian iso rinkka selässään, on pakko pysähtyä katsomaan tarkemmin, mistä on kyse. Kannessa kehutaan myös, että kirja on ollut New York Times:n #1 ja että siitä on tehty elokuva. No, kai on tehty elokuva, kun tunnettu näyttelijä on pokkarin kannessa. Nainen vaeltamassa on sellainen mielikuva, jota on vaikea ohittaa. Kun kirjan nimi on vielä Villi Vaellus, niin opushan tarttui käteen ja lähti luettavien pinoon.
Kirjan kirjoittaja Cheryl Strayed ei ole alunperin ollut nimeltään Strayed (suom. eksynyt, harhautunut, karannut), vaan on vaihtanut nimensä myöhemmin elämänsä varrella. Kirja on omaelämäkerrallinen, joten kirja kertoo Cherylin omasta vaelluksesta hänen kulkiessaan vaativaa, linnuntietä yli 1600 kilometriä pitkää vaellusreittiä USAn länsiosassa. Takaumien avulla käymme läpi Cherylin aiempaa elämää, josta ei ole puuttunut miehiä, väkivaltaa, viinaa ja huumeita. Vaellus on naisen tapa etsiä itseään ja miettiä sekä mennyttä että tulevaa elämäänsä.
Kirja oli helppoa, mutta ei aina niin kivaa luettavaa. Olen lukenut, että joidenkin ihmisten mielestä vaelluksesta ja sen aikana koetusta luonnosta kirjoitetut pätkät ovat pitkästyttäviä, mutta minä en kokenut näin. Minulle tarina vaelluksesta olisi riittänyt, mutta henkilölle itselleen se kasvun paikka, jota hän kaipasi, oli tietysti oleellinen. Kun kertomus perustuu todelliseen henkilöön, niin on jännä lukea, millaisiin ponnistuksiin ihminen ryhtyy etsiessään itseään. Kirja ei minusta ollut mikään kaunokirjallinen mestariteos, mutta hyvää luettavaa silti. Seuraavaksi pitäisi joko katsoa elokuva tai etsiä alkuperäisteos riippuen siitä, haluaako syventää kirjan elämystä vai latistaa osan yksityiskohdista näkymättömiin.
The book Wild: from Lost to Found on the Pacific Crest Trail by Cheryl Strayed caught my attention as Reese Wetherspoon is standing on the book cover with a huge backpack. It is a story of a lost woman finding herself during a long trail. And like someone said it is not a Cinderella story at all. On the contrary it was too rough for me at times, not due to the stories from the trail but from her (true) life before that. The story of the trail experience would have been enough for me.
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
tiistai 10. marraskuuta 2015
Ontelokudemakkaraa
Voi, voi, kun on niin monta mielenkiintoista työtä kesken ja niistä olisi kiva lörpötellä jotakin, mutta ajat ovat nyt tällaiset kuin ovat. Pitää pitää vielä suu supussa ja jutella jonnin joutavia. Kerrotaan sitten vaikka oma reseptini siihen, miten tehdään ontelokudemakkaraa.
Makkaraan tarvitaan yksi vyyhti ontelokudetta. Värin ja vahvuuden ei ole väliä, kunhan se miellyttää omaa silmää. Vyyhti pidetään sidottuna, joten kiinni pitäviä solmuja ei aukaista.
Lisäksi tarvitaan yksi ontelokuteiden pesupussi. Tässä reseptissä käytän ohuemmasta valkoisesta ontelokuteesta virkkaamalla tekemääni suorakaidetta, jossa on pitkä ketjusilmukoista koostuva sitomisnaru. Pesupussin materiaalin ei ole niin väliä, kunhan se kestää vesipesun.
Kuvassa näkyvä teline ei ole makkaran teossa pakollinen, mutta sitä voi käyttää apuna makkaran teossa, jos sellainen kotoa löytyy.
Seuraavaksi ontelokuteen pesupussi asetellaan vyyhdin ympärille. Se sijoitetaan siten, että pussi kiertää vyyhtiä kauttaaltaan, sekä vyyhdin ulko- että sisäpuolelta.
Pesupussi "ommellaan" vyyhdin ympärille auki olevalta sivulta. Pujottelunyörin tulee olla niin pitkä, että se riittää vyyhdin ympäri. Nyöriä ei kannata laittaa umpisolmuun, vaan sopivaan kohtaan sijoitetaan vetosolmu, jonka saa auki, kun makkara alkaa olla kypsää. Ylimääräisen nyörin voi pujotella sinne tänne.
Valmiiksi sidottu makkara näyttää tältä. Pesupussi asettuu vyyhdin ympärille löyhästi ja mahdollistaa kuteen EU-direktiivin määrittelemän vapaan liikkumisen pussin sisällä.
Sidottu pussi asetetaan veteen niin pitkäksi aikaa kuin koneesi 30 asteen hienopesuohjelma kestää. Mausteeksi voi laittaa pienen määrän pesujauhetta. Paljoa ei tarvita.
Aiemmin olen valmistanut makkaraa 60 asteessa, mutta kaupan täti kehotti valmistamaan makkaraa nykyään 30 asteessa. Niin se paperi sanoi. No, eivät kuteet ole 60 asteestakaan olleet moksiskaan, mutta kokeillaan tällä kertaa sallitulla lämpötilalla. Sinänsä tämä ihmetyttää, kun eikös kyseessä pitäisi olla täyttää puuvillaa sisältävä tuote, jonka kerrotaan vielä kutistuvankin. No, eiväthän ne ihmetyksen aiheet maailmasta lopu.
Kun pesukoneen jäljellä oleva aika on nolla minuuttia, otetaan makkara koneesta ja epäpujotellaan pesupussin nyöri auki. Sitten sijoitetaan sekä makkaran sisältö (vyyhti) että pesupussi lämpimään ja ilmavaan paikkaan kuivumaan. Kokemuksen mukaan pesupussi on kuivempi ennen vyyhtiä, jolloin sen voi käyttää seuraavan vyyhdin kuoreksi. Vyyhtiä kannattaa käännellä kuivumisen aikana pari kertaa. Noin vuorokauden marinoituaan myös vyyhti on läpeensä kuiva ja valmista kerittäväksi. Nam!
This is a recipe for tube-cotton-sausage. You need one coil of tube cotton and a self-made wrapper. Put the coil inside the wrapper, tangle the loose ends and put the sausage in your washing machine in 30 degrees. When the program has finished, take the coil out and unwrap the package. Leave the tube-cotton to dry. When its ready, just use it for whatever purpose you have acquired it for! Enjoy!
Makkaraan tarvitaan yksi vyyhti ontelokudetta. Värin ja vahvuuden ei ole väliä, kunhan se miellyttää omaa silmää. Vyyhti pidetään sidottuna, joten kiinni pitäviä solmuja ei aukaista.Lisäksi tarvitaan yksi ontelokuteiden pesupussi. Tässä reseptissä käytän ohuemmasta valkoisesta ontelokuteesta virkkaamalla tekemääni suorakaidetta, jossa on pitkä ketjusilmukoista koostuva sitomisnaru. Pesupussin materiaalin ei ole niin väliä, kunhan se kestää vesipesun.
Kuvassa näkyvä teline ei ole makkaran teossa pakollinen, mutta sitä voi käyttää apuna makkaran teossa, jos sellainen kotoa löytyy.
Seuraavaksi ontelokuteen pesupussi asetellaan vyyhdin ympärille. Se sijoitetaan siten, että pussi kiertää vyyhtiä kauttaaltaan, sekä vyyhdin ulko- että sisäpuolelta.
Pesupussi "ommellaan" vyyhdin ympärille auki olevalta sivulta. Pujottelunyörin tulee olla niin pitkä, että se riittää vyyhdin ympäri. Nyöriä ei kannata laittaa umpisolmuun, vaan sopivaan kohtaan sijoitetaan vetosolmu, jonka saa auki, kun makkara alkaa olla kypsää. Ylimääräisen nyörin voi pujotella sinne tänne.
Valmiiksi sidottu makkara näyttää tältä. Pesupussi asettuu vyyhdin ympärille löyhästi ja mahdollistaa kuteen EU-direktiivin määrittelemän vapaan liikkumisen pussin sisällä.
Sidottu pussi asetetaan veteen niin pitkäksi aikaa kuin koneesi 30 asteen hienopesuohjelma kestää. Mausteeksi voi laittaa pienen määrän pesujauhetta. Paljoa ei tarvita.
Aiemmin olen valmistanut makkaraa 60 asteessa, mutta kaupan täti kehotti valmistamaan makkaraa nykyään 30 asteessa. Niin se paperi sanoi. No, eivät kuteet ole 60 asteestakaan olleet moksiskaan, mutta kokeillaan tällä kertaa sallitulla lämpötilalla. Sinänsä tämä ihmetyttää, kun eikös kyseessä pitäisi olla täyttää puuvillaa sisältävä tuote, jonka kerrotaan vielä kutistuvankin. No, eiväthän ne ihmetyksen aiheet maailmasta lopu.
Kun pesukoneen jäljellä oleva aika on nolla minuuttia, otetaan makkara koneesta ja epäpujotellaan pesupussin nyöri auki. Sitten sijoitetaan sekä makkaran sisältö (vyyhti) että pesupussi lämpimään ja ilmavaan paikkaan kuivumaan. Kokemuksen mukaan pesupussi on kuivempi ennen vyyhtiä, jolloin sen voi käyttää seuraavan vyyhdin kuoreksi. Vyyhtiä kannattaa käännellä kuivumisen aikana pari kertaa. Noin vuorokauden marinoituaan myös vyyhti on läpeensä kuiva ja valmista kerittäväksi. Nam!
This is a recipe for tube-cotton-sausage. You need one coil of tube cotton and a self-made wrapper. Put the coil inside the wrapper, tangle the loose ends and put the sausage in your washing machine in 30 degrees. When the program has finished, take the coil out and unwrap the package. Leave the tube-cotton to dry. When its ready, just use it for whatever purpose you have acquired it for! Enjoy!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)