Muistellaanpa vuotta 2018 (4/4)

Otetaanpa vielä yksi pyrähdys viime vuoden muistelussa koosteen muodossa. Tähän viimeiseen koosteeseen jäi satsi enemmän sisustuspuolelle kuuluvia tuotteita. Kun joulu alkoi lähestyä, kaivoin esiin virkkuukoukun. Minulta oli jo hyvissä ajoin pyydetty lahjaksi lehtikori, mutta arvatkaapa vaan, jäikö sen teko viime tinkaan. No, jäi! Odotellessani tietyn värisen ontelokuteen kuivumista koria varten, tuli odotellessa aloitettua myös piirakkavuuan alunen, joka valmistuikin nopeasti. Kori tuli lopulta tehtyä vasta jouluaaton aattona, mutta siinä oli se hyvä puoli, että veljeni auttoi omalta osaltaan tekemään korista tosi tukevan, kun hän muotoili rautalangasta siihen kehyksen. Lahjaksi menivät nämä molemmat ontelokudeviritykset.

Sisustuspuolelle tuli tehtyä myös pari neulottua tuotetta. Koiralle tuli nimittäin neulottua peitto hutilankaostoksesta. Lanka oli alunperin ostettu netistä paitakisaan, mutta livenä sekä lanka että väri osoittautuivat sellaisiksi, että paitaa siitä ei olisi tullut. Lisäksi vuoden mittaan oli tullut tehtyä sydämellä yksi tilkkupeiton palakin.

This is the last set of the 2018 projects. This time it is time to present some items for the household. The crocheted items were Xmas presents. Earlier in the year I made a blanket for the dog and a heartful piece for another blanket.

Tikkuri-paitaa pukkaa

Jo vuosi sitten aloitin tämän mieluisan projektin, josta valmistui synttärilahja 50-vuotiaalle veljelleni. Kotiseutumme on lähellä Oulua, joten veri veti tekemään Hailuodon paidan eli ns. tikkuripaidan. Nimi tulee kai siitä, että paitoja on alunperin neulottu (tai kudottu kuten meillä päin sanottiin) sukkapuikoilla eli tikuilla, joten paidasta tuli täten tikkuripaita. Tämän tarinan todenperäisyys pitäisi tarkistaa, mutta tällainen mielikuva itselle on jäänyt.

Tikkuripaita

Langat: Gjestal Maija

Menekki: 705g

Puikot: 3,0 ja 3,5mm pyöröt

Ohje: Novita

Tehty: lokakuu 2016 - lokakuu 2017

Ohjeeksi otin helposti saatavilla olevan Novitan ohjeen. Uskoin ohjeen noudattavan alkuperäistä esikuvaansa tarkasti, joten tiesin, että paita on melko löysä. Siksi uskalsin aloittaa melko isokokoiselle miehelle paidan M-koon silmukoilla siten, että kaikki pituudet noudattivat kuitenkin L-kokoisen senttimetrejä. Lopputuloksesta tuli hieman ohjetta solakampi, mikä osoittautuikin ihan oikeaksi strategiaksi.

Paita pitäisi tehdä toki suomenlampaan villasta, mutta tiesin vastaanottajan olevan sen verran kutiavaa sorttia, että nyt mentiin hieman pehmeämmällä vaihtoehdolla. Jotta vältyin suuremmilta laskutoimituksilta, valitsin langan, joka sopi käsialallani hyvin vaadittuun tiheyteen, joten langaksi valikoitui Maija-lanka. Sitä olikin suhteellisen kiva työstää, vaikka haasteellisimmissa kohdissa langan lievä halkeilutaipumus oli hieman ärsyttävää.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, koska paita tehtiin kuitenkin täysin saajaltaan sokkona ja se pääsi kokeiluun omistajalleen vasta, kun oli käytännössä nappeja vaille valmis. Taisipa päästä helpotuksen huokaus, kun paita osoittautui täsmälleen oikean kokoiseksi. Kauluksen osalta konsultoin lahjan saajaa, jotta kiinnityksestä tulee sellainen kuin hän toivoo. Novitan ohjeessa kaulus on ommeltu kiinteästi kaksin kerroin, mutta itse en tehnyt tätä ratkaisua, vaan kauluksen voi napit avaamalla saada vaikka kokonaan auki. Paidassa on näin hieman enemmän tuuletusmahdollisuutta, jos vaikka paita päällä tulee liian kuuma.

Saajalle on luvattu, että paidasta tehdään vielä toinen versio, jos lanka on vieläkin liian kutiavaa tai käytössä ilmenee joku muu ongelma, joka vaatii korjausta. Työ oli kyllä niin mieluinen, että sen tekee ihan ilolla toiseenkin kertaan. Paidan yksinkertaiset, osin virkatut somistukset ovat vertaansa vailla. Etuosaa koristaa muusta neuleesta eroava miehusta, selässä on erottuvat lisäykset, hihoissa kivat kavennukset ja olkapäillä virkatut, ryhtiä antavat tukikaistaleet. Ei ihme, että tämä paita pitää pintansa yhtenä Suomen tunnetuimmista perinneneuleista. Minun osaltani tämä on samalla pieni panostus Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen, kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Paita toimi oikein hyvänä lämmittelyharjoituksena kolmen suomalaisen podcastaajan (Hippusia, mewii ja Neulo-Kerppa) "Tour de Sweater" -haasteeseen. Haasteessa on tavoitteena neuloa kuuden kuukauden aikana (lokakuu 2017 - maaliskuu 2018) kuusi paitaa eli yksi kuukaudessa. Tikkuripaita antoi hyvin osviittaa omista mahdollisuuksistani (lähellä nollaa!) päästä tähän tavoitteeseen, mutta onhan koko ajatus sen verran järjetön, että kyllähän tuossa haasteessa pitää olla mukana. Tarkemmat tiedot löytyvät järjestäjien podcasteista sekä Ravelryyn varta vasten perustetusta ryhmästä.


This traditional Finnish pullover is called "tikkuripaita". It is originated from the island of Hailuoto near Oulu. Hailuoto is an exceptional place with sandy beaches and extraordinary nature. Making this pullover took me almost an year, but it was such a pleasure. The pullover has many simple but nice details (front, back, sleeves and shoulders), which I enjoy very much. Unfortunately this version is not made with Finnish wool, as it tends to be a bit itchy. The pullover is a birthday present to my brother, and he tends to be sensitive to wool and thus I selected hopefully somewhat softer yarn. I am extremely happy with the project and can easily imagine making another like this in the future. This time this pullover is also my contribution to the Finnish 100-years celebration, as Finland celebrates the 100th anniversary of independence this year.  

Tunnustus: liikaa UFOja

Keskeneräinen röijy

Kun kässäilyinto iski päälle uudelleen noin 2,5 vuotta sitten, naureskelin muiden blogikirjoituksille, joissa tuskailtiin keskeneräisten töiden määrää. Ajattelin, että mitä ihmettä, mikseivät he vain tee yhtä työtä valmiiksi ja aloita sitten seuraavaa. No, mulla ei varmaan vielä siinä vaiheessa ollut neuloosi levinnyt joka soluun, mutta nyt tauti on tainnut levitä joka paikkaan, kun olen itse aivan samassa jamassa.

Keskeneräinen kauluri

Nykyään aivot työstävät uusia suunnitelmia sellaisella vauhdilla, että kädet eivät millään pysy perässä. Mutta kässätöiden suunnittelu on vähintään yhtä nautinnollista kuin niiden tekeminen. Joskus projektit eivät vaan solju valmiiksi alusta loppuun, vaan into tyssähtää milloin mihinkin seikkaan. Yksi työ jäi kesken esimerkiksi siksi, että kävin ostamassa työhön napit ja kotiin tullessa huomasin, että ostin yhden napin liian vähän. En ole ostanut nappeja lisää enkä koskenut työhön tuon jälkeen. Voi, voi. On huono tapa lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Keskeneräinen villapaita

Seurauksena liiallisesta innosta energiaan nähden on kasa on keskeneräisiä töitä, joista vain yksi työ on oikeasti aktiivinen. Miksiköhän on niin vaikeaa tarttua uudelleen neuleeseen tauon jälkeen. Tuntuu, että vie suhteettoman kauan aikaa selvittää, missä olinkaan menossa ja mitä piti tehdä seuraavaksi.

Keskeneräinen viitta

Kun en edes ole mikään sukkaneuloja, niin kaikki työni ovat useimmiten melko isoja ja työläitä. Tällä hetkellä kesken ovat mm.:
- raidallinen kauluri (en enää tykkää edes väriyhdistelmästä)
- vaaleansininen villapaita (paidasta on tulossa liian paksu minun tarpeisiin)
- oranssi viitta (ne napit)
- monivärinen virkattu matto (testipaloja tehty ja suunnitelmaa pitää muuttaa)
- harmaa liivi/huivi/röijy (oli aktiivinen WIP ainakin eiliseen asti, kunnes huomasin, että neulos voi sitten kuitenkin olla liian pehmeää ja venyvää)
No, elämä on.

Keskeneräinen matto

Lisäksi tulevien töiden lista on kasvanut kasvamistaan. Mulla on mielessä niin monta työtä, jotka ehdottomasti haluan tehdä ja jotka ehdottomasti haluan itselleni. Näitä esittelin mm. edellisessä lankapostauksessani, jossa tuleviin projekteihin on jo langatkin hankittuna. Ainakaan pariin vuoteen ei pitäisi ihastua mihinkään uuteen malliin, koska jonossa on jo aikamoinen määrä ihanuuksia. Kohta pitää löytää Ravelryn, lehtien, kirjojen ja podcastien tilalle joku (verkko)kauppa, josta voi ostaa lisää aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki suunnitelmat. Tai sitten mun pitäisi jotenkin jäädyttää suunnittelun ehtymätön lähde, joka varsinkin öisin pulppuaa uutta tavaraa tuutistaan. Mutta asiat voisivat toki olla paljon pahemmin.



I have some confessions to make. When I restarted knitting and crocheting about 2,5 years ago, I did not understand, how people had so many UFOs (Unfinished Objects). Well, one should never say never, as I am in the same situation now. I tend to give up very easily when I face some problems with my objects. For instance when I bought some buttons for my cape, I managed to buy as many as I needed. Then my interest towards to finish the cape flopped totally. In the pictures you can see some of my UFOs. Only one (the shawl at the top) is a WIP, while the others are just hidden somewhere in the back of the closet. 

Mahdoton tehtävä - huivin evoluutio

Tehtävä: Tee oranssille lyhythihaiselle silkkimekolle jonkunlainen näyttävä ja lämmittävä huivi.

Versio 1: Hanki Hjertegarn Kunstgarn lankaa ja virkkaa siitä Makosharkin (ks. Ravelry) versio "South Bay Shawl" / "Mother of the Bride" huivista. Tavoitteena on täydellinen "färsaarelainen huivi", jossa olkapäillä on sellaiset muotolaskokset, että huivi pysyy kivasti paikoillaan ja malli on selvästi istuvampi kuin pelkkä kolmiohuivi. Tikuttele menemään nelosen koukulla mallia parisataa grammaa. Tulos: Färsaarelaisilla on ilmeisesti isot lapaluut, koska myös lapaluiden kohdalle tuli niin isot laskokset (=pussit), että ne eivät taida kadota pingotuksessa. Lisäksi langan värit alkoivat tuntua liian intensiivisiltä ja erityisesti langan kylmät värisävyt nostivat kylmiä väreitä selkäpiissä. Ratkaisu: Laita Kunstgarnin rinnalle joku toinen lanka, jossa on lämmin värisävy. Piirrä itse uusi mallikuvio ilman lapaluupusseja.




Huivi: versio1

Versio 2: Yhdistä Kunstgarn Novita Rose lankaan. Tee vuorotellen yksi rivi mallista kummallakin langalla. Tulos: Lankojen vahvuusero on liian suuri, joten lopputulos ei ole hyvä. Ratkaisu: Virkkaa molemmat langat rinnakkain.

Huivi: versio 2

Versio 3: Yhdistä langat ja käytä niitä rinnakkain. Virkkaa pikkuhuivi uudella piirroksella. Tulos: Yhdessä virkattuna langat ovat liian paksut. Ratkaisu: Etsi joku kudottava malli, jolla samalla lankayhdistelmällä tulee ohuempaa jälkeä.

Huivi: versio 4

Versio 4: Kudo Revontulihuivi käyttäen lankoja yhdessä rinnakkain. Tulos: Revontuli oli mallina kiva tuttavuus ja syntyihän siitä yhdenlainen harjoituskappale, mutta langat loppuivat hieman kesken. Lisäksi Rosen pistelevyys alkoi harmittamaan, joten se olisi parempi korvata jollain muulla lopullisessa versiossa. Huivi jäi näin ollen päättelemättä ja pingoittamatta, kun en tiedä, onko sille mitään käyttöä. Ratkaisu: Etsi joku hieman vähemmän särmikäs väri ja pehmeämpi lanka Novita Rosen tilalle ja osta lisää Kunstgarnia.

Huivi: versio 4

Versio 5: Osta loput lähilankakaupasta löytyvät Kunstgarn:t (2 kerää) ja etsi sen rinnalle joku toinen pörröinen lanka. Tulos: Toista lankaa ei ole vielä löytynyt, joten ratkaisu jää nähtäväksi. Visio on kuitenkin vahva ja se ei kuole!

Odotan mielenkiinnolla, milloin saan sanoa, että tehtävä suoritettu. Toistaiseksi tämä on ollut mahdoton tehtävä. Onko sinulla tullut vastaan mahdottomia tehtäviä ja miten olet ne ratkaissut?

The mission is to create a nice shawl to be worn together with an orange silky dress. So far I have only succeeded in practising the completion of this mission, as every version has lead to an unsatisfactory result. Maybe it is better to let this mission wait for a while for a new inspiration and yarns. So far it has really been a mission impossible. But the vision is clear and therefore it makes sense to reach for it. Have you come accross crafts, which are difficult to implement? What kind of solutions you have made?

Ratas-matto on rakas matto

Kun kerrankin on mielessä järkevä lahja kummipojalle, niin tätihän taipuu vaikka ässä-mutkalle, jotta poika saa lahjan. ;-) Nuori mies toivoi omaan huoneeseensa virkattua mattoa, mutta tädin toteutustahti on sen verran hidas, että malli ehti muuttua matkalla jo monta kertaa. Mielessä on ehtinyt olla neliskanttista, pyöreää, kuusikulmioisista paloista tehtyä ja mitä niitä nyt onkaan. Siinä meni kuukausi jos toinenkin hommaa miettiessä.

Homma konkretisoitui hieman, kun oltiin pojan kanssa kaupassa, josta löytyi ontelokuteita. Näin sai poika valita mieleisensä värit, mutta mallin valinnan täti piti tiukasti omissa näpeissään. Ne näpit ja niiden kunto kun nimittäin asettivat rajoja sille, minkälaisen maton sitä voi rustata. Hyvänä hetkenä aloitettiin sitten pyöreän Ratas-maton värkkäys. Ajankohta sopi myös sen puolesta, että talvella ison ja raskaan tekeleen virkkaaminen on jotenkin kivempaa kuin kesällä. Ohje on Lankavan ja löytyy ilmaisohjeena netistä.

Eko-matto / Rug
Kude: Eko Ontelokude (n. 3.6 kg)
    Koukku: 9 mm
Ohje: Sovellettu Ratas-matto
 Tehty: 01-02/2016

Maton virkkaus sujui käsien näkökulmasta hyvin. Tyypillinen tahti oli nimittäin saada pari-kolme kerrosta valmiiksi ja sitten oli vuorossa melkein saman verran purkutöitä. Lankavan ohje oli ok, mutta silti minun käsialalleni sen verran vääränlainen, että soveltamishommiin jouduttiin. Kun Kulta osallistui projektiin ja suoritti täsmälliset matemaattiset laskelmat piin säteestä, piirin pituudesta ja hammasrattaiden määrästä, niin homma alkoi edetä vauhdikkaammin. Kerta toisensa jälkeen olen saanut todeta, että kässäily on tunteiden ja hempeilyn lisäksi myös matematiikkaa. Se ratkaisee monet vastaan tulleet ongelmat, vaikka olisi kiva laittaa onnistumiset taidon piikkiin.

Maton kooksi oli määritelty maksimissaan 130 senttiä halkaisijaltaan, ja jäin siitä sentin verran. Lahjan saaja saa karvat kaupan päälle, kun tuo otus (Koira) meinaa aina omia melkein kaikki tekeleet. Sitä on mahdoton pitää irti töistä ja pois kuvista. Se sanoo aina koko kropallaan: "Tää on mun ja mää nukun tässä!"

When my godson places a request for a gift, the aunt does everything to make that wish come true. This time the wish was a new rug for his room. He got to select the colors himself, but the aunt kept the selection of pattern and material to herself. Now the rug is ready, although the Dog always tries to own the ready made items to himself.

Edelleen helteitä odotellessa

Muistatteko huivin, jota aloin tehdä kesäksi 2015? Siitä piti tulla huivi, johon kääriydyn illalla terassilla hellepäivän jälkeen. No, viime kesänä ei helteitä tullut eikä huivi valmistunut lukuisten vastoinkäymisten johdosta. Kutsuinpa sitä jossain vaiheessa jo kurjaksi kässätyöksi. Vaikka luulin, että koko projekti oli kirottu, niin lopulta tekele oli vain pingottamista vailla. Joulunpyhien jälkeen huivi tuli pingotettua ja ne pari loppulankaakin pääteltyä. Huivi oli lopulta valmis.

Vieläkin muistan, kuinka riipiviä tunteita koin tämän tämän huivin kanssa. En saanut lankaa ensin ollenkaan yhteistoimintaan kanssani. Nyt katsoessani työtä pingotuksen jälkeen, en voi ymmärtää, miksi koin tekemisen niin vaikeana. Huivihan on juuri täydellinen tarkoitukseensa. Materiaali on puoliksi puuvillaa, puoliksi villaa ja mukavan muhkeaa juuri tällaiseen huiviin. Voisin tuijottaa tuota kuviota tuntikausia ja uppoutua sen tunnelmaan iäksi.

Nyt tarvitaan enää vain ne viileät, hellepäivän jälkeiset kesäillat. Onpa kiva miettiä tällaisia, kun ulkona on noin -20 astetta pakkasta. Mutta käsitöiden avulla voi unelmoida muustakin kuin talvipakkasista. Nyt katsellessani tuota huivia sohvan selkänojalla, siitä tulee mieleen lumienkeli. Ehkä se onkin tarkoitettu talveksi eikä kesäksi. Ikinä ei tiedä.

Puolivillainen hartiahuivi 
Lanka: Hjertegarn Woolcott (440g)
  Koukku: 5 mm
 Ohjeet: oma + Mother of the Bride / South Bay Shawlette.
Koko: 197*99 cm
Tehty: aloitettu 05/2015-valmis 01/2016

My Mother of the Bride shawl is finally ready. Do you remember the pain that I went through with it? All in vain I would say. The shawl is just perfect for the purpose I made it for. Now all we need are the summer evenings after a hot day. It is contradictory to think about that now as the temperature outside is almost -20 Celsius. But with handcrafts you can dream about all kinds of things. Now as the shawl is resting on the sofa I cannot prevent thinking that maybe the shawl is a snow angel and meant to be used in the wintertime. You never know.

Kaikki samaan koriin

En enää muista, mitä tarkoitusta varten olen ostanut vihreää ontelokudetta, koska minulla ei ole itselläni sille mitään käyttöä. Epäilen, että alun perinkin on ollut ajatuksena tehdä tästä läheiseen perheeseen virkattu kori, koska siellä tykätään vihreästä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Virkattu kori
Lanka: Eko Ontelokude (1 kg)
  Koukku: 8 mm
 Ohjeet: oma (yhdistelty Lankavan ohjeista)
Tehty: marras-joulukuussa 2015

Tähän ei tarvittu muuta kuin yksi vyyhti (n. 1 kg) paksumpaa ontelokudetta ja kasin virkkuukoukku. Kannattaa muuten olla tarkkana, mistä kuteensa ostaa. Meillä täällä päin on kude lankakaupassa yli kolmanneksen kalliimpaa kuin perinteisemmässä matonkudekaupassa. Se on jo sellainen hintaero, että se kannattaa huomioida, varsinkin, jos tekee jotain vähänkään isompaa juttua.

Yhdistin ohjeessa kahta mallia: Lankavan “Kahvallinen kori” ja “Virkattu kori”. Kun en osannut päättää, teenkö korin kiinteillä vai pylväillä, niin laitoin molempia - vuorotellen kerros kutakin. Tein kerrokset spiraalina ja yhdistin ne piilosilmukoin. Kun en osaa tehdä kerroksen vaihtoa nätiksi, niin koristelin "ongelman" piilosilmukkakuvioinnilla. Ennen koristelua olin taittanut yläreunan kaksin kerroin, koska matalammalle korille on ehkä enemmän käyttöä kuin ämpärimäiselle.

Valmis kori täytettiin mm. kynttilöin, Vallilan servietein, Mokkamestareiden joulukahvilla, mainiolla kotimaisella Napue-ginillä ja hyvällä tonicilla sekä hyvillä pähkinöillä. Tuttavaperhe sai korin jouluksi perinteisen kukan sijaan.

This is a self-made crocheted basket for friends. It is full of yammy items and other things. Candles and paper napkins are not meant to be eaten. 

Heijastusta

Tämä syksy on todellakin ollut harvinaisen pimeä. Lunta on saatu pariin otteeseen vain pariksi päiväksi kerrallaan, mutta muuten on oltu kuin mustassa aukossa. Kaikki valo katoaa johonkin mustaan reikään. Sen verran hirvittää tuolla pimeässä liikkuvat tummiin pukeutuvat hahmot, että piti alkaa hahmotella itselle ja koiralle parempia heijastimia. Koiran hihnassa ollut heijastinlangan jämäviritys oli kulahtanut semmoiseksi, että se oli parasta vaan leikata irti. Hankin heijastinnauhaa, josta virkkasin uuden virityksen. Taittelin heijastinnauhan heijastinpuoli ulospäin ja virkkailin menemään vapaalla tyylillä. Nyt meidän pitäisi näkyä paremmin!

Yllätyksenä tuli virityksen paino. Vaikka heijastinta ei ole kuin runsaat kymmenen senttiä, sen paino tuntuu selvästi remmissä. Alunperin mietin, että laittaisin lähemmäs koiraa toisen pätkän, mutta se nyt jäi vielä mietintään, kun tuostakin tuli selvästi tuntuva painon lisäys remmiin. Mutta pääasia on, että näymme selvästi aiempaa paremmin!

Täällä on näkynyt jo paljon tonttuja. Tämän perusteella voisi olettaa, että jotain julkaistavaa tulee ensi viikon jälkeen. Aivan toimettomana ei ole sentään oltu. Jotkut ovat jo saaneet lahjankin. Saadaankohan me muut mitään...

Finally it is so clear to me: now me and the dog will be more visible than before. The old self-made-thing had to be removed as it was all worn out. This new also-a-self-made-thing is a bit heavy, but that is the compromize for being visible. BTW, after next week it may be that some other items can be presented here, too. One member of the family has got a present already. Let's see if the rest of us get anything...

Ontelokudemakkaraa

Voi, voi, kun on niin monta mielenkiintoista työtä kesken ja niistä olisi kiva lörpötellä jotakin, mutta ajat ovat nyt tällaiset kuin ovat. Pitää pitää vielä suu supussa ja jutella jonnin joutavia. Kerrotaan sitten vaikka oma reseptini siihen, miten tehdään ontelokudemakkaraa.


Makkaraan tarvitaan yksi vyyhti ontelokudetta. Värin ja vahvuuden ei ole väliä, kunhan se miellyttää omaa silmää. Vyyhti pidetään sidottuna, joten kiinni pitäviä solmuja ei aukaista.

Lisäksi tarvitaan yksi ontelokuteiden pesupussi. Tässä reseptissä käytän ohuemmasta valkoisesta ontelokuteesta  virkkaamalla tekemääni suorakaidetta, jossa on pitkä ketjusilmukoista koostuva sitomisnaru. Pesupussin materiaalin ei ole niin väliä, kunhan se kestää vesipesun.

Kuvassa näkyvä teline ei ole makkaran teossa pakollinen, mutta sitä voi käyttää apuna makkaran teossa, jos sellainen kotoa löytyy.









Seuraavaksi ontelokuteen pesupussi asetellaan vyyhdin ympärille. Se sijoitetaan siten, että pussi kiertää vyyhtiä kauttaaltaan, sekä vyyhdin ulko- että sisäpuolelta.

















Pesupussi "ommellaan" vyyhdin ympärille auki olevalta sivulta. Pujottelunyörin tulee olla niin pitkä, että se riittää vyyhdin ympäri. Nyöriä ei kannata laittaa umpisolmuun, vaan sopivaan kohtaan sijoitetaan vetosolmu, jonka saa auki, kun makkara alkaa olla kypsää. Ylimääräisen nyörin voi pujotella sinne tänne.















Valmiiksi sidottu makkara näyttää tältä. Pesupussi asettuu vyyhdin ympärille löyhästi ja mahdollistaa kuteen EU-direktiivin määrittelemän vapaan liikkumisen pussin sisällä.

Sidottu pussi asetetaan veteen niin pitkäksi aikaa kuin koneesi 30 asteen hienopesuohjelma kestää. Mausteeksi voi laittaa pienen määrän pesujauhetta. Paljoa ei tarvita.

Aiemmin olen valmistanut makkaraa 60 asteessa, mutta kaupan täti kehotti valmistamaan makkaraa nykyään 30 asteessa. Niin se paperi sanoi. No, eivät kuteet ole 60 asteestakaan olleet moksiskaan, mutta kokeillaan tällä kertaa sallitulla lämpötilalla. Sinänsä tämä ihmetyttää, kun eikös kyseessä pitäisi olla täyttää puuvillaa sisältävä tuote, jonka kerrotaan vielä kutistuvankin. No, eiväthän ne ihmetyksen aiheet maailmasta lopu.

Kun pesukoneen jäljellä oleva aika on nolla minuuttia, otetaan makkara koneesta ja epäpujotellaan pesupussin nyöri auki. Sitten sijoitetaan sekä makkaran sisältö (vyyhti) että pesupussi lämpimään ja ilmavaan paikkaan kuivumaan. Kokemuksen mukaan pesupussi on kuivempi ennen vyyhtiä, jolloin sen voi käyttää seuraavan vyyhdin kuoreksi. Vyyhtiä kannattaa käännellä kuivumisen aikana pari kertaa. Noin vuorokauden marinoituaan myös vyyhti on läpeensä kuiva ja valmista kerittäväksi. Nam!

This is a recipe for tube-cotton-sausage. You need one coil of tube cotton and a self-made wrapper. Put the coil inside the wrapper, tangle the loose ends and put the sausage in your washing machine in 30 degrees. When the program has finished, take the coil out and unwrap the package. Leave the tube-cotton to dry. When its ready, just use it for whatever purpose you have acquired it for! Enjoy!

Syysunelmia

Jopa jotakin, kesä hurahti ihan muissa kuin käsitöiden merkeissä. Yhtään ei kiinnostanut katsella keskeneräisiä töitä, kun ne oli kaikki suunniteltu ja varattu ikään kuin hellekesän jutuiksi, joten niillähän ei menneenä kesänä tehnyt siis mitään. Koko into käsitöihin lopahti, ja yhtään työtä ei tainnut edistyä moneen kuukauteen. Mutta annas olla.

Kun illat alkoivat hämärtää ja sää kylmetä, huomasin taas naputtelevani mm. Novitan, Dropsin ja Ravelryn sivuilla. Käsityökirjat ja lehdet tuli kaivettua esiin. Erilaiset mallit sekä värien ja materiaalien kirjo alkoi olla taas viimeinen ajatus iltaisin ennen kuin uni tuli. Ja niin sitä oltiin taas koukussa. Kirjallinen lista kaikesta siitä, mitä aikoo tehdä, alkoi taas kasvaa.

Keskeneräisiä töitä on vaikka muille jakaa, mutta uudet projektit huutavat kovempaa puoleensa. Minkä sille tekee, kun nauttii suunnittelusta niin paljon. Tämän hetken tilanne on se, että aloitettuja, mutta keskeneräisiä töitä on viisi. Lisäksi suunnitelmia on aika moneen muuhun työhön, joista osaan on jopa lankojakin hankittuna. Tämän vuodenajan ongelma alkaa vaan olla se, että kässätyösuunnitelmista alkaa osittain tulla hys-hys-hommia. ;-)

Kesän aikana on tullut liikuttua korvat auki ja tarkasteltu lähipiiriä, mitä he voisivat olla vailla. Onneksi ei kukaan ole pyytänyt mitään, koska siitähän tulisi kauhea stressi, jos niin kävisi. On vaan kiva pähkäillä itsekseen salaisia juonia ja miettiä, että kumpi on pahempi: saajalleen tarpeeton lämmike vai se, kun tulee vain pyöriteltyä peukaloitaan. Vastaus tietysti riippuu siitä, mistä näkökulmasta tätä miettii. Minulle tuottaa niin suunnatonta iloa etsiä malleja, miettiä värejä ja sovittaa niitä korvien välissä yhteen. Aina parempi, kun keksin jonkun, joka voisi tarvita kyseisen hyödykkeen, jolloin tekemisestä tulee paljon mielekkäämpää. Aika itsekästä hommaa siis. Onneksi tarpeettoman hyödykkeen voi lahjoittaa vaikka SPR:lle tai myydä sen kirpputorilla.

Joka tapauksessa omissa nurkissa on riittävästi kaikkea kesken jäänyttä, jotka pitäisi saada valmiiksi ja viimeisteltyä. En vaan saa työtä puristettua valmiiksi, jos hoksaan tekoprosessin aikana jonkin hankaluuden, joka jää vaivaamaan. Tai ei sen tarvitse olla hankaluuskaan. Tarvitaan vain joku asia, josta tiedän, että lopullisesta työstä ei tule sellainen kuin mitä visiossani ajattelin. Siihen se motivaatio sitten lyssähtää. Jotenkin pitäisi vaan opetella tekemään työ loppuun saakka ja sietämään sitä epätäydellisyyden tilaa, joka "huonosta" työstä tulee.

Ensinnäkin kesken on viime postauksessa esitelty hartiahuivi. Vaikka kyseinen huivi ei ole valmis, niin sama malli on aloitettu aivan toisen tyyppisellä, fingering-vahvuisella langalla. Kun ensimmäinen viritys tehtiin kolmioksi, niin tämä toinen versio on lähes ympyrä istuvuuden parantamiseksi. Saa nähdä, millaisen tuloksen muutokset tuottavat.

Kolmanneksi keskeneräisten loputtomasta pinosta löytyy virkattu palamatto, johon on jo tehty muutama pala valmiiksi. Tämän ongelmana on nyt se, että kude on tosi paksua ja eri väreistä tulee eri kokoisia paloja (!). En tiedä, saisiko nämä jotenkin kastelemalla ja pingottamalla riittävän samankokoisiksi yhdistelyä varten vai mikä on ratkaisu ongelmaan. Niinpä tämäkin työ odottaa uutta inspiraatiota valmistuakseen.

Neljäntenä keskeneräisten listalla esittelen jo vuosia sitten pussinpohjalle jääneen kaulurin. Tein jo samalla mallilla aikanaan yhden kappaleen, mutta siitä tuli liian löpsö, joten ryhdistäydyin ja aloitin toisen oikeammilla silmukkamäärillä. Sitten kun työssä olisi pitänyt aloittaa merkittävä lisäysten teko, motivaatio lopahti. Ensimmäisestä versiosta tehdyt muistiinpanot näyttävät niin monimutkaisilta, että voipi olla, että tämä keskeneräinen työ menee purkuun.

Viidenneksi pussien syövereistä löytyy viime keväänä aloitettu villapusero. Kuvassa on puseron yksinäinen hiha, joka odottaa mm. paria itselleen. Etu- ja takakappale sillä jo olisi seurakseen. Kesäiltojen pusero piti tästä tulla, mutta enemmän taidettiin viime kesänä käyttää kunnon takkia, kun oli liian kylmä villapuserolle. Tai ei nyt aivan. Kunhan yritän keksiä jotain tekosyitä siihen, että työ ei edisty.



Tarkimmat ehkä jo huomasivat, että keskeneräisten kuvaussessioon tunkeutui myös yksi ylimääräinen tassupari. Kuvataanpa nyt nekin, kun ovat tuossa niin tarjolla. Näiden tassujen päällä oleva otus toki vie paljon aikaani pois muilta harrastuksilta, myös käsitöiltä. Mutta siitä en voi valittaa.

I have a long list of unfinished objects, which some people call UFOs. There are number of reasons why each of these items have not been finished. One of the reasons are those two paws in the last photo and the creature on them, as he manages to engage my time and energy quite effectively.

Morsiamen äiti odottaa helteitä

Ei, kyse ei ole naimisiin menosta eikä anopiksi ryhtymisestä. Minä en ole morsiamen äiti, vaan "Mother of the bride" on sen virkkausmallin nimi, johon innostuin jo keväällä. Mallin toinen nimi on "South Bay Shawl", mutta kumpikin nimi ja mielikuva olivat tällä kertaa kaukana siitä todellisuudesta, jossa olin tämän kässätyön kanssa.

Kaikki alkoi tosiaan jo aikaisin keväällä mukavan tuntuisesta langasta ja haaveesta saada jotain lämmikettä hartioille, kun sitä istuskellaan kesällä helteisen päivän jälkeen terassilla. Lanka on Hjertegarn:n Woolcott, joka on puoleksi villaa ja puoleksi puuvillaa. Se oli kaupassa niin mukavan tuntuista ja vielä konepestävääkin, joten en missään nimessä halunnut jättää sitä kauppaan.

Huiville löytyi kiinnostava ohje ja piirros surffaamalla ankarasti. Sitten tartuttiin vyötteen ehdottamaan nelosen koukkuun, joka oli tuntunut niin sopivalta edellisessä työssä (ks. virkattu päiväpeitto). Värkkäsin ja värkkäsin ja kohta oli 100 grammaa lankaa virkattu huivin aluksi. Mutta joku tuntui väärältä. Lanka ei luistanut koukulla sujuvasti, ja lopputulos ei ollut toivomani kaltainen. Sitten alkoi hillitön kokeiluvaihe, jossa vaihtelin koukkuja eri paksuisiksi. Kohta mulla oli 4,5 mm:n koukulla tehty samankokoinen huivin poikanen. Ei se tuntunut vieläkään oikealta. Ostin paremman, muissa töissä hyväksi havaitsemani vitosen koukun, mutta tilanne ei korjaantunut ollenkaan, vaan muuttui huonommaksi, jos mahdollista. Olin jo kyllästynyt koko työhön ja laittanut sen kokonaan syrjään, kun yksi yö vaan päätin, että teen sen vitosen koukulla, oli miten oli. Ostin halvan samankokoisen koukun, ja sillä sitten nitkutettiin puoli kiloa lankaa loppuun saakka. Nelosen koukulla lopputulos oli siistimpi, mutta liian tiivis. Vitosen koukulla osa säikeistä irtosi ilkeästi, mutta aikaansaannos oli sopivan letkeä olematta lötkö.

Työssä oli kuitenkin edelleen hankaluuksia. Välillä kipeät kädet estivät tekemisen, välillä kätköily tuli esteeksi kässätöihin. Helteitä ei kuulunut, joten mitään kiirettä ei tuntunut senkään puolesta olevan. Vähitellen työ kuitenkin valmistui. Viimeinen este on kuitenkin pingotus, jota työ odottaa edelleen. Mutta ehkä jonain päivänä tämän saa siirrettyä valmistuneisiin töihin ja esiteltyä tämän kunnolla, kun viimeistely on tehty.

Kesällä uumoilin, että tehdään työ sitten loppuun, kun ne helteet tulevat. Aina kun tuli mieleen, että pitäisikö se hartiahuivi viimeistellä, niin ulkona satoi vaakasuoraan ja asteita oli noin viisitoista. Eipä tullut senkään puolesta kiirettä. Odottelusta tuleekin siis odotettua pidempi, kun mennee ensi kesään ennen kuin työtä voi käyttää siinä tarkoituksessa, johon sen alunperin aloitin.

I wanted to make a shawl for the summer and sit under in in the evenings once the hot days are over. Well the hot days never came and the shawl is still unfinished. I managed to crochet half a kilo of half wollen half cotton yard in "Mother of the bride" aka "South Bay Shawl". I liked the pattern, but had a lot of problems finding a hook, which would allow smooth crocheting.

65000 silmukkaa myöhemmin...

Helmikuussa luulin, että edessä olisi pitkä päiväpeittoprojekti. Minulla oli mielessä, että tekisin päiväpeittoa yhden toisen projektin sivutuotteena, kun se toinen projekti ajoittuu sopivasti helmikuusta joulukuuhun tänä vuonna. Sitten kävikin niin, että en millään malttanut pysyä erossa tästä päiväpeitosta, kun olin saanut sen alulle. Virkattu päiväpeitto valmistuikin paljon odotettua nopeammin. Kolmesta keskeneräisestä työstä tämä nousikin kaikkein mieluisimmaksi ja valmistui, kun ne muut kaksi odottavat vieläkin päivää parempaa.

Helmikuussa tuli luotua Edelfeltin taulun inspiroimana visio päiväpeitosta, joka toistaisi taulun värejä ja meriaiheeseen sopivaa aaltokuosia. Malliksi valikoitui aaltomalli, joka kulkee myös nimellä "ripple pattern". Mallista on monta erilaista variaatiota, mutta tykästyin muiden valmiita töitä ihastellessa tapaan tehdä versio, jossa ei ole yhtään ketjusilmukkaa eikä reikää. Tämä päiväpeittohan tulee siihen ainoaan sänkyyn, jolle Koira saa meillä nousta. Koiran petiin ei laiteta mitään pitsimallia, vaan mahdollisimman tasaista pintaa. Malli sopisi vallan mainiosti myös torkkupeittoon, joten ehkä sellainenkin tulee tehtyä tällä kivalla mallilla jonain päivänä.

Tein valitsemistani "seiskaveikan" väreistä värisuunnitelman tekemällä minikokoisen mallin, johon virkkasin eri levyisiä raitoja. Mallin korkeus oli reilut 80 senttiä, ja alun perin ajattelin, että toistan mallin peitossa kolme kertaa. Kulta totesi kuitenkin, että peiton ei tarvitse olla niin pitkä, joten loppujen lopuksi malli kopioitiin peittoon 2,66 kertaisena. Itseä hieman haittaa, kun mallikerrat eivät mene "tasan", mutta en tiedä, kuinka moni huomaisi muutenkaan, että peitteessä on toistoa. Yritin tehdä värivaihtelun mahdollisimman satunnaiseksi.

Peitto on tehty enimmäkseen pylväillä, mutta halusin mukaan myös kapeampia raitoja. Niitä ei ole tehty kiinteillä silmukoilla, vaikka niitäkin kokeilin. Totesin kiinteät silmukat liian mataliksi, joten venytin niitä hieman korkeammaksi yhdellä ylimääräisellä langanvedolla (venytetty kiinteä silmukka). Reunaan yhdistelin kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukoita, joiden hellään huomaan upposivat myös ne lukemattomat langanpäät, jotka olisi muutoin pitänyt päätellä. Reunasta ei tullut niin nätti kuin olisin toivonut, mutta päättely ei myöskään houkuttanut. Reuna jää muutenkin patjojen alle, joten liekö tuon ulkonäöllä niin väliä.

Raitaa, raitaa, enemmän raitaa

Rivi ja väri kerrallaan pistelin menemään tätä työtä, jota tehdessä on katsottu eräskin osa sarjoista: "Isä Brown", "Sydämen asialla" ja "Kyläsairaala". Sen lisäksi on kuunneltu samalla äänikirjoja. Kulta alkoi jo jossain vaiheessa ihmetellä, että miten minä aina vaan sitä samaa työtä teen. Matematiikkanerona hän innostui laskemaan, montako silmukkaa työ vaatii ja päätyi lukuun 65000. Se hieman masensi, kun työ oli tuossa vaiheessa noin puolivälissä, mutta pitihän sitä jatkaa, kun vauhti oli päällä. Sain kovasti tsemppikommentteja matkan varrella.

Alussa minulla oli yli 20 kerää lankaa (á 150g), joista löytyi 8 väriä: luonnonvalkoista, beigeä, paria sinistä ja neljää harmaata. Lopullisen työn koko on noin 2,30*1,40 metriä. Painoa työllä on 2,450 kiloa. Virkkaus yhtenä kappaleena onnistui oikein hyvin, vaikka aluksi pelkäsin, että se olisi raskasta hartioille. Peiton paino oli kuitenkin paljolti sylissä, joten haittana oli lähinnä se, että välillä tuli hiki peiton alla virkatessa.

Sängynpeite
Lanka: Novita 7 Veljestä (2450g)
  Koukku: 4mm
 Ohjeet: oma (malli: ripple pattern)
Tehty: helmi-huhtikuussa 2015

Viimeinen vaihe eli pingotus oli vaikea ja se kesti ainakin pari viikkoa. Siitä oli yli toistakymmentä päivää pelkästään pingotuspuuskan odottelua, ja itse pingotus sujuikin parissa päivässä, vaikka teinkin sen kahdessa osassa. Alustana käytin kahta Biltemasta hankkimaani jumppamattoa, joita voi sopivasti sommitella oikean kokoiseksi, koska ne toimivat palapelin tapaan. Neulasin peiton alustaan puolet kerrallaan kosteiden pyyhkeiden alle yöksi, ja kyllä kannatti. Pinta näyttää nyt vieläkin kauniimmalta kuin ennen kostutusta.

Jotkut asiat ovat kuin pieni pala taivasta

Tämän työn valmistuminen on melkein tuskaa enimmäkseen siksi, että on vaikea luopua työstä, jota oli niin mieluinen tehdä. Sitä olisi ollut kiva virkkailla pidempäänkin, mutta tuolla kyllä odottaa ne pari muutakin keskeneräistä työtä ja jonkun verran lankaa on jo seuraaviinkin töihin. Ehkä tämä peitto täytyy siis luovuttaa varsinaiseen virkaansa eli Koiran makoilusängyn peitteeksi. Seuraava tuska on sitten se, miten peitto pidetään karvattomana, mutta siihen ei taida olla ratkaisua. Se on riski, jonka otin jo tähän projektiin ryhtyessä.

Kelpaa siinä nyt Koiran köllötellä

This was supposed to be a long term project, but I could not keep my hands off from crocheting this bedcover. First there were more than 20 rolls of yarn (each 150g) in 8 colours when I started this journey. I ended up with the bedcover in ripple pattern. In half way through my Darling made a calculation claiming that the end result will require 65000 stiches. But that is all history now, the final product is almost like having a piece of heaven at home. This bed is the only bed in our house, in which the Dog is allowed to take his nap. The next reason for a headache may be how to keep the cover as a hair-free-zone, but it might be that there is no solution for that available. Well, that was the risk worth taking.

Askartelua, paskartelua

Tämä käsityöharrastus on ihan hirrrveän tarrrttuva tauti ja se leviää mitä kummallisimmissa muodoissa. En olisi ikimaailmassa uskonut, että meikäläinen, joka on aina inhonnut askartelua, tarttuu moiseen puuhaan. Mutta nyt on joku askartelubakteeri tarttunut, kun on katsellut blogeja ja selaillut facebookin käsityöaiheisia ryhmiä. Niistä sekoaa pää ja näköjään vähän kädetkin. Olisikohan tähän jotain hoitoa saatavissa.

Ensimmäinen oire oli, kun löysin itseni lankakaupasta etsimästä jotain halpaa lankaa. Matkaan tarttui varmaan halvin mahdollinen lanka, Emilie baby garn (50% akryyliä ja 50% polyesteriä; värit 121 vaal.pun. ja 157 kelt.). Kassalla tunnustin ujosti, että ihan vain askartelulankaa tässä ostelen. Yritin sanoa, että en minä muuten tämmöistä muovista lankaa ostaisi. Ihan hävetti itseänikin. Mitään aavistusta ei vielä ollut, mitä näistä keltaisesta ja vaaleanpunaisesta langasta (siis ihan oikeasti pinkkiä, yök) tulisi.

Toisessa kaupassa tuli mukaani Eri Keeperiä (D3-tasoista, joka kestää hieman enemmän kosteutta kuin tavallinen) ja kaksi (siis oikeasti useampi kuin yksi) pakettia helmiä. Helmien kanniskelu kaupassa osoittautuikin katastrofiksi, kun toisen helmipaketin sanka irtosi liitoksistaan ja koko rasia putosi lattialle räjäyttäen sisältönsä pitkin kaupan hyllyväliä ja hyllyjen alusia. Sen verran isosti taisi päästä melkein kirosana tai vastaava, että hetken päästä paikalle ilmestyi oikeasti hyvin sydämellisen oloinen myyjä, joka auttoi minua keräilemään helmet ja muutaman sormiin tarttuneen villakoiran takaisin astiaan. Taas hävetti, että minäkö muka askarteluostoksilla. Ei kun muuten vaan levittelen nämä sisällöt tänne testatakseni, auttaako kukaan niiden poiminnassa. Hyvin toimi. Sain mukavaa palvelua.

Kotona tartuin lankaan ja kolmosen koukkuun, ja ensimmäisenä langasta putkahti esille munan muotoinen rätti. Venyttelin sen jo aiemmin syödyn Angry birds munan kotelon päälle. Mainittakoon muuten se, että Angry birds munassa ei ollut lainkaan suklaata, vaan vain muutama aivan jauholle maistuva kammottava karkkia muistuttava nökäre. Myös ns. lelu oli aivan surkea. Hökötys oli tehty Kiinassa ja toi mieleen kyseisessä maassa koetun savusumun. Karkki maistui aivan samalta kuin se Kiinassa koettu saaste. Mutta munan muovinen kuori kelpaa komeasti liimatärkkäyksen tueksi. Silti en ostaisi ainuttakaan tällaista munaa lisää ja harmittaa, että ostin nämäkin. Mutta tämä oli siis sivujuonne munien teossa. Lakkasin virkatun rätin Eri Keeper-vesi seoksella ja odotin vuorokauden: kas sieltähän tuli etäisesti netissä näkemäni munan mallinen otus, jonka sisään voisi laittaa tipun tai munan tai jotain.

Virkkailu näiden halpojen lankojen kanssa jatkui. Olivat muuten hirveitä virkata, kun säikeet erosivat toisistaan jatkuvasti. Onneksi ei harmittanut, kun kyse oli vain hetkellisestä mielenhäiriöstä ja koeluontoisesta askartelusta. Koukulta ja liimapurkista putkahti vielä suklaamuna-astia ja toinenkin. Jo kerran pudonneet helmet putosivat uudelleen mm. koivunoksien joukkoon. Taisi oksien joukossa olla muutama pajukin, mutta kissoja niissä ei näkynyt. Sisällä taidetaan saada niihin lehdet eikä kissoja, mutta näyttäähän tuo mukavalta tuo vihreä silti. Tässäpä sitten pääsiäisaskartelu-paskartelutuloksia:



Virkatut munakorit



Virkatut muna-munat seinällä ja puiset helmet oksissa

Taisivat nämä kaikki olla jotain sijaistoimintoja sille, että tulisi tehtyä noita kolmea muuta keskeneräistä työtä. Keskeneräisiä töitähän saa olla kulloinkin vain kaksi. Nyt niitä oli aika monta. Ja koskaanhan en askartele. Jälleen kerran: koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Mihin ihmeeseen tämä harrastus minua oikein kuljettaa. Seuraavaksi varmaan teen niitä kaikkien väkästelemiä tiskirättejä, joita en ymmärrä ollenkaan. Minusta tiskirätin pitää olla mikrokuitua, kun se puhdistaa niin hyvin ja kestää tosi kovista pesuista huolimatta ikuisuuden. Miksi ihmeessä siis ostaisin jotain viskoosilankaa, jonka teossa käytetään tiettävästi vahvoja kemikaaleja ja tekisin siitä rätin. En ymmärrä. Mutta viikko sitten en ymmärtänyt näiden pääsiäisaskartelujenkaan päälle. Nyt ei ole ihan lääkitykset kohdallaan, mutta ehkä ne saataisiin takaisin kohdilleen niin, että jäljelle jäisivät vain "normaalit" diagnoosti: neuloosi ja virkkuuporoosi. Kaikki tämä muu on ihan ylimääräistä. Vai mitä.

Pääsiäiskoristeita
 Lanka: Emilie baby garn
 Koukku: 3
Ohjeet: omat ja muiden sovellettuna

Hyvää pääsiäistä!

And a very happy easter to you, too! One could never believe, that this person would start making hobby crafts, but I did. I made two egg-shaped units for easter eggs and two basket shaped units for what else than easter eggs, too. Then I decorated some birch branches with wooden beads. Maximum performance with my skills, I would say. I hope to get the medication right so that I would not need to make this kind of efforts in the future.

Pitkä päiväpeittoprojekti edessä

Tammikuussa tuli laitettua alulle useampiakin projekteja. Kun tuo suunnittelu ja ideointi on usein koko projektin parasta antia, niin siitä pitää ottaa kaikki irti. Tammikuun postauksessa mainittu taulu intoutti aloittamaan takkahuoneen maton lisäksi myös sängynpeitteen teon samaiseen huoneeseen. Peitteen värisävyt tulivat seinälle ripustetusta Vallilan kangastaulusta, joten värien valinnalla ei tarvinnut vaivata pientä päätään.

Kaikki sävyt löytyivät helposti markettien hyllyistä, kun sopeutui siihen, että värien ja sävyjen on löydyttävä 7 Veljestä langoista. Langaksi halusin mahdollisimman luonnollisen materiaalin, koska sängyllä loikoilee enimmäkseen koira. Akryylilanka, joka ehkä muutoin olisi peitteeseen ok, käsittääkseni sähköistyy, mutta en halua koiralle napsauksia, kun se köllii ja kellistelee sängyllä. Toisaalta 7 Veljestä langan tekokuitu tekee lankaan sellaista kestävyyttä, jota se tässä kaipaa juuri siitä samasta syystä. Koira saattaa raapia joskus petiään, joten langan täytyy kestää tämä. Toivottavasti materiaalivalinta oli oikea.



Villalangat sängynpeitteeseen

Muut sävyt tuntuivat ihan hyvältä, mutta en ollut yhtään innoissani sarjan beigestä. Se on sellainen minusta likainen väri, mutta parempaakaan ei ole nyt tarjolla. Toisaalta väri on semmoinen "luonnollinen", joten se saa nyt kelvata. Muut värit ovat minusta oikein mukavia: luonnonvalkoinen, neljä eri harmaata, farkun sininen ja vaalean sininen.



Aaltoja (ripple pattern)

Mallia mietin pitkään. Minua on kutkuttanut pitkään tehdä jotain kuusikulmioista, mutta tuon mallina olleen taulun aihe on enemmän tuollainen luontojuttu kuin mikään graafinen asetelma. Siksakkiakin mietin, mutta sekin on mielestäni liian jyrkkä muoto tähän. En myöskään halunnut reikäistä mallia, kun juuri niihin koloihin koiran kynsi voisi tarttua. Niinpä mentiin meriaiheisesti aaltoa päin (ripple pattern), josta löytyy minusta ihanat kuvat ja ohjeet attic24-blogista. Halusin hitusen pidemmän aallon kuin attic24:n mallissa, joten mulla on kavennysten ja lisäysten välillä viisi pylvästä neljän sijaan. Muutin aaltojen suuntaa siten, että molemmat reunat päätyvät "alas". Näin päin päättyvä reuna oli minusta helpompi toteuttaa kuin se, jossa reuna päätyy "ylös". Tässä välttyy ikävältä ketjusilmukan reiän hakemiselta, kun jokaisen pylvään saa tehdä oikeaan silmukkariviin, eikä käännöksen ketjuun. Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Kun edessä oli oletettavasti pitkä projekti, maltoin kerrankin tehdä myös mallipalan. Siinä kokeilin, miten sommittelisin raidat ja värit keskenään. Halusin sekoitella eri levyisiä raitoja, millä saisin tietyt värin yliedustettua skaalassa. Halusin myös tehdä myös minipieniä raitoja, mutta kiinteät silmukat eivät toimineet pylväiden joukossa. Yhdestä kerroksesta tuli liian kapea ja kahdesta liian leveä. Kapeaan raitaan käytetty silmukka oli loppujen lopuksi joku ihmeen venytetty ketju- tai kiinteä silmukka tai mikä se nyt olikaan. Jostain perustekniikkakirjasta löysin sellaisenkin. Ei ole tullut ennen käytettyä sellaista, mutta tähän se vaikutti oikealta ratkaisulta. Kannattaa siis aina välillä palata ihan niihin perusjuttuihin, kun niistä saa työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisuun.




Mallipala esikuvansa oikeassa laidassa

Mutta nyt on kasassa saavillinen lankakeriä, koukku ja mallipala. Sitten ei tarvitse virkata kuin reilu kaksi metriä moista mallia riittävän leveänä. Aika pitkä projekti siis. Eikun virkkaamaan. Saapa nähdä, milloin tämän työn voi kuitata keskeneräisestä valmistuneiden pariin. Varsinkin kun on ne kaksi muutakin projektia (matto ja villapaita) työn alla.

I want to make a blanket for a sofa used mainly by  the dog. This demanding user requires high quality solutions for the bed cover: natural material (wool), no holes in the pattern (the nails might slip into them too easily) etc. As the starting point for this work is the painting on canvas, it was easy to select the colours. This is shouting for waves instead of zig-zag or other more graphical pattern. This is definately a long project, as it requires crocheting for over two meters. 

Taulusta mattoon

Kuten oli jo aiemmin puhetta, Edelfeltin taulusta suunnistetaan kohti sini-harmaa-beige -sävyistä takkahuoneen mattoa. Sen suunnittelu onkin ollut pitkä ja monivaiheinen projekti ennen kuin toteutus alkaa hahmottua. Ensimmäinen haaste oli materiaali. Ihan ensimmäisenä ajattelin tehdä maton ontelokuteesta, kun se oli tullut tutuksi ennen joulua. Mulla oli pari vyyhteä ontelokuitua, jolla testasin materiaalin valmistelua virkkauskäyttöön. Kun tajusin, että materiaali kutistuu reippaasti pesussa, halusin kokeilla, miten kutistaminen onnistuu pesukoneessa ja kuivausrummussa. Ja onnistuihan se - toisaalta. Pesin ensin vihreän vyyhdin, ja hermoa alkoi kiristää, kun näin, millaiselle sökkyrälle vyyhti meni rummussa. Jos edessä olisi matollisen verran kudepyykkiä, vyyhtien oikominen vaatisi pidempää pinnaa kuin mikä mulle on suotu. Sitten mentiin suunnitelmaan B, joka vaatikin pidempää valmistelua.

Sotkuista vihreää, mutta pesupussin ansiosta suorempaa beigeä

Virkkasin valkoisesta minikuteesta vyyhdille pesupussin, jossa pesin beigen vyyhdin. Tein pesupussiin pitkän nyörin, jolla solmin pussin riittävän tiukalle vyyhdin ympäri. Pussi pyöri mukana myös kuivausrummussa. Kun levitin lähes kuivan vyyhdin vielä rättipatterille, poistin pesupussin vyyhdin päältä. Heti näki, että vyyhti oli lähes sellainen kuin se oli ollut ostettaessa paitsi, että kutistunuthan se selvästi oli. Jatkossa pesen vyyhdit aina näin, jos tulen tehneeksi niistä jotakin. Ei sen pesupussin olisi tarvinnut olla niin vahvaa materiaalia kuin mitä minikude on, mutta sitä sattui olemaan mulla saatavilla, joten mun verkkokassi on nyt sitten sitä.



LP-lankakeriä ja linssilude, jonka lelukori on nyt väliaikaisesti muussa käytössä (sori)

Makustelin materiaaleja matonkudekaupoissa ja päädyin lopulta ostamaan ontelokuteet Tampereen Poppanavakasta. Kuteet olivat mielestäni siellä kohtuuhintaisia verrattuna moneen muuhun paikkaan, ja halusin ostaa kuteet kuitenkin niin läheltä, että pääsisin hypistelemään niitä ennen ostopäätöstä. No, kuinkas sitten kävikään. Kaupan valikoimista löytyikin yksivärinen LP-tyyppinen kude aika pitkillä lenksulangoilla, mutta siinä oli mun työhön juuri sopivat värit. Juttelin myyjän kanssa ja kyselin, millaista kude olisi virkata. Tästä ei oikein ollut kokemusta, joten loppujen lopuksi otimme molemmat sitä koevirkkaukseen. Ensimmäiset yritykset olivat karmaisevat, ja myyjäkin sanoi samaa. Oletteko koskaan virkanneet sokkona? Kudetta virkatessa ei nähnyt yhtään, mitä oli tehnyt! Ja purkaminen oli vielä vaikeampaa kuin tekeminen. Siinä tuli aika monta iltaa väkerrettyä kuteen parissa. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, koska oli rakastunut kuteen väreihin ja sävyihin. Ajan kanssa homma alkoi toimia, kun tottui siihen, että virkkaus menee käsikopelolla eikä silmillä. Myyjäkin oli saanut mallivirkkauksen tehtyä, joten liikkeestä löytyy nyt mallimatto kyseisestä materiaalista.

Koepaloja

Enää ei ollut kuin yksi haaste: millaisella mallilla mentäisiin. Kuteen olomuoto oli huomioitava mallissa. Koska pelkään käsieni jaksamista raskaan maton kanssa, haluan ilman muuta tehdä palamaton. Tein aika monta erilaistakin testipalaa, jotka pikku hiljaa ohjasivat oikeaan suuntaan. Aika pian tuli selväksi, että en halua paloihin reikiä. Ympärivirkattu palakaan ei tuntunut täydelliseltä - ja täydelliseen tietysti tähdätään. Sitten tein neliöt edestakaisvirkkauksella: *1ks, 1 kjs* 1ks jne. ja toisella kierroksella sitten päinvastoin *1kjs, 1ks kaareen* 1kjs jne. Tämä vaikuttaisi mahdolliselta mallilta. Testasin myös palojen yhdistämistä, mutta vieläkään en tiedä, miten loppujen lopuksi sen teen. Tämä on ollut jo toistaiseksi työläs prosessi, mutta olen vielä toiveikas lopputuloksesta. Muutama pala on valmiina, ja niiden teko ei kestäkään kovin kauan, joten sen puolesta tästä voisi vaikka virkattu mattokin syntyä.



Hyväksytyt mallipalat

Heading from the painting towards the rug. It has been a long process with the selection of colours, materials and pattern. My projects are always actively accompanied by the Dog, who thinks that he should be photographed instead of these stupid wefts, which are now all over the place - they have taken over even the toy basket. Poor Dog!