Tulinen myrskylintu

Jatketaan taas vuoden 2019 neuleiden esittelyä, kun ovat vähän viivästyneet...

Neuleystävät ovat ihania. Eräältä ystävältä sain merino-silkkisekoitelankaa, jonka väri vaan oli niin makea, että minua poltteli tehdä langasta jotain itselleni. Lanka oli kartiolla, joten en ihan tarkkaan tiennyt, paljonko sitä oli ja millaiseen työhön se riittäisi. Koitin kuitenkin laskeskella metrejä, mutta se arviointi taisi mennä metsään. Sain tulokseksi, että lanka olisi noin sporttia, mutta se taitaa olla kuitenkin paksua DK:ta. Motivaatio langan muuttamiseen huiviksi tuli Tour de Shawl -yhteisneulonnasta.

Malliksi valikoitui Ulla-nettineulelehdessä julkaistu Myrskylintu. Olin jo tehnyt lace-langasta saman ohjeen kertaalleen.  Ohuella langalla malliin piti neuloa tuplamäärä rivejä, jotta siitä tuli riittävän suuri. Vähän samoin meinasi käydä tämän paksunkin langan kanssa, joten jatkoin reunaa paljon ohjetta pidemmälle. Vaikka malli on kiva, niin minun käsialallani tarvitsen siihen paljon suuremmat puikot.

Vaikka lanka oli hieman omalaatuista, tykkäsin lopputuloksesta niin paljon, että käytin huivia isännän synttäreillä, joilla minulla oli päällä oranssi silkkinen mekko. Oikein hyvän asun muodostivat mekko ja tämä pirteä huivi. Jos voisi juhlia vappua, niin huivi olisi oikein hyvä myös siihen tarkoitukseen. Voisin jatkossa harkita Myrskylinnun tekemistä vielä kertaalleen, koska pidän ohjeesta kovasti.

Knitting friends are just the best. I got merino-silk yarn from a knitting friend. I made my second Myrskylintu-shawl with that yarn. I had some difficulties to figure out the weight of the yarn and I estimated it to be much thinner than it is. But I like the shawl so much that I wore it to my husband's birthday celebration last year. If we could celebrate 1st of May, this would be a great accessory for that party also. It may even be that this is not my last Myrskylintu. I find this pattern, which has been published in a Finnish knitting web-magazine Ulla, very addictive. 

Rasti seinään

Nyt on kyllä varmaan joku virus tarttunut, kun blogiin ilmestyy uusi postaus. Päiviin on yhtäkkiä ilmestynyt enemmän aikaa, jolloin pitää istua kotona hiljaa, ettei muiden työnteko häiriinny. Jostain syystä pelkkä neulominen ja  neulepodcastien kuuntelu eivät enää riitä, vaan tuntuu oikealta käyttää aikaa myös kirjoittamiseen. Ehkä se johtuu siitä, että neuleaikaa on vähintäänkin riittävästi, ja välillä pitää saada käsille vähän muutakin tekemistä. Muuten menee ihan jumiin. Kirjoittaminen sujuu minulta aiemman työkokemuksen perusteella niin sujuvasti, että se ei rasita käsiä ollenkaan.

Hyödynnetään tämä aika vaikka siihen, että tehdään sarjaa jo tehdyistä töistä. Melkein koko vuosi 2019 on raportoimatta blogiin. Kaikki työt kyllä löytyvät Ravelrystä, joka on nykyään minun neulepäiväkirjani. On se niin kätevä! Näistä blogipostauksista tulee siis lyhyitä ja toivottavasti myös ytimekkäitä.

Halusin tehdä tädilleni huivin syntymäpäivälahjaksi, ja malliksi valikoitui Alistair's Rose Pi Shawl. Yhtenä motiivina oli tuohon maailman aikaa meneillään ollut Tour de Shawl -yhteisneulonta, jonka kuukauden tavoitteena oli tehdä jotakin pyöreää ja liittää työhön helmiä. Nämä molemmat vaatimukset toteutuivat kyseisessä huivissa. Minulle ei valitettavasti jäänyt yhtään kunnon kuvaa huivista valmiina, mutta muutama ei niin hyvä otos tuli napsittua pingotusvaiheessa. Ihan kiva kokonaisuus tästä tuli. Ainoa asia, joka ei ole niin mukava, on se, että lanka (Drops Lace) on aika sähköistyvää.

This is time to do something really exceptional. For me that is to write an update to my knitting blog. Almost all projects from 2019 have not appeared in the blog yet, but maybe I now take the opportunity to write stories about them. My main diary for my projects is Ravelry nowadays. That is why these coming posts will most likely be fairly short. I wanted to knit a shawl for my aunt for her birthday. Due to the deadline I do not have any pictures of the shawl completely ready, but I have a few shots of it when blocking it. Enjoy!

Toinen Lumiruusu

Olin jo puolitoista vuotta sitten tehnyt yhden Lumiruusu-huivin Ulla-neulelehdestä (01/08). Tykkäsin huivin yksinkertaisesta mallista, mutta käyttämäni lanka oli niin karkeaa, ettei huivia ole tullut käytettyä kertaakaan. Ulkonäöltään huivista kyllä tuli jo ensimmäisellä kerralla oikein mieluisa, mutta minkäs teet, kun iho ei kestä sukkalangoista tehtäviä huiveja.

Toisella yrittämällä tein huivin Wetterhoff Silvia-langasta, jonka värisävyyn 918 ihastuin ikihyviksi Suomen Kädentaidot-messuilla viime vuoden marraskuussa. Punaisessa värissä on sen verran ripaus oranssia, että väri ei ole sellainen tavallinen joulun punainen, vaan jotain paljon ihanampaa. Langassa on myös ihana kiilto, jota ei kuitenkaan ole liikaa.

Lanka tuntuu käsiin ihanalta, ja sitä oli ihana neuloa. Monet silkkivilla-yhdistelmät sähköistyvät helposti, mutta tässä langassa tuo ikävä ominaisuus oli lähes olematonta. Ohut cobweb-vahvuinen lanka tuntui sormissa ensin oudolta, kunnes opettelin uuden tavan pitää lankaa vasemmassa kädessä. Olen sittemmin käyttänyt tuota uutta tapaa myös muiden lankojen kanssa. Saan sillä tavalla pidettyä langan paremmin tasaisella kireydelläkin. Oppia ikä kaikki.

Tein tälläkin kertaa huivin alkuosaan samat modaukset kuin aiemmin. Tein lisäyskerrokset tiheämmin, jotta huivista tulisi enemmän pyöreän muotoinen ihan puolipyöreän sijaan. Käytin huivissa aluksi 3,0mm puikkoja, joita kasvatin aina 4,00mm kokoon asti. Minun kireä käsialani voisi kyllä vaatia vieläkin isomman puikon jopa ohueeseen pitsilankaan. Huiville tuli vahvan blokkauksen jälkeen kokoa n. 145x75 senttiä, joten minulle olisi kyllä kelvannut vielä isompikin huivi.

Tämäkin huivi tuli tehtyä Tour de Shawl -yhteisneulontaan. KAL kesti maaliskuun loppuun, joten se on tältä erää ohi. Mutta jo kaksi touria selvittäneenä (ensin puoli vuotta paitoja, sitten kuusi kuukautta huiveja) sanon vaan, että "Ou jee!".

Faktat: Lumiruusu II, Lanka: Wetterhoff Silvia, Menekki: 85g, Puikot: 3,5, 3,75 ja 4,00mm (Zing), Ohje: Lumiruusu (Altocumulus), Tehty: 01.-29.01.2019

This is my second Lumiruusu-shawl. My 1st shawl was made of sock yarn, which was not the best choice, as it irritated my skin. But this time I did not take any chances. I acquired some Silvia silk-wool-yarn from Wetterhoff. It was just perfect for this project. The colour is such a beautiful red without a reference to Christmas.  Still I could have liked a little bit bigger shawl, which means that I could use even bigger needles for lace yarn. 

Muistellaanpa vuotta 2018 (2/4)

Jatketaanpa viime postauksessa aloitettua viime vuonna tehtyjen käsitöiden muistelua. Kun kevään paitahulluttelu oli ohi, siirryin siitä melkein heti huivihullutteluun. Vuonna 2018 tekemistäni 25 työstä 8 oli huiveja. Ensimmäiset työt oikein lensivät puikoilla, kun paitojen jälkeen oli niin kiva tehdä jotain erilaista. Tosin töitä siivittivät myös deadlinet, koska tulossa oli ainakin ylioppilasjuhlat ja parit synttärit. Lisäksi jonoon oli pesiytynyt monta huivimallia, joita on vaan tehnyt mieli kokeilla.

Tekemäni huivit olivat: Ethereal Bliss, Myrskylintu, 3 * Wonder Woman Wrap, Nurmilintu, Meadow Grass ja Gravity of Color Wrap (tätä huivia ei vielä ole raportoitu blogiin). Ilmeisesti olin valinnut ohjeet aika huolella, koska tykkäsin niistä kaikista todella paljon ja voisin kuvitella tekeväni minkä tahansa näistä uudelleenkin - jopa hauskan Wonder Woman -huivinkin, joita tein jo kolme.

En ole itse mikään huivi-ihminen, kun huivi, vilkas koira ja runsas metsäretkeily eivät oikein sovi yhteen. Useimmin minun tulee pidettyä huiveja hartioilla käsitöitä tehdessä, kun kässänurkkaukseni on valon vuoksi ikkunan edessä ja huivi suojaa kivasti vedolta. Kesän huiveilun jälkeen olikin hieman huvittavaa, että syksyllä alkoi "tour de shawl" samaan tapaan kuin mitä edellisenä talvena oli "tour de sweater". Huivineulonnalle ei siis saatu loppua, vaan lähdin taas innolla mukaan. Siihen nähden, kuinka vähän itse käytän huiveja, jonoon löytyi vähän liiankin helposti läjä huiviohjeita, mutta onneksi niitä voi antaa vaikka joululahjaksi. Tarkemmat tiedot huiveista ja tiedot tour de shawlista löytyvät Ravelrystä.

Considering that I am not really a shawl girl, I knitted more than enough shawls last year. Out of my 25 completed project 8 were shawls. But the amount is not really a problem, when there are birthdays, graduation parties and Xmas, which assist in giving the shawls away for special persons in my life. And I have noticed that I seem to need a shawl in my knitting corner, which is close to a window and I feel a draft there every now and then. Wearing a warm shawl when knitting is so comfortable. Details about my shawls and "tour de shawl" can be found in Ravelry (tour info unfortunately only in Finnish).

Heidiä pukkaa taas

Vaikka lankavarastossa on lankoja moneen lähtöön, niin tartun luontevimmin niihin varsinaisiin aarteisiin. Kun näytti siltä, että Louhittaren Luolan Tuulen tyttärestä olisi sen verran jämiä, että niistä voisi syntyä huivi, niin minäpä ryhdyin tuumasta toimeen. On niin kätevää, kun voi Ravelrystä etsiä omien jämien määrille sopivan mallin. Lankojen menekki näytti juuri sopivalta Heidi Alanderin Meadow Grass:ssa, jonka olen halunnut tehdä muutenkin. Kun edellinen huivini oli Heidin Nurmilintu, niin saman suunnittelijan huivilla jatketaan kesäneulontaa.

Minulla on jo villapaita Tuulen tyttärestä, joten värit Kelo ja Kallio olivat jo ennestään tuttuja. Mutta jälleen kerran sain havaita, että raidoittamalla lankoja tutuistakin väreistä tulee esiin jotain aivan uutta. Näinhän käy myös kuljettamalla työssä kahta lankaa yhtä aikaa, mikä on myös erittäin inspiroivaa, kun värit sulautuvat toisiinsa joskus aivan arvaamattomalla tavalla.

Kelot kalliolla

Lanka: Louhittaren Luola Tuulen tytär

Menekki: 126 g

Puikot: 5,0 mm cubics

Ohje: Meadow Grass

Tehty: 22.-29.07.2018

Niin makea oli näiden kahden värin yhdistelmä, että huivin valmistumisen jälkeen minulle on tullut pakkomielle purkaa viime talvena tekemäni paita ja tehdä siitä ainakin osin samalla tavalla raidoitettu kuin tästä huivista. Minä en ole harrastanut lankojen värjäämistä (ainakaan vielä), mutta onneksi näitä värileikkejä voi tehdä muutenkin. Tuo väri-inspiraatio oli parasta, mitä sain tästä projektista. Jostain syystä huivi on kuitenkin vältellyt käyttöä. Se johtunee kuitenkin enemmän huivin mallista kuin materiaalista, väristä tai muusta sellaisesta. Tai sitten huivi vain odottelee sopivia kelejä.

PS. Tämä on sitten viides valmis huivi toukokuun jälkeen eli viisi huivia kolmeen kuukauteen. Ei paha.

Sometimes it is hard to predict, which aspect of your project will be the most interesting one. Sometimes it may be the design or the material. But when continuing my shawl flow with Meadow Grass (another shawl by Heidi Alander), I was blown away with the way these two colours merged to each other. I used Kelo and Kallio from Louhittaren Luola, and I knew the colours from the past, as I have knitted a sweater out of them. But thin stripes of two interesting colors formed a even more interesting colour. Now I am mesmerized by the idea that I will rip my colour block sweater and make it again with stripes. I must be crazy. 

Joka nainen tarvitsee Nurmilinnun

Neuloin kerran Nurmilintu-huivia käsityötapaamisessa. Siellä syntyi mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten jotkut ohjeet ovat niin suosittuja, ja kuinka ohjeen menestystä on vaikea ennakoida etukäteen. Joistakin jutuista vaan tulee lähes ilmiöitä, kun Ravelry ja some levittävät ilosanomaa pikavauhtia. Kun tiedossa on kiva, helppo, ilmainen, käytössä kätevä ja tehtäessä hauska ohje, niin ei ole ihme, että sanoma on levinnyt joka puolelle maapalloa. Niin on totisesti tapahtunut Heidi Alanderin Nurmilintu-ohjeelle, josta on tehty jo lähes 7000 projektia Ravelryyn.

Everybody Needs One

Lanka: Louhittaren Luolan Tuulen tytär

Menekki: 92 g

Puikot: 4,5 mm cubics

Ohje: Nurmilintu

Tehty: 13.-24.07.2018

Minun Nurmilintuni lähti kehittymään puseroprojektista jääneestä jämälangasta. Neule oli täydellinen kesäneulottava, ja sitä voi neuloa kyläilyn, kässätapaamisen ja hellehuokailujen lomassa. Koska keli oli viime heinäkuussa niin tukahduttava, niin ihan koko aikaa ei pystynyt neulomaan. Silti huivi syntyi vajaassa parissa viikossa, että ihan hups vain.

En ole aiemmin ollut oikein huivi-ihminen, mutta Nurmilintua on tullut käytettyä paljon. Se on täydellinen huivi siihen, kun tämmöisellä vanhalla ihmisellä alkaa paikkoja kolottaa vedosta, niin Nurmilinnulla voi lämmitellä kolottavaa kohtaa. Eräänkin kerran huivi ansaitsi paikkansa olkapäälläni, kun autossa ilmastointi huusi hoosiannaa viime kesän helteillä. Ja mukavana asustehuivina se kulki mukana monessa menossa. Kätevä käyttöhuivi siis. Pitäisi varmaan tehdä toinenkin. Joko sinulla on oma?

Nurmilintu is a Finnish shawl phenomena, which has spread all over the world. It is hard to predict, which patterns will be a great success, but this easy, fun and extremely useful shawl has definitely become one. There are almost 7000 projects of this shawl in Ravelry. Despite of the extremely warm weather this summer, this small shawl climbed on my needles. It was such an easy knit that it was ready in no time, in less than two weeks. Although I am not good at wearing shawls, this one has been used a lot already, as it is so wearable in many situations. I should really make another Nurmilintu for myself. Do you have one already?

Ihmenainen-huivi ihmeelliselle naiselle

On veikeä tunne, kun ohjeen nähdessään tietää heti, kenelle se pitää neuloa. Kun näin ensimmäistä kertaa Wonder Woman Wrap -huivin, minulle tuli heti mieleen rakas ystävä, jonka kanssa on vietetty paljon laatuaikaa viime vuosina. Wonder Woman Wrap viittaa tietysti naispuoliseen sarjakuvasankariin, mutta laajan yleisön tietoon tämä sankari saattoi pikemminkin tulla viime vuonna julkaistun elokuvan myötä. Wonder Woman on luotu samaisessa puljussa, jossa myös Batman ja Teräsmies ovat syntyneet. Ihmenaisen asussa on iso W-kirjain, ja tämä kirjain koristaa myös huivia varsin näyttävällä tavalla.

Ihmenainen

Lanka: Drops Baby Merino

Menekki: 173 g

Puikot: 4,0 mm cubics

Ohje: Wonder Woman

Tehty: 13.-24.07.2018

Wonder Woman huiveja on tehty maailmanlaajuisesti vuodessa jo yli 2000, mikä osoittaa ohjeen menestyksen. Kun huivin ohjeessa on tarjolla pari kokoa, se laajentaa potentiaalista käyttäjäkuntaa, kun osa tykkää pienistä ja osa isoista. Ohje on siinäkin mielessä hauska, että se löytyy sekä neulottuna että virkattuna versiona. Molempia olen nähnyt livenä tai melkein livenä podcastaajien tekemänä. Jälleen kerran täytyy tunnustaa, että podcastit ovat toimineet inspiraationa tällekin käsityölleni. 

Vaikka en ole erityisesti pehmeän merinon ystävä, tähän huiviin se sopi täydellisesti. Huivi on todella mukavan mallinen ja se houkuttaa kääriytymään huivin lämpimään syleilyyn. Myös ainaoikein-pinta tekee tuntumasta pehmeän, joten huiviin voi uppoutua hyvillä mielin. "Aito" Wonder Woman Wrap tehdään tietysti puna-keltaisena, mutta minä päätin tehdä huivin hieman hillitymmän värisenä. Väriyhdistelmä oli ilmeisen onnistunut, kun sain siitä kiitosta aina Etelä-Koreasta asti. Tämä neulojayhteisön kansainvälisyys on aivan mahtava juttu!

Wonder Woman Wrap is a pattern, which can be either knitted or crocheted. When the pattern offers two different sizes, it attracts a much wider audience as some like it small and others large. When I saw the pattern for the first time, I immediately knew to whom I would knit it. The Wonder Woman Wrap is originally red and yellow, but I chose much more neutral colours. Obviously the colour combination was quite ok, as I got some nice comments about it all the way from South Korea. This international knitting community does not stop to amaze me time after time!

Ei todellakaan mikään myrskylintu

Edellinen postaamani huivi meni ylioppilaslahjaksi ja RUKin kurssijuhlaan, mutta tämä huivi tuli niinkin arvokkaaseen juhlaan kuin 80-vuotislahjaksi. Se on sen verran kova virstanpylväs, että piti oikein hetki miettiä, millaisen huivin sitä tekisi.

Mulla on ollut pitkään jonossa Myrskylintu, joka on julkaistu Ullassa (2/12). Huivi on ihanasti epäsymmetrinen ja kivan mallinen. Tämä tuntui sopivan tarkoitukseen oikein mukavasti, joten valinta oli helppo. Huivin tehdään pitsilangasta ja ohjeessa oli käytetty alpakka-merinosekoitetta. Minulla lanka oli kyllä pitsivahvuista, mutta silkkisekoitetta. Tästäpä saattoi johtua ainoa ongelmani huivin neulomisessa. Ja ehkä vähän siitäkin, että mallitilkku jäi taas kerran tekemättä. 

Huiviin oli suositeltu 3 millin puikot, mutta käytin lopulta 4,0 mm cubicseja, jotka vastaavat noin 3,5 mm pyöreitä puikkoja. Tiheys ei silti tainnut olla sinne päinkään, ja hyvin nopeasti huomasin, että minun pitää tehdä hurjasti enemmän kerroksia, jotta saan huivista halutun kokoisen. Silkkiä sisältävä lanka kun ei tuntunut joustavankaan paljoa, joten tiesin, että pingotus ei toisi suurta muutosta kokoon. Kun reunapitsi piti saada sopimaan muuhun kuvioon, niin Exceliä tuli pyöritettyä eräätkin kerrat. Loppujen lopuksi piti tehdä yli kaksinkertaisesti se määrä kerroksia, mitä ohjeeseen oli kirjoitettu (196 vs. 116). Onneksi skaalaaminen ei sinänsä ollut tässä mallissa mikään ongelma, mutta paljon pidempäänhän tikuttamisessa meni kuin mitä olin ajatellut.

Huivilla osallistuin Hetkiä Heimolasta -podcastin Ulla-KALiin. Malli on onneksi niin ihana, että se tulee tehtyä varmasti uudelleenkin. Vaikka huivin nimi on Myrskylintu, neulontakokemus oli nimestä huolimatta varsin seesteinen ja ihana. Minulla on jo yksi paksumpi lanka varastossa odottamassa vuoroaan tulla täksi huiviksi. Saapa nähdä, miten saan sen kanssa tiheydet täsmäämään.

Seesteinen myrskylintu

Lanka: Drops Lace

Menekki: 123 g

Puikot: 4,0 mm cubics

Ohje: Myrskylintu

Tehty: 03.-29.06.2018

Time to make a 80th birthday present to my aunt. This is such a special milestone that it requires a special gift. In my mind Myrskylintu with a silky yarn qualifies for this special occasion. I noticed very quickly that my gauge was way off. So some math was required to continue the edge lace as designed. Ultimately I made almost double the rows (196 vs. 116) than what the pattern asks for. But nevertheless I love the end result and I am going to have another Myrskylintu adventure soon with a thicker yarn this time. 

Hieman luksusta

Ihana podcastaaja Villasukkamurmeli on tehnyt käsittämättömän monta Ethereal Bliss-huivia. Neulojalle parasta on nähdä toisen neulojan ilo ja tyytyväisyys johonkin lankaan tai malliin, mikä inspiroi omiinkin töihin. Täytyyhän sitä joka naisen yksi Ethereal Bliss tehdä. Langatkin löytyivät kaapista valmiina, koska huivi on ollut tarkoitus tehdä jo vähän aikaa. Ohje on kirjoitettu alpakka-silkille, joten sillä mentiin.

Huivi pääsi puikoille, kun lähipiiristä kantautui viesti meille asti, että tuttu naisenalku oli päässyt ylioppilaaksi. Samainen tyttö oli myös pääsemässä kummipoikani kanssa RUK:n tanssiaisiin, joten täytyihän sitä varmistaa, että tytöllä on tanssipuvun kanssa jotain olkapäille, jos vaikka sattuu olemaan kylmä. No, kylmä ei kyllä ollut, vaan lämmin kesäsää helli nuorten juhlaa.

Minulle on aina varma kesän merkki, kun puikoilla takit ja paidat vaihtuvat huiveiksi. Lämpö hellitteli meitä toukokuussa(kin), joten sain istuskella terassilla ja neuloskella huivia menemään. Olin valinnut hieman liian isot puikot, mutta kun yo-juhlien deadline lähestyi uhkaavasti, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää muutama kerros ohjeesta tekemättä, jotta huivista ei olisi tullut liian iso. Minun täytyy usein huiviohjeissa suurentaa puikot käsialalleni sopivaksi, mutta tässä huivissa se ei olisi ollut tarpeen.

Tämä huivi osallistui jo päättyneeseen Joku Roti Sentäs -podcastin Kevättä kohti -KALiin sekä Villasukkamurmelin Ethereal Bliss -KALiin. Jälkimmäinen kestää vielä 13.04.2019 saakka, joten siihen ehtii vielä osallistumaan. Pitäisiköhän tehdä vielä toinen samanlainen?!

E.B. Baccalau

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk

Menekki: 192g 

Puikot: 4,5 mm cubics

Ohje: Drops Design 159-31 Ethereal Bliss

Tehty: 13.-28.05.2018

There were so many reasons to make this shawl right now that I could not resist the temptation. I had seen many versions of it in the Villasukkamurmeli-podcast, in which the host encourages others to make the shawl by organizing a Ethereal Bliss knit along (KAL). I already had suitable yarn in my stash. The final kick in the butt was the message that my godson's girlfriend passed her matriculation examination at school. In addition to that they were both going to attend the ceremony and festivities at the ROTC. If you are never invited to the celebration of the Finnish Independence Day at the Presidents Castle, make sure that you get to the ROTC party. They say that it is the next best thing in Finland. But what do I know - I have missed them both. 

Punainen ja vähän muunkin värinen ruusu

Ravelryn tarjonnasta minulle kolahti Lumiruusu-huivi, joka on julkaistu verkkoneulelehti Ullassa. Mallissa oli sitä jotain, joten oli vain ajan kysymys, milloin tämä laitetaan puikoille. Tämä kesä on ollut minulle pitsihuivien tekoaikaa. Kun edellinen huivi oli valmis, niin ei aikakaan, kun tämä oli jo tulossa. Malli oli kovasti mieluinen, ja huivi tuli tikuteltua kolmessa viikossa valmiiksi.

Langaksi valikoitui Hjertegarn Kunstgarn, jota olin kokeillut huiveihin aiemminkin, mutta tällöin en saanut aikaan toivomaani tulosta. Tämä lienee siis tavallaan viides kokeilu huivi-ideasta, joka ei jätä minua rauhaan. En ole aivan varma, onko tämäkään lopputulos se lopullinen versio, koska huivi tuntui kastelun ja pingottamisenkin jälkeen hieman karkealta. edit 190110: Marinoiduttuaan aikansa huivista on tullut erittäin pehmeä ja mukava. Voisin todellakin kokeilla tätä lankaa vielä huivineulontaan, jos sitä on edelleen saatavissa. Liian löysä reuna rullaa vähän, mutta muuten pingotustulos on säilynyt huivissa kivasti.

Kun kerran lankakin vaihtui lace-vahvuisesta fingering-vahvuiseen, niin oli suoritettava laskutoimenpiteitä, jotta varmistuttaisiin langan riittävyydestä. Rakas ukkoni auttoi minua monta kertaa, kun piille, kerroksille ja grammoille piti saada joku suhde, joka kertoisi, moneenko kerrokseen lanka vielä riittää. Kaksilahkeinen taskulaskimeni osoittautui jälleen kerran oikein toimivaksi, kun parista sadan gramman kesästä jäi jäljelle vain noin 10 grammaa ja yhtään kuviota ei tarvinnut jättää kesken. Toki supistin mallia yhteensä 36 kerroksen verran.

Lanka on kaunista, mutta se ei anna oikeutta kauniille mallille. Kun kuvasin valmista huivia pingotusalustallaan, muutama kuva ylivalottui, joten pingotusalusta paistoi huivin läpi todellisuutta enemmän. Niissä kuvissa myös malli näkyy paremmin, joten olisi pitänyt tehdä huivi minun käsialallani vieläkin isommilla puikoilla. Mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla on joko isommat puikot tai oikea lace-vahvuinen lanka. Tämä kertomus taitaa edelleen saada jatkoa.

Punainen ja vähän muunkin värinen ruusu

Lanka: Hjertegarn Kunstgarn

Menekki: 185g

Puikot: 4,0 ja 4,5 mm pyöreä pyörö
Ohje: Lumiruusu soveltaen

Tehty: heinä-elokuussa 2017

Tulihan tällä huivilla osallistuttua loppujen lopuksi peräti kolmeen yhteisneulontaan eli KALiin. Kiitos KALien järjestäjille motivaatiosta pistellä huivia menemään näinkin kovassa tahdissa!

The "Lumiruusu" -pattern in Ravelry attracted me so much that it did not take long to cast it on the needles. The Kunstgarn yarn by Hjertegarn was my fifth attempt to follow an idea, that has haunted me for some time. I am afraid that I have to return to the idea with another project as this yarn felt a bit cratchy on my arms. But the yarn colors are beautiful. And the pattern is even more beautiful but it a one-colour yarn would show it better. I salute some KAL-organizers who gave me extra boost to go on and knit this so fast.

Feather and fan - Sulkia ja tuulettimia (!?!?)

Kun edelliset tekeleet ovat menneet hieman pieleen, on ollut ihanaa aloittaa uutta. Minua on pitkään kutkuttanut kasa huiviohjeita, joista otin työn alle ensimmäisenä feather and fan -mallin, johon netistä löytyy lukuisia ohjeita. Lankoina työssä on ensinnäkin minulle hyvin epätyypillinen Novita Säde, jossa on mukana kaikenlaisia tekokuituja ja kaiken lisäksi myös paljetteja. Säteen mukana kuljetan pörröistä Drops Kid-Silk -lankaa, joten lankayhdistelmä on minulle todella kummallinen. Mutta lankojen tuntu alpakan jälkeen on ollut ihmeen sensuelli, joten työ on maistunut. Tavoitteena oli tehdä yksinkertainen suorakaide, mutta alku piti tehdä uudelleen noin kahdeksan kertaa ihan oman, tyhmän pään vuoksi. Se kun ei usko tiheyksien kokeiluun ja sen lisäksi muuttaa mieltään ihan omiaan aikojaan.

Mallineule on näyttävyyteensä nähden todella helppo. Kolme neljästä kerroksesta neulotaan normaalisti oikein tai nurin, ja vain joka neljännellä kerroksella tehdään taikoja siten, että kuviosta tulee halutunlainen. Tämä osoittautui niin helpoksi neuleeksi, että se kulki mukana monessa kesäreissussa ja edistyi varsin joutuisasti.

Minulle haastavin vaihe on ilman muuta valmiin työn viimeistely. Tällä kertaa oli niin paljon intoa, että langanpäätkin tuli pääteltyä samantien. Mutta pingottaminen odotti oman aikansa ennen kuin sain tartuttua tuumasta toimeen. Mutta sekin oli nyt mieluisaa, kun pääsi kokeilemaan pingoittamista raudoilla. Se tuottikin varsin suoran ja kauniisti pitsin avaavan lopputuloksen. Tyytyväinen olen mä!

Vielä en ihan osaa kuvitella, millaiseen tilaisuuteen laittaisin tuon huivin päälle. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen prosessineuloja enkä projektineuloja, kun työt saattavat jäävät viimeistelyä vaille valmiiksi koriin odottamaan kuuta nousevaa. Minusta on vaan niin ihanaa suunnitella ja neuloa näitä töitä. Serkkulikan kanssa olikin juuri puhetta, että käsitöissä on ihan parasta niiden tekeminen. Just niin, niin onkin! Seuraava pitsihuivikin on jo puikoilla, joten eiköhän tästä putkesta jotain aikanaan taas putkahda uloskin.

Feather and Fan Exercise
Langat: Novita Säde ja Drops Kid-Silk
Menekki: 370g
Puikot: 6,0mm cubics-pyöröt
Ohje: Feather and Fan -mallineule soveltaen
Tehty: kesä-heinäkuussa 2017

This feather and fan shawl was knit very quickly. I made this with two yarns which included mostly unnatural fibers, but also a little bit of silk. Another yarn included sequins and thus bling, bling effect could not be avoided. 

Tunnustus: liikaa UFOja

Keskeneräinen röijy

Kun kässäilyinto iski päälle uudelleen noin 2,5 vuotta sitten, naureskelin muiden blogikirjoituksille, joissa tuskailtiin keskeneräisten töiden määrää. Ajattelin, että mitä ihmettä, mikseivät he vain tee yhtä työtä valmiiksi ja aloita sitten seuraavaa. No, mulla ei varmaan vielä siinä vaiheessa ollut neuloosi levinnyt joka soluun, mutta nyt tauti on tainnut levitä joka paikkaan, kun olen itse aivan samassa jamassa.

Keskeneräinen kauluri

Nykyään aivot työstävät uusia suunnitelmia sellaisella vauhdilla, että kädet eivät millään pysy perässä. Mutta kässätöiden suunnittelu on vähintään yhtä nautinnollista kuin niiden tekeminen. Joskus projektit eivät vaan solju valmiiksi alusta loppuun, vaan into tyssähtää milloin mihinkin seikkaan. Yksi työ jäi kesken esimerkiksi siksi, että kävin ostamassa työhön napit ja kotiin tullessa huomasin, että ostin yhden napin liian vähän. En ole ostanut nappeja lisää enkä koskenut työhön tuon jälkeen. Voi, voi. On huono tapa lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Keskeneräinen villapaita

Seurauksena liiallisesta innosta energiaan nähden on kasa on keskeneräisiä töitä, joista vain yksi työ on oikeasti aktiivinen. Miksiköhän on niin vaikeaa tarttua uudelleen neuleeseen tauon jälkeen. Tuntuu, että vie suhteettoman kauan aikaa selvittää, missä olinkaan menossa ja mitä piti tehdä seuraavaksi.

Keskeneräinen viitta

Kun en edes ole mikään sukkaneuloja, niin kaikki työni ovat useimmiten melko isoja ja työläitä. Tällä hetkellä kesken ovat mm.:
- raidallinen kauluri (en enää tykkää edes väriyhdistelmästä)
- vaaleansininen villapaita (paidasta on tulossa liian paksu minun tarpeisiin)
- oranssi viitta (ne napit)
- monivärinen virkattu matto (testipaloja tehty ja suunnitelmaa pitää muuttaa)
- harmaa liivi/huivi/röijy (oli aktiivinen WIP ainakin eiliseen asti, kunnes huomasin, että neulos voi sitten kuitenkin olla liian pehmeää ja venyvää)
No, elämä on.

Keskeneräinen matto

Lisäksi tulevien töiden lista on kasvanut kasvamistaan. Mulla on mielessä niin monta työtä, jotka ehdottomasti haluan tehdä ja jotka ehdottomasti haluan itselleni. Näitä esittelin mm. edellisessä lankapostauksessani, jossa tuleviin projekteihin on jo langatkin hankittuna. Ainakaan pariin vuoteen ei pitäisi ihastua mihinkään uuteen malliin, koska jonossa on jo aikamoinen määrä ihanuuksia. Kohta pitää löytää Ravelryn, lehtien, kirjojen ja podcastien tilalle joku (verkko)kauppa, josta voi ostaa lisää aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki suunnitelmat. Tai sitten mun pitäisi jotenkin jäädyttää suunnittelun ehtymätön lähde, joka varsinkin öisin pulppuaa uutta tavaraa tuutistaan. Mutta asiat voisivat toki olla paljon pahemmin.



I have some confessions to make. When I restarted knitting and crocheting about 2,5 years ago, I did not understand, how people had so many UFOs (Unfinished Objects). Well, one should never say never, as I am in the same situation now. I tend to give up very easily when I face some problems with my objects. For instance when I bought some buttons for my cape, I managed to buy as many as I needed. Then my interest towards to finish the cape flopped totally. In the pictures you can see some of my UFOs. Only one (the shawl at the top) is a WIP, while the others are just hidden somewhere in the back of the closet. 

Hyvää äitienpäivää!

Tämä kirjoitus olisi pitänyt tehdä jo maaliskuussa. Aloitin heti joulun jälkeen huivin tekoa Novitan Huurre-langasta, joka oli minulle uusi tuttavuus. Yleensä en tartu tekokuitulankoihin, mutta luonnon materiaaleista en ole löytänyt yhtä hyvää väriskaalaa, joten menköön nyt tällä kertaa. Toinen syy lankaan oli kaunis malli, jonka löysin Novita:lta (ks. kuva).

Pitsineulehuivi Novita Huurre.
Lähde: Novitaknits.com

Huivi tehdään alhaalta ylöspäin. Nautin suunnattomasti alaneliön tekemisestä, mutta kun päästiin sivun kolmioihin, innostus lopahti. Minun oli vaikea uskoa, että mytystäni voisi tulla kaunis huivi, joten työ vain alkoi jäädä muiden jalkoihin. Tuolla se makaa UFO:na (unfinished object) edelleen. Tämä malli jäi nyt kesken, joten täytyi löytää toinen ohje.

Aloitus niskasta keskeltä

Hetken päästä availin jo uutta kerää, josta aloin tehdä juuri toisesta langasta tekemääni Revontulihuivia. Huivi on julkaistu aikanaan suomalaisessa Ulla-nettineulelehdessä, ja ohje on ollut hyvin suosittu. Siinähän on monta nerokasta juttua. Kun pääsee jutun juonesta kiinni, ei tarvitse lukea ohjetta jatkuvasti, vaan voi tehdä neuletta missä vaan. Työ myös nopeutuu, mitä pidemmälle päästään, kun sileän neuleen osuus lisääntyy. Uuden työn aloittamisen myötä kävi kuitenkin niin, että tavoittelemani deadline ehti jo tulla ja mennä. Tästä ei siis tullut äidilleni syntymäpäivälahjaa, mutta onneksi äitienpäivä seuraa kohta perässä.

Revontulen sektoreita

Huivin teko oli niin mukavaa. Välillä tuntui, etten edes malta tehdä sitä, kun se eteni jouheasti. Kun sain tehtyä yhden kerän, huivi oli mielestäni liian pieni, joten tein työhön pari ylimääräistä kerroskokonaisuutta, koska halusin siitä suuremman. Aikataulukin meni aika nappiin. Tein päättelykerroksen äitienpäivää edeltävänä perjantaina, ja pingottelin huivin yötä vasten. Lauantai-iltana huivi oli jo ihan kuiva, joten sain pääteltyä kaksi vaivaista langanpäätä. Jos ei olisi deadline pukannut, niin pingotus ja päättely odottaisivat varmaan edelleen. Mutta huivi on nyt valmis ja odottaa saajaansa lahjakassissa.




Huivi äidille
Lanka: Novita Huurre (n. 175g)
   Puikko: Knit pro pyörö 5,5 mm
Ohje: Revontuli
Koko: 180*90 cm
Tehty: keväällä 2016

This is a scarf for my mom. It is not the pattern I started at first, but it is Revontuli-scarf, which I had just made from another yarn. I find the pattern genious, as you do not need to follow it all the time once you get the hang of it. So here it is, just on time for mother's day, although the initial plan was to make it for my mom's birthday. Well, life is..

Mahdoton tehtävä - huivin evoluutio

Tehtävä: Tee oranssille lyhythihaiselle silkkimekolle jonkunlainen näyttävä ja lämmittävä huivi.

Versio 1: Hanki Hjertegarn Kunstgarn lankaa ja virkkaa siitä Makosharkin (ks. Ravelry) versio "South Bay Shawl" / "Mother of the Bride" huivista. Tavoitteena on täydellinen "färsaarelainen huivi", jossa olkapäillä on sellaiset muotolaskokset, että huivi pysyy kivasti paikoillaan ja malli on selvästi istuvampi kuin pelkkä kolmiohuivi. Tikuttele menemään nelosen koukulla mallia parisataa grammaa. Tulos: Färsaarelaisilla on ilmeisesti isot lapaluut, koska myös lapaluiden kohdalle tuli niin isot laskokset (=pussit), että ne eivät taida kadota pingotuksessa. Lisäksi langan värit alkoivat tuntua liian intensiivisiltä ja erityisesti langan kylmät värisävyt nostivat kylmiä väreitä selkäpiissä. Ratkaisu: Laita Kunstgarnin rinnalle joku toinen lanka, jossa on lämmin värisävy. Piirrä itse uusi mallikuvio ilman lapaluupusseja.




Huivi: versio1

Versio 2: Yhdistä Kunstgarn Novita Rose lankaan. Tee vuorotellen yksi rivi mallista kummallakin langalla. Tulos: Lankojen vahvuusero on liian suuri, joten lopputulos ei ole hyvä. Ratkaisu: Virkkaa molemmat langat rinnakkain.

Huivi: versio 2

Versio 3: Yhdistä langat ja käytä niitä rinnakkain. Virkkaa pikkuhuivi uudella piirroksella. Tulos: Yhdessä virkattuna langat ovat liian paksut. Ratkaisu: Etsi joku kudottava malli, jolla samalla lankayhdistelmällä tulee ohuempaa jälkeä.

Huivi: versio 4

Versio 4: Kudo Revontulihuivi käyttäen lankoja yhdessä rinnakkain. Tulos: Revontuli oli mallina kiva tuttavuus ja syntyihän siitä yhdenlainen harjoituskappale, mutta langat loppuivat hieman kesken. Lisäksi Rosen pistelevyys alkoi harmittamaan, joten se olisi parempi korvata jollain muulla lopullisessa versiossa. Huivi jäi näin ollen päättelemättä ja pingoittamatta, kun en tiedä, onko sille mitään käyttöä. Ratkaisu: Etsi joku hieman vähemmän särmikäs väri ja pehmeämpi lanka Novita Rosen tilalle ja osta lisää Kunstgarnia.

Huivi: versio 4

Versio 5: Osta loput lähilankakaupasta löytyvät Kunstgarn:t (2 kerää) ja etsi sen rinnalle joku toinen pörröinen lanka. Tulos: Toista lankaa ei ole vielä löytynyt, joten ratkaisu jää nähtäväksi. Visio on kuitenkin vahva ja se ei kuole!

Odotan mielenkiinnolla, milloin saan sanoa, että tehtävä suoritettu. Toistaiseksi tämä on ollut mahdoton tehtävä. Onko sinulla tullut vastaan mahdottomia tehtäviä ja miten olet ne ratkaissut?

The mission is to create a nice shawl to be worn together with an orange silky dress. So far I have only succeeded in practising the completion of this mission, as every version has lead to an unsatisfactory result. Maybe it is better to let this mission wait for a while for a new inspiration and yarns. So far it has really been a mission impossible. But the vision is clear and therefore it makes sense to reach for it. Have you come accross crafts, which are difficult to implement? What kind of solutions you have made?

Ihanalle neidille

Lähisukuun on ilmestynyt yksi jäsen lisää, kun kummipoika on löytänyt itselleen mielitietyn. Oikein kiva likka onkin. Katson hänet jo niin osaksi perhettä, että kun joulu lähestyi, tuli ajatus, että mitähän kivaa sitä osaisi tehdä teinille joululahjaksi. No, rehellisyyden nimissä tämä meni myös niin päin, että näin ihanan huppuhuivin mallin Novitan lehdessä (kevät 2014, nykyisin myös Novitan nettisivut) ja piti keksiä, kenelle tuo luomus sopisi. Ihan ensimmäisenä tuli tämä neiti mieleen, joten ei muuta kuin ajatusta kehittelemään.

Kenelle tämän voisi tehdä?

Alkuperäinen ohje oli tehty Novita Hile-langalle, mutta langan koostumus (villaa vain 20%) ja kaupoissa näkemäni värit eivät ollenkaan sävähdyttäneet. Lämmintä sen olla pitää, jos kerran tuommoista mallia lähdetään miettimään. Paksua, villaista ja lämmittävää.

Kehittelyprosessista tulikin aika pitkä, kun en millään meinannut keksiä, millaisen langan laitan Hileen tilalle. Löysin sitten täysvillaisen ja vesipestävän Novita Wool:n harmaana, joten tartuin tähän vaihtoehtoon, vaikka langan vahvuus ei vastannut ollenkaan sitä, mitä piti. Langan suosituspuikko oli 3,5mm, joten sittenpä tuli tenkkapoo, miten sovittaisin langan ohjeeseen. Ensin piirsin mallista oman version, mutta alkuperäinen kiehtoi niin paljon, että siihen oli palattava. Loppujen lopuksi kokeilujen jälkeen aloin kutoa työtä 6mm pyöröpuikolla kolminkertaisella langalla eli kuudesta kerästä yhtä aikaa, kun molemmat huivin päät kudottiin yhtä aikaa. Ensin se tuntui akrobatialta, mutta ei siinä hetken päästä ollut mitään ihmeellistä. Tässä auttavat taivaalliset kässäkorini, joihin voisinkin palata jossain toisessa postauksessa.

Ohjeessa on palmikkoa, hunajakennoa ja kierrettyjä silmukoita, joten hieman hirvitti ryhtyä toimeen, kun en ole palmikoitakaan pitkään aikaan neulonut. Muutaman rivin jälkeen malli oli kuitenkin jo korvien välissä, ja tekeminen alkoi sujua ilman ohjetta. Villa neuloutui tosi ihanasti, vaikka sitä olikin kolme lankaa yhdessä. Ehkä se taika oli taas koivuisissa pyöröpuikoissa, joilla on hyvä pistellä menemään.

Huppuosan helmineule lähes valmiina

Pingottelin työn ja päättelin langat, joka oli kiva urakka (not!). Jokaisessa langanvaihdossa on 6 langanpäätä, jotka piti hävittää jonnekin paksun tekeleen uumeniin. Lopullisesta työstä saattaakin sojottaa kaikenlaisia langanpäitä. Arvoin vielä kovasti, laitanko huiviin hapsut vai en. Moni oli sitä vastaan, mutta kun kummipoika arveli, että hapsut olisivat hyvät, niin ne tietenkin laitettiin. Ja voila, yksi kappale huppuhuivia oli valmis. Voi kun Novita Wool:ia saisi vielä. Tekisin toisenkin huivin tästä samasta materiaalista.




Huppuhuivi 
Lanka: Novita Wool (720g ilman hapsuja)
  Puikko: 6 mm 60cm koivuinen pyörö
 Ohjeet: Novita kevät 2014
Tehty: 11-12/2015



Kun huivi matkasi joulun päätyttyä satojen kilometrien päähän, pyysin vielä jälkikäteen kommenttia ja kuvia huivista. Minulle on väitetty, että huivia on pidetty ja että siitä on tykättykin. Sain kuviakin, jossa huivi on oikean omistajansa yllä. Kun kuvassa oli huivin lisäksi leveä hymy, niin kutojakin on onnellinen. Teini ei taida tietää, että hymyssä piilee on vaara, että tonttu-täti kutoo vielä jotain joskus toistekin.

Huivi ja hymy yhdessä

I saw a beautiful scarf with a hood in Novita's magazine. The first idea was that I need to knit that but had no idea to knit it for. The picture in the magazine reminded me of by godson's girlfriend, who would make a perfect victim for my knitting addiction. I was not happy with the yarn selected for the pattern. So I needed to think and search for a while before finding a solution with a much thinner yarn, which I used threefold for the pattern. As both of the long ends were knitted at the same time, there were six skeins involved in the process. That was not a problem with the assistance of my handy knitting baskets. I am quite happy with the piece, which is now presented by a smiling owner in the pictures. If anything that makes the knitting aunt happy.