Lempipaita - tai ainakin melkein

Viime vuoden lokakuusta lähtien olen ollut mukana Tour de Sweater -haasteessa, jossa tavoitteena oli neuloa vähintään yksi paita kuukaudessa ja mahdollisimman paljon metrejä. Tour päättyi maaliskuun lopussa, ja ihmeekseni sain todeta, että pääsin tähän tavoitteeseen. Hups. Kerron jatkossa vielä tarkemmin tästä kokonaisuudesta, mutta esittelen tässä vaiheessa Tourin viimeisen paitani, josta tuli heti ehdoton suosikkini.

Forestress's Flax

Langat: Louhittaren Luola Tuulen Tytär

Menekki: 367g

Puikot: 3,0-3,5mm

Ohje: Flax

Tehty: maaliskuussa 2018

Olin tehnyt Tourille strategisen suunnitelman jo syksyllä ja päättänyt, mitä malleja ja mitä lankaa tulen käyttämään. Jätin tarkoituksella viimeiseksi langaksi ihanan Louhittaren Luolan Tuulen Tytär -langan, joka on 100% merinoa. Langan kierre on ihanan tiivis, joten se on aivan jotain muuta kuin monet höttömerinot. Lanka on ns. fingering-vahvuutta, joten siinä on 400 metriä 100 grammassa.

Halusin tehdä metsäisen paidan, joka muistuittaisi minua edellisvuonna tehdystä upeasta geokätköilymatkasta Kiilopäälle. Lankojen värjääjä auttoi minua valitsemaan sopivat metsäiset värit siten, että lankojen kontrasti ei olisi keskenään liian suuri, vaan paidan tummuusaste olisi kauttaaltaan suurin piirtein samanlainen. Väreiksi valikoituivat Kelo ja Kallio, jotka molemmat kelpuuttaisin tuleviinkin projekteihin mennen tullen.

Paidan malliksi tuli peruspaita Flax, jonka saa ilmaisohjeena Ravelrystä. Flax-ohjeessa on paljon kokoja lapsukaisista isoihin aikuisiin, joten kaikille löytyy varmasti sopiva koko. Siitä on olemassa versiot myös kahdelle eri paksuiselle langalle, mikä lisää mallin käytettävyytta moniin projekteihin. Ohjeen ja Ravelryn kieli on englanti, mutta tähän onkin nyt saatu apua eri suunnilta. Ravelryssä on meneillään suomentamisprojekti, joten sivustoa voi käyttää jo, vaikkei englantia osaisikaan.  Vaikka Flax löytyy vain englanniksi, suomalainen videopodcast Villapesuohjelma on tehnyt mallista suomenkieliset ohjevideot, joissa saa apua malliin, kieleen ja modifikaatioihin. Kyseisten jaksojen nimissä on sana "villapesuflax". Nyt ei tarvitse kielitaidottomankaan olla neulomatta tätä pätevää ohjetta!

Paidasta tuli juuri semmoinen pehmoinen ja rento vaate, jollaisen olin halunnut tehdä. Koska halusin, että myös projekti on rento, en halunnut raidoittaa käsinvärjättyjä lankoja. Siitä olikin seurauksena, että värit hieman läikittyivät, mutta se vaan lisää paidan lumoa. Kuvissa vaate on vielä kastelematta, joten käsiala tasoittuu varmaan vielä. Mutta minulle tämä menee näinkin. Näitä täytyy saada lisää!

PS. Lankojen läikittyminen alkoi häiritä minua enemmän ja enemmän, joten paita meni purkuun. Paita oli minusta myös hieman liian iso, joten otetaan uusiksi. Aloin neuloa lankoja samalla mallilla puseroksi uudelleen vasta toukokuussa 2020, mutta se onkin toinen tarina.

Since last October I have been busy with the Tour de Sweater -challenge, which was organized by three Finnish vloggers. I will tell about this challenge in more detail in the coming posts, but right now I want to present my latest achievement, which is a fingering weight sweater. This sweater was my last finished object in the Tour. It is made of Louhittaren Luola's (Knitlobs Lair) lovely 100% merino yarn called Tuulen Tytär. The colours (Kelo ja Kallio) remind me of a wonderful geocaching trip to Kiilopää, Lapland. This is now my ultimate favorite sweater. I absolutely need more of these!

Ps. I ripped this sweater for a couple of reasons and started knitting the yarn again in May 2020, but that is another story. 

Kanervateltta, UGH!

Tästä projektista tuli valmistuttuaan Ravelryn mielestä UGH! Se kertonee paljon tunnelmista työn valmistuttua. Tähtäsin Dropsin ilmaisohjeella leveään ja rentoon paitaan, mutta ohjeen mukaan tehtynä siitä tuli niin lyhyt, että purkuun menee, vaikka olin jo työtä tehdessä paikannut epäilystäni muutamalla ylimääräisellä rivillä. Olisi pitänyt luottaa omaan intuitioon eikä mallista otettuun kuvaan, jossa paita yltää komeasti vesirajan alle.

Kanervateltta

Langat: BBB Alpaca 70

Menekki: 530g

Puikot: 8,0mm cubics

Ohje: Drops The Big Easy

Tehty: lokakuussa 2017

Pari omaakin virhettä tuli tehtyä. Otin työhön paksun alpakkalangan, kun ohjeessa oli käytetty ohutta mohairia, joka olisi varmasti laskeutunut paremmin. Paksu alpakka kun jököttää suurin piirtein siinä, mihin asentoon olet sen laskenut. Toinen virhe oli tehdä työ puseroksi ponchon sijaan. Ohjeen mukaan sivut olisi pitänyt jättää auki, joka olisi antanut torso-osalle enemmän liikkumavaraa, mutta minäpä näppäränä tyttönä neuloin tuon osan pyörönä, kun kerran pusero oli mielessä.

Tykkäsin kuitenkin kovasti käyttämästäni langasta ja kauluksesta. Lanka menee siis purkuun ja pääsee uudeksi neuleeksi toivottavasti mahdollisimman pian. Sen verran viileitä kelejä on jo ollut, että pari kertaa on tehnyt mieli laittaa keskeneräinenkin tekele päälle. Sen verran mukavalta on tuntunut. Mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Ja pakko tullakin. Täytyyhän Tour de Sweater -haasteeseen saada jotain kunnollista aikaan. Haasteesta löytyy lisätietoja Ravelrystä.


This sweater was no success. It became absolutely too wide and too short. I was aiming at a wide and relaxed sweater but there is always a limit to how wide a sweater can be even on a XL body. So there will a second attempt with the same alpaca yarn, which is such a pleasure.

Purkuun menee

Kun vihdoin pääsette lukemaan tätä, kuvissa olevaa tekelettä ei ole enää olemassa. Kuvissa esiintyvä työ on jo purettu. Englanniksi se olisi Ravelry-sanaston mukaan "frogged", koska sammakko sanoo kuulemma "rip-rip-rip". Mielestäni sammakko sanoo kyllä jotain muuta. Mutta täytyyhän sitä joskus dokumentoida epäonnistuneitakin projekteja, kun niistä kuulemma oppii jotain.

Tästä piti tulla jonkinlaisen liivin mallinen röijy, johon voi kietoutua talvisina iltoina köllöttelemään. Niin kai. Malli oli jotenkin outo, mitä muutkin olivat kommentoineet. Rakenteen yksinkertaisuus ja materiaalin tuntu kuitenkin hiljensivät järjen äänen. Ja niin sitä tikutettiin menemään. Ongelma kävi ilmi noin kappaleen puolivälissä, mutta joku jäärä päätti vain pistellä menemään ja kokeilla, josko sittenkin. Mutta ei.

Koira valtasi tekeleen tietysti heti, kun se asetettiin lattialle. Mutta työ oli saanut jo purkutuomion, joten ei sillä väliä. Nyt siitä on jäljellä vain kolme isoa kerää lankaa (siis tekeleestä, ei koirasta). Jospa etsisi langalle ja kropalle sopivan villatakkimallin, niin saan kokeilla, josko tästä sittenkin tulisi jotakin.


This square shaped piece was supposed to be some kind of cardigan, but that does not happen in my world. The odd shape was obvious already half way through knitting, but some stubborn lady just went on and on. I had worked on this for weeks. Thus I decided to take at least a couple of photos of the piece prior to ripping it. Now I have three big balls of yarn to start all over again with some other pattern.