Vuoden kässätapahtumien kohokohta 2/2

Edellisessä postauksessa kerroin, mitä kaikkea ihanaa näin marraskuussa Kädentaidot-messujen lankarintamalla. Tässä postauksessa keskityn siihen kaikkeen muuhun, joka ilahdutti ja inspiroi. Olin messuilla blogistipassilla, mutta muutoin postaukseen ei liity kaupallista yhteistyötä tai sponsorointia. On ollut hauska lukea muiden messupostauksia ja huomata, kuinka monipuolinen tarjonta onkaan ollut. Harvoin postauksista tulee vastaan samoja juttuja, joten niitä jaksaa lukea aina vaan.

sekäettä-neuleet

Messuille on aina tehty kivoja teemojen ympärille kerättyjä kollaaseja näytteilleasettajien töistä. Katselin hurmaantuneena "Musta tuntuu" -asetelmaa, jossa teemana oli selvästikin musta väri, mutta mukana oli myös kivoja harmaan sävyjä. Sieltä bongasin kivan näköisen neuleen, johon oli yhdistetty saman sävyinen huivi ja pipo. Hämmästys oli iso, kun löysin kyseisen tekijän osaston, joka raikasikin ihania värejä ja harmonisia raitoja. Kyseessä on ihanan värikkäät sekäettä-neuleet Lappeenrannasta. Värit toivat tosiaankin muutoin harmaaseen päivään. Kyselin, että miten trendit ovat muuttaneet neuleita vuosien varrella. Oli ilo todeta, että klassinen tyyli on pysynyt lähes samana vuodesta toiseen. Mitäpä sitä hyvää muuttamaan.

Kas, mitä ihanuuksia

Toinen "Musta tuntuu" kollaasista silmiin pistänyt tuote oli Kas! Design:n sormikas, jossa oli huovutettu päälliosa. Kun on itse ihastunut huovuttamiseen, silmät hakevat töiden joukosta ne tuotteet, joissa on käytetty samaa tekniikkaa. Osastolla vastassa oli värejä, mutta jälleen harmonisia sellaisia. Tuotteissa oli kivoja huovutettuja koruja, jotka saivat nekin hymyn huulille.

Sormellisia, sormettomia ja vanttuita

Yksi osasto piti oikein varta vasten hakea, kun se oli jäänyt mieleen jo edellisvuodesta. Se oli fiskarsilainen SeriMeri, joka tekee yksilöllisistä silkkipainotekniikalla tehdyistä kankaista erilaisia laukkuja ja kännykkäpusseja. Kuosit jäivät mieleen jo viime vuoden messuilta ja tänä vuonna esillä oli uusi kuosi: lankakerämalli. No, arvatkaas tuliko siinä tuotteita ihaillessa ja jutustellessa otettua kuvaa tuotteista. No ei. Täytynee lähteä käymään Fiskarsissa kameran kanssa.

Upeita luonnonkoruja

Yksi vuoden upeimmista jutuista, mitä tuli nähtyä, oli luonnonmateriaaleista (mm. marjoista) tehdyt sLotta® korut. Niiden väriskaala oli aivan uskomaton. Ensimmäinen ohimarssi meni ihan tuotteita kummastellessa ja ihastellessa, mutta niitä piti mennä katsomaan vielä toinenkin kerta kamera ojossa, kun häkellys korujen kauneudesta oli ensin sekoittanut pasmat. Vaikka olen tosi huono koruihminen, niin nyt jäi jokin kolkuttamaan omaan taustamuistiin, että jos korun joskus hankin, niin tuollainen sen olla pitää.

Kaiken kaikkiaan messujen anti oli hyvä. Harmitti, kun oma kunto oli hieman heikko aiemmin samalla viikolla tehdyn toimenpiteen jälkeen. Olisin varmaankin viettänyt messuilla vielä enemmän aikaa, jos ei tuo harmillinen juttu olisi ollut painamassa messuenergiaa tarkoitettua alhaisemmalle tasolle. Mutta onpa taas jotain, mitä odottaa ensi vuonnakin. Minusta on niin ihanaa, kun otin lähtökohdaksi sen, että en hae messuilta mitään tiettyä, vaan ihastelen vain sitä, mitä vastaan tulee. Silloin on niin paljon rennompaa kulkea osastoilla ja tarttua juuri siihen, mikä näyttää hyvältä.

Jokaisella messureissulla oppii niin paljon. Tällä reissulla opin mm. sen, että Tampereella Finlaysonin alueella sijaitseva SPR:n vapaaehtoistoiminnan keskus Tampuri on paitsi Puikonpyörittäjien viikottaisten tapaamisten paikka myös käsitöiden myyntipaikka jokaisena arkipäivänä. Jos haluat tehdä hyvää, voit vaikka käväistä siellä jouluostoksilla.


I enjoyed my visit at the Finnish Craft and Design Fair. Here I present some exhibitors showing interesting Finnish handicraft products. 

Vuoden kässätapahtumien kohokohta 1/2

Minulle käsityörintamalla vuoden tärkein tapahtuma on Suomen Kädentaidot -messut Pirkkahallissa. Tänä vuonna aloin haikailla messuille jo heti kesän jälkeen. Vaikka odottavan aika on pitkä, vähitellen messujen alkamisajankohta lipui lähemmäs ja lähemmäs ja sitten ne olivat jo ihan ovella. Tänä vuonna messut olivat erityisen tärkeä etappi myös siksi, että ne toimivat minulle ikäänkuin palkintona aiemmin samalla viikolla tehdystä ikävästä toimenpiteestä. Messuhaaveen voimalla jaksoin punnertaa itseni läpi tuosta epämiellyttävästä päivästä. Esittelen tässä koosteessa, millaisiin lankajuttuihin uppouduin messureissulla.

Neulekehikon esittelyä Novitalla

Aloitin messurupeaman Novitan osastolta, johon oli löytänyt muutama muutkin henkilö. Huh, huh. Kuten niin usein ryysis oli niin kova, että ei tehnyt yhtään mieli tutkia, millaisia messutarjouksia yhtiö oli laittanut tarjolle. Jonoja kiertäen seilasin kuitenkin osaston läpi nähden aina silloin tällöin vilauksen lankakoreista, jotka pursusivat lankaa tarjoushinnoin. Hetkeksi pysähdyin katsomaan esittelyä neulekehikossa, jossa oli syntymässä myssy. Tekniikka näytti yksinkertaiselta, mutta jäin miettimään, miksei pipoa samantien kutoisi, kun kerran pujottelua ja nostelua oli luvassa kuitenkin. No, ehkä siinä on joku juju, jota en ymmärtänyt. Lanka oli ainakin kaunista.

Hopeasäie ja värien kirjo

Seuraavaksi juutuin ihastelemaan "villan pehmeyttä ja värien loistoa" Hopeasäikeen osastolla, jossa oli tarjolla ihastuttavia käsinvärjättyjä lankoja. Eniten minua kutkutteli merinon ja nylonin sekoitus, jota voisi varmaan käyttää vaikka sukissa. En ole mikään sukkaekspertti, mutta tuota pitäisi joskus kokeilla. Kaappi pursuaa tosin tälläkin hetkellä ehjistä ja käyttämättömistä villasukista, joten lankakin jäi vielä tällä kertaa tiskille.

Ihanat sanat: vuonue ja viipsinpuu

Yhdellä osastolla oli rukki, ihanan rouheaa luonnonväristä lankaa, näistä tehtyjä käsitöitä, kanansulkakoruja, katajaisia nappeja ja kaksi kaunista nuorta neitoa. Esillä oli "vuonue ja viipsinpuu" Paimion Preitilästä. Tiedäthän, mitä tarkoittavat vuonue ja viipsinpuu. Kannattaa guuglata, sillä nämä ovat kauniita suomalaisia sanoja. Tuotteiden taustalla on tila, jonka omista lampaista langat on kehrätty käsin. Rukki ei ollut siinä vain lavasteena, vaan se on oikeassa käytössä. Hienoa! Kuvassa olevat katajaiset napit ovat myös itse tehtyjä. Villan ja katajan tuoksut olivat ihania!

Katajaisia nappeja

Pysähdyin myös katselemaan runsasta lankatarjontaa Neulovilla:n osastolla. Neulovilla sijaitsee Viialassa, jossa sillä on myös eräänlainen kivijalkakauppa, joka on auki kerran viikossa. Verkkokaupasta löytyy erilaisia kierrätys-, luomu- ja reiluja lankoja. Myös pari oman brändin mukaan nimettyä lankaa on valikoimissa. Taisin niin uppoutua lankavaihtoehtoihin, että kuvakin jäi ottamatta. Pitänee poiketa joskus tuolla Viialassa.

Luomuvillalla

Kaikista lankaosastoista taisin viettää eniten aikaa Rintalan tilan osastolla. Sinne minua vetivät kaikki luonnonvärit, vaikka jotain värjättyjäkin lankoja oli tarjolla. Nuo ihanat luonnonvalkoiset, beiget, harmaat ja ruskeat sävyt jotenkin kolahtavat meikäläisen sielussa syvällä. Mutta erityisen sykähdyttävää oli Rintalan tilan uutuuslanka, jossa kotimaiset yrittäjät olivat panneet parastaan. Tarjolla oli Metsänkylän alpakoista ja Rintalan lampaista tehtyä lankaa (70% alpakkaa ja 30% lammasta), jonka vyyhdistä keriytyy 350 metriä villaa. Ja ne värit, niitä piti ihastella pitkän aikaa.

Kotimaista uutuuslankaa

Nämä tiedot ovat peräisin Kädentaidot-messuilta ja yritysten nettisivuilta syksyltä 2016. Liikuin messuilla blogistipassilla, mutta muutoin esittelyyn ei liity sponsorointia tai yhteistyötä. Seuraavassa postauksessa esittelen, mitä muuta ihanaa näin messuilla.


I enjoyed my visit at the Finnish Craft and Design Fair. Here I present some exhibitors showing interesting yarns. 

Viikonloppusuunnitelmia

Joko olette miettineet, mitä teette viikonloppuna? Minun ei kyllä tarvitse miettiä, kun Tampereella on tarjolla Suomen Kädentaidot -messut. Olin viime vuonnakin messuilla ihan haltioissani tarjonnasta, kun vaan malttoi keskittyä itseä kiinnostaviin osastoihin ja esityksiin. On ihanaa, kun ei ole mitään pakottavaa tarvetta nähdä messuilla mitään tiettyä, vaan voi mennä ihan vain fiiliksen mukaan ja nauttia väreistä, materiaaleista ja luovuudesta ympärillään.

Tänä vuonna messusivut ovat tarjonneet monenlaisia vinkkejä onnistuneeseen messukäyntiin. Itse ainakin aion kiinnittää huomiota kenkiini ja pukeutumiseen, ettei tungoksessa tule kuuma. Lisäksi vietän varmaan tämän illan pohtien, mitkä ovat ne osastot, joihin aion keskittyä. Mukavia messupäiviä kaikille! Hymyillään, jos tavataan!


Some people may have problems planning what to do during the coming weekend. I don't. The biggest Finnish Craft and Design Fair is opening in my neighbourhood. This is the greatest theme event in the country and collects more than 40000 enthusiasts to visit Tampere, Pirkanmaa, Finland in November. 

Kooste: Tekniikat ja vinkit

Huom! Tämä kooste on päivitetty, joten vanha lista on poistettu näkyvistä. 
Katso päivitetty postaus: "Kooste: Tekniikat ja vinkit, vol2".

Minustako lankahamsteri?

Syksyn tullen neulesuunnitelmat vetävät taas puoleensa magneetin lailla. En edes kehtaa sanoa, paljonko tulee selattua Ravelryä, Ullaneuletta ja Facebookin käsityöryhmiä. On niin ihana taas hengailla kässäsuunnitelmien parissa, vaikka minulla on niin pitkä lista tekemättömiä töitä, joihin on tullut jo hankittua langatkin. Minulla ei ole tapana mennä lankakauppaan ja tulla sieltä ulos jonkun ihanan lankapaketin kanssa, ellei minulla ole nyytille jo jotain valmista suunnitelmaa. En siis ikinä ole tullut ajatelleeksi, että olisin lankahamsteri. Kunnes tuli lankainventaarion vuoro.

Hillitäkseni itseäni uusien keskeneräisten kanssa, ajattelin, että teen lankainventaarion ja tarkistan, millaisia suunnitelmia minulla jo on. Innostuin asiasta, kun perehdyin Ravelryn "stash"-toimintoon, johon voin inventoida lankakasani. Kyseessä ei ole pelkkä listaaminen, vaan palvelussa voi helposti myös vertailla lankojen vahvuuksia ja pohtia sopivia yhdistelmiä töihin. Tuumasta toimeen.

Tässä näkyy selvästi pitsiä pihalle

Tyhjensin ensin pari lankalaatikkoani lattialle ja järjestin langat omiin kasoihinsa. Pakkasin ne uudelleen tiiviisti minigrip/amergrip-pusseihin (oletteko muuten huomanneet, että nipistin olisi heikentynyt?). Listasin sitten langat Ravelryn stash-toimintoon. Minä en nähnyt siinä vain lankakeriä, vaan monta keskeneräistä työtä. Mitä sinä näet, kun katsot kuvia?

Näettekö pitsihuivin ja tuolinsuojat

Järkytys oli melkoinen, kun laskin, että minulta löytyy lankaa n. 14,5 kiloa. Se on ihan hirmuinen määrä. Lisäksi on tietysti myös jonkin verran matonkudetta ja ontelokudetta. Muutamassa keskeneräisessä työssäkin on lankoja kiinni, mutta ihan kaikkea en laskenut mukaan. Ensin olin sitä mieltä, että olin laatinut Excelin kaavat väärin, mutta oikein ne olivat. Lankavaraston sisällön saa tuotua exceliin, jossa varastoa voi vielä pyörittää paremmin.

Tässä on pipo säärystimien kaveriksi

Mutta myönnettävä se on. Minusta on siis tullut lankahamsteri, vaikka uskoin jotain muuta. Minulla on vain lankoja suunniteltuihin töihin, joten verhoudun pitkän (tosi pitkän) suunnitelman taakse, jonka toteutus vaan hieman venyy. Näistä projekteista on kovaa vauhtia tulossa Suomeen Länsimetron ja Olkiluoto kolmoseen vivahtava hanke. 

Melkein valmis juhlashaali

Vannoin aikanaan, että minusta ei tule lankahamsteria. Kun se peli on näköjään jo menetetty, niin voin vain luvata, että lankalaihikselle en ryhdy. Ainakaan niin kauan kuin langat sopivat laatikkoihinsa, ja kaikille kerille on suunnitelma. Kaikki toki tietävät, että ne laatikot voivat ilmeisesti lisääntyä keskenään. Nytkin on makuuhuoneen apupöydällä iso laatikko täynnä 100% villaa. Mutta niistä langoista on jo aloitettu työ. Eikö se riitä syyksi laajentaa varastoja ja jättää pari laatikkoa näkyvillekin.

Muistatteko oranssin juhlamekon ja kriisin huivin kanssa.
Olisiko se tässä?

Mutta töiden suunnittelu ja aloittaminen tuo minulle suunnatonta iloa. Niiden tekeminenkin on kivaa, mutta loppuun saattamisessa minulla on ongelma. Kaikkein pahinta on työssä luopumisen tuska, kun viimeiset langanpätkät pitäisi päätellä ja todeta, että nyt se on valmis! Kesäpuserossakin on ainakin 20 päättelemätöntä lankaa, mutta onhan tuota voinut jo pitää - ja paljon.

Villainen adventtikalenteri(ko)

Diagnoosi: Suunnittelukuume maximus. Lankavarasto turvonnut, mutta ei vielä revennyt. Eksekuutiotaipumus olemassa, mutta hidastunut. Kiintymys UFOihin kasvanut. Some-ryhmät ruokkivat inspiraatiotautia ja pitävät riippuvuutta yllä. Pitäisikö tähän tautiin hakea jotain apua vai pitäisikö vain luottaa siihen, että pärjään sen kanssa normaalissa arjessa?


I could never have imagined that I would find a huge storage of yearns in my closet. But it has happened. Little by little I have invested in a variety of projects and acquired yarns as they have been on sale or otherwise available. Still I can not imagine myself bying yarn just for fun. I am happy to be a person who gets inspired by patterns not yarn. O r even if I get inspired by yarn, I will search a suitable pattern for it before making the purchase. Thus I know exactly what all these +14 kilos are meant for. Sometimes I wish I just were a faster knitter to make all those plans come true.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Niin monta työtä on UFOina (Unfinished Objects) käsityökoreissa, että ei ole oikein mitään näytettävää täällä blogissa tällä hetkellä. Samalla huomaa, että jouluun on enää vain alle 100 päivää, mikä alkaa myös vaikuttamaan tähän blogin tekoon. Käyköhän tässä samalla tavalla kuin viime vuonna, että juuri ennen joulua oli blogissa vähän hiljaisempaa, vaikka puikot suihkivat kovaa ihan koko ajan. Sitten joulun jälkeen aletaan purkaa, mitä tuli tehtyä, ja siinähän se kevät sitten vierähtääkin esitellessä, millä kaikella on tuttujansa kiusannut.

Facebookiin, mihin kirjaan lyhyesti valmiit työni, ei tosiaan ole tullut mitään kirjattavaa. Instagrammissa väläyttelen sentään välillä tunnelmakuvia keskeneräisistä töistäni, joten siellä on edes jonkinlaista elämää. Kun tilanne on nyt tämä, niin tein edes uus-vanhan taustakuvan blogiin, kun se vanha kuva rouheasta pitsihuivista ei tuntunut oikein omalta. Vaikka kuinka mieluinen se pitsityö oli, niin tuossa se huivi lepää melkein samoilla sijoillaan nojatuolin selkämyksellä kuin mihin sen lankojen päättelyn jälkeen laskin. Ei ole ilmeisesti ollut vielä niin viileää, että sitä tarvitsi. Senhän piti olla hellepäivien jälkeisten iltojen terassiasuste, mutta ilmeisesti sitä on rymytty jossain muualla, kun terassilla ei ole tullut sillä lailla paljon istuskeltua. Kaunis se on katsella silti.

Uus-vanha taustakuva

Minulle on tullut tavaksi seurata blogeja eri tavoilla. Käytän Bloglovin':ia ja Blogipolkua - myös vanha kunnon bookmark-systeemi on myös käytössä. Bloglovin':ssa en pidä siitä, että sovellus varastaa sivun yläreunasta suuren siivun ja kun lisäksi alituiset evästevaroitukset ottavat omansa, blogia näyttävälle sivunosalle ei sovi juuri mitään. Blogipolussa tältä onneksi välttyy. Kun enimmäkseen katselen blogeja tabletilta, niin Bloglovin' ei jostain syystä näytä blogin alkuperäistä sivumuotoilua ollenkaan, vaan näyttää vain tekstit. Siinä hukkuu monesti tieto siitä, kenenkäs blogia olinkaan tällä kertaa katsomassa. Ehkä nämä blogiseuraamisongelmat ovat seurausta omasta kyvyttömyydestä laittaa asetuksia kuntoon, mutta jokapäiväisenä riesana ovat kuitenkin. Miten sinä seuraat blogeja ja miksi juuri siten?


I have so many UFOs (UnFinished Objects) in my handicraft baskets that it is impossible to get anything ready. On the other hand this year reminds me of last year when it also was impossible to publish any to-do plans as Xmas is getting too close (less than 100 days guys!). 

Oksasen Norma

Huom! Sisältää juonipaljastuksia.

Tämän teoksen ajattelu saa aikaan sen, että päänahkaa alkaa väkisinkin kutittaa. Mutta palataanpa ajassa taaksepäin. Kun minulla oli vielä melko tuoreessa muistissa Sofi Oksasen Puhdistus, en oikein tiennyt, mitä odottaa uudemmalta Norma-romaanilta. No, olinpa sitten odottanut mitä tahansa, niin en ainakaan tätä. Kun Puhdistus tuntui romaanilta, jossa lähes kaikki olisi voinut olla totta, Norma liikkui niin fiktion, sadun ja rikosromaanin välimaastoissa, että en aina tiennyt, miten suhtautua siihen.

Tarina kertoi Norma-tytöstä, jonka äiti oli juuri tehnyt itsemurhan. Myöhemmin paljastui, että kuolema olikin murha ja että murhaan liittyivät kampaamo, hiustenpidennykset, ihmiskauppa, laittomat adoptiot, maailmanlaajuinen rikosliiga, suvuissa periytyvät taudit ja salaisuudet sekä aivan liikaa kasvava tukka. Monta naisia koskevaa asiaa oli saatu nivottua mukaan. Väkisinkin ajatukset ohjattiin siihen, miten outoja asioita kauneudenhoito ja muu turhamaisuus saakaan ihmisiä tekemään. Koko kirja oli huutomerkki tämän asian äärellä.

Riittävästi karvaa

Tarina tuli kuunneltua alusta loppuun, mutta samanlaista elämystä en siitä saanut kuin Sofin aiemmasta kirjasta. Ihme olisikin ollut, jos kirjailija vielä toiseen kertaan olisi yltänyt samaan. Nyt tuntui siltä, että kirjan tarkoituksena oli nostaa esiin tiettyjä teemoja korostetun suorasukaisesti niin, että kenellekään ei jää epäselväksi, mihin huomio halutaan kiinnittää. Tämähän on tietysti menestyvän kirjailijan etuoikeus. Näkökulman tuputus tarinan uskottavuuden kustannuksella teki minulle kuitenkin sen, että kirja jätti jotenkin kylmäksi. Jään silti mielenkiinnolla odottamaan Sofin seuraavaa vetoa.

I managed to listen through Norma by Sofi Oksanen. It was too hairy for my taste. If you read the book, you'll know what I mean. I could not decide whether it was a fairy tale or a detective story and thus I was somewhat at unease in its company.

Kaikki väärin, mutta niin oikein

Saako jännittää, jos pesukoneessa on huopumassa jotain, mitä on suunnitellut pitkän aikaa? Saako istua pesukoneen edessä ja koittaa tuijottaa vaahtokasan läpi, mitä siellä tapahtuu? No, ei saa. Mutta kun ei pysty oikein tekemään mitään muutakaan, niin pitää sitten keksiä jotakin intensiivistä ajankulua. Sellaiseksi käy oikein hyvin blogin päivitys, jota on ollut kesäaikaan tosi hankalaa saada aikaiseksi, kun on ollut niin paljon muutakin kivaa tekemistä. Mutta jos vaikka nyt ryhtyisi tähän puuhaan. Vielä puolisen tuntia, niin saan kaivaa tekeleeni pesukoneesta. (Onkohan se ihan vain yksi mytty vai syntyikö jotain kaunista?). Nyt pitää vielä hetki keskittyä johonkin muuhun...

Kivoja värivaihteluita ihan langan puolesta

Aloitin toukokuussa tekemään itselleni kesäpaitaa vaaleanvihreästä langasta. Tämä työ meni siis "pieleen" itse asiassa jo yli vuosi sitten, kun ostin lanka-alesta tämän langan, joka kutsui minua vastustamattomasti. Langassa oli kivoja värivaihteluita ja seassa oli myös mukavaa kiiltoa. Juuri tässä eräänä päivänä mieheni katseli, kun sovitin keskeneräistä paitaa päälleni, ja sanoi, että eipä olisi uskonut. Hän ei olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että laitan päälleni jotain vihreää ja että teen itselleni paidan. Mutta niinpä vaan teen nämä molemmat yllättävät asiat, vaikkakin vaikeimman kautta.

Kesän vihreää väriä

Langat marinoituivat kaapissa kauan, kun etsiskelin niille sopivaa mallia. Kun näin kaarrokepuseron mallin Dropsin ohjeistossa, niin ajattelin, että siinä se on. Siitä en mennyt kauankaan, kun työ oli jo puikoilla. Mutta eihän se niin yksinkertaista ollut. Malli ja lanka eivät sopineet yhtään yhteen, kun kaarroke tuntui raskaalta ja kaula-aukko venyvältä. Taisin tehdä työn kolme kertaa ja kerran jo kainaloihin asti, kun totesin, että on aloitettava alusta ja toisenlaisella mallilla.

Kuudes kerta toden sanoo

Sen olin kuitenkin päättänyt, että teen puseron ylhäältä alas, jotta saan käytettyä langan mahdollisimman tarkkaan. Sitten löysin TinCanKnit:s mallin Flax (ilmaisohje Ravelry:ssä), jota päätin soveltaa puseron teossa. Soveltamiseksi se menikin ja kokeiluksi. Vasta kolmas versio tämänkin puseron kaarrokkeista pääsi läpi läpäisyseulan. Mutta loppu sujui kuin tanssia vaan. Hihojen kavennuksen olisin voinut aloittaa hieman myöhemmin, mutta mieluummin näin päin kuin löpsöt ranteet. Selän puolen helmasta tehtiin pidempi kuin etuosasta. Etu- ja takakappaleisiin tein satunnaisesti nurjia kerroksen pätkiä, jotta paidan pintaan saatiin vielä enemmän eloa. Paidasta tuli vieläkin ihanampi lötkö tekele kuin mitä osasin toivoa. Paidan viskoosi tekee materiaaliin sekä hyviä että huonoja puolia. Jännityksellä odotan, millaiseksi tämä paita menee pesussa. Pitäisi nimittäin pestä käsin. Se ei tule meidän perheessä onnistumaan, joten tämäkin voi mennä vain pieleen.

Kesäpusero itselle
Lanka: Marks&Kattens Trio: (58% viskoosi, 42% puuvilla)
Menekki: 550g
Puikot: 4,0-5,0 mm
Ohje: Flax by TinCanKnits soveltaen
Tehty: touko-elokuussa 2016

Langasta tuli värkättyä myös lierihattu (menekki 100g), joka lähti omille teilleen ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvaa. Ehkä se on tarttunut jonkun filmille, että pääsisi näyttäytymään täälläkin.

(Toim. huom. Tätä paitaa on tullut pidettyä todella paljon. Jos tätä lankaa vielä saisi, niin ostaisin ilman muuta.)


Applying the instruction of Flax by TinCanKnits I managed to finish a summer sweater for myself. I had exactly 650 grams of yarn and it became one enjoyable sweater and a slouch hat for my mother. It all sounds so easy, but I had to restart the sweater six times before I was happy with the neckline. Do I need to say that this was a seamless top-down pattern and worked fine for my needs with some small little changes that I did to make the sweater exactly like I wanted it to be. And I like it!

Pitkäveteiset Tunnit

Olen jo pitkään halunnut lukea Michael Cunningham:n kirjan Tunnit. Kirjahan on maailmankuulu ja palkittu. Myös siitä tehty elokuva on ollut mm. Oscareiden kohteena. Onhan elokuva tietysti hyvien näyttelijöiden tekemä, kun siinä on niin Nicole Kidman kuin Meryl Streep:kin. Täytyyhän tässä kirjassa siis olla jotain tutustumisen arvoista.

Kun aloin haroa läpi äänikirjaa, olin hyvin pian ajatuksissani takaisin niissä vuosissa, kun "jouduin" opiskeluaikana tutustumaan englanninkieliseen kirjallisuuteen. Kun kirjan esikuvana on Virginia Woolf, ja kirja tukeutuu tähän kulttiseen kirjailijaan ja tämän henkilöhahmoihin, niin olin taas niissä lukuisissa tunneissa, kun haahuilin läpi Woolfin vaikeaa tekstiä ymmärtämättä, miksi kaikki piti esittää niin vaikein sanakääntein. Jos Woolf on vaikeaa suomeksi, niin koittakaapa lukea hänen tekstiään englanniksi. Toisaalta alkuperäisteos on aina käännöstään parempi.

Pitkäveteistäkö? Ei vaan mielenkiintoista kiveä.

Pakostakin mietin, onko kirjan tunnettuus lähtenyt liikkeelle juuri siitä, että kirjailija ottaa toisen arvostetun kirjailijan mallikseen ja taituroi siitä teoksen, en tiedä. Jotain kutkuttavaa kirjassa on, mutta en tiedä, mikä olisi se tunnetila, että ottaisin kirjan uudelleen luettavaksi. Nykyään sitä jotenkin kaipaa vain jotain kevyttä, helppoa ja mukavaa viihdykettä kässätöiden seuraksi. Tai en minä tiedä, onko tuokaan oikein sanottu. Viihdyin valtavan hyvin esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistuksen seurassa, joka ei todellakaan ole kevyttä eikä aina niin mukavaakaan luettavaa. Silti Tunnit ei tehnyt ollenkaan samaa vaikutusta.

No, Tunnit oli vaikea kirja, mutta toisaalta onneksi sen aikana tehty käsityö oli helppo. Tai sitten keskeneräisten korista oli pakko ottaa helpoin työ, kun muuten olisivat silmukat menneet sekaisin teosta kuunnellessa, kun siihen oli pakko keskittyä vähän liikaakin, jotta olisi pysynyt kuviossa mukana.

Finally I managed to listen through Tunnit (The Hours, 1998.) by Michael Cunningham. The book was far too boring and complicated for my taste. Complicated without being impressive. Too similar to its paragon by Virginia Woolf, although I used to spend a lot of time with Woolf while majoring in English a long time ago. However, The Hours was not my cup of tea (or coffee).

Hyvää äitienpäivää!

Tämä kirjoitus olisi pitänyt tehdä jo maaliskuussa. Aloitin heti joulun jälkeen huivin tekoa Novitan Huurre-langasta, joka oli minulle uusi tuttavuus. Yleensä en tartu tekokuitulankoihin, mutta luonnon materiaaleista en ole löytänyt yhtä hyvää väriskaalaa, joten menköön nyt tällä kertaa. Toinen syy lankaan oli kaunis malli, jonka löysin Novita:lta (ks. kuva).

Pitsineulehuivi Novita Huurre.
Lähde: Novitaknits.com

Huivi tehdään alhaalta ylöspäin. Nautin suunnattomasti alaneliön tekemisestä, mutta kun päästiin sivun kolmioihin, innostus lopahti. Minun oli vaikea uskoa, että mytystäni voisi tulla kaunis huivi, joten työ vain alkoi jäädä muiden jalkoihin. Tuolla se makaa UFO:na (unfinished object) edelleen. Tämä malli jäi nyt kesken, joten täytyi löytää toinen ohje.

Aloitus niskasta keskeltä

Hetken päästä availin jo uutta kerää, josta aloin tehdä juuri toisesta langasta tekemääni Revontulihuivia. Huivi on julkaistu aikanaan suomalaisessa Ulla-nettineulelehdessä, ja ohje on ollut hyvin suosittu. Siinähän on monta nerokasta juttua. Kun pääsee jutun juonesta kiinni, ei tarvitse lukea ohjetta jatkuvasti, vaan voi tehdä neuletta missä vaan. Työ myös nopeutuu, mitä pidemmälle päästään, kun sileän neuleen osuus lisääntyy. Uuden työn aloittamisen myötä kävi kuitenkin niin, että tavoittelemani deadline ehti jo tulla ja mennä. Tästä ei siis tullut äidilleni syntymäpäivälahjaa, mutta onneksi äitienpäivä seuraa kohta perässä.

Revontulen sektoreita

Huivin teko oli niin mukavaa. Välillä tuntui, etten edes malta tehdä sitä, kun se eteni jouheasti. Kun sain tehtyä yhden kerän, huivi oli mielestäni liian pieni, joten tein työhön pari ylimääräistä kerroskokonaisuutta, koska halusin siitä suuremman. Aikataulukin meni aika nappiin. Tein päättelykerroksen äitienpäivää edeltävänä perjantaina, ja pingottelin huivin yötä vasten. Lauantai-iltana huivi oli jo ihan kuiva, joten sain pääteltyä kaksi vaivaista langanpäätä. Jos ei olisi deadline pukannut, niin pingotus ja päättely odottaisivat varmaan edelleen. Mutta huivi on nyt valmis ja odottaa saajaansa lahjakassissa.




Huivi äidille
Lanka: Novita Huurre (n. 175g)
   Puikko: Knit pro pyörö 5,5 mm
Ohje: Revontuli
Koko: 180*90 cm
Tehty: keväällä 2016

This is a scarf for my mom. It is not the pattern I started at first, but it is Revontuli-scarf, which I had just made from another yarn. I find the pattern genious, as you do not need to follow it all the time once you get the hang of it. So here it is, just on time for mother's day, although the initial plan was to make it for my mom's birthday. Well, life is..

Mahdoton tehtävä - huivin evoluutio

Tehtävä: Tee oranssille lyhythihaiselle silkkimekolle jonkunlainen näyttävä ja lämmittävä huivi.

Versio 1: Hanki Hjertegarn Kunstgarn lankaa ja virkkaa siitä Makosharkin (ks. Ravelry) versio "South Bay Shawl" / "Mother of the Bride" huivista. Tavoitteena on täydellinen "färsaarelainen huivi", jossa olkapäillä on sellaiset muotolaskokset, että huivi pysyy kivasti paikoillaan ja malli on selvästi istuvampi kuin pelkkä kolmiohuivi. Tikuttele menemään nelosen koukulla mallia parisataa grammaa. Tulos: Färsaarelaisilla on ilmeisesti isot lapaluut, koska myös lapaluiden kohdalle tuli niin isot laskokset (=pussit), että ne eivät taida kadota pingotuksessa. Lisäksi langan värit alkoivat tuntua liian intensiivisiltä ja erityisesti langan kylmät värisävyt nostivat kylmiä väreitä selkäpiissä. Ratkaisu: Laita Kunstgarnin rinnalle joku toinen lanka, jossa on lämmin värisävy. Piirrä itse uusi mallikuvio ilman lapaluupusseja.




Huivi: versio1

Versio 2: Yhdistä Kunstgarn Novita Rose lankaan. Tee vuorotellen yksi rivi mallista kummallakin langalla. Tulos: Lankojen vahvuusero on liian suuri, joten lopputulos ei ole hyvä. Ratkaisu: Virkkaa molemmat langat rinnakkain.

Huivi: versio 2

Versio 3: Yhdistä langat ja käytä niitä rinnakkain. Virkkaa pikkuhuivi uudella piirroksella. Tulos: Yhdessä virkattuna langat ovat liian paksut. Ratkaisu: Etsi joku kudottava malli, jolla samalla lankayhdistelmällä tulee ohuempaa jälkeä.

Huivi: versio 4

Versio 4: Kudo Revontulihuivi käyttäen lankoja yhdessä rinnakkain. Tulos: Revontuli oli mallina kiva tuttavuus ja syntyihän siitä yhdenlainen harjoituskappale, mutta langat loppuivat hieman kesken. Lisäksi Rosen pistelevyys alkoi harmittamaan, joten se olisi parempi korvata jollain muulla lopullisessa versiossa. Huivi jäi näin ollen päättelemättä ja pingoittamatta, kun en tiedä, onko sille mitään käyttöä. Ratkaisu: Etsi joku hieman vähemmän särmikäs väri ja pehmeämpi lanka Novita Rosen tilalle ja osta lisää Kunstgarnia.

Huivi: versio 4

Versio 5: Osta loput lähilankakaupasta löytyvät Kunstgarn:t (2 kerää) ja etsi sen rinnalle joku toinen pörröinen lanka. Tulos: Toista lankaa ei ole vielä löytynyt, joten ratkaisu jää nähtäväksi. Visio on kuitenkin vahva ja se ei kuole!

Odotan mielenkiinnolla, milloin saan sanoa, että tehtävä suoritettu. Toistaiseksi tämä on ollut mahdoton tehtävä. Onko sinulla tullut vastaan mahdottomia tehtäviä ja miten olet ne ratkaissut?

The mission is to create a nice shawl to be worn together with an orange silky dress. So far I have only succeeded in practising the completion of this mission, as every version has lead to an unsatisfactory result. Maybe it is better to let this mission wait for a while for a new inspiration and yarns. So far it has really been a mission impossible. But the vision is clear and therefore it makes sense to reach for it. Have you come accross crafts, which are difficult to implement? What kind of solutions you have made?

Palvelukseen halutaan: Käsityökori

Jokin aika sitten tuli selväksi, että käsityöharrastus on tullut jäädäkseen, joten aloin kaipaamaan säilytysastiaa kaikenlaisille välineille, joita virkkaamisessa ja neulomisessa käytän. Tavarat alkoivat pikku hiljaa kertyä olohuoneen pöydälle ja tasojen päälle täyttäen ne kokonaan, joten alkoi olla päivänselvää, että palvelukseen oli otettava käsityökori. Aloin hahmotella työhönottoilmoitusta, joka oli rungoltaan jotensakin tämmöinen:

"Palvelukseen halutaan kestävä ja pestävä käsityökori, jonka tulee sietää kaikenlaisia materiaaleja villasta puuvillaan ja ehkä joskus jopa tekokuituakin. Korin tulee osata hallita iso määrä erilaisia työkaluja, kuten puikkoja, koukkuja, mittanauhaa, silmukkamerkkejä, neuloja ja sakset. Sen tulee pitää järjestyksessä kulloinkin työn alla oleva keskeneräinen työ ja siihen liittyvät tarvikkeet ja ohjeet. Tarvittaessa sen tulee olla liikuteltavissa hyvinkin ripeästi esimerkiksi satunnaisesti ilmestyvän siivouspuuskan tieltä. Korin tulee olla piilotettavissa myös uteliailta katseilta varsinkin silloin, kun siinä säilytetään jotakin lahjaksi tulevaa tekelettä. Mielellään korin tulisi olla sisustukseen sopiva ja ekologinen, mutta näistä vaatimuksista ollaan valmiita tinkimään, jos astia on muutoin ominaisuuksiltaan sopiva. Korvausta ei makseta, ja työ on muutoinkin pelkkä orjan virka, mutta innostuneet hakemukset otetaan vastaan pikimmiten."




Korit yhteistyössä

En saanut montaakaan hakemusta, mutta kiire oli olevinaan kova, joten palkkasin ensin yhden, sitten toisenkin pehmeästä muovista tehdyn käsityökorin Biltemasta. Korit ovat osoittaneet hyvää yhteistyökykyä. Korien ensimmäinen tehtävä oli laittaa kuriin lattialla pyörivät lankakerät, jotka pyörivätkin mukavasti muovikorissa luovuttaen lankaa tasaisesti. Mm. ihanalle neidille tekemäni huivin kuusi yhtäaikaista lankakerää pysyivät hyvin aisoissa näiden korien avulla. En ole koskaan ymmärtänyt tarvetta aloittaa kerät niiden sisäpuolelta, kun kerät eivät kuitenkaan karkaa koreissa mihinkään. Koreihin mahtuvat kaikki tarvittavat välineet, ja tuolista ei tarvitse kuin kumartua niin kaikki on aina siinä lähellä.

Työn alla olevat ja odottavat tekeleet

Korilla on kannettu meneillään oleva työ mukaan kyläilyyn ja kässäkurssille, ja on hienoa, kun kaikki on matkassa ilman, että tarvitsee miettiä asiaa. Kori on kuin kassi, kun molemmat kahvat saa yhteen käteen. Ainoa harmi on, että kori on muovia, jota en mielelläni osta, mutta nyt käytännöllisyys ajoi ekologisuuden edelle. Kori ei myöskään ole mikään sisustuselementti, mutta on niitä kyllä paljon rumempiakin muovikoreja olemassa, joten ihan ylpeänä otan nämä mukaan reissuilla kulkiessani. Tällaista koria voisi käyttää myös autossa lattialla, jos vain pystyy tekemään käsitöitä liikkuvassa kulkuneuvossa. Kun kori on umpimuovia, niin lattian lika ja pöly jää korin ulkopuolelle. Ihmeen vähän niiden pohjalta löytyy töhnää, kun välillä järjestelen koreja uudelleen.

Joku ei kuulu joukkoon

Pingotusalusta ja lankojen säilytyskorit ovat sitten asia erikseen. Niihinkin tuli investoitua, mutta niihin voidaan palata sitten joskus toiste. Minusta hyvät välineet lisäävät harrastuksen mielekkyyttä. Mikä on sinun käsityökoriratkaisusi?

Handcrafts are fun to make if you have suitable tools. When all the tables and sideboards were continuously covered with all kinds of skeins, scissors, patterns and you name it, it was time to hire a basket to handle the unorganized mess. I found two plastic baskets, which are flexible enough to be used as a bag. You can just grab both handles and go. Then you got all the tools needed to knit or crochet your socks, scarf or anything anywhere you like. At home you can carry the basket quickly to another room may it contain some kind of secret present to someone. Yes, I like my handy baskets! What is your solution for keeping all the tools needed organized?

Pääsiäistä ja vähän muutakin

Pääsiäinen oli meillä tänä vuonna tämän värinen. Kahvittelimme ja juhlimme isommalla porukalla pääsiäistä ja vähän muutakin tänä vuonna. Viettäkää hyvää pääsiäistä ja pitäkää huolta toisistanne!

The Easter was pink, yellow and green this year. Have a Happy Easter and take care of people next to you!

Väännetään rautalangasta

Kun kerrankin oli mahdollisuus saada kädestä pitäen oppia siihen, miten juttuja väännetään rautalangasta, niin täytyyhän sellaiseen tilaisuuteen tarttua. Ei siihen älyttömästi tarvinnut rautalankaa vääntää, että sain väännettyä rautalangasta sydänkoristeen. (No, kylläpäs sitä nyt taas heitellään näppärää sanaleikkiä, heh, heh.) Koristeen somistukseksi laitettiin helmiä ja nauhaa.

Väännetäänkö rautalangasta

En pidä itseäni minään askarteluihmisenä, mutta kun jotain jokseenkin käyttökelpoista saa aikaiseksi, niin yllätän välillä itsenikin siitä, kuinka paljon mielihyvää tällaisen pikku jutun tekeminen tuottaa itselle. Tälläkään kertaa ei syntynyt vain yksi, vaan peräti kolme koristetta. Kun on yhden oppinut, on helppo tehdä heti perään pari lisää. Viikon päästä jos koettaisi uudelleen, niin eihän sitä enää muistaisi. Taas tarvitsisi sen rautalanganväännön opettajan kaveriksi.




Rautalankaa + helmiä + nauhaa = koriste

Kun kaikille koristeille oli mielessä oma paikkansa, ne koristeltiin tietysti kohteen värimaailman mukaan. Eivät nuo ilmeisesti aivan hirvityksiä olleet, kun yhtään ei ole ainakaan vielä piilotettu johonkin laatikkoon, vaan ovat esillä saajillaan jokainen. Ainakin vielä. Meillä tuo ylin koristaa ulko-ovea. Kuvissa koristeet eivät ole vielä päässeet paikoilleen, vaan ne on kuvattu mikä missäkin.

Ovi- tai muu koriste tämäkin

This time it was time to bend some wire to make some decorations for the front door. As one makes one it is easy to make another two right after one another. If one tries to make one after a week or so, one has already forgotten how to make one. Two out of three decorations became presents and they have not been hidden to some drawer or elsewhere, at least not yet.

Onnellinen mies

Motivaatio lukemiseen voi olla moninainen. Yksi motivaatio voi olla kätköilyyn liittyvän mysteerin ratkaiseminen. Mysteerikätköjäkin on moneen lähtöön, mutta perusidea on, että esimerkiksi lukemalla kirjan löydät oikean ratkaisun, jonka perusteella pystyt hakemaan kätkön. Ratkaisu on kätkön oikeat koordinaatit, kun taas julkaistussa mysteerikätkössä on ns. bogusnaatit, joista et kyseistä purkkia löydä.

Tämä idea oli mielessä, kun käteen tarttui joskus jo kouluaikana luettu kirja Onnellinen mies. Sen muisti, että kirjassa oli insinööri ja sillanrakentaja, mutta juuri muuta ei kirjasta muistanutkaan. Ihan hauskan veijaritarinanhan on Arto Paasilinna kirjoittanut. Teos on ihan helppoa ja kivaa kuunneltavaa. Tarinassa on kivaa ironiaa kunnista, kunnan luottamustehtävistä ja suomalaisten jähmeästä päätöksentekokulttuurista. Vastapainona kirjasta löytyy yritteliäisyyttä, menestystä ja rakkauttakin. Ja mysteerin ratkaisukin löytyi. Kirja pisti miettimään, mikä on se asia, joka tekee itse kunkin onnelliseksi. Siitäpä tulikin mieleen oheinen kuva.

Jossain kaukana

Motivation to read a book can be digged from various sources. This time the motivation to read (or actually listen to) Arto Paasilinna's Onnellinen mies (The Happy Man) was to solve a mystery cache. Mystery cache is a cache, which has been published with bogus coordinates, with which you cannot find the cache. But reading the book revealed the right ones. The book made me wonder about the variety of things that make people happy. For some reason that made me think about the attached photo.

2000 täynnä

Mainittakoon samalla, että aiemmin tällä viikolla blogissa tuli täyteen 2000 klikkausta. Ensimmäiset tuhat klikkausta kertyi alle puolessa vuodessa, mutta näitä seuraavia blogi keräsi kymmenen kuukautta. No, ei se määrä vaan laatu lukijoissakin, eikös niin.

By the way the blog has got 2000 clicks now. It took less than six months to collect the first one thousand and now it took approximately ten months to collect another thousand. But this blog is more about the quality than the quantity isn't it.

Ratas-matto on rakas matto

Kun kerrankin on mielessä järkevä lahja kummipojalle, niin tätihän taipuu vaikka ässä-mutkalle, jotta poika saa lahjan. ;-) Nuori mies toivoi omaan huoneeseensa virkattua mattoa, mutta tädin toteutustahti on sen verran hidas, että malli ehti muuttua matkalla jo monta kertaa. Mielessä on ehtinyt olla neliskanttista, pyöreää, kuusikulmioisista paloista tehtyä ja mitä niitä nyt onkaan. Siinä meni kuukausi jos toinenkin hommaa miettiessä.

Homma konkretisoitui hieman, kun oltiin pojan kanssa kaupassa, josta löytyi ontelokuteita. Näin sai poika valita mieleisensä värit, mutta mallin valinnan täti piti tiukasti omissa näpeissään. Ne näpit ja niiden kunto kun nimittäin asettivat rajoja sille, minkälaisen maton sitä voi rustata. Hyvänä hetkenä aloitettiin sitten pyöreän Ratas-maton värkkäys. Ajankohta sopi myös sen puolesta, että talvella ison ja raskaan tekeleen virkkaaminen on jotenkin kivempaa kuin kesällä. Ohje on Lankavan ja löytyy ilmaisohjeena netistä.

Eko-matto / Rug
Kude: Eko Ontelokude (n. 3.6 kg)
    Koukku: 9 mm
Ohje: Sovellettu Ratas-matto
 Tehty: 01-02/2016

Maton virkkaus sujui käsien näkökulmasta hyvin. Tyypillinen tahti oli nimittäin saada pari-kolme kerrosta valmiiksi ja sitten oli vuorossa melkein saman verran purkutöitä. Lankavan ohje oli ok, mutta silti minun käsialalleni sen verran vääränlainen, että soveltamishommiin jouduttiin. Kun Kulta osallistui projektiin ja suoritti täsmälliset matemaattiset laskelmat piin säteestä, piirin pituudesta ja hammasrattaiden määrästä, niin homma alkoi edetä vauhdikkaammin. Kerta toisensa jälkeen olen saanut todeta, että kässäily on tunteiden ja hempeilyn lisäksi myös matematiikkaa. Se ratkaisee monet vastaan tulleet ongelmat, vaikka olisi kiva laittaa onnistumiset taidon piikkiin.

Maton kooksi oli määritelty maksimissaan 130 senttiä halkaisijaltaan, ja jäin siitä sentin verran. Lahjan saaja saa karvat kaupan päälle, kun tuo otus (Koira) meinaa aina omia melkein kaikki tekeleet. Sitä on mahdoton pitää irti töistä ja pois kuvista. Se sanoo aina koko kropallaan: "Tää on mun ja mää nukun tässä!"

When my godson places a request for a gift, the aunt does everything to make that wish come true. This time the wish was a new rug for his room. He got to select the colors himself, but the aunt kept the selection of pattern and material to herself. Now the rug is ready, although the Dog always tries to own the ready made items to himself.

Suomen kaunein sana

Mikä olisikaan suomen kaunein sana. Voisiko se olla vaikka "hääyöaie". Hääyöaie on ainakin Sophie Kinsellan romaanin (alkuperäinen teos Wedding Night) suomennoksen nimi. Englanninkielinen nimi ei ole yhtään niin kiinnostava kuin suomenkielinen. Kirjapostauksen kuvitukseksi sopii kuitenkin tuo tammikuussa valmistunut huivi, jonka mallina on Mother of the Bride.

Mother of the Bride pingottumassa

Olen lukenut Sophien kirjoja vuosien varrella silloin tällöin. Kun olin tarttunut sattumalta ensimmäiseen himoshoppaaja-kirjaan, piti tuota sarjaa lukea vähän enemmänkin. Sophie kirjoittaa ns. chick lit:iä. En tiedä suomennosta, mutta wikipedian mukaan se on "kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti". Vaikka kirjailijaan tuli tutustuttua himoshoppaajasarjan kautta, onhan näitä kirjoja muitakin.

Hääyöaie kirjassa oli jotenkin liikaa sxxxiä mun makuun, vaikka olisihan nimestä jo pitänyt arvata, mikä on jutun keskipisteessä. Kirjan teema ja juoni jotenkin pursusivat himokkaiden hetkien ja ajatusten kuvauksia ihan kyllästymiseen asti. Hauskaa tässä oli se, että sxxxiä pyrittiin saamaan ja antamaan, mutta ajoittain sen toteutuminen oli vähintäänkin haastavaa. Tämä näkökulma liittyy myös kirjan juoneen kiinteästi, joten ei siitä sen enempää, ettei tule juonipaljastuksia.

Kun tämäkin taideteos tuli nautittua äänikirjana, sitä tuli verrattua kirjailijan toiseen romaaniin eli kirjaan nimeltä Kevytkenkäinen kummitus, josta pidin paljon Hääyöaietta enemmän. Osansa siihen teki lukija Erja Manto (ah!), kun taas Hääyöaietta oli päässyt lueskelemaan Anna Saksman.

What is the most beautiful word in Finnish. Could it be "Hääyöaie". That is at least the name of one of Sophie Kinsella's chick lit books. I got to know the author by her Shopaholic-series, but she has written some other books, too. Unfortunately I was not so keen on this Hääyöaie (Wedding Night) as for instance Twenties Girl was much more entertaining in my humble opinion.

Kaksin aina kaunihimpi, osa 2

Olin harjoitellut jo kolme työtä onteloneuletta, kun olin valmis kokeilemaan, voisiko kertyneellä kokemuksella saada aikaan neuleen, jonka kehtaisi antaa lahjaksi. Tässä nimittäin muistellaan vielä joulua edeltävää aikaa.

Uhreiksi otin kaksi suvun naista, joille oli tarkoitus tehdä samanlaiset otsapannat kuin mitä olin jo harjoitellut tekemään onteloneuleena. Keksin kyllä heti, mitkä mallit valitsisin kumpaisellekin. Mallien saaminen vaatikin sitten hieman salailua ja vakoilua. Tiesin, että molemmat olivat tekemässä itselleen lapasia, joiden mallia voisin soveltaa onteloneulepantaan. Mallit pitäisi vaan saada jotenkin ilman, että uhrit saavat tietää siitä.

Panta, versio 4
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (n. 35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Toisen mallin sain vierailulla, kun otin salaa kuvan keskeneräisestä lapasesta. Toisen mallin saamiseen tarvittiinkin sitten vakoojan ja valokuvaajan rekrytointi. Houkuttelin ensin hommaan kummipojan, mutta hän ei onnistunut löytämään keskeneräistä neuletta Sitten kuvaan astui pojan isä, jolta sainkin tarvittavat kuvat ja kaavat. Ei kun hommiin.

Panta, versio 5
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (36g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5 mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Pikkuisen tiukalle meni aikataulun kanssa, kun toinen panta viimeisteltiin vasta aatonaattona. Mutta ehdin kuitenkin. Onteloneule alkaa pikku hiljaa sujua, kun takana on nyt viisi valmista työtä. Vielä tarvittavat kuvat "jouluvalmisteluorjan" (terkkuja!) toimesta, ja valmiita oltiin. Hieman meni aikaa ennen kuin sain nämä tänne blogiin asti, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

After practising double knitting with three headbands it was time to make two bands as gifts. The victims for this wicked plan are relatives of mine. The patterns were easy to select, but not so easy to get, as both patterns came from crafts made by the victims. Some spying was required before the patterns were available, but after that it was easy going with all the experience from double knitting during the past weeks.