Jotain vanhaa, jotain uutta

Niin monta työtä on UFOina (Unfinished Objects) käsityökoreissa, että ei ole oikein mitään näytettävää täällä blogissa tällä hetkellä. Samalla huomaa, että jouluun on enää vain alle 100 päivää, mikä alkaa myös vaikuttamaan tähän blogin tekoon. Käyköhän tässä samalla tavalla kuin viime vuonna, että juuri ennen joulua oli blogissa vähän hiljaisempaa, vaikka puikot suihkivat kovaa ihan koko ajan. Sitten joulun jälkeen aletaan purkaa, mitä tuli tehtyä, ja siinähän se kevät sitten vierähtääkin esitellessä, millä kaikella on tuttujansa kiusannut.

Facebookiin, mihin kirjaan lyhyesti valmiit työni, ei tosiaan ole tullut mitään kirjattavaa. Instagrammissa väläyttelen sentään välillä tunnelmakuvia keskeneräisistä töistäni, joten siellä on edes jonkinlaista elämää. Kun tilanne on nyt tämä, niin tein edes uus-vanhan taustakuvan blogiin, kun se vanha kuva rouheasta pitsihuivista ei tuntunut oikein omalta. Vaikka kuinka mieluinen se pitsityö oli, niin tuossa se huivi lepää melkein samoilla sijoillaan nojatuolin selkämyksellä kuin mihin sen lankojen päättelyn jälkeen laskin. Ei ole ilmeisesti ollut vielä niin viileää, että sitä tarvitsi. Senhän piti olla hellepäivien jälkeisten iltojen terassiasuste, mutta ilmeisesti sitä on rymytty jossain muualla, kun terassilla ei ole tullut sillä lailla paljon istuskeltua. Kaunis se on katsella silti.

Uus-vanha taustakuva

Minulle on tullut tavaksi seurata blogeja eri tavoilla. Käytän Bloglovin':ia ja Blogipolkua - myös vanha kunnon bookmark-systeemi on myös käytössä. Bloglovin':ssa en pidä siitä, että sovellus varastaa sivun yläreunasta suuren siivun ja kun lisäksi alituiset evästevaroitukset ottavat omansa, blogia näyttävälle sivunosalle ei sovi juuri mitään. Blogipolussa tältä onneksi välttyy. Kun enimmäkseen katselen blogeja tabletilta, niin Bloglovin' ei jostain syystä näytä blogin alkuperäistä sivumuotoilua ollenkaan, vaan näyttää vain tekstit. Siinä hukkuu monesti tieto siitä, kenenkäs blogia olinkaan tällä kertaa katsomassa. Ehkä nämä blogiseuraamisongelmat ovat seurausta omasta kyvyttömyydestä laittaa asetuksia kuntoon, mutta jokapäiväisenä riesana ovat kuitenkin. Miten sinä seuraat blogeja ja miksi juuri siten?


I have so many UFOs (UnFinished Objects) in my handicraft baskets that it is impossible to get anything ready. On the other hand this year reminds me of last year when it also was impossible to publish any to-do plans as Xmas is getting too close (less than 100 days guys!). 

Oksasen Norma

Huom! Sisältää juonipaljastuksia.

Tämän teoksen ajattelu saa aikaan sen, että päänahkaa alkaa väkisinkin kutittaa. Mutta palataanpa ajassa taaksepäin. Kun minulla oli vielä melko tuoreessa muistissa Sofi Oksasen Puhdistus, en oikein tiennyt, mitä odottaa uudemmalta Norma-romaanilta. No, olinpa sitten odottanut mitä tahansa, niin en ainakaan tätä. Kun Puhdistus tuntui romaanilta, jossa lähes kaikki olisi voinut olla totta, Norma liikkui niin fiktion, sadun ja rikosromaanin välimaastoissa, että en aina tiennyt, miten suhtautua siihen.

Tarina kertoi Norma-tytöstä, jonka äiti oli juuri tehnyt itsemurhan. Myöhemmin paljastui, että kuolema olikin murha ja että murhaan liittyivät kampaamo, hiustenpidennykset, ihmiskauppa, laittomat adoptiot, maailmanlaajuinen rikosliiga, suvuissa periytyvät taudit ja salaisuudet sekä aivan liikaa kasvava tukka. Monta naisia koskevaa asiaa oli saatu nivottua mukaan. Väkisinkin ajatukset ohjattiin siihen, miten outoja asioita kauneudenhoito ja muu turhamaisuus saakaan ihmisiä tekemään. Koko kirja oli huutomerkki tämän asian äärellä.

Riittävästi karvaa

Tarina tuli kuunneltua alusta loppuun, mutta samanlaista elämystä en siitä saanut kuin Sofin aiemmasta kirjasta. Ihme olisikin ollut, jos kirjailija vielä toiseen kertaan olisi yltänyt samaan. Nyt tuntui siltä, että kirjan tarkoituksena oli nostaa esiin tiettyjä teemoja korostetun suorasukaisesti niin, että kenellekään ei jää epäselväksi, mihin huomio halutaan kiinnittää. Tämähän on tietysti menestyvän kirjailijan etuoikeus. Näkökulman tuputus tarinan uskottavuuden kustannuksella teki minulle kuitenkin sen, että kirja jätti jotenkin kylmäksi. Jään silti mielenkiinnolla odottamaan Sofin seuraavaa vetoa.

I managed to listen through Norma by Sofi Oksanen. It was too hairy for my taste. If you read the book, you'll know what I mean. I could not decide whether it was a fairy tale or a detective story and thus I was somewhat at unease in its company.