Oksasen Norma

Huom! Sisältää juonipaljastuksia.

Tämän teoksen ajattelu saa aikaan sen, että päänahkaa alkaa väkisinkin kutittaa. Mutta palataanpa ajassa taaksepäin. Kun minulla oli vielä melko tuoreessa muistissa Sofi Oksasen Puhdistus, en oikein tiennyt, mitä odottaa uudemmalta Norma-romaanilta. No, olinpa sitten odottanut mitä tahansa, niin en ainakaan tätä. Kun Puhdistus tuntui romaanilta, jossa lähes kaikki olisi voinut olla totta, Norma liikkui niin fiktion, sadun ja rikosromaanin välimaastoissa, että en aina tiennyt, miten suhtautua siihen.

Tarina kertoi Norma-tytöstä, jonka äiti oli juuri tehnyt itsemurhan. Myöhemmin paljastui, että kuolema olikin murha ja että murhaan liittyivät kampaamo, hiustenpidennykset, ihmiskauppa, laittomat adoptiot, maailmanlaajuinen rikosliiga, suvuissa periytyvät taudit ja salaisuudet sekä aivan liikaa kasvava tukka. Monta naisia koskevaa asiaa oli saatu nivottua mukaan. Väkisinkin ajatukset ohjattiin siihen, miten outoja asioita kauneudenhoito ja muu turhamaisuus saakaan ihmisiä tekemään. Koko kirja oli huutomerkki tämän asian äärellä.

Riittävästi karvaa

Tarina tuli kuunneltua alusta loppuun, mutta samanlaista elämystä en siitä saanut kuin Sofin aiemmasta kirjasta. Ihme olisikin ollut, jos kirjailija vielä toiseen kertaan olisi yltänyt samaan. Nyt tuntui siltä, että kirjan tarkoituksena oli nostaa esiin tiettyjä teemoja korostetun suorasukaisesti niin, että kenellekään ei jää epäselväksi, mihin huomio halutaan kiinnittää. Tämähän on tietysti menestyvän kirjailijan etuoikeus. Näkökulman tuputus tarinan uskottavuuden kustannuksella teki minulle kuitenkin sen, että kirja jätti jotenkin kylmäksi. Jään silti mielenkiinnolla odottamaan Sofin seuraavaa vetoa.

I managed to listen through Norma by Sofi Oksanen. It was too hairy for my taste. If you read the book, you'll know what I mean. I could not decide whether it was a fairy tale or a detective story and thus I was somewhat at unease in its company.