Muistellaanpa vuotta 2018 (3/4)

Tänään on toiseksi viimeinen kerta, kun palataan vuoden 2018 käsitöiden pariin. Näin jatketaan jo toissa kerralla aloitettua viime vuonna tehtyjen käsitöiden muistelua. Keväällä hulluteltiin paidoilla ja kesällä huiveilla. Kun kesä oli kuumimmillaan, puikoilta tipahti villaiset polvisukat. Sitten ja alkoi tehdä mieli tehdä muutakin asusteita.

Asusteiden teko on minulle hieman vierasta puuhaa, kun puikoilla on yleensä isompia töitä. Mutta syksyn aikana pukkasi pipoja, kaulureita, kämmekkäät ja huppuhuivi. Kaulureilla lahjottiin omaa äitiä ja ukon äitiä, ja huppuhuivi lahjoitettiin ukon siskolle. Ihanasta käsinvärjätystä langasta tehtyä päähinettä odotin innolla, mutta päälle on useimmiten kuitenkin tullut puettua ihan sukkalangasta tehty pipo ja kämmekkäät. Harmaa raidallinen pipo meni joululahjaksi, ja kuinka iloinen olikaan, kun kuulin, että se meni ahkeraan käyttöön.

Accessories are something that I seldom make. Last year I made some as presents and some even for myself. The cowls went to my mom and to my mother on law. The grey scarf with a hood was given to my hubby's sister. I had been looking for finishing the hood like hat made out of lovely handdyed yarn. However, I often seem to grab the accessories made out of sock yarn to wear.

Nyt on asusteiden aika

On se vaan ihanaa, kun kuuma kesä on kääntynyt syksyyn. Tänä vuonna olen nauttinut syksyn viileistä keleistä paljon normaalia enemmän. Nyt saa taas käyttää pipoja, huiveja ja kämmekkäitä. Vielä ihanampaa on, kun saa käyttää uusia asusteita, joita onkin nyt putoillut puikoilta tiiviiseen tahtiin.

Maailman tuuliin

Lanka: Yarngrimoire Super Sock

Menekki: 74 g

Puikot: 4,0 mm pyöreä ja cubics, 3,75 mm

Ohje: 72 Degrees North

Tehty: 30.07.-10.08.2018

Asusteista ensimmäisenä valmistui huppu, joka toimii sekä pipona että kaulurina. Kun lankana oli iki-ihana Yarngrimoiren värjäämä lanka, niin neulominen oli tosi mieluisaa. Vähän väliä piti jäädä ihastelemaan pintaa. Vähän arastelin pitsineuleen käyttöä kirjavan langan kanssa, mutta päätin ottaa riskin ja kokeilla, tuleeko siitä ihan mahdotonta. Mutta ei tullut. Tykkään. Nyt olen valmis kaikkiin maailman tuuliin.

My? Exeter

Lanka: Gjestal Maija

Menekki: 67 g

Puikot: 3,75 mm
Ohje: Exeter

Tehty: 30.08.-11.09.2018

Sitten piti tehdä pari nopeaa pikkuneuletta, jotka olivat lähinnä mallien testausta. Tällä kertaa lopputulos ei valitettavasti ollut kaksinen, koska en kauheasti ihastunut kumpaankaan malliin. Mutta kyllä näistä ihan käyttövehkeet tuli näistäkin. Toinen malli oli pipo ja toinen kämmekkäät. Malliharmituksen lisäksi tuli vielä tehtyä molemmat asusteet sukkalangasta, joka pistelee harmillisesti käsissä ja päässä, joten ei siitä kannattaisi tehdä tämmöisiä neuleita. Kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen suorituksiin, koska itsellä syntyy niin harvoin asusteita, että tarpeeseen tulevat kuitenkin.

Pikku luotolaiset

Lanka: Gjestal Maija

Menekki: 126 g

Puikot: 3,0 mm

Ohje: Luotolaiskämmekkäät

Tehty: 11.08.-21.08.2018

Finally it is autumn and time to knit and use some accessories. I managed to finish a cowl with hood, beanie and fingerless gloves. The cowl was the most enjoyable knit as the yarn was more than beautiful. It was very special, as it has been dyed by Yarngrimoire. Every now and then I had to stop to just admire the loveliness of the yarn when knitting. Unfortunately the sock yarn for the beanie and gloves is way too scratchy for my skin, but the aim was mainly to test the patterns. Nevertheless, the pieces are wearable and highly needed, but I still have to continue my search for the ultimate beanie and glove patterns. 

Hieman luksusta

Ihana podcastaaja Villasukkamurmeli on tehnyt käsittämättömän monta Ethereal Bliss-huivia. Neulojalle parasta on nähdä toisen neulojan ilo ja tyytyväisyys johonkin lankaan tai malliin, mikä inspiroi omiinkin töihin. Täytyyhän sitä joka naisen yksi Ethereal Bliss tehdä. Langatkin löytyivät kaapista valmiina, koska huivi on ollut tarkoitus tehdä jo vähän aikaa. Ohje on kirjoitettu alpakka-silkille, joten sillä mentiin.

Huivi pääsi puikoille, kun lähipiiristä kantautui viesti meille asti, että tuttu naisenalku oli päässyt ylioppilaaksi. Samainen tyttö oli myös pääsemässä kummipoikani kanssa RUK:n tanssiaisiin, joten täytyihän sitä varmistaa, että tytöllä on tanssipuvun kanssa jotain olkapäille, jos vaikka sattuu olemaan kylmä. No, kylmä ei kyllä ollut, vaan lämmin kesäsää helli nuorten juhlaa.

Minulle on aina varma kesän merkki, kun puikoilla takit ja paidat vaihtuvat huiveiksi. Lämpö hellitteli meitä toukokuussa(kin), joten sain istuskella terassilla ja neuloskella huivia menemään. Olin valinnut hieman liian isot puikot, mutta kun yo-juhlien deadline lähestyi uhkaavasti, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää muutama kerros ohjeesta tekemättä, jotta huivista ei olisi tullut liian iso. Minun täytyy usein huiviohjeissa suurentaa puikot käsialalleni sopivaksi, mutta tässä huivissa se ei olisi ollut tarpeen.

Tämä huivi osallistui jo päättyneeseen Joku Roti Sentäs -podcastin Kevättä kohti -KALiin sekä Villasukkamurmelin Ethereal Bliss -KALiin. Jälkimmäinen kestää vielä 13.04.2019 saakka, joten siihen ehtii vielä osallistumaan. Pitäisiköhän tehdä vielä toinen samanlainen?!

E.B. Baccalau

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk

Menekki: 192g 

Puikot: 4,5 mm cubics

Ohje: Drops Design 159-31 Ethereal Bliss

Tehty: 13.-28.05.2018

There were so many reasons to make this shawl right now that I could not resist the temptation. I had seen many versions of it in the Villasukkamurmeli-podcast, in which the host encourages others to make the shawl by organizing a Ethereal Bliss knit along (KAL). I already had suitable yarn in my stash. The final kick in the butt was the message that my godson's girlfriend passed her matriculation examination at school. In addition to that they were both going to attend the ceremony and festivities at the ROTC. If you are never invited to the celebration of the Finnish Independence Day at the Presidents Castle, make sure that you get to the ROTC party. They say that it is the next best thing in Finland. But what do I know - I have missed them both. 

Rasti seinään

Nyt saa laittaa rastin seinään: täältä on valmistunut sukat! Sukkien neulominen on itselle jonkinlainen todistus siitä, että kyllä minä osaan, vaikka ei huvittaisikaan eikä olisi mitään tarvettakaan. Minulle on nimittäin suotu ylipursuava sukkavarasto langoista, jotka eivät edes ahkeralla käytöllä mene miksikään. Mutta täytyyhän joka tytöllä olla vähintään yhdet itse tehdyt kesäpolvarit.

Kun kerran tyttö alkaa tehdä itselle sukkia, niistä on parasta tehdä varmuuden vuoksi Peppi Pitkätossu -henkiset, niin sopivat omistajalleen paremmin kuin jotkut pitsihörhellykset. Drops Fabel:sta löytyi sopivasti Peppi-henkinen lanka, jossa oli niin kesäisen pirteät värit, että nam!

Malli on yhdistelmä varpaista varteen kaavaa ja Drops ilmaisohjetta. Hieman omaa maustetta lisäsin pohkeisiin, joihin tein tarkoituksella joustinneuleeseen sopivat kuviot. Näin nämä lihaksikkaat vartalonosat saavat arvoisensa lämmittimen. Yläreunaan neuloin nauhakujan, jonka sisään upposi leveähkö kuminauha. Niin pysyvät nämä sukkaset kyydissä kovemmassakin vauhdissa.

Ainoa harmituksen paikka on ollut se, että tämä kesä ei säiden puolesta ole mahdollistanut kesäpolvareita, kun on ollut niin kuuma. Sukkakuvauksessakin tuntui ehdottomasti parhaalta nostaa helteen turvottamat jalat taivasta kohti ja toivoa kohtuullisempia säitä jatkossa. Mutta eiköhän nämä sovi oikein hyvin myös syyspolvareiksi.

Kesäpolvarit
Lanka: Drops Fabel Print
Menekki: 137g
Puikot: 2,5 pyöreä (nilkat) ja 3,0 cubics
Ohje: Yhdistelmä omaa ja Drops ilmaisohjetta
Tehty: elokuu 2017 - huhtikuu 2018

Oikein hyvät näistä tuli, vaikka itse sanonkin. Vähän pitkään näiden kanssa meni, kun ei ollut sitä varsinaista tarvetta valmiille sukille ja muut projektit tuntuivat mielenkiintoisemmilta. Mutta onneksi tuli sopivasti kahden neulepodcastin yhteisneulonnat eli KALit (knit-along): Maikin Kontti UfoKAL ja Joku Roti Sentäs! Kevättä Kohti KAL (molemmat KALit ovat jo päättyneet). Kiitos naiset, teidän siivittämänä sain inspiraation neuloa nämä sukat valmiiksi!


Now it's time to celebrate something unusual. I have made a pair of socks. This pair is the type of socks that Pippi Longstocking would wear and thus they match their owner (me) perfectly. Unfortunately this summer has been too hot for wooly socks, but I suppose these can be worn during the autumn, too.   

Sukkaneitsyt ja sukkamummi

Tästä postauksesta menee minun osalta kreditit Grocery Girls Knit -podcastille, jonka "socktawk"-osiosta on tullut maailmankuulu (katso vaikka #socktawk instagramista). Jos et ole kuullut näistä kahdesta hauskasta siskosta, olet ilmeisesti asunut erakkona synkän metsän keskellä ilman mitään tietoliikenneyhteyksiä. Nämä siskokset ovat töissä ruokakaupassa, mutta heidän harrastuksenaan (vai jo toisena työnä?) on kutominen, virkkaaminen ja projektipussien ompelu, Suosittelen näiden mukavien rouvien podcastia!

Losing sock virginity

Langat: Drops Fabel

Menekki: 42g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Drops 106-20

Tehty: heinä-elokuussa 2017

Alkuun heidän #socktawk-osionsa sai minut aina haukottelemaan, mutta yhtenä yönä kun ei tullut uni, aloin unelmoida siitä, että tekisin itsekin sukat. Joku pilleri oli varmaan jäänyt ottamatta tai jotenkin muuten sukkapuheet olivat päässeet ihon alle. En tosiaan ole tainnut koskaan tehdä sukkia, koska kaiken muun kutominen on minusta ollut paljon kiinnostavampaa. Mutta minunkin oli kaivettava kaapista kerä Drops Fabelia ja aloitettava sukkasten teko.

Vähän surkeat sukat

Kun luvassa oli kerran sukkaneitsyyden menetys, lähdin liikkeelle pienillä sukilla, ja ohjeeksi valikoitui ilmainen Drops 106-20 malli. Kokeilin aloitusta ensin sukkapuikoilla, mutta ne eivät suostuneet yhteistyöhön kanssani. Kun käteen osui cubics-pyöröpuikko, homma alkoi sujua. Osaanhan minä kutoa, mutta kantapään ohje oli kuin olisin lukenut vierasta kieltä. Reikiähän niihin tuli. Mutta valmista tuli, vaikka lopputuloksena olikin anatomisista varvaspäättelyistä huolimatta hieman surkeat sukat. Ne kelpasivat kuitenkin opiskelijanuorelle, joten onneksi minun ei tarvitse katsella niitä enempää. Mutta toiset tuli jo laitettua puikolle, koska ensikokemus oli kompasteluista huolimatta ihan ok.

Uusi yritys

Mutta onneksi suvussa on osaavia sukkakutojia. Mummi kutoo lähes päivittäin, ja sehän tietää valtavaa määrää valmiita sukkia. Kaikkien sukulaisten sukkalaatikot ovat jo vuosia olleet täynnä, joten jotakin järkevää tuotoksilla täytyisi tehdä. Jos kyse olisi omasta sukkavarastostani, se olisi jo aikaa sitten päätynyt hyväntekeväisyyteen. Mutta mummilla on pieni eläke, joten sukkia myymällä hän voisi saada hieman vararahastoa. Lupasin auttaa häntä sukkien myymisessä, joten laitan niitä sitten myyntiin pari kerrallaan. Laatikossa odottaa aika monta paria mitattavaksi ja kuvattavaksi, joten tässä piisaa hommaa hetkeksi. Villasukkia ja lapasia on siis myytävänä.

Myydään villasukkia MYYTY!

Myytävässä sukkavarastossa on enimmäkseen kokoa 39 suurempia sukkia sekä aikuisten lapasia. Värejä ja malleja on moneen lähtöön. Langat ovat konepestäviä ja kestäviä villasekoitteita (lankoina esim. Novita 7 Veljestä ja Gjestal Janne). Tällä hetkellä sukkavalikoima painottuu polvipituisiin, kirjoneuleena tehtyihin sukkiin. Kuvan sukat menivät uudelle omistajalta jo hieman tiskin alta, mutta laatikosta löytyy vielä suuri määrä sukkia ja lapasia.


I succeeded to knit my first pair of socks ever. Not a perfect result, but not so bad either. I casted another pair already so that goodbye sock virginity! Sock knitting has never been my cup of tea but grandma has always been an expert in it. Everybody in the family is suffering from overload of socks. So it's time to sell some of them and give some financial buffer to grandma with a small pension. I have a drawer full of socks to be listed somewhere to be sold.

Punainen ja vähän muunkin värinen ruusu

Ravelryn tarjonnasta minulle kolahti Lumiruusu-huivi, joka on julkaistu verkkoneulelehti Ullassa. Mallissa oli sitä jotain, joten oli vain ajan kysymys, milloin tämä laitetaan puikoille. Tämä kesä on ollut minulle pitsihuivien tekoaikaa. Kun edellinen huivi oli valmis, niin ei aikakaan, kun tämä oli jo tulossa. Malli oli kovasti mieluinen, ja huivi tuli tikuteltua kolmessa viikossa valmiiksi.

Langaksi valikoitui Hjertegarn Kunstgarn, jota olin kokeillut huiveihin aiemminkin, mutta tällöin en saanut aikaan toivomaani tulosta. Tämä lienee siis tavallaan viides kokeilu huivi-ideasta, joka ei jätä minua rauhaan. En ole aivan varma, onko tämäkään lopputulos se lopullinen versio, koska huivi tuntui kastelun ja pingottamisenkin jälkeen hieman karkealta. edit 190110: Marinoiduttuaan aikansa huivista on tullut erittäin pehmeä ja mukava. Voisin todellakin kokeilla tätä lankaa vielä huivineulontaan, jos sitä on edelleen saatavissa. Liian löysä reuna rullaa vähän, mutta muuten pingotustulos on säilynyt huivissa kivasti.

Kun kerran lankakin vaihtui lace-vahvuisesta fingering-vahvuiseen, niin oli suoritettava laskutoimenpiteitä, jotta varmistuttaisiin langan riittävyydestä. Rakas ukkoni auttoi minua monta kertaa, kun piille, kerroksille ja grammoille piti saada joku suhde, joka kertoisi, moneenko kerrokseen lanka vielä riittää. Kaksilahkeinen taskulaskimeni osoittautui jälleen kerran oikein toimivaksi, kun parista sadan gramman kesästä jäi jäljelle vain noin 10 grammaa ja yhtään kuviota ei tarvinnut jättää kesken. Toki supistin mallia yhteensä 36 kerroksen verran.

Lanka on kaunista, mutta se ei anna oikeutta kauniille mallille. Kun kuvasin valmista huivia pingotusalustallaan, muutama kuva ylivalottui, joten pingotusalusta paistoi huivin läpi todellisuutta enemmän. Niissä kuvissa myös malli näkyy paremmin, joten olisi pitänyt tehdä huivi minun käsialallani vieläkin isommilla puikoilla. Mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla on joko isommat puikot tai oikea lace-vahvuinen lanka. Tämä kertomus taitaa edelleen saada jatkoa.

Punainen ja vähän muunkin värinen ruusu

Lanka: Hjertegarn Kunstgarn

Menekki: 185g

Puikot: 4,0 ja 4,5 mm pyöreä pyörö
Ohje: Lumiruusu soveltaen

Tehty: heinä-elokuussa 2017

Tulihan tällä huivilla osallistuttua loppujen lopuksi peräti kolmeen yhteisneulontaan eli KALiin. Kiitos KALien järjestäjille motivaatiosta pistellä huivia menemään näinkin kovassa tahdissa!

The "Lumiruusu" -pattern in Ravelry attracted me so much that it did not take long to cast it on the needles. The Kunstgarn yarn by Hjertegarn was my fifth attempt to follow an idea, that has haunted me for some time. I am afraid that I have to return to the idea with another project as this yarn felt a bit cratchy on my arms. But the yarn colors are beautiful. And the pattern is even more beautiful but it a one-colour yarn would show it better. I salute some KAL-organizers who gave me extra boost to go on and knit this so fast.

Tunnustus: liikaa UFOja

Keskeneräinen röijy

Kun kässäilyinto iski päälle uudelleen noin 2,5 vuotta sitten, naureskelin muiden blogikirjoituksille, joissa tuskailtiin keskeneräisten töiden määrää. Ajattelin, että mitä ihmettä, mikseivät he vain tee yhtä työtä valmiiksi ja aloita sitten seuraavaa. No, mulla ei varmaan vielä siinä vaiheessa ollut neuloosi levinnyt joka soluun, mutta nyt tauti on tainnut levitä joka paikkaan, kun olen itse aivan samassa jamassa.

Keskeneräinen kauluri

Nykyään aivot työstävät uusia suunnitelmia sellaisella vauhdilla, että kädet eivät millään pysy perässä. Mutta kässätöiden suunnittelu on vähintään yhtä nautinnollista kuin niiden tekeminen. Joskus projektit eivät vaan solju valmiiksi alusta loppuun, vaan into tyssähtää milloin mihinkin seikkaan. Yksi työ jäi kesken esimerkiksi siksi, että kävin ostamassa työhön napit ja kotiin tullessa huomasin, että ostin yhden napin liian vähän. En ole ostanut nappeja lisää enkä koskenut työhön tuon jälkeen. Voi, voi. On huono tapa lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Keskeneräinen villapaita

Seurauksena liiallisesta innosta energiaan nähden on kasa on keskeneräisiä töitä, joista vain yksi työ on oikeasti aktiivinen. Miksiköhän on niin vaikeaa tarttua uudelleen neuleeseen tauon jälkeen. Tuntuu, että vie suhteettoman kauan aikaa selvittää, missä olinkaan menossa ja mitä piti tehdä seuraavaksi.

Keskeneräinen viitta

Kun en edes ole mikään sukkaneuloja, niin kaikki työni ovat useimmiten melko isoja ja työläitä. Tällä hetkellä kesken ovat mm.:
- raidallinen kauluri (en enää tykkää edes väriyhdistelmästä)
- vaaleansininen villapaita (paidasta on tulossa liian paksu minun tarpeisiin)
- oranssi viitta (ne napit)
- monivärinen virkattu matto (testipaloja tehty ja suunnitelmaa pitää muuttaa)
- harmaa liivi/huivi/röijy (oli aktiivinen WIP ainakin eiliseen asti, kunnes huomasin, että neulos voi sitten kuitenkin olla liian pehmeää ja venyvää)
No, elämä on.

Keskeneräinen matto

Lisäksi tulevien töiden lista on kasvanut kasvamistaan. Mulla on mielessä niin monta työtä, jotka ehdottomasti haluan tehdä ja jotka ehdottomasti haluan itselleni. Näitä esittelin mm. edellisessä lankapostauksessani, jossa tuleviin projekteihin on jo langatkin hankittuna. Ainakaan pariin vuoteen ei pitäisi ihastua mihinkään uuteen malliin, koska jonossa on jo aikamoinen määrä ihanuuksia. Kohta pitää löytää Ravelryn, lehtien, kirjojen ja podcastien tilalle joku (verkko)kauppa, josta voi ostaa lisää aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki suunnitelmat. Tai sitten mun pitäisi jotenkin jäädyttää suunnittelun ehtymätön lähde, joka varsinkin öisin pulppuaa uutta tavaraa tuutistaan. Mutta asiat voisivat toki olla paljon pahemmin.



I have some confessions to make. When I restarted knitting and crocheting about 2,5 years ago, I did not understand, how people had so many UFOs (Unfinished Objects). Well, one should never say never, as I am in the same situation now. I tend to give up very easily when I face some problems with my objects. For instance when I bought some buttons for my cape, I managed to buy as many as I needed. Then my interest towards to finish the cape flopped totally. In the pictures you can see some of my UFOs. Only one (the shawl at the top) is a WIP, while the others are just hidden somewhere in the back of the closet. 

Volvo for life -pipo

Kun törmäsin tähän ohjeeseen Ravelryssä, niin tiesin heti, että tämä on tehtävä joululahjaksi omalle kullalle. Kulta on jo jonkun aikaa ollut aito ja uskollinen Volvo-mies, joten tämä tuntui kivalta idealta. Siinä hoitui samalla joululahjakin, kun en ollut muutakaan keksinyt miehelle, jolla on jo kaikkea - myös se Volvo.

Volvo-pipo
Langat: Hjertegarn Extrafine merino 70
Menekki: 67g
Puikot: oho, en muista
Ohje: Volvo 4 life by Stephanie Voyer
Tehty: 22.-23.12.2016

  

Joululahjojen tekoaikataulu kävi kuitenkin haastavaksi, kun sairastelin joulun alla. Näin ollen ainoa mahdollisuus lahjan tekoon olivat kaksi päivää joulun alla. Koska en ollut tehnyt kirjoneuletta ehkä 40 vuoteen (heh!), niin tekniikka oli alkuun hieman haastavaa. Onneksi pipo oli nopeatekoinen, niin että ensimmäinen mahdollinen päivä meni virityksen tekoon, jonka ehti vielä purkaa ja tehdä toisen sen seuraavana päivänä. Ei ollenkaan viime tippaan mennyt tämä.

"Volvo 4 life"

Lisäsin malliin itse piirtämäni karkean Volvo-logon, koska se helpotti muutoin pitkiä silmukkavälejä. Kritisoisin mallia siitä, että siinä kavennettiin pois paljon silmukoita alkureunuksen jälkeen. Ainakin minun käsialallani tuo on täysin turhaa, koska nyt reuna tuppaa törröttämään ulospäin. Muuten reuna oli kiva, koska se tehtiin kaksinkertaisena. Siitä tykkää pehmolelutkin.

Kaksinkertainen reunus

Kulta kehui, että pipo on ihan kiva, mutta joku siinä vaivasi niin häntä kuin minuakin. Kun tekovaiheessa en ollut päässyt sovittamaan päähinettä saajan kuontaloon, niin näytti siltä, että pipo jäi hieman matalaksi ja se ei kunnolla peittänyt korvanipukoita. Uusi paremmin korvat peittävä malli on jo katsottu valmiiksi, joten pipo pääsee purkuun jossain vaiheessa. Koiran korvat tuo näköjään peittäisi, mutta Kullan korvia ei. 

Mami, minäkin haluan kuvaan

I made this Volvo-beanie as a Xmas gift for my Darling. I had just two days to finish this as I had been sick just before the holiday season. But that was more than enough even though it had been more than 40 years that I had done stranded knitting. I made one trial version and ripped it. Next day I made a new one just before Xmas eve. 

Pöllöt kämmekkäät

Tulikohan näistä pöllöt kämmekkäät vai pöllölliset kämmekkäät. ;-)

Kun tehtynä oli jo Tuohisydän ja musikaaliset kämmekkäät, oli vuoro keksiä jotain vielä yhdelle neitoselle, jota aioin kiusata omatekoisella joululahjalla. Pitkään ei mennyt päättää, että jotain pöllöjä niihin laittaisin, mutta millaisia pöllöjä. Siinäpä olikin pulma. Muutama päivä ja ehkä yökin meni pöllönkuvia katsellessa, että löytyisi ne sopivat.

Pöllölliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 68g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Grey Eyed (sovellettu). Rebecca Tsai. Ravelry

Tehty: joulukuussa 2016

Aivan täydelliset pöllöt ja muutenkin ihana kuvio oli minusta mallissa Grey Eyed, jonka on tehnyt Rebecca Tsai. Malli löytyi Ravelrystä ja se on ilmaisohje. Valitettavasti ohje ei käynyt lankayhdistelmälleni sellaisenaan, joten uudelleenpiirtämiseksi tämä jälleen meni. Mutta kun oli juuri tehnyt vastaavan tempun edellisille kämmekkäille, niin mikäs tässä oli piirrellessä. Kuten aiemmistakin versioista, näistäkin tuli käännettävät eli sama kuvio löytyy vastaväreissä työn kääntöpuolelta.

Kolmatta kertaa kämmekkäitä tehdessä jo tuntui, että homma alkoi sujua. Viimeisten väriyhdistelmä oli minusta hyvä, vaikkakin minun makuun hieman liian tyttömäinen. Mutta kohteelleen se oli minusta täydellinen, myös mallinsa puolesta. Olo oli aika helpottunut, kun koko tripletti oli kasassa (eikä hetkeäkään liian aikaisin jouluun nähden). Sen verran tiukoille meni, että Kultakin joutui viime tingassa kameran taakse, kun minä vielä päättelin viimeisiä lankoja. Yhtään kuvaa ei saatu siten, että kaikki kappaleet olisivat olleet samassa kuvassa, kun mulla oli aina yksi pääteltävänä. Sitten vain tonttuilemaan, kun paketti oli kasassa. Tämä oli kiva projekti!

It was easy to select the pattern for the third victim of my knitting hobby. The third pair did not get ready a minute too soon. My better half had to take the camera to take a the photos before rushing off to act as Santa Claus. What a great project this was! 

Musikaaliset kämmekkäät

Kun olin tekemässä edellisessä postauksessa esittelemiäni Tuohisydän-kämmekkäitä, syntyi ajatus, että kämmekkäiden saajalla oli perheessään muitakin, joita voisin kiusata käsitöilläni. Selailin ohjeita, ja silmiin osui Ravelryssä Anne Neumannin "Musica"-kämmekkäät. Nämä kolahtivat aika tavalla, ja sopiva kohdekin oli heti tiedossa.

Musikaaliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 77g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Musica (sovellettu). Anne Neumann. Ravelry

Tehty: marras-joulukuussa 2016

Harmillisesti ohje ei oikein sopinut käyttämääni lankaan, joten kuvio oli piirrettävä kokonaan uusiksi. Lankoina olivat samat (Drops Baby Merino ja Gjestal Maija) kuin edellisissäkin kämmekkäissä, mutta tällä kertaa tumma merinolanka tuli sisäpuolelle. Poistelin kuviosta hankalat pisteet ja lisäsin sydämen, jonka muotoon olin ihastunut edellisiä kämmekkäitä tehdessä. Ihan nappiin ei piirrokseni mennyt, sillä peukalon olisi voinut sijoittaa hieman alemmas, jotta sormiosa olisi ollut pidempi, mutta olisi se paljon huonomminkin voinut sujua. Kämmekkäät ovat käännettävät, joten niitä voi pitää kumpi puoli päällä tahansa.

Käännettävät kämmekkäät

Malli on niin kaunis, että se puhuu kyllä puolestaan. Onteloneuleena työ sujui varsin mukavasti, kun ei tarvitse pelätä liian pitkiä langanjuoksuja. Toisaalta langankieputuksia ei tullut liikaakaan. Mulla oli varmaan ajoittain näkemisenarvoinen ilme näitä kutoessa, kun juoneni lahjansaajille alkoi hymyilyttää itseäni yhä enemmän, mitä lähemmäs joulua päästiin. Tykkäsin tästä mallista ja väriyhdistelmästä itse kovasti.

Kämmenessä sydän - kämmenselässä nuottiavain

These musical mittens are made for a musical girl. The pattern is by Anne Neumann in Ravelry. I had to make adjustments to the pattern allowing the gauge to work properly. I am very pleased with the color and yarn combination of these fingerless mittens. 

Rakkaat Tuohisydän-kämmekkäät

Viime aikoina monissa blogeissa on ollut huokailua siitä, kuinka blogit ovat olleet huonolla tolalla ja kuinka nyt tehdään uudenvuodenlupauksia siitä, että tänä vuonna kaikki on toisin. Minulla on niin sympatiat teidän puolellanne, neulesiskot. Olen itse maannut flunssien kourissa neljän viime viikon aikana peräti kolme viikkoa, joten vaihteeksi vertikaaliasennossa oleminen tuntuu jo joka tapauksessa oudolta puhumattakaan siitä, että pääsee oikeasti koneen ääreen. Mielenkiintoinen lähtö tähän vuoteen.

Johtuen pitkään jatkuneesta sairastelusta, joululahjaneuleetkin on esittelemättä. Niitä ei ollut tällä kertaa kovin montaa, mutta sitäkin rakkaampia olivat. Aloittelin jouluneulomisen alunperin jo toukokuussa, mutta kun juuri silloin aloitettua työtä ei ole flunssan takia annettu vielä edes lahjaksi, niin aloitetaan tänään esittely jostakin muusta.

Kun törmäsin Ravelryssä Tuohisydän-lapasten ohjeeseen, olin aivan myyty. Minulla oli heti mielessä, kuka saisi minulta nämä tavallaan nimeensä viittaavat käsineet. En ollut varmaan koskaan aiemmin tehnyt lapasia, mutta yrittänyttä ei laiteta - sen verran kova polte oli tehdä tämä pari. Ohje oli tehty Novita Nalle -langalle, mutta minulla pariksi valikoitui Drops Baby Merino ja Gjestal Maija. Olin tehnyt Baby Merinosta aiemmin juttuja ja minusta se on ihoa vasten ihanaa lankaa, mutta niin löpsöä, että se vaatii parikseen tukevamman villan.

Tuohisydän kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 87g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Tuohisydän by Mari Morko

Tehty: syys-marraskuussa 2016

Paitsi että tein ekaa kertaa lapasia, niin sen verran piti lisätä haastetta, että piti magic loopata kaksi kerralla. En saanut kuitenkaan luotua kunnon onteloneulesilmukoita alkuun, mutta perinteisellä kaksivärisellä aloituksella pääsin eteenpäin. En saanut kaikilta osin sinänsä hyvää tekstiohjetta sopimaan mallikuvaan, joten hieman piti ainakin peukalonhangassa soveltaa. Se oli vähemmän kivaa, kun ei juuri silloin vielä sattunut olemaan muutenkaan oikein tuntumaa siihen, mitä olen tekemässä. Malli oli kapea mun leipälapioille, mutta arvelin, että sopisi silti saajalleen.

Aika aikaisessa vaiheessa päätin, että näistä tuleekin kämmekkäät, kun lahjansaajan tarkka kädenmitta ei ollut tiedossa. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ensikertalaiseksi ihan hyvät, vaikka olisin jälkiviisaana hakenut malliin omaan silmään hieman kauniimmat sydämen mallit. Nuo "ontot" sydämet ovat tosi kauniit, mutta varsinkin ne pienet yksiväriset ovat hieman kulmikkaat. Mutta sydän se on kulmikaskin sydän! LOVE!

Tätä työtä tehdessä tajusin, että lahjan saajallahan on perheessään pari muutakin potentiaalista kämmekkäiden vastaanottajaa. Hyvät uhrit minun neuloosilleni ovat löytyneet, joten kämmekästuotanto ei pysähtynyt tähän! Mutta jatkosta sitten toisella kertaa enemmän, kun toipilas ei jaksa nyt enempää kirjoittaa, vaan pitää huilata välillä.


These fingerless mittens are made with Tuohisydän pattern by Mari Morko in Ullaneule (Finnish net magazine). These became a Christmas present for a dear friend of mine.  

Hyvää äitienpäivää!

Tämä kirjoitus olisi pitänyt tehdä jo maaliskuussa. Aloitin heti joulun jälkeen huivin tekoa Novitan Huurre-langasta, joka oli minulle uusi tuttavuus. Yleensä en tartu tekokuitulankoihin, mutta luonnon materiaaleista en ole löytänyt yhtä hyvää väriskaalaa, joten menköön nyt tällä kertaa. Toinen syy lankaan oli kaunis malli, jonka löysin Novita:lta (ks. kuva).

Pitsineulehuivi Novita Huurre.
Lähde: Novitaknits.com

Huivi tehdään alhaalta ylöspäin. Nautin suunnattomasti alaneliön tekemisestä, mutta kun päästiin sivun kolmioihin, innostus lopahti. Minun oli vaikea uskoa, että mytystäni voisi tulla kaunis huivi, joten työ vain alkoi jäädä muiden jalkoihin. Tuolla se makaa UFO:na (unfinished object) edelleen. Tämä malli jäi nyt kesken, joten täytyi löytää toinen ohje.

Aloitus niskasta keskeltä

Hetken päästä availin jo uutta kerää, josta aloin tehdä juuri toisesta langasta tekemääni Revontulihuivia. Huivi on julkaistu aikanaan suomalaisessa Ulla-nettineulelehdessä, ja ohje on ollut hyvin suosittu. Siinähän on monta nerokasta juttua. Kun pääsee jutun juonesta kiinni, ei tarvitse lukea ohjetta jatkuvasti, vaan voi tehdä neuletta missä vaan. Työ myös nopeutuu, mitä pidemmälle päästään, kun sileän neuleen osuus lisääntyy. Uuden työn aloittamisen myötä kävi kuitenkin niin, että tavoittelemani deadline ehti jo tulla ja mennä. Tästä ei siis tullut äidilleni syntymäpäivälahjaa, mutta onneksi äitienpäivä seuraa kohta perässä.

Revontulen sektoreita

Huivin teko oli niin mukavaa. Välillä tuntui, etten edes malta tehdä sitä, kun se eteni jouheasti. Kun sain tehtyä yhden kerän, huivi oli mielestäni liian pieni, joten tein työhön pari ylimääräistä kerroskokonaisuutta, koska halusin siitä suuremman. Aikataulukin meni aika nappiin. Tein päättelykerroksen äitienpäivää edeltävänä perjantaina, ja pingottelin huivin yötä vasten. Lauantai-iltana huivi oli jo ihan kuiva, joten sain pääteltyä kaksi vaivaista langanpäätä. Jos ei olisi deadline pukannut, niin pingotus ja päättely odottaisivat varmaan edelleen. Mutta huivi on nyt valmis ja odottaa saajaansa lahjakassissa.




Huivi äidille
Lanka: Novita Huurre (n. 175g)
   Puikko: Knit pro pyörö 5,5 mm
Ohje: Revontuli
Koko: 180*90 cm
Tehty: keväällä 2016

This is a scarf for my mom. It is not the pattern I started at first, but it is Revontuli-scarf, which I had just made from another yarn. I find the pattern genious, as you do not need to follow it all the time once you get the hang of it. So here it is, just on time for mother's day, although the initial plan was to make it for my mom's birthday. Well, life is..

Mahdoton tehtävä - huivin evoluutio

Tehtävä: Tee oranssille lyhythihaiselle silkkimekolle jonkunlainen näyttävä ja lämmittävä huivi.

Versio 1: Hanki Hjertegarn Kunstgarn lankaa ja virkkaa siitä Makosharkin (ks. Ravelry) versio "South Bay Shawl" / "Mother of the Bride" huivista. Tavoitteena on täydellinen "färsaarelainen huivi", jossa olkapäillä on sellaiset muotolaskokset, että huivi pysyy kivasti paikoillaan ja malli on selvästi istuvampi kuin pelkkä kolmiohuivi. Tikuttele menemään nelosen koukulla mallia parisataa grammaa. Tulos: Färsaarelaisilla on ilmeisesti isot lapaluut, koska myös lapaluiden kohdalle tuli niin isot laskokset (=pussit), että ne eivät taida kadota pingotuksessa. Lisäksi langan värit alkoivat tuntua liian intensiivisiltä ja erityisesti langan kylmät värisävyt nostivat kylmiä väreitä selkäpiissä. Ratkaisu: Laita Kunstgarnin rinnalle joku toinen lanka, jossa on lämmin värisävy. Piirrä itse uusi mallikuvio ilman lapaluupusseja.




Huivi: versio1

Versio 2: Yhdistä Kunstgarn Novita Rose lankaan. Tee vuorotellen yksi rivi mallista kummallakin langalla. Tulos: Lankojen vahvuusero on liian suuri, joten lopputulos ei ole hyvä. Ratkaisu: Virkkaa molemmat langat rinnakkain.

Huivi: versio 2

Versio 3: Yhdistä langat ja käytä niitä rinnakkain. Virkkaa pikkuhuivi uudella piirroksella. Tulos: Yhdessä virkattuna langat ovat liian paksut. Ratkaisu: Etsi joku kudottava malli, jolla samalla lankayhdistelmällä tulee ohuempaa jälkeä.

Huivi: versio 4

Versio 4: Kudo Revontulihuivi käyttäen lankoja yhdessä rinnakkain. Tulos: Revontuli oli mallina kiva tuttavuus ja syntyihän siitä yhdenlainen harjoituskappale, mutta langat loppuivat hieman kesken. Lisäksi Rosen pistelevyys alkoi harmittamaan, joten se olisi parempi korvata jollain muulla lopullisessa versiossa. Huivi jäi näin ollen päättelemättä ja pingoittamatta, kun en tiedä, onko sille mitään käyttöä. Ratkaisu: Etsi joku hieman vähemmän särmikäs väri ja pehmeämpi lanka Novita Rosen tilalle ja osta lisää Kunstgarnia.

Huivi: versio 4

Versio 5: Osta loput lähilankakaupasta löytyvät Kunstgarn:t (2 kerää) ja etsi sen rinnalle joku toinen pörröinen lanka. Tulos: Toista lankaa ei ole vielä löytynyt, joten ratkaisu jää nähtäväksi. Visio on kuitenkin vahva ja se ei kuole!

Odotan mielenkiinnolla, milloin saan sanoa, että tehtävä suoritettu. Toistaiseksi tämä on ollut mahdoton tehtävä. Onko sinulla tullut vastaan mahdottomia tehtäviä ja miten olet ne ratkaissut?

The mission is to create a nice shawl to be worn together with an orange silky dress. So far I have only succeeded in practising the completion of this mission, as every version has lead to an unsatisfactory result. Maybe it is better to let this mission wait for a while for a new inspiration and yarns. So far it has really been a mission impossible. But the vision is clear and therefore it makes sense to reach for it. Have you come accross crafts, which are difficult to implement? What kind of solutions you have made?

Kaksin aina kaunihimpi, osa 2

Olin harjoitellut jo kolme työtä onteloneuletta, kun olin valmis kokeilemaan, voisiko kertyneellä kokemuksella saada aikaan neuleen, jonka kehtaisi antaa lahjaksi. Tässä nimittäin muistellaan vielä joulua edeltävää aikaa.

Uhreiksi otin kaksi suvun naista, joille oli tarkoitus tehdä samanlaiset otsapannat kuin mitä olin jo harjoitellut tekemään onteloneuleena. Keksin kyllä heti, mitkä mallit valitsisin kumpaisellekin. Mallien saaminen vaatikin sitten hieman salailua ja vakoilua. Tiesin, että molemmat olivat tekemässä itselleen lapasia, joiden mallia voisin soveltaa onteloneulepantaan. Mallit pitäisi vaan saada jotenkin ilman, että uhrit saavat tietää siitä.

Panta, versio 4
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (n. 35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Toisen mallin sain vierailulla, kun otin salaa kuvan keskeneräisestä lapasesta. Toisen mallin saamiseen tarvittiinkin sitten vakoojan ja valokuvaajan rekrytointi. Houkuttelin ensin hommaan kummipojan, mutta hän ei onnistunut löytämään keskeneräistä neuletta Sitten kuvaan astui pojan isä, jolta sainkin tarvittavat kuvat ja kaavat. Ei kun hommiin.

Panta, versio 5
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (36g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5 mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Pikkuisen tiukalle meni aikataulun kanssa, kun toinen panta viimeisteltiin vasta aatonaattona. Mutta ehdin kuitenkin. Onteloneule alkaa pikku hiljaa sujua, kun takana on nyt viisi valmista työtä. Vielä tarvittavat kuvat "jouluvalmisteluorjan" (terkkuja!) toimesta, ja valmiita oltiin. Hieman meni aikaa ennen kuin sain nämä tänne blogiin asti, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

After practising double knitting with three headbands it was time to make two bands as gifts. The victims for this wicked plan are relatives of mine. The patterns were easy to select, but not so easy to get, as both patterns came from crafts made by the victims. Some spying was required before the patterns were available, but after that it was easy going with all the experience from double knitting during the past weeks. 

Kaksin aina kaunihimpi, osa 1

Kaksin aina kaunihimpi ja kaksipuoleinen aina parempi. Tämä voisi olla vaikka oma uusi mottoni. Monissa töissä minua tökkii neuleen nurja puoli, joka väkisinkin tulee esille tietyissä tilanteissa. Kun ajatuksena oli tehdä itselle pipon tilalle neulottu panta, aloin hakea tietoa siitä, voisiko työn tehdä jotenkin kaksipuoleiseksi. Ja voihan sen, kun käyttää onteloneuletta. Onteloneule on kaksipuoleista neulontaa, jossa molemmat puolet näyttävät oikealta puolelta. Onteloneuleen molemmat puolet tehdään yhtä aikaa, joten mitään taittelua tai ompelua ei tarvita. Kuulostaako hyvältä?

Aiheeseen tutustuessa törmäsin Novitan ja Yhteishyvän joulukuussa 2014 järjestämään pipokilpailuun, jonka voittopipossa oli käytetty tätä tekniikkaa. Myös Novitan kevät 2014 lehdessä oli käsitelty tätä teemaa. En ensin uskonut, että osaan tehdä tätä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika nopeasti tuli selväksi, että tekniikkaa pitää harjoitella, että sen oppii.

Ensimmäiseksi malliksi otin Novitan lehdestä kivan puuaiheisen ohjeen, jonka tyyliin sopi 7 Veljestä -lanka. Lehdessä oli tehty tästä ohjeesta pipo, mutta tein pantaa varten vain ohjeen ensimmäiset kerrokset. Molempien lankojen käyttö yhtä aikaa oli aluksi vaikeaa, mutta alkoi sujua nopeammin kuin oletin. Minusta onteloneule on paljon helpompaa kuin kirjoneule, koska siinä ei tule samanlaista ongelmaa lankojen kuljettamisesta. Seiskaveikalla panta valmistui nopeasti, mutta koekäyttäjältä (Kulta) tuli kommenttia, että lanka kutittaa. En ollut myöskään tyytyväinen alotukseen ja lopetukseen, jotka tein ihan perinteisesti.

Panta, versio 1
Lanka: Novita 7 Veljestä (47g)
   Puikko: Sukkapuikot 3,5 mm
  Ohje: Sovellettu piposta, Novita kevät 2014
Tehty: 10/2015



Toisen version onteloneulepannasta tein sitten merinosta. Langaksi päätyi Drops Baby Merino, josta minulla ei ollut ennalta kokemusta. Aioin käyttää onteloneuleeseen tarkoitettua silmukoiden luontitapaa, mutta sepä olikin haastavaa. Luominen ei onnistunut sinne päinkään, mutta harjoitteluversio oli vielä tämäkin. Varsinkin muutaman kerran käytön jälkeen virheet aloituksessa (ja lopetuksessa) näkyivät yhä enemmän. Lopetuksessa ompelin ns. italialaista lopetusta alkuun vääriin puolen pannan verran, kunnes hoksasin, ettei siinä tarvittu semmoisia kiemuroita, joita alkuun tein. Tämä versio sai muutoin kiitosta koekäyttäjältä, jonka kokoa tämä aikaansaannos näytti olevankin. Pakkasten purressa panta oli jatkuvasti Kullan pipon alla korvien lisäsuojuksena, joten vieläkin olin ilman omaa pantaa.

Panta, versio 2
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (38g)
   Puikko: Knit pro pyörö 3,0 mm 50 cm
  Ohje: Sovellettu Drops 116-5
Tehty: 10/2015

Kolmannen pantaversion päätin tehdä itselleni. Senkin neuloin merinosta, tällä kertaa pienemmillä puikoilla ja vähemmillä silmukoilla, jotta päästään pikkupäiselle sopivaan kokoon. Aluksi panta oli vähän liiankin tiukka, mutta venähti jossain vaiheessa vähintäänkin riittävästi. Tämä löystyminen on juuri se ominaisuus, mitä merinossa pelkäsin. Ainakin tässä langassa se näytti toteutuvan. Pesussa se palautui hieman alkuperäiseen kokoon, mutta oli taas pian aika lörpsy. Panta on muutoin tosi kiva, kun se riittää minulle yksistäänkin, kun se on lankansa ja rakenteensa vuoksi niin lämmin.





Panta, versio 3
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,5 mm 40 cm
  Ohje: Sovellettu, mm. kelttiläinen ketju
Tehty: 10-11/2015

Kun muutama panta oli askarreltu, niin tuli idea, että tällaisia voisi tehdä pari samanlaista myös joululahjoiksi. Tässä vaiheessa elettiin vasta joulunalusaikaa, joten suunnitelma myös toteutettiin. Mutta näistä versioista voisi postata seuraavalla kertaa.

It was time to learn how to knit two sides at the same time. This technique is called double knitting and as the end result you get two right sides at one time. I tried this out in a series of headbands. I now present the first three trials and continue with some more in my next post.