Muistellaanpa vuotta 2018 (2/4)

Jatketaanpa viime postauksessa aloitettua viime vuonna tehtyjen käsitöiden muistelua. Kun kevään paitahulluttelu oli ohi, siirryin siitä melkein heti huivihullutteluun. Vuonna 2018 tekemistäni 25 työstä 8 oli huiveja. Ensimmäiset työt oikein lensivät puikoilla, kun paitojen jälkeen oli niin kiva tehdä jotain erilaista. Tosin töitä siivittivät myös deadlinet, koska tulossa oli ainakin ylioppilasjuhlat ja parit synttärit. Lisäksi jonoon oli pesiytynyt monta huivimallia, joita on vaan tehnyt mieli kokeilla.

Tekemäni huivit olivat: Ethereal Bliss, Myrskylintu, 3 * Wonder Woman Wrap, Nurmilintu, Meadow Grass ja Gravity of Color Wrap (tätä huivia ei vielä ole raportoitu blogiin). Ilmeisesti olin valinnut ohjeet aika huolella, koska tykkäsin niistä kaikista todella paljon ja voisin kuvitella tekeväni minkä tahansa näistä uudelleenkin - jopa hauskan Wonder Woman -huivinkin, joita tein jo kolme.

En ole itse mikään huivi-ihminen, kun huivi, vilkas koira ja runsas metsäretkeily eivät oikein sovi yhteen. Useimmin minun tulee pidettyä huiveja hartioilla käsitöitä tehdessä, kun kässänurkkaukseni on valon vuoksi ikkunan edessä ja huivi suojaa kivasti vedolta. Kesän huiveilun jälkeen olikin hieman huvittavaa, että syksyllä alkoi "tour de shawl" samaan tapaan kuin mitä edellisenä talvena oli "tour de sweater". Huivineulonnalle ei siis saatu loppua, vaan lähdin taas innolla mukaan. Siihen nähden, kuinka vähän itse käytän huiveja, jonoon löytyi vähän liiankin helposti läjä huiviohjeita, mutta onneksi niitä voi antaa vaikka joululahjaksi. Tarkemmat tiedot huiveista ja tiedot tour de shawlista löytyvät Ravelrystä.

Considering that I am not really a shawl girl, I knitted more than enough shawls last year. Out of my 25 completed project 8 were shawls. But the amount is not really a problem, when there are birthdays, graduation parties and Xmas, which assist in giving the shawls away for special persons in my life. And I have noticed that I seem to need a shawl in my knitting corner, which is close to a window and I feel a draft there every now and then. Wearing a warm shawl when knitting is so comfortable. Details about my shawls and "tour de shawl" can be found in Ravelry (tour info unfortunately only in Finnish).

Muistellaanpa vuotta 2018 (1/4)

Onneksi muut neulojat ovat olleet somessa aktiivisia raportoimaan vuoden 2018 aikaansaannoksia. Tuli sitten itsekin katsottua, mitä sitä on tullut tehtyä. Yllätyin oikein positiivisesti, kun listasin viime vuoden aikana valmistuneet käsityöt. Vuoden aikana valmistui peräti 25 työtä, mikä on suurin piirtein saman verran kuin sitä edellisten kolmen vuoden aikana yhteensä. No, ehkä tämä on vain merkki siitä, että neuloosini on muuttunut krooniseksi.

25 käsityön lista kuulosti vähän tylsältä, joten katsotaanpa valmistuneita ryhmittäin. Vuosi 2018 alkoi "tour de sweater" -haasteen merkeissä, ja kun kyseinen hullutus oli silloin kesken, alkuvuosi oli hyvin paitakeskeinen. Monta paitaa valmistui haasteen myötä. Lisäksi työn alla oli ollut kaksi villatakkia, joiden kanssa oli tullut melkoinen plääh, kun molemmat osoittautuivat itselle liian pieneksi. Tai oikeasti näistä oli yksi villatakki ja toinen oli enemmänkin viitta. Nekin tuli kuitenkin tehtyä valmiiksi, kun niille löytyi solakampi omistaja. Paitojen ja takkien lisäksi tein yhden boleron, jonka tarkoituksena oli lämmittää vanhojentanssiin menevää nuorta naista.

Keväällä ja syksyllä tuli pidettyä paljon puuvilla-merino-sekoitteesta tehtyä tunikaa, ja talven tuiskussa on tullut vedettyä pöllöpaita päälle kerran jos toisenkin. Metsäinen villapaita oli varsin mieluinen, mutta valmistumisen jälkeen minua alkoi häiritä se, miten langat läiskittyivät. Tein myöhemmin kyseisistä jämälangoista raitaisen huivin ja nepä sopivatkin hyvin yhteen. Taidan siis vielä sopivan hetken löytyessä neuloa paidan uudelleen raidoittaen. Samalla vaivalla voin tehdä paidasta hieman pienemmän koon, koska sellaisena sillä olisi itselle enemmän käyttöä.

It's time to look back to last year, which seemed to be a very productive crafting year. I managed to finish 25 pieces of crafts both knitting and crocheting. That is as much as during the previous three years together. This is probably the final evidence of the chronic nature of my knitting disease. What makes me very happy is that I love to wear the pieces I have made. Wearing a garment in which every stitch is made by yourself is just wonderful! I suppose you know what I mean.