Helmipöllöjä juhannusyöhön

"Helmipöllön pituus on 22–27 cm. Selkäpuoli on ruskea ja valkotäpläinen. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on epäselvärajaisesti ruskeita laikkuja. Pää on iso, silmät ovat keskikokoiset ja keltaiset. Nuoret linnut ovat suurimmaksi osaksi ruskeita, mutta naamassa niillä on vaihtelevasti valkoista. Täysikasvuisen linnun paino on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas." Lähde: Wikipedia


No, minkäs sille tekee, että tykkää pöllöistä. Kun helmikuun "Tour de Sweater" -haasteeksi tuli helmet, oli siinä riittävästi inspiraatiota alkaa tehdä tehdä helmipöllö-paitaa. Muut tekivät haasteessa herkkiä paituleita pienillä helmillä, mutta minä päätin askarrella reilun kokoisilla puuhelmillä. Ukkokin pääsi hommiin, kun pöllöjen silmiksi tulleet helmet piti maalata harmaaksi. Ensin helmet pujoteltiin grillitikkuihin ja sitten vain spraymaalia päälle.

Helmipöllöjä
Lanka: Novita Jussi ja Drops Brushed Alpaca Silk
Menekki: 565g
Puikot: 7,0 mm pyöreä
Ohje: owls
Tehty: 10.-28.02.2018

Tämä paita oli työlistalla, vaikka se tehdäänkin alhaalta ylöspäin. Olin koittanut aiemmin hölmöyksissäni käyttää paidan ohjetta ilman pöllöjä tehtävään paitaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Suunnittelija on tietysti fiksusti hyödyntänyt pöllömallista syntyvän muutoksen neulepintaan, joten ilman pöllöjä paidan yläosaan tulee tietysti lurppa, ruma kaarroke. Pöllö, mikä pöllö, kun pitää alkaa itse soveltaa.

Pöllöpuseron lanka oli pitkään etsinnässä, mutta sitten vähän sattuman kautta törmäsin Novita Jussi -lankaan, joka on tehty Nallen ja 7 Veljestä -langan karstalangasta. Jussin värisävyt taitavat olla ainutkertaisia, joten jos löytää itseään miellyttävän värin, kannattaa sitä hankkia heti tarvittava satsi. Minulla on kyseistä lankaa sitä ruskeana, vihreänä ja punaisena, jotka kaikki värit ovat ihanasti meleerattuja. Harmi, ettei langoissa käytetä laajemminkin tällaista värivaihtelua. Ruskea lankakin oli tarkemmassa tarkastelussa sekoitus harmaata, ruskeaa ja viininpunaista. Aika makoisaa siis. Siihen kun laittoi rinnalle vielä Brushed Alpaca Silk -langan, pinnasta tuli juuri sopivasti pörröinen ja liukas.

Owls-ohjeeseen sisältyy vartalonmuotoiluja, mutta ainakaan minun tiheydellä niistä ei syntynyt muuta kuin inhottava pussi aivan väärään kohtaa selkää. Aina ne suunnittelijan ratkaisut eivät sovi kaikille. Koitin tehdä muotoilut uudelleenkin, mutta kun sekään ei onnistunut, tein paidan reilusti suoraksi pötköksi aina siihen saakka, että levensin torsoa hieman kainaloiden alla. Se oli tällä kertaa ihan oikea muokkaus, koska neule on nyt minulle juuri sopivan kokoinen. Paita on osoittautunut varsin muhkeaksi ja lämpöiseksi kaveriksi. Melkein tässä odottaa syksyä, että saisi pukea sen päälleen. Tai enemmän odotan ehkä sitä pukemista kuin sitä syksyä.

En tiedä, miksi, mutta talvella tätä tehdessä oli mielessä, että tästä voisi tulla sopiva juhannuspaita Suomen suveen. Saattaapi olla, että tuli tehtyä täydellinen pusero juhannusyön.


This is owsl-sweater by Kate Davies. My sweater is made from combination of Novita Jussi and Drops Brushed Alpaca Silk. And some wooden beans painted by my Darling. The yoke with the owls is very nice, but the shaping in the back did not fit me at all. So I ignored it and made the torso without them. I almost wait for the autumn to wear this. In fact I am looking forward to the wearing part, not the autumn part. Or maybe this sweater is just perfect for the Finnish Midsummer celebration, which may offer anything from hail to snow. We'll see, if that is the case this year. 

Kaksin aina kaunihimpi, osa 1

Kaksin aina kaunihimpi ja kaksipuoleinen aina parempi. Tämä voisi olla vaikka oma uusi mottoni. Monissa töissä minua tökkii neuleen nurja puoli, joka väkisinkin tulee esille tietyissä tilanteissa. Kun ajatuksena oli tehdä itselle pipon tilalle neulottu panta, aloin hakea tietoa siitä, voisiko työn tehdä jotenkin kaksipuoleiseksi. Ja voihan sen, kun käyttää onteloneuletta. Onteloneule on kaksipuoleista neulontaa, jossa molemmat puolet näyttävät oikealta puolelta. Onteloneuleen molemmat puolet tehdään yhtä aikaa, joten mitään taittelua tai ompelua ei tarvita. Kuulostaako hyvältä?

Aiheeseen tutustuessa törmäsin Novitan ja Yhteishyvän joulukuussa 2014 järjestämään pipokilpailuun, jonka voittopipossa oli käytetty tätä tekniikkaa. Myös Novitan kevät 2014 lehdessä oli käsitelty tätä teemaa. En ensin uskonut, että osaan tehdä tätä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika nopeasti tuli selväksi, että tekniikkaa pitää harjoitella, että sen oppii.

Ensimmäiseksi malliksi otin Novitan lehdestä kivan puuaiheisen ohjeen, jonka tyyliin sopi 7 Veljestä -lanka. Lehdessä oli tehty tästä ohjeesta pipo, mutta tein pantaa varten vain ohjeen ensimmäiset kerrokset. Molempien lankojen käyttö yhtä aikaa oli aluksi vaikeaa, mutta alkoi sujua nopeammin kuin oletin. Minusta onteloneule on paljon helpompaa kuin kirjoneule, koska siinä ei tule samanlaista ongelmaa lankojen kuljettamisesta. Seiskaveikalla panta valmistui nopeasti, mutta koekäyttäjältä (Kulta) tuli kommenttia, että lanka kutittaa. En ollut myöskään tyytyväinen alotukseen ja lopetukseen, jotka tein ihan perinteisesti.

Panta, versio 1
Lanka: Novita 7 Veljestä (47g)
   Puikko: Sukkapuikot 3,5 mm
  Ohje: Sovellettu piposta, Novita kevät 2014
Tehty: 10/2015



Toisen version onteloneulepannasta tein sitten merinosta. Langaksi päätyi Drops Baby Merino, josta minulla ei ollut ennalta kokemusta. Aioin käyttää onteloneuleeseen tarkoitettua silmukoiden luontitapaa, mutta sepä olikin haastavaa. Luominen ei onnistunut sinne päinkään, mutta harjoitteluversio oli vielä tämäkin. Varsinkin muutaman kerran käytön jälkeen virheet aloituksessa (ja lopetuksessa) näkyivät yhä enemmän. Lopetuksessa ompelin ns. italialaista lopetusta alkuun vääriin puolen pannan verran, kunnes hoksasin, ettei siinä tarvittu semmoisia kiemuroita, joita alkuun tein. Tämä versio sai muutoin kiitosta koekäyttäjältä, jonka kokoa tämä aikaansaannos näytti olevankin. Pakkasten purressa panta oli jatkuvasti Kullan pipon alla korvien lisäsuojuksena, joten vieläkin olin ilman omaa pantaa.

Panta, versio 2
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (38g)
   Puikko: Knit pro pyörö 3,0 mm 50 cm
  Ohje: Sovellettu Drops 116-5
Tehty: 10/2015

Kolmannen pantaversion päätin tehdä itselleni. Senkin neuloin merinosta, tällä kertaa pienemmillä puikoilla ja vähemmillä silmukoilla, jotta päästään pikkupäiselle sopivaan kokoon. Aluksi panta oli vähän liiankin tiukka, mutta venähti jossain vaiheessa vähintäänkin riittävästi. Tämä löystyminen on juuri se ominaisuus, mitä merinossa pelkäsin. Ainakin tässä langassa se näytti toteutuvan. Pesussa se palautui hieman alkuperäiseen kokoon, mutta oli taas pian aika lörpsy. Panta on muutoin tosi kiva, kun se riittää minulle yksistäänkin, kun se on lankansa ja rakenteensa vuoksi niin lämmin.





Panta, versio 3
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,5 mm 40 cm
  Ohje: Sovellettu, mm. kelttiläinen ketju
Tehty: 10-11/2015

Kun muutama panta oli askarreltu, niin tuli idea, että tällaisia voisi tehdä pari samanlaista myös joululahjoiksi. Tässä vaiheessa elettiin vasta joulunalusaikaa, joten suunnitelma myös toteutettiin. Mutta näistä versioista voisi postata seuraavalla kertaa.

It was time to learn how to knit two sides at the same time. This technique is called double knitting and as the end result you get two right sides at one time. I tried this out in a series of headbands. I now present the first three trials and continue with some more in my next post.

65000 silmukkaa myöhemmin...

Helmikuussa luulin, että edessä olisi pitkä päiväpeittoprojekti. Minulla oli mielessä, että tekisin päiväpeittoa yhden toisen projektin sivutuotteena, kun se toinen projekti ajoittuu sopivasti helmikuusta joulukuuhun tänä vuonna. Sitten kävikin niin, että en millään malttanut pysyä erossa tästä päiväpeitosta, kun olin saanut sen alulle. Virkattu päiväpeitto valmistuikin paljon odotettua nopeammin. Kolmesta keskeneräisestä työstä tämä nousikin kaikkein mieluisimmaksi ja valmistui, kun ne muut kaksi odottavat vieläkin päivää parempaa.

Helmikuussa tuli luotua Edelfeltin taulun inspiroimana visio päiväpeitosta, joka toistaisi taulun värejä ja meriaiheeseen sopivaa aaltokuosia. Malliksi valikoitui aaltomalli, joka kulkee myös nimellä "ripple pattern". Mallista on monta erilaista variaatiota, mutta tykästyin muiden valmiita töitä ihastellessa tapaan tehdä versio, jossa ei ole yhtään ketjusilmukkaa eikä reikää. Tämä päiväpeittohan tulee siihen ainoaan sänkyyn, jolle Koira saa meillä nousta. Koiran petiin ei laiteta mitään pitsimallia, vaan mahdollisimman tasaista pintaa. Malli sopisi vallan mainiosti myös torkkupeittoon, joten ehkä sellainenkin tulee tehtyä tällä kivalla mallilla jonain päivänä.

Tein valitsemistani "seiskaveikan" väreistä värisuunnitelman tekemällä minikokoisen mallin, johon virkkasin eri levyisiä raitoja. Mallin korkeus oli reilut 80 senttiä, ja alun perin ajattelin, että toistan mallin peitossa kolme kertaa. Kulta totesi kuitenkin, että peiton ei tarvitse olla niin pitkä, joten loppujen lopuksi malli kopioitiin peittoon 2,66 kertaisena. Itseä hieman haittaa, kun mallikerrat eivät mene "tasan", mutta en tiedä, kuinka moni huomaisi muutenkaan, että peitteessä on toistoa. Yritin tehdä värivaihtelun mahdollisimman satunnaiseksi.

Peitto on tehty enimmäkseen pylväillä, mutta halusin mukaan myös kapeampia raitoja. Niitä ei ole tehty kiinteillä silmukoilla, vaikka niitäkin kokeilin. Totesin kiinteät silmukat liian mataliksi, joten venytin niitä hieman korkeammaksi yhdellä ylimääräisellä langanvedolla (venytetty kiinteä silmukka). Reunaan yhdistelin kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukoita, joiden hellään huomaan upposivat myös ne lukemattomat langanpäät, jotka olisi muutoin pitänyt päätellä. Reunasta ei tullut niin nätti kuin olisin toivonut, mutta päättely ei myöskään houkuttanut. Reuna jää muutenkin patjojen alle, joten liekö tuon ulkonäöllä niin väliä.

Raitaa, raitaa, enemmän raitaa

Rivi ja väri kerrallaan pistelin menemään tätä työtä, jota tehdessä on katsottu eräskin osa sarjoista: "Isä Brown", "Sydämen asialla" ja "Kyläsairaala". Sen lisäksi on kuunneltu samalla äänikirjoja. Kulta alkoi jo jossain vaiheessa ihmetellä, että miten minä aina vaan sitä samaa työtä teen. Matematiikkanerona hän innostui laskemaan, montako silmukkaa työ vaatii ja päätyi lukuun 65000. Se hieman masensi, kun työ oli tuossa vaiheessa noin puolivälissä, mutta pitihän sitä jatkaa, kun vauhti oli päällä. Sain kovasti tsemppikommentteja matkan varrella.

Alussa minulla oli yli 20 kerää lankaa (á 150g), joista löytyi 8 väriä: luonnonvalkoista, beigeä, paria sinistä ja neljää harmaata. Lopullisen työn koko on noin 2,30*1,40 metriä. Painoa työllä on 2,450 kiloa. Virkkaus yhtenä kappaleena onnistui oikein hyvin, vaikka aluksi pelkäsin, että se olisi raskasta hartioille. Peiton paino oli kuitenkin paljolti sylissä, joten haittana oli lähinnä se, että välillä tuli hiki peiton alla virkatessa.

Sängynpeite
Lanka: Novita 7 Veljestä (2450g)
  Koukku: 4mm
 Ohjeet: oma (malli: ripple pattern)
Tehty: helmi-huhtikuussa 2015

Viimeinen vaihe eli pingotus oli vaikea ja se kesti ainakin pari viikkoa. Siitä oli yli toistakymmentä päivää pelkästään pingotuspuuskan odottelua, ja itse pingotus sujuikin parissa päivässä, vaikka teinkin sen kahdessa osassa. Alustana käytin kahta Biltemasta hankkimaani jumppamattoa, joita voi sopivasti sommitella oikean kokoiseksi, koska ne toimivat palapelin tapaan. Neulasin peiton alustaan puolet kerrallaan kosteiden pyyhkeiden alle yöksi, ja kyllä kannatti. Pinta näyttää nyt vieläkin kauniimmalta kuin ennen kostutusta.

Jotkut asiat ovat kuin pieni pala taivasta

Tämän työn valmistuminen on melkein tuskaa enimmäkseen siksi, että on vaikea luopua työstä, jota oli niin mieluinen tehdä. Sitä olisi ollut kiva virkkailla pidempäänkin, mutta tuolla kyllä odottaa ne pari muutakin keskeneräistä työtä ja jonkun verran lankaa on jo seuraaviinkin töihin. Ehkä tämä peitto täytyy siis luovuttaa varsinaiseen virkaansa eli Koiran makoilusängyn peitteeksi. Seuraava tuska on sitten se, miten peitto pidetään karvattomana, mutta siihen ei taida olla ratkaisua. Se on riski, jonka otin jo tähän projektiin ryhtyessä.

Kelpaa siinä nyt Koiran köllötellä

This was supposed to be a long term project, but I could not keep my hands off from crocheting this bedcover. First there were more than 20 rolls of yarn (each 150g) in 8 colours when I started this journey. I ended up with the bedcover in ripple pattern. In half way through my Darling made a calculation claiming that the end result will require 65000 stiches. But that is all history now, the final product is almost like having a piece of heaven at home. This bed is the only bed in our house, in which the Dog is allowed to take his nap. The next reason for a headache may be how to keep the cover as a hair-free-zone, but it might be that there is no solution for that available. Well, that was the risk worth taking.

Pitkä päiväpeittoprojekti edessä

Tammikuussa tuli laitettua alulle useampiakin projekteja. Kun tuo suunnittelu ja ideointi on usein koko projektin parasta antia, niin siitä pitää ottaa kaikki irti. Tammikuun postauksessa mainittu taulu intoutti aloittamaan takkahuoneen maton lisäksi myös sängynpeitteen teon samaiseen huoneeseen. Peitteen värisävyt tulivat seinälle ripustetusta Vallilan kangastaulusta, joten värien valinnalla ei tarvinnut vaivata pientä päätään.

Kaikki sävyt löytyivät helposti markettien hyllyistä, kun sopeutui siihen, että värien ja sävyjen on löydyttävä 7 Veljestä langoista. Langaksi halusin mahdollisimman luonnollisen materiaalin, koska sängyllä loikoilee enimmäkseen koira. Akryylilanka, joka ehkä muutoin olisi peitteeseen ok, käsittääkseni sähköistyy, mutta en halua koiralle napsauksia, kun se köllii ja kellistelee sängyllä. Toisaalta 7 Veljestä langan tekokuitu tekee lankaan sellaista kestävyyttä, jota se tässä kaipaa juuri siitä samasta syystä. Koira saattaa raapia joskus petiään, joten langan täytyy kestää tämä. Toivottavasti materiaalivalinta oli oikea.



Villalangat sängynpeitteeseen

Muut sävyt tuntuivat ihan hyvältä, mutta en ollut yhtään innoissani sarjan beigestä. Se on sellainen minusta likainen väri, mutta parempaakaan ei ole nyt tarjolla. Toisaalta väri on semmoinen "luonnollinen", joten se saa nyt kelvata. Muut värit ovat minusta oikein mukavia: luonnonvalkoinen, neljä eri harmaata, farkun sininen ja vaalean sininen.



Aaltoja (ripple pattern)

Mallia mietin pitkään. Minua on kutkuttanut pitkään tehdä jotain kuusikulmioista, mutta tuon mallina olleen taulun aihe on enemmän tuollainen luontojuttu kuin mikään graafinen asetelma. Siksakkiakin mietin, mutta sekin on mielestäni liian jyrkkä muoto tähän. En myöskään halunnut reikäistä mallia, kun juuri niihin koloihin koiran kynsi voisi tarttua. Niinpä mentiin meriaiheisesti aaltoa päin (ripple pattern), josta löytyy minusta ihanat kuvat ja ohjeet attic24-blogista. Halusin hitusen pidemmän aallon kuin attic24:n mallissa, joten mulla on kavennysten ja lisäysten välillä viisi pylvästä neljän sijaan. Muutin aaltojen suuntaa siten, että molemmat reunat päätyvät "alas". Näin päin päättyvä reuna oli minusta helpompi toteuttaa kuin se, jossa reuna päätyy "ylös". Tässä välttyy ikävältä ketjusilmukan reiän hakemiselta, kun jokaisen pylvään saa tehdä oikeaan silmukkariviin, eikä käännöksen ketjuun. Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Kun edessä oli oletettavasti pitkä projekti, maltoin kerrankin tehdä myös mallipalan. Siinä kokeilin, miten sommittelisin raidat ja värit keskenään. Halusin sekoitella eri levyisiä raitoja, millä saisin tietyt värin yliedustettua skaalassa. Halusin myös tehdä myös minipieniä raitoja, mutta kiinteät silmukat eivät toimineet pylväiden joukossa. Yhdestä kerroksesta tuli liian kapea ja kahdesta liian leveä. Kapeaan raitaan käytetty silmukka oli loppujen lopuksi joku ihmeen venytetty ketju- tai kiinteä silmukka tai mikä se nyt olikaan. Jostain perustekniikkakirjasta löysin sellaisenkin. Ei ole tullut ennen käytettyä sellaista, mutta tähän se vaikutti oikealta ratkaisulta. Kannattaa siis aina välillä palata ihan niihin perusjuttuihin, kun niistä saa työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisuun.




Mallipala esikuvansa oikeassa laidassa

Mutta nyt on kasassa saavillinen lankakeriä, koukku ja mallipala. Sitten ei tarvitse virkata kuin reilu kaksi metriä moista mallia riittävän leveänä. Aika pitkä projekti siis. Eikun virkkaamaan. Saapa nähdä, milloin tämän työn voi kuitata keskeneräisestä valmistuneiden pariin. Varsinkin kun on ne kaksi muutakin projektia (matto ja villapaita) työn alla.

I want to make a blanket for a sofa used mainly by  the dog. This demanding user requires high quality solutions for the bed cover: natural material (wool), no holes in the pattern (the nails might slip into them too easily) etc. As the starting point for this work is the painting on canvas, it was easy to select the colours. This is shouting for waves instead of zig-zag or other more graphical pattern. This is definately a long project, as it requires crocheting for over two meters. 

Paitaa pukkaa

Mieluisesta swetarista otettiin malli itselle tarkoitettuun neulottuun villapaitaan. Osviittaa otettiin myös Novitan perusohjeesta naisen neulepuseroksi, joka on tosin tehty aivan toisesta langasta. Kun tässä on jonkinlainen sininen kausi meneillään, tuntui soveliaalta ottaa pääväriksi Novitan 7 veljestä langan vaaleansininen sävy (väri 127). Jotakin jujua piti keksiä tähän(kin) tekeleeseen, ja tällä kertaa se jokin oli valinta tehdä mohairlangalla (valkoinen Anisia) ohuita raitoja muutoin yksiväriseen neuleeseen.

Paitalangat

Kun mallia piti soveltaa, tuntui viisaalta tehdä mallitilkku. Tosin en tiedä, kuinka viisasta se oli tässä tapauksessa, kun tein sen eri kokoisilla puikoilla kuin millä lähdin tekemään lopullista versiota. Mutta tämmöinen höpsistely sopii pitkästä aikaa ensimmäiseen villapaitakokeiluun. Mallineule osoitti, että mohairlangan laitto mukaan ei tuonut ihan niin selkeää vaihtelua pintaan kuin oletin, mutta toisaalta tämmöinen hempeäkin vaihtelu on ihan ok. Mietin jonkin verran sitä, kannattaako tämmöisen ulkonäköseikan takia tehdä muutoin konepestävästä puserosta käsin pestävä, mutta tämä oli kuitenkin ratkaisuni tällä kertaa.

Mallitilkkua

Ihanat puiset pyöröpuikot paidan pinnalla

Halusin tehdä helman sivuihin pienet halkiot kuten malliswetarissakin, joten tein alun suorilla puikoilla. Aloitin sekä taka- ja etukappaleen rinnakkain ja tein molempien reunaan sileää neuletta. Väliin tein yhden nurjan kerroksen, jonka kohdalta käänsin reunan kaksinkerroin. Se taipuu silloin paljon nätemmin kuin ilman nurjaa kerrosta. Ajattelin, että taitettu, kaksinkertainen reuna toisi lisäpainoa helmaan ja vetäisi sitä päällä ollessa alaspäin. Mene ja tiedä. Aika näyttää.

Kun reuna oli tehtynä, yhdistin etu- ja takakappaleet pyöröpuikoille ja sitten homma eteni ihan suihkinalla, kun sai tehdä pitkään pelkkää sileää. Seitsemästä kerroksesta kahdessa oli mukana mohairia, joten pintaan syntyi hentoinen raita. Kuljetin lankaa kutimen mukana niin, ettei raidoista tullut ylimääräistä pääteltävää. Vasta hihansuiden kohdalla tuli pätkittävää, kun mohairkerä oli raitojen kohdalla aina väärässä päässä kudinta. Sen siitä saa, kun tekee raitasuhteen 2/7. Päädyin tähän suhteeseen laskeskelemalla menekkiä ja koittamalla arvioida, mihin raitamäärään lanka riittäisi. Jotain laskelmassa meni pieleen, koska nyt näyttäisi siltä, että lanka olisi riittänyt paksumpaankin raitaan.

Vielä hihaton paita

Vielä pitäisi sutaista paitaan hihat, ja sitten tämä tekele olisi viimeistelyä vaille valmis. Minusta nuo hakaneuloin kiinnitetyt saumat olisivat kyllä toisaalta aika kivat. Välttyisi ainakin siltä ompeluvaiheelta.

This will become a wollen sweater like the cotton one that I used to have for years. As I am living some kind of blue season, this light blue colour seemed like a natural choice. Two out of seven rows have a white mohair yarn next to the wollen one. It would be nice to get the sleeves ready, too. 

Kaulaliinan toisinto

Käsityölle hyvä lähtökohta on toimiva vaate tai asuste, josta voi ottaa mallia oman version tekemiseen. Mulla on vuosia ollut kaupasta ostettu kaulaliina, jonka keskellä on kaksinkertainen osio, jonka läpi voi pujottaa sen toisen pään liinasta. Näin se pysyy lähellä kaulaa lämmittäen sitä niin kuin pitääkin. Kun liinan saa solmittua tällä tavalla, se ei myöskään irtoile ja putoa, vaan pysyy siististi paikoillaan. Näin ollen otin oman kaulaliinani malliksi, kun halusin tehdä Kullalle samanlaisen kaulan lämmittimen.



Kullan kaulaliina
Lanka: 7 Veljestä, 044 - grafiitti
Puikot: 3½
Ohje: oma, mallina toinen kaulaliina

Kaulaliinan materiaaliksi valikoitui 7 Veljestä lanka (väri: 044 grafiitti). Se on minusta väriltään ihana, hieman epätasainen tumma harmaa, josta on vaaleampiakin hahtuvia. Tasainen musta olisi ollut tylsä, mutta tumma grafiitti sopii mustienkin vaatteiden kanssa. Matsku mietitytti siinä mielessä, että Kullan hipiä on aika herkkä kutisemaan villaisissa vaatteissa, mutta menköön nyt tämän kerran. Tässä saa nyt taustalla ollut lämmin ajatus painaa jonkin verran. Neulottu kaulaliina on voitava pestä, joten langan konepestävyys oli tällä kertaa tärkeää. Tehdään sitten uutta putkeen, jos kutisee liikaa, kaulaliinaa tulee pidettyä, ja malli on mieluinen.

Hieman piti miettiä, miten tehdä se kaksinkertainen osio, johon tuikataan toinen pää huivista, kun se on kaulassa. Lopulta toteutus ei ollutkaan ollenkaan vaikea. Kun päiden ja keskiosan neulos on 2o, 2n joustinneuletta, niin kaksinkertaisen pätkän luomiseksi erotin "oikeat ja väärät" silmukat toisistaan kahdelle puikolle, joita jatkoin sileänä neuleena molemmin puolin riittävän pitkän matkan. Kun reikä oli riittävän suuri, yhdistin silmukat jälleen yhdelle puikolle 2o, 2n. Helppoa kuin heinänteko. No, onhan se sitten, kun on keksinyt, miten homma tehdään ja toteutuskin on jo pulkassa.

Ihanan epätasaista pintaa

Menossa on nyt muutenkin "otetaan mallia toisesta vaatteesta" -kausi. Mulla on yksi enemmän kuin loppuun pidetty swetari, jonka malli ja materiaali on niin mieluiten, ettei paidasta ole raaskinut luopua, vaikka kangas on jo pinttyneen tahriintunut. Lempivaate on aina lempivaate. Mutta keksin, että tästä otetaankin kaava kudottuun puseroon. Vaikka nettiä on tullut jonkun verran selattua, niin en ole onnistunut löytämään toivotunlaista ohjetta puseroon, niin pitää sitten kehitellä sitä itse. Saapa nähdä, mitä siitä tulee.

If one has a functional accessory, it can be used as a reference when making an own version. I found some yarn with graffiti colour, which looked very nice in the pattern. I hope my Darling likes it, too, as this scarf is made for him.

Ihan ok ekaksi työksi

Säärystimet
Lanka: Novita 7 Veljestä, Polkka (141g)
Puikot: 4mm
Ohje: Oma

Neulotut säärystimet valmistuivat. Ihan mukiin ja jalkaan menevät tuli näistä ensimmäisistä pitkiin aikoihin tehdyistä kudelmista. Noista valmiiksi "raitaisista" langoista saa kyllä helposti näyttävät näköistä pintaa, ja käytetty väriyhdistelmä oli varsin mieluinen. Sukkapuikoilla oli peräti 60 silmukkaa, kun tykkään, että sisällä säärystimet saavat vaikka rullautua nilkkoihin, mutta ulkona saisivat pysyä housun lahkeiden päällä. Voipi olla, että näihin tuli nyt hieman liikaa leveyttä, mutta siinähän tuo isompikin silmukkamäärä tuli neulottua samalla alkuinnolla, minkä muutama viikko sain. Tuli ostettua vielä toinenkin kerä samaa lankaa, niin siitä saa sitten myöhemmin vaikka pipon.



Ihanaa pintaa helposti

Olen sivistänyt itseäni verkosta monenlaisilla teemaan liittyvillä nettisivuilla ja tutkinut netistäkin nykyisiä valtavia lankavalikoimia. Senkin opin, että nuo säärystimet tuli tehtyä "seiskaveikasta" kuten tuota lankaa kutsutaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja vuosien takaa en paljoa muita lankoja muistakaan. Se oli vähän niin kuin tuttu lanka olevinaan. Pahat kielet kertovat monilla sivuilla, että langan laatu olisi heikentynyt männävuosista paljon, mutta itse vain nautiskelin pitkästä aikaa villalangan tunnusta sormilla. Minua ei tässä paljoa haitannut langasta ajoittain hapsottavat tupsut tai muut roskat langassa. Näillä mennään. Otetaan sitten myöhemmin ehkä laadukkaammat langat mukaan kuvioon, jos tämä innostus pysyy ja töistä tulee niin arvokkaita, että langalla on enemmän väliä. Jostain pitäisi saada oppia siitä, mitkä langat ovat paitsi ekologisia, myös hyviä ominaisuuksiltaan. Tämähän taitaa mennä ihan opiskeluksi.

I succeeded in finishing a set of leggings and I must say I am relatively happy with the outcome. In addition to knitting these I have spent a lot of time in the net learning new things about knitting and crocheting and people having these as a hobby. There is a totally new world out there.

Puikot löytyivät

Kerä Polkka-lankaa oli tarttunut kaupasta mukaan, joten pakkohan se oli kaivaa arkistojen kätköihin kaivautuneet puikot esiin. Katsoin parhaaksi, etten aloita mistään liian vaikeasta käsityöstä, kun ei ole tullut pidettyä puikkoja käsissä niin moneen vuoteen. Säärystimet taitavat olla oikeanlainen ensimmäinen harjoittelukohde, kun silmukkataidot taitavat olla hieman ruosteessa. Lämmittimille on näin talvisaikaan tarvettakin, joten ihan tarpeeseen on ne tarkoitus tehdä. Puikkojen ja lankojen yhdistelmä tuntuu käsissä ihmeen hyvältä, joten eiköhän tästä jotain ainakin aikaan saada. Löysin netistä langalle sopivan ohjeenkin, josta otan hieman osviittaa.

Kun kerran pääsi lankojen makuun, niin niitä on tullut käytyä hypistelemässä kaupassa toistamiseenkin. Ideat alkavat laukata päässä, ja jokaisesta langasta tulee mieleen, mitä ihanaa niistä voisi tehdä. Teinpä jopa extreme-seikkailun varsinaiseen lankakauppaankin. Jo eteisessä tajusin, kuinka piristävä matka olisi edessä, kun värien ja materiaalien kirjo hyökyi hyllystä vastaan. Mutta nyt oli pidettävä maltti päässä ja nautiskeltava vain ideoiden pompahtelusta pään sisällä. Palasin kaupasta ilman lankoja, mutta monta ideaa rikkaampana. Sitten taas netin ääreen pohtimaan suunnitelmia eteenpäin. Joulukin on tulossa, joten se sai mielikuvituksen laukkaamaan villimmin.

Yes, I found my knitting needles. Now I wonder, what to do with them and the yearn I got. Maybe leggings would be an easy alternative.

Eksyin kaupassa

Niin monen vuoden jälkeen eksyin kaupassa lankahyllylle. Sinnehän oli tullut kaikkia ihanuuksia, joista ei ollut mitään käsitystä, kun ei ollut tullut poikettua moisella hyllyllä pitkään aikaan. Ennen vanhaan tuli tehtyä mm. raitaisia neuleita ja hermostuttua lankojen veivailuun. Nyt hyllystä löytyi lankaa, jossa oli samalla kerällä jo valmiiksi eri värejä. Ja näitäkin oli vaikka minkälaisia: kerästä sai leveämpää raitaa tai sitten tiheämmin vaihtuvaa värikimaraa. Onpas tämä maailma muuttunut sitten viime näkemän.

Tartuin Novitan 7 Veljestä Polkkaan, jossa oli valmiiksi vaaleaa, paria erilaista harmaata ja viininpunaista väriä (väri 835). Ihana soppa ajankohtaisia värejä. Mitähän tästä tekisi... Missähän varaston nurkassa puikot mahtavat sijaita, kun ei ole tullut vuosiin niitä käytettyä. No, ei muuta kuin etsimään...

After so many years I got lost in the supermarket and found myself in front of the shelf offering all kinds of yarn. I bought some interesting looking woollen yarn with tempting colours. I wonder where the knitting needles are. I haven't seen or used them in years.