Harrastuksen väistämätön muutos

Kun mikään UFOista ei ota valmistautuakseen, täytyy pysähtyä hetki miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan saanut valmiiksi vuosien varrella. Täytyy oikein hetki ihastella jo tehtyjä töitä ja miettiä syntyjä syviä. Myös käsityöharrastuksessa on saanut huomata, että vain muutos on pysyvää, ja nettimaailma oli tuonut harrastukseen paljon uusia ulottuvuuksia.

Aiemmin käsityöohjeita sai vain harvoista ja valituista kirjoista ja lehdistä. Nyt netin blogit, nettilehdet (esim. kotimainen Ulla), lankafirmojen omat sivustot ja käsityösivusto Ravelry ovat tuoneet tarjolle valtavan määrän kokemusta, vinkkejä ja ohjeita, joista ei olisi voinut ennen uneksiakaan. Nämä ovat yhdessä aivan ehtymätön inspiraation lähde. Vähitellen olen koonnut itselleni listan blogeista, joita haluan seurata. Välillä joku tippuu pois, mutta uusiakin tulee tilalle. Seurattavien blogien lista on vakiintunut noin sataan eri sivustoon. Ravelryä en ensin ymmärtänyt ollenkaan, mutta nyt en tulisi toimeen ilman sitä. Oli ihan pakko lisäillä sinne kaikki menneetkin projektit, vaikka olen pitänyt niistä kirjaa myös toisaalla. Ravelryn hyödyistä voisin kirjoittaa ihan omankin postauksen, mutta pysytään tässä nyt yleisemmällä tasolla.

Minulle seuraava villitys netissä ovat olleet lukuisat facebookin käsityöaiheiset ryhmät. Niistä saa vinkkejä ja inspiraatiota, mutta kiinnostavaa niissä on seurata, mistä ihmiset innostuvat. On valopalloja, tiskirättejä, Anelmaiset ja mikä milloinkin. Tällä hetkellä eletään tietysti pääsiäisaskartelun ja tekoampiaispesien (estävät niitä oikeita!?) kuuminta sesonkia. En itse villiinny kovin helposti, mutta silti näiden seuraaminen on kiinnostavaa. Huonoa tässä on se, että sänkyyn tulee illalla otettua kirjan sijasta tabletti, josta tulee selailtua uusimpia virtauksia. Myöhemmin yöllä sitä eksyy niiden unelmalankoja tarjoavien sivustojen pariin, joten se niistä yöunista sitten.

Kun peli on menetetty yöunien kanssa joka tapauksessa ns. sinisen valon tuijottaessa vastaan näytön ruudusta, niin lienee luontevaa, että seuraava kehitysaskel harrastuksessa on alkaa seurata käsityöihmisten videopäiväkirjoja (kässäscenessä podcasteja). Vuosi 2016 toi Suomeen tämänkin villityksen, ja se levisi nopeasti. Alkuun pystyi seuraamaan kaikkia julkaistavia kotimaisia podcasteja, mutta enää siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Laaja suomalaisten podcastien lista löytyy Ravelrystä ja jos niitä ei ole tarpeeksi, niin maailmalta löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin. Kun ennen kuuntelin neuloessa äänikirjoja, nykyään tulee katsottua kolleegoiden videoita. Eräänlaista kehitystä sekin, vaikka kaikki kehitys ei välttämättä ole pelkästään positiivista.

Harrastus valtaa siis aina vain enemmän aikaa, kun tarjolla on niin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Siinä on pienen (not!) tytön (not!) pää joskus pyörällä, kun yrittää miettiä, mistä malttaisi luopua, jotta aika riittäisi kaikkeen. Miten sinä hyödynnät nettiä harrastuksessasi? Oletko jo podcastien orja? Miten valitset, mitä katsot ja mitä et?


The knitting scene has gone through a great evolution in the internet. There are the blogs, loads of yarn stores, Ravelry and now also the video journals. It is very difficult to do time management with all the things you would like to follow in the net. How do you use internet in you hobby? How do you choose between things to follow and things to let fo?

Jotain vanhaa, jotain uutta

Niin monta työtä on UFOina (Unfinished Objects) käsityökoreissa, että ei ole oikein mitään näytettävää täällä blogissa tällä hetkellä. Samalla huomaa, että jouluun on enää vain alle 100 päivää, mikä alkaa myös vaikuttamaan tähän blogin tekoon. Käyköhän tässä samalla tavalla kuin viime vuonna, että juuri ennen joulua oli blogissa vähän hiljaisempaa, vaikka puikot suihkivat kovaa ihan koko ajan. Sitten joulun jälkeen aletaan purkaa, mitä tuli tehtyä, ja siinähän se kevät sitten vierähtääkin esitellessä, millä kaikella on tuttujansa kiusannut.

Facebookiin, mihin kirjaan lyhyesti valmiit työni, ei tosiaan ole tullut mitään kirjattavaa. Instagrammissa väläyttelen sentään välillä tunnelmakuvia keskeneräisistä töistäni, joten siellä on edes jonkinlaista elämää. Kun tilanne on nyt tämä, niin tein edes uus-vanhan taustakuvan blogiin, kun se vanha kuva rouheasta pitsihuivista ei tuntunut oikein omalta. Vaikka kuinka mieluinen se pitsityö oli, niin tuossa se huivi lepää melkein samoilla sijoillaan nojatuolin selkämyksellä kuin mihin sen lankojen päättelyn jälkeen laskin. Ei ole ilmeisesti ollut vielä niin viileää, että sitä tarvitsi. Senhän piti olla hellepäivien jälkeisten iltojen terassiasuste, mutta ilmeisesti sitä on rymytty jossain muualla, kun terassilla ei ole tullut sillä lailla paljon istuskeltua. Kaunis se on katsella silti.

Uus-vanha taustakuva

Minulle on tullut tavaksi seurata blogeja eri tavoilla. Käytän Bloglovin':ia ja Blogipolkua - myös vanha kunnon bookmark-systeemi on myös käytössä. Bloglovin':ssa en pidä siitä, että sovellus varastaa sivun yläreunasta suuren siivun ja kun lisäksi alituiset evästevaroitukset ottavat omansa, blogia näyttävälle sivunosalle ei sovi juuri mitään. Blogipolussa tältä onneksi välttyy. Kun enimmäkseen katselen blogeja tabletilta, niin Bloglovin' ei jostain syystä näytä blogin alkuperäistä sivumuotoilua ollenkaan, vaan näyttää vain tekstit. Siinä hukkuu monesti tieto siitä, kenenkäs blogia olinkaan tällä kertaa katsomassa. Ehkä nämä blogiseuraamisongelmat ovat seurausta omasta kyvyttömyydestä laittaa asetuksia kuntoon, mutta jokapäiväisenä riesana ovat kuitenkin. Miten sinä seuraat blogeja ja miksi juuri siten?


I have so many UFOs (UnFinished Objects) in my handicraft baskets that it is impossible to get anything ready. On the other hand this year reminds me of last year when it also was impossible to publish any to-do plans as Xmas is getting too close (less than 100 days guys!). 

2000 täynnä

Mainittakoon samalla, että aiemmin tällä viikolla blogissa tuli täyteen 2000 klikkausta. Ensimmäiset tuhat klikkausta kertyi alle puolessa vuodessa, mutta näitä seuraavia blogi keräsi kymmenen kuukautta. No, ei se määrä vaan laatu lukijoissakin, eikös niin.

By the way the blog has got 2000 clicks now. It took less than six months to collect the first one thousand and now it took approximately ten months to collect another thousand. But this blog is more about the quality than the quantity isn't it.

Sekava kirja ja uusi nappi

Koen suurta viehätystä englantilaisiin sarjoihin ja kirjoihin. Kun joulukuun käsityörupeamaan piti löytää tunnelmaan sopivaa luettavaa, käteen tarttui Maeve Binchyn Koko kadun kasvatti äänikirjana. Alku vaikutti ihan lupaavalta, mutta kun olin mielestäni juuri päässyt perille päähenkilöiden sielunmaisemasta, juttu hyppäsi ihan joihinkin muihin henkilöihin. Koko kirja hyppelikin tarinasta ja henkilöstä toiseen, vaikka jotain yhteistä kaikilta henkilöiltä löytyikin.

Koin kirjan hyvin sekavana. Ehkä vain tykkään enemmän kirjoista, jotka keskittyvät selvästi vain muutamien henkilöiden sielunmaiseman kuvaamiseen. Kyllähän teos antoi kuvauksen ihan uskottavista hahmoista ja yhdenlaisesta yhteisöstä, mutta mutta. Kirja alkoi siitä, kun yhden perheen sukulainen Amerikasta tuli pitkälle vierailulle kaupunkiin. Minua olisi enemmän kiinnostanut se, millaisena tämä henkilö näkee yhteisön, koska tulee sen ulkopuolelta. Mutta nämä ovat taas näitä makuasioita. Tällä kertaa tämä kirja ei oikein kolahtanut. Olikohan joulustressillä jotain osuutta asiaan, en tiedä.

Koira katsoo kevätauringon siltaa

Seuraan innolla lukuisia käsityöblogeja. Matkan varrella seurantakanavaa on tullut vaihdettua. Tällä hetkellä käytän itse bloglovin'ia, vaikka siitä(kin) meni hieman maku, kun mobiilisovellus vaati pääsyä identiteettiin. Käytän ajoittain myös blogipolkua, joten lienee loogista, että lisään myös sen vaihtoehdon myös omaan blogiini. Seurantanappi löytyy sivupalkista, olkaa hyvät. Mitä sovellusta itse käytät blogien seuraamiseen?

I managed to listen through Koko kadun kasvatti (Minding Frankie) by Maevy Binchy, although I found the book unlogical and incoherent. The book told about a certain group of people with their interconnecting stories, but I failed to get into it. At the beginning a relative from the States comes for a visit. I would have found it more interesting if the story would have followed her, as she could have had interesting views about the community, as she came from abroad. But this time this book did not impress me. Maybe the Xmas stress was too overwhelming, I do not know.

I have used several tools to follow other handicraft blogs and I enjoy doing that. Most often I use Bloglovin', but sometimes I visit Blogipolku, too. I guess it is logical to have both of these buttons in my blog, too. Which tool do you use for following your favorite blogs?

Rouvan uudet lelut

Joulupukki ja uuden vuoden keijut ovat olleet anteliaita. Rouva on saanut monta kivaa uutta lelua, joista pari voisi esitellä tässä. Kyllä kelpaa lähteä edistämään tätä vuotta näillä herkuilla.

Olen viime vuoden aikana hankkinut uusia pelivälineitä sekä virkkaamiseen että neulomiseen, kun vanhoista on vähän nikkelit rapisseet vuosien joutenolossa. Ihan uusi löytö ovat olleet pyöröpuikot, joilla neulon nykyään käytännössä ihan kaiken. Varsinkin pitkät puikot seisovat nyt tyhjän panttina. Muutama luominen ja puikkokokokokeilu (siis puikko-koko-kokeilu) on niillä vielä tehty, mutta muuten kaikki neuleet menevät ennemmin tai myöhemmin pyörölle. Ovat ne vaan niin näppärät. Kun kerrankin oli tilanne, että käyttökelpoisia puikkoja ei oikein ollut ja into tehdä juttuja jatkui vielä ensihuuman lauettua, niin oli investoinnin aika.



Valinnanvaraa



Vaihtoehtojen selvittämisen jälkeen kaupasta tarttui mukaan KnitPron koivuinen pyöröpuikkosarja, jossa on kahdeksan paria puikkopäitä, neljä kaapelia sekä kaapeleiden yhdistäjä. Paria vahvuutta samaisista puikoista on tullut aiemmin kokeiltuakin, joten kokemusta setistä on. Kaikki kokemukset eivät ole olleet pelkästään positiivisia (puikkojen katkeilemista, mulle liian terävä kärki ja puikko-osan lyhyys), mutta omassa tekniikassakin on hiomista, joten kaikkea ei voi laittaa puikkojen syyksi. Puikoissa on kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista, joten päädyin tähän ratkaisuun.

Pääsin heti itse asiaan setin kanssa, kun yhdessä keskeneräisessä työssä (alla olevassa kuvassa tuo pehmeämpi kohde) oli edetty versioon neljä ja olisi kokeiltava, millä ilveellä vahva visio saadaan toteutettua. Oli mahtavaa vetää vain isompaa puikkokokoa kehiin, kun pienempi osoittautui vääräksi. Vieläkin isompaan puikkoon olisi pitänyt mennä, mutta ehkä tuo toteutuu sitten työn versiossa viisi. Mutta tästä räpellyksestä lisää joskus toiste.

Kovaa ja pehmeää

Vastustin pitkään tabletin hankkimista talouteen, koska netissä tulee notkuttua eri harrastusten vuoksi vähän liikaakin. Mutta Kultaa ajatus ilmeisesti sen verran kutitteli, että hankki sitten semmoisen laitteen rouvalle lahjaksi ihan ilman lupaa. Mitään kantaa en ota tabletin merkkiin tai alustaan, mutta onhan tällä paljon mukavampi selailla iltaisin blogloving'ia ja facebookin kässäryhmiä kuin tuolla pieninäyttöisellä puhelimella. Nettikuvissakin näkyvät silmukat ja muut ihanat yksityiskohdat kivasti. Harmi, että blogin päivitysappsi tabletille on ihan onneton, mutta onneksi päivittäminen onnistuu mukavasti selaimella.

Mrs has got a couple of new toys for herself: Tablet and KnitPro set made of birch. Both of these have proven to be useful in designing and making handicrafts. Pictures from web (with all the little details) are so much nicer to look at from the tablet than from the phone. KnitPro set has been in everyday use since the purchase.

Tonni täynnä!

Alle puolessa vuodessa tämä uusi pikkublogi on saanut yli tuhat klikkausta. Se on enemmän kuin mitä osasin ikinä kuvitella. Jonkun mielestä se ei ole paljon, mutta minun mielestä on. Olen itse saanut niin paljon vinkkejä ja inspiraatiota muiden blogeista, että jos vaan voin tarjota siitä ihan pienen, pienen murusen jollekulle takaisin, niin olisin siitä tosi otettu. Kiitokset lukijoille!

In less than six months there have been more than one thousand page loads in this pretty little blog. Some people say that it is not a lot, but I claim that yes, it is. I thank my readers for this honor.

Jos haluat helpottaa seuraamista...

Blogien seuraaminen suosikkilistan avulla on työlästä, kun pitää klikkailla linkkejä yksi kerrallaan ja tarkistaa, onko blogi päivittynyt uudella postauksella. Blogilista.fi on ollut mainio työkalu suosikkiblogien seuraamiseen, kun se on automaattisesti listannut ne blogit, jotka ovat päivittyneet, mutta joiden päivityksiä ei ole vielä ehtinyt lukea. On se ollut myöskin tympeä työkalu, kun siinä on niin paljon mm. animoituja mainoksia, mutta jollakin palvelu täytyy kai maksaakin. Kesäkuun alusta lähtien tuo palvelu ei ole enää käytössä, joten koitan nyt löytää jotakin muuta tilalle.

Opettelen nyt bloglovin':n käyttöä. Saapa nähdä, miten tuo palvelu toimii käytännössä. Vielä en ole kauhean innostunut tuon tavasta toimia, mutta pistinpä kuitenkin "seuraamisnapin" oman blogin sivulle, jos se auttaisi jotakuta. Toki moniin palveluihin tottuu ajan kanssa. Jos sulla on antaa vinkkiä kätevämmästä työkalusta, niin kuulisinpa siitä mielelläni. Sähköpostiosoitteeni löytyy profiilista, joten pistäpä postia.

edit 25.04.: Peräti vuorokauden käytön jälkeen bloglovin':n salat ovat jo alkaneet aueta. Jos vielä keksisi, miten työkalussa voisi tehdä tarkempia hakuja ja miten voisi selata vain sellaisia blogeja, jotka ovat päivittyneet ihan viime aikoina, niin enpä paljoa muuta blogien seuraamistyökalusta pyytäisikään. Tällä kyllä pärjätään. Olen löytänyt jo monta sellaista blogia, joihin en eksynyt blogilistan kautta.

Starting 1st of June there is no blogilista.fi any more. Have to move to bloglovin' or something similar. Let's see, how it goes. If you think there is a more convenient tool existing for following the marvellous blogs, please send me a message e.g. by e-mail.

Harrastuksen lieveilmiöitä

Minulla ei ole ollut vielä kovinkaan pitkää aikaa tätä käsityöinnostusta. Olen varmaan vieläkin hieman "kuherruskuukausi"-vaiheessa, kun koko ajan tulee lisää asioita, jotka pistävät ällistyttämään. Aika, jona tein aikanaan kässätöitä, oli sellainen, että ainoat vinkit ohjeista ja malleista tulivat kirjoista, muutamista käsityölehdistä ja satunnaisista kokeneempien kässäilijöiden vinkeistä. Nettimaailma on kyllä muuttanut tämän homman täysin.

Ensimmäisenä törmäsin käsityöblogeihin ja olen edelleen niiden pauloissa. Ihailen blogeista toisten töitä ja hienoja kirjoituksia valokuvineen. Ihmettelen, kuinka nopeasti ihmiset saavat valmista aikaan ja kuinka aktiivisesti he pitävät yllä blogejaan. Blogeista luin uusista tuntemattomista aiheista kuten lankalaihiksista, joiden tarkoituksena on keventää kaappeihin kerääntynyttä lankakuormaa. Teemaan tutustuessa pelkkä ajatuskin lankalaihiksesta tuntui huvittavalta. Kuka ihme nyt ostaisi lankaa etukäteen, jos ei vielä tiedä, mitä siitä voisi tehdä, kun muutenkin kaappitila tahtoo olla kortilla. Ihan pöhkön touhua tuommoinen. Tämän perusteella tein oikein tietoisen päätöksen, että minulla ei kertyisi kaappeihin lankaa tulevaisuuden varalle ja aina olisi kesken maksimissaan kaksi käsityötä (no, tällä hetkellä niitä on kolme, mutta tämä onkin poikkeustilanne).

Toinen ihmettelemäni aihe oli into hankkia käsityökirjoja. Miksi hankkia kirjoja, kun netti on pullollaan erilaisia saitteja jopa ilmaisine ohjeineen. Ensimmäinen oire siitä, että olin itsekin sairastumassa "käsityökirjatautiin" oli se, että aloin kantaa kirjastosta kotiin kaiken mahdollisen virkkaamisesta ja neulomisesta. Mikä tahansa kävi. Käväisin jopa lankavärjäyskirjojen parissa, mutta se vavahdutti minut hereille, että nyt tämä taitaa mennä överiksi ja että koitetaanpa pitää tämä homma mahdollisuuksien rajoissa. Kilokaupalla kirjoja kulki kuitenkin kirjaston ja kodin väliä, ja iltaisin nukahdettiin niiden ääreen. Minulle oli jo noin neljäkymmentä vuotta riittänyt Mary Oljen virkkauskirja ja muuta en ollut tarvinnut. Miksi siis tarvitsisin nytkään mitään muuta.

No, eihän siinä mennyt montakaan kuukautta, kun huomasin itse tilanneeni kuusi käsityökirjaa ja viisi kiloa virkkauslankaa (Novitan Virkkauslanka). Olin siis itse sairastunut lanka- ja kirjahamstraustautiin. On mulla kyllä suunnitelma langoille, mutta tässä on vielä ainakin kolme työtä kesken ennen sitä. (Parhaiten on edistynyt päiväpeitto, josta on tehty jo yli puolet). Mutta silti. Osan kirjoista ostin siksi, että olin jo lainannut ne kirjastosta, joten tiesin ne hyviksi. Osa tuli silti ihan hetken inspiraatiolla. Mutta ei se minusta ollut huono kauppa. Yhden kirjan hinnaksi tuli keskimäärin alle kymppi, joten minusta se ei ollut huono ostos hyvästä lukemistosta. Täytyykin kirjoittaa ihan oma juttunsa näistä kirjoista tarkemmin, kun olen niin tykännyt lukea myös muiden kommentteja lukemistaan kässäkirjoista.

Tässä kuvassa piti olla vain viisi kiloa Virkkauslankaa

 

Viimeisin villitykseni on ollut tutustua naamakirjan käsityöaiheisiin ryhmiin ja instagrammin vastaaviin tileihin. Näistä lyhyt kokemukseni on, että eivät taida olla mun juttu. Instagrammissa on kyllä hienoja kuvia töistä, mutta sitten niiden ohessa on pitkät selostukset, joita pitää skrollata ja joissa ei tyypillisesti ole yhtään välimerkkiä. Ei välimerkkejä, mutta jotain ihmeellisiä hymiö- ja merkkijonoja, joiden merkitystä en ymmärrä. Ovat jotain sellaista kieltä, joiden sanakirja minulta puuttuu. Naamakirjan ryhmät ovat kivoja siltä osin kuin niissä ihmiset esittelevät omia töitään. Mutta sitten on se lukuisa joukko (anteeksi jo etukäteen) täysin uusavuttomia ihmisiä, jotka kyselevät perustekniikkaohjeita (mitähän siellä koulujen käsityötunneilla nykyään opetetaan) tai pistävät muut keksimään, mitä tekisi seuraavaksi (inspiraatiota voi etsiä itsekin) tai lainaavat luvatta muiden kuvia/ohjeita/lehtiä/kirjoja (se on muuten laitonta) tai kyselevät muuten tyhmiä, kun eivät viitsi esimerkiksi tehdä mallipalaa langastaan tai pistää hakusanaansa guugleen (ihan aikuisten oikeasti). Mulla ei vaan ole niin pitkä pinna, että jaksaisin näitä, joten jatkossa pidän mölyt mahassani ja jätän moiset hullutukset, kun ne eivät minulle sovi.

Mutta kun tämän harrastuksen parissa on pitänyt jo muutama kerta pyörtää omatkin puheensa, niin eihän sitä koskaan tiedä, mihin tämä vielä minut kuljettaa. En olisi muutama kuukausi sitten uskonut hurahtavani lanka- tai kirjaostoksiin, mutta niin vaan niistäkin tuli totta. Seuraavaksi löydän itseni varmaan jostain käsityökerhosta. Niin varmaan, mutta "never say never".

PS. Piti ottaa jotain kuviakin tähän juttuun, mutta olivat järjestäneet siihen kohtaan auringonpimennyksen, joten eihän siinä valossa mitään kuvia oteta.

PS2. Lisäsin tähän pari kuvaa myöhemmin. Yritin ottaa kuvaa hamstratuista langoista, mutta tuo yksi olio ilmestyy aina esiin, kun kaivan kameran esiin. Sitä paitsi langat toimivat parhaiten tyynynä.

Lankojen parempi käyttötarkoitus





I was supposed to take a few photos of my new investments: six books and five kilos of yarn, but I could not, as there was some sort of eclipse of the sun happening just when I had the inspiration. That is so typical with my luck. Edit: I added a couple of picture of the yarn later. As you can see, it´s impossible to take a camera out without attracting the hairy creature. Besides the yarns make a much better pillow than anything else.