Ihmenainen-huivi ihmeelliselle naiselle

On veikeä tunne, kun ohjeen nähdessään tietää heti, kenelle se pitää neuloa. Kun näin ensimmäistä kertaa Wonder Woman Wrap -huivin, minulle tuli heti mieleen rakas ystävä, jonka kanssa on vietetty paljon laatuaikaa viime vuosina. Wonder Woman Wrap viittaa tietysti naispuoliseen sarjakuvasankariin, mutta laajan yleisön tietoon tämä sankari saattoi pikemminkin tulla viime vuonna julkaistun elokuvan myötä. Wonder Woman on luotu samaisessa puljussa, jossa myös Batman ja Teräsmies ovat syntyneet. Ihmenaisen asussa on iso W-kirjain, ja tämä kirjain koristaa myös huivia varsin näyttävällä tavalla.

Ihmenainen

Lanka: Drops Baby Merino

Menekki: 173 g

Puikot: 4,0 mm cubics

Ohje: Wonder Woman

Tehty: 13.-24.07.2018

Wonder Woman huiveja on tehty maailmanlaajuisesti vuodessa jo yli 2000, mikä osoittaa ohjeen menestyksen. Kun huivin ohjeessa on tarjolla pari kokoa, se laajentaa potentiaalista käyttäjäkuntaa, kun osa tykkää pienistä ja osa isoista. Ohje on siinäkin mielessä hauska, että se löytyy sekä neulottuna että virkattuna versiona. Molempia olen nähnyt livenä tai melkein livenä podcastaajien tekemänä. Jälleen kerran täytyy tunnustaa, että podcastit ovat toimineet inspiraationa tällekin käsityölleni. 

Vaikka en ole erityisesti pehmeän merinon ystävä, tähän huiviin se sopi täydellisesti. Huivi on todella mukavan mallinen ja se houkuttaa kääriytymään huivin lämpimään syleilyyn. Myös ainaoikein-pinta tekee tuntumasta pehmeän, joten huiviin voi uppoutua hyvillä mielin. "Aito" Wonder Woman Wrap tehdään tietysti puna-keltaisena, mutta minä päätin tehdä huivin hieman hillitymmän värisenä. Väriyhdistelmä oli ilmeisen onnistunut, kun sain siitä kiitosta aina Etelä-Koreasta asti. Tämä neulojayhteisön kansainvälisyys on aivan mahtava juttu!

Wonder Woman Wrap is a pattern, which can be either knitted or crocheted. When the pattern offers two different sizes, it attracts a much wider audience as some like it small and others large. When I saw the pattern for the first time, I immediately knew to whom I would knit it. The Wonder Woman Wrap is originally red and yellow, but I chose much more neutral colours. Obviously the colour combination was quite ok, as I got some nice comments about it all the way from South Korea. This international knitting community does not stop to amaze me time after time!

Hieman luksusta

Ihana podcastaaja Villasukkamurmeli on tehnyt käsittämättömän monta Ethereal Bliss-huivia. Neulojalle parasta on nähdä toisen neulojan ilo ja tyytyväisyys johonkin lankaan tai malliin, mikä inspiroi omiinkin töihin. Täytyyhän sitä joka naisen yksi Ethereal Bliss tehdä. Langatkin löytyivät kaapista valmiina, koska huivi on ollut tarkoitus tehdä jo vähän aikaa. Ohje on kirjoitettu alpakka-silkille, joten sillä mentiin.

Huivi pääsi puikoille, kun lähipiiristä kantautui viesti meille asti, että tuttu naisenalku oli päässyt ylioppilaaksi. Samainen tyttö oli myös pääsemässä kummipoikani kanssa RUK:n tanssiaisiin, joten täytyihän sitä varmistaa, että tytöllä on tanssipuvun kanssa jotain olkapäille, jos vaikka sattuu olemaan kylmä. No, kylmä ei kyllä ollut, vaan lämmin kesäsää helli nuorten juhlaa.

Minulle on aina varma kesän merkki, kun puikoilla takit ja paidat vaihtuvat huiveiksi. Lämpö hellitteli meitä toukokuussa(kin), joten sain istuskella terassilla ja neuloskella huivia menemään. Olin valinnut hieman liian isot puikot, mutta kun yo-juhlien deadline lähestyi uhkaavasti, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää muutama kerros ohjeesta tekemättä, jotta huivista ei olisi tullut liian iso. Minun täytyy usein huiviohjeissa suurentaa puikot käsialalleni sopivaksi, mutta tässä huivissa se ei olisi ollut tarpeen.

Tämä huivi osallistui jo päättyneeseen Joku Roti Sentäs -podcastin Kevättä kohti -KALiin sekä Villasukkamurmelin Ethereal Bliss -KALiin. Jälkimmäinen kestää vielä 13.04.2019 saakka, joten siihen ehtii vielä osallistumaan. Pitäisiköhän tehdä vielä toinen samanlainen?!

E.B. Baccalau

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk

Menekki: 192g 

Puikot: 4,5 mm cubics

Ohje: Drops Design 159-31 Ethereal Bliss

Tehty: 13.-28.05.2018

There were so many reasons to make this shawl right now that I could not resist the temptation. I had seen many versions of it in the Villasukkamurmeli-podcast, in which the host encourages others to make the shawl by organizing a Ethereal Bliss knit along (KAL). I already had suitable yarn in my stash. The final kick in the butt was the message that my godson's girlfriend passed her matriculation examination at school. In addition to that they were both going to attend the ceremony and festivities at the ROTC. If you are never invited to the celebration of the Finnish Independence Day at the Presidents Castle, make sure that you get to the ROTC party. They say that it is the next best thing in Finland. But what do I know - I have missed them both. 

Boheemi viitta

Lankavarastoon oli ajautunut oransseja Novitan lankoja. Kun sieltä löytyi aloe veralla kuorrutettua Nallea ja lähes samanväristä Rosea, tuli ajatus yhdistää nämä samaan työhön. Kumpikaan langoista ei yksinään miellyttänyt, mutta yhdessä niistä näytti tulevan oikein mukavaa pintaa. Värikin vain parani, kun kirkkaampi Nalle taitettiin hieman tummemmalla Rosella. Olen niin monta kertaa iloisesti yllättynyt yhdistäessäni kahta rumaa lankaa yhdeksi kauniiksi väriksi. Kuvissa väri näyttää liian kirkkaalta, mutta on luonnossa sopivasti murrettu, mutta silti ihanan lämmin oranssi.

Viitan ohjeen valinta oli helppo, kun siinä yhdistettiin juuri nämä langat keskenään. Muuten en ollut ollenkaan innostunut Novitan ohjeesta, kun huomasin, että vaate olisi pitänyt tehdä erillisistä paloista. Luettuani ohjeen läpi, en keksinyt mitään syytä siihen, miksei työtä voisi tehdä saumattomana, joten menin omalla taktiikalla ja loin kaikki silmukat yhtä aikaa. Vaikka ohjeen saumallisuus oli vastenmielistä, niin vastapainoksi tykkäsin kovasti tavasta, jolla ylävartaloon tehtiin muotoiluja. Olkapäillä oli muotolaskoksia siten, että muoto oli paitsi kiva katsoa myös kiva päällä.

Viitan viimeistely oli pitkä ja monivaiheinen matka. Ensin meni viikkoja, että pääsin nappikauppaan asti. Kun vihdoin pääsin sinne, ostin liian vähän nappeja. Harmitukseltani meni vielä enemmän viikkoja ennen kuin pääsin nappikauppaan uudelleen. Tähän työhön tuntui sopivan erinomaisesti pitkulaiset kiinnittimet, ja ne näyttivätkin hyvältä, kun vihdoin pääsivät nappilistaan asti.

Mutta tämä ei ollut muutenkaan mikään Strömsö-projekti, kun neuletiheyteni ei täsmännyt annettuun. Tai oikeastaan kerrostiheyteni ei täsmännyt, vaikka silmukkatiheyteni oli oikea. Harmikseni en uskaltanut kauheasti lisätä kerrosmäärää, kun pelkäsin, että valmis vaate venähtäisi. Neule kuitenkin piti hyvin kuosinsa kastelussa, joten en saanut pingotettuakaan työhön riittävästi toivottua pituutta. Ratkaisu oli antaa vaate hoikemmalle ihmiselle, jonka päällä viitta näyttää vähintäänkin riittävän pituiselta. Uusi omistaja toivoi vaatteeseen taskuja, joten ne piti vielä tekaista. Taskut toimitettiin erillisinä pitkillä langanpäillä varustettuna, joilla ne voi ommella paikoilleen. Näin vältyin itse ompeluhommilta. Kätevää!

Oranssi viitta

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera Solids ja Novita Rose

Menekki: n. 500 g

Puikot: 8,0 mm

Ohje: Novita Neulottu Viitta

Tehty: tammikuu 2016 - huhtikuu 2018

Työn valmistuminen kesti yli kaksi vuotta, ja kahden podcastaajan ansiosta viitta tuli ylipäätään viimeisteltyä. Valmis työ meni jo päättyneisiin Maikin Kontin UfoKALiin ja Urbaanimaalaisen Novita-KALiin, joita on kiittäminen inspiraatiosta. Pieni potku persuksille on aika ajoin tarpeen.


It took more than two years to finish this cape made of two Novita yarns: Novita Nalle ja Novita Rose Mohair. I owe to two finish podcasters and their knit-alongs that the cape got finished after all. I thought that the pattern could have been seamless, but it was not. But no worries, I made it seamless anyway as there was no reason to have seams. I loved the way the shoulder line was designed. Unfortunately my gauge was a bit off and the garment was not long enough for me. I gave it away to a slimmer person who it fits perfectly. Win-win!

Tikkuri-paitaa pukkaa

Jo vuosi sitten aloitin tämän mieluisan projektin, josta valmistui synttärilahja 50-vuotiaalle veljelleni. Kotiseutumme on lähellä Oulua, joten veri veti tekemään Hailuodon paidan eli ns. tikkuripaidan. Nimi tulee kai siitä, että paitoja on alunperin neulottu (tai kudottu kuten meillä päin sanottiin) sukkapuikoilla eli tikuilla, joten paidasta tuli täten tikkuripaita. Tämän tarinan todenperäisyys pitäisi tarkistaa, mutta tällainen mielikuva itselle on jäänyt.

Tikkuripaita

Langat: Gjestal Maija

Menekki: 705g

Puikot: 3,0 ja 3,5mm pyöröt

Ohje: Novita

Tehty: lokakuu 2016 - lokakuu 2017

Ohjeeksi otin helposti saatavilla olevan Novitan ohjeen. Uskoin ohjeen noudattavan alkuperäistä esikuvaansa tarkasti, joten tiesin, että paita on melko löysä. Siksi uskalsin aloittaa melko isokokoiselle miehelle paidan M-koon silmukoilla siten, että kaikki pituudet noudattivat kuitenkin L-kokoisen senttimetrejä. Lopputuloksesta tuli hieman ohjetta solakampi, mikä osoittautuikin ihan oikeaksi strategiaksi.

Paita pitäisi tehdä toki suomenlampaan villasta, mutta tiesin vastaanottajan olevan sen verran kutiavaa sorttia, että nyt mentiin hieman pehmeämmällä vaihtoehdolla. Jotta vältyin suuremmilta laskutoimituksilta, valitsin langan, joka sopi käsialallani hyvin vaadittuun tiheyteen, joten langaksi valikoitui Maija-lanka. Sitä olikin suhteellisen kiva työstää, vaikka haasteellisimmissa kohdissa langan lievä halkeilutaipumus oli hieman ärsyttävää.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, koska paita tehtiin kuitenkin täysin saajaltaan sokkona ja se pääsi kokeiluun omistajalleen vasta, kun oli käytännössä nappeja vaille valmis. Taisipa päästä helpotuksen huokaus, kun paita osoittautui täsmälleen oikean kokoiseksi. Kauluksen osalta konsultoin lahjan saajaa, jotta kiinnityksestä tulee sellainen kuin hän toivoo. Novitan ohjeessa kaulus on ommeltu kiinteästi kaksin kerroin, mutta itse en tehnyt tätä ratkaisua, vaan kauluksen voi napit avaamalla saada vaikka kokonaan auki. Paidassa on näin hieman enemmän tuuletusmahdollisuutta, jos vaikka paita päällä tulee liian kuuma.

Saajalle on luvattu, että paidasta tehdään vielä toinen versio, jos lanka on vieläkin liian kutiavaa tai käytössä ilmenee joku muu ongelma, joka vaatii korjausta. Työ oli kyllä niin mieluinen, että sen tekee ihan ilolla toiseenkin kertaan. Paidan yksinkertaiset, osin virkatut somistukset ovat vertaansa vailla. Etuosaa koristaa muusta neuleesta eroava miehusta, selässä on erottuvat lisäykset, hihoissa kivat kavennukset ja olkapäillä virkatut, ryhtiä antavat tukikaistaleet. Ei ihme, että tämä paita pitää pintansa yhtenä Suomen tunnetuimmista perinneneuleista. Minun osaltani tämä on samalla pieni panostus Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen, kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Paita toimi oikein hyvänä lämmittelyharjoituksena kolmen suomalaisen podcastaajan (Hippusia, mewii ja Neulo-Kerppa) "Tour de Sweater" -haasteeseen. Haasteessa on tavoitteena neuloa kuuden kuukauden aikana (lokakuu 2017 - maaliskuu 2018) kuusi paitaa eli yksi kuukaudessa. Tikkuripaita antoi hyvin osviittaa omista mahdollisuuksistani (lähellä nollaa!) päästä tähän tavoitteeseen, mutta onhan koko ajatus sen verran järjetön, että kyllähän tuossa haasteessa pitää olla mukana. Tarkemmat tiedot löytyvät järjestäjien podcasteista sekä Ravelryyn varta vasten perustetusta ryhmästä.


This traditional Finnish pullover is called "tikkuripaita". It is originated from the island of Hailuoto near Oulu. Hailuoto is an exceptional place with sandy beaches and extraordinary nature. Making this pullover took me almost an year, but it was such a pleasure. The pullover has many simple but nice details (front, back, sleeves and shoulders), which I enjoy very much. Unfortunately this version is not made with Finnish wool, as it tends to be a bit itchy. The pullover is a birthday present to my brother, and he tends to be sensitive to wool and thus I selected hopefully somewhat softer yarn. I am extremely happy with the project and can easily imagine making another like this in the future. This time this pullover is also my contribution to the Finnish 100-years celebration, as Finland celebrates the 100th anniversary of independence this year.  

Pöllöt kämmekkäät

Tulikohan näistä pöllöt kämmekkäät vai pöllölliset kämmekkäät. ;-)

Kun tehtynä oli jo Tuohisydän ja musikaaliset kämmekkäät, oli vuoro keksiä jotain vielä yhdelle neitoselle, jota aioin kiusata omatekoisella joululahjalla. Pitkään ei mennyt päättää, että jotain pöllöjä niihin laittaisin, mutta millaisia pöllöjä. Siinäpä olikin pulma. Muutama päivä ja ehkä yökin meni pöllönkuvia katsellessa, että löytyisi ne sopivat.

Pöllölliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 68g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Grey Eyed (sovellettu). Rebecca Tsai. Ravelry

Tehty: joulukuussa 2016

Aivan täydelliset pöllöt ja muutenkin ihana kuvio oli minusta mallissa Grey Eyed, jonka on tehnyt Rebecca Tsai. Malli löytyi Ravelrystä ja se on ilmaisohje. Valitettavasti ohje ei käynyt lankayhdistelmälleni sellaisenaan, joten uudelleenpiirtämiseksi tämä jälleen meni. Mutta kun oli juuri tehnyt vastaavan tempun edellisille kämmekkäille, niin mikäs tässä oli piirrellessä. Kuten aiemmistakin versioista, näistäkin tuli käännettävät eli sama kuvio löytyy vastaväreissä työn kääntöpuolelta.

Kolmatta kertaa kämmekkäitä tehdessä jo tuntui, että homma alkoi sujua. Viimeisten väriyhdistelmä oli minusta hyvä, vaikkakin minun makuun hieman liian tyttömäinen. Mutta kohteelleen se oli minusta täydellinen, myös mallinsa puolesta. Olo oli aika helpottunut, kun koko tripletti oli kasassa (eikä hetkeäkään liian aikaisin jouluun nähden). Sen verran tiukoille meni, että Kultakin joutui viime tingassa kameran taakse, kun minä vielä päättelin viimeisiä lankoja. Yhtään kuvaa ei saatu siten, että kaikki kappaleet olisivat olleet samassa kuvassa, kun mulla oli aina yksi pääteltävänä. Sitten vain tonttuilemaan, kun paketti oli kasassa. Tämä oli kiva projekti!

It was easy to select the pattern for the third victim of my knitting hobby. The third pair did not get ready a minute too soon. My better half had to take the camera to take a the photos before rushing off to act as Santa Claus. What a great project this was! 

Musikaaliset kämmekkäät

Kun olin tekemässä edellisessä postauksessa esittelemiäni Tuohisydän-kämmekkäitä, syntyi ajatus, että kämmekkäiden saajalla oli perheessään muitakin, joita voisin kiusata käsitöilläni. Selailin ohjeita, ja silmiin osui Ravelryssä Anne Neumannin "Musica"-kämmekkäät. Nämä kolahtivat aika tavalla, ja sopiva kohdekin oli heti tiedossa.

Musikaaliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 77g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Musica (sovellettu). Anne Neumann. Ravelry

Tehty: marras-joulukuussa 2016

Harmillisesti ohje ei oikein sopinut käyttämääni lankaan, joten kuvio oli piirrettävä kokonaan uusiksi. Lankoina olivat samat (Drops Baby Merino ja Gjestal Maija) kuin edellisissäkin kämmekkäissä, mutta tällä kertaa tumma merinolanka tuli sisäpuolelle. Poistelin kuviosta hankalat pisteet ja lisäsin sydämen, jonka muotoon olin ihastunut edellisiä kämmekkäitä tehdessä. Ihan nappiin ei piirrokseni mennyt, sillä peukalon olisi voinut sijoittaa hieman alemmas, jotta sormiosa olisi ollut pidempi, mutta olisi se paljon huonomminkin voinut sujua. Kämmekkäät ovat käännettävät, joten niitä voi pitää kumpi puoli päällä tahansa.

Käännettävät kämmekkäät

Malli on niin kaunis, että se puhuu kyllä puolestaan. Onteloneuleena työ sujui varsin mukavasti, kun ei tarvitse pelätä liian pitkiä langanjuoksuja. Toisaalta langankieputuksia ei tullut liikaakaan. Mulla oli varmaan ajoittain näkemisenarvoinen ilme näitä kutoessa, kun juoneni lahjansaajille alkoi hymyilyttää itseäni yhä enemmän, mitä lähemmäs joulua päästiin. Tykkäsin tästä mallista ja väriyhdistelmästä itse kovasti.

Kämmenessä sydän - kämmenselässä nuottiavain

These musical mittens are made for a musical girl. The pattern is by Anne Neumann in Ravelry. I had to make adjustments to the pattern allowing the gauge to work properly. I am very pleased with the color and yarn combination of these fingerless mittens. 

Rakkaat Tuohisydän-kämmekkäät

Viime aikoina monissa blogeissa on ollut huokailua siitä, kuinka blogit ovat olleet huonolla tolalla ja kuinka nyt tehdään uudenvuodenlupauksia siitä, että tänä vuonna kaikki on toisin. Minulla on niin sympatiat teidän puolellanne, neulesiskot. Olen itse maannut flunssien kourissa neljän viime viikon aikana peräti kolme viikkoa, joten vaihteeksi vertikaaliasennossa oleminen tuntuu jo joka tapauksessa oudolta puhumattakaan siitä, että pääsee oikeasti koneen ääreen. Mielenkiintoinen lähtö tähän vuoteen.

Johtuen pitkään jatkuneesta sairastelusta, joululahjaneuleetkin on esittelemättä. Niitä ei ollut tällä kertaa kovin montaa, mutta sitäkin rakkaampia olivat. Aloittelin jouluneulomisen alunperin jo toukokuussa, mutta kun juuri silloin aloitettua työtä ei ole flunssan takia annettu vielä edes lahjaksi, niin aloitetaan tänään esittely jostakin muusta.

Kun törmäsin Ravelryssä Tuohisydän-lapasten ohjeeseen, olin aivan myyty. Minulla oli heti mielessä, kuka saisi minulta nämä tavallaan nimeensä viittaavat käsineet. En ollut varmaan koskaan aiemmin tehnyt lapasia, mutta yrittänyttä ei laiteta - sen verran kova polte oli tehdä tämä pari. Ohje oli tehty Novita Nalle -langalle, mutta minulla pariksi valikoitui Drops Baby Merino ja Gjestal Maija. Olin tehnyt Baby Merinosta aiemmin juttuja ja minusta se on ihoa vasten ihanaa lankaa, mutta niin löpsöä, että se vaatii parikseen tukevamman villan.

Tuohisydän kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 87g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Tuohisydän by Mari Morko

Tehty: syys-marraskuussa 2016

Paitsi että tein ekaa kertaa lapasia, niin sen verran piti lisätä haastetta, että piti magic loopata kaksi kerralla. En saanut kuitenkaan luotua kunnon onteloneulesilmukoita alkuun, mutta perinteisellä kaksivärisellä aloituksella pääsin eteenpäin. En saanut kaikilta osin sinänsä hyvää tekstiohjetta sopimaan mallikuvaan, joten hieman piti ainakin peukalonhangassa soveltaa. Se oli vähemmän kivaa, kun ei juuri silloin vielä sattunut olemaan muutenkaan oikein tuntumaa siihen, mitä olen tekemässä. Malli oli kapea mun leipälapioille, mutta arvelin, että sopisi silti saajalleen.

Aika aikaisessa vaiheessa päätin, että näistä tuleekin kämmekkäät, kun lahjansaajan tarkka kädenmitta ei ollut tiedossa. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ensikertalaiseksi ihan hyvät, vaikka olisin jälkiviisaana hakenut malliin omaan silmään hieman kauniimmat sydämen mallit. Nuo "ontot" sydämet ovat tosi kauniit, mutta varsinkin ne pienet yksiväriset ovat hieman kulmikkaat. Mutta sydän se on kulmikaskin sydän! LOVE!

Tätä työtä tehdessä tajusin, että lahjan saajallahan on perheessään pari muutakin potentiaalista kämmekkäiden vastaanottajaa. Hyvät uhrit minun neuloosilleni ovat löytyneet, joten kämmekästuotanto ei pysähtynyt tähän! Mutta jatkosta sitten toisella kertaa enemmän, kun toipilas ei jaksa nyt enempää kirjoittaa, vaan pitää huilata välillä.


These fingerless mittens are made with Tuohisydän pattern by Mari Morko in Ullaneule (Finnish net magazine). These became a Christmas present for a dear friend of mine.  

Kaksin aina kaunihimpi, osa 2

Olin harjoitellut jo kolme työtä onteloneuletta, kun olin valmis kokeilemaan, voisiko kertyneellä kokemuksella saada aikaan neuleen, jonka kehtaisi antaa lahjaksi. Tässä nimittäin muistellaan vielä joulua edeltävää aikaa.

Uhreiksi otin kaksi suvun naista, joille oli tarkoitus tehdä samanlaiset otsapannat kuin mitä olin jo harjoitellut tekemään onteloneuleena. Keksin kyllä heti, mitkä mallit valitsisin kumpaisellekin. Mallien saaminen vaatikin sitten hieman salailua ja vakoilua. Tiesin, että molemmat olivat tekemässä itselleen lapasia, joiden mallia voisin soveltaa onteloneulepantaan. Mallit pitäisi vaan saada jotenkin ilman, että uhrit saavat tietää siitä.

Panta, versio 4
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (n. 35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Toisen mallin sain vierailulla, kun otin salaa kuvan keskeneräisestä lapasesta. Toisen mallin saamiseen tarvittiinkin sitten vakoojan ja valokuvaajan rekrytointi. Houkuttelin ensin hommaan kummipojan, mutta hän ei onnistunut löytämään keskeneräistä neuletta Sitten kuvaan astui pojan isä, jolta sainkin tarvittavat kuvat ja kaavat. Ei kun hommiin.

Panta, versio 5
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (36g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5 mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Pikkuisen tiukalle meni aikataulun kanssa, kun toinen panta viimeisteltiin vasta aatonaattona. Mutta ehdin kuitenkin. Onteloneule alkaa pikku hiljaa sujua, kun takana on nyt viisi valmista työtä. Vielä tarvittavat kuvat "jouluvalmisteluorjan" (terkkuja!) toimesta, ja valmiita oltiin. Hieman meni aikaa ennen kuin sain nämä tänne blogiin asti, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

After practising double knitting with three headbands it was time to make two bands as gifts. The victims for this wicked plan are relatives of mine. The patterns were easy to select, but not so easy to get, as both patterns came from crafts made by the victims. Some spying was required before the patterns were available, but after that it was easy going with all the experience from double knitting during the past weeks. 

Kaksin aina kaunihimpi, osa 1

Kaksin aina kaunihimpi ja kaksipuoleinen aina parempi. Tämä voisi olla vaikka oma uusi mottoni. Monissa töissä minua tökkii neuleen nurja puoli, joka väkisinkin tulee esille tietyissä tilanteissa. Kun ajatuksena oli tehdä itselle pipon tilalle neulottu panta, aloin hakea tietoa siitä, voisiko työn tehdä jotenkin kaksipuoleiseksi. Ja voihan sen, kun käyttää onteloneuletta. Onteloneule on kaksipuoleista neulontaa, jossa molemmat puolet näyttävät oikealta puolelta. Onteloneuleen molemmat puolet tehdään yhtä aikaa, joten mitään taittelua tai ompelua ei tarvita. Kuulostaako hyvältä?

Aiheeseen tutustuessa törmäsin Novitan ja Yhteishyvän joulukuussa 2014 järjestämään pipokilpailuun, jonka voittopipossa oli käytetty tätä tekniikkaa. Myös Novitan kevät 2014 lehdessä oli käsitelty tätä teemaa. En ensin uskonut, että osaan tehdä tätä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika nopeasti tuli selväksi, että tekniikkaa pitää harjoitella, että sen oppii.

Ensimmäiseksi malliksi otin Novitan lehdestä kivan puuaiheisen ohjeen, jonka tyyliin sopi 7 Veljestä -lanka. Lehdessä oli tehty tästä ohjeesta pipo, mutta tein pantaa varten vain ohjeen ensimmäiset kerrokset. Molempien lankojen käyttö yhtä aikaa oli aluksi vaikeaa, mutta alkoi sujua nopeammin kuin oletin. Minusta onteloneule on paljon helpompaa kuin kirjoneule, koska siinä ei tule samanlaista ongelmaa lankojen kuljettamisesta. Seiskaveikalla panta valmistui nopeasti, mutta koekäyttäjältä (Kulta) tuli kommenttia, että lanka kutittaa. En ollut myöskään tyytyväinen alotukseen ja lopetukseen, jotka tein ihan perinteisesti.

Panta, versio 1
Lanka: Novita 7 Veljestä (47g)
   Puikko: Sukkapuikot 3,5 mm
  Ohje: Sovellettu piposta, Novita kevät 2014
Tehty: 10/2015



Toisen version onteloneulepannasta tein sitten merinosta. Langaksi päätyi Drops Baby Merino, josta minulla ei ollut ennalta kokemusta. Aioin käyttää onteloneuleeseen tarkoitettua silmukoiden luontitapaa, mutta sepä olikin haastavaa. Luominen ei onnistunut sinne päinkään, mutta harjoitteluversio oli vielä tämäkin. Varsinkin muutaman kerran käytön jälkeen virheet aloituksessa (ja lopetuksessa) näkyivät yhä enemmän. Lopetuksessa ompelin ns. italialaista lopetusta alkuun vääriin puolen pannan verran, kunnes hoksasin, ettei siinä tarvittu semmoisia kiemuroita, joita alkuun tein. Tämä versio sai muutoin kiitosta koekäyttäjältä, jonka kokoa tämä aikaansaannos näytti olevankin. Pakkasten purressa panta oli jatkuvasti Kullan pipon alla korvien lisäsuojuksena, joten vieläkin olin ilman omaa pantaa.

Panta, versio 2
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (38g)
   Puikko: Knit pro pyörö 3,0 mm 50 cm
  Ohje: Sovellettu Drops 116-5
Tehty: 10/2015

Kolmannen pantaversion päätin tehdä itselleni. Senkin neuloin merinosta, tällä kertaa pienemmillä puikoilla ja vähemmillä silmukoilla, jotta päästään pikkupäiselle sopivaan kokoon. Aluksi panta oli vähän liiankin tiukka, mutta venähti jossain vaiheessa vähintäänkin riittävästi. Tämä löystyminen on juuri se ominaisuus, mitä merinossa pelkäsin. Ainakin tässä langassa se näytti toteutuvan. Pesussa se palautui hieman alkuperäiseen kokoon, mutta oli taas pian aika lörpsy. Panta on muutoin tosi kiva, kun se riittää minulle yksistäänkin, kun se on lankansa ja rakenteensa vuoksi niin lämmin.





Panta, versio 3
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,5 mm 40 cm
  Ohje: Sovellettu, mm. kelttiläinen ketju
Tehty: 10-11/2015

Kun muutama panta oli askarreltu, niin tuli idea, että tällaisia voisi tehdä pari samanlaista myös joululahjoiksi. Tässä vaiheessa elettiin vasta joulunalusaikaa, joten suunnitelma myös toteutettiin. Mutta näistä versioista voisi postata seuraavalla kertaa.

It was time to learn how to knit two sides at the same time. This technique is called double knitting and as the end result you get two right sides at one time. I tried this out in a series of headbands. I now present the first three trials and continue with some more in my next post.

Ihanalle neidille

Lähisukuun on ilmestynyt yksi jäsen lisää, kun kummipoika on löytänyt itselleen mielitietyn. Oikein kiva likka onkin. Katson hänet jo niin osaksi perhettä, että kun joulu lähestyi, tuli ajatus, että mitähän kivaa sitä osaisi tehdä teinille joululahjaksi. No, rehellisyyden nimissä tämä meni myös niin päin, että näin ihanan huppuhuivin mallin Novitan lehdessä (kevät 2014, nykyisin myös Novitan nettisivut) ja piti keksiä, kenelle tuo luomus sopisi. Ihan ensimmäisenä tuli tämä neiti mieleen, joten ei muuta kuin ajatusta kehittelemään.

Kenelle tämän voisi tehdä?

Alkuperäinen ohje oli tehty Novita Hile-langalle, mutta langan koostumus (villaa vain 20%) ja kaupoissa näkemäni värit eivät ollenkaan sävähdyttäneet. Lämmintä sen olla pitää, jos kerran tuommoista mallia lähdetään miettimään. Paksua, villaista ja lämmittävää.

Kehittelyprosessista tulikin aika pitkä, kun en millään meinannut keksiä, millaisen langan laitan Hileen tilalle. Löysin sitten täysvillaisen ja vesipestävän Novita Wool:n harmaana, joten tartuin tähän vaihtoehtoon, vaikka langan vahvuus ei vastannut ollenkaan sitä, mitä piti. Langan suosituspuikko oli 3,5mm, joten sittenpä tuli tenkkapoo, miten sovittaisin langan ohjeeseen. Ensin piirsin mallista oman version, mutta alkuperäinen kiehtoi niin paljon, että siihen oli palattava. Loppujen lopuksi kokeilujen jälkeen aloin kutoa työtä 6mm pyöröpuikolla kolminkertaisella langalla eli kuudesta kerästä yhtä aikaa, kun molemmat huivin päät kudottiin yhtä aikaa. Ensin se tuntui akrobatialta, mutta ei siinä hetken päästä ollut mitään ihmeellistä. Tässä auttavat taivaalliset kässäkorini, joihin voisinkin palata jossain toisessa postauksessa.

Ohjeessa on palmikkoa, hunajakennoa ja kierrettyjä silmukoita, joten hieman hirvitti ryhtyä toimeen, kun en ole palmikoitakaan pitkään aikaan neulonut. Muutaman rivin jälkeen malli oli kuitenkin jo korvien välissä, ja tekeminen alkoi sujua ilman ohjetta. Villa neuloutui tosi ihanasti, vaikka sitä olikin kolme lankaa yhdessä. Ehkä se taika oli taas koivuisissa pyöröpuikoissa, joilla on hyvä pistellä menemään.

Huppuosan helmineule lähes valmiina

Pingottelin työn ja päättelin langat, joka oli kiva urakka (not!). Jokaisessa langanvaihdossa on 6 langanpäätä, jotka piti hävittää jonnekin paksun tekeleen uumeniin. Lopullisesta työstä saattaakin sojottaa kaikenlaisia langanpäitä. Arvoin vielä kovasti, laitanko huiviin hapsut vai en. Moni oli sitä vastaan, mutta kun kummipoika arveli, että hapsut olisivat hyvät, niin ne tietenkin laitettiin. Ja voila, yksi kappale huppuhuivia oli valmis. Voi kun Novita Wool:ia saisi vielä. Tekisin toisenkin huivin tästä samasta materiaalista.




Huppuhuivi 
Lanka: Novita Wool (720g ilman hapsuja)
  Puikko: 6 mm 60cm koivuinen pyörö
 Ohjeet: Novita kevät 2014
Tehty: 11-12/2015



Kun huivi matkasi joulun päätyttyä satojen kilometrien päähän, pyysin vielä jälkikäteen kommenttia ja kuvia huivista. Minulle on väitetty, että huivia on pidetty ja että siitä on tykättykin. Sain kuviakin, jossa huivi on oikean omistajansa yllä. Kun kuvassa oli huivin lisäksi leveä hymy, niin kutojakin on onnellinen. Teini ei taida tietää, että hymyssä piilee on vaara, että tonttu-täti kutoo vielä jotain joskus toistekin.

Huivi ja hymy yhdessä

I saw a beautiful scarf with a hood in Novita's magazine. The first idea was that I need to knit that but had no idea to knit it for. The picture in the magazine reminded me of by godson's girlfriend, who would make a perfect victim for my knitting addiction. I was not happy with the yarn selected for the pattern. So I needed to think and search for a while before finding a solution with a much thinner yarn, which I used threefold for the pattern. As both of the long ends were knitted at the same time, there were six skeins involved in the process. That was not a problem with the assistance of my handy knitting baskets. I am quite happy with the piece, which is now presented by a smiling owner in the pictures. If anything that makes the knitting aunt happy.

Edelleen helteitä odotellessa

Muistatteko huivin, jota aloin tehdä kesäksi 2015? Siitä piti tulla huivi, johon kääriydyn illalla terassilla hellepäivän jälkeen. No, viime kesänä ei helteitä tullut eikä huivi valmistunut lukuisten vastoinkäymisten johdosta. Kutsuinpa sitä jossain vaiheessa jo kurjaksi kässätyöksi. Vaikka luulin, että koko projekti oli kirottu, niin lopulta tekele oli vain pingottamista vailla. Joulunpyhien jälkeen huivi tuli pingotettua ja ne pari loppulankaakin pääteltyä. Huivi oli lopulta valmis.

Vieläkin muistan, kuinka riipiviä tunteita koin tämän tämän huivin kanssa. En saanut lankaa ensin ollenkaan yhteistoimintaan kanssani. Nyt katsoessani työtä pingotuksen jälkeen, en voi ymmärtää, miksi koin tekemisen niin vaikeana. Huivihan on juuri täydellinen tarkoitukseensa. Materiaali on puoliksi puuvillaa, puoliksi villaa ja mukavan muhkeaa juuri tällaiseen huiviin. Voisin tuijottaa tuota kuviota tuntikausia ja uppoutua sen tunnelmaan iäksi.

Nyt tarvitaan enää vain ne viileät, hellepäivän jälkeiset kesäillat. Onpa kiva miettiä tällaisia, kun ulkona on noin -20 astetta pakkasta. Mutta käsitöiden avulla voi unelmoida muustakin kuin talvipakkasista. Nyt katsellessani tuota huivia sohvan selkänojalla, siitä tulee mieleen lumienkeli. Ehkä se onkin tarkoitettu talveksi eikä kesäksi. Ikinä ei tiedä.

Puolivillainen hartiahuivi 
Lanka: Hjertegarn Woolcott (440g)
  Koukku: 5 mm
 Ohjeet: oma + Mother of the Bride / South Bay Shawlette.
Koko: 197*99 cm
Tehty: aloitettu 05/2015-valmis 01/2016

My Mother of the Bride shawl is finally ready. Do you remember the pain that I went through with it? All in vain I would say. The shawl is just perfect for the purpose I made it for. Now all we need are the summer evenings after a hot day. It is contradictory to think about that now as the temperature outside is almost -20 Celsius. But with handcrafts you can dream about all kinds of things. Now as the shawl is resting on the sofa I cannot prevent thinking that maybe the shawl is a snow angel and meant to be used in the wintertime. You never know.

Morsiamen äiti odottaa helteitä

Ei, kyse ei ole naimisiin menosta eikä anopiksi ryhtymisestä. Minä en ole morsiamen äiti, vaan "Mother of the bride" on sen virkkausmallin nimi, johon innostuin jo keväällä. Mallin toinen nimi on "South Bay Shawl", mutta kumpikin nimi ja mielikuva olivat tällä kertaa kaukana siitä todellisuudesta, jossa olin tämän kässätyön kanssa.

Kaikki alkoi tosiaan jo aikaisin keväällä mukavan tuntuisesta langasta ja haaveesta saada jotain lämmikettä hartioille, kun sitä istuskellaan kesällä helteisen päivän jälkeen terassilla. Lanka on Hjertegarn:n Woolcott, joka on puoleksi villaa ja puoleksi puuvillaa. Se oli kaupassa niin mukavan tuntuista ja vielä konepestävääkin, joten en missään nimessä halunnut jättää sitä kauppaan.

Huiville löytyi kiinnostava ohje ja piirros surffaamalla ankarasti. Sitten tartuttiin vyötteen ehdottamaan nelosen koukkuun, joka oli tuntunut niin sopivalta edellisessä työssä (ks. virkattu päiväpeitto). Värkkäsin ja värkkäsin ja kohta oli 100 grammaa lankaa virkattu huivin aluksi. Mutta joku tuntui väärältä. Lanka ei luistanut koukulla sujuvasti, ja lopputulos ei ollut toivomani kaltainen. Sitten alkoi hillitön kokeiluvaihe, jossa vaihtelin koukkuja eri paksuisiksi. Kohta mulla oli 4,5 mm:n koukulla tehty samankokoinen huivin poikanen. Ei se tuntunut vieläkään oikealta. Ostin paremman, muissa töissä hyväksi havaitsemani vitosen koukun, mutta tilanne ei korjaantunut ollenkaan, vaan muuttui huonommaksi, jos mahdollista. Olin jo kyllästynyt koko työhön ja laittanut sen kokonaan syrjään, kun yksi yö vaan päätin, että teen sen vitosen koukulla, oli miten oli. Ostin halvan samankokoisen koukun, ja sillä sitten nitkutettiin puoli kiloa lankaa loppuun saakka. Nelosen koukulla lopputulos oli siistimpi, mutta liian tiivis. Vitosen koukulla osa säikeistä irtosi ilkeästi, mutta aikaansaannos oli sopivan letkeä olematta lötkö.

Työssä oli kuitenkin edelleen hankaluuksia. Välillä kipeät kädet estivät tekemisen, välillä kätköily tuli esteeksi kässätöihin. Helteitä ei kuulunut, joten mitään kiirettä ei tuntunut senkään puolesta olevan. Vähitellen työ kuitenkin valmistui. Viimeinen este on kuitenkin pingotus, jota työ odottaa edelleen. Mutta ehkä jonain päivänä tämän saa siirrettyä valmistuneisiin töihin ja esiteltyä tämän kunnolla, kun viimeistely on tehty.

Kesällä uumoilin, että tehdään työ sitten loppuun, kun ne helteet tulevat. Aina kun tuli mieleen, että pitäisikö se hartiahuivi viimeistellä, niin ulkona satoi vaakasuoraan ja asteita oli noin viisitoista. Eipä tullut senkään puolesta kiirettä. Odottelusta tuleekin siis odotettua pidempi, kun mennee ensi kesään ennen kuin työtä voi käyttää siinä tarkoituksessa, johon sen alunperin aloitin.

I wanted to make a shawl for the summer and sit under in in the evenings once the hot days are over. Well the hot days never came and the shawl is still unfinished. I managed to crochet half a kilo of half wollen half cotton yard in "Mother of the bride" aka "South Bay Shawl". I liked the pattern, but had a lot of problems finding a hook, which would allow smooth crocheting.