Muistellaanpa vuotta 2018 (1/4)

Onneksi muut neulojat ovat olleet somessa aktiivisia raportoimaan vuoden 2018 aikaansaannoksia. Tuli sitten itsekin katsottua, mitä sitä on tullut tehtyä. Yllätyin oikein positiivisesti, kun listasin viime vuoden aikana valmistuneet käsityöt. Vuoden aikana valmistui peräti 25 työtä, mikä on suurin piirtein saman verran kuin sitä edellisten kolmen vuoden aikana yhteensä. No, ehkä tämä on vain merkki siitä, että neuloosini on muuttunut krooniseksi.

25 käsityön lista kuulosti vähän tylsältä, joten katsotaanpa valmistuneita ryhmittäin. Vuosi 2018 alkoi "tour de sweater" -haasteen merkeissä, ja kun kyseinen hullutus oli silloin kesken, alkuvuosi oli hyvin paitakeskeinen. Monta paitaa valmistui haasteen myötä. Lisäksi työn alla oli ollut kaksi villatakkia, joiden kanssa oli tullut melkoinen plääh, kun molemmat osoittautuivat itselle liian pieneksi. Tai oikeasti näistä oli yksi villatakki ja toinen oli enemmänkin viitta. Nekin tuli kuitenkin tehtyä valmiiksi, kun niille löytyi solakampi omistaja. Paitojen ja takkien lisäksi tein yhden boleron, jonka tarkoituksena oli lämmittää vanhojentanssiin menevää nuorta naista.

Keväällä ja syksyllä tuli pidettyä paljon puuvilla-merino-sekoitteesta tehtyä tunikaa, ja talven tuiskussa on tullut vedettyä pöllöpaita päälle kerran jos toisenkin. Metsäinen villapaita oli varsin mieluinen, mutta valmistumisen jälkeen minua alkoi häiritä se, miten langat läiskittyivät. Tein myöhemmin kyseisistä jämälangoista raitaisen huivin ja nepä sopivatkin hyvin yhteen. Taidan siis vielä sopivan hetken löytyessä neuloa paidan uudelleen raidoittaen. Samalla vaivalla voin tehdä paidasta hieman pienemmän koon, koska sellaisena sillä olisi itselle enemmän käyttöä.

It's time to look back to last year, which seemed to be a very productive crafting year. I managed to finish 25 pieces of crafts both knitting and crocheting. That is as much as during the previous three years together. This is probably the final evidence of the chronic nature of my knitting disease. What makes me very happy is that I love to wear the pieces I have made. Wearing a garment in which every stitch is made by yourself is just wonderful! I suppose you know what I mean.

Boheemi viitta

Lankavarastoon oli ajautunut oransseja Novitan lankoja. Kun sieltä löytyi aloe veralla kuorrutettua Nallea ja lähes samanväristä Rosea, tuli ajatus yhdistää nämä samaan työhön. Kumpikaan langoista ei yksinään miellyttänyt, mutta yhdessä niistä näytti tulevan oikein mukavaa pintaa. Värikin vain parani, kun kirkkaampi Nalle taitettiin hieman tummemmalla Rosella. Olen niin monta kertaa iloisesti yllättynyt yhdistäessäni kahta rumaa lankaa yhdeksi kauniiksi väriksi. Kuvissa väri näyttää liian kirkkaalta, mutta on luonnossa sopivasti murrettu, mutta silti ihanan lämmin oranssi.

Viitan ohjeen valinta oli helppo, kun siinä yhdistettiin juuri nämä langat keskenään. Muuten en ollut ollenkaan innostunut Novitan ohjeesta, kun huomasin, että vaate olisi pitänyt tehdä erillisistä paloista. Luettuani ohjeen läpi, en keksinyt mitään syytä siihen, miksei työtä voisi tehdä saumattomana, joten menin omalla taktiikalla ja loin kaikki silmukat yhtä aikaa. Vaikka ohjeen saumallisuus oli vastenmielistä, niin vastapainoksi tykkäsin kovasti tavasta, jolla ylävartaloon tehtiin muotoiluja. Olkapäillä oli muotolaskoksia siten, että muoto oli paitsi kiva katsoa myös kiva päällä.

Viitan viimeistely oli pitkä ja monivaiheinen matka. Ensin meni viikkoja, että pääsin nappikauppaan asti. Kun vihdoin pääsin sinne, ostin liian vähän nappeja. Harmitukseltani meni vielä enemmän viikkoja ennen kuin pääsin nappikauppaan uudelleen. Tähän työhön tuntui sopivan erinomaisesti pitkulaiset kiinnittimet, ja ne näyttivätkin hyvältä, kun vihdoin pääsivät nappilistaan asti.

Mutta tämä ei ollut muutenkaan mikään Strömsö-projekti, kun neuletiheyteni ei täsmännyt annettuun. Tai oikeastaan kerrostiheyteni ei täsmännyt, vaikka silmukkatiheyteni oli oikea. Harmikseni en uskaltanut kauheasti lisätä kerrosmäärää, kun pelkäsin, että valmis vaate venähtäisi. Neule kuitenkin piti hyvin kuosinsa kastelussa, joten en saanut pingotettuakaan työhön riittävästi toivottua pituutta. Ratkaisu oli antaa vaate hoikemmalle ihmiselle, jonka päällä viitta näyttää vähintäänkin riittävän pituiselta. Uusi omistaja toivoi vaatteeseen taskuja, joten ne piti vielä tekaista. Taskut toimitettiin erillisinä pitkillä langanpäillä varustettuna, joilla ne voi ommella paikoilleen. Näin vältyin itse ompeluhommilta. Kätevää!

Oranssi viitta

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera Solids ja Novita Rose

Menekki: n. 500 g

Puikot: 8,0 mm

Ohje: Novita Neulottu Viitta

Tehty: tammikuu 2016 - huhtikuu 2018

Työn valmistuminen kesti yli kaksi vuotta, ja kahden podcastaajan ansiosta viitta tuli ylipäätään viimeisteltyä. Valmis työ meni jo päättyneisiin Maikin Kontin UfoKALiin ja Urbaanimaalaisen Novita-KALiin, joita on kiittäminen inspiraatiosta. Pieni potku persuksille on aika ajoin tarpeen.


It took more than two years to finish this cape made of two Novita yarns: Novita Nalle ja Novita Rose Mohair. I owe to two finish podcasters and their knit-alongs that the cape got finished after all. I thought that the pattern could have been seamless, but it was not. But no worries, I made it seamless anyway as there was no reason to have seams. I loved the way the shoulder line was designed. Unfortunately my gauge was a bit off and the garment was not long enough for me. I gave it away to a slimmer person who it fits perfectly. Win-win!

Tour de Sweater -kooste

Vielä kerran pitää hehkuttaa viime talven Tour de Sweater -haastetta, jossa tavoitteena oli neuloa vähintään yksi paita kuukaudessa ja mahdollisimman paljon lankaa (metrejä). Tämä hullutus oli varmaan saanut varmaan inspiraationsa sukkaneulontakilpailuista kuten Tour de Sock, Sock Madness (ks. Ravelry) ja  Sukka-Finlandia.

Tour de Sweater oli vähän erilainen haaste ja siihen oli ihan pakko lähteä mukaan, koska ajatus paidan neulomisesta joka kuukausi kuulosti aivan mahdottomalta tehtävältä. Valitinkin ennen kisaa, että minä en koskaan saa neulottua paitaa kuukaudessa. Olin juuri ennen haasteen alkamista saanut valmiiksi luotolaisen, jonka tekemiseen minulta meni vuosi, joten luulin, että tiedän, mistä puhun. No, Tour päättyi maaliskuussa ja ihmeekseni sain todeta, että pääsin tavoitteeseen ja vähän ylikin. Oho.

Haaste oli tosi mukava siinä mielessä, että siinä jokainen sai valita töihinsä haluamansa ohjeen ja langan. Tämä varmisti, että jokainen saa itselle/lahjaksi sopivaa päällepantavaa, Ainoana ohjenuorana oli jokaiselle kuukaudelle valittu teema, joiden mukaisista töistä sai lisäpisteitä ja jotka olivat seuraavat:

• lokakuu: neulotaan ohuemmasta tai paksummasta langasta kuin normaalisti
• marraskuu: lahja
• joulukuu: pitsi (myös ylimääräinen haaste: ruma joulupaita)
• tammikuu: raidat
• helmikuu: helmet
• maaliskuu: ohje Ravelryn suosikkien viimeiseltä (vanhimmalta) sivulta

Tässäpä olivat minun Tour de Sweater aikaansaannokseni, joiden tarkat ohje- ja lankatiedot löytyvät Ravelryn projektisivuilta:

1. Kanervateltta. Paita, jossa oli ihana lanka, mutta kamala malli. Purkuun meni. :(
2. No Strigidae. Paita pöllöpaidan ohjeella ilman pöllöjä samalla langalla kuin edellisessä. Ei tullut hyvä tästäkään. Taitaa mennä vielä kerran purkuun.
3. Lahjaksiko. Hitofude-ohjeella pitsinuttu äidille joululahjaksi.
4. Tulipitsi. Samaisella Hitofude-ohjeella pitsinuttu ihan itselle. 
5. Sinä olet aurinko. Flax-ohjeella raitainen kesätunika puuvilla-merinosta. 
6. Princessy. Juhlabolero vanhojen tanssiin nuorelle ystävälle.
7. Helmipöllöjä. Pöllöllinen pöllöpaita, jossa on puuhelmiä pöllöjen silminä.
8. Forestress's Flax. Metsäinen paita suosikkien vanhimmalta sivulta (luotto-ohje Flax).

Kaiken kaikkiaan hanke oli minulla noususuuntainen. Alkusyksyllä tehdyt työt eivät oikein onnistuneet, mutta sitten alkoi kulkea. Vaatekaappiin tuli tosi monta käyttökelpoista vaatekappaletta lisää, joista olen saanut nautiskella sopivien säiden salliessa. Kun haastoi vielä itsensä neulenopeudessa ja onnistui siinä, niin onnistumisen tunne energisoi yhä parempiin suorituksiin. Tahti oli juuri sopiva siihen, että homma alkoi maistua vähän puulta vasta ihan viimeisen kuukauden aikana. Sitten alkoikin tehdä mieli kaikkea muuta kuin paitoja. Mutta se onkin toinen tarina.

Harmaan langan kirous

Tätä harmaata lankaa vaivaa joku kirous. Langasta on jo kerran tehty aiemmassa postauksessa mainittu röijy, mutta se meni purkuun ja lanka on löytänyt uuden muodon. Tällä kertaa langasta tulikin villatakki. Kokoa piti hieman arpoa, kun tiheys oli mitattu erilaisesta pintaneuleesta. Luulin ottaneeni riittävästi varman päälle, mutta kun viimein pääsin kokeilemaan takkia päälleni totesin, että pieleen meni. Pienihän tästä takista tuli, joten kaksi kertaa olen onnistunut epäonnistumaan tämän langan kanssa.

Chilly Summer - Viileä kesä

Lanka: BBB Alpaca 70

Menekki: 610 g (ehkä)

Puikot: 8,0 mm

Ohje: Drops Design 159-21 After Eight

Tehty: toukokuu 2017 - huhtikuu 2018

Jotain muutakin häikkää on vaatteen mitoissa, kun hihan istuttaminen ei ensin näyttänyt onnistuvan ollenkaan. Hihakappaleen yläreuna oli aivan liian pieni hiha-aukkoon, vaikka se on tehty aivan ohjeen mukaan. Mutta voihan olla, että sisälukutaidossa on ollut jotain häikkää. Hihojen yläreuna oli pakko purkaa ja tehdä uudelleen, jotta istutus onnistuisi, mutta vähän oli myöhäistä siinä vaiheessa tehdä isompia muutoksia.

Harmitus kuitenkin jumitti etenemisen, joten palat odottivat kaulusta ja viimeistelyä korissa pitkän aikaa. Onneksi tuli kuitenkin UFO-KAL, jonka tarkoituksena on kaivaa kaapeista kaikki vanhat työt ja saattaa ne loppuun. Ihmismieli on kyllä kummallinen, kun tällainen potku takalistoon tarvitaan, että tulee tehtyä noita kesken jääneitä.

Jos takki ei olisi ympärysmitaltaan liian pieni, tästä olisi tullut erittäin mieluinen vaatekappale. Lanka on niin pehmeää, että toisaalta sitä olisi ihana pitää, mutta toisaalta lähes varma nyppyyntyminen olisi tiedossa. Lanka on vähän sen oloista, että se voisi myös huopua kauniisti sopivissa olosuhteissa. Takki lähti äidille, joka jo ehti tehdä suunnitelmaa, mitä muuta laittaa päälle, kun lähtee tämä päällä kesäteatteriin. ;-)

This cardigan seemed to be too small for me when I finally finished it. There was something wrong with my reading ability or the pattern as the sleeve did not fit to its place properly. But after some ripping and reknitting I was ready to try again and this time I succeeded to squeeze the sleeve in. The yarn is very soft and I would have liked this garment very much if it had not been too small. But now my mom got a new cardigan. She already planned what to wear with it to the summer theater. ;-) 

Vain yksi siveltimen veto

Kun luin Hitofude-jakusta Ravelry:ssä (kansainvälinen nettisivusto), olin kerralla myyty. Hitofude tarkoittaa japaniksi yhtä siveltimen vetoa. Neuletermeissä tämä tarkoittaa sitä, että jakku tehdään  yhdellä "vedolla" kertaakaan katkaisematta lankaa. Jos jostain löytyisi kilometrin vyyhti sopivan paksuista lankaa, ei työhön tulisi muuta kuin aloitus- ja lopetuslanganpäät. Ja sehän on aina plussaa. Neuleen rakenne vaikutti niin kiinnostavalta, että malli päätyi heti jonoon. Hitofude on suosittu malli, ja ohjekin on edullinen (alle kaksi euroa). Ei ihme, että Ravelryyn raportoituja valmiita jakkuja on viitisen tuhatta.

Potkun työn aloittamiselle alkoi jälleen kerran Tour de Sweater -haaste, jossa neulotaan suomalaisten podcastaajien johdolla puolen vuoden ajan paitoja ja takkeja siten, että joka kuukaudelle on oma teemansa. Marraskuun haaste oli lahjat ja joulukuun haaste oli pitsi. Kun nämä kaksi haastetta yhdistää hoksasin, että voin tehdä kaksi samanlaista neuletta peräkkäin. Ensimmäinen versio tulisi lahjaksi ja toinen itselleni.

Lahjaksiko (äidille)

Langat: Drops Nord

Menekki: 313g

Puikot: 4,0mm cubics

Ohje: Hitofude

Tehty: marraskuussa 2017

Päätin tehdä marraskuun haasteena Hitofuden äidilleni. Ostin malliin kokeeksi uutta Drops Nord -lankaa, jossa on villaa, alpakkaa ja vahviketta. Väriksi valikoitui se kaikkein vaalein langan harmaista sävyistä. Tämä lanka olikin miellyttävä tuttavuus. Siinä oli ehkä hieman liian löyhä kierre minun makuuni, mutta muuten neulottavuus ja tuntu olivat kohdallaan. Valmis vaate tuntui varsin pumpuliselta. Odotan mielenkiinnolla, miten lanka kestää käyttöä.

Tulipitsi / Flaming Lace

Langat: Drops Alpaca

Menekki: 403g

Puikot: 4,0mm cubics

Ohje: Hitofude

Tehty: joulukuussa 2017

Joulukuussa tein sitten itselle samaisen jakun. Omaan jakkuuni olin valinnut langaksi Drops Alpaca -langan. Neulominen oli niin paljon helpompaa, kun oli kertaalleen vetaissut yhden siveltimen vedon samaista mallia. Tein molemmista jakuista ohjetta pidemmän, mihin modaukseen löytyi Ravelrystä monta hyvää vinkkiä jo tehtyjen ohjeiden kommenteista. Ravelry näytti taas kerran vahvuutensa. Olen todella tyytyväinen molempiin jakkuihin. Toivottavasti nämä nutut lämmittävät neulehetkiämme pitkään.

Hitofude cardigan has the most interesting structure. Hitofude means "a single brush stroke" in Japanese. In knitting terms this refers to the method of knitting a garment without cutting the yarn in any phase. So if you had one kilometre skein of yarns, you would have just two ends to weave in after knitting. I pushed through two Hitofudes before Christmas, as I made one as a present to my mom (grey) and one for me (orange). This great effort was enabled by the challenge created by three Finnish podcasters called Tour-de-sweater (KAL). In this challenge the aim is to knit as many kilometres of yarn as you possible can in six months. In addition to the kilometres the goal is to follow the specific theme for each month. In November the challenge was to knit something as a present and in December the challenge was to knit lace. At some point I realized that I could meet this challenge by knitting two pieces of Hitofude in two months. And as you can see from the photos, I succeeded!