Uusia aluevaltauksia

Vaikka blogissa on ollut aika hiljaista, kuuluu tänne oikein hyvää. Keväällä vaan oli vähän some-blääh, joten tehdyt työt eivät ole vielä päätyneet blogiin saakka. Kesä taas tuli vietettyä lähinnä alla olevassa kuvassa olevan rakenteen kanssa (nurmikkoon aukko, alle sora ja hiekka, päälle pihakivet, reunusten käsittely ja rakentaminen, istuttaminen, kylväminen, kitkeminen ja sadosta nauttiminen). Tämä oli eka kerta, kun sain nostaa satoa omasta puutarhasta. Syksy lähti sitten käyntiin vähän ikävissä merkeissä, kun kesähommista oli saanut sellaisen vaivan, että vasen peukalo oli tunnoton. Vasta lokakuulla on taas päästy käsitöiden makuun.

Rommikin ihailee uusia lavaviljelmiä

Mutta käsitöissä on nyt otettu uusia, odottamattomia askeleita. Pohjustuksena se, että kun minä olin pikkutyttö, niin siihen aikaan ei tainnut tytöillä olla mahdollisuutta valita puutöitä, vaan käsityöopetus rajautui tiukasti sukupuolijakauman mukaan. En ole oikein missään elämäni vaiheessa päässyt tutustumaan puutöihin. Olen vain sivusta seurannut, kun esimerkiksi veljeni (ja veljenpojat) ovat varsin käteviä käsistään. Mutta annas olla! Sitä vaan piti päästä eläkkeelle asti ja luovuttaa ajatuksesta, että aikaansaannoksista pitää heti tulla täydellisiä. Olen kerännyt rohkeutta mennä mukaan puutyökurssille, mutta nyt minä sen tein!

Metsä-Tappuran sahalla materiaaliostoksilla

Innostuksesta voi syyttää naapuria, jonka hienoa linnunpönttöä on tullut tässä ihailtua useita vuosia. Ja onhan sitä ajoittain muitakin tilanteita, joissa toivoisi, että porakone ja ruuvimeisseli pysysivät paremmin käsissä. Niinpä lähdin puutyökurssille, jossa ensimmäiseksi haasteeksi tuli materiaalihankinta. Lähdettiin siinä porukalla sahalle Lempäälään. Haettiin Metsä-Tappuralta lankkua ja lautaa, joista itse kukin on sitten alkanut työstää haluamiaan tuotteita. Minun tavoitteena on ollut tehdä linnunpönttö naapurin mallin mukaisesti.

Muutama sahaus vielä tarvitaan

Välillä on aivot olleet ihan solmussa, kun on yrittänyt hahmottaa, millaisia paloja mökkiin tarvitaan. Kaikki käytettävät koneet ovat itselle uusia, mutta ei muuta kuin härkää sarvista ja tuulta päin! Sirkkeli, vannesaha ja oiko-/tasohöylä ovat soineet, kun puuraaka-aineesta on muokattu sopivia paloja. Porukassa on ollut kivaa ihmetellä puutöiden saloja, ja joka kerta oppii paljon uutta sekä opettajalta että opiskelijakavereilta. Pikku hiljaa on tullut kuitenkin valmista ja eilen sain ottaa alla olevan hötötyksen mukaan kotiin pintakäsittelyjä varten. Ihan tyytyväinen täytyy olla tähän ensimmäiseen projektiin.

Melkein valmis

Onhan tässä vielä matkaa lopulliseen versioon, kun luvassa on maalamista, huopakaton kiinnitystä, oven ja ikkunan askartelua. Nämä loppuaskareet pitää tehdä kotona, kun kurssilla tehdään vain varsinaiset puutyöt. Toivottavasti saamme ensi kesänä vuokralaisiksi leppälinnun, käenpiian, kottaraisen tai tervapääskyn. Alla vielä kuvassa se naapurin malli, joka sai minut tälle mielenkiintoiselle polulle. Eikös olekin komea?!

Naapurin upea malli

Time to try out some woodwork. Although my brother is very talented with woodwork, I have never got a chance to try it out. But now that I have the time to try new things, I signed up for a course for beginners. The ultimate motivation for the course has been my neighbor's bird house, which I got a permission to copy to my own creation. It has been an interesting path to get to this point and finish the actual woodwork part of the project. Now I need only to paint, attach the roofing felt and make the door and the window. But this will be great when finished!  

Sukkaneitsyt ja sukkamummi

Tästä postauksesta menee minun osalta kreditit Grocery Girls Knit -podcastille, jonka "socktawk"-osiosta on tullut maailmankuulu (katso vaikka #socktawk instagramista). Jos et ole kuullut näistä kahdesta hauskasta siskosta, olet ilmeisesti asunut erakkona synkän metsän keskellä ilman mitään tietoliikenneyhteyksiä. Nämä siskokset ovat töissä ruokakaupassa, mutta heidän harrastuksenaan (vai jo toisena työnä?) on kutominen, virkkaaminen ja projektipussien ompelu, Suosittelen näiden mukavien rouvien podcastia!

Losing sock virginity

Langat: Drops Fabel

Menekki: 42g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Drops 106-20

Tehty: heinä-elokuussa 2017

Alkuun heidän #socktawk-osionsa sai minut aina haukottelemaan, mutta yhtenä yönä kun ei tullut uni, aloin unelmoida siitä, että tekisin itsekin sukat. Joku pilleri oli varmaan jäänyt ottamatta tai jotenkin muuten sukkapuheet olivat päässeet ihon alle. En tosiaan ole tainnut koskaan tehdä sukkia, koska kaiken muun kutominen on minusta ollut paljon kiinnostavampaa. Mutta minunkin oli kaivettava kaapista kerä Drops Fabelia ja aloitettava sukkasten teko.

Vähän surkeat sukat

Kun luvassa oli kerran sukkaneitsyyden menetys, lähdin liikkeelle pienillä sukilla, ja ohjeeksi valikoitui ilmainen Drops 106-20 malli. Kokeilin aloitusta ensin sukkapuikoilla, mutta ne eivät suostuneet yhteistyöhön kanssani. Kun käteen osui cubics-pyöröpuikko, homma alkoi sujua. Osaanhan minä kutoa, mutta kantapään ohje oli kuin olisin lukenut vierasta kieltä. Reikiähän niihin tuli. Mutta valmista tuli, vaikka lopputuloksena olikin anatomisista varvaspäättelyistä huolimatta hieman surkeat sukat. Ne kelpasivat kuitenkin opiskelijanuorelle, joten onneksi minun ei tarvitse katsella niitä enempää. Mutta toiset tuli jo laitettua puikolle, koska ensikokemus oli kompasteluista huolimatta ihan ok.

Uusi yritys

Mutta onneksi suvussa on osaavia sukkakutojia. Mummi kutoo lähes päivittäin, ja sehän tietää valtavaa määrää valmiita sukkia. Kaikkien sukulaisten sukkalaatikot ovat jo vuosia olleet täynnä, joten jotakin järkevää tuotoksilla täytyisi tehdä. Jos kyse olisi omasta sukkavarastostani, se olisi jo aikaa sitten päätynyt hyväntekeväisyyteen. Mutta mummilla on pieni eläke, joten sukkia myymällä hän voisi saada hieman vararahastoa. Lupasin auttaa häntä sukkien myymisessä, joten laitan niitä sitten myyntiin pari kerrallaan. Laatikossa odottaa aika monta paria mitattavaksi ja kuvattavaksi, joten tässä piisaa hommaa hetkeksi. Villasukkia ja lapasia on siis myytävänä.

Myydään villasukkia MYYTY!

Myytävässä sukkavarastossa on enimmäkseen kokoa 39 suurempia sukkia sekä aikuisten lapasia. Värejä ja malleja on moneen lähtöön. Langat ovat konepestäviä ja kestäviä villasekoitteita (lankoina esim. Novita 7 Veljestä ja Gjestal Janne). Tällä hetkellä sukkavalikoima painottuu polvipituisiin, kirjoneuleena tehtyihin sukkiin. Kuvan sukat menivät uudelle omistajalta jo hieman tiskin alta, mutta laatikosta löytyy vielä suuri määrä sukkia ja lapasia.


I succeeded to knit my first pair of socks ever. Not a perfect result, but not so bad either. I casted another pair already so that goodbye sock virginity! Sock knitting has never been my cup of tea but grandma has always been an expert in it. Everybody in the family is suffering from overload of socks. So it's time to sell some of them and give some financial buffer to grandma with a small pension. I have a drawer full of socks to be listed somewhere to be sold.

Purkuun menee

Kun vihdoin pääsette lukemaan tätä, kuvissa olevaa tekelettä ei ole enää olemassa. Kuvissa esiintyvä työ on jo purettu. Englanniksi se olisi Ravelry-sanaston mukaan "frogged", koska sammakko sanoo kuulemma "rip-rip-rip". Mielestäni sammakko sanoo kyllä jotain muuta. Mutta täytyyhän sitä joskus dokumentoida epäonnistuneitakin projekteja, kun niistä kuulemma oppii jotain.

Tästä piti tulla jonkinlaisen liivin mallinen röijy, johon voi kietoutua talvisina iltoina köllöttelemään. Niin kai. Malli oli jotenkin outo, mitä muutkin olivat kommentoineet. Rakenteen yksinkertaisuus ja materiaalin tuntu kuitenkin hiljensivät järjen äänen. Ja niin sitä tikutettiin menemään. Ongelma kävi ilmi noin kappaleen puolivälissä, mutta joku jäärä päätti vain pistellä menemään ja kokeilla, josko sittenkin. Mutta ei.

Koira valtasi tekeleen tietysti heti, kun se asetettiin lattialle. Mutta työ oli saanut jo purkutuomion, joten ei sillä väliä. Nyt siitä on jäljellä vain kolme isoa kerää lankaa (siis tekeleestä, ei koirasta). Jospa etsisi langalle ja kropalle sopivan villatakkimallin, niin saan kokeilla, josko tästä sittenkin tulisi jotakin.


This square shaped piece was supposed to be some kind of cardigan, but that does not happen in my world. The odd shape was obvious already half way through knitting, but some stubborn lady just went on and on. I had worked on this for weeks. Thus I decided to take at least a couple of photos of the piece prior to ripping it. Now I have three big balls of yarn to start all over again with some other pattern.

Harrastuksen väistämätön muutos

Kun mikään UFOista ei ota valmistautuakseen, täytyy pysähtyä hetki miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan saanut valmiiksi vuosien varrella. Täytyy oikein hetki ihastella jo tehtyjä töitä ja miettiä syntyjä syviä. Myös käsityöharrastuksessa on saanut huomata, että vain muutos on pysyvää, ja nettimaailma oli tuonut harrastukseen paljon uusia ulottuvuuksia.

Aiemmin käsityöohjeita sai vain harvoista ja valituista kirjoista ja lehdistä. Nyt netin blogit, nettilehdet (esim. kotimainen Ulla), lankafirmojen omat sivustot ja käsityösivusto Ravelry ovat tuoneet tarjolle valtavan määrän kokemusta, vinkkejä ja ohjeita, joista ei olisi voinut ennen uneksiakaan. Nämä ovat yhdessä aivan ehtymätön inspiraation lähde. Vähitellen olen koonnut itselleni listan blogeista, joita haluan seurata. Välillä joku tippuu pois, mutta uusiakin tulee tilalle. Seurattavien blogien lista on vakiintunut noin sataan eri sivustoon. Ravelryä en ensin ymmärtänyt ollenkaan, mutta nyt en tulisi toimeen ilman sitä. Oli ihan pakko lisäillä sinne kaikki menneetkin projektit, vaikka olen pitänyt niistä kirjaa myös toisaalla. Ravelryn hyödyistä voisin kirjoittaa ihan omankin postauksen, mutta pysytään tässä nyt yleisemmällä tasolla.

Minulle seuraava villitys netissä ovat olleet lukuisat facebookin käsityöaiheiset ryhmät. Niistä saa vinkkejä ja inspiraatiota, mutta kiinnostavaa niissä on seurata, mistä ihmiset innostuvat. On valopalloja, tiskirättejä, Anelmaiset ja mikä milloinkin. Tällä hetkellä eletään tietysti pääsiäisaskartelun ja tekoampiaispesien (estävät niitä oikeita!?) kuuminta sesonkia. En itse villiinny kovin helposti, mutta silti näiden seuraaminen on kiinnostavaa. Huonoa tässä on se, että sänkyyn tulee illalla otettua kirjan sijasta tabletti, josta tulee selailtua uusimpia virtauksia. Myöhemmin yöllä sitä eksyy niiden unelmalankoja tarjoavien sivustojen pariin, joten se niistä yöunista sitten.

Kun peli on menetetty yöunien kanssa joka tapauksessa ns. sinisen valon tuijottaessa vastaan näytön ruudusta, niin lienee luontevaa, että seuraava kehitysaskel harrastuksessa on alkaa seurata käsityöihmisten videopäiväkirjoja (kässäscenessä podcasteja). Vuosi 2016 toi Suomeen tämänkin villityksen, ja se levisi nopeasti. Alkuun pystyi seuraamaan kaikkia julkaistavia kotimaisia podcasteja, mutta enää siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Laaja suomalaisten podcastien lista löytyy Ravelrystä ja jos niitä ei ole tarpeeksi, niin maailmalta löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin. Kun ennen kuuntelin neuloessa äänikirjoja, nykyään tulee katsottua kolleegoiden videoita. Eräänlaista kehitystä sekin, vaikka kaikki kehitys ei välttämättä ole pelkästään positiivista.

Harrastus valtaa siis aina vain enemmän aikaa, kun tarjolla on niin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Siinä on pienen (not!) tytön (not!) pää joskus pyörällä, kun yrittää miettiä, mistä malttaisi luopua, jotta aika riittäisi kaikkeen. Miten sinä hyödynnät nettiä harrastuksessasi? Oletko jo podcastien orja? Miten valitset, mitä katsot ja mitä et?


The knitting scene has gone through a great evolution in the internet. There are the blogs, loads of yarn stores, Ravelry and now also the video journals. It is very difficult to do time management with all the things you would like to follow in the net. How do you use internet in you hobby? How do you choose between things to follow and things to let fo?

Tunnustus: liikaa UFOja

Keskeneräinen röijy

Kun kässäilyinto iski päälle uudelleen noin 2,5 vuotta sitten, naureskelin muiden blogikirjoituksille, joissa tuskailtiin keskeneräisten töiden määrää. Ajattelin, että mitä ihmettä, mikseivät he vain tee yhtä työtä valmiiksi ja aloita sitten seuraavaa. No, mulla ei varmaan vielä siinä vaiheessa ollut neuloosi levinnyt joka soluun, mutta nyt tauti on tainnut levitä joka paikkaan, kun olen itse aivan samassa jamassa.

Keskeneräinen kauluri

Nykyään aivot työstävät uusia suunnitelmia sellaisella vauhdilla, että kädet eivät millään pysy perässä. Mutta kässätöiden suunnittelu on vähintään yhtä nautinnollista kuin niiden tekeminen. Joskus projektit eivät vaan solju valmiiksi alusta loppuun, vaan into tyssähtää milloin mihinkin seikkaan. Yksi työ jäi kesken esimerkiksi siksi, että kävin ostamassa työhön napit ja kotiin tullessa huomasin, että ostin yhden napin liian vähän. En ole ostanut nappeja lisää enkä koskenut työhön tuon jälkeen. Voi, voi. On huono tapa lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Keskeneräinen villapaita

Seurauksena liiallisesta innosta energiaan nähden on kasa on keskeneräisiä töitä, joista vain yksi työ on oikeasti aktiivinen. Miksiköhän on niin vaikeaa tarttua uudelleen neuleeseen tauon jälkeen. Tuntuu, että vie suhteettoman kauan aikaa selvittää, missä olinkaan menossa ja mitä piti tehdä seuraavaksi.

Keskeneräinen viitta

Kun en edes ole mikään sukkaneuloja, niin kaikki työni ovat useimmiten melko isoja ja työläitä. Tällä hetkellä kesken ovat mm.:
- raidallinen kauluri (en enää tykkää edes väriyhdistelmästä)
- vaaleansininen villapaita (paidasta on tulossa liian paksu minun tarpeisiin)
- oranssi viitta (ne napit)
- monivärinen virkattu matto (testipaloja tehty ja suunnitelmaa pitää muuttaa)
- harmaa liivi/huivi/röijy (oli aktiivinen WIP ainakin eiliseen asti, kunnes huomasin, että neulos voi sitten kuitenkin olla liian pehmeää ja venyvää)
No, elämä on.

Keskeneräinen matto

Lisäksi tulevien töiden lista on kasvanut kasvamistaan. Mulla on mielessä niin monta työtä, jotka ehdottomasti haluan tehdä ja jotka ehdottomasti haluan itselleni. Näitä esittelin mm. edellisessä lankapostauksessani, jossa tuleviin projekteihin on jo langatkin hankittuna. Ainakaan pariin vuoteen ei pitäisi ihastua mihinkään uuteen malliin, koska jonossa on jo aikamoinen määrä ihanuuksia. Kohta pitää löytää Ravelryn, lehtien, kirjojen ja podcastien tilalle joku (verkko)kauppa, josta voi ostaa lisää aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki suunnitelmat. Tai sitten mun pitäisi jotenkin jäädyttää suunnittelun ehtymätön lähde, joka varsinkin öisin pulppuaa uutta tavaraa tuutistaan. Mutta asiat voisivat toki olla paljon pahemmin.



I have some confessions to make. When I restarted knitting and crocheting about 2,5 years ago, I did not understand, how people had so many UFOs (Unfinished Objects). Well, one should never say never, as I am in the same situation now. I tend to give up very easily when I face some problems with my objects. For instance when I bought some buttons for my cape, I managed to buy as many as I needed. Then my interest towards to finish the cape flopped totally. In the pictures you can see some of my UFOs. Only one (the shawl at the top) is a WIP, while the others are just hidden somewhere in the back of the closet. 

Istu pois a.k.a. Ihastuttavat istuinaluset

Jos nyt vaikka malttaisi kirjoittaa auki tämän projektin, josta jo viimeksi hieman vihjasin. Viime kesä taisi olla kylmä ja kolea, kun joululahjoja miettiessä tuli mieleen, että tuttavien mökille voisi tehdä satsin lämpimiä villaisia istuinalusia. Kun kyseinen perhe on aika suuri, ja porukassa on usein myös nuorison kumppaneita, niin laskeskelin, että taidanpa tehdä näitä alusia samantien seitsemän kappaletta. Ihan kiva haaste!

Keskeneräinen alunen

Ensin oli pakko hankkia testilankaa, kun en oikein tiennyt, millaista mallia käyttäisin. Ensin tein testilangoista ruudullista mallia, mutta sitten törmäsin liukuvärjättyyn Drops Big Delight -lankaan, jota ainakin tällä hetkellä saa 16 eri värisävyä. Langassa on valmiiksi pitkät liu'ut värejä, joten siitä saa ihan mukavan paksuisia raitoja tämän kokoiseen työhön. Raidat hoitavat tarvittavan vaihtelun, joten mitään kuviota ei tarvinnut alkaa miettiä.

Ihastuttavat istuinaluset
Langat: Drops Big Delight
Menekki: á 300g
Puikot: 5,5-7,0mm pyöröt
Ohje: oma
Tehty: toukokuu 2016-helmikuu 2017

Huovuttamisen testaus oli luku sinänsä. Onneksi tein sen, koska en olisi millään uskonut, kuinka paljon kappale menee koneessa kasaan. Näin pystyin laskemaan, kuinka suuri kappaleesta pitää tehdä, että siitä tulee huovutuksen jälkeen sopivan kokoinen (n. 40*45 senttiä). Tein kappaleet onteloneulonnalla kaksinkertaiseksi, joten lopullisesta kappaleesta tuli myös mukavan paksu. Yhteen aluseen meni 300 grammaa lankaa, ja sain käytettyä langan lähes viimeiseen metriin asti, kun tein työtä aina yhdeltä kerältä kerrallaan.

Ennen huovutusta

Joulun alla sairastuin sitten flunssaan, ja lahjaneulontojen aikataulu meni ihan pieleen. Mutta pian joulun jälkeen sain jo toimitettua uusille omistajille ensimmäisen setin alusia. Toinen setti odottaa vielä toimitusta, mutta onneksi tässä on vielä kesään aikaa. Vaikka projekti on ollut melko pitkä, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Huovutuksen jälkeen

PS. Osallistuin näillä istuinalusilla ekaa kertaa elämässäni KALliin. Kyseessä oli To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL. Siinä oli ideana tehdä jotain uutta ensimmäistä kertaa. No, KAL on ensimmäinen, johon osallistun, ja tulipa tässä projektissa tutustuttua myös huovuttamiseen. Molempia täytynee harjoitella jatkossa lisää.


These are the delightful seating pads, that I have been working on since last summer. I suppose last summer was cold, as I started making seating pads for a family with cottage. It was worth while to do testing pieces, as both the pattern and felting required some thinking. But the first set of pads have been delivered to the new owners, and the second (last) set is just about ready. I am very pleased with these pads. I participate in To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL with these PADs. It was the very first KAL I participated in and I got familiar with felting by this project.

Minustako lankahamsteri?

Syksyn tullen neulesuunnitelmat vetävät taas puoleensa magneetin lailla. En edes kehtaa sanoa, paljonko tulee selattua Ravelryä, Ullaneuletta ja Facebookin käsityöryhmiä. On niin ihana taas hengailla kässäsuunnitelmien parissa, vaikka minulla on niin pitkä lista tekemättömiä töitä, joihin on tullut jo hankittua langatkin. Minulla ei ole tapana mennä lankakauppaan ja tulla sieltä ulos jonkun ihanan lankapaketin kanssa, ellei minulla ole nyytille jo jotain valmista suunnitelmaa. En siis ikinä ole tullut ajatelleeksi, että olisin lankahamsteri. Kunnes tuli lankainventaarion vuoro.

Hillitäkseni itseäni uusien keskeneräisten kanssa, ajattelin, että teen lankainventaarion ja tarkistan, millaisia suunnitelmia minulla jo on. Innostuin asiasta, kun perehdyin Ravelryn "stash"-toimintoon, johon voin inventoida lankakasani. Kyseessä ei ole pelkkä listaaminen, vaan palvelussa voi helposti myös vertailla lankojen vahvuuksia ja pohtia sopivia yhdistelmiä töihin. Tuumasta toimeen.

Tässä näkyy selvästi pitsiä pihalle

Tyhjensin ensin pari lankalaatikkoani lattialle ja järjestin langat omiin kasoihinsa. Pakkasin ne uudelleen tiiviisti minigrip/amergrip-pusseihin (oletteko muuten huomanneet, että nipistin olisi heikentynyt?). Listasin sitten langat Ravelryn stash-toimintoon. Minä en nähnyt siinä vain lankakeriä, vaan monta keskeneräistä työtä. Mitä sinä näet, kun katsot kuvia?

Näettekö pitsihuivin ja tuolinsuojat

Järkytys oli melkoinen, kun laskin, että minulta löytyy lankaa n. 14,5 kiloa. Se on ihan hirmuinen määrä. Lisäksi on tietysti myös jonkin verran matonkudetta ja ontelokudetta. Muutamassa keskeneräisessä työssäkin on lankoja kiinni, mutta ihan kaikkea en laskenut mukaan. Ensin olin sitä mieltä, että olin laatinut Excelin kaavat väärin, mutta oikein ne olivat. Lankavaraston sisällön saa tuotua exceliin, jossa varastoa voi vielä pyörittää paremmin.

Tässä on pipo säärystimien kaveriksi

Mutta myönnettävä se on. Minusta on siis tullut lankahamsteri, vaikka uskoin jotain muuta. Minulla on vain lankoja suunniteltuihin töihin, joten verhoudun pitkän (tosi pitkän) suunnitelman taakse, jonka toteutus vaan hieman venyy. Näistä projekteista on kovaa vauhtia tulossa Suomeen Länsimetron ja Olkiluoto kolmoseen vivahtava hanke. 

Melkein valmis juhlashaali

Vannoin aikanaan, että minusta ei tule lankahamsteria. Kun se peli on näköjään jo menetetty, niin voin vain luvata, että lankalaihikselle en ryhdy. Ainakaan niin kauan kuin langat sopivat laatikkoihinsa, ja kaikille kerille on suunnitelma. Kaikki toki tietävät, että ne laatikot voivat ilmeisesti lisääntyä keskenään. Nytkin on makuuhuoneen apupöydällä iso laatikko täynnä 100% villaa. Mutta niistä langoista on jo aloitettu työ. Eikö se riitä syyksi laajentaa varastoja ja jättää pari laatikkoa näkyvillekin.

Muistatteko oranssin juhlamekon ja kriisin huivin kanssa.
Olisiko se tässä?

Mutta töiden suunnittelu ja aloittaminen tuo minulle suunnatonta iloa. Niiden tekeminenkin on kivaa, mutta loppuun saattamisessa minulla on ongelma. Kaikkein pahinta on työssä luopumisen tuska, kun viimeiset langanpätkät pitäisi päätellä ja todeta, että nyt se on valmis! Kesäpuserossakin on ainakin 20 päättelemätöntä lankaa, mutta onhan tuota voinut jo pitää - ja paljon.

Villainen adventtikalenteri(ko)

Diagnoosi: Suunnittelukuume maximus. Lankavarasto turvonnut, mutta ei vielä revennyt. Eksekuutiotaipumus olemassa, mutta hidastunut. Kiintymys UFOihin kasvanut. Some-ryhmät ruokkivat inspiraatiotautia ja pitävät riippuvuutta yllä. Pitäisikö tähän tautiin hakea jotain apua vai pitäisikö vain luottaa siihen, että pärjään sen kanssa normaalissa arjessa?


I could never have imagined that I would find a huge storage of yearns in my closet. But it has happened. Little by little I have invested in a variety of projects and acquired yarns as they have been on sale or otherwise available. Still I can not imagine myself bying yarn just for fun. I am happy to be a person who gets inspired by patterns not yarn. O r even if I get inspired by yarn, I will search a suitable pattern for it before making the purchase. Thus I know exactly what all these +14 kilos are meant for. Sometimes I wish I just were a faster knitter to make all those plans come true.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Niin monta työtä on UFOina (Unfinished Objects) käsityökoreissa, että ei ole oikein mitään näytettävää täällä blogissa tällä hetkellä. Samalla huomaa, että jouluun on enää vain alle 100 päivää, mikä alkaa myös vaikuttamaan tähän blogin tekoon. Käyköhän tässä samalla tavalla kuin viime vuonna, että juuri ennen joulua oli blogissa vähän hiljaisempaa, vaikka puikot suihkivat kovaa ihan koko ajan. Sitten joulun jälkeen aletaan purkaa, mitä tuli tehtyä, ja siinähän se kevät sitten vierähtääkin esitellessä, millä kaikella on tuttujansa kiusannut.

Facebookiin, mihin kirjaan lyhyesti valmiit työni, ei tosiaan ole tullut mitään kirjattavaa. Instagrammissa väläyttelen sentään välillä tunnelmakuvia keskeneräisistä töistäni, joten siellä on edes jonkinlaista elämää. Kun tilanne on nyt tämä, niin tein edes uus-vanhan taustakuvan blogiin, kun se vanha kuva rouheasta pitsihuivista ei tuntunut oikein omalta. Vaikka kuinka mieluinen se pitsityö oli, niin tuossa se huivi lepää melkein samoilla sijoillaan nojatuolin selkämyksellä kuin mihin sen lankojen päättelyn jälkeen laskin. Ei ole ilmeisesti ollut vielä niin viileää, että sitä tarvitsi. Senhän piti olla hellepäivien jälkeisten iltojen terassiasuste, mutta ilmeisesti sitä on rymytty jossain muualla, kun terassilla ei ole tullut sillä lailla paljon istuskeltua. Kaunis se on katsella silti.

Uus-vanha taustakuva

Minulle on tullut tavaksi seurata blogeja eri tavoilla. Käytän Bloglovin':ia ja Blogipolkua - myös vanha kunnon bookmark-systeemi on myös käytössä. Bloglovin':ssa en pidä siitä, että sovellus varastaa sivun yläreunasta suuren siivun ja kun lisäksi alituiset evästevaroitukset ottavat omansa, blogia näyttävälle sivunosalle ei sovi juuri mitään. Blogipolussa tältä onneksi välttyy. Kun enimmäkseen katselen blogeja tabletilta, niin Bloglovin' ei jostain syystä näytä blogin alkuperäistä sivumuotoilua ollenkaan, vaan näyttää vain tekstit. Siinä hukkuu monesti tieto siitä, kenenkäs blogia olinkaan tällä kertaa katsomassa. Ehkä nämä blogiseuraamisongelmat ovat seurausta omasta kyvyttömyydestä laittaa asetuksia kuntoon, mutta jokapäiväisenä riesana ovat kuitenkin. Miten sinä seuraat blogeja ja miksi juuri siten?


I have so many UFOs (UnFinished Objects) in my handicraft baskets that it is impossible to get anything ready. On the other hand this year reminds me of last year when it also was impossible to publish any to-do plans as Xmas is getting too close (less than 100 days guys!). 

Hyvää äitienpäivää!

Tämä kirjoitus olisi pitänyt tehdä jo maaliskuussa. Aloitin heti joulun jälkeen huivin tekoa Novitan Huurre-langasta, joka oli minulle uusi tuttavuus. Yleensä en tartu tekokuitulankoihin, mutta luonnon materiaaleista en ole löytänyt yhtä hyvää väriskaalaa, joten menköön nyt tällä kertaa. Toinen syy lankaan oli kaunis malli, jonka löysin Novita:lta (ks. kuva).

Pitsineulehuivi Novita Huurre.
Lähde: Novitaknits.com

Huivi tehdään alhaalta ylöspäin. Nautin suunnattomasti alaneliön tekemisestä, mutta kun päästiin sivun kolmioihin, innostus lopahti. Minun oli vaikea uskoa, että mytystäni voisi tulla kaunis huivi, joten työ vain alkoi jäädä muiden jalkoihin. Tuolla se makaa UFO:na (unfinished object) edelleen. Tämä malli jäi nyt kesken, joten täytyi löytää toinen ohje.

Aloitus niskasta keskeltä

Hetken päästä availin jo uutta kerää, josta aloin tehdä juuri toisesta langasta tekemääni Revontulihuivia. Huivi on julkaistu aikanaan suomalaisessa Ulla-nettineulelehdessä, ja ohje on ollut hyvin suosittu. Siinähän on monta nerokasta juttua. Kun pääsee jutun juonesta kiinni, ei tarvitse lukea ohjetta jatkuvasti, vaan voi tehdä neuletta missä vaan. Työ myös nopeutuu, mitä pidemmälle päästään, kun sileän neuleen osuus lisääntyy. Uuden työn aloittamisen myötä kävi kuitenkin niin, että tavoittelemani deadline ehti jo tulla ja mennä. Tästä ei siis tullut äidilleni syntymäpäivälahjaa, mutta onneksi äitienpäivä seuraa kohta perässä.

Revontulen sektoreita

Huivin teko oli niin mukavaa. Välillä tuntui, etten edes malta tehdä sitä, kun se eteni jouheasti. Kun sain tehtyä yhden kerän, huivi oli mielestäni liian pieni, joten tein työhön pari ylimääräistä kerroskokonaisuutta, koska halusin siitä suuremman. Aikataulukin meni aika nappiin. Tein päättelykerroksen äitienpäivää edeltävänä perjantaina, ja pingottelin huivin yötä vasten. Lauantai-iltana huivi oli jo ihan kuiva, joten sain pääteltyä kaksi vaivaista langanpäätä. Jos ei olisi deadline pukannut, niin pingotus ja päättely odottaisivat varmaan edelleen. Mutta huivi on nyt valmis ja odottaa saajaansa lahjakassissa.




Huivi äidille
Lanka: Novita Huurre (n. 175g)
   Puikko: Knit pro pyörö 5,5 mm
Ohje: Revontuli
Koko: 180*90 cm
Tehty: keväällä 2016

This is a scarf for my mom. It is not the pattern I started at first, but it is Revontuli-scarf, which I had just made from another yarn. I find the pattern genious, as you do not need to follow it all the time once you get the hang of it. So here it is, just on time for mother's day, although the initial plan was to make it for my mom's birthday. Well, life is..

Mahdoton tehtävä - huivin evoluutio

Tehtävä: Tee oranssille lyhythihaiselle silkkimekolle jonkunlainen näyttävä ja lämmittävä huivi.

Versio 1: Hanki Hjertegarn Kunstgarn lankaa ja virkkaa siitä Makosharkin (ks. Ravelry) versio "South Bay Shawl" / "Mother of the Bride" huivista. Tavoitteena on täydellinen "färsaarelainen huivi", jossa olkapäillä on sellaiset muotolaskokset, että huivi pysyy kivasti paikoillaan ja malli on selvästi istuvampi kuin pelkkä kolmiohuivi. Tikuttele menemään nelosen koukulla mallia parisataa grammaa. Tulos: Färsaarelaisilla on ilmeisesti isot lapaluut, koska myös lapaluiden kohdalle tuli niin isot laskokset (=pussit), että ne eivät taida kadota pingotuksessa. Lisäksi langan värit alkoivat tuntua liian intensiivisiltä ja erityisesti langan kylmät värisävyt nostivat kylmiä väreitä selkäpiissä. Ratkaisu: Laita Kunstgarnin rinnalle joku toinen lanka, jossa on lämmin värisävy. Piirrä itse uusi mallikuvio ilman lapaluupusseja.




Huivi: versio1

Versio 2: Yhdistä Kunstgarn Novita Rose lankaan. Tee vuorotellen yksi rivi mallista kummallakin langalla. Tulos: Lankojen vahvuusero on liian suuri, joten lopputulos ei ole hyvä. Ratkaisu: Virkkaa molemmat langat rinnakkain.

Huivi: versio 2

Versio 3: Yhdistä langat ja käytä niitä rinnakkain. Virkkaa pikkuhuivi uudella piirroksella. Tulos: Yhdessä virkattuna langat ovat liian paksut. Ratkaisu: Etsi joku kudottava malli, jolla samalla lankayhdistelmällä tulee ohuempaa jälkeä.

Huivi: versio 4

Versio 4: Kudo Revontulihuivi käyttäen lankoja yhdessä rinnakkain. Tulos: Revontuli oli mallina kiva tuttavuus ja syntyihän siitä yhdenlainen harjoituskappale, mutta langat loppuivat hieman kesken. Lisäksi Rosen pistelevyys alkoi harmittamaan, joten se olisi parempi korvata jollain muulla lopullisessa versiossa. Huivi jäi näin ollen päättelemättä ja pingoittamatta, kun en tiedä, onko sille mitään käyttöä. Ratkaisu: Etsi joku hieman vähemmän särmikäs väri ja pehmeämpi lanka Novita Rosen tilalle ja osta lisää Kunstgarnia.

Huivi: versio 4

Versio 5: Osta loput lähilankakaupasta löytyvät Kunstgarn:t (2 kerää) ja etsi sen rinnalle joku toinen pörröinen lanka. Tulos: Toista lankaa ei ole vielä löytynyt, joten ratkaisu jää nähtäväksi. Visio on kuitenkin vahva ja se ei kuole!

Odotan mielenkiinnolla, milloin saan sanoa, että tehtävä suoritettu. Toistaiseksi tämä on ollut mahdoton tehtävä. Onko sinulla tullut vastaan mahdottomia tehtäviä ja miten olet ne ratkaissut?

The mission is to create a nice shawl to be worn together with an orange silky dress. So far I have only succeeded in practising the completion of this mission, as every version has lead to an unsatisfactory result. Maybe it is better to let this mission wait for a while for a new inspiration and yarns. So far it has really been a mission impossible. But the vision is clear and therefore it makes sense to reach for it. Have you come accross crafts, which are difficult to implement? What kind of solutions you have made?

Rouvan uudet lelut

Joulupukki ja uuden vuoden keijut ovat olleet anteliaita. Rouva on saanut monta kivaa uutta lelua, joista pari voisi esitellä tässä. Kyllä kelpaa lähteä edistämään tätä vuotta näillä herkuilla.

Olen viime vuoden aikana hankkinut uusia pelivälineitä sekä virkkaamiseen että neulomiseen, kun vanhoista on vähän nikkelit rapisseet vuosien joutenolossa. Ihan uusi löytö ovat olleet pyöröpuikot, joilla neulon nykyään käytännössä ihan kaiken. Varsinkin pitkät puikot seisovat nyt tyhjän panttina. Muutama luominen ja puikkokokokokeilu (siis puikko-koko-kokeilu) on niillä vielä tehty, mutta muuten kaikki neuleet menevät ennemmin tai myöhemmin pyörölle. Ovat ne vaan niin näppärät. Kun kerrankin oli tilanne, että käyttökelpoisia puikkoja ei oikein ollut ja into tehdä juttuja jatkui vielä ensihuuman lauettua, niin oli investoinnin aika.



Valinnanvaraa



Vaihtoehtojen selvittämisen jälkeen kaupasta tarttui mukaan KnitPron koivuinen pyöröpuikkosarja, jossa on kahdeksan paria puikkopäitä, neljä kaapelia sekä kaapeleiden yhdistäjä. Paria vahvuutta samaisista puikoista on tullut aiemmin kokeiltuakin, joten kokemusta setistä on. Kaikki kokemukset eivät ole olleet pelkästään positiivisia (puikkojen katkeilemista, mulle liian terävä kärki ja puikko-osan lyhyys), mutta omassa tekniikassakin on hiomista, joten kaikkea ei voi laittaa puikkojen syyksi. Puikoissa on kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista, joten päädyin tähän ratkaisuun.

Pääsin heti itse asiaan setin kanssa, kun yhdessä keskeneräisessä työssä (alla olevassa kuvassa tuo pehmeämpi kohde) oli edetty versioon neljä ja olisi kokeiltava, millä ilveellä vahva visio saadaan toteutettua. Oli mahtavaa vetää vain isompaa puikkokokoa kehiin, kun pienempi osoittautui vääräksi. Vieläkin isompaan puikkoon olisi pitänyt mennä, mutta ehkä tuo toteutuu sitten työn versiossa viisi. Mutta tästä räpellyksestä lisää joskus toiste.

Kovaa ja pehmeää

Vastustin pitkään tabletin hankkimista talouteen, koska netissä tulee notkuttua eri harrastusten vuoksi vähän liikaakin. Mutta Kultaa ajatus ilmeisesti sen verran kutitteli, että hankki sitten semmoisen laitteen rouvalle lahjaksi ihan ilman lupaa. Mitään kantaa en ota tabletin merkkiin tai alustaan, mutta onhan tällä paljon mukavampi selailla iltaisin blogloving'ia ja facebookin kässäryhmiä kuin tuolla pieninäyttöisellä puhelimella. Nettikuvissakin näkyvät silmukat ja muut ihanat yksityiskohdat kivasti. Harmi, että blogin päivitysappsi tabletille on ihan onneton, mutta onneksi päivittäminen onnistuu mukavasti selaimella.

Mrs has got a couple of new toys for herself: Tablet and KnitPro set made of birch. Both of these have proven to be useful in designing and making handicrafts. Pictures from web (with all the little details) are so much nicer to look at from the tablet than from the phone. KnitPro set has been in everyday use since the purchase.

Vuosi alkaa olla taputeltu

Tämä vuosi alkaa olla tässä. Tämä on ollut tapahtumarikas ja jännittävä vuosi, eikä ainoastaan semmoisessa positiivisessa mielessä. Mutta tunnelmat vuoden loppuessa ovat selvästi paremmat kuin sen alkaessa, joten parempaan ollaan menossa. Sain vahvistuksen oikeaan suuntaan menemisestä eräältä minulle hyvin tärkeältä henkilöltä, joten uskottava se kai sitten on, kun hänkin niin sanoo.

Kokosin tähän tämän vuoden juttuja, ja aika mukavahan näitä on näin jälkeen päin katsoa. On kaikenlaista keskeneräistä, mutta valmistakin sentään jotain. Suurin tämän vuoden töistä oli sängynpeite vierashuoneeseen. Vaikka se oli iso työ, se ei tuntunut ollenkaan työläältä.

Nyt jo tekisi mieli kurkistaa siihen, miltä ensi vuoden vastaava "taulu" mahtaisi näyttää, mutta pitää malttaa kokonainen vuosi ennen kuin on sen aika.

Vuosi 2015

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille!

It's time to close this year and what an exciting year it has been. Not only in the positive sense. But it is the main thing that the overall feeling is much better than an year ago. We are heading to better times aren't we. Have a happy new year!

Syysunelmia

Jopa jotakin, kesä hurahti ihan muissa kuin käsitöiden merkeissä. Yhtään ei kiinnostanut katsella keskeneräisiä töitä, kun ne oli kaikki suunniteltu ja varattu ikään kuin hellekesän jutuiksi, joten niillähän ei menneenä kesänä tehnyt siis mitään. Koko into käsitöihin lopahti, ja yhtään työtä ei tainnut edistyä moneen kuukauteen. Mutta annas olla.

Kun illat alkoivat hämärtää ja sää kylmetä, huomasin taas naputtelevani mm. Novitan, Dropsin ja Ravelryn sivuilla. Käsityökirjat ja lehdet tuli kaivettua esiin. Erilaiset mallit sekä värien ja materiaalien kirjo alkoi olla taas viimeinen ajatus iltaisin ennen kuin uni tuli. Ja niin sitä oltiin taas koukussa. Kirjallinen lista kaikesta siitä, mitä aikoo tehdä, alkoi taas kasvaa.

Keskeneräisiä töitä on vaikka muille jakaa, mutta uudet projektit huutavat kovempaa puoleensa. Minkä sille tekee, kun nauttii suunnittelusta niin paljon. Tämän hetken tilanne on se, että aloitettuja, mutta keskeneräisiä töitä on viisi. Lisäksi suunnitelmia on aika moneen muuhun työhön, joista osaan on jopa lankojakin hankittuna. Tämän vuodenajan ongelma alkaa vaan olla se, että kässätyösuunnitelmista alkaa osittain tulla hys-hys-hommia. ;-)

Kesän aikana on tullut liikuttua korvat auki ja tarkasteltu lähipiiriä, mitä he voisivat olla vailla. Onneksi ei kukaan ole pyytänyt mitään, koska siitähän tulisi kauhea stressi, jos niin kävisi. On vaan kiva pähkäillä itsekseen salaisia juonia ja miettiä, että kumpi on pahempi: saajalleen tarpeeton lämmike vai se, kun tulee vain pyöriteltyä peukaloitaan. Vastaus tietysti riippuu siitä, mistä näkökulmasta tätä miettii. Minulle tuottaa niin suunnatonta iloa etsiä malleja, miettiä värejä ja sovittaa niitä korvien välissä yhteen. Aina parempi, kun keksin jonkun, joka voisi tarvita kyseisen hyödykkeen, jolloin tekemisestä tulee paljon mielekkäämpää. Aika itsekästä hommaa siis. Onneksi tarpeettoman hyödykkeen voi lahjoittaa vaikka SPR:lle tai myydä sen kirpputorilla.

Joka tapauksessa omissa nurkissa on riittävästi kaikkea kesken jäänyttä, jotka pitäisi saada valmiiksi ja viimeisteltyä. En vaan saa työtä puristettua valmiiksi, jos hoksaan tekoprosessin aikana jonkin hankaluuden, joka jää vaivaamaan. Tai ei sen tarvitse olla hankaluuskaan. Tarvitaan vain joku asia, josta tiedän, että lopullisesta työstä ei tule sellainen kuin mitä visiossani ajattelin. Siihen se motivaatio sitten lyssähtää. Jotenkin pitäisi vaan opetella tekemään työ loppuun saakka ja sietämään sitä epätäydellisyyden tilaa, joka "huonosta" työstä tulee.

Ensinnäkin kesken on viime postauksessa esitelty hartiahuivi. Vaikka kyseinen huivi ei ole valmis, niin sama malli on aloitettu aivan toisen tyyppisellä, fingering-vahvuisella langalla. Kun ensimmäinen viritys tehtiin kolmioksi, niin tämä toinen versio on lähes ympyrä istuvuuden parantamiseksi. Saa nähdä, millaisen tuloksen muutokset tuottavat.

Kolmanneksi keskeneräisten loputtomasta pinosta löytyy virkattu palamatto, johon on jo tehty muutama pala valmiiksi. Tämän ongelmana on nyt se, että kude on tosi paksua ja eri väreistä tulee eri kokoisia paloja (!). En tiedä, saisiko nämä jotenkin kastelemalla ja pingottamalla riittävän samankokoisiksi yhdistelyä varten vai mikä on ratkaisu ongelmaan. Niinpä tämäkin työ odottaa uutta inspiraatiota valmistuakseen.

Neljäntenä keskeneräisten listalla esittelen jo vuosia sitten pussinpohjalle jääneen kaulurin. Tein jo samalla mallilla aikanaan yhden kappaleen, mutta siitä tuli liian löpsö, joten ryhdistäydyin ja aloitin toisen oikeammilla silmukkamäärillä. Sitten kun työssä olisi pitänyt aloittaa merkittävä lisäysten teko, motivaatio lopahti. Ensimmäisestä versiosta tehdyt muistiinpanot näyttävät niin monimutkaisilta, että voipi olla, että tämä keskeneräinen työ menee purkuun.

Viidenneksi pussien syövereistä löytyy viime keväänä aloitettu villapusero. Kuvassa on puseron yksinäinen hiha, joka odottaa mm. paria itselleen. Etu- ja takakappale sillä jo olisi seurakseen. Kesäiltojen pusero piti tästä tulla, mutta enemmän taidettiin viime kesänä käyttää kunnon takkia, kun oli liian kylmä villapuserolle. Tai ei nyt aivan. Kunhan yritän keksiä jotain tekosyitä siihen, että työ ei edisty.



Tarkimmat ehkä jo huomasivat, että keskeneräisten kuvaussessioon tunkeutui myös yksi ylimääräinen tassupari. Kuvataanpa nyt nekin, kun ovat tuossa niin tarjolla. Näiden tassujen päällä oleva otus toki vie paljon aikaani pois muilta harrastuksilta, myös käsitöiltä. Mutta siitä en voi valittaa.

I have a long list of unfinished objects, which some people call UFOs. There are number of reasons why each of these items have not been finished. One of the reasons are those two paws in the last photo and the creature on them, as he manages to engage my time and energy quite effectively.

Morsiamen äiti odottaa helteitä

Ei, kyse ei ole naimisiin menosta eikä anopiksi ryhtymisestä. Minä en ole morsiamen äiti, vaan "Mother of the bride" on sen virkkausmallin nimi, johon innostuin jo keväällä. Mallin toinen nimi on "South Bay Shawl", mutta kumpikin nimi ja mielikuva olivat tällä kertaa kaukana siitä todellisuudesta, jossa olin tämän kässätyön kanssa.

Kaikki alkoi tosiaan jo aikaisin keväällä mukavan tuntuisesta langasta ja haaveesta saada jotain lämmikettä hartioille, kun sitä istuskellaan kesällä helteisen päivän jälkeen terassilla. Lanka on Hjertegarn:n Woolcott, joka on puoleksi villaa ja puoleksi puuvillaa. Se oli kaupassa niin mukavan tuntuista ja vielä konepestävääkin, joten en missään nimessä halunnut jättää sitä kauppaan.

Huiville löytyi kiinnostava ohje ja piirros surffaamalla ankarasti. Sitten tartuttiin vyötteen ehdottamaan nelosen koukkuun, joka oli tuntunut niin sopivalta edellisessä työssä (ks. virkattu päiväpeitto). Värkkäsin ja värkkäsin ja kohta oli 100 grammaa lankaa virkattu huivin aluksi. Mutta joku tuntui väärältä. Lanka ei luistanut koukulla sujuvasti, ja lopputulos ei ollut toivomani kaltainen. Sitten alkoi hillitön kokeiluvaihe, jossa vaihtelin koukkuja eri paksuisiksi. Kohta mulla oli 4,5 mm:n koukulla tehty samankokoinen huivin poikanen. Ei se tuntunut vieläkään oikealta. Ostin paremman, muissa töissä hyväksi havaitsemani vitosen koukun, mutta tilanne ei korjaantunut ollenkaan, vaan muuttui huonommaksi, jos mahdollista. Olin jo kyllästynyt koko työhön ja laittanut sen kokonaan syrjään, kun yksi yö vaan päätin, että teen sen vitosen koukulla, oli miten oli. Ostin halvan samankokoisen koukun, ja sillä sitten nitkutettiin puoli kiloa lankaa loppuun saakka. Nelosen koukulla lopputulos oli siistimpi, mutta liian tiivis. Vitosen koukulla osa säikeistä irtosi ilkeästi, mutta aikaansaannos oli sopivan letkeä olematta lötkö.

Työssä oli kuitenkin edelleen hankaluuksia. Välillä kipeät kädet estivät tekemisen, välillä kätköily tuli esteeksi kässätöihin. Helteitä ei kuulunut, joten mitään kiirettä ei tuntunut senkään puolesta olevan. Vähitellen työ kuitenkin valmistui. Viimeinen este on kuitenkin pingotus, jota työ odottaa edelleen. Mutta ehkä jonain päivänä tämän saa siirrettyä valmistuneisiin töihin ja esiteltyä tämän kunnolla, kun viimeistely on tehty.

Kesällä uumoilin, että tehdään työ sitten loppuun, kun ne helteet tulevat. Aina kun tuli mieleen, että pitäisikö se hartiahuivi viimeistellä, niin ulkona satoi vaakasuoraan ja asteita oli noin viisitoista. Eipä tullut senkään puolesta kiirettä. Odottelusta tuleekin siis odotettua pidempi, kun mennee ensi kesään ennen kuin työtä voi käyttää siinä tarkoituksessa, johon sen alunperin aloitin.

I wanted to make a shawl for the summer and sit under in in the evenings once the hot days are over. Well the hot days never came and the shawl is still unfinished. I managed to crochet half a kilo of half wollen half cotton yard in "Mother of the bride" aka "South Bay Shawl". I liked the pattern, but had a lot of problems finding a hook, which would allow smooth crocheting.

Hyvä kesädekkari

Jos ei kässätyöt nappaa, niin ota käteen kirja. Luin dekkarin, jota kelpaa kyllä suositella vaikkapa kesälukemistoksi. Kesähän on kätköilyn ja dekkareiden kulta-aikaa. Niinpä uskallan mainostaa Ursula Poznanskin kirjaa VII5I, jossa nuo kaksi kesään liittyvää asiaa yhdistyvät hienolla tavalla.

Kirja liikkuu kätköilyn maailmassa ja voisi toimia vaikka oppaana kyseiseen harrastukseen, koska siinä myös selitetään teemaan liittyviä termejä yksi toisensa jälkeen. Kyse ei kuitenkaan ole oppikirjamainen, vaan teema aukeaa pikku hiljaa, kun kirjan päähenkilö pääsee tai joutuu tutustumaan kätköilyn saloihin työnsä kautta.

Kirjan kansi lupaa jo paljon, siinä lukee: "Suuren luokan psykologinen trilleri, joka yllättää jokaisella käänteellään". En ole koskaan ymmärtänyt termiä "psykologinen trilleri", mutta jos se tarkoittaa näin hyvää kirjaa, niin kutsuttakoon sitä miksi tahansa. Trilleri kirja on joka tapauksessa, ja ruumiita (siis useita) on luvassa. Monta potentiaalista murhaajaakin vilahtaa juonen käänteissä, mutta lopputulos onnistuu silti yllättämään. Luin kirjan parissa päivässä, kun ei sitä malttanut laskea käsistään. Pistä viestiä, jos kirja saa sinut innostumaan.

Sitten pari muuta päivitystä: Pihalla ei enää kuki lumipalloheisi, kun sen hento kukinta loppui sateen ja tuulen myötä. Ensimmäinen erä penkissä olevista mansikoista meni räkättirastaiden suihin ennen kuin saimme viriteltyä esteeksi aidan. Melkoiset orgiat niillä ilmeisesti oli ollutkin, sillä piha oli melkoisessa siivossa niiden jäljiltä. Kesken ollut kässätyö on valmis, mutta odottaa pingottamista. Viimeksi tätä odotusvaihetta kesti pari viikkoa. Katsotaan, meneekö nyt enemmän vai vähemmän. Vaara on, että aika pitenee, jos kelit suosivat. Mutta ehkä jossain vaiheessa on vaihteeksi luvassa taas kässäuutisia.

If you want to read a great book, read VII5I (FÜNF) by Ursula Poznanski. That is a good thriller and just right as summer reading. Geocaching is a strong theme in the book. I read it in two days, as I could not let it off my hands, as the plot was so interesting. Please, let me know, if you the book hooked you as well. There is hope that the next posting will be about crocheting as there is one ready piece waiting to be finalized.

Kurja kässätyö korvautuu kätköilyllä

Kässärintamalla on kesken työ, joka on jotain asusteen ja sisustuksen välimaastosta. Materiaalina on haastava puuvilla-villa-yhdistelmä, jota koitan virkata. Materiaali sopisi selvästi paremmin kudottavaksi, mutta kun olin jotain tällaista päättänyt tehdä, niin periksi ei anneta. Tein alkuun varmaan tusinan mallipaloja ja mikään niistä ei antanut varmuuden tunnetta, että näin edetään. Sitten tuli tehtyä jo yksi versio puolivalmiiksi, mutta koko ajan oli tunne, että tämä ei ole oikein. Välillä se lepäsi päivän pöydällä, mutta aina vaan jatkoin sitä, mutta epävarmuus kasvoi koko ajan. Niinpä työ meni taas muutamaksi päiväksi hyllylle. Sitten kehittyi ties monesko suunnitelma ja päätös, että sillä viedään työ loppuun, kävi miten kävi. Kesken se on vieläkin, mutta palaan siihen vielä, jos siitä tulee jotain esittelykelpoista.

Kun kässärintamalla vastustaa, ja päivät ovat muuttuneet lämpöisemmiksi, on tullut vietettyä aikaa ulkona ja Koiran kanssa kätköillessä. Geokätköilyyn on tullut hurahdettua vuonna 2011. Tajusin taas kerran, kuinka paljon pidänkään tästä harrastuksesta, kun luin Lankahelvetin Hennan postauksen kätköilystä. Kivaa, että on muitakin, jotka ovat hurahtaneet sekä kässäilyyn että kätköilyyn.

Kätköilyn ideana on löytää maastosta kätköjä, joiden sijainti löytyy kansainvälisestä nettipalvelusta. Puhelinsovelluksen tai GPS-laitteen avulla mennään kyseiseen paikkaan ja koitetaan löytää kätkö annettujen koordinaattien, kuvauksen ja mahdollisen vihjeen avulla. Kätköpurkki sisältää logivihon, johon kävijä merkitsee käyntinsä, minkä jälkeen on mahdollista logata käynti myös samaiseen nettipalveluun.

Kätköpurkki voi olla tavallinen pakastusrasia, mutta osa kätköpurkeista on rakennettu todella taitavasti ja mielikuvitusta käyttäen. Etsintä voi vielä moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja maisemiin. Kätköt voivat haastaa myös fyysisesti, koska luvassa on usein myös ryömimistä, kiipeämistä tai muuten vaan koluamista. Kätkötyyppejäkin on erilaisia: jotkut on löydettävissä sellaisenaan, joissakin on monta osaa eri paikoissa ja jotkut on ratkaistava jo kotona, että saa oikeat koordinaatit ennen maastoon lähtöä. Kätköily vie ulos, ja siinä kertyy kävelykilometrejä ihan huomaamatta. Kätköilyssä on vaan niin monta aspektia, että siitä varmasti löytää jokainen itselleen mieluisen tavan harrastaa.

Kätköilystä ei oikein voi pitää blogia, kun siinä on vaara, että tulee ns. spoilanneensa kätkön sijainnin tai muuten vaan kätköön liittyvän makoisan näkökulman toisille kätköilijöille. Osa harrastuksen viehätystä on mennä paikkaan, josta ei tiedä mitään ja eteen voi tulla melkein mitä vaan. Siksi siitä ei tule juurikaan kirjoitettua. Toisaalta kätköreissuille ei tule otettua kameraa (gepsin ja kännykän kameroita ei lasketa) mukaan, kun ei koskaan tiedä, missä saa rymytä. Viime viikonloppuna esimerkiksi konttasin eräässä vesiputkessa hämähäkkien seassa. Useimmiten me mennään metsään, missä voi tulla vastaan vaikka hyvin leveä ja hyvin mutainen oja, johon Koira ehtii ennen kuin itse kerkiää kissaa sanoa. Sitten tajuaa, että siitä samaisesta kuraojasta pitäisi itsekin päästä yli. No, kotona pesun ja aterian jälkeen ne ikävät jutut unohtaa aina ja kohta taas tekee mieli mennä uudelle kätköilyreissulle.

Kurainen oja ja kurainen Koira

I am struggling with crocheting. I am trying to work with a cotton-wool-mix, which feels nice but does not create the end result I am looking for. Therefore I am spending more time outdoors and geocaching, which has been my hobby since 2011. This hobby can take you to all kinds of places. Sometimes you end up to a place with a muddy ditch and very soon a muddy Dog, too. However, after showering and eating these obstacles are forgotten and soon it is time for yet another geocaching journey.

Harrastuksen lieveilmiöitä

Minulla ei ole ollut vielä kovinkaan pitkää aikaa tätä käsityöinnostusta. Olen varmaan vieläkin hieman "kuherruskuukausi"-vaiheessa, kun koko ajan tulee lisää asioita, jotka pistävät ällistyttämään. Aika, jona tein aikanaan kässätöitä, oli sellainen, että ainoat vinkit ohjeista ja malleista tulivat kirjoista, muutamista käsityölehdistä ja satunnaisista kokeneempien kässäilijöiden vinkeistä. Nettimaailma on kyllä muuttanut tämän homman täysin.

Ensimmäisenä törmäsin käsityöblogeihin ja olen edelleen niiden pauloissa. Ihailen blogeista toisten töitä ja hienoja kirjoituksia valokuvineen. Ihmettelen, kuinka nopeasti ihmiset saavat valmista aikaan ja kuinka aktiivisesti he pitävät yllä blogejaan. Blogeista luin uusista tuntemattomista aiheista kuten lankalaihiksista, joiden tarkoituksena on keventää kaappeihin kerääntynyttä lankakuormaa. Teemaan tutustuessa pelkkä ajatuskin lankalaihiksesta tuntui huvittavalta. Kuka ihme nyt ostaisi lankaa etukäteen, jos ei vielä tiedä, mitä siitä voisi tehdä, kun muutenkin kaappitila tahtoo olla kortilla. Ihan pöhkön touhua tuommoinen. Tämän perusteella tein oikein tietoisen päätöksen, että minulla ei kertyisi kaappeihin lankaa tulevaisuuden varalle ja aina olisi kesken maksimissaan kaksi käsityötä (no, tällä hetkellä niitä on kolme, mutta tämä onkin poikkeustilanne).

Toinen ihmettelemäni aihe oli into hankkia käsityökirjoja. Miksi hankkia kirjoja, kun netti on pullollaan erilaisia saitteja jopa ilmaisine ohjeineen. Ensimmäinen oire siitä, että olin itsekin sairastumassa "käsityökirjatautiin" oli se, että aloin kantaa kirjastosta kotiin kaiken mahdollisen virkkaamisesta ja neulomisesta. Mikä tahansa kävi. Käväisin jopa lankavärjäyskirjojen parissa, mutta se vavahdutti minut hereille, että nyt tämä taitaa mennä överiksi ja että koitetaanpa pitää tämä homma mahdollisuuksien rajoissa. Kilokaupalla kirjoja kulki kuitenkin kirjaston ja kodin väliä, ja iltaisin nukahdettiin niiden ääreen. Minulle oli jo noin neljäkymmentä vuotta riittänyt Mary Oljen virkkauskirja ja muuta en ollut tarvinnut. Miksi siis tarvitsisin nytkään mitään muuta.

No, eihän siinä mennyt montakaan kuukautta, kun huomasin itse tilanneeni kuusi käsityökirjaa ja viisi kiloa virkkauslankaa (Novitan Virkkauslanka). Olin siis itse sairastunut lanka- ja kirjahamstraustautiin. On mulla kyllä suunnitelma langoille, mutta tässä on vielä ainakin kolme työtä kesken ennen sitä. (Parhaiten on edistynyt päiväpeitto, josta on tehty jo yli puolet). Mutta silti. Osan kirjoista ostin siksi, että olin jo lainannut ne kirjastosta, joten tiesin ne hyviksi. Osa tuli silti ihan hetken inspiraatiolla. Mutta ei se minusta ollut huono kauppa. Yhden kirjan hinnaksi tuli keskimäärin alle kymppi, joten minusta se ei ollut huono ostos hyvästä lukemistosta. Täytyykin kirjoittaa ihan oma juttunsa näistä kirjoista tarkemmin, kun olen niin tykännyt lukea myös muiden kommentteja lukemistaan kässäkirjoista.

Tässä kuvassa piti olla vain viisi kiloa Virkkauslankaa

 

Viimeisin villitykseni on ollut tutustua naamakirjan käsityöaiheisiin ryhmiin ja instagrammin vastaaviin tileihin. Näistä lyhyt kokemukseni on, että eivät taida olla mun juttu. Instagrammissa on kyllä hienoja kuvia töistä, mutta sitten niiden ohessa on pitkät selostukset, joita pitää skrollata ja joissa ei tyypillisesti ole yhtään välimerkkiä. Ei välimerkkejä, mutta jotain ihmeellisiä hymiö- ja merkkijonoja, joiden merkitystä en ymmärrä. Ovat jotain sellaista kieltä, joiden sanakirja minulta puuttuu. Naamakirjan ryhmät ovat kivoja siltä osin kuin niissä ihmiset esittelevät omia töitään. Mutta sitten on se lukuisa joukko (anteeksi jo etukäteen) täysin uusavuttomia ihmisiä, jotka kyselevät perustekniikkaohjeita (mitähän siellä koulujen käsityötunneilla nykyään opetetaan) tai pistävät muut keksimään, mitä tekisi seuraavaksi (inspiraatiota voi etsiä itsekin) tai lainaavat luvatta muiden kuvia/ohjeita/lehtiä/kirjoja (se on muuten laitonta) tai kyselevät muuten tyhmiä, kun eivät viitsi esimerkiksi tehdä mallipalaa langastaan tai pistää hakusanaansa guugleen (ihan aikuisten oikeasti). Mulla ei vaan ole niin pitkä pinna, että jaksaisin näitä, joten jatkossa pidän mölyt mahassani ja jätän moiset hullutukset, kun ne eivät minulle sovi.

Mutta kun tämän harrastuksen parissa on pitänyt jo muutama kerta pyörtää omatkin puheensa, niin eihän sitä koskaan tiedä, mihin tämä vielä minut kuljettaa. En olisi muutama kuukausi sitten uskonut hurahtavani lanka- tai kirjaostoksiin, mutta niin vaan niistäkin tuli totta. Seuraavaksi löydän itseni varmaan jostain käsityökerhosta. Niin varmaan, mutta "never say never".

PS. Piti ottaa jotain kuviakin tähän juttuun, mutta olivat järjestäneet siihen kohtaan auringonpimennyksen, joten eihän siinä valossa mitään kuvia oteta.

PS2. Lisäsin tähän pari kuvaa myöhemmin. Yritin ottaa kuvaa hamstratuista langoista, mutta tuo yksi olio ilmestyy aina esiin, kun kaivan kameran esiin. Sitä paitsi langat toimivat parhaiten tyynynä.

Lankojen parempi käyttötarkoitus





I was supposed to take a few photos of my new investments: six books and five kilos of yarn, but I could not, as there was some sort of eclipse of the sun happening just when I had the inspiration. That is so typical with my luck. Edit: I added a couple of picture of the yarn later. As you can see, it´s impossible to take a camera out without attracting the hairy creature. Besides the yarns make a much better pillow than anything else.