Kurja kässätyö korvautuu kätköilyllä

Kässärintamalla on kesken työ, joka on jotain asusteen ja sisustuksen välimaastosta. Materiaalina on haastava puuvilla-villa-yhdistelmä, jota koitan virkata. Materiaali sopisi selvästi paremmin kudottavaksi, mutta kun olin jotain tällaista päättänyt tehdä, niin periksi ei anneta. Tein alkuun varmaan tusinan mallipaloja ja mikään niistä ei antanut varmuuden tunnetta, että näin edetään. Sitten tuli tehtyä jo yksi versio puolivalmiiksi, mutta koko ajan oli tunne, että tämä ei ole oikein. Välillä se lepäsi päivän pöydällä, mutta aina vaan jatkoin sitä, mutta epävarmuus kasvoi koko ajan. Niinpä työ meni taas muutamaksi päiväksi hyllylle. Sitten kehittyi ties monesko suunnitelma ja päätös, että sillä viedään työ loppuun, kävi miten kävi. Kesken se on vieläkin, mutta palaan siihen vielä, jos siitä tulee jotain esittelykelpoista.

Kun kässärintamalla vastustaa, ja päivät ovat muuttuneet lämpöisemmiksi, on tullut vietettyä aikaa ulkona ja Koiran kanssa kätköillessä. Geokätköilyyn on tullut hurahdettua vuonna 2011. Tajusin taas kerran, kuinka paljon pidänkään tästä harrastuksesta, kun luin Lankahelvetin Hennan postauksen kätköilystä. Kivaa, että on muitakin, jotka ovat hurahtaneet sekä kässäilyyn että kätköilyyn.

Kätköilyn ideana on löytää maastosta kätköjä, joiden sijainti löytyy kansainvälisestä nettipalvelusta. Puhelinsovelluksen tai GPS-laitteen avulla mennään kyseiseen paikkaan ja koitetaan löytää kätkö annettujen koordinaattien, kuvauksen ja mahdollisen vihjeen avulla. Kätköpurkki sisältää logivihon, johon kävijä merkitsee käyntinsä, minkä jälkeen on mahdollista logata käynti myös samaiseen nettipalveluun.

Kätköpurkki voi olla tavallinen pakastusrasia, mutta osa kätköpurkeista on rakennettu todella taitavasti ja mielikuvitusta käyttäen. Etsintä voi vielä moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja maisemiin. Kätköt voivat haastaa myös fyysisesti, koska luvassa on usein myös ryömimistä, kiipeämistä tai muuten vaan koluamista. Kätkötyyppejäkin on erilaisia: jotkut on löydettävissä sellaisenaan, joissakin on monta osaa eri paikoissa ja jotkut on ratkaistava jo kotona, että saa oikeat koordinaatit ennen maastoon lähtöä. Kätköily vie ulos, ja siinä kertyy kävelykilometrejä ihan huomaamatta. Kätköilyssä on vaan niin monta aspektia, että siitä varmasti löytää jokainen itselleen mieluisen tavan harrastaa.

Kätköilystä ei oikein voi pitää blogia, kun siinä on vaara, että tulee ns. spoilanneensa kätkön sijainnin tai muuten vaan kätköön liittyvän makoisan näkökulman toisille kätköilijöille. Osa harrastuksen viehätystä on mennä paikkaan, josta ei tiedä mitään ja eteen voi tulla melkein mitä vaan. Siksi siitä ei tule juurikaan kirjoitettua. Toisaalta kätköreissuille ei tule otettua kameraa (gepsin ja kännykän kameroita ei lasketa) mukaan, kun ei koskaan tiedä, missä saa rymytä. Viime viikonloppuna esimerkiksi konttasin eräässä vesiputkessa hämähäkkien seassa. Useimmiten me mennään metsään, missä voi tulla vastaan vaikka hyvin leveä ja hyvin mutainen oja, johon Koira ehtii ennen kuin itse kerkiää kissaa sanoa. Sitten tajuaa, että siitä samaisesta kuraojasta pitäisi itsekin päästä yli. No, kotona pesun ja aterian jälkeen ne ikävät jutut unohtaa aina ja kohta taas tekee mieli mennä uudelle kätköilyreissulle.

Kurainen oja ja kurainen Koira

I am struggling with crocheting. I am trying to work with a cotton-wool-mix, which feels nice but does not create the end result I am looking for. Therefore I am spending more time outdoors and geocaching, which has been my hobby since 2011. This hobby can take you to all kinds of places. Sometimes you end up to a place with a muddy ditch and very soon a muddy Dog, too. However, after showering and eating these obstacles are forgotten and soon it is time for yet another geocaching journey.