keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Vaihteeksi pehmeitä paketteja

Siitä on aikaa, kun näistä käsistä on lähtenyt viimeksi pehmeitä paketteja, mutta täksi jouluksi nyt niitä tuli muutama. Pääsinpä jopa yllättämään lähipiirin näillä lahjoilla, mikä on ihan kiva, ettei tule aina niitä samoja. Enemmänkin oli tarkoitus saada valmiiksi, mutta ei sitä ihan niin paljoa ehdikään kuin mitä pää ehtii suunnitella. Jotain jäi vielä puikoillekin. Varsinkin, kun piti tehdä ja purkaa, tehdä ja purkaa, kun ei ollut nuo tekniikat ihan heti hallussa.

Kun etsii netistä tietoa langoista ja ohjeista, niin tulee törmättyä kaikenlaisiin innostaviin blogeihin. Ihan ensimmäinen inspiraatio tuli eilen tein -blogin kissan korista, joka oli minusta niin ihana. Ihan pinkkiä ei tästä omasta tekeleestä ei tullut. Virkattu kissan kori piti saada alulle äkkiä, ja käsiin tarttui harmaa trikookude, kun joku oli tainnut mainita pitävänsä harmaasta ja mielessä olleet kissatkin ovat harmaasävyisiä. Korin katto tehtiin pari kertaa, kun ensin siitä tuli "savupiipullinen" versio, joka näytti ihan tyhmältä. Sitten purettiin ja kiireessä tehtiin katto, joka taisi olla kissoille liian matala. Kun ei ollut oikein tarkkaa muistikuvaa kissojen koosta, ne tuli arvioitua todellista pienemmiksi. Tämä olkoon nyt tämmöinen prototyyppi, josta voi sitten miettiä, ryhtyykö vielä uudelleen kissan kodin rakentajaksi. Pitäisihän molemmilla olla oma koti vai mitä.


Mikä ihmeen mökki tuo on

Kissan kori
Kude: trikoinen matonkude
Koukku: 8 mm
Ohje: sovellettu eilen tein -kori

Muutenkin innostuin noista paksuista kuteista tehtävistä koreista. Niistä saa kyllä mukavan nopeasti valmista - ainakin periaatteessa. Mutta kun tekee pyöreää koria, olisi kiva, jos pohja olisi tasainen pyöreä eikä pullea pallo tai kupera kuppi. Näin ollen tuli tehtyä pari koria aika moneen kertaan, mutta nekin tekeleet menivät kissan korin kanssa samaan pakettiin. Kissan korin jämäkuteesta tuli yksi kori ja toinen syntyi kapeasta valkoisesta ontelokuteesta. Samalla sai vähän tuntumaa näihin erilaisiin materiaaleihin. Paksu kude ja koukku tuntui alkuun kädessä tosi oudolta ja kaupassa neuvottu veitsiote koukusta ei meinannut ensin ollenkaan luonnistua, mutta kun oli aikansa vääntänyt kudetta, niin lopulta se tuntui sitten luontevammalta. Sillä saa paljon enemmän voimaa vetämiseen, kun napakoista silmukoista on välillä haastavaa saada kude läpi. Koreista ei ole kunnon kuvia, joten niiden ulkonäkö jätetään ihan mielikuvituksen varaan.

Kummilasten riemuksi (vai ehkä enemmänkin omaksi iloksi) tuli nakuteltua myös Red Heart Reflective langasta pari nopsaa pipoa. Tämä oli taas yksi niistä löydöistä, jollaisia on ilmestynyt kauppoihin. Tässä on mukana heijastinlanka, joka tekee kudelmasta lievästi heijastavan. Salamavalon välkkeessä vaikutuksen näkee hyvin, mutta ulkona se taitaa olla huomattavasti miedompi. Pipot oli nopea kutoa kutosen puikoilla. Otin mallia Red Heart:n pipo-ohjeesta, mutta taisin soveltaa sitä hieman. Toiseen pipoon tuli 80 silmukkaa ja toiseen 76. Pipojen korkeudeksi tuli n. 20 senttimetriä, ja enempää ei kahdesta kerästä olisi tullutkaan. Koirakin pääsi poseeraamaan näiden taikapipojen kanssa.

It's Christmas time and some people will get some soft packages as present. This will mostly come as a suprise. The cats were not sure what to thing about there new house. Maybe the house is a bit too small as I did not remember their size correctly. But at least the other one found herself corfortable in it. The teenagers got themselves magic beanie hats, which reflect the light. The dog posed with the hat with and without the flash.




Taikapipo (ja koira)
Lanka: Red Heart Reflective
Puikot: 6mm sukkapuikot
Ohje: sovellettu Red Heart pipo

Taikapipo salamalla
kuvattuna




lauantai 13. joulukuuta 2014

Ihan ok ekaksi työksi

Säärystimet
Lanka: Novita 7 Veljestä, Polkka (141g)
Puikot: 4mm
Ohje: Oma
Neulotut säärystimet valmistuivat. Ihan mukiin ja jalkaan menevät tuli näistä ensimmäisistä pitkiin aikoihin tehdyistä kudelmista. Noista valmiiksi "raitaisista" langoista saa kyllä helposti näyttävät näköistä pintaa, ja käytetty väriyhdistelmä oli varsin mieluinen. Sukkapuikoilla oli peräti 60 silmukkaa, kun tykkään, että sisällä säärystimet saavat vaikka rullautua nilkkoihin, mutta ulkona saisivat pysyä housun lahkeiden päällä. Voipi olla, että näihin tuli nyt hieman liikaa leveyttä, mutta siinähän tuo isompikin silmukkamäärä tuli neulottua samalla alkuinnolla, minkä muutama viikko sain. Tuli ostettua vielä toinenkin kerä samaa lankaa, niin siitä saa sitten myöhemmin vaikka pipon.


Ihanaa pintaa helposti

Olen sivistänyt itseäni verkosta monenlaisilla teemaan liittyvillä nettisivuilla ja tutkinut netistäkin nykyisiä valtavia lankavalikoimia. Senkin opin, että nuo säärystimet tuli tehtyä "seiskaveikasta" kuten tuota lankaa kutsutaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja vuosien takaa en paljoa muita lankoja muistakaan. Se oli vähän niin kuin tuttu lanka olevinaan. Pahat kielet kertovat monilla sivuilla, että langan laatu olisi heikentynyt männävuosista paljon, mutta itse vain nautiskelin pitkästä aikaa villalangan tunnusta sormilla. Minua ei tässä paljoa haitannut langasta ajoittain hapsottavat tupsut tai muut roskat langassa. Näillä mennään. Otetaan sitten myöhemmin ehkä laadukkaammat langat mukaan kuvioon, jos tämä innostus pysyy ja töistä tulee niin arvokkaita, että langalla on enemmän väliä. Jostain pitäisi saada oppia siitä, mitkä langat ovat paitsi ekologisia, myös hyviä ominaisuuksiltaan. Tämähän taitaa mennä ihan opiskeluksi.

I succeeded in finishing a set of leggings and I must say I am relatively happy with the outcome. In addition to knitting these I have spent a lot of time in the net learning new things about knitting and crocheting and people having these as a hobby. There is a totally new world out there.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Puikot löytyivät

Kerä Polkka-lankaa oli tarttunut kaupasta mukaan, joten pakkohan se oli kaivaa arkistojen kätköihin kaivautuneet puikot esiin. Katsoin parhaaksi, etten aloita mistään liian vaikeasta käsityöstä, kun ei ole tullut pidettyä puikkoja käsissä niin moneen vuoteen. Säärystimet taitavat olla oikeanlainen ensimmäinen harjoittelukohde, kun silmukkataidot taitavat olla hieman ruosteessa. Lämmittimille on näin talvisaikaan tarvettakin, joten ihan tarpeeseen on ne tarkoitus tehdä. Puikkojen ja lankojen yhdistelmä tuntuu käsissä ihmeen hyvältä, joten eiköhän tästä jotain ainakin aikaan saada. Löysin netistä langalle sopivan ohjeenkin, josta otan hieman osviittaa.

Kun kerran pääsi lankojen makuun, niin niitä on tullut käytyä hypistelemässä kaupassa toistamiseenkin. Ideat alkavat laukata päässä, ja jokaisesta langasta tulee mieleen, mitä ihanaa niistä voisi tehdä. Teinpä jopa extreme-seikkailun varsinaiseen lankakauppaankin. Jo eteisessä tajusin, kuinka piristävä matka olisi edessä, kun värien ja materiaalien kirjo hyökyi hyllystä vastaan. Mutta nyt oli pidettävä maltti päässä ja nautiskeltava vain ideoiden pompahtelusta pään sisällä. Palasin kaupasta ilman lankoja, mutta monta ideaa rikkaampana. Sitten taas netin ääreen pohtimaan suunnitelmia eteenpäin. Joulukin on tulossa, joten se sai mielikuvituksen laukkaamaan villimmin.

Yes, I found my knitting needles. Now I wonder, what to do with them and the yearn I got. Maybe leggings would be an easy alternative.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Eksyin kaupassa

Niin monen vuoden jälkeen eksyin kaupassa lankahyllylle. Sinnehän oli tullut kaikkia ihanuuksia, joista ei ollut mitään käsitystä, kun ei ollut tullut poikettua moisella hyllyllä pitkään aikaan. Ennen vanhaan tuli tehtyä mm. raitaisia neuleita ja hermostuttua lankojen veivailuun. Nyt hyllystä löytyi lankaa, jossa oli samalla kerällä jo valmiiksi eri värejä. Ja näitäkin oli vaikka minkälaisia: kerästä sai leveämpää raitaa tai sitten tiheämmin vaihtuvaa värikimaraa. Onpas tämä maailma muuttunut sitten viime näkemän.

Tartuin Novitan 7 Veljestä Polkkaan, jossa oli valmiiksi vaaleaa, paria erilaista harmaata ja viininpunaista väriä (väri 835). Ihana soppa ajankohtaisia värejä. Mitähän tästä tekisi... Missähän varaston nurkassa puikot mahtavat sijaita, kun ei ole tullut vuosiin niitä käytettyä. No, ei muuta kuin etsimään...

After so many years I got lost in the supermarket and found myself in front of the shelf offering all kinds of yarn. I bought some interesting looking woollen yarn with tempting colours. I wonder where the knitting needles are. I haven't seen or used them in years.