Rasti seinään

Nyt on kyllä varmaan joku virus tarttunut, kun blogiin ilmestyy uusi postaus. Päiviin on yhtäkkiä ilmestynyt enemmän aikaa, jolloin pitää istua kotona hiljaa, ettei muiden työnteko häiriinny. Jostain syystä pelkkä neulominen ja  neulepodcastien kuuntelu eivät enää riitä, vaan tuntuu oikealta käyttää aikaa myös kirjoittamiseen. Ehkä se johtuu siitä, että neuleaikaa on vähintäänkin riittävästi, ja välillä pitää saada käsille vähän muutakin tekemistä. Muuten menee ihan jumiin. Kirjoittaminen sujuu minulta aiemman työkokemuksen perusteella niin sujuvasti, että se ei rasita käsiä ollenkaan.

Hyödynnetään tämä aika vaikka siihen, että tehdään sarjaa jo tehdyistä töistä. Melkein koko vuosi 2019 on raportoimatta blogiin. Kaikki työt kyllä löytyvät Ravelrystä, joka on nykyään minun neulepäiväkirjani. On se niin kätevä! Näistä blogipostauksista tulee siis lyhyitä ja toivottavasti myös ytimekkäitä.

Halusin tehdä tädilleni huivin syntymäpäivälahjaksi, ja malliksi valikoitui Alistair's Rose Pi Shawl. Yhtenä motiivina oli tuohon maailman aikaa meneillään ollut Tour de Shawl -yhteisneulonta, jonka kuukauden tavoitteena oli tehdä jotakin pyöreää ja liittää työhön helmiä. Nämä molemmat vaatimukset toteutuivat kyseisessä huivissa. Minulle ei valitettavasti jäänyt yhtään kunnon kuvaa huivista valmiina, mutta muutama ei niin hyvä otos tuli napsittua pingotusvaiheessa. Ihan kiva kokonaisuus tästä tuli. Ainoa asia, joka ei ole niin mukava, on se, että lanka (Drops Lace) on aika sähköistyvää.

This is time to do something really exceptional. For me that is to write an update to my knitting blog. Almost all projects from 2019 have not appeared in the blog yet, but maybe I now take the opportunity to write stories about them. My main diary for my projects is Ravelry nowadays. That is why these coming posts will most likely be fairly short. I wanted to knit a shawl for my aunt for her birthday. Due to the deadline I do not have any pictures of the shawl completely ready, but I have a few shots of it when blocking it. Enjoy!

Toinen Lumiruusu

Olin jo puolitoista vuotta sitten tehnyt yhden Lumiruusu-huivin Ulla-neulelehdestä (01/08). Tykkäsin huivin yksinkertaisesta mallista, mutta käyttämäni lanka oli niin karkeaa, ettei huivia ole tullut käytettyä kertaakaan. Ulkonäöltään huivista kyllä tuli jo ensimmäisellä kerralla oikein mieluisa, mutta minkäs teet, kun iho ei kestä sukkalangoista tehtäviä huiveja.

Toisella yrittämällä tein huivin Wetterhoff Silvia-langasta, jonka värisävyyn 918 ihastuin ikihyviksi Suomen Kädentaidot-messuilla viime vuoden marraskuussa. Punaisessa värissä on sen verran ripaus oranssia, että väri ei ole sellainen tavallinen joulun punainen, vaan jotain paljon ihanampaa. Langassa on myös ihana kiilto, jota ei kuitenkaan ole liikaa.

Lanka tuntuu käsiin ihanalta, ja sitä oli ihana neuloa. Monet silkkivilla-yhdistelmät sähköistyvät helposti, mutta tässä langassa tuo ikävä ominaisuus oli lähes olematonta. Ohut cobweb-vahvuinen lanka tuntui sormissa ensin oudolta, kunnes opettelin uuden tavan pitää lankaa vasemmassa kädessä. Olen sittemmin käyttänyt tuota uutta tapaa myös muiden lankojen kanssa. Saan sillä tavalla pidettyä langan paremmin tasaisella kireydelläkin. Oppia ikä kaikki.

Tein tälläkin kertaa huivin alkuosaan samat modaukset kuin aiemmin. Tein lisäyskerrokset tiheämmin, jotta huivista tulisi enemmän pyöreän muotoinen ihan puolipyöreän sijaan. Käytin huivissa aluksi 3,0mm puikkoja, joita kasvatin aina 4,00mm kokoon asti. Minun kireä käsialani voisi kyllä vaatia vieläkin isomman puikon jopa ohueeseen pitsilankaan. Huiville tuli vahvan blokkauksen jälkeen kokoa n. 145x75 senttiä, joten minulle olisi kyllä kelvannut vielä isompikin huivi.

Tämäkin huivi tuli tehtyä Tour de Shawl -yhteisneulontaan. KAL kesti maaliskuun loppuun, joten se on tältä erää ohi. Mutta jo kaksi touria selvittäneenä (ensin puoli vuotta paitoja, sitten kuusi kuukautta huiveja) sanon vaan, että "Ou jee!".

Faktat: Lumiruusu II, Lanka: Wetterhoff Silvia, Menekki: 85g, Puikot: 3,5, 3,75 ja 4,00mm (Zing), Ohje: Lumiruusu (Altocumulus), Tehty: 01.-29.01.2019

This is my second Lumiruusu-shawl. My 1st shawl was made of sock yarn, which was not the best choice, as it irritated my skin. But this time I did not take any chances. I acquired some Silvia silk-wool-yarn from Wetterhoff. It was just perfect for this project. The colour is such a beautiful red without a reference to Christmas.  Still I could have liked a little bit bigger shawl, which means that I could use even bigger needles for lace yarn. 

Ei todellakaan mikään myrskylintu

Edellinen postaamani huivi meni ylioppilaslahjaksi ja RUKin kurssijuhlaan, mutta tämä huivi tuli niinkin arvokkaaseen juhlaan kuin 80-vuotislahjaksi. Se on sen verran kova virstanpylväs, että piti oikein hetki miettiä, millaisen huivin sitä tekisi.

Mulla on ollut pitkään jonossa Myrskylintu, joka on julkaistu Ullassa (2/12). Huivi on ihanasti epäsymmetrinen ja kivan mallinen. Tämä tuntui sopivan tarkoitukseen oikein mukavasti, joten valinta oli helppo. Huivin tehdään pitsilangasta ja ohjeessa oli käytetty alpakka-merinosekoitetta. Minulla lanka oli kyllä pitsivahvuista, mutta silkkisekoitetta. Tästäpä saattoi johtua ainoa ongelmani huivin neulomisessa. Ja ehkä vähän siitäkin, että mallitilkku jäi taas kerran tekemättä. 

Huiviin oli suositeltu 3 millin puikot, mutta käytin lopulta 4,0 mm cubicseja, jotka vastaavat noin 3,5 mm pyöreitä puikkoja. Tiheys ei silti tainnut olla sinne päinkään, ja hyvin nopeasti huomasin, että minun pitää tehdä hurjasti enemmän kerroksia, jotta saan huivista halutun kokoisen. Silkkiä sisältävä lanka kun ei tuntunut joustavankaan paljoa, joten tiesin, että pingotus ei toisi suurta muutosta kokoon. Kun reunapitsi piti saada sopimaan muuhun kuvioon, niin Exceliä tuli pyöritettyä eräätkin kerrat. Loppujen lopuksi piti tehdä yli kaksinkertaisesti se määrä kerroksia, mitä ohjeeseen oli kirjoitettu (196 vs. 116). Onneksi skaalaaminen ei sinänsä ollut tässä mallissa mikään ongelma, mutta paljon pidempäänhän tikuttamisessa meni kuin mitä olin ajatellut.

Huivilla osallistuin Hetkiä Heimolasta -podcastin Ulla-KALiin. Malli on onneksi niin ihana, että se tulee tehtyä varmasti uudelleenkin. Vaikka huivin nimi on Myrskylintu, neulontakokemus oli nimestä huolimatta varsin seesteinen ja ihana. Minulla on jo yksi paksumpi lanka varastossa odottamassa vuoroaan tulla täksi huiviksi. Saapa nähdä, miten saan sen kanssa tiheydet täsmäämään.

Seesteinen myrskylintu

Lanka: Drops Lace

Menekki: 123 g

Puikot: 4,0 mm cubics

Ohje: Myrskylintu

Tehty: 03.-29.06.2018

Time to make a 80th birthday present to my aunt. This is such a special milestone that it requires a special gift. In my mind Myrskylintu with a silky yarn qualifies for this special occasion. I noticed very quickly that my gauge was way off. So some math was required to continue the edge lace as designed. Ultimately I made almost double the rows (196 vs. 116) than what the pattern asks for. But nevertheless I love the end result and I am going to have another Myrskylintu adventure soon with a thicker yarn this time. 

Feather and fan - Sulkia ja tuulettimia (!?!?)

Kun edelliset tekeleet ovat menneet hieman pieleen, on ollut ihanaa aloittaa uutta. Minua on pitkään kutkuttanut kasa huiviohjeita, joista otin työn alle ensimmäisenä feather and fan -mallin, johon netistä löytyy lukuisia ohjeita. Lankoina työssä on ensinnäkin minulle hyvin epätyypillinen Novita Säde, jossa on mukana kaikenlaisia tekokuituja ja kaiken lisäksi myös paljetteja. Säteen mukana kuljetan pörröistä Drops Kid-Silk -lankaa, joten lankayhdistelmä on minulle todella kummallinen. Mutta lankojen tuntu alpakan jälkeen on ollut ihmeen sensuelli, joten työ on maistunut. Tavoitteena oli tehdä yksinkertainen suorakaide, mutta alku piti tehdä uudelleen noin kahdeksan kertaa ihan oman, tyhmän pään vuoksi. Se kun ei usko tiheyksien kokeiluun ja sen lisäksi muuttaa mieltään ihan omiaan aikojaan.

Mallineule on näyttävyyteensä nähden todella helppo. Kolme neljästä kerroksesta neulotaan normaalisti oikein tai nurin, ja vain joka neljännellä kerroksella tehdään taikoja siten, että kuviosta tulee halutunlainen. Tämä osoittautui niin helpoksi neuleeksi, että se kulki mukana monessa kesäreissussa ja edistyi varsin joutuisasti.

Minulle haastavin vaihe on ilman muuta valmiin työn viimeistely. Tällä kertaa oli niin paljon intoa, että langanpäätkin tuli pääteltyä samantien. Mutta pingottaminen odotti oman aikansa ennen kuin sain tartuttua tuumasta toimeen. Mutta sekin oli nyt mieluisaa, kun pääsi kokeilemaan pingoittamista raudoilla. Se tuottikin varsin suoran ja kauniisti pitsin avaavan lopputuloksen. Tyytyväinen olen mä!

Vielä en ihan osaa kuvitella, millaiseen tilaisuuteen laittaisin tuon huivin päälle. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen prosessineuloja enkä projektineuloja, kun työt saattavat jäävät viimeistelyä vaille valmiiksi koriin odottamaan kuuta nousevaa. Minusta on vaan niin ihanaa suunnitella ja neuloa näitä töitä. Serkkulikan kanssa olikin juuri puhetta, että käsitöissä on ihan parasta niiden tekeminen. Just niin, niin onkin! Seuraava pitsihuivikin on jo puikoilla, joten eiköhän tästä putkesta jotain aikanaan taas putkahda uloskin.

Feather and Fan Exercise
Langat: Novita Säde ja Drops Kid-Silk
Menekki: 370g
Puikot: 6,0mm cubics-pyöröt
Ohje: Feather and Fan -mallineule soveltaen
Tehty: kesä-heinäkuussa 2017

This feather and fan shawl was knit very quickly. I made this with two yarns which included mostly unnatural fibers, but also a little bit of silk. Another yarn included sequins and thus bling, bling effect could not be avoided.