Edelleen helteitä odotellessa

Muistatteko huivin, jota aloin tehdä kesäksi 2015? Siitä piti tulla huivi, johon kääriydyn illalla terassilla hellepäivän jälkeen. No, viime kesänä ei helteitä tullut eikä huivi valmistunut lukuisten vastoinkäymisten johdosta. Kutsuinpa sitä jossain vaiheessa jo kurjaksi kässätyöksi. Vaikka luulin, että koko projekti oli kirottu, niin lopulta tekele oli vain pingottamista vailla. Joulunpyhien jälkeen huivi tuli pingotettua ja ne pari loppulankaakin pääteltyä. Huivi oli lopulta valmis.

Vieläkin muistan, kuinka riipiviä tunteita koin tämän tämän huivin kanssa. En saanut lankaa ensin ollenkaan yhteistoimintaan kanssani. Nyt katsoessani työtä pingotuksen jälkeen, en voi ymmärtää, miksi koin tekemisen niin vaikeana. Huivihan on juuri täydellinen tarkoitukseensa. Materiaali on puoliksi puuvillaa, puoliksi villaa ja mukavan muhkeaa juuri tällaiseen huiviin. Voisin tuijottaa tuota kuviota tuntikausia ja uppoutua sen tunnelmaan iäksi.

Nyt tarvitaan enää vain ne viileät, hellepäivän jälkeiset kesäillat. Onpa kiva miettiä tällaisia, kun ulkona on noin -20 astetta pakkasta. Mutta käsitöiden avulla voi unelmoida muustakin kuin talvipakkasista. Nyt katsellessani tuota huivia sohvan selkänojalla, siitä tulee mieleen lumienkeli. Ehkä se onkin tarkoitettu talveksi eikä kesäksi. Ikinä ei tiedä.

Puolivillainen hartiahuivi 
Lanka: Hjertegarn Woolcott (440g)
  Koukku: 5 mm
 Ohjeet: oma + Mother of the Bride / South Bay Shawlette.
Koko: 197*99 cm
Tehty: aloitettu 05/2015-valmis 01/2016

My Mother of the Bride shawl is finally ready. Do you remember the pain that I went through with it? All in vain I would say. The shawl is just perfect for the purpose I made it for. Now all we need are the summer evenings after a hot day. It is contradictory to think about that now as the temperature outside is almost -20 Celsius. But with handcrafts you can dream about all kinds of things. Now as the shawl is resting on the sofa I cannot prevent thinking that maybe the shawl is a snow angel and meant to be used in the wintertime. You never know.

Morsiamen äiti odottaa helteitä

Ei, kyse ei ole naimisiin menosta eikä anopiksi ryhtymisestä. Minä en ole morsiamen äiti, vaan "Mother of the bride" on sen virkkausmallin nimi, johon innostuin jo keväällä. Mallin toinen nimi on "South Bay Shawl", mutta kumpikin nimi ja mielikuva olivat tällä kertaa kaukana siitä todellisuudesta, jossa olin tämän kässätyön kanssa.

Kaikki alkoi tosiaan jo aikaisin keväällä mukavan tuntuisesta langasta ja haaveesta saada jotain lämmikettä hartioille, kun sitä istuskellaan kesällä helteisen päivän jälkeen terassilla. Lanka on Hjertegarn:n Woolcott, joka on puoleksi villaa ja puoleksi puuvillaa. Se oli kaupassa niin mukavan tuntuista ja vielä konepestävääkin, joten en missään nimessä halunnut jättää sitä kauppaan.

Huiville löytyi kiinnostava ohje ja piirros surffaamalla ankarasti. Sitten tartuttiin vyötteen ehdottamaan nelosen koukkuun, joka oli tuntunut niin sopivalta edellisessä työssä (ks. virkattu päiväpeitto). Värkkäsin ja värkkäsin ja kohta oli 100 grammaa lankaa virkattu huivin aluksi. Mutta joku tuntui väärältä. Lanka ei luistanut koukulla sujuvasti, ja lopputulos ei ollut toivomani kaltainen. Sitten alkoi hillitön kokeiluvaihe, jossa vaihtelin koukkuja eri paksuisiksi. Kohta mulla oli 4,5 mm:n koukulla tehty samankokoinen huivin poikanen. Ei se tuntunut vieläkään oikealta. Ostin paremman, muissa töissä hyväksi havaitsemani vitosen koukun, mutta tilanne ei korjaantunut ollenkaan, vaan muuttui huonommaksi, jos mahdollista. Olin jo kyllästynyt koko työhön ja laittanut sen kokonaan syrjään, kun yksi yö vaan päätin, että teen sen vitosen koukulla, oli miten oli. Ostin halvan samankokoisen koukun, ja sillä sitten nitkutettiin puoli kiloa lankaa loppuun saakka. Nelosen koukulla lopputulos oli siistimpi, mutta liian tiivis. Vitosen koukulla osa säikeistä irtosi ilkeästi, mutta aikaansaannos oli sopivan letkeä olematta lötkö.

Työssä oli kuitenkin edelleen hankaluuksia. Välillä kipeät kädet estivät tekemisen, välillä kätköily tuli esteeksi kässätöihin. Helteitä ei kuulunut, joten mitään kiirettä ei tuntunut senkään puolesta olevan. Vähitellen työ kuitenkin valmistui. Viimeinen este on kuitenkin pingotus, jota työ odottaa edelleen. Mutta ehkä jonain päivänä tämän saa siirrettyä valmistuneisiin töihin ja esiteltyä tämän kunnolla, kun viimeistely on tehty.

Kesällä uumoilin, että tehdään työ sitten loppuun, kun ne helteet tulevat. Aina kun tuli mieleen, että pitäisikö se hartiahuivi viimeistellä, niin ulkona satoi vaakasuoraan ja asteita oli noin viisitoista. Eipä tullut senkään puolesta kiirettä. Odottelusta tuleekin siis odotettua pidempi, kun mennee ensi kesään ennen kuin työtä voi käyttää siinä tarkoituksessa, johon sen alunperin aloitin.

I wanted to make a shawl for the summer and sit under in in the evenings once the hot days are over. Well the hot days never came and the shawl is still unfinished. I managed to crochet half a kilo of half wollen half cotton yard in "Mother of the bride" aka "South Bay Shawl". I liked the pattern, but had a lot of problems finding a hook, which would allow smooth crocheting.