Alle puolessa vuodessa tämä uusi pikkublogi on saanut yli tuhat klikkausta. Se on enemmän kuin mitä osasin ikinä kuvitella. Jonkun mielestä se ei ole paljon, mutta minun mielestä on. Olen itse saanut niin paljon vinkkejä ja inspiraatiota muiden blogeista, että jos vaan voin tarjota siitä ihan pienen, pienen murusen jollekulle takaisin, niin olisin siitä tosi otettu. Kiitokset lukijoille!
In less than six months there have been more than one thousand page loads in this pretty little blog. Some people say that it is not a lot, but I claim that yes, it is. I thank my readers for this honor.
tiistai 28. huhtikuuta 2015
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Jos haluat helpottaa seuraamista...
Blogien seuraaminen suosikkilistan avulla on työlästä, kun pitää klikkailla linkkejä yksi kerrallaan ja tarkistaa, onko blogi päivittynyt uudella postauksella. Blogilista.fi on ollut mainio työkalu suosikkiblogien seuraamiseen, kun se on automaattisesti listannut ne blogit, jotka ovat päivittyneet, mutta joiden päivityksiä ei ole vielä ehtinyt lukea. On se ollut myöskin tympeä työkalu, kun siinä on niin paljon mm. animoituja mainoksia, mutta jollakin palvelu täytyy kai maksaakin. Kesäkuun alusta lähtien tuo palvelu ei ole enää käytössä, joten koitan nyt löytää jotakin muuta tilalle.
Opettelen nyt bloglovin':n käyttöä. Saapa nähdä, miten tuo palvelu toimii käytännössä. Vielä en ole kauhean innostunut tuon tavasta toimia, mutta pistinpä kuitenkin "seuraamisnapin" oman blogin sivulle, jos se auttaisi jotakuta. Toki moniin palveluihin tottuu ajan kanssa. Jos sulla on antaa vinkkiä kätevämmästä työkalusta, niin kuulisinpa siitä mielelläni. Sähköpostiosoitteeni löytyy profiilista, joten pistäpä postia.
edit 25.04.: Peräti vuorokauden käytön jälkeen bloglovin':n salat ovat jo alkaneet aueta. Jos vielä keksisi, miten työkalussa voisi tehdä tarkempia hakuja ja miten voisi selata vain sellaisia blogeja, jotka ovat päivittyneet ihan viime aikoina, niin enpä paljoa muuta blogien seuraamistyökalusta pyytäisikään. Tällä kyllä pärjätään. Olen löytänyt jo monta sellaista blogia, joihin en eksynyt blogilistan kautta.
Starting 1st of June there is no blogilista.fi any more. Have to move to bloglovin' or something similar. Let's see, how it goes. If you think there is a more convenient tool existing for following the marvellous blogs, please send me a message e.g. by e-mail.
Opettelen nyt bloglovin':n käyttöä. Saapa nähdä, miten tuo palvelu toimii käytännössä. Vielä en ole kauhean innostunut tuon tavasta toimia, mutta pistinpä kuitenkin "seuraamisnapin" oman blogin sivulle, jos se auttaisi jotakuta. Toki moniin palveluihin tottuu ajan kanssa. Jos sulla on antaa vinkkiä kätevämmästä työkalusta, niin kuulisinpa siitä mielelläni. Sähköpostiosoitteeni löytyy profiilista, joten pistäpä postia.
edit 25.04.: Peräti vuorokauden käytön jälkeen bloglovin':n salat ovat jo alkaneet aueta. Jos vielä keksisi, miten työkalussa voisi tehdä tarkempia hakuja ja miten voisi selata vain sellaisia blogeja, jotka ovat päivittyneet ihan viime aikoina, niin enpä paljoa muuta blogien seuraamistyökalusta pyytäisikään. Tällä kyllä pärjätään. Olen löytänyt jo monta sellaista blogia, joihin en eksynyt blogilistan kautta.
Starting 1st of June there is no blogilista.fi any more. Have to move to bloglovin' or something similar. Let's see, how it goes. If you think there is a more convenient tool existing for following the marvellous blogs, please send me a message e.g. by e-mail.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
Taklasin Puhdistuksen äänikirjana
Jotenkin olisi mukavampaa raportoida käsitöiden valmistumisesta, mutta aina se ei ole mahdollista. Mulla on edelleen se pitkä päiväpeittoprojekti kesken, mutta nyt uskaltaa jo taas puhua siitä ääneen, koska sen verran lähellä ollaan valmistumista, että jossain seuraavista postauksista tullaan varmaan jo kuulemaan siitäkin. Ikävää, kun kirjaharrastus tuntuu jotenkin sekundääriseltä tuohon käsityöhommaan verrattuna blogatessa, vaikka molemmat harrastukset ovat rakkaita. Kirjoja ei pitäisi ollenkaan vähätellä - varsinkin, kun ollaan erinomaisen teoksen äärellä kuten nyt.
Sofi Oksasen Puhdistus kuuluu jälleen siihen sarjaan teoksia, että kirja on luettava jo sen saamien palkintojen ja ilmiön vuoksi. Olen yrittänyt aloittaa kirjaa ennenkin perinteisesti lukien, mutta vasta nyt sain kirjan kunnolla alkuun, kun keksin, että kirjan voisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös äänikirjana. Kiitos tästä kuuluu käsityöblogisiskoille, joiden sivuilta keksin tämän moniajomahdollisuuden.
Pelkäsin, että äänikirjana kuuntelu veisi kirjasta pois vivahteita tai jotenkin muuttaisi "lukunautintoa". Mutta se olikin yllättävän helppoa ja antoisaa. Toki on aina järjestettävä hetki, jolloin kirjaa voi kuunnella keskittyneesti. Noin tunnin mittaiset levyt ovat aina juuri sopiva rupeama, johon jaksaa keskittyä yhdellä istumalla. Ja mikä parasta, samalla voi tehdä ainakin helppoa käsityötä ilman, että menettää mitään kirjasta. Ja samalla tulee tehtyä silmukka poikineen. Kätevää.
Tiesin, että kirja kertoo Viron vapautumisesta ja naisten asemasta. Osasin odottaa, että se on raaka ja sisältää väkivaltaa, mutta silti hätkähtelin kuvausten julmuutta ja aiheella mälläämistä. Mutta varmasti juuri ne pystyivät luomaan sen lähtemättömän jäljen, jonka kirja jättää. En ole koskaan ollut väkivaltaromaanien ystävä. Silti tämä aspekti ei kaikesta huolimatta jäänyt päällimmäisenä mieleen kirjasta. Se kertoo niin paljon muustakin.
Kirjan kerroksellisuus on sen parasta antia. Se liikkui ajasta toiseen sujuvasti ja aina siirtymässä jäi kutittelemaan, että mitenhän tarina jatkuu siinä toisessa ajassa. Se piti osaltaan mielenkiintoa yllä. Tykkäsin myös Oksasen tavasta kuvata asioita ja varsinkin hetkiä, jotka tapahtuivat enemmänkin henkilöiden muistoissa tai ajatuksissa. Kirja alkaa hetkestä, jolloin kirjan päähenkilö Aliide Truu yrittää tappaa kärpästä lätkällään. Heti tiesin, että tulen pitämään kirjasta, kun tuollaisen sinänsä merkityksettömän hetken kuvaus imaisi niin mukaansa. Kirja piti kyllä otteessaan ihan loppuun asti. On aina kummallista, kun näin vaikeista asioista lukeminen on kuitenkin loppujen lopuksi nautinto. Siihen liittyy jotain sellaista maagista, mitä ei osaa selittää.
I had tried to read the novel Purge (in Finnish: Puhdistus) by Sofi Oksanen in the traditional way as a book, but for some reason I did not succeed. But when I changed the paper version to the audiobook I started getting results. This novel was really an Experience with capital E. It was rough and full of violence but also beautiful in its own strange way.
Sofi Oksasen Puhdistus kuuluu jälleen siihen sarjaan teoksia, että kirja on luettava jo sen saamien palkintojen ja ilmiön vuoksi. Olen yrittänyt aloittaa kirjaa ennenkin perinteisesti lukien, mutta vasta nyt sain kirjan kunnolla alkuun, kun keksin, että kirjan voisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös äänikirjana. Kiitos tästä kuuluu käsityöblogisiskoille, joiden sivuilta keksin tämän moniajomahdollisuuden.
Pelkäsin, että äänikirjana kuuntelu veisi kirjasta pois vivahteita tai jotenkin muuttaisi "lukunautintoa". Mutta se olikin yllättävän helppoa ja antoisaa. Toki on aina järjestettävä hetki, jolloin kirjaa voi kuunnella keskittyneesti. Noin tunnin mittaiset levyt ovat aina juuri sopiva rupeama, johon jaksaa keskittyä yhdellä istumalla. Ja mikä parasta, samalla voi tehdä ainakin helppoa käsityötä ilman, että menettää mitään kirjasta. Ja samalla tulee tehtyä silmukka poikineen. Kätevää.
Tiesin, että kirja kertoo Viron vapautumisesta ja naisten asemasta. Osasin odottaa, että se on raaka ja sisältää väkivaltaa, mutta silti hätkähtelin kuvausten julmuutta ja aiheella mälläämistä. Mutta varmasti juuri ne pystyivät luomaan sen lähtemättömän jäljen, jonka kirja jättää. En ole koskaan ollut väkivaltaromaanien ystävä. Silti tämä aspekti ei kaikesta huolimatta jäänyt päällimmäisenä mieleen kirjasta. Se kertoo niin paljon muustakin.
Kirjan kerroksellisuus on sen parasta antia. Se liikkui ajasta toiseen sujuvasti ja aina siirtymässä jäi kutittelemaan, että mitenhän tarina jatkuu siinä toisessa ajassa. Se piti osaltaan mielenkiintoa yllä. Tykkäsin myös Oksasen tavasta kuvata asioita ja varsinkin hetkiä, jotka tapahtuivat enemmänkin henkilöiden muistoissa tai ajatuksissa. Kirja alkaa hetkestä, jolloin kirjan päähenkilö Aliide Truu yrittää tappaa kärpästä lätkällään. Heti tiesin, että tulen pitämään kirjasta, kun tuollaisen sinänsä merkityksettömän hetken kuvaus imaisi niin mukaansa. Kirja piti kyllä otteessaan ihan loppuun asti. On aina kummallista, kun näin vaikeista asioista lukeminen on kuitenkin loppujen lopuksi nautinto. Siihen liittyy jotain sellaista maagista, mitä ei osaa selittää.
I had tried to read the novel Purge (in Finnish: Puhdistus) by Sofi Oksanen in the traditional way as a book, but for some reason I did not succeed. But when I changed the paper version to the audiobook I started getting results. This novel was really an Experience with capital E. It was rough and full of violence but also beautiful in its own strange way.
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Kyllä minä niin mieleni pahoitin....
Tämä ei ole ihanan sään vuoksi oikein sopiva aihe tälle päivälle, mutta kun kerran ulkotöitä on jo tehty kunnon sallima määrä, niin täytyy siirtyä näihin sisätöihin ja jatkaa päivän hyvää saldoa blogin parissa.
Jotkut ilmiöt ovat vain sellaisia, että niihin on pakko perehtyä itsekin. Jotkut eivät edes aluksi oikein kiinnosta, mutta kun ne niiden suosio vaan kasvaa ja kasvaa, niin paine tutustua asiaan lisääntyy. Tällaiseksi muodostui Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta kertova kirjasarja, johon kuuluvat:
Mielensäpahoittaja
Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja
Tykkäsin ekasta kirjasta, jossa oli sopivasti Havukka-ahon ajattelijaa, suomalaista umpimielisyyttä ja sukupolvien välistä kuilua, jotka ovat kaikki omalla tavallaan hellyttäviä ilmiöitä. Odotusarvo kahden muun kirjan osalta nousi ensimmäisen luettuani, mutta erityisesti Ruskeakastike ei oikein avautunut mulle. Se tarkasteli ruokamieltymyksiä ja sukupuolien erilaisia rooleja ruuanlaitossa. Aiheet ovat turhankin tuttuja, mutta ehkäpä juuri siksi kirja ei ollut kiinnostava, koska se tarjosi minusta liian tunkevasti sitä yhtä ja samaa ilmiötä eikä sitten oikeastaan mitään muuta. Kolmannelta kirjalta en sitten paljoa odottanutkaan, mutta sepä yllätti taas positiivisesti, vaikka ei yltänyt ensimmäisen tasolle.
Samaan syssyyn tuli sitten sattumoisin katsottua Mielensäpahoittaja-elokuvakin, johon oli sopivasti sotkettu osioita kaikista kirjoista. Se oli kiitos hyvien näyttelijäsuoritusten oikein mukava katsomiskokemus. Tosin nytkin kirja päihittää minkä tahansa leffan mennen tullen, vaikka leffa onkin ollut vuoden 2014 katsotuin elokuva.
Kyllähän tästä ilmiöstä ymmärtää (ainakin osin), miksi tästä on kohistu muutama vuosi. Oikein mukavaa viihdettä tämä on ja lisäksi siinä on kiinnostava tvisti. Jos tuntee oikukkaita vanhoja miehiä, niin sitten nämä teokset sattuvat oikein kohdilleen.
Finally I made myself to read the "Mielensäpahoittaja"-series by Tuomas Kyrö. I also got the chance to see the movie based on the series. It has been introduced with the name "The Grump" refering to the cranky old man, which is the main character in the series and the movie. Nice entertainment and very amusing especially if you happen to know any cranky old men in the real life.
Jotkut ilmiöt ovat vain sellaisia, että niihin on pakko perehtyä itsekin. Jotkut eivät edes aluksi oikein kiinnosta, mutta kun ne niiden suosio vaan kasvaa ja kasvaa, niin paine tutustua asiaan lisääntyy. Tällaiseksi muodostui Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta kertova kirjasarja, johon kuuluvat:
Mielensäpahoittaja
Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja
Tykkäsin ekasta kirjasta, jossa oli sopivasti Havukka-ahon ajattelijaa, suomalaista umpimielisyyttä ja sukupolvien välistä kuilua, jotka ovat kaikki omalla tavallaan hellyttäviä ilmiöitä. Odotusarvo kahden muun kirjan osalta nousi ensimmäisen luettuani, mutta erityisesti Ruskeakastike ei oikein avautunut mulle. Se tarkasteli ruokamieltymyksiä ja sukupuolien erilaisia rooleja ruuanlaitossa. Aiheet ovat turhankin tuttuja, mutta ehkäpä juuri siksi kirja ei ollut kiinnostava, koska se tarjosi minusta liian tunkevasti sitä yhtä ja samaa ilmiötä eikä sitten oikeastaan mitään muuta. Kolmannelta kirjalta en sitten paljoa odottanutkaan, mutta sepä yllätti taas positiivisesti, vaikka ei yltänyt ensimmäisen tasolle.
Samaan syssyyn tuli sitten sattumoisin katsottua Mielensäpahoittaja-elokuvakin, johon oli sopivasti sotkettu osioita kaikista kirjoista. Se oli kiitos hyvien näyttelijäsuoritusten oikein mukava katsomiskokemus. Tosin nytkin kirja päihittää minkä tahansa leffan mennen tullen, vaikka leffa onkin ollut vuoden 2014 katsotuin elokuva.
Kyllähän tästä ilmiöstä ymmärtää (ainakin osin), miksi tästä on kohistu muutama vuosi. Oikein mukavaa viihdettä tämä on ja lisäksi siinä on kiinnostava tvisti. Jos tuntee oikukkaita vanhoja miehiä, niin sitten nämä teokset sattuvat oikein kohdilleen.
Finally I made myself to read the "Mielensäpahoittaja"-series by Tuomas Kyrö. I also got the chance to see the movie based on the series. It has been introduced with the name "The Grump" refering to the cranky old man, which is the main character in the series and the movie. Nice entertainment and very amusing especially if you happen to know any cranky old men in the real life.
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Askartelua, paskartelua
Tämä käsityöharrastus on ihan hirrrveän tarrrttuva tauti ja se leviää mitä kummallisimmissa muodoissa. En olisi ikimaailmassa uskonut, että meikäläinen, joka on aina inhonnut askartelua, tarttuu moiseen puuhaan. Mutta nyt on joku askartelubakteeri tarttunut, kun on katsellut blogeja ja selaillut facebookin käsityöaiheisia ryhmiä. Niistä sekoaa pää ja näköjään vähän kädetkin. Olisikohan tähän jotain hoitoa saatavissa.
Ensimmäinen oire oli, kun löysin itseni lankakaupasta etsimästä jotain halpaa lankaa. Matkaan tarttui varmaan halvin mahdollinen lanka, Emilie baby garn (50% akryyliä ja 50% polyesteriä; värit 121 vaal.pun. ja 157 kelt.). Kassalla tunnustin ujosti, että ihan vain askartelulankaa tässä ostelen. Yritin sanoa, että en minä muuten tämmöistä muovista lankaa ostaisi. Ihan hävetti itseänikin. Mitään aavistusta ei vielä ollut, mitä näistä keltaisesta ja vaaleanpunaisesta langasta (siis ihan oikeasti pinkkiä, yök) tulisi.
Toisessa kaupassa tuli mukaani Eri Keeperiä (D3-tasoista, joka kestää hieman enemmän kosteutta kuin tavallinen) ja kaksi (siis oikeasti useampi kuin yksi) pakettia helmiä. Helmien kanniskelu kaupassa osoittautuikin katastrofiksi, kun toisen helmipaketin sanka irtosi liitoksistaan ja koko rasia putosi lattialle räjäyttäen sisältönsä pitkin kaupan hyllyväliä ja hyllyjen alusia. Sen verran isosti taisi päästä melkein kirosana tai vastaava, että hetken päästä paikalle ilmestyi oikeasti hyvin sydämellisen oloinen myyjä, joka auttoi minua keräilemään helmet ja muutaman sormiin tarttuneen villakoiran takaisin astiaan. Taas hävetti, että minäkö muka askarteluostoksilla. Ei kun muuten vaan levittelen nämä sisällöt tänne testatakseni, auttaako kukaan niiden poiminnassa. Hyvin toimi. Sain mukavaa palvelua.
Kotona tartuin lankaan ja kolmosen koukkuun, ja ensimmäisenä langasta putkahti esille munan muotoinen rätti. Venyttelin sen jo aiemmin syödyn Angry birds munan kotelon päälle. Mainittakoon muuten se, että Angry birds munassa ei ollut lainkaan suklaata, vaan vain muutama aivan jauholle maistuva kammottava karkkia muistuttava nökäre. Myös ns. lelu oli aivan surkea. Hökötys oli tehty Kiinassa ja toi mieleen kyseisessä maassa koetun savusumun. Karkki maistui aivan samalta kuin se Kiinassa koettu saaste. Mutta munan muovinen kuori kelpaa komeasti liimatärkkäyksen tueksi. Silti en ostaisi ainuttakaan tällaista munaa lisää ja harmittaa, että ostin nämäkin. Mutta tämä oli siis sivujuonne munien teossa. Lakkasin virkatun rätin Eri Keeper-vesi seoksella ja odotin vuorokauden: kas sieltähän tuli etäisesti netissä näkemäni munan mallinen otus, jonka sisään voisi laittaa tipun tai munan tai jotain.
Virkkailu näiden halpojen lankojen kanssa jatkui. Olivat muuten hirveitä virkata, kun säikeet erosivat toisistaan jatkuvasti. Onneksi ei harmittanut, kun kyse oli vain hetkellisestä mielenhäiriöstä ja koeluontoisesta askartelusta. Koukulta ja liimapurkista putkahti vielä suklaamuna-astia ja toinenkin. Jo kerran pudonneet helmet putosivat uudelleen mm. koivunoksien joukkoon. Taisi oksien joukossa olla muutama pajukin, mutta kissoja niissä ei näkynyt. Sisällä taidetaan saada niihin lehdet eikä kissoja, mutta näyttäähän tuo mukavalta tuo vihreä silti. Tässäpä sitten pääsiäisaskartelu-paskartelutuloksia:
Taisivat nämä kaikki olla jotain sijaistoimintoja sille, että tulisi tehtyä noita kolmea muuta keskeneräistä työtä. Keskeneräisiä töitähän saa olla kulloinkin vain kaksi. Nyt niitä oli aika monta. Ja koskaanhan en askartele. Jälleen kerran: koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Mihin ihmeeseen tämä harrastus minua oikein kuljettaa. Seuraavaksi varmaan teen niitä kaikkien väkästelemiä tiskirättejä, joita en ymmärrä ollenkaan. Minusta tiskirätin pitää olla mikrokuitua, kun se puhdistaa niin hyvin ja kestää tosi kovista pesuista huolimatta ikuisuuden. Miksi ihmeessä siis ostaisin jotain viskoosilankaa, jonka teossa käytetään tiettävästi vahvoja kemikaaleja ja tekisin siitä rätin. En ymmärrä. Mutta viikko sitten en ymmärtänyt näiden pääsiäisaskartelujenkaan päälle. Nyt ei ole ihan lääkitykset kohdallaan, mutta ehkä ne saataisiin takaisin kohdilleen niin, että jäljelle jäisivät vain "normaalit" diagnoosti: neuloosi ja virkkuuporoosi. Kaikki tämä muu on ihan ylimääräistä. Vai mitä.
Ensimmäinen oire oli, kun löysin itseni lankakaupasta etsimästä jotain halpaa lankaa. Matkaan tarttui varmaan halvin mahdollinen lanka, Emilie baby garn (50% akryyliä ja 50% polyesteriä; värit 121 vaal.pun. ja 157 kelt.). Kassalla tunnustin ujosti, että ihan vain askartelulankaa tässä ostelen. Yritin sanoa, että en minä muuten tämmöistä muovista lankaa ostaisi. Ihan hävetti itseänikin. Mitään aavistusta ei vielä ollut, mitä näistä keltaisesta ja vaaleanpunaisesta langasta (siis ihan oikeasti pinkkiä, yök) tulisi.
Toisessa kaupassa tuli mukaani Eri Keeperiä (D3-tasoista, joka kestää hieman enemmän kosteutta kuin tavallinen) ja kaksi (siis oikeasti useampi kuin yksi) pakettia helmiä. Helmien kanniskelu kaupassa osoittautuikin katastrofiksi, kun toisen helmipaketin sanka irtosi liitoksistaan ja koko rasia putosi lattialle räjäyttäen sisältönsä pitkin kaupan hyllyväliä ja hyllyjen alusia. Sen verran isosti taisi päästä melkein kirosana tai vastaava, että hetken päästä paikalle ilmestyi oikeasti hyvin sydämellisen oloinen myyjä, joka auttoi minua keräilemään helmet ja muutaman sormiin tarttuneen villakoiran takaisin astiaan. Taas hävetti, että minäkö muka askarteluostoksilla. Ei kun muuten vaan levittelen nämä sisällöt tänne testatakseni, auttaako kukaan niiden poiminnassa. Hyvin toimi. Sain mukavaa palvelua.
Kotona tartuin lankaan ja kolmosen koukkuun, ja ensimmäisenä langasta putkahti esille munan muotoinen rätti. Venyttelin sen jo aiemmin syödyn Angry birds munan kotelon päälle. Mainittakoon muuten se, että Angry birds munassa ei ollut lainkaan suklaata, vaan vain muutama aivan jauholle maistuva kammottava karkkia muistuttava nökäre. Myös ns. lelu oli aivan surkea. Hökötys oli tehty Kiinassa ja toi mieleen kyseisessä maassa koetun savusumun. Karkki maistui aivan samalta kuin se Kiinassa koettu saaste. Mutta munan muovinen kuori kelpaa komeasti liimatärkkäyksen tueksi. Silti en ostaisi ainuttakaan tällaista munaa lisää ja harmittaa, että ostin nämäkin. Mutta tämä oli siis sivujuonne munien teossa. Lakkasin virkatun rätin Eri Keeper-vesi seoksella ja odotin vuorokauden: kas sieltähän tuli etäisesti netissä näkemäni munan mallinen otus, jonka sisään voisi laittaa tipun tai munan tai jotain.
Virkkailu näiden halpojen lankojen kanssa jatkui. Olivat muuten hirveitä virkata, kun säikeet erosivat toisistaan jatkuvasti. Onneksi ei harmittanut, kun kyse oli vain hetkellisestä mielenhäiriöstä ja koeluontoisesta askartelusta. Koukulta ja liimapurkista putkahti vielä suklaamuna-astia ja toinenkin. Jo kerran pudonneet helmet putosivat uudelleen mm. koivunoksien joukkoon. Taisi oksien joukossa olla muutama pajukin, mutta kissoja niissä ei näkynyt. Sisällä taidetaan saada niihin lehdet eikä kissoja, mutta näyttäähän tuo mukavalta tuo vihreä silti. Tässäpä sitten pääsiäisaskartelu-paskartelutuloksia:
 |
| Virkatut munakorit |
 |
| Virkatut muna-munat seinällä ja puiset helmet oksissa |
Taisivat nämä kaikki olla jotain sijaistoimintoja sille, että tulisi tehtyä noita kolmea muuta keskeneräistä työtä. Keskeneräisiä töitähän saa olla kulloinkin vain kaksi. Nyt niitä oli aika monta. Ja koskaanhan en askartele. Jälleen kerran: koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Mihin ihmeeseen tämä harrastus minua oikein kuljettaa. Seuraavaksi varmaan teen niitä kaikkien väkästelemiä tiskirättejä, joita en ymmärrä ollenkaan. Minusta tiskirätin pitää olla mikrokuitua, kun se puhdistaa niin hyvin ja kestää tosi kovista pesuista huolimatta ikuisuuden. Miksi ihmeessä siis ostaisin jotain viskoosilankaa, jonka teossa käytetään tiettävästi vahvoja kemikaaleja ja tekisin siitä rätin. En ymmärrä. Mutta viikko sitten en ymmärtänyt näiden pääsiäisaskartelujenkaan päälle. Nyt ei ole ihan lääkitykset kohdallaan, mutta ehkä ne saataisiin takaisin kohdilleen niin, että jäljelle jäisivät vain "normaalit" diagnoosti: neuloosi ja virkkuuporoosi. Kaikki tämä muu on ihan ylimääräistä. Vai mitä.
 |
| Pääsiäiskoristeita Lanka: Emilie baby garn Koukku: 3 Ohjeet: omat ja muiden sovellettuna |
Hyvää pääsiäistä!
And a very happy easter to you, too! One could never believe, that this person would start making hobby crafts, but I did. I made two egg-shaped units for easter eggs and two basket shaped units for what else than easter eggs, too. Then I decorated some birch branches with wooden beads. Maximum performance with my skills, I would say. I hope to get the medication right so that I would not need to make this kind of efforts in the future.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)