Jotenkin olisi mukavampaa raportoida käsitöiden valmistumisesta, mutta aina se ei ole mahdollista. Mulla on edelleen se pitkä päiväpeittoprojekti kesken, mutta nyt uskaltaa jo taas puhua siitä ääneen, koska sen verran lähellä ollaan valmistumista, että jossain seuraavista postauksista tullaan varmaan jo kuulemaan siitäkin. Ikävää, kun kirjaharrastus tuntuu jotenkin sekundääriseltä tuohon käsityöhommaan verrattuna blogatessa, vaikka molemmat harrastukset ovat rakkaita. Kirjoja ei pitäisi ollenkaan vähätellä - varsinkin, kun ollaan erinomaisen teoksen äärellä kuten nyt.
Sofi Oksasen Puhdistus kuuluu jälleen siihen sarjaan teoksia, että kirja on luettava jo sen saamien palkintojen ja ilmiön vuoksi. Olen yrittänyt aloittaa kirjaa ennenkin perinteisesti lukien, mutta vasta nyt sain kirjan kunnolla alkuun, kun keksin, että kirjan voisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös äänikirjana. Kiitos tästä kuuluu käsityöblogisiskoille, joiden sivuilta keksin tämän moniajomahdollisuuden.
Pelkäsin, että äänikirjana kuuntelu veisi kirjasta pois vivahteita tai jotenkin muuttaisi "lukunautintoa". Mutta se olikin yllättävän helppoa ja antoisaa. Toki on aina järjestettävä hetki, jolloin kirjaa voi kuunnella keskittyneesti. Noin tunnin mittaiset levyt ovat aina juuri sopiva rupeama, johon jaksaa keskittyä yhdellä istumalla. Ja mikä parasta, samalla voi tehdä ainakin helppoa käsityötä ilman, että menettää mitään kirjasta. Ja samalla tulee tehtyä silmukka poikineen. Kätevää.
Tiesin, että kirja kertoo Viron vapautumisesta ja naisten asemasta. Osasin odottaa, että se on raaka ja sisältää väkivaltaa, mutta silti hätkähtelin kuvausten julmuutta ja aiheella mälläämistä. Mutta varmasti juuri ne pystyivät luomaan sen lähtemättömän jäljen, jonka kirja jättää. En ole koskaan ollut väkivaltaromaanien ystävä. Silti tämä aspekti ei kaikesta huolimatta jäänyt päällimmäisenä mieleen kirjasta. Se kertoo niin paljon muustakin.
Kirjan kerroksellisuus on sen parasta antia. Se liikkui ajasta toiseen sujuvasti ja aina siirtymässä jäi kutittelemaan, että mitenhän tarina jatkuu siinä toisessa ajassa. Se piti osaltaan mielenkiintoa yllä. Tykkäsin myös Oksasen tavasta kuvata asioita ja varsinkin hetkiä, jotka tapahtuivat enemmänkin henkilöiden muistoissa tai ajatuksissa. Kirja alkaa hetkestä, jolloin kirjan päähenkilö Aliide Truu yrittää tappaa kärpästä lätkällään. Heti tiesin, että tulen pitämään kirjasta, kun tuollaisen sinänsä merkityksettömän hetken kuvaus imaisi niin mukaansa. Kirja piti kyllä otteessaan ihan loppuun asti. On aina kummallista, kun näin vaikeista asioista lukeminen on kuitenkin loppujen lopuksi nautinto. Siihen liittyy jotain sellaista maagista, mitä ei osaa selittää.
I had tried to read the novel Purge (in Finnish: Puhdistus) by Sofi Oksanen in the traditional way as a book, but for some reason I did not succeed. But when I changed the paper version to the audiobook I started getting results. This novel was really an Experience with capital E. It was rough and full of violence but also beautiful in its own strange way.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluan varmistaa, että yksikään kommentti ei jää minulta lukematta, joten kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
Kiitos kommentista ja kärsivällisyydestä!