Pipo ystävälle

Niin oli luminen talvi, jonka aikana pakkasiakin riitti. Ennen ystävänpäivää tuli mieleen, että nyt on tuhannen taalan paikka tehdä ystävälle pipo lämmikkeeksi, kun kelit ovat mitä ovat. Koukuttaja aka Marika Lepistö oli sopivasti julkaissut uuden pipo-ohjeen, joka vaikutti niin kivalta, että se piti ottaa hetimmiten puikoille.

Langaksi valikoitui Arwetta, josta oli vähän aiemmin leiponut itselleni hartiahuivin. Lankaa oli juuri sopivasti jäljellä, että pääsi kokeilemaan, millainen pipo siitä tulisi. Hartiahuivi on ainakin ihanan pehmeä lötjäke, johon tekee mieli kietoutua palelun yllättäessä. Ainakaan minua lanka ei ole kutittanut yhtään, joten toivottavasti se sopii myös pipon saajalle.

Marikan pipo-ohje on kiva, koska siitä löytyy eri kokoja ja siitä voi tehdä joko naisellisemman version pitsillä tai miehisemmän version vähemmällä pitsillä. Koska en ollut aivan varma, minkä kokoinen piposta tulee kyseisellä langalla ja puikoilla, otin varman päälle ja jätin reiät vähän vähemmälle. Vieläkin pienemmillä puikoilla olisin voinut tikuttaa, niin olisi saanut vieläkin tiiviimmän version.

Faktat: Ystävänpäiväpipo, Lanka: Arwetta (955), Menekki: 42g, Puikot: 3,0, ja 3,5 mm, Ohje: Pakkasyö (Marika Lepistö), Tehty: 29.01-12.02.2019, KAL: MariKAL

There is always a good reason to knit for a friend. This time these were my excuses: upcoming Valentine's day, leftovers from a shawl project, a new pattern from Marika Lepistö and a knit-along orgzanized by the designer. What more do you need to make a beautiful and practical gift for a friend.  

Toinen Lumiruusu

Olin jo puolitoista vuotta sitten tehnyt yhden Lumiruusu-huivin Ulla-neulelehdestä (01/08). Tykkäsin huivin yksinkertaisesta mallista, mutta käyttämäni lanka oli niin karkeaa, ettei huivia ole tullut käytettyä kertaakaan. Ulkonäöltään huivista kyllä tuli jo ensimmäisellä kerralla oikein mieluisa, mutta minkäs teet, kun iho ei kestä sukkalangoista tehtäviä huiveja.

Toisella yrittämällä tein huivin Wetterhoff Silvia-langasta, jonka värisävyyn 918 ihastuin ikihyviksi Suomen Kädentaidot-messuilla viime vuoden marraskuussa. Punaisessa värissä on sen verran ripaus oranssia, että väri ei ole sellainen tavallinen joulun punainen, vaan jotain paljon ihanampaa. Langassa on myös ihana kiilto, jota ei kuitenkaan ole liikaa.

Lanka tuntuu käsiin ihanalta, ja sitä oli ihana neuloa. Monet silkkivilla-yhdistelmät sähköistyvät helposti, mutta tässä langassa tuo ikävä ominaisuus oli lähes olematonta. Ohut cobweb-vahvuinen lanka tuntui sormissa ensin oudolta, kunnes opettelin uuden tavan pitää lankaa vasemmassa kädessä. Olen sittemmin käyttänyt tuota uutta tapaa myös muiden lankojen kanssa. Saan sillä tavalla pidettyä langan paremmin tasaisella kireydelläkin. Oppia ikä kaikki.

Tein tälläkin kertaa huivin alkuosaan samat modaukset kuin aiemmin. Tein lisäyskerrokset tiheämmin, jotta huivista tulisi enemmän pyöreän muotoinen ihan puolipyöreän sijaan. Käytin huivissa aluksi 3,0mm puikkoja, joita kasvatin aina 4,00mm kokoon asti. Minun kireä käsialani voisi kyllä vaatia vieläkin isomman puikon jopa ohueeseen pitsilankaan. Huiville tuli vahvan blokkauksen jälkeen kokoa n. 145x75 senttiä, joten minulle olisi kyllä kelvannut vielä isompikin huivi.

Tämäkin huivi tuli tehtyä Tour de Shawl -yhteisneulontaan. KAL kesti maaliskuun loppuun, joten se on tältä erää ohi. Mutta jo kaksi touria selvittäneenä (ensin puoli vuotta paitoja, sitten kuusi kuukautta huiveja) sanon vaan, että "Ou jee!".

Faktat: Lumiruusu II, Lanka: Wetterhoff Silvia, Menekki: 85g, Puikot: 3,5, 3,75 ja 4,00mm (Zing), Ohje: Lumiruusu (Altocumulus), Tehty: 01.-29.01.2019

This is my second Lumiruusu-shawl. My 1st shawl was made of sock yarn, which was not the best choice, as it irritated my skin. But this time I did not take any chances. I acquired some Silvia silk-wool-yarn from Wetterhoff. It was just perfect for this project. The colour is such a beautiful red without a reference to Christmas.  Still I could have liked a little bit bigger shawl, which means that I could use even bigger needles for lace yarn. 

Muistellaanpa vuotta 2018 (4/4)

Otetaanpa vielä yksi pyrähdys viime vuoden muistelussa koosteen muodossa. Tähän viimeiseen koosteeseen jäi satsi enemmän sisustuspuolelle kuuluvia tuotteita. Kun joulu alkoi lähestyä, kaivoin esiin virkkuukoukun. Minulta oli jo hyvissä ajoin pyydetty lahjaksi lehtikori, mutta arvatkaapa vaan, jäikö sen teko viime tinkaan. No, jäi! Odotellessani tietyn värisen ontelokuteen kuivumista koria varten, tuli odotellessa aloitettua myös piirakkavuuan alunen, joka valmistuikin nopeasti. Kori tuli lopulta tehtyä vasta jouluaaton aattona, mutta siinä oli se hyvä puoli, että veljeni auttoi omalta osaltaan tekemään korista tosi tukevan, kun hän muotoili rautalangasta siihen kehyksen. Lahjaksi menivät nämä molemmat ontelokudeviritykset.

Sisustuspuolelle tuli tehtyä myös pari neulottua tuotetta. Koiralle tuli nimittäin neulottua peitto hutilankaostoksesta. Lanka oli alunperin ostettu netistä paitakisaan, mutta livenä sekä lanka että väri osoittautuivat sellaisiksi, että paitaa siitä ei olisi tullut. Lisäksi vuoden mittaan oli tullut tehtyä sydämellä yksi tilkkupeiton palakin.

This is the last set of the 2018 projects. This time it is time to present some items for the household. The crocheted items were Xmas presents. Earlier in the year I made a blanket for the dog and a heartful piece for another blanket.

Odotusta ilmassa

Viime viikolla koin yhtäkkisen kauhun tunteen, kun tajusin, että minulla ei ole kässämessuille mitään sopivaa päällepantavaa eikä puikoiltakaan ole tulossa mitään sellaista, mitä haluaisin esitellä. Yhtäkkiä koko syksy oli valahtanut kalenterista, joten kässämessuviikonloppu pääsi yllättämään. Mutta menossa ollaan tietenkin! Mutta nyt on tukka värjätty ja hiukset palmikoitu, joten nyt ollaan paremmin tikissä vuoden isoimpaan kässäjuhlaan.

Monet perinteiset kässämessuvalmistelut ovat kuitenkin vielä tekemättä: messukartta on vielä värittämättä ja kohteet valitsematta. Mutta näillä mennään! Suunnitelmissa on osallistua messuille perjantaina ja sunnuntaina, jolloin messuille on hieman edullisemmat lippuhinnat. Viime vuoden lauantaista jäi mieleen järkyttävä ruuhka, jonka yritän näin välttää, vaikka tiedän, että messut ovat vilkkaat jokaisena päivänä. Messujärjestäjä on luvannut parannuksia kävijöille. Saapa nähdä, miten järjestelyt onnistuvat tällä kertaa ja lyödäänkö taas uusi kävijäennätys näillä Euroopan mittakaavassakin suurilla messuilla.

Onneksi tämän pimeän vuodenajan katkaisee ensin messut ja sitten joulu. Joulunalusaikana puikoilla on usein sellaista, mitä ei viitsi vielä esitellä, joten sen puoleenkin on blogissa vähän hiljaisempaa. Mutta koiralle valmistuneen peiton voi sentään esitellä, vaikka peiton historia on vähän ikävä. Peitto sai nimittäin alkunsa hutiksi osoittautuneesta nettilankaostoksesta. Netissä kun ei pääse hypistelemään lankaa eikä tutustumaan sen todelliseen väriin ja tuntumaan. Messut ovat siinä mielessä erinomainen tilaisuus tutustua materiaaleihin, kun ne pääsee näkemään livenä. Tämän vuoksi suosin aina kivijalkakauppoja ja messuja, kun teen kässähankintoja.

Mutta minulla eivät langat jää varastoon makaamaan. Keksin, että ei olisi pahitteeksi, että koira saa autoon villaisen alusen, joten tuumasta toimeen. Aloitin summassa riittävästi silmukoita ja mietin kuviota. Päätin tehdä peittoon ruutuja erilaisilla pintaneuleilla. Tarkoituksena oli upottaa kokonainen kilo lankaa peittoon, mutta ihan siihen ei kärsivällisyys riittänyt. Väännettyäni peittoa yli 700 grammaa oli mitta täynnä ja peitto riittävän kokoinen. Oikein hyvä viltti siitä tuli koiralle.


It is almost time for the highlight of the year. The Finnish Craft and Design fair takes place this coming weekend in my home town (Tampere, Finland). I am so excited about this event, which I am going to attend on Friday and Sunday. There is so much to see that one day is simply not enough for this event.

It is very unfortunate that the web stores cannot offer real samples of yarns. The colors are difficult to photograph. It is also impossible to convey, how the yarn feels against your skin. That is why it is difficult to shop yarn via web, but I do it every now and then with the risk. Buying brown Novita Isoveli for a pullover was a bad idea. But soon I discovered that our dog would benefit from having a woolen piece in his car cage. I chose some textured patterns for the blanket. After 700 grams I felt I had had my share of this project, and it was time to move to a new one. But the blanket is really useful piece for our dog.

Nyt on asusteiden aika

On se vaan ihanaa, kun kuuma kesä on kääntynyt syksyyn. Tänä vuonna olen nauttinut syksyn viileistä keleistä paljon normaalia enemmän. Nyt saa taas käyttää pipoja, huiveja ja kämmekkäitä. Vielä ihanampaa on, kun saa käyttää uusia asusteita, joita onkin nyt putoillut puikoilta tiiviiseen tahtiin.

Maailman tuuliin

Lanka: Yarngrimoire Super Sock

Menekki: 74 g

Puikot: 4,0 mm pyöreä ja cubics, 3,75 mm

Ohje: 72 Degrees North

Tehty: 30.07.-10.08.2018

Asusteista ensimmäisenä valmistui huppu, joka toimii sekä pipona että kaulurina. Kun lankana oli iki-ihana Yarngrimoiren värjäämä lanka, niin neulominen oli tosi mieluisaa. Vähän väliä piti jäädä ihastelemaan pintaa. Vähän arastelin pitsineuleen käyttöä kirjavan langan kanssa, mutta päätin ottaa riskin ja kokeilla, tuleeko siitä ihan mahdotonta. Mutta ei tullut. Tykkään. Nyt olen valmis kaikkiin maailman tuuliin.

My? Exeter

Lanka: Gjestal Maija

Menekki: 67 g

Puikot: 3,75 mm
Ohje: Exeter

Tehty: 30.08.-11.09.2018

Sitten piti tehdä pari nopeaa pikkuneuletta, jotka olivat lähinnä mallien testausta. Tällä kertaa lopputulos ei valitettavasti ollut kaksinen, koska en kauheasti ihastunut kumpaankaan malliin. Mutta kyllä näistä ihan käyttövehkeet tuli näistäkin. Toinen malli oli pipo ja toinen kämmekkäät. Malliharmituksen lisäksi tuli vielä tehtyä molemmat asusteet sukkalangasta, joka pistelee harmillisesti käsissä ja päässä, joten ei siitä kannattaisi tehdä tämmöisiä neuleita. Kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen suorituksiin, koska itsellä syntyy niin harvoin asusteita, että tarpeeseen tulevat kuitenkin.

Pikku luotolaiset

Lanka: Gjestal Maija

Menekki: 126 g

Puikot: 3,0 mm

Ohje: Luotolaiskämmekkäät

Tehty: 11.08.-21.08.2018

Finally it is autumn and time to knit and use some accessories. I managed to finish a cowl with hood, beanie and fingerless gloves. The cowl was the most enjoyable knit as the yarn was more than beautiful. It was very special, as it has been dyed by Yarngrimoire. Every now and then I had to stop to just admire the loveliness of the yarn when knitting. Unfortunately the sock yarn for the beanie and gloves is way too scratchy for my skin, but the aim was mainly to test the patterns. Nevertheless, the pieces are wearable and highly needed, but I still have to continue my search for the ultimate beanie and glove patterns. 

Boheemi viitta

Lankavarastoon oli ajautunut oransseja Novitan lankoja. Kun sieltä löytyi aloe veralla kuorrutettua Nallea ja lähes samanväristä Rosea, tuli ajatus yhdistää nämä samaan työhön. Kumpikaan langoista ei yksinään miellyttänyt, mutta yhdessä niistä näytti tulevan oikein mukavaa pintaa. Värikin vain parani, kun kirkkaampi Nalle taitettiin hieman tummemmalla Rosella. Olen niin monta kertaa iloisesti yllättynyt yhdistäessäni kahta rumaa lankaa yhdeksi kauniiksi väriksi. Kuvissa väri näyttää liian kirkkaalta, mutta on luonnossa sopivasti murrettu, mutta silti ihanan lämmin oranssi.

Viitan ohjeen valinta oli helppo, kun siinä yhdistettiin juuri nämä langat keskenään. Muuten en ollut ollenkaan innostunut Novitan ohjeesta, kun huomasin, että vaate olisi pitänyt tehdä erillisistä paloista. Luettuani ohjeen läpi, en keksinyt mitään syytä siihen, miksei työtä voisi tehdä saumattomana, joten menin omalla taktiikalla ja loin kaikki silmukat yhtä aikaa. Vaikka ohjeen saumallisuus oli vastenmielistä, niin vastapainoksi tykkäsin kovasti tavasta, jolla ylävartaloon tehtiin muotoiluja. Olkapäillä oli muotolaskoksia siten, että muoto oli paitsi kiva katsoa myös kiva päällä.

Viitan viimeistely oli pitkä ja monivaiheinen matka. Ensin meni viikkoja, että pääsin nappikauppaan asti. Kun vihdoin pääsin sinne, ostin liian vähän nappeja. Harmitukseltani meni vielä enemmän viikkoja ennen kuin pääsin nappikauppaan uudelleen. Tähän työhön tuntui sopivan erinomaisesti pitkulaiset kiinnittimet, ja ne näyttivätkin hyvältä, kun vihdoin pääsivät nappilistaan asti.

Mutta tämä ei ollut muutenkaan mikään Strömsö-projekti, kun neuletiheyteni ei täsmännyt annettuun. Tai oikeastaan kerrostiheyteni ei täsmännyt, vaikka silmukkatiheyteni oli oikea. Harmikseni en uskaltanut kauheasti lisätä kerrosmäärää, kun pelkäsin, että valmis vaate venähtäisi. Neule kuitenkin piti hyvin kuosinsa kastelussa, joten en saanut pingotettuakaan työhön riittävästi toivottua pituutta. Ratkaisu oli antaa vaate hoikemmalle ihmiselle, jonka päällä viitta näyttää vähintäänkin riittävän pituiselta. Uusi omistaja toivoi vaatteeseen taskuja, joten ne piti vielä tekaista. Taskut toimitettiin erillisinä pitkillä langanpäillä varustettuna, joilla ne voi ommella paikoilleen. Näin vältyin itse ompeluhommilta. Kätevää!

Oranssi viitta

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera Solids ja Novita Rose

Menekki: n. 500 g

Puikot: 8,0 mm

Ohje: Novita Neulottu Viitta

Tehty: tammikuu 2016 - huhtikuu 2018

Työn valmistuminen kesti yli kaksi vuotta, ja kahden podcastaajan ansiosta viitta tuli ylipäätään viimeisteltyä. Valmis työ meni jo päättyneisiin Maikin Kontin UfoKALiin ja Urbaanimaalaisen Novita-KALiin, joita on kiittäminen inspiraatiosta. Pieni potku persuksille on aika ajoin tarpeen.


It took more than two years to finish this cape made of two Novita yarns: Novita Nalle ja Novita Rose Mohair. I owe to two finish podcasters and their knit-alongs that the cape got finished after all. I thought that the pattern could have been seamless, but it was not. But no worries, I made it seamless anyway as there was no reason to have seams. I loved the way the shoulder line was designed. Unfortunately my gauge was a bit off and the garment was not long enough for me. I gave it away to a slimmer person who it fits perfectly. Win-win!

Rasti seinään

Nyt saa laittaa rastin seinään: täältä on valmistunut sukat! Sukkien neulominen on itselle jonkinlainen todistus siitä, että kyllä minä osaan, vaikka ei huvittaisikaan eikä olisi mitään tarvettakaan. Minulle on nimittäin suotu ylipursuava sukkavarasto langoista, jotka eivät edes ahkeralla käytöllä mene miksikään. Mutta täytyyhän joka tytöllä olla vähintään yhdet itse tehdyt kesäpolvarit.

Kun kerran tyttö alkaa tehdä itselle sukkia, niistä on parasta tehdä varmuuden vuoksi Peppi Pitkätossu -henkiset, niin sopivat omistajalleen paremmin kuin jotkut pitsihörhellykset. Drops Fabel:sta löytyi sopivasti Peppi-henkinen lanka, jossa oli niin kesäisen pirteät värit, että nam!

Malli on yhdistelmä varpaista varteen kaavaa ja Drops ilmaisohjetta. Hieman omaa maustetta lisäsin pohkeisiin, joihin tein tarkoituksella joustinneuleeseen sopivat kuviot. Näin nämä lihaksikkaat vartalonosat saavat arvoisensa lämmittimen. Yläreunaan neuloin nauhakujan, jonka sisään upposi leveähkö kuminauha. Niin pysyvät nämä sukkaset kyydissä kovemmassakin vauhdissa.

Ainoa harmituksen paikka on ollut se, että tämä kesä ei säiden puolesta ole mahdollistanut kesäpolvareita, kun on ollut niin kuuma. Sukkakuvauksessakin tuntui ehdottomasti parhaalta nostaa helteen turvottamat jalat taivasta kohti ja toivoa kohtuullisempia säitä jatkossa. Mutta eiköhän nämä sovi oikein hyvin myös syyspolvareiksi.

Kesäpolvarit
Lanka: Drops Fabel Print
Menekki: 137g
Puikot: 2,5 pyöreä (nilkat) ja 3,0 cubics
Ohje: Yhdistelmä omaa ja Drops ilmaisohjetta
Tehty: elokuu 2017 - huhtikuu 2018

Oikein hyvät näistä tuli, vaikka itse sanonkin. Vähän pitkään näiden kanssa meni, kun ei ollut sitä varsinaista tarvetta valmiille sukille ja muut projektit tuntuivat mielenkiintoisemmilta. Mutta onneksi tuli sopivasti kahden neulepodcastin yhteisneulonnat eli KALit (knit-along): Maikin Kontti UfoKAL ja Joku Roti Sentäs! Kevättä Kohti KAL (molemmat KALit ovat jo päättyneet). Kiitos naiset, teidän siivittämänä sain inspiraation neuloa nämä sukat valmiiksi!


Now it's time to celebrate something unusual. I have made a pair of socks. This pair is the type of socks that Pippi Longstocking would wear and thus they match their owner (me) perfectly. Unfortunately this summer has been too hot for wooly socks, but I suppose these can be worn during the autumn, too.   

Helmipöllöjä juhannusyöhön

"Helmipöllön pituus on 22–27 cm. Selkäpuoli on ruskea ja valkotäpläinen. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on epäselvärajaisesti ruskeita laikkuja. Pää on iso, silmät ovat keskikokoiset ja keltaiset. Nuoret linnut ovat suurimmaksi osaksi ruskeita, mutta naamassa niillä on vaihtelevasti valkoista. Täysikasvuisen linnun paino on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas." Lähde: Wikipedia


No, minkäs sille tekee, että tykkää pöllöistä. Kun helmikuun "Tour de Sweater" -haasteeksi tuli helmet, oli siinä riittävästi inspiraatiota alkaa tehdä tehdä helmipöllö-paitaa. Muut tekivät haasteessa herkkiä paituleita pienillä helmillä, mutta minä päätin askarrella reilun kokoisilla puuhelmillä. Ukkokin pääsi hommiin, kun pöllöjen silmiksi tulleet helmet piti maalata harmaaksi. Ensin helmet pujoteltiin grillitikkuihin ja sitten vain spraymaalia päälle.

Helmipöllöjä
Lanka: Novita Jussi ja Drops Brushed Alpaca Silk
Menekki: 565g
Puikot: 7,0 mm pyöreä
Ohje: owls
Tehty: 10.-28.02.2018

Tämä paita oli työlistalla, vaikka se tehdäänkin alhaalta ylöspäin. Olin koittanut aiemmin hölmöyksissäni käyttää paidan ohjetta ilman pöllöjä tehtävään paitaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Suunnittelija on tietysti fiksusti hyödyntänyt pöllömallista syntyvän muutoksen neulepintaan, joten ilman pöllöjä paidan yläosaan tulee tietysti lurppa, ruma kaarroke. Pöllö, mikä pöllö, kun pitää alkaa itse soveltaa.

Pöllöpuseron lanka oli pitkään etsinnässä, mutta sitten vähän sattuman kautta törmäsin Novita Jussi -lankaan, joka on tehty Nallen ja 7 Veljestä -langan karstalangasta. Jussin värisävyt taitavat olla ainutkertaisia, joten jos löytää itseään miellyttävän värin, kannattaa sitä hankkia heti tarvittava satsi. Minulla on kyseistä lankaa sitä ruskeana, vihreänä ja punaisena, jotka kaikki värit ovat ihanasti meleerattuja. Harmi, ettei langoissa käytetä laajemminkin tällaista värivaihtelua. Ruskea lankakin oli tarkemmassa tarkastelussa sekoitus harmaata, ruskeaa ja viininpunaista. Aika makoisaa siis. Siihen kun laittoi rinnalle vielä Brushed Alpaca Silk -langan, pinnasta tuli juuri sopivasti pörröinen ja liukas.

Owls-ohjeeseen sisältyy vartalonmuotoiluja, mutta ainakaan minun tiheydellä niistä ei syntynyt muuta kuin inhottava pussi aivan väärään kohtaa selkää. Aina ne suunnittelijan ratkaisut eivät sovi kaikille. Koitin tehdä muotoilut uudelleenkin, mutta kun sekään ei onnistunut, tein paidan reilusti suoraksi pötköksi aina siihen saakka, että levensin torsoa hieman kainaloiden alla. Se oli tällä kertaa ihan oikea muokkaus, koska neule on nyt minulle juuri sopivan kokoinen. Paita on osoittautunut varsin muhkeaksi ja lämpöiseksi kaveriksi. Melkein tässä odottaa syksyä, että saisi pukea sen päälleen. Tai enemmän odotan ehkä sitä pukemista kuin sitä syksyä.

En tiedä, miksi, mutta talvella tätä tehdessä oli mielessä, että tästä voisi tulla sopiva juhannuspaita Suomen suveen. Saattaapi olla, että tuli tehtyä täydellinen pusero juhannusyön.


This is owsl-sweater by Kate Davies. My sweater is made from combination of Novita Jussi and Drops Brushed Alpaca Silk. And some wooden beans painted by my Darling. The yoke with the owls is very nice, but the shaping in the back did not fit me at all. So I ignored it and made the torso without them. I almost wait for the autumn to wear this. In fact I am looking forward to the wearing part, not the autumn part. Or maybe this sweater is just perfect for the Finnish Midsummer celebration, which may offer anything from hail to snow. We'll see, if that is the case this year. 

Sinä olet aurinko

Viime talvena minulla oli niin vahva neulemotivaatio, että edes blogin päivittäminen ei juurikaan keskeyttänyt puikkojen heiluttamista. Näin ollen talvelta on vielä raportoimatta kaikenlaisia valmistuneita neuleita. Kun kävin läpi, mitä kaikkea on tullut tehtyä, huomasin, että suuren buustin mun neulomiseen ovat saaneet aikaan erilaiset neulepodcacstit ja yhteisneulonnat eli KALit (knit-along). Tämänkin postauksen paituli oli osa Tour de Sweater KALia, jonka järjestivät nuoret taitajat Hippusia, Kerppa ja mewii. Ajattelinkin, että jatkossa täytyy nostaa paremmin esiin eri KALit ja podcastit, koska saan niistä niin paljon oppia, intoa ja energiaa.

Tässä neuleessa käytin uudelleen hyväksi havaittua Flax-ohjetta, josta olen jo raportoinut kaksi aiemmin tehtyä paitaa (kesäpaita ja metsäpaita). Nyt lähdin kokeilemaan, miten malli sopisi puuvilla-merinoon, jota kuulosti mielenkiintoiselta materiaalilta. Ja hyvältähän se tuntui. Merino on yleensä minuun makuuni liian lörppöä ja löysää, mutta puuvillan kanssa siitä tuli varsin napakan, mutta pehmeän oloinen neulos. Flaxista on kovaa kyytiä tulossa minulle luotto-ohje, johon kallistun kerta toisensa jälkeen.

Ohjeet tiheydet eivät olleet langalle kohdallaan, mutta pieni määrä matematiikkaa on ihan ok, kun muistaa vain dokumentoida prosessin riittävän tarkkaan. Taisinpa saada tästä prosessista kylkiäisenä reseptin aran-vahvuisesta ohjeesta DK-vahvuiseen lankaan. Mitään mallitilkkuja en tietenkään tee, vaan menen 'mutu':lla ja sillä periaatteella, että kyllä hyvä vaate jonkun omistajan joskus löytää. On tosi kiva, kun alkaa tuntea käsialansa sen verran hyvin, että tietää, mihin päin ja paljonko puikkokokoa täytyy muuttaa, että tulisi noin suurin piirtein tarkoitettu tiheys ja toivottu lopputulos. Minun tapauksessani tämä tarkoittaa aina isompaa puikkokokoa, vaikkakin merinon kanssa minun tulee olla tarkempana, kun en välttämättä pidä sen löysästä rakenteesta.

Minulla oli tähtäimessä kesäpusero, mutta osaamattomuus raitojen leveyden arvioinnin kanssa venytti paidan tunikamittaan, kun halusin raitojen menevän vartalo-osassa tietyllä tavalla. Ja mikä mukava kömmähdys tuo olikaan! Pehmeä ja joustava tunika on tullut vedettyä päälle jo monet kerrat, kun se on mitä sopivin vaate monenlaiseen säähän. Tarvittaessa sitä voi käyttää minimekkona, jos vain ympäristö on riittävän vapaamielinen.

Sinä olet aurinko
Lanka: Drops Cotton Merino
Menekki: 575g
Puikot: 4,0-4,5 mm cubics
Ohje: Flax by TinCanKnits soveltaen
Tehty: 02.-31.01.2018

You are my sunshine. That's the name of this tunic, which was inspired by three Finnish podcasters, who arranged a knit-along called "Tour de Sweater" during last winter. This and so many other knit-alongs have boosted my knitting motivation to another level and thus I should embrace these wonderful enablers. This time I used Flax-pattern again, which I have used in two other patterns before (summer sweater and forest sweater). This pattern is becoming one of my all time favorites as it is so versatile and easy to modify. I was also very pleased with the cotton merino yarn, which I used for the tunic. It has structure, but it is also soft and warm. What a pleasant garment for all kinds of weather. 

Lempipaita - tai ainakin melkein

Viime vuoden lokakuusta lähtien olen ollut mukana Tour de Sweater -haasteessa, jossa tavoitteena oli neuloa vähintään yksi paita kuukaudessa ja mahdollisimman paljon metrejä. Tour päättyi maaliskuun lopussa, ja ihmeekseni sain todeta, että pääsin tähän tavoitteeseen. Hups. Kerron jatkossa vielä tarkemmin tästä kokonaisuudesta, mutta esittelen tässä vaiheessa Tourin viimeisen paitani, josta tuli heti ehdoton suosikkini.

Forestress's Flax

Langat: Louhittaren Luola Tuulen Tytär

Menekki: 367g

Puikot: 3,0-3,5mm

Ohje: Flax

Tehty: maaliskuussa 2018

Olin tehnyt Tourille strategisen suunnitelman jo syksyllä ja päättänyt, mitä malleja ja mitä lankaa tulen käyttämään. Jätin tarkoituksella viimeiseksi langaksi ihanan Louhittaren Luolan Tuulen Tytär -langan, joka on 100% merinoa. Langan kierre on ihanan tiivis, joten se on aivan jotain muuta kuin monet höttömerinot. Lanka on ns. fingering-vahvuutta, joten siinä on 400 metriä 100 grammassa.

Halusin tehdä metsäisen paidan, joka muistuittaisi minua edellisvuonna tehdystä upeasta geokätköilymatkasta Kiilopäälle. Lankojen värjääjä auttoi minua valitsemaan sopivat metsäiset värit siten, että lankojen kontrasti ei olisi keskenään liian suuri, vaan paidan tummuusaste olisi kauttaaltaan suurin piirtein samanlainen. Väreiksi valikoituivat Kelo ja Kallio, jotka molemmat kelpuuttaisin tuleviinkin projekteihin mennen tullen.

Paidan malliksi tuli peruspaita Flax, jonka saa ilmaisohjeena Ravelrystä. Flax-ohjeessa on paljon kokoja lapsukaisista isoihin aikuisiin, joten kaikille löytyy varmasti sopiva koko. Siitä on olemassa versiot myös kahdelle eri paksuiselle langalle, mikä lisää mallin käytettävyytta moniin projekteihin. Ohjeen ja Ravelryn kieli on englanti, mutta tähän onkin nyt saatu apua eri suunnilta. Ravelryssä on meneillään suomentamisprojekti, joten sivustoa voi käyttää jo, vaikkei englantia osaisikaan.  Vaikka Flax löytyy vain englanniksi, suomalainen videopodcast Villapesuohjelma on tehnyt mallista suomenkieliset ohjevideot, joissa saa apua malliin, kieleen ja modifikaatioihin. Kyseisten jaksojen nimissä on sana "villapesuflax". Nyt ei tarvitse kielitaidottomankaan olla neulomatta tätä pätevää ohjetta!

Paidasta tuli juuri semmoinen pehmoinen ja rento vaate, jollaisen olin halunnut tehdä. Koska halusin, että myös projekti on rento, en halunnut raidoittaa käsinvärjättyjä lankoja. Siitä olikin seurauksena, että värit hieman läikittyivät, mutta se vaan lisää paidan lumoa. Kuvissa vaate on vielä kastelematta, joten käsiala tasoittuu varmaan vielä. Mutta minulle tämä menee näinkin. Näitä täytyy saada lisää!

PS. Lankojen läikittyminen alkoi häiritä minua enemmän ja enemmän, joten paita meni purkuun. Paita oli minusta myös hieman liian iso, joten otetaan uusiksi. Aloin neuloa lankoja samalla mallilla puseroksi uudelleen vasta toukokuussa 2020, mutta se onkin toinen tarina.

Since last October I have been busy with the Tour de Sweater -challenge, which was organized by three Finnish vloggers. I will tell about this challenge in more detail in the coming posts, but right now I want to present my latest achievement, which is a fingering weight sweater. This sweater was my last finished object in the Tour. It is made of Louhittaren Luola's (Knitlobs Lair) lovely 100% merino yarn called Tuulen Tytär. The colours (Kelo ja Kallio) remind me of a wonderful geocaching trip to Kiilopää, Lapland. This is now my ultimate favorite sweater. I absolutely need more of these!

Ps. I ripped this sweater for a couple of reasons and started knitting the yarn again in May 2020, but that is another story. 

Tikkuri-paitaa pukkaa

Jo vuosi sitten aloitin tämän mieluisan projektin, josta valmistui synttärilahja 50-vuotiaalle veljelleni. Kotiseutumme on lähellä Oulua, joten veri veti tekemään Hailuodon paidan eli ns. tikkuripaidan. Nimi tulee kai siitä, että paitoja on alunperin neulottu (tai kudottu kuten meillä päin sanottiin) sukkapuikoilla eli tikuilla, joten paidasta tuli täten tikkuripaita. Tämän tarinan todenperäisyys pitäisi tarkistaa, mutta tällainen mielikuva itselle on jäänyt.

Tikkuripaita

Langat: Gjestal Maija

Menekki: 705g

Puikot: 3,0 ja 3,5mm pyöröt

Ohje: Novita

Tehty: lokakuu 2016 - lokakuu 2017

Ohjeeksi otin helposti saatavilla olevan Novitan ohjeen. Uskoin ohjeen noudattavan alkuperäistä esikuvaansa tarkasti, joten tiesin, että paita on melko löysä. Siksi uskalsin aloittaa melko isokokoiselle miehelle paidan M-koon silmukoilla siten, että kaikki pituudet noudattivat kuitenkin L-kokoisen senttimetrejä. Lopputuloksesta tuli hieman ohjetta solakampi, mikä osoittautuikin ihan oikeaksi strategiaksi.

Paita pitäisi tehdä toki suomenlampaan villasta, mutta tiesin vastaanottajan olevan sen verran kutiavaa sorttia, että nyt mentiin hieman pehmeämmällä vaihtoehdolla. Jotta vältyin suuremmilta laskutoimituksilta, valitsin langan, joka sopi käsialallani hyvin vaadittuun tiheyteen, joten langaksi valikoitui Maija-lanka. Sitä olikin suhteellisen kiva työstää, vaikka haasteellisimmissa kohdissa langan lievä halkeilutaipumus oli hieman ärsyttävää.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, koska paita tehtiin kuitenkin täysin saajaltaan sokkona ja se pääsi kokeiluun omistajalleen vasta, kun oli käytännössä nappeja vaille valmis. Taisipa päästä helpotuksen huokaus, kun paita osoittautui täsmälleen oikean kokoiseksi. Kauluksen osalta konsultoin lahjan saajaa, jotta kiinnityksestä tulee sellainen kuin hän toivoo. Novitan ohjeessa kaulus on ommeltu kiinteästi kaksin kerroin, mutta itse en tehnyt tätä ratkaisua, vaan kauluksen voi napit avaamalla saada vaikka kokonaan auki. Paidassa on näin hieman enemmän tuuletusmahdollisuutta, jos vaikka paita päällä tulee liian kuuma.

Saajalle on luvattu, että paidasta tehdään vielä toinen versio, jos lanka on vieläkin liian kutiavaa tai käytössä ilmenee joku muu ongelma, joka vaatii korjausta. Työ oli kyllä niin mieluinen, että sen tekee ihan ilolla toiseenkin kertaan. Paidan yksinkertaiset, osin virkatut somistukset ovat vertaansa vailla. Etuosaa koristaa muusta neuleesta eroava miehusta, selässä on erottuvat lisäykset, hihoissa kivat kavennukset ja olkapäillä virkatut, ryhtiä antavat tukikaistaleet. Ei ihme, että tämä paita pitää pintansa yhtenä Suomen tunnetuimmista perinneneuleista. Minun osaltani tämä on samalla pieni panostus Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen, kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Paita toimi oikein hyvänä lämmittelyharjoituksena kolmen suomalaisen podcastaajan (Hippusia, mewii ja Neulo-Kerppa) "Tour de Sweater" -haasteeseen. Haasteessa on tavoitteena neuloa kuuden kuukauden aikana (lokakuu 2017 - maaliskuu 2018) kuusi paitaa eli yksi kuukaudessa. Tikkuripaita antoi hyvin osviittaa omista mahdollisuuksistani (lähellä nollaa!) päästä tähän tavoitteeseen, mutta onhan koko ajatus sen verran järjetön, että kyllähän tuossa haasteessa pitää olla mukana. Tarkemmat tiedot löytyvät järjestäjien podcasteista sekä Ravelryyn varta vasten perustetusta ryhmästä.


This traditional Finnish pullover is called "tikkuripaita". It is originated from the island of Hailuoto near Oulu. Hailuoto is an exceptional place with sandy beaches and extraordinary nature. Making this pullover took me almost an year, but it was such a pleasure. The pullover has many simple but nice details (front, back, sleeves and shoulders), which I enjoy very much. Unfortunately this version is not made with Finnish wool, as it tends to be a bit itchy. The pullover is a birthday present to my brother, and he tends to be sensitive to wool and thus I selected hopefully somewhat softer yarn. I am extremely happy with the project and can easily imagine making another like this in the future. This time this pullover is also my contribution to the Finnish 100-years celebration, as Finland celebrates the 100th anniversary of independence this year.  

Purkuun menee

Kun vihdoin pääsette lukemaan tätä, kuvissa olevaa tekelettä ei ole enää olemassa. Kuvissa esiintyvä työ on jo purettu. Englanniksi se olisi Ravelry-sanaston mukaan "frogged", koska sammakko sanoo kuulemma "rip-rip-rip". Mielestäni sammakko sanoo kyllä jotain muuta. Mutta täytyyhän sitä joskus dokumentoida epäonnistuneitakin projekteja, kun niistä kuulemma oppii jotain.

Tästä piti tulla jonkinlaisen liivin mallinen röijy, johon voi kietoutua talvisina iltoina köllöttelemään. Niin kai. Malli oli jotenkin outo, mitä muutkin olivat kommentoineet. Rakenteen yksinkertaisuus ja materiaalin tuntu kuitenkin hiljensivät järjen äänen. Ja niin sitä tikutettiin menemään. Ongelma kävi ilmi noin kappaleen puolivälissä, mutta joku jäärä päätti vain pistellä menemään ja kokeilla, josko sittenkin. Mutta ei.

Koira valtasi tekeleen tietysti heti, kun se asetettiin lattialle. Mutta työ oli saanut jo purkutuomion, joten ei sillä väliä. Nyt siitä on jäljellä vain kolme isoa kerää lankaa (siis tekeleestä, ei koirasta). Jospa etsisi langalle ja kropalle sopivan villatakkimallin, niin saan kokeilla, josko tästä sittenkin tulisi jotakin.


This square shaped piece was supposed to be some kind of cardigan, but that does not happen in my world. The odd shape was obvious already half way through knitting, but some stubborn lady just went on and on. I had worked on this for weeks. Thus I decided to take at least a couple of photos of the piece prior to ripping it. Now I have three big balls of yarn to start all over again with some other pattern.

Tunnustus: liikaa UFOja

Keskeneräinen röijy

Kun kässäilyinto iski päälle uudelleen noin 2,5 vuotta sitten, naureskelin muiden blogikirjoituksille, joissa tuskailtiin keskeneräisten töiden määrää. Ajattelin, että mitä ihmettä, mikseivät he vain tee yhtä työtä valmiiksi ja aloita sitten seuraavaa. No, mulla ei varmaan vielä siinä vaiheessa ollut neuloosi levinnyt joka soluun, mutta nyt tauti on tainnut levitä joka paikkaan, kun olen itse aivan samassa jamassa.

Keskeneräinen kauluri

Nykyään aivot työstävät uusia suunnitelmia sellaisella vauhdilla, että kädet eivät millään pysy perässä. Mutta kässätöiden suunnittelu on vähintään yhtä nautinnollista kuin niiden tekeminen. Joskus projektit eivät vaan solju valmiiksi alusta loppuun, vaan into tyssähtää milloin mihinkin seikkaan. Yksi työ jäi kesken esimerkiksi siksi, että kävin ostamassa työhön napit ja kotiin tullessa huomasin, että ostin yhden napin liian vähän. En ole ostanut nappeja lisää enkä koskenut työhön tuon jälkeen. Voi, voi. On huono tapa lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Keskeneräinen villapaita

Seurauksena liiallisesta innosta energiaan nähden on kasa on keskeneräisiä töitä, joista vain yksi työ on oikeasti aktiivinen. Miksiköhän on niin vaikeaa tarttua uudelleen neuleeseen tauon jälkeen. Tuntuu, että vie suhteettoman kauan aikaa selvittää, missä olinkaan menossa ja mitä piti tehdä seuraavaksi.

Keskeneräinen viitta

Kun en edes ole mikään sukkaneuloja, niin kaikki työni ovat useimmiten melko isoja ja työläitä. Tällä hetkellä kesken ovat mm.:
- raidallinen kauluri (en enää tykkää edes väriyhdistelmästä)
- vaaleansininen villapaita (paidasta on tulossa liian paksu minun tarpeisiin)
- oranssi viitta (ne napit)
- monivärinen virkattu matto (testipaloja tehty ja suunnitelmaa pitää muuttaa)
- harmaa liivi/huivi/röijy (oli aktiivinen WIP ainakin eiliseen asti, kunnes huomasin, että neulos voi sitten kuitenkin olla liian pehmeää ja venyvää)
No, elämä on.

Keskeneräinen matto

Lisäksi tulevien töiden lista on kasvanut kasvamistaan. Mulla on mielessä niin monta työtä, jotka ehdottomasti haluan tehdä ja jotka ehdottomasti haluan itselleni. Näitä esittelin mm. edellisessä lankapostauksessani, jossa tuleviin projekteihin on jo langatkin hankittuna. Ainakaan pariin vuoteen ei pitäisi ihastua mihinkään uuteen malliin, koska jonossa on jo aikamoinen määrä ihanuuksia. Kohta pitää löytää Ravelryn, lehtien, kirjojen ja podcastien tilalle joku (verkko)kauppa, josta voi ostaa lisää aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki suunnitelmat. Tai sitten mun pitäisi jotenkin jäädyttää suunnittelun ehtymätön lähde, joka varsinkin öisin pulppuaa uutta tavaraa tuutistaan. Mutta asiat voisivat toki olla paljon pahemmin.



I have some confessions to make. When I restarted knitting and crocheting about 2,5 years ago, I did not understand, how people had so many UFOs (Unfinished Objects). Well, one should never say never, as I am in the same situation now. I tend to give up very easily when I face some problems with my objects. For instance when I bought some buttons for my cape, I managed to buy as many as I needed. Then my interest towards to finish the cape flopped totally. In the pictures you can see some of my UFOs. Only one (the shawl at the top) is a WIP, while the others are just hidden somewhere in the back of the closet. 

Istu pois a.k.a. Ihastuttavat istuinaluset

Jos nyt vaikka malttaisi kirjoittaa auki tämän projektin, josta jo viimeksi hieman vihjasin. Viime kesä taisi olla kylmä ja kolea, kun joululahjoja miettiessä tuli mieleen, että tuttavien mökille voisi tehdä satsin lämpimiä villaisia istuinalusia. Kun kyseinen perhe on aika suuri, ja porukassa on usein myös nuorison kumppaneita, niin laskeskelin, että taidanpa tehdä näitä alusia samantien seitsemän kappaletta. Ihan kiva haaste!

Keskeneräinen alunen

Ensin oli pakko hankkia testilankaa, kun en oikein tiennyt, millaista mallia käyttäisin. Ensin tein testilangoista ruudullista mallia, mutta sitten törmäsin liukuvärjättyyn Drops Big Delight -lankaan, jota ainakin tällä hetkellä saa 16 eri värisävyä. Langassa on valmiiksi pitkät liu'ut värejä, joten siitä saa ihan mukavan paksuisia raitoja tämän kokoiseen työhön. Raidat hoitavat tarvittavan vaihtelun, joten mitään kuviota ei tarvinnut alkaa miettiä.

Ihastuttavat istuinaluset
Langat: Drops Big Delight
Menekki: á 300g
Puikot: 5,5-7,0mm pyöröt
Ohje: oma
Tehty: toukokuu 2016-helmikuu 2017

Huovuttamisen testaus oli luku sinänsä. Onneksi tein sen, koska en olisi millään uskonut, kuinka paljon kappale menee koneessa kasaan. Näin pystyin laskemaan, kuinka suuri kappaleesta pitää tehdä, että siitä tulee huovutuksen jälkeen sopivan kokoinen (n. 40*45 senttiä). Tein kappaleet onteloneulonnalla kaksinkertaiseksi, joten lopullisesta kappaleesta tuli myös mukavan paksu. Yhteen aluseen meni 300 grammaa lankaa, ja sain käytettyä langan lähes viimeiseen metriin asti, kun tein työtä aina yhdeltä kerältä kerrallaan.

Ennen huovutusta

Joulun alla sairastuin sitten flunssaan, ja lahjaneulontojen aikataulu meni ihan pieleen. Mutta pian joulun jälkeen sain jo toimitettua uusille omistajille ensimmäisen setin alusia. Toinen setti odottaa vielä toimitusta, mutta onneksi tässä on vielä kesään aikaa. Vaikka projekti on ollut melko pitkä, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Huovutuksen jälkeen

PS. Osallistuin näillä istuinalusilla ekaa kertaa elämässäni KALliin. Kyseessä oli To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL. Siinä oli ideana tehdä jotain uutta ensimmäistä kertaa. No, KAL on ensimmäinen, johon osallistun, ja tulipa tässä projektissa tutustuttua myös huovuttamiseen. Molempia täytynee harjoitella jatkossa lisää.


These are the delightful seating pads, that I have been working on since last summer. I suppose last summer was cold, as I started making seating pads for a family with cottage. It was worth while to do testing pieces, as both the pattern and felting required some thinking. But the first set of pads have been delivered to the new owners, and the second (last) set is just about ready. I am very pleased with these pads. I participate in To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL with these PADs. It was the very first KAL I participated in and I got familiar with felting by this project.