Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piha. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Uusia aluevaltauksia

Vaikka blogissa on ollut aika hiljaista, kuuluu tänne oikein hyvää. Keväällä vaan oli vähän some-blääh, joten tehdyt työt eivät ole vielä päätyneet blogiin saakka. Kesä taas tuli vietettyä lähinnä alla olevassa kuvassa olevan rakenteen kanssa (nurmikkoon aukko, alle sora ja hiekka, päälle pihakivet, reunusten käsittely ja rakentaminen, istuttaminen, kylväminen, kitkeminen ja sadosta nauttiminen). Tämä oli eka kerta, kun sain nostaa satoa omasta puutarhasta. Syksy lähti sitten käyntiin vähän ikävissä merkeissä, kun kesähommista oli saanut sellaisen vaivan, että vasen peukalo oli tunnoton. Vasta lokakuulla on taas päästy käsitöiden makuun.


Rommikin ihailee uusia lavaviljelmiä


Mutta käsitöissä on nyt otettu uusia, odottamattomia askeleita. Pohjustuksena se, että kun minä olin pikkutyttö, niin siihen aikaan ei tainnut tytöillä olla mahdollisuutta valita puutöitä, vaan käsityöopetus rajautui tiukasti sukupuolijakauman mukaan. En ole oikein missään elämäni vaiheessa päässyt tutustumaan puutöihin. Olen vain sivusta seurannut, kun esimerkiksi veljeni (ja veljenpojat) ovat varsin käteviä käsistään. Mutta annas olla! Sitä vaan piti päästä eläkkeelle asti ja luovuttaa ajatuksesta, että aikaansaannoksista pitää heti tulla täydellisiä. Olen kerännyt rohkeutta mennä mukaan puutyökurssille, mutta nyt minä sen tein!


Metsä-Tappuran sahalla materiaaliostoksilla


Innostuksesta voi syyttää naapuria, jonka hienoa linnunpönttöä on tullut tässä ihailtua useita vuosia. Ja onhan sitä ajoittain muitakin tilanteita, joissa toivoisi, että porakone ja ruuvimeisseli pysysivät paremmin käsissä. Niinpä lähdin puutyökurssille, jossa ensimmäiseksi haasteeksi tuli materiaalihankinta. Lähdettiin siinä porukalla sahalle Lempäälään. Haettiin Metsä-Tappuralta lankkua ja lautaa, joista itse kukin on sitten alkanut työstää haluamiaan tuotteita. Minun tavoitteena on ollut tehdä linnunpönttö naapurin mallin mukaisesti.


Muutama sahaus vielä tarvitaan


Välillä on aivot olleet ihan solmussa, kun on yrittänyt hahmottaa, millaisia paloja mökkiin tarvitaan. Kaikki käytettävät koneet ovat itselle uusia, mutta ei muuta kuin härkää sarvista ja tuulta päin! Sirkkeli, vannesaha ja oiko-/tasohöylä ovat soineet, kun puuraaka-aineesta on muokattu sopivia paloja. Porukassa on ollut kivaa ihmetellä puutöiden saloja, ja joka kerta oppii paljon uutta sekä opettajalta että opiskelijakavereilta. Pikku hiljaa on tullut kuitenkin valmista ja eilen sain ottaa alla olevan hötötyksen mukaan kotiin pintakäsittelyjä varten. Ihan tyytyväinen täytyy olla tähän ensimmäiseen projektiin.


Melkein valmis


Onhan tässä vielä matkaa lopulliseen versioon, kun luvassa on maalamista, huopakaton kiinnitystä, oven ja ikkunan askartelua. Nämä loppuaskareet pitää tehdä kotona, kun kurssilla tehdään vain varsinaiset puutyöt. Toivottavasti saamme ensi kesänä vuokralaisiksi leppälinnun, käenpiian, kottaraisen tai tervapääskyn. Alla vielä kuvassa se naapurin malli, joka sai minut tälle mielenkiintoiselle polulle. Eikös olekin komea?!


Naapurin upea malli


Time to try out some woodwork. Although my brother is very talented with woodwork, I have never got a chance to try it out. But now that I have the time to try new things, I signed up for a course for beginners. The ultimate motivation for the course has been my neighbor's bird house, which I got a permission to copy to my own creation. It has been an interesting path to get to this point and finish the actual woodwork part of the project. Now I need only to paint, attach the roofing felt and make the door and the window. But this will be great when finished!  


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Istu pois a.k.a. Ihastuttavat istuinaluset

Jos nyt vaikka malttaisi kirjoittaa auki tämän projektin, josta jo viimeksi hieman vihjasin. Viime kesä taisi olla kylmä ja kolea, kun joululahjoja miettiessä tuli mieleen, että tuttavien mökille voisi tehdä satsin lämpimiä villaisia istuinalusia. Kun kyseinen perhe on aika suuri, ja porukassa on usein myös nuorison kumppaneita, niin laskeskelin, että taidanpa tehdä näitä alusia samantien seitsemän kappaletta. Ihan kiva haaste!


Keskeneräinen alunen


Ensin oli pakko hankkia testilankaa, kun en oikein tiennyt, millaista mallia käyttäisin. Ensin tein testilangoista ruudullista mallia, mutta sitten törmäsin liukuvärjättyyn Drops Big Delight -lankaan, jota ainakin tällä hetkellä saa 16 eri värisävyä. Langassa on valmiiksi pitkät liu'ut värejä, joten siitä saa ihan mukavan paksuisia raitoja tämän kokoiseen työhön. Raidat hoitavat tarvittavan vaihtelun, joten mitään kuviota ei tarvinnut alkaa miettiä.


Ihastuttavat istuinaluset
Langat: Drops Big Delight
Menekki: á 300g
Puikot: 5,5-7,0mm pyöröt
Ohje: oma
Tehty: toukokuu 2016-helmikuu 2017


Huovuttamisen testaus oli luku sinänsä. Onneksi tein sen, koska en olisi millään uskonut, kuinka paljon kappale menee koneessa kasaan. Näin pystyin laskemaan, kuinka suuri kappaleesta pitää tehdä, että siitä tulee huovutuksen jälkeen sopivan kokoinen (n. 40*45 senttiä). Tein kappaleet onteloneulonnalla kaksinkertaiseksi, joten lopullisesta kappaleesta tuli myös mukavan paksu. Yhteen aluseen meni 300 grammaa lankaa, ja sain käytettyä langan lähes viimeiseen metriin asti, kun tein työtä aina yhdeltä kerältä kerrallaan.


Ennen huovutusta


Joulun alla sairastuin sitten flunssaan, ja lahjaneulontojen aikataulu meni ihan pieleen. Mutta pian joulun jälkeen sain jo toimitettua uusille omistajille ensimmäisen setin alusia. Toinen setti odottaa vielä toimitusta, mutta onneksi tässä on vielä kesään aikaa. Vaikka projekti on ollut melko pitkä, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.



Huovutuksen jälkeen

PS. Osallistuin näillä istuinalusilla ekaa kertaa elämässäni KALliin. Kyseessä oli To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL. Siinä oli ideana tehdä jotain uutta ensimmäistä kertaa. No, KAL on ensimmäinen, johon osallistun, ja tulipa tässä projektissa tutustuttua myös huovuttamiseen. Molempia täytynee harjoitella jatkossa lisää.


These are the delightful seating pads, that I have been working on since last summer. I suppose last summer was cold, as I started making seating pads for a family with cottage. It was worth while to do testing pieces, as both the pattern and felting required some thinking. But the first set of pads have been delivered to the new owners, and the second (last) set is just about ready. I am very pleased with these pads. I participate in To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL with these PADs. It was the very first KAL I participated in and I got familiar with felting by this project.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Hyvä kesädekkari

Jos ei kässätyöt nappaa, niin ota käteen kirja. Luin dekkarin, jota kelpaa kyllä suositella vaikkapa kesälukemistoksi. Kesähän on kätköilyn ja dekkareiden kulta-aikaa. Niinpä uskallan mainostaa Ursula Poznanskin kirjaa VII5I, jossa nuo kaksi kesään liittyvää asiaa yhdistyvät hienolla tavalla.

Kirja liikkuu kätköilyn maailmassa ja voisi toimia vaikka oppaana kyseiseen harrastukseen, koska siinä myös selitetään teemaan liittyviä termejä yksi toisensa jälkeen. Kyse ei kuitenkaan ole oppikirjamainen, vaan teema aukeaa pikku hiljaa, kun kirjan päähenkilö pääsee tai joutuu tutustumaan kätköilyn saloihin työnsä kautta.

Kirjan kansi lupaa jo paljon, siinä lukee: "Suuren luokan psykologinen trilleri, joka yllättää jokaisella käänteellään". En ole koskaan ymmärtänyt termiä "psykologinen trilleri", mutta jos se tarkoittaa näin hyvää kirjaa, niin kutsuttakoon sitä miksi tahansa. Trilleri kirja on joka tapauksessa, ja ruumiita (siis useita) on luvassa. Monta potentiaalista murhaajaakin vilahtaa juonen käänteissä, mutta lopputulos onnistuu silti yllättämään. Luin kirjan parissa päivässä, kun ei sitä malttanut laskea käsistään. Pistä viestiä, jos kirja saa sinut innostumaan.

Sitten pari muuta päivitystä: Pihalla ei enää kuki lumipalloheisi, kun sen hento kukinta loppui sateen ja tuulen myötä. Ensimmäinen erä penkissä olevista mansikoista meni räkättirastaiden suihin ennen kuin saimme viriteltyä esteeksi aidan. Melkoiset orgiat niillä ilmeisesti oli ollutkin, sillä piha oli melkoisessa siivossa niiden jäljiltä. Kesken ollut kässätyö on valmis, mutta odottaa pingottamista. Viimeksi tätä odotusvaihetta kesti pari viikkoa. Katsotaan, meneekö nyt enemmän vai vähemmän. Vaara on, että aika pitenee, jos kelit suosivat. Mutta ehkä jossain vaiheessa on vaihteeksi luvassa taas kässäuutisia.

If you want to read a great book, read VII5I (FÜNF) by Ursula Poznanski. That is a good thriller and just right as summer reading. Geocaching is a strong theme in the book. I read it in two days, as I could not let it off my hands, as the plot was so interesting. Please, let me know, if you the book hooked you as well. There is hope that the next posting will be about crocheting as there is one ready piece waiting to be finalized.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kesäkuu oli kätköilykuu

Kesäkuu kaikessa koleudessaan oli täydellinen kätköilykuukausi. Kässätyöt jäivät vähemmälle, kun tuntui, että kädet eivät nyt oikein kestä virkkaamista, ja kesken olevat työtkään eivät juuri nyt inspiroi. Antaa niiden nyt hautua ja odottaa aikaa parempaa. Vietetään laatuaikaa nyt kätköillen, kun hieman huonompi kesäsää on siihen harrastukseen parempi kuin oikein semmoinen oikein hyvä kesäsää.

Jossain vaiheessa tuli selailtua geokätköilyhaasteita ja silmiin sattui sellainen, jossa on tavoitteena kerätä kätköjä eri kunnista. Niinpä aloin pikku hiljaa kehitellä ajatusta matkasta, jolla saisi kerättyä haasteeseen sopivia purkkeja. Matka toteutui, ja siitä tulikin kunnon kätköilyreissu: parissa viikossa tuli käytyä noin 30 kunnassa ja logattua yli 80 kätköä. Matkalla tuli tutustuttua myös traileihin eli reitteihin, joille on ripoteltu kätköjä poikkeuksellisen tiheästi. Yksi trail kuljettiin autolla ja toinen kävellen. Se jälkimmäinen olikin huomattavasti mielekkäämpi, joten toivottavasti sellaisia tulee vastaan enemmänkin jatkossa. Se alunperin motivaattorina toiminut haaste on edelleen kesken, joten tehtävää riittää loppukesäksi sen parissa. Suomessa riittää niin hienoja paikkoja ja maisemia, että niissä kyllä kelpaa matkustella enemmänkin.

Kesäkuusta tuli kuitenkin meidän ennätyskuukautemme, kun kuukauden aikana tuli kerättyä 100 kätköä. Jotkut hakevat tuon määrän päivässä, mutta meille se on kova tulos kuukaudessakin. Suunnattoman monta kivaa hetkeä sai taas viettää harrastuksen parissa tässä kuussa.


Lumipalloheisipensas meinaa ratketa kukkien painosta

Pihalla ei ole juuri tullut vietettyä aikaa, kun on ollut niin koleaa. Totean sen siitä huolimatta, että lähes kaikki seuraamani bloggaajat valittavat tätä samaa asiaa. Eräänä iltana oli kuitenkin upea auringonlasku, ja pihassamme olevan lumipalloheiden kirkkaan valkoiset kukat ottivat vastaan auringon hehkun. Pensasparka huutaa armoa raskaiden kukkien painosta, mutta tiedän, että se tänäkin vuonna selviää siitä ja saa takaisin sille kuuluvan muotonsa, kun kukinta on ohi. Mutta ei mennä asioiden edelle. Nautitaan nyt kukintavaiheesta, kun vielä voidaan.

This month became the record month in geocaching, as the total number of geocaches logged this month is exactly 100 caches. Some people collect that in a day, but for us it is a big number even in a month. The weather has been perfect for geocaching, but not for spending a lot of time outdoors. It is a pity as one of the bushes in our yard is now full of flowers. The poor bush does not have its normal shape now, but it will recover when the short flowering phase is over.


torstai 11. kesäkuuta 2015

Antaa kesän tulla

Kesän kukkaistutukset on tänä vuonna tehty hieman tavallista myöhemmin, kun on ollut niin kylmää. Tänään sain kieputeltua ritilään mustasilmäsusannat, jotka ilahduttavat meitä kukkasillaan vuodesta toiseen. Muutkin "pakolliset" kasvit ovat jo purkeissa, joten antaa kesän tulla.

Omenapuissa on tänä vuonna valtaisan upea kukkaloisto, mutta pölyttäviä hyönteisiä ei näy missään. Syksyn sato on näillä näkymin hyvin pieni, mutta meidän puista omenoista on muutoinkin ollut enemmän iloa silmille kuin suille. Noita puiden kukkia voisi tuijotella loputtomiin ja tuoksutella niistä lähtevää aromia.

Omenapuu kukassaan 2015

Minulla oli viime viikolla mahdollisuus askarteluun, ja tavoistani poiketen tulin myös tarttuneeksi tilaisuuteen. Tarjolla oli vaikka minkälaisia kauniita malleja askarteltavaksi. Aikani niitä tuumattuani tartuin rautalankaan ja aloin muokata siitä sydämen mallista ovikoristetta. Muutama kuultava oranssin sävyinen helmikin tarttui sydämeen, jonka keskuksen koristeeksi tuli puurenkaita ja vielä muutama helmi. Sydämeen tuli kyllä ripustuskoukkukin, mutta kotona totesin, että se ei tarvitsekaan sellaista, joten se sai sitten lähteä.

Tää ois syrän ovikoristeeksi

Rautalangan vääntely oli niin kivaa, että seuraavaksi oli keksittävä työn alle jotain samasta materiaalista. Mietin kesää ja sen merkkejä. Ensimmäisenä tuli mieleen perhonen, joten siitä sitten vaan perhosta vääntelemään. Minulla oli kyllä paperikoristeisiin tarkoitettu malliperhonen, jota käytin "muottina", mutta suurimmaksi osaksi piti muoto ja taittelu säveltää oman taidon mukaan. Yllätin ihan itsenikin, kun perhosesta tuli minusta ihan kiva. Nyt se lentelee sopivasti tuulessa koristaen persiljapurkkia, jossa ei näy vielä taimenen alkuakaan. Retiisit ovat sentään komeasti pinnalla (takana) ja perhosen oikealla puolella on tämän vuoden amppelitomaattimme. Viime vuotinen oli niin satoisa, mutta samanlaista ei löytynyt tänä vuonna mistään. Kokeillaan sitten tämmöinen ihan eri maata oleva yksilö, josko siitä irtoisi iloa syksymmällä.

Kotipuutarhurin viritelmät


Itse tehty perhonen

Pihaan kaivattaisiin tosiaan niitä eläviäkin pölyttäjiä. Mansikankukkia on vaikka muille jakaa, mutta ei taida niistäkään olla pitkää iloa, jos ei mehiläisiä ja muita öttiäisiä ala pian ilmaantua. Mansikat olivat alun perin amppelimansikoita, mutta ne ovat vuosien varrella lisääntyneet niin runsaasti, että pääsivät viime syksynä penkkiin talvehtimaan pysyvästi. Olkoot siinä, kun penkille ei ole mitään tähdellisempääkään käyttöä.

Missä mehiläiset, mansikankukat (ja sammakko) odottavat

I had the chance to make decorative stuff for myself. What I came up with was a heart with a little bit of bling, bling. It is supposed to make the door look nicer. I also came up with a butterfly, which got even more bling, bling. Making this stuff was very nice. The yard is ready for the summer, but some bees would be needed to pollinate the strawberries and the apple trees. There is lots of flowers waiting for the little beasts.