Jopa jotakin, kesä hurahti ihan muissa kuin käsitöiden merkeissä. Yhtään ei kiinnostanut katsella keskeneräisiä töitä, kun ne oli kaikki suunniteltu ja varattu ikään kuin hellekesän jutuiksi, joten niillähän ei menneenä kesänä tehnyt siis mitään. Koko into käsitöihin lopahti, ja yhtään työtä ei tainnut edistyä moneen kuukauteen. Mutta annas olla.
Kun illat alkoivat hämärtää ja sää kylmetä, huomasin taas naputtelevani mm. Novitan, Dropsin ja Ravelryn sivuilla. Käsityökirjat ja lehdet tuli kaivettua esiin. Erilaiset mallit sekä värien ja materiaalien kirjo alkoi olla taas viimeinen ajatus iltaisin ennen kuin uni tuli. Ja niin sitä oltiin taas koukussa. Kirjallinen lista kaikesta siitä, mitä aikoo tehdä, alkoi taas kasvaa.
Keskeneräisiä töitä on vaikka muille jakaa, mutta uudet projektit huutavat kovempaa puoleensa. Minkä sille tekee, kun nauttii suunnittelusta niin paljon. Tämän hetken tilanne on se, että aloitettuja, mutta keskeneräisiä töitä on viisi. Lisäksi suunnitelmia on aika moneen muuhun työhön, joista osaan on jopa lankojakin hankittuna. Tämän vuodenajan ongelma alkaa vaan olla se, että kässätyösuunnitelmista alkaa osittain tulla hys-hys-hommia. ;-)
Kesän aikana on tullut liikuttua korvat auki ja tarkasteltu lähipiiriä, mitä he voisivat olla vailla. Onneksi ei kukaan ole pyytänyt mitään, koska siitähän tulisi kauhea stressi, jos niin kävisi. On vaan kiva pähkäillä itsekseen salaisia juonia ja miettiä, että kumpi on pahempi: saajalleen tarpeeton lämmike vai se, kun tulee vain pyöriteltyä peukaloitaan. Vastaus tietysti riippuu siitä, mistä näkökulmasta tätä miettii. Minulle tuottaa niin suunnatonta iloa etsiä malleja, miettiä värejä ja sovittaa niitä korvien välissä yhteen. Aina parempi, kun keksin jonkun, joka voisi tarvita kyseisen hyödykkeen, jolloin tekemisestä tulee paljon mielekkäämpää. Aika itsekästä hommaa siis. Onneksi tarpeettoman hyödykkeen voi lahjoittaa vaikka SPR:lle tai myydä sen kirpputorilla.
Joka tapauksessa omissa nurkissa on riittävästi kaikkea kesken jäänyttä, jotka pitäisi saada valmiiksi ja viimeisteltyä. En vaan saa työtä puristettua valmiiksi, jos hoksaan tekoprosessin aikana jonkin hankaluuden, joka jää vaivaamaan. Tai ei sen tarvitse olla hankaluuskaan. Tarvitaan vain joku asia, josta tiedän, että lopullisesta työstä ei tule sellainen kuin mitä visiossani ajattelin. Siihen se motivaatio sitten lyssähtää. Jotenkin pitäisi vaan opetella tekemään työ loppuun saakka ja sietämään sitä epätäydellisyyden tilaa, joka "huonosta" työstä tulee.
Ensinnäkin kesken on viime postauksessa esitelty
hartiahuivi. Vaikka kyseinen huivi ei ole valmis, niin sama malli on aloitettu aivan toisen tyyppisellä, fingering-vahvuisella langalla. Kun ensimmäinen viritys tehtiin kolmioksi, niin tämä toinen versio on lähes ympyrä istuvuuden parantamiseksi. Saa nähdä, millaisen tuloksen muutokset tuottavat.
Kolmanneksi keskeneräisten loputtomasta pinosta löytyy virkattu palamatto, johon on jo tehty muutama pala valmiiksi. Tämän ongelmana on nyt se, että kude on tosi paksua ja eri väreistä tulee eri kokoisia paloja (!). En tiedä, saisiko nämä jotenkin kastelemalla ja pingottamalla riittävän samankokoisiksi yhdistelyä varten vai mikä on ratkaisu ongelmaan. Niinpä tämäkin työ odottaa uutta inspiraatiota valmistuakseen.
Neljäntenä keskeneräisten listalla esittelen jo vuosia sitten pussinpohjalle jääneen kaulurin. Tein jo samalla mallilla aikanaan yhden kappaleen, mutta siitä tuli liian löpsö, joten ryhdistäydyin ja aloitin toisen oikeammilla silmukkamäärillä. Sitten kun työssä olisi pitänyt aloittaa merkittävä lisäysten teko, motivaatio lopahti. Ensimmäisestä versiosta tehdyt muistiinpanot näyttävät niin monimutkaisilta, että voipi olla, että tämä keskeneräinen työ menee purkuun.
Viidenneksi pussien syövereistä löytyy viime keväänä aloitettu villapusero. Kuvassa on puseron yksinäinen hiha, joka odottaa mm. paria itselleen. Etu- ja takakappale sillä jo olisi seurakseen. Kesäiltojen pusero piti tästä tulla, mutta enemmän taidettiin viime kesänä käyttää kunnon takkia, kun oli liian kylmä villapuserolle. Tai ei nyt aivan. Kunhan yritän keksiä jotain tekosyitä siihen, että työ ei edisty.
Tarkimmat ehkä jo huomasivat, että keskeneräisten kuvaussessioon tunkeutui myös yksi ylimääräinen tassupari. Kuvataanpa nyt nekin, kun ovat tuossa niin tarjolla. Näiden tassujen päällä oleva otus toki vie paljon aikaani pois muilta harrastuksilta, myös käsitöiltä. Mutta siitä en voi valittaa.
I have a long list of unfinished objects, which some people call UFOs. There are number of reasons why each of these items have not been finished. One of the reasons are those two paws in the last photo and the creature on them, as he manages to engage my time and energy quite effectively.
