Muistellaanpa vuotta 2018 (4/4)

Otetaanpa vielä yksi pyrähdys viime vuoden muistelussa koosteen muodossa. Tähän viimeiseen koosteeseen jäi satsi enemmän sisustuspuolelle kuuluvia tuotteita. Kun joulu alkoi lähestyä, kaivoin esiin virkkuukoukun. Minulta oli jo hyvissä ajoin pyydetty lahjaksi lehtikori, mutta arvatkaapa vaan, jäikö sen teko viime tinkaan. No, jäi! Odotellessani tietyn värisen ontelokuteen kuivumista koria varten, tuli odotellessa aloitettua myös piirakkavuuan alunen, joka valmistuikin nopeasti. Kori tuli lopulta tehtyä vasta jouluaaton aattona, mutta siinä oli se hyvä puoli, että veljeni auttoi omalta osaltaan tekemään korista tosi tukevan, kun hän muotoili rautalangasta siihen kehyksen. Lahjaksi menivät nämä molemmat ontelokudeviritykset.

Sisustuspuolelle tuli tehtyä myös pari neulottua tuotetta. Koiralle tuli nimittäin neulottua peitto hutilankaostoksesta. Lanka oli alunperin ostettu netistä paitakisaan, mutta livenä sekä lanka että väri osoittautuivat sellaisiksi, että paitaa siitä ei olisi tullut. Lisäksi vuoden mittaan oli tullut tehtyä sydämellä yksi tilkkupeiton palakin.

This is the last set of the 2018 projects. This time it is time to present some items for the household. The crocheted items were Xmas presents. Earlier in the year I made a blanket for the dog and a heartful piece for another blanket.

Odotusta ilmassa

Viime viikolla koin yhtäkkisen kauhun tunteen, kun tajusin, että minulla ei ole kässämessuille mitään sopivaa päällepantavaa eikä puikoiltakaan ole tulossa mitään sellaista, mitä haluaisin esitellä. Yhtäkkiä koko syksy oli valahtanut kalenterista, joten kässämessuviikonloppu pääsi yllättämään. Mutta menossa ollaan tietenkin! Mutta nyt on tukka värjätty ja hiukset palmikoitu, joten nyt ollaan paremmin tikissä vuoden isoimpaan kässäjuhlaan.

Monet perinteiset kässämessuvalmistelut ovat kuitenkin vielä tekemättä: messukartta on vielä värittämättä ja kohteet valitsematta. Mutta näillä mennään! Suunnitelmissa on osallistua messuille perjantaina ja sunnuntaina, jolloin messuille on hieman edullisemmat lippuhinnat. Viime vuoden lauantaista jäi mieleen järkyttävä ruuhka, jonka yritän näin välttää, vaikka tiedän, että messut ovat vilkkaat jokaisena päivänä. Messujärjestäjä on luvannut parannuksia kävijöille. Saapa nähdä, miten järjestelyt onnistuvat tällä kertaa ja lyödäänkö taas uusi kävijäennätys näillä Euroopan mittakaavassakin suurilla messuilla.

Onneksi tämän pimeän vuodenajan katkaisee ensin messut ja sitten joulu. Joulunalusaikana puikoilla on usein sellaista, mitä ei viitsi vielä esitellä, joten sen puoleenkin on blogissa vähän hiljaisempaa. Mutta koiralle valmistuneen peiton voi sentään esitellä, vaikka peiton historia on vähän ikävä. Peitto sai nimittäin alkunsa hutiksi osoittautuneesta nettilankaostoksesta. Netissä kun ei pääse hypistelemään lankaa eikä tutustumaan sen todelliseen väriin ja tuntumaan. Messut ovat siinä mielessä erinomainen tilaisuus tutustua materiaaleihin, kun ne pääsee näkemään livenä. Tämän vuoksi suosin aina kivijalkakauppoja ja messuja, kun teen kässähankintoja.

Mutta minulla eivät langat jää varastoon makaamaan. Keksin, että ei olisi pahitteeksi, että koira saa autoon villaisen alusen, joten tuumasta toimeen. Aloitin summassa riittävästi silmukoita ja mietin kuviota. Päätin tehdä peittoon ruutuja erilaisilla pintaneuleilla. Tarkoituksena oli upottaa kokonainen kilo lankaa peittoon, mutta ihan siihen ei kärsivällisyys riittänyt. Väännettyäni peittoa yli 700 grammaa oli mitta täynnä ja peitto riittävän kokoinen. Oikein hyvä viltti siitä tuli koiralle.


It is almost time for the highlight of the year. The Finnish Craft and Design fair takes place this coming weekend in my home town (Tampere, Finland). I am so excited about this event, which I am going to attend on Friday and Sunday. There is so much to see that one day is simply not enough for this event.

It is very unfortunate that the web stores cannot offer real samples of yarns. The colors are difficult to photograph. It is also impossible to convey, how the yarn feels against your skin. That is why it is difficult to shop yarn via web, but I do it every now and then with the risk. Buying brown Novita Isoveli for a pullover was a bad idea. But soon I discovered that our dog would benefit from having a woolen piece in his car cage. I chose some textured patterns for the blanket. After 700 grams I felt I had had my share of this project, and it was time to move to a new one. But the blanket is really useful piece for our dog.

Iik, ihana kirjarotta!

Törmäsin jo helmikuussa ohjeeseen, jossa virkataan kirjanmerkki. Kirjanmerkki näytti rotalta, joka on litistetty kirjan väliin siten. Rotan ilmekin on sellainen, että hups, mites tässä näin kävi. Tosin minun rottani ilme on hieman lempeämpi esikuvaansa verrattuna. Työn tekemiseen meni vain pari päivää, vaikka nuo päivät ajoittuvat minulla aika pitkälle aikavälille.

Ohje on ilmaisohje Ravelryssä, ja siitä on tykätty yli 2400 kertaa. Valmiita projekteja on toistaiseksi tallennettu noin 170. Ohjeen tekijällä on muita vastaavia maksullisia ohjeita, joista osa on hyvin samankaltaisia eli örkkejä, joille on käynyt huonosti kirjan välissä.

Projekti sopii oikein hyvin jämälankaprojektiksi. En tullut punninneeksi valmista työtä, mutta eihän siihen tietenkään montaa grammaa lankaa mennyt. Langan lisäksi työhön upposi osa tai kokonainen nailonsukka, jolla täytin rotan pään. Nyt se saa mennä ilostuttamaan lukemisesta pitävää ystävää, joka täyttää vuosia.

Kirjarotta
Langat: Jämälankoja mm. Gjestal Maija
Menekki: en tiedä
Koukku: 2,5 Ohje: Book Rat by Jonas Matthies
Tehty: 10.02.-04.07.2017

Istu pois a.k.a. Ihastuttavat istuinaluset

Jos nyt vaikka malttaisi kirjoittaa auki tämän projektin, josta jo viimeksi hieman vihjasin. Viime kesä taisi olla kylmä ja kolea, kun joululahjoja miettiessä tuli mieleen, että tuttavien mökille voisi tehdä satsin lämpimiä villaisia istuinalusia. Kun kyseinen perhe on aika suuri, ja porukassa on usein myös nuorison kumppaneita, niin laskeskelin, että taidanpa tehdä näitä alusia samantien seitsemän kappaletta. Ihan kiva haaste!

Keskeneräinen alunen

Ensin oli pakko hankkia testilankaa, kun en oikein tiennyt, millaista mallia käyttäisin. Ensin tein testilangoista ruudullista mallia, mutta sitten törmäsin liukuvärjättyyn Drops Big Delight -lankaan, jota ainakin tällä hetkellä saa 16 eri värisävyä. Langassa on valmiiksi pitkät liu'ut värejä, joten siitä saa ihan mukavan paksuisia raitoja tämän kokoiseen työhön. Raidat hoitavat tarvittavan vaihtelun, joten mitään kuviota ei tarvinnut alkaa miettiä.

Ihastuttavat istuinaluset
Langat: Drops Big Delight
Menekki: á 300g
Puikot: 5,5-7,0mm pyöröt
Ohje: oma
Tehty: toukokuu 2016-helmikuu 2017

Huovuttamisen testaus oli luku sinänsä. Onneksi tein sen, koska en olisi millään uskonut, kuinka paljon kappale menee koneessa kasaan. Näin pystyin laskemaan, kuinka suuri kappaleesta pitää tehdä, että siitä tulee huovutuksen jälkeen sopivan kokoinen (n. 40*45 senttiä). Tein kappaleet onteloneulonnalla kaksinkertaiseksi, joten lopullisesta kappaleesta tuli myös mukavan paksu. Yhteen aluseen meni 300 grammaa lankaa, ja sain käytettyä langan lähes viimeiseen metriin asti, kun tein työtä aina yhdeltä kerältä kerrallaan.

Ennen huovutusta

Joulun alla sairastuin sitten flunssaan, ja lahjaneulontojen aikataulu meni ihan pieleen. Mutta pian joulun jälkeen sain jo toimitettua uusille omistajille ensimmäisen setin alusia. Toinen setti odottaa vielä toimitusta, mutta onneksi tässä on vielä kesään aikaa. Vaikka projekti on ollut melko pitkä, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Huovutuksen jälkeen

PS. Osallistuin näillä istuinalusilla ekaa kertaa elämässäni KALliin. Kyseessä oli To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL. Siinä oli ideana tehdä jotain uutta ensimmäistä kertaa. No, KAL on ensimmäinen, johon osallistun, ja tulipa tässä projektissa tutustuttua myös huovuttamiseen. Molempia täytynee harjoitella jatkossa lisää.


These are the delightful seating pads, that I have been working on since last summer. I suppose last summer was cold, as I started making seating pads for a family with cottage. It was worth while to do testing pieces, as both the pattern and felting required some thinking. But the first set of pads have been delivered to the new owners, and the second (last) set is just about ready. I am very pleased with these pads. I participate in To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL with these PADs. It was the very first KAL I participated in and I got familiar with felting by this project.

Pääsiäistä ja vähän muutakin

Pääsiäinen oli meillä tänä vuonna tämän värinen. Kahvittelimme ja juhlimme isommalla porukalla pääsiäistä ja vähän muutakin tänä vuonna. Viettäkää hyvää pääsiäistä ja pitäkää huolta toisistanne!

The Easter was pink, yellow and green this year. Have a Happy Easter and take care of people next to you!

Väännetään rautalangasta

Kun kerrankin oli mahdollisuus saada kädestä pitäen oppia siihen, miten juttuja väännetään rautalangasta, niin täytyyhän sellaiseen tilaisuuteen tarttua. Ei siihen älyttömästi tarvinnut rautalankaa vääntää, että sain väännettyä rautalangasta sydänkoristeen. (No, kylläpäs sitä nyt taas heitellään näppärää sanaleikkiä, heh, heh.) Koristeen somistukseksi laitettiin helmiä ja nauhaa.

Väännetäänkö rautalangasta

En pidä itseäni minään askarteluihmisenä, mutta kun jotain jokseenkin käyttökelpoista saa aikaiseksi, niin yllätän välillä itsenikin siitä, kuinka paljon mielihyvää tällaisen pikku jutun tekeminen tuottaa itselle. Tälläkään kertaa ei syntynyt vain yksi, vaan peräti kolme koristetta. Kun on yhden oppinut, on helppo tehdä heti perään pari lisää. Viikon päästä jos koettaisi uudelleen, niin eihän sitä enää muistaisi. Taas tarvitsisi sen rautalanganväännön opettajan kaveriksi.




Rautalankaa + helmiä + nauhaa = koriste

Kun kaikille koristeille oli mielessä oma paikkansa, ne koristeltiin tietysti kohteen värimaailman mukaan. Eivät nuo ilmeisesti aivan hirvityksiä olleet, kun yhtään ei ole ainakaan vielä piilotettu johonkin laatikkoon, vaan ovat esillä saajillaan jokainen. Ainakin vielä. Meillä tuo ylin koristaa ulko-ovea. Kuvissa koristeet eivät ole vielä päässeet paikoilleen, vaan ne on kuvattu mikä missäkin.

Ovi- tai muu koriste tämäkin

This time it was time to bend some wire to make some decorations for the front door. As one makes one it is easy to make another two right after one another. If one tries to make one after a week or so, one has already forgotten how to make one. Two out of three decorations became presents and they have not been hidden to some drawer or elsewhere, at least not yet.

Ratas-matto on rakas matto

Kun kerrankin on mielessä järkevä lahja kummipojalle, niin tätihän taipuu vaikka ässä-mutkalle, jotta poika saa lahjan. ;-) Nuori mies toivoi omaan huoneeseensa virkattua mattoa, mutta tädin toteutustahti on sen verran hidas, että malli ehti muuttua matkalla jo monta kertaa. Mielessä on ehtinyt olla neliskanttista, pyöreää, kuusikulmioisista paloista tehtyä ja mitä niitä nyt onkaan. Siinä meni kuukausi jos toinenkin hommaa miettiessä.

Homma konkretisoitui hieman, kun oltiin pojan kanssa kaupassa, josta löytyi ontelokuteita. Näin sai poika valita mieleisensä värit, mutta mallin valinnan täti piti tiukasti omissa näpeissään. Ne näpit ja niiden kunto kun nimittäin asettivat rajoja sille, minkälaisen maton sitä voi rustata. Hyvänä hetkenä aloitettiin sitten pyöreän Ratas-maton värkkäys. Ajankohta sopi myös sen puolesta, että talvella ison ja raskaan tekeleen virkkaaminen on jotenkin kivempaa kuin kesällä. Ohje on Lankavan ja löytyy ilmaisohjeena netistä.

Eko-matto / Rug
Kude: Eko Ontelokude (n. 3.6 kg)
    Koukku: 9 mm
Ohje: Sovellettu Ratas-matto
 Tehty: 01-02/2016

Maton virkkaus sujui käsien näkökulmasta hyvin. Tyypillinen tahti oli nimittäin saada pari-kolme kerrosta valmiiksi ja sitten oli vuorossa melkein saman verran purkutöitä. Lankavan ohje oli ok, mutta silti minun käsialalleni sen verran vääränlainen, että soveltamishommiin jouduttiin. Kun Kulta osallistui projektiin ja suoritti täsmälliset matemaattiset laskelmat piin säteestä, piirin pituudesta ja hammasrattaiden määrästä, niin homma alkoi edetä vauhdikkaammin. Kerta toisensa jälkeen olen saanut todeta, että kässäily on tunteiden ja hempeilyn lisäksi myös matematiikkaa. Se ratkaisee monet vastaan tulleet ongelmat, vaikka olisi kiva laittaa onnistumiset taidon piikkiin.

Maton kooksi oli määritelty maksimissaan 130 senttiä halkaisijaltaan, ja jäin siitä sentin verran. Lahjan saaja saa karvat kaupan päälle, kun tuo otus (Koira) meinaa aina omia melkein kaikki tekeleet. Sitä on mahdoton pitää irti töistä ja pois kuvista. Se sanoo aina koko kropallaan: "Tää on mun ja mää nukun tässä!"

When my godson places a request for a gift, the aunt does everything to make that wish come true. This time the wish was a new rug for his room. He got to select the colors himself, but the aunt kept the selection of pattern and material to herself. Now the rug is ready, although the Dog always tries to own the ready made items to himself.

Kaikki samaan koriin

En enää muista, mitä tarkoitusta varten olen ostanut vihreää ontelokudetta, koska minulla ei ole itselläni sille mitään käyttöä. Epäilen, että alun perinkin on ollut ajatuksena tehdä tästä läheiseen perheeseen virkattu kori, koska siellä tykätään vihreästä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Virkattu kori
Lanka: Eko Ontelokude (1 kg)
  Koukku: 8 mm
 Ohjeet: oma (yhdistelty Lankavan ohjeista)
Tehty: marras-joulukuussa 2015

Tähän ei tarvittu muuta kuin yksi vyyhti (n. 1 kg) paksumpaa ontelokudetta ja kasin virkkuukoukku. Kannattaa muuten olla tarkkana, mistä kuteensa ostaa. Meillä täällä päin on kude lankakaupassa yli kolmanneksen kalliimpaa kuin perinteisemmässä matonkudekaupassa. Se on jo sellainen hintaero, että se kannattaa huomioida, varsinkin, jos tekee jotain vähänkään isompaa juttua.

Yhdistin ohjeessa kahta mallia: Lankavan “Kahvallinen kori” ja “Virkattu kori”. Kun en osannut päättää, teenkö korin kiinteillä vai pylväillä, niin laitoin molempia - vuorotellen kerros kutakin. Tein kerrokset spiraalina ja yhdistin ne piilosilmukoin. Kun en osaa tehdä kerroksen vaihtoa nätiksi, niin koristelin "ongelman" piilosilmukkakuvioinnilla. Ennen koristelua olin taittanut yläreunan kaksin kerroin, koska matalammalle korille on ehkä enemmän käyttöä kuin ämpärimäiselle.

Valmis kori täytettiin mm. kynttilöin, Vallilan servietein, Mokkamestareiden joulukahvilla, mainiolla kotimaisella Napue-ginillä ja hyvällä tonicilla sekä hyvillä pähkinöillä. Tuttavaperhe sai korin jouluksi perinteisen kukan sijaan.

This is a self-made crocheted basket for friends. It is full of yammy items and other things. Candles and paper napkins are not meant to be eaten. 

65000 silmukkaa myöhemmin...

Helmikuussa luulin, että edessä olisi pitkä päiväpeittoprojekti. Minulla oli mielessä, että tekisin päiväpeittoa yhden toisen projektin sivutuotteena, kun se toinen projekti ajoittuu sopivasti helmikuusta joulukuuhun tänä vuonna. Sitten kävikin niin, että en millään malttanut pysyä erossa tästä päiväpeitosta, kun olin saanut sen alulle. Virkattu päiväpeitto valmistuikin paljon odotettua nopeammin. Kolmesta keskeneräisestä työstä tämä nousikin kaikkein mieluisimmaksi ja valmistui, kun ne muut kaksi odottavat vieläkin päivää parempaa.

Helmikuussa tuli luotua Edelfeltin taulun inspiroimana visio päiväpeitosta, joka toistaisi taulun värejä ja meriaiheeseen sopivaa aaltokuosia. Malliksi valikoitui aaltomalli, joka kulkee myös nimellä "ripple pattern". Mallista on monta erilaista variaatiota, mutta tykästyin muiden valmiita töitä ihastellessa tapaan tehdä versio, jossa ei ole yhtään ketjusilmukkaa eikä reikää. Tämä päiväpeittohan tulee siihen ainoaan sänkyyn, jolle Koira saa meillä nousta. Koiran petiin ei laiteta mitään pitsimallia, vaan mahdollisimman tasaista pintaa. Malli sopisi vallan mainiosti myös torkkupeittoon, joten ehkä sellainenkin tulee tehtyä tällä kivalla mallilla jonain päivänä.

Tein valitsemistani "seiskaveikan" väreistä värisuunnitelman tekemällä minikokoisen mallin, johon virkkasin eri levyisiä raitoja. Mallin korkeus oli reilut 80 senttiä, ja alun perin ajattelin, että toistan mallin peitossa kolme kertaa. Kulta totesi kuitenkin, että peiton ei tarvitse olla niin pitkä, joten loppujen lopuksi malli kopioitiin peittoon 2,66 kertaisena. Itseä hieman haittaa, kun mallikerrat eivät mene "tasan", mutta en tiedä, kuinka moni huomaisi muutenkaan, että peitteessä on toistoa. Yritin tehdä värivaihtelun mahdollisimman satunnaiseksi.

Peitto on tehty enimmäkseen pylväillä, mutta halusin mukaan myös kapeampia raitoja. Niitä ei ole tehty kiinteillä silmukoilla, vaikka niitäkin kokeilin. Totesin kiinteät silmukat liian mataliksi, joten venytin niitä hieman korkeammaksi yhdellä ylimääräisellä langanvedolla (venytetty kiinteä silmukka). Reunaan yhdistelin kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukoita, joiden hellään huomaan upposivat myös ne lukemattomat langanpäät, jotka olisi muutoin pitänyt päätellä. Reunasta ei tullut niin nätti kuin olisin toivonut, mutta päättely ei myöskään houkuttanut. Reuna jää muutenkin patjojen alle, joten liekö tuon ulkonäöllä niin väliä.

Raitaa, raitaa, enemmän raitaa

Rivi ja väri kerrallaan pistelin menemään tätä työtä, jota tehdessä on katsottu eräskin osa sarjoista: "Isä Brown", "Sydämen asialla" ja "Kyläsairaala". Sen lisäksi on kuunneltu samalla äänikirjoja. Kulta alkoi jo jossain vaiheessa ihmetellä, että miten minä aina vaan sitä samaa työtä teen. Matematiikkanerona hän innostui laskemaan, montako silmukkaa työ vaatii ja päätyi lukuun 65000. Se hieman masensi, kun työ oli tuossa vaiheessa noin puolivälissä, mutta pitihän sitä jatkaa, kun vauhti oli päällä. Sain kovasti tsemppikommentteja matkan varrella.

Alussa minulla oli yli 20 kerää lankaa (á 150g), joista löytyi 8 väriä: luonnonvalkoista, beigeä, paria sinistä ja neljää harmaata. Lopullisen työn koko on noin 2,30*1,40 metriä. Painoa työllä on 2,450 kiloa. Virkkaus yhtenä kappaleena onnistui oikein hyvin, vaikka aluksi pelkäsin, että se olisi raskasta hartioille. Peiton paino oli kuitenkin paljolti sylissä, joten haittana oli lähinnä se, että välillä tuli hiki peiton alla virkatessa.

Sängynpeite
Lanka: Novita 7 Veljestä (2450g)
  Koukku: 4mm
 Ohjeet: oma (malli: ripple pattern)
Tehty: helmi-huhtikuussa 2015

Viimeinen vaihe eli pingotus oli vaikea ja se kesti ainakin pari viikkoa. Siitä oli yli toistakymmentä päivää pelkästään pingotuspuuskan odottelua, ja itse pingotus sujuikin parissa päivässä, vaikka teinkin sen kahdessa osassa. Alustana käytin kahta Biltemasta hankkimaani jumppamattoa, joita voi sopivasti sommitella oikean kokoiseksi, koska ne toimivat palapelin tapaan. Neulasin peiton alustaan puolet kerrallaan kosteiden pyyhkeiden alle yöksi, ja kyllä kannatti. Pinta näyttää nyt vieläkin kauniimmalta kuin ennen kostutusta.

Jotkut asiat ovat kuin pieni pala taivasta

Tämän työn valmistuminen on melkein tuskaa enimmäkseen siksi, että on vaikea luopua työstä, jota oli niin mieluinen tehdä. Sitä olisi ollut kiva virkkailla pidempäänkin, mutta tuolla kyllä odottaa ne pari muutakin keskeneräistä työtä ja jonkun verran lankaa on jo seuraaviinkin töihin. Ehkä tämä peitto täytyy siis luovuttaa varsinaiseen virkaansa eli Koiran makoilusängyn peitteeksi. Seuraava tuska on sitten se, miten peitto pidetään karvattomana, mutta siihen ei taida olla ratkaisua. Se on riski, jonka otin jo tähän projektiin ryhtyessä.

Kelpaa siinä nyt Koiran köllötellä

This was supposed to be a long term project, but I could not keep my hands off from crocheting this bedcover. First there were more than 20 rolls of yarn (each 150g) in 8 colours when I started this journey. I ended up with the bedcover in ripple pattern. In half way through my Darling made a calculation claiming that the end result will require 65000 stiches. But that is all history now, the final product is almost like having a piece of heaven at home. This bed is the only bed in our house, in which the Dog is allowed to take his nap. The next reason for a headache may be how to keep the cover as a hair-free-zone, but it might be that there is no solution for that available. Well, that was the risk worth taking.

Askartelua, paskartelua

Tämä käsityöharrastus on ihan hirrrveän tarrrttuva tauti ja se leviää mitä kummallisimmissa muodoissa. En olisi ikimaailmassa uskonut, että meikäläinen, joka on aina inhonnut askartelua, tarttuu moiseen puuhaan. Mutta nyt on joku askartelubakteeri tarttunut, kun on katsellut blogeja ja selaillut facebookin käsityöaiheisia ryhmiä. Niistä sekoaa pää ja näköjään vähän kädetkin. Olisikohan tähän jotain hoitoa saatavissa.

Ensimmäinen oire oli, kun löysin itseni lankakaupasta etsimästä jotain halpaa lankaa. Matkaan tarttui varmaan halvin mahdollinen lanka, Emilie baby garn (50% akryyliä ja 50% polyesteriä; värit 121 vaal.pun. ja 157 kelt.). Kassalla tunnustin ujosti, että ihan vain askartelulankaa tässä ostelen. Yritin sanoa, että en minä muuten tämmöistä muovista lankaa ostaisi. Ihan hävetti itseänikin. Mitään aavistusta ei vielä ollut, mitä näistä keltaisesta ja vaaleanpunaisesta langasta (siis ihan oikeasti pinkkiä, yök) tulisi.

Toisessa kaupassa tuli mukaani Eri Keeperiä (D3-tasoista, joka kestää hieman enemmän kosteutta kuin tavallinen) ja kaksi (siis oikeasti useampi kuin yksi) pakettia helmiä. Helmien kanniskelu kaupassa osoittautuikin katastrofiksi, kun toisen helmipaketin sanka irtosi liitoksistaan ja koko rasia putosi lattialle räjäyttäen sisältönsä pitkin kaupan hyllyväliä ja hyllyjen alusia. Sen verran isosti taisi päästä melkein kirosana tai vastaava, että hetken päästä paikalle ilmestyi oikeasti hyvin sydämellisen oloinen myyjä, joka auttoi minua keräilemään helmet ja muutaman sormiin tarttuneen villakoiran takaisin astiaan. Taas hävetti, että minäkö muka askarteluostoksilla. Ei kun muuten vaan levittelen nämä sisällöt tänne testatakseni, auttaako kukaan niiden poiminnassa. Hyvin toimi. Sain mukavaa palvelua.

Kotona tartuin lankaan ja kolmosen koukkuun, ja ensimmäisenä langasta putkahti esille munan muotoinen rätti. Venyttelin sen jo aiemmin syödyn Angry birds munan kotelon päälle. Mainittakoon muuten se, että Angry birds munassa ei ollut lainkaan suklaata, vaan vain muutama aivan jauholle maistuva kammottava karkkia muistuttava nökäre. Myös ns. lelu oli aivan surkea. Hökötys oli tehty Kiinassa ja toi mieleen kyseisessä maassa koetun savusumun. Karkki maistui aivan samalta kuin se Kiinassa koettu saaste. Mutta munan muovinen kuori kelpaa komeasti liimatärkkäyksen tueksi. Silti en ostaisi ainuttakaan tällaista munaa lisää ja harmittaa, että ostin nämäkin. Mutta tämä oli siis sivujuonne munien teossa. Lakkasin virkatun rätin Eri Keeper-vesi seoksella ja odotin vuorokauden: kas sieltähän tuli etäisesti netissä näkemäni munan mallinen otus, jonka sisään voisi laittaa tipun tai munan tai jotain.

Virkkailu näiden halpojen lankojen kanssa jatkui. Olivat muuten hirveitä virkata, kun säikeet erosivat toisistaan jatkuvasti. Onneksi ei harmittanut, kun kyse oli vain hetkellisestä mielenhäiriöstä ja koeluontoisesta askartelusta. Koukulta ja liimapurkista putkahti vielä suklaamuna-astia ja toinenkin. Jo kerran pudonneet helmet putosivat uudelleen mm. koivunoksien joukkoon. Taisi oksien joukossa olla muutama pajukin, mutta kissoja niissä ei näkynyt. Sisällä taidetaan saada niihin lehdet eikä kissoja, mutta näyttäähän tuo mukavalta tuo vihreä silti. Tässäpä sitten pääsiäisaskartelu-paskartelutuloksia:



Virkatut munakorit



Virkatut muna-munat seinällä ja puiset helmet oksissa

Taisivat nämä kaikki olla jotain sijaistoimintoja sille, että tulisi tehtyä noita kolmea muuta keskeneräistä työtä. Keskeneräisiä töitähän saa olla kulloinkin vain kaksi. Nyt niitä oli aika monta. Ja koskaanhan en askartele. Jälleen kerran: koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Mihin ihmeeseen tämä harrastus minua oikein kuljettaa. Seuraavaksi varmaan teen niitä kaikkien väkästelemiä tiskirättejä, joita en ymmärrä ollenkaan. Minusta tiskirätin pitää olla mikrokuitua, kun se puhdistaa niin hyvin ja kestää tosi kovista pesuista huolimatta ikuisuuden. Miksi ihmeessä siis ostaisin jotain viskoosilankaa, jonka teossa käytetään tiettävästi vahvoja kemikaaleja ja tekisin siitä rätin. En ymmärrä. Mutta viikko sitten en ymmärtänyt näiden pääsiäisaskartelujenkaan päälle. Nyt ei ole ihan lääkitykset kohdallaan, mutta ehkä ne saataisiin takaisin kohdilleen niin, että jäljelle jäisivät vain "normaalit" diagnoosti: neuloosi ja virkkuuporoosi. Kaikki tämä muu on ihan ylimääräistä. Vai mitä.

Pääsiäiskoristeita
 Lanka: Emilie baby garn
 Koukku: 3
Ohjeet: omat ja muiden sovellettuna

Hyvää pääsiäistä!

And a very happy easter to you, too! One could never believe, that this person would start making hobby crafts, but I did. I made two egg-shaped units for easter eggs and two basket shaped units for what else than easter eggs, too. Then I decorated some birch branches with wooden beads. Maximum performance with my skills, I would say. I hope to get the medication right so that I would not need to make this kind of efforts in the future.

Pitkä päiväpeittoprojekti edessä

Tammikuussa tuli laitettua alulle useampiakin projekteja. Kun tuo suunnittelu ja ideointi on usein koko projektin parasta antia, niin siitä pitää ottaa kaikki irti. Tammikuun postauksessa mainittu taulu intoutti aloittamaan takkahuoneen maton lisäksi myös sängynpeitteen teon samaiseen huoneeseen. Peitteen värisävyt tulivat seinälle ripustetusta Vallilan kangastaulusta, joten värien valinnalla ei tarvinnut vaivata pientä päätään.

Kaikki sävyt löytyivät helposti markettien hyllyistä, kun sopeutui siihen, että värien ja sävyjen on löydyttävä 7 Veljestä langoista. Langaksi halusin mahdollisimman luonnollisen materiaalin, koska sängyllä loikoilee enimmäkseen koira. Akryylilanka, joka ehkä muutoin olisi peitteeseen ok, käsittääkseni sähköistyy, mutta en halua koiralle napsauksia, kun se köllii ja kellistelee sängyllä. Toisaalta 7 Veljestä langan tekokuitu tekee lankaan sellaista kestävyyttä, jota se tässä kaipaa juuri siitä samasta syystä. Koira saattaa raapia joskus petiään, joten langan täytyy kestää tämä. Toivottavasti materiaalivalinta oli oikea.



Villalangat sängynpeitteeseen

Muut sävyt tuntuivat ihan hyvältä, mutta en ollut yhtään innoissani sarjan beigestä. Se on sellainen minusta likainen väri, mutta parempaakaan ei ole nyt tarjolla. Toisaalta väri on semmoinen "luonnollinen", joten se saa nyt kelvata. Muut värit ovat minusta oikein mukavia: luonnonvalkoinen, neljä eri harmaata, farkun sininen ja vaalean sininen.



Aaltoja (ripple pattern)

Mallia mietin pitkään. Minua on kutkuttanut pitkään tehdä jotain kuusikulmioista, mutta tuon mallina olleen taulun aihe on enemmän tuollainen luontojuttu kuin mikään graafinen asetelma. Siksakkiakin mietin, mutta sekin on mielestäni liian jyrkkä muoto tähän. En myöskään halunnut reikäistä mallia, kun juuri niihin koloihin koiran kynsi voisi tarttua. Niinpä mentiin meriaiheisesti aaltoa päin (ripple pattern), josta löytyy minusta ihanat kuvat ja ohjeet attic24-blogista. Halusin hitusen pidemmän aallon kuin attic24:n mallissa, joten mulla on kavennysten ja lisäysten välillä viisi pylvästä neljän sijaan. Muutin aaltojen suuntaa siten, että molemmat reunat päätyvät "alas". Näin päin päättyvä reuna oli minusta helpompi toteuttaa kuin se, jossa reuna päätyy "ylös". Tässä välttyy ikävältä ketjusilmukan reiän hakemiselta, kun jokaisen pylvään saa tehdä oikeaan silmukkariviin, eikä käännöksen ketjuun. Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Kun edessä oli oletettavasti pitkä projekti, maltoin kerrankin tehdä myös mallipalan. Siinä kokeilin, miten sommittelisin raidat ja värit keskenään. Halusin sekoitella eri levyisiä raitoja, millä saisin tietyt värin yliedustettua skaalassa. Halusin myös tehdä myös minipieniä raitoja, mutta kiinteät silmukat eivät toimineet pylväiden joukossa. Yhdestä kerroksesta tuli liian kapea ja kahdesta liian leveä. Kapeaan raitaan käytetty silmukka oli loppujen lopuksi joku ihmeen venytetty ketju- tai kiinteä silmukka tai mikä se nyt olikaan. Jostain perustekniikkakirjasta löysin sellaisenkin. Ei ole tullut ennen käytettyä sellaista, mutta tähän se vaikutti oikealta ratkaisulta. Kannattaa siis aina välillä palata ihan niihin perusjuttuihin, kun niistä saa työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisuun.




Mallipala esikuvansa oikeassa laidassa

Mutta nyt on kasassa saavillinen lankakeriä, koukku ja mallipala. Sitten ei tarvitse virkata kuin reilu kaksi metriä moista mallia riittävän leveänä. Aika pitkä projekti siis. Eikun virkkaamaan. Saapa nähdä, milloin tämän työn voi kuitata keskeneräisestä valmistuneiden pariin. Varsinkin kun on ne kaksi muutakin projektia (matto ja villapaita) työn alla.

I want to make a blanket for a sofa used mainly by  the dog. This demanding user requires high quality solutions for the bed cover: natural material (wool), no holes in the pattern (the nails might slip into them too easily) etc. As the starting point for this work is the painting on canvas, it was easy to select the colours. This is shouting for waves instead of zig-zag or other more graphical pattern. This is definately a long project, as it requires crocheting for over two meters. 

Taulusta mattoon

Kuten oli jo aiemmin puhetta, Edelfeltin taulusta suunnistetaan kohti sini-harmaa-beige -sävyistä takkahuoneen mattoa. Sen suunnittelu onkin ollut pitkä ja monivaiheinen projekti ennen kuin toteutus alkaa hahmottua. Ensimmäinen haaste oli materiaali. Ihan ensimmäisenä ajattelin tehdä maton ontelokuteesta, kun se oli tullut tutuksi ennen joulua. Mulla oli pari vyyhteä ontelokuitua, jolla testasin materiaalin valmistelua virkkauskäyttöön. Kun tajusin, että materiaali kutistuu reippaasti pesussa, halusin kokeilla, miten kutistaminen onnistuu pesukoneessa ja kuivausrummussa. Ja onnistuihan se - toisaalta. Pesin ensin vihreän vyyhdin, ja hermoa alkoi kiristää, kun näin, millaiselle sökkyrälle vyyhti meni rummussa. Jos edessä olisi matollisen verran kudepyykkiä, vyyhtien oikominen vaatisi pidempää pinnaa kuin mikä mulle on suotu. Sitten mentiin suunnitelmaan B, joka vaatikin pidempää valmistelua.

Sotkuista vihreää, mutta pesupussin ansiosta suorempaa beigeä

Virkkasin valkoisesta minikuteesta vyyhdille pesupussin, jossa pesin beigen vyyhdin. Tein pesupussiin pitkän nyörin, jolla solmin pussin riittävän tiukalle vyyhdin ympäri. Pussi pyöri mukana myös kuivausrummussa. Kun levitin lähes kuivan vyyhdin vielä rättipatterille, poistin pesupussin vyyhdin päältä. Heti näki, että vyyhti oli lähes sellainen kuin se oli ollut ostettaessa paitsi, että kutistunuthan se selvästi oli. Jatkossa pesen vyyhdit aina näin, jos tulen tehneeksi niistä jotakin. Ei sen pesupussin olisi tarvinnut olla niin vahvaa materiaalia kuin mitä minikude on, mutta sitä sattui olemaan mulla saatavilla, joten mun verkkokassi on nyt sitten sitä.



LP-lankakeriä ja linssilude, jonka lelukori on nyt väliaikaisesti muussa käytössä (sori)

Makustelin materiaaleja matonkudekaupoissa ja päädyin lopulta ostamaan ontelokuteet Tampereen Poppanavakasta. Kuteet olivat mielestäni siellä kohtuuhintaisia verrattuna moneen muuhun paikkaan, ja halusin ostaa kuteet kuitenkin niin läheltä, että pääsisin hypistelemään niitä ennen ostopäätöstä. No, kuinkas sitten kävikään. Kaupan valikoimista löytyikin yksivärinen LP-tyyppinen kude aika pitkillä lenksulangoilla, mutta siinä oli mun työhön juuri sopivat värit. Juttelin myyjän kanssa ja kyselin, millaista kude olisi virkata. Tästä ei oikein ollut kokemusta, joten loppujen lopuksi otimme molemmat sitä koevirkkaukseen. Ensimmäiset yritykset olivat karmaisevat, ja myyjäkin sanoi samaa. Oletteko koskaan virkanneet sokkona? Kudetta virkatessa ei nähnyt yhtään, mitä oli tehnyt! Ja purkaminen oli vielä vaikeampaa kuin tekeminen. Siinä tuli aika monta iltaa väkerrettyä kuteen parissa. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, koska oli rakastunut kuteen väreihin ja sävyihin. Ajan kanssa homma alkoi toimia, kun tottui siihen, että virkkaus menee käsikopelolla eikä silmillä. Myyjäkin oli saanut mallivirkkauksen tehtyä, joten liikkeestä löytyy nyt mallimatto kyseisestä materiaalista.

Koepaloja

Enää ei ollut kuin yksi haaste: millaisella mallilla mentäisiin. Kuteen olomuoto oli huomioitava mallissa. Koska pelkään käsieni jaksamista raskaan maton kanssa, haluan ilman muuta tehdä palamaton. Tein aika monta erilaistakin testipalaa, jotka pikku hiljaa ohjasivat oikeaan suuntaan. Aika pian tuli selväksi, että en halua paloihin reikiä. Ympärivirkattu palakaan ei tuntunut täydelliseltä - ja täydelliseen tietysti tähdätään. Sitten tein neliöt edestakaisvirkkauksella: *1ks, 1 kjs* 1ks jne. ja toisella kierroksella sitten päinvastoin *1kjs, 1ks kaareen* 1kjs jne. Tämä vaikuttaisi mahdolliselta mallilta. Testasin myös palojen yhdistämistä, mutta vieläkään en tiedä, miten loppujen lopuksi sen teen. Tämä on ollut jo toistaiseksi työläs prosessi, mutta olen vielä toiveikas lopputuloksesta. Muutama pala on valmiina, ja niiden teko ei kestäkään kovin kauan, joten sen puolesta tästä voisi vaikka virkattu mattokin syntyä.



Hyväksytyt mallipalat

Heading from the painting towards the rug. It has been a long process with the selection of colours, materials and pattern. My projects are always actively accompanied by the Dog, who thinks that he should be photographed instead of these stupid wefts, which are now all over the place - they have taken over even the toy basket. Poor Dog!

Tammikuu on suunnittelukuu

Tässä kuussa ei taida syntyä paljoa valmista, mutta monta uutta työtä on kehittelyn alla. Kun on ollut pitkän aikaa tekemättä käsitöitä, niin tietämättään takaraivoon on keräytynyt monta monituista ideaa ja ajatusta, joita voisi toteuttaa. Niin paljoa käsityöpurema ei ole vielä iskenyt, että haluaisin tehdä töitä pelkästään tekemisen ilosta, mutta se varmaan johtuu pelkästään siitä, että noita ihan oikeita tarpeitakin on kasaantunut. Tulee ihan mieleen, että pitääkö tässä vähän jarrutella, ettei inspiraatiokaivo tyhjene. Mutta tuskinpa siitä niinkään käy, vaan eiköhän sitä aina tule joku inspiraation lähde uutta työtä varten.

Kun seuraa muiden kanssasisarten (missä muuten veljet?) kässäblogeja, on niistä ammennettavissa monenlaista oppia. Minulla ei mielestäni ole tilaa varastoida kilokaupalla ylimääräistä lankaa, vaan yritän säilyttää malttia siinä, että ostan materiaalia vain työn alla olevaan hommaan. Jossain vaiheessa näistä tietysti kertyy ylijäämiä varastoon, mutta koitan nyt mahdollisuuksien mukaan toteuttaa ekologisuutta tässäkin, niin että varastot pysyisivät hallinnassa. Vaikeaa se on, kun kaupoissa on niin kiinnostavan tuntuisia materiaaleja, jotka pitäisi saada mukaan heti. Mutta on ollut tehtävä tietoinen päätös, että etukäteen lankoja ei hamstrata. Toinen tietoinen päätös on tehty siitä, että työn alla saa olla vain kaksi työtä kerrallaan. Tunnen itseni riittävän hyvin tietääkseni, että näistä molemmista tekisi mieli laistaa, mutta koitetaan nyt näillä "säännöillä" edetä tässä harrastuksesta. Tulee paremmin sitten valmistakin.

Inspiraation lähde: taulusta kohti mattoa ja päiväpeittoa

Mutta asiaan: Ostimme takkahuoneeseen X vuotta sitten sen väreihin sopivan maton. Kuinkas sitten kävikään: matto ei tainnut olla paikoillaan kuukauttakaan, kun koira oksensi matolle. Mattoon jäi sitten tahra, ja lattia on peitetty milloin milläkin. Viime syksynä näin kaupassa Vallilan kankaan Leikkiviä poikia rannalla, joka on tehty Albert Edelfeltin maalauksen pohjalta. Maalaus on muuten äänestetty vuonna 2013 Suomen kaikkien aikojen merkittävimmäksi maalaukseksi. Se on siis ohittanut Haavoittuneen enkelin (Simberg) ja Taistelevat metsot (von Wright). Minulle tämä ei ollut valintakriteeri, vaan se, että kangas sopi täydellisesti takkahuoneemme väreihin. Ostimme kankaan ja teimme siitä "taulun" ripustamalla se yksinkertaisesti verhotankoihin. Istuskelin monta kertaa katselemassa taulua ja keksin, että voisin tehdä samoilla sävyillä huoneeseen maton. Siitä alkoi pitkä suunnitteluprosessi, joka on vieläkin kesken. Tämä on virkattu matto on projekti numero 1.

Kun ratkesi, että matto-ongelma voisi ratketa, tuli mieleen, että myös saman huoneen sängynpeiteongelma pitäisi ratkaista. Sängyllä on nyt keltainen, liian kapea peite, joka ei tahdo pysyä kunnolla paikoillaan. Siihen pitäisi saada sävyihin sopiva päiväpeite, jolla koira voisi sitten kölliä. (Tämä sänky on ainoa, jolle koira saa mennä lupaa kysymättä). Tästäpä tuli suunnitteluprojekti numero 2.

Jo edellisessä postauksessa puhuin villapaidasta, jonka mallin otin vanhasta swetarista. Tämä on siis päässä pyörivä projekti numero 3. No, siinähän ne sitten menivät omat säännöt roskakoriin, kun useampia töitä pyörittää yhtä aikaa. Voihan sitä yrittää perustella esimerkiksi sillä, että aina pitää olla virkkaus ja neule yhtä aikaa työn alla, niin niitä voi sitten vaihtaa, kun kädet väsyvät yhteen tekniikkaan. Seli, seli.

Värimaailma näihin kaikkiin tuleviin töihin otetaan takkahuoneen sisustuksesta ja taulusta, kun se nyt miellyttää silmää kovasti. Seinien väri on Tikkurilan Tunne Väri -kartan sävy Lemmikki (H353), joka on säilynyt vuosienkin jälkeen tykättyjen värien listalla. Toivottavasti nyt ei pukkaa taivaan sinistä joka paikkaan niin paljoa, että siihen kyllästyisi. Pitää palata näihin suunnitelmiin, kun hieman täsmentyvät.

January is time for planning. A very famoush Finnish painting by Edelfelt illustrating some kids playing in the sand is now my source of inspiration for a carpet and bedcover. This seems to be a period of this light blue colour, as I will use it in a pullover, too.

Vaihteeksi pehmeitä paketteja

Siitä on aikaa, kun näistä käsistä on lähtenyt viimeksi pehmeitä paketteja, mutta täksi jouluksi nyt niitä tuli muutama. Pääsinpä jopa yllättämään lähipiirin näillä lahjoilla, mikä on ihan kiva, ettei tule aina niitä samoja. Enemmänkin oli tarkoitus saada valmiiksi, mutta ei sitä ihan niin paljoa ehdikään kuin mitä pää ehtii suunnitella. Jotain jäi vielä puikoillekin. Varsinkin, kun piti tehdä ja purkaa, tehdä ja purkaa, kun ei ollut nuo tekniikat ihan heti hallussa.

Kun etsii netistä tietoa langoista ja ohjeista, niin tulee törmättyä kaikenlaisiin innostaviin blogeihin. Ihan ensimmäinen inspiraatio tuli eilen tein -blogin kissan korista, joka oli minusta niin ihana. Ihan pinkkiä ei tästä omasta tekeleestä ei tullut. Virkattu kissan kori piti saada alulle äkkiä, ja käsiin tarttui harmaa trikookude, kun joku oli tainnut mainita pitävänsä harmaasta ja mielessä olleet kissatkin ovat harmaasävyisiä. Korin katto tehtiin pari kertaa, kun ensin siitä tuli "savupiipullinen" versio, joka näytti ihan tyhmältä. Sitten purettiin ja kiireessä tehtiin katto, joka taisi olla kissoille liian matala. Kun ei ollut oikein tarkkaa muistikuvaa kissojen koosta, ne tuli arvioitua todellista pienemmiksi. Tämä olkoon nyt tämmöinen prototyyppi, josta voi sitten miettiä, ryhtyykö vielä uudelleen kissan kodin rakentajaksi. Pitäisihän molemmilla olla oma koti vai mitä.



Mikä ihmeen mökki tuo on

Kissan kori
Kude: trikoinen matonkude
Koukku: 8 mm
Ohje: sovellettu eilen tein -kori

Muutenkin innostuin noista paksuista kuteista tehtävistä koreista. Niistä saa kyllä mukavan nopeasti valmista - ainakin periaatteessa. Mutta kun tekee pyöreää koria, olisi kiva, jos pohja olisi tasainen pyöreä eikä pullea pallo tai kupera kuppi. Näin ollen tuli tehtyä pari koria aika moneen kertaan, mutta nekin tekeleet menivät kissan korin kanssa samaan pakettiin. Kissan korin jämäkuteesta tuli yksi kori ja toinen syntyi kapeasta valkoisesta ontelokuteesta. Samalla sai vähän tuntumaa näihin erilaisiin materiaaleihin. Paksu kude ja koukku tuntui alkuun kädessä tosi oudolta ja kaupassa neuvottu veitsiote koukusta ei meinannut ensin ollenkaan luonnistua, mutta kun oli aikansa vääntänyt kudetta, niin lopulta se tuntui sitten luontevammalta. Sillä saa paljon enemmän voimaa vetämiseen, kun napakoista silmukoista on välillä haastavaa saada kude läpi. Koreista ei ole kunnon kuvia, joten niiden ulkonäkö jätetään ihan mielikuvituksen varaan.

Kummilasten riemuksi (vai ehkä enemmänkin omaksi iloksi) tuli nakuteltua myös Red Heart Reflective langasta pari nopsaa pipoa. Tämä oli taas yksi niistä löydöistä, jollaisia on ilmestynyt kauppoihin. Tässä on mukana heijastinlanka, joka tekee kudelmasta lievästi heijastavan. Salamavalon välkkeessä vaikutuksen näkee hyvin, mutta ulkona se taitaa olla huomattavasti miedompi. Pipot oli nopea kutoa kutosen puikoilla. Otin mallia Red Heart:n pipo-ohjeesta, mutta taisin soveltaa sitä hieman. Toiseen pipoon tuli 80 silmukkaa ja toiseen 76. Pipojen korkeudeksi tuli n. 20 senttimetriä, ja enempää ei kahdesta kerästä olisi tullutkaan. Koirakin pääsi poseeraamaan näiden taikapipojen kanssa.

It's Christmas time and some people will get some soft packages as present. This will mostly come as a suprise. The cats were not sure what to thing about there new house. Maybe the house is a bit too small as I did not remember their size correctly. But at least the other one found herself corfortable in it. The teenagers got themselves magic beanie hats, which reflect the light. The dog posed with the hat with and without the flash.





Taikapipo (ja koira)
Lanka: Red Heart Reflective
Puikot: 6mm sukkapuikot
Ohje: sovellettu Red Heart pipo

Taikapipo salamalla
kuvattuna