sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäistä ja vähän muutakin

Pääsiäinen oli meillä tänä vuonna tämän värinen. Kahvittelimme ja juhlimme isommalla porukalla pääsiäistä ja vähän muutakin tänä vuonna. Viettäkää hyvää pääsiäistä ja pitäkää huolta toisistanne!



The Easter was pink, yellow and green this year. Have a Happy Easter and take care of people next to you!


lauantai 19. maaliskuuta 2016

Väännetään rautalangasta

Kun kerrankin oli mahdollisuus saada kädestä pitäen oppia siihen, miten juttuja väännetään rautalangasta, niin täytyyhän sellaiseen tilaisuuteen tarttua. Ei siihen älyttömästi tarvinnut rautalankaa vääntää, että sain väännettyä rautalangasta sydänkoristeen. (No, kylläpäs sitä nyt taas heitellään näppärää sanaleikkiä, heh, heh.) Koristeen somistukseksi laitettiin helmiä ja nauhaa.


Väännetäänkö rautalangasta


En pidä itseäni minään askarteluihmisenä, mutta kun jotain jokseenkin käyttökelpoista saa aikaiseksi, niin yllätän välillä itsenikin siitä, kuinka paljon mielihyvää tällaisen pikku jutun tekeminen tuottaa itselle. Tälläkään kertaa ei syntynyt vain yksi, vaan peräti kolme koristetta. Kun on yhden oppinut, on helppo tehdä heti perään pari lisää. Viikon päästä jos koettaisi uudelleen, niin eihän sitä enää muistaisi. Taas tarvitsisi sen rautalanganväännön opettajan kaveriksi.



Rautalankaa + helmiä + nauhaa = koriste


Kun kaikille koristeille oli mielessä oma paikkansa, ne koristeltiin tietysti kohteen värimaailman mukaan. Eivät nuo ilmeisesti aivan hirvityksiä olleet, kun yhtään ei ole ainakaan vielä piilotettu johonkin laatikkoon, vaan ovat esillä saajillaan jokainen. Ainakin vielä. Meillä tuo ylin koristaa ulko-ovea. Kuvissa koristeet eivät ole vielä päässeet paikoilleen, vaan ne on kuvattu mikä missäkin.


Ovi- tai muu koriste tämäkin


This time it was time to bend some wire to make some decorations for the front door. As one makes one it is easy to make another two right after one another. If one tries to make one after a week or so, one has already forgotten how to make one. Two out of three decorations became presents and they have not been hidden to some drawer or elsewhere, at least not yet.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Onnellinen mies

Motivaatio lukemiseen voi olla moninainen. Yksi motivaatio voi olla kätköilyyn liittyvän mysteerin ratkaiseminen. Mysteerikätköjäkin on moneen lähtöön, mutta perusidea on, että esimerkiksi lukemalla kirjan löydät oikean ratkaisun, jonka perusteella pystyt hakemaan kätkön. Ratkaisu on kätkön oikeat koordinaatit, kun taas julkaistussa mysteerikätkössä on ns. bogusnaatit, joista et kyseistä purkkia löydä.

Tämä idea oli mielessä, kun käteen tarttui joskus jo kouluaikana luettu kirja Onnellinen mies. Sen muisti, että kirjassa oli insinööri ja sillanrakentaja, mutta juuri muuta ei kirjasta muistanutkaan. Ihan hauskan veijaritarinanhan on Arto Paasilinna kirjoittanut. Teos on ihan helppoa ja kivaa kuunneltavaa. Tarinassa on kivaa ironiaa kunnista, kunnan luottamustehtävistä ja suomalaisten jähmeästä päätöksentekokulttuurista. Vastapainona kirjasta löytyy yritteliäisyyttä, menestystä ja rakkauttakin. Ja mysteerin ratkaisukin löytyi. Kirja pisti miettimään, mikä on se asia, joka tekee itse kunkin onnelliseksi. Siitäpä tulikin mieleen oheinen kuva.

Jossain kaukana


Motivation to read a book can be digged from various sources. This time the motivation to read (or actually listen to) Arto Paasilinna's Onnellinen mies (The Happy Man) was to solve a mystery cache. Mystery cache is a cache, which has been published with bogus coordinates, with which you cannot find the cache. But reading the book revealed the right ones. The book made me wonder about the variety of things that make people happy. For some reason that made me think about the attached photo.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

2000 täynnä

Mainittakoon samalla, että aiemmin tällä viikolla blogissa tuli täyteen 2000 klikkausta. Ensimmäiset tuhat klikkausta kertyi alle puolessa vuodessa, mutta näitä seuraavia blogi keräsi kymmenen kuukautta. No, ei se määrä vaan laatu lukijoissakin, eikös niin.

By the way the blog has got 2000 clicks now. It took less than six months to collect the first one thousand and now it took approximately ten months to collect another thousand. But this blog is more about the quality than the quantity isn't it.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Ratas-matto on rakas matto

Kun kerrankin on mielessä järkevä lahja kummipojalle, niin tätihän taipuu vaikka ässä-mutkalle, jotta poika saa lahjan. ;-) Nuori mies toivoi omaan huoneeseensa virkattua mattoa, mutta tädin toteutustahti on sen verran hidas, että malli ehti muuttua matkalla jo monta kertaa. Mielessä on ehtinyt olla neliskanttista, pyöreää, kuusikulmioisista paloista tehtyä ja mitä niitä nyt onkaan. Siinä meni kuukausi jos toinenkin hommaa miettiessä.




Homma konkretisoitui hieman, kun oltiin pojan kanssa kaupassa, josta löytyi ontelokuteita. Näin sai poika valita mieleisensä värit, mutta mallin valinnan täti piti tiukasti omissa näpeissään. Ne näpit ja niiden kunto kun nimittäin asettivat rajoja sille, minkälaisen maton sitä voi rustata. Hyvänä hetkenä aloitettiin sitten pyöreän Ratas-maton värkkäys. Ajankohta sopi myös sen puolesta, että talvella ison ja raskaan tekeleen virkkaaminen on jotenkin kivempaa kuin kesällä. Ohje on Lankavan ja löytyy ilmaisohjeena netistä.


Eko-matto / Rug
Kude: Eko Ontelokude (n. 3.6 kg)
    Koukku: 9 mm
Ohje: Sovellettu Ratas-matto
 Tehty: 01-02/2016


Maton virkkaus sujui käsien näkökulmasta hyvin. Tyypillinen tahti oli nimittäin saada pari-kolme kerrosta valmiiksi ja sitten oli vuorossa melkein saman verran purkutöitä. Lankavan ohje oli ok, mutta silti minun käsialalleni sen verran vääränlainen, että soveltamishommiin jouduttiin. Kun Kulta osallistui projektiin ja suoritti täsmälliset matemaattiset laskelmat piin säteestä, piirin pituudesta ja hammasrattaiden määrästä, niin homma alkoi edetä vauhdikkaammin. Kerta toisensa jälkeen olen saanut todeta, että kässäily on tunteiden ja hempeilyn lisäksi myös matematiikkaa. Se ratkaisee monet vastaan tulleet ongelmat, vaikka olisi kiva laittaa onnistumiset taidon piikkiin.




Maton kooksi oli määritelty maksimissaan 130 senttiä halkaisijaltaan, ja jäin siitä sentin verran. Lahjan saaja saa karvat kaupan päälle, kun tuo otus (Koira) meinaa aina omia melkein kaikki tekeleet. Sitä on mahdoton pitää irti töistä ja pois kuvista. Se sanoo aina koko kropallaan: "Tää on mun ja mää nukun tässä!"




When my godson places a request for a gift, the aunt does everything to make that wish come true. This time the wish was a new rug for his room. He got to select the colors himself, but the aunt kept the selection of pattern and material to herself. Now the rug is ready, although the Dog always tries to own the ready made items to himself.