Boheemi viitta

Lankavarastoon oli ajautunut oransseja Novitan lankoja. Kun sieltä löytyi aloe veralla kuorrutettua Nallea ja lähes samanväristä Rosea, tuli ajatus yhdistää nämä samaan työhön. Kumpikaan langoista ei yksinään miellyttänyt, mutta yhdessä niistä näytti tulevan oikein mukavaa pintaa. Värikin vain parani, kun kirkkaampi Nalle taitettiin hieman tummemmalla Rosella. Olen niin monta kertaa iloisesti yllättynyt yhdistäessäni kahta rumaa lankaa yhdeksi kauniiksi väriksi. Kuvissa väri näyttää liian kirkkaalta, mutta on luonnossa sopivasti murrettu, mutta silti ihanan lämmin oranssi.

Viitan ohjeen valinta oli helppo, kun siinä yhdistettiin juuri nämä langat keskenään. Muuten en ollut ollenkaan innostunut Novitan ohjeesta, kun huomasin, että vaate olisi pitänyt tehdä erillisistä paloista. Luettuani ohjeen läpi, en keksinyt mitään syytä siihen, miksei työtä voisi tehdä saumattomana, joten menin omalla taktiikalla ja loin kaikki silmukat yhtä aikaa. Vaikka ohjeen saumallisuus oli vastenmielistä, niin vastapainoksi tykkäsin kovasti tavasta, jolla ylävartaloon tehtiin muotoiluja. Olkapäillä oli muotolaskoksia siten, että muoto oli paitsi kiva katsoa myös kiva päällä.

Viitan viimeistely oli pitkä ja monivaiheinen matka. Ensin meni viikkoja, että pääsin nappikauppaan asti. Kun vihdoin pääsin sinne, ostin liian vähän nappeja. Harmitukseltani meni vielä enemmän viikkoja ennen kuin pääsin nappikauppaan uudelleen. Tähän työhön tuntui sopivan erinomaisesti pitkulaiset kiinnittimet, ja ne näyttivätkin hyvältä, kun vihdoin pääsivät nappilistaan asti.

Mutta tämä ei ollut muutenkaan mikään Strömsö-projekti, kun neuletiheyteni ei täsmännyt annettuun. Tai oikeastaan kerrostiheyteni ei täsmännyt, vaikka silmukkatiheyteni oli oikea. Harmikseni en uskaltanut kauheasti lisätä kerrosmäärää, kun pelkäsin, että valmis vaate venähtäisi. Neule kuitenkin piti hyvin kuosinsa kastelussa, joten en saanut pingotettuakaan työhön riittävästi toivottua pituutta. Ratkaisu oli antaa vaate hoikemmalle ihmiselle, jonka päällä viitta näyttää vähintäänkin riittävän pituiselta. Uusi omistaja toivoi vaatteeseen taskuja, joten ne piti vielä tekaista. Taskut toimitettiin erillisinä pitkillä langanpäillä varustettuna, joilla ne voi ommella paikoilleen. Näin vältyin itse ompeluhommilta. Kätevää!

Oranssi viitta

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera Solids ja Novita Rose

Menekki: n. 500 g

Puikot: 8,0 mm

Ohje: Novita Neulottu Viitta

Tehty: tammikuu 2016 - huhtikuu 2018

Työn valmistuminen kesti yli kaksi vuotta, ja kahden podcastaajan ansiosta viitta tuli ylipäätään viimeisteltyä. Valmis työ meni jo päättyneisiin Maikin Kontin UfoKALiin ja Urbaanimaalaisen Novita-KALiin, joita on kiittäminen inspiraatiosta. Pieni potku persuksille on aika ajoin tarpeen.


It took more than two years to finish this cape made of two Novita yarns: Novita Nalle ja Novita Rose Mohair. I owe to two finish podcasters and their knit-alongs that the cape got finished after all. I thought that the pattern could have been seamless, but it was not. But no worries, I made it seamless anyway as there was no reason to have seams. I loved the way the shoulder line was designed. Unfortunately my gauge was a bit off and the garment was not long enough for me. I gave it away to a slimmer person who it fits perfectly. Win-win!

Feather and fan - Sulkia ja tuulettimia (!?!?)

Kun edelliset tekeleet ovat menneet hieman pieleen, on ollut ihanaa aloittaa uutta. Minua on pitkään kutkuttanut kasa huiviohjeita, joista otin työn alle ensimmäisenä feather and fan -mallin, johon netistä löytyy lukuisia ohjeita. Lankoina työssä on ensinnäkin minulle hyvin epätyypillinen Novita Säde, jossa on mukana kaikenlaisia tekokuituja ja kaiken lisäksi myös paljetteja. Säteen mukana kuljetan pörröistä Drops Kid-Silk -lankaa, joten lankayhdistelmä on minulle todella kummallinen. Mutta lankojen tuntu alpakan jälkeen on ollut ihmeen sensuelli, joten työ on maistunut. Tavoitteena oli tehdä yksinkertainen suorakaide, mutta alku piti tehdä uudelleen noin kahdeksan kertaa ihan oman, tyhmän pään vuoksi. Se kun ei usko tiheyksien kokeiluun ja sen lisäksi muuttaa mieltään ihan omiaan aikojaan.

Mallineule on näyttävyyteensä nähden todella helppo. Kolme neljästä kerroksesta neulotaan normaalisti oikein tai nurin, ja vain joka neljännellä kerroksella tehdään taikoja siten, että kuviosta tulee halutunlainen. Tämä osoittautui niin helpoksi neuleeksi, että se kulki mukana monessa kesäreissussa ja edistyi varsin joutuisasti.

Minulle haastavin vaihe on ilman muuta valmiin työn viimeistely. Tällä kertaa oli niin paljon intoa, että langanpäätkin tuli pääteltyä samantien. Mutta pingottaminen odotti oman aikansa ennen kuin sain tartuttua tuumasta toimeen. Mutta sekin oli nyt mieluisaa, kun pääsi kokeilemaan pingoittamista raudoilla. Se tuottikin varsin suoran ja kauniisti pitsin avaavan lopputuloksen. Tyytyväinen olen mä!

Vielä en ihan osaa kuvitella, millaiseen tilaisuuteen laittaisin tuon huivin päälle. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen prosessineuloja enkä projektineuloja, kun työt saattavat jäävät viimeistelyä vaille valmiiksi koriin odottamaan kuuta nousevaa. Minusta on vaan niin ihanaa suunnitella ja neuloa näitä töitä. Serkkulikan kanssa olikin juuri puhetta, että käsitöissä on ihan parasta niiden tekeminen. Just niin, niin onkin! Seuraava pitsihuivikin on jo puikoilla, joten eiköhän tästä putkesta jotain aikanaan taas putkahda uloskin.

Feather and Fan Exercise
Langat: Novita Säde ja Drops Kid-Silk
Menekki: 370g
Puikot: 6,0mm cubics-pyöröt
Ohje: Feather and Fan -mallineule soveltaen
Tehty: kesä-heinäkuussa 2017

This feather and fan shawl was knit very quickly. I made this with two yarns which included mostly unnatural fibers, but also a little bit of silk. Another yarn included sequins and thus bling, bling effect could not be avoided. 

Hyvää äitienpäivää!

Tämä kirjoitus olisi pitänyt tehdä jo maaliskuussa. Aloitin heti joulun jälkeen huivin tekoa Novitan Huurre-langasta, joka oli minulle uusi tuttavuus. Yleensä en tartu tekokuitulankoihin, mutta luonnon materiaaleista en ole löytänyt yhtä hyvää väriskaalaa, joten menköön nyt tällä kertaa. Toinen syy lankaan oli kaunis malli, jonka löysin Novita:lta (ks. kuva).

Pitsineulehuivi Novita Huurre.
Lähde: Novitaknits.com

Huivi tehdään alhaalta ylöspäin. Nautin suunnattomasti alaneliön tekemisestä, mutta kun päästiin sivun kolmioihin, innostus lopahti. Minun oli vaikea uskoa, että mytystäni voisi tulla kaunis huivi, joten työ vain alkoi jäädä muiden jalkoihin. Tuolla se makaa UFO:na (unfinished object) edelleen. Tämä malli jäi nyt kesken, joten täytyi löytää toinen ohje.

Aloitus niskasta keskeltä

Hetken päästä availin jo uutta kerää, josta aloin tehdä juuri toisesta langasta tekemääni Revontulihuivia. Huivi on julkaistu aikanaan suomalaisessa Ulla-nettineulelehdessä, ja ohje on ollut hyvin suosittu. Siinähän on monta nerokasta juttua. Kun pääsee jutun juonesta kiinni, ei tarvitse lukea ohjetta jatkuvasti, vaan voi tehdä neuletta missä vaan. Työ myös nopeutuu, mitä pidemmälle päästään, kun sileän neuleen osuus lisääntyy. Uuden työn aloittamisen myötä kävi kuitenkin niin, että tavoittelemani deadline ehti jo tulla ja mennä. Tästä ei siis tullut äidilleni syntymäpäivälahjaa, mutta onneksi äitienpäivä seuraa kohta perässä.

Revontulen sektoreita

Huivin teko oli niin mukavaa. Välillä tuntui, etten edes malta tehdä sitä, kun se eteni jouheasti. Kun sain tehtyä yhden kerän, huivi oli mielestäni liian pieni, joten tein työhön pari ylimääräistä kerroskokonaisuutta, koska halusin siitä suuremman. Aikataulukin meni aika nappiin. Tein päättelykerroksen äitienpäivää edeltävänä perjantaina, ja pingottelin huivin yötä vasten. Lauantai-iltana huivi oli jo ihan kuiva, joten sain pääteltyä kaksi vaivaista langanpäätä. Jos ei olisi deadline pukannut, niin pingotus ja päättely odottaisivat varmaan edelleen. Mutta huivi on nyt valmis ja odottaa saajaansa lahjakassissa.




Huivi äidille
Lanka: Novita Huurre (n. 175g)
   Puikko: Knit pro pyörö 5,5 mm
Ohje: Revontuli
Koko: 180*90 cm
Tehty: keväällä 2016

This is a scarf for my mom. It is not the pattern I started at first, but it is Revontuli-scarf, which I had just made from another yarn. I find the pattern genious, as you do not need to follow it all the time once you get the hang of it. So here it is, just on time for mother's day, although the initial plan was to make it for my mom's birthday. Well, life is..

Mahdoton tehtävä - huivin evoluutio

Tehtävä: Tee oranssille lyhythihaiselle silkkimekolle jonkunlainen näyttävä ja lämmittävä huivi.

Versio 1: Hanki Hjertegarn Kunstgarn lankaa ja virkkaa siitä Makosharkin (ks. Ravelry) versio "South Bay Shawl" / "Mother of the Bride" huivista. Tavoitteena on täydellinen "färsaarelainen huivi", jossa olkapäillä on sellaiset muotolaskokset, että huivi pysyy kivasti paikoillaan ja malli on selvästi istuvampi kuin pelkkä kolmiohuivi. Tikuttele menemään nelosen koukulla mallia parisataa grammaa. Tulos: Färsaarelaisilla on ilmeisesti isot lapaluut, koska myös lapaluiden kohdalle tuli niin isot laskokset (=pussit), että ne eivät taida kadota pingotuksessa. Lisäksi langan värit alkoivat tuntua liian intensiivisiltä ja erityisesti langan kylmät värisävyt nostivat kylmiä väreitä selkäpiissä. Ratkaisu: Laita Kunstgarnin rinnalle joku toinen lanka, jossa on lämmin värisävy. Piirrä itse uusi mallikuvio ilman lapaluupusseja.




Huivi: versio1

Versio 2: Yhdistä Kunstgarn Novita Rose lankaan. Tee vuorotellen yksi rivi mallista kummallakin langalla. Tulos: Lankojen vahvuusero on liian suuri, joten lopputulos ei ole hyvä. Ratkaisu: Virkkaa molemmat langat rinnakkain.

Huivi: versio 2

Versio 3: Yhdistä langat ja käytä niitä rinnakkain. Virkkaa pikkuhuivi uudella piirroksella. Tulos: Yhdessä virkattuna langat ovat liian paksut. Ratkaisu: Etsi joku kudottava malli, jolla samalla lankayhdistelmällä tulee ohuempaa jälkeä.

Huivi: versio 4

Versio 4: Kudo Revontulihuivi käyttäen lankoja yhdessä rinnakkain. Tulos: Revontuli oli mallina kiva tuttavuus ja syntyihän siitä yhdenlainen harjoituskappale, mutta langat loppuivat hieman kesken. Lisäksi Rosen pistelevyys alkoi harmittamaan, joten se olisi parempi korvata jollain muulla lopullisessa versiossa. Huivi jäi näin ollen päättelemättä ja pingoittamatta, kun en tiedä, onko sille mitään käyttöä. Ratkaisu: Etsi joku hieman vähemmän särmikäs väri ja pehmeämpi lanka Novita Rosen tilalle ja osta lisää Kunstgarnia.

Huivi: versio 4

Versio 5: Osta loput lähilankakaupasta löytyvät Kunstgarn:t (2 kerää) ja etsi sen rinnalle joku toinen pörröinen lanka. Tulos: Toista lankaa ei ole vielä löytynyt, joten ratkaisu jää nähtäväksi. Visio on kuitenkin vahva ja se ei kuole!

Odotan mielenkiinnolla, milloin saan sanoa, että tehtävä suoritettu. Toistaiseksi tämä on ollut mahdoton tehtävä. Onko sinulla tullut vastaan mahdottomia tehtäviä ja miten olet ne ratkaissut?

The mission is to create a nice shawl to be worn together with an orange silky dress. So far I have only succeeded in practising the completion of this mission, as every version has lead to an unsatisfactory result. Maybe it is better to let this mission wait for a while for a new inspiration and yarns. So far it has really been a mission impossible. But the vision is clear and therefore it makes sense to reach for it. Have you come accross crafts, which are difficult to implement? What kind of solutions you have made?

Vaihteeksi pehmeitä paketteja

Siitä on aikaa, kun näistä käsistä on lähtenyt viimeksi pehmeitä paketteja, mutta täksi jouluksi nyt niitä tuli muutama. Pääsinpä jopa yllättämään lähipiirin näillä lahjoilla, mikä on ihan kiva, ettei tule aina niitä samoja. Enemmänkin oli tarkoitus saada valmiiksi, mutta ei sitä ihan niin paljoa ehdikään kuin mitä pää ehtii suunnitella. Jotain jäi vielä puikoillekin. Varsinkin, kun piti tehdä ja purkaa, tehdä ja purkaa, kun ei ollut nuo tekniikat ihan heti hallussa.

Kun etsii netistä tietoa langoista ja ohjeista, niin tulee törmättyä kaikenlaisiin innostaviin blogeihin. Ihan ensimmäinen inspiraatio tuli eilen tein -blogin kissan korista, joka oli minusta niin ihana. Ihan pinkkiä ei tästä omasta tekeleestä ei tullut. Virkattu kissan kori piti saada alulle äkkiä, ja käsiin tarttui harmaa trikookude, kun joku oli tainnut mainita pitävänsä harmaasta ja mielessä olleet kissatkin ovat harmaasävyisiä. Korin katto tehtiin pari kertaa, kun ensin siitä tuli "savupiipullinen" versio, joka näytti ihan tyhmältä. Sitten purettiin ja kiireessä tehtiin katto, joka taisi olla kissoille liian matala. Kun ei ollut oikein tarkkaa muistikuvaa kissojen koosta, ne tuli arvioitua todellista pienemmiksi. Tämä olkoon nyt tämmöinen prototyyppi, josta voi sitten miettiä, ryhtyykö vielä uudelleen kissan kodin rakentajaksi. Pitäisihän molemmilla olla oma koti vai mitä.



Mikä ihmeen mökki tuo on

Kissan kori
Kude: trikoinen matonkude
Koukku: 8 mm
Ohje: sovellettu eilen tein -kori

Muutenkin innostuin noista paksuista kuteista tehtävistä koreista. Niistä saa kyllä mukavan nopeasti valmista - ainakin periaatteessa. Mutta kun tekee pyöreää koria, olisi kiva, jos pohja olisi tasainen pyöreä eikä pullea pallo tai kupera kuppi. Näin ollen tuli tehtyä pari koria aika moneen kertaan, mutta nekin tekeleet menivät kissan korin kanssa samaan pakettiin. Kissan korin jämäkuteesta tuli yksi kori ja toinen syntyi kapeasta valkoisesta ontelokuteesta. Samalla sai vähän tuntumaa näihin erilaisiin materiaaleihin. Paksu kude ja koukku tuntui alkuun kädessä tosi oudolta ja kaupassa neuvottu veitsiote koukusta ei meinannut ensin ollenkaan luonnistua, mutta kun oli aikansa vääntänyt kudetta, niin lopulta se tuntui sitten luontevammalta. Sillä saa paljon enemmän voimaa vetämiseen, kun napakoista silmukoista on välillä haastavaa saada kude läpi. Koreista ei ole kunnon kuvia, joten niiden ulkonäkö jätetään ihan mielikuvituksen varaan.

Kummilasten riemuksi (vai ehkä enemmänkin omaksi iloksi) tuli nakuteltua myös Red Heart Reflective langasta pari nopsaa pipoa. Tämä oli taas yksi niistä löydöistä, jollaisia on ilmestynyt kauppoihin. Tässä on mukana heijastinlanka, joka tekee kudelmasta lievästi heijastavan. Salamavalon välkkeessä vaikutuksen näkee hyvin, mutta ulkona se taitaa olla huomattavasti miedompi. Pipot oli nopea kutoa kutosen puikoilla. Otin mallia Red Heart:n pipo-ohjeesta, mutta taisin soveltaa sitä hieman. Toiseen pipoon tuli 80 silmukkaa ja toiseen 76. Pipojen korkeudeksi tuli n. 20 senttimetriä, ja enempää ei kahdesta kerästä olisi tullutkaan. Koirakin pääsi poseeraamaan näiden taikapipojen kanssa.

It's Christmas time and some people will get some soft packages as present. This will mostly come as a suprise. The cats were not sure what to thing about there new house. Maybe the house is a bit too small as I did not remember their size correctly. But at least the other one found herself corfortable in it. The teenagers got themselves magic beanie hats, which reflect the light. The dog posed with the hat with and without the flash.





Taikapipo (ja koira)
Lanka: Red Heart Reflective
Puikot: 6mm sukkapuikot
Ohje: sovellettu Red Heart pipo

Taikapipo salamalla
kuvattuna