Ihmenainen-huivi ihmeelliselle naiselle

On veikeä tunne, kun ohjeen nähdessään tietää heti, kenelle se pitää neuloa. Kun näin ensimmäistä kertaa Wonder Woman Wrap -huivin, minulle tuli heti mieleen rakas ystävä, jonka kanssa on vietetty paljon laatuaikaa viime vuosina. Wonder Woman Wrap viittaa tietysti naispuoliseen sarjakuvasankariin, mutta laajan yleisön tietoon tämä sankari saattoi pikemminkin tulla viime vuonna julkaistun elokuvan myötä. Wonder Woman on luotu samaisessa puljussa, jossa myös Batman ja Teräsmies ovat syntyneet. Ihmenaisen asussa on iso W-kirjain, ja tämä kirjain koristaa myös huivia varsin näyttävällä tavalla.

Ihmenainen

Lanka: Drops Baby Merino

Menekki: 173 g

Puikot: 4,0 mm cubics

Ohje: Wonder Woman

Tehty: 13.-24.07.2018

Wonder Woman huiveja on tehty maailmanlaajuisesti vuodessa jo yli 2000, mikä osoittaa ohjeen menestyksen. Kun huivin ohjeessa on tarjolla pari kokoa, se laajentaa potentiaalista käyttäjäkuntaa, kun osa tykkää pienistä ja osa isoista. Ohje on siinäkin mielessä hauska, että se löytyy sekä neulottuna että virkattuna versiona. Molempia olen nähnyt livenä tai melkein livenä podcastaajien tekemänä. Jälleen kerran täytyy tunnustaa, että podcastit ovat toimineet inspiraationa tällekin käsityölleni. 

Vaikka en ole erityisesti pehmeän merinon ystävä, tähän huiviin se sopi täydellisesti. Huivi on todella mukavan mallinen ja se houkuttaa kääriytymään huivin lämpimään syleilyyn. Myös ainaoikein-pinta tekee tuntumasta pehmeän, joten huiviin voi uppoutua hyvillä mielin. "Aito" Wonder Woman Wrap tehdään tietysti puna-keltaisena, mutta minä päätin tehdä huivin hieman hillitymmän värisenä. Väriyhdistelmä oli ilmeisen onnistunut, kun sain siitä kiitosta aina Etelä-Koreasta asti. Tämä neulojayhteisön kansainvälisyys on aivan mahtava juttu!

Wonder Woman Wrap is a pattern, which can be either knitted or crocheted. When the pattern offers two different sizes, it attracts a much wider audience as some like it small and others large. When I saw the pattern for the first time, I immediately knew to whom I would knit it. The Wonder Woman Wrap is originally red and yellow, but I chose much more neutral colours. Obviously the colour combination was quite ok, as I got some nice comments about it all the way from South Korea. This international knitting community does not stop to amaze me time after time!

Hieman luksusta

Ihana podcastaaja Villasukkamurmeli on tehnyt käsittämättömän monta Ethereal Bliss-huivia. Neulojalle parasta on nähdä toisen neulojan ilo ja tyytyväisyys johonkin lankaan tai malliin, mikä inspiroi omiinkin töihin. Täytyyhän sitä joka naisen yksi Ethereal Bliss tehdä. Langatkin löytyivät kaapista valmiina, koska huivi on ollut tarkoitus tehdä jo vähän aikaa. Ohje on kirjoitettu alpakka-silkille, joten sillä mentiin.

Huivi pääsi puikoille, kun lähipiiristä kantautui viesti meille asti, että tuttu naisenalku oli päässyt ylioppilaaksi. Samainen tyttö oli myös pääsemässä kummipoikani kanssa RUK:n tanssiaisiin, joten täytyihän sitä varmistaa, että tytöllä on tanssipuvun kanssa jotain olkapäille, jos vaikka sattuu olemaan kylmä. No, kylmä ei kyllä ollut, vaan lämmin kesäsää helli nuorten juhlaa.

Minulle on aina varma kesän merkki, kun puikoilla takit ja paidat vaihtuvat huiveiksi. Lämpö hellitteli meitä toukokuussa(kin), joten sain istuskella terassilla ja neuloskella huivia menemään. Olin valinnut hieman liian isot puikot, mutta kun yo-juhlien deadline lähestyi uhkaavasti, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää muutama kerros ohjeesta tekemättä, jotta huivista ei olisi tullut liian iso. Minun täytyy usein huiviohjeissa suurentaa puikot käsialalleni sopivaksi, mutta tässä huivissa se ei olisi ollut tarpeen.

Tämä huivi osallistui jo päättyneeseen Joku Roti Sentäs -podcastin Kevättä kohti -KALiin sekä Villasukkamurmelin Ethereal Bliss -KALiin. Jälkimmäinen kestää vielä 13.04.2019 saakka, joten siihen ehtii vielä osallistumaan. Pitäisiköhän tehdä vielä toinen samanlainen?!

E.B. Baccalau

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk

Menekki: 192g 

Puikot: 4,5 mm cubics

Ohje: Drops Design 159-31 Ethereal Bliss

Tehty: 13.-28.05.2018

There were so many reasons to make this shawl right now that I could not resist the temptation. I had seen many versions of it in the Villasukkamurmeli-podcast, in which the host encourages others to make the shawl by organizing a Ethereal Bliss knit along (KAL). I already had suitable yarn in my stash. The final kick in the butt was the message that my godson's girlfriend passed her matriculation examination at school. In addition to that they were both going to attend the ceremony and festivities at the ROTC. If you are never invited to the celebration of the Finnish Independence Day at the Presidents Castle, make sure that you get to the ROTC party. They say that it is the next best thing in Finland. But what do I know - I have missed them both. 

Boheemi viitta

Lankavarastoon oli ajautunut oransseja Novitan lankoja. Kun sieltä löytyi aloe veralla kuorrutettua Nallea ja lähes samanväristä Rosea, tuli ajatus yhdistää nämä samaan työhön. Kumpikaan langoista ei yksinään miellyttänyt, mutta yhdessä niistä näytti tulevan oikein mukavaa pintaa. Värikin vain parani, kun kirkkaampi Nalle taitettiin hieman tummemmalla Rosella. Olen niin monta kertaa iloisesti yllättynyt yhdistäessäni kahta rumaa lankaa yhdeksi kauniiksi väriksi. Kuvissa väri näyttää liian kirkkaalta, mutta on luonnossa sopivasti murrettu, mutta silti ihanan lämmin oranssi.

Viitan ohjeen valinta oli helppo, kun siinä yhdistettiin juuri nämä langat keskenään. Muuten en ollut ollenkaan innostunut Novitan ohjeesta, kun huomasin, että vaate olisi pitänyt tehdä erillisistä paloista. Luettuani ohjeen läpi, en keksinyt mitään syytä siihen, miksei työtä voisi tehdä saumattomana, joten menin omalla taktiikalla ja loin kaikki silmukat yhtä aikaa. Vaikka ohjeen saumallisuus oli vastenmielistä, niin vastapainoksi tykkäsin kovasti tavasta, jolla ylävartaloon tehtiin muotoiluja. Olkapäillä oli muotolaskoksia siten, että muoto oli paitsi kiva katsoa myös kiva päällä.

Viitan viimeistely oli pitkä ja monivaiheinen matka. Ensin meni viikkoja, että pääsin nappikauppaan asti. Kun vihdoin pääsin sinne, ostin liian vähän nappeja. Harmitukseltani meni vielä enemmän viikkoja ennen kuin pääsin nappikauppaan uudelleen. Tähän työhön tuntui sopivan erinomaisesti pitkulaiset kiinnittimet, ja ne näyttivätkin hyvältä, kun vihdoin pääsivät nappilistaan asti.

Mutta tämä ei ollut muutenkaan mikään Strömsö-projekti, kun neuletiheyteni ei täsmännyt annettuun. Tai oikeastaan kerrostiheyteni ei täsmännyt, vaikka silmukkatiheyteni oli oikea. Harmikseni en uskaltanut kauheasti lisätä kerrosmäärää, kun pelkäsin, että valmis vaate venähtäisi. Neule kuitenkin piti hyvin kuosinsa kastelussa, joten en saanut pingotettuakaan työhön riittävästi toivottua pituutta. Ratkaisu oli antaa vaate hoikemmalle ihmiselle, jonka päällä viitta näyttää vähintäänkin riittävän pituiselta. Uusi omistaja toivoi vaatteeseen taskuja, joten ne piti vielä tekaista. Taskut toimitettiin erillisinä pitkillä langanpäillä varustettuna, joilla ne voi ommella paikoilleen. Näin vältyin itse ompeluhommilta. Kätevää!

Oranssi viitta

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera Solids ja Novita Rose

Menekki: n. 500 g

Puikot: 8,0 mm

Ohje: Novita Neulottu Viitta

Tehty: tammikuu 2016 - huhtikuu 2018

Työn valmistuminen kesti yli kaksi vuotta, ja kahden podcastaajan ansiosta viitta tuli ylipäätään viimeisteltyä. Valmis työ meni jo päättyneisiin Maikin Kontin UfoKALiin ja Urbaanimaalaisen Novita-KALiin, joita on kiittäminen inspiraatiosta. Pieni potku persuksille on aika ajoin tarpeen.


It took more than two years to finish this cape made of two Novita yarns: Novita Nalle ja Novita Rose Mohair. I owe to two finish podcasters and their knit-alongs that the cape got finished after all. I thought that the pattern could have been seamless, but it was not. But no worries, I made it seamless anyway as there was no reason to have seams. I loved the way the shoulder line was designed. Unfortunately my gauge was a bit off and the garment was not long enough for me. I gave it away to a slimmer person who it fits perfectly. Win-win!

Rasti seinään

Nyt saa laittaa rastin seinään: täältä on valmistunut sukat! Sukkien neulominen on itselle jonkinlainen todistus siitä, että kyllä minä osaan, vaikka ei huvittaisikaan eikä olisi mitään tarvettakaan. Minulle on nimittäin suotu ylipursuava sukkavarasto langoista, jotka eivät edes ahkeralla käytöllä mene miksikään. Mutta täytyyhän joka tytöllä olla vähintään yhdet itse tehdyt kesäpolvarit.

Kun kerran tyttö alkaa tehdä itselle sukkia, niistä on parasta tehdä varmuuden vuoksi Peppi Pitkätossu -henkiset, niin sopivat omistajalleen paremmin kuin jotkut pitsihörhellykset. Drops Fabel:sta löytyi sopivasti Peppi-henkinen lanka, jossa oli niin kesäisen pirteät värit, että nam!

Malli on yhdistelmä varpaista varteen kaavaa ja Drops ilmaisohjetta. Hieman omaa maustetta lisäsin pohkeisiin, joihin tein tarkoituksella joustinneuleeseen sopivat kuviot. Näin nämä lihaksikkaat vartalonosat saavat arvoisensa lämmittimen. Yläreunaan neuloin nauhakujan, jonka sisään upposi leveähkö kuminauha. Niin pysyvät nämä sukkaset kyydissä kovemmassakin vauhdissa.

Ainoa harmituksen paikka on ollut se, että tämä kesä ei säiden puolesta ole mahdollistanut kesäpolvareita, kun on ollut niin kuuma. Sukkakuvauksessakin tuntui ehdottomasti parhaalta nostaa helteen turvottamat jalat taivasta kohti ja toivoa kohtuullisempia säitä jatkossa. Mutta eiköhän nämä sovi oikein hyvin myös syyspolvareiksi.

Kesäpolvarit
Lanka: Drops Fabel Print
Menekki: 137g
Puikot: 2,5 pyöreä (nilkat) ja 3,0 cubics
Ohje: Yhdistelmä omaa ja Drops ilmaisohjetta
Tehty: elokuu 2017 - huhtikuu 2018

Oikein hyvät näistä tuli, vaikka itse sanonkin. Vähän pitkään näiden kanssa meni, kun ei ollut sitä varsinaista tarvetta valmiille sukille ja muut projektit tuntuivat mielenkiintoisemmilta. Mutta onneksi tuli sopivasti kahden neulepodcastin yhteisneulonnat eli KALit (knit-along): Maikin Kontti UfoKAL ja Joku Roti Sentäs! Kevättä Kohti KAL (molemmat KALit ovat jo päättyneet). Kiitos naiset, teidän siivittämänä sain inspiraation neuloa nämä sukat valmiiksi!


Now it's time to celebrate something unusual. I have made a pair of socks. This pair is the type of socks that Pippi Longstocking would wear and thus they match their owner (me) perfectly. Unfortunately this summer has been too hot for wooly socks, but I suppose these can be worn during the autumn, too.   

Helmipöllöjä juhannusyöhön

"Helmipöllön pituus on 22–27 cm. Selkäpuoli on ruskea ja valkotäpläinen. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on epäselvärajaisesti ruskeita laikkuja. Pää on iso, silmät ovat keskikokoiset ja keltaiset. Nuoret linnut ovat suurimmaksi osaksi ruskeita, mutta naamassa niillä on vaihtelevasti valkoista. Täysikasvuisen linnun paino on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas." Lähde: Wikipedia


No, minkäs sille tekee, että tykkää pöllöistä. Kun helmikuun "Tour de Sweater" -haasteeksi tuli helmet, oli siinä riittävästi inspiraatiota alkaa tehdä tehdä helmipöllö-paitaa. Muut tekivät haasteessa herkkiä paituleita pienillä helmillä, mutta minä päätin askarrella reilun kokoisilla puuhelmillä. Ukkokin pääsi hommiin, kun pöllöjen silmiksi tulleet helmet piti maalata harmaaksi. Ensin helmet pujoteltiin grillitikkuihin ja sitten vain spraymaalia päälle.

Helmipöllöjä
Lanka: Novita Jussi ja Drops Brushed Alpaca Silk
Menekki: 565g
Puikot: 7,0 mm pyöreä
Ohje: owls
Tehty: 10.-28.02.2018

Tämä paita oli työlistalla, vaikka se tehdäänkin alhaalta ylöspäin. Olin koittanut aiemmin hölmöyksissäni käyttää paidan ohjetta ilman pöllöjä tehtävään paitaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Suunnittelija on tietysti fiksusti hyödyntänyt pöllömallista syntyvän muutoksen neulepintaan, joten ilman pöllöjä paidan yläosaan tulee tietysti lurppa, ruma kaarroke. Pöllö, mikä pöllö, kun pitää alkaa itse soveltaa.

Pöllöpuseron lanka oli pitkään etsinnässä, mutta sitten vähän sattuman kautta törmäsin Novita Jussi -lankaan, joka on tehty Nallen ja 7 Veljestä -langan karstalangasta. Jussin värisävyt taitavat olla ainutkertaisia, joten jos löytää itseään miellyttävän värin, kannattaa sitä hankkia heti tarvittava satsi. Minulla on kyseistä lankaa sitä ruskeana, vihreänä ja punaisena, jotka kaikki värit ovat ihanasti meleerattuja. Harmi, ettei langoissa käytetä laajemminkin tällaista värivaihtelua. Ruskea lankakin oli tarkemmassa tarkastelussa sekoitus harmaata, ruskeaa ja viininpunaista. Aika makoisaa siis. Siihen kun laittoi rinnalle vielä Brushed Alpaca Silk -langan, pinnasta tuli juuri sopivasti pörröinen ja liukas.

Owls-ohjeeseen sisältyy vartalonmuotoiluja, mutta ainakaan minun tiheydellä niistä ei syntynyt muuta kuin inhottava pussi aivan väärään kohtaa selkää. Aina ne suunnittelijan ratkaisut eivät sovi kaikille. Koitin tehdä muotoilut uudelleenkin, mutta kun sekään ei onnistunut, tein paidan reilusti suoraksi pötköksi aina siihen saakka, että levensin torsoa hieman kainaloiden alla. Se oli tällä kertaa ihan oikea muokkaus, koska neule on nyt minulle juuri sopivan kokoinen. Paita on osoittautunut varsin muhkeaksi ja lämpöiseksi kaveriksi. Melkein tässä odottaa syksyä, että saisi pukea sen päälleen. Tai enemmän odotan ehkä sitä pukemista kuin sitä syksyä.

En tiedä, miksi, mutta talvella tätä tehdessä oli mielessä, että tästä voisi tulla sopiva juhannuspaita Suomen suveen. Saattaapi olla, että tuli tehtyä täydellinen pusero juhannusyön.


This is owsl-sweater by Kate Davies. My sweater is made from combination of Novita Jussi and Drops Brushed Alpaca Silk. And some wooden beans painted by my Darling. The yoke with the owls is very nice, but the shaping in the back did not fit me at all. So I ignored it and made the torso without them. I almost wait for the autumn to wear this. In fact I am looking forward to the wearing part, not the autumn part. Or maybe this sweater is just perfect for the Finnish Midsummer celebration, which may offer anything from hail to snow. We'll see, if that is the case this year. 

Sinä olet aurinko

Viime talvena minulla oli niin vahva neulemotivaatio, että edes blogin päivittäminen ei juurikaan keskeyttänyt puikkojen heiluttamista. Näin ollen talvelta on vielä raportoimatta kaikenlaisia valmistuneita neuleita. Kun kävin läpi, mitä kaikkea on tullut tehtyä, huomasin, että suuren buustin mun neulomiseen ovat saaneet aikaan erilaiset neulepodcacstit ja yhteisneulonnat eli KALit (knit-along). Tämänkin postauksen paituli oli osa Tour de Sweater KALia, jonka järjestivät nuoret taitajat Hippusia, Kerppa ja mewii. Ajattelinkin, että jatkossa täytyy nostaa paremmin esiin eri KALit ja podcastit, koska saan niistä niin paljon oppia, intoa ja energiaa.

Tässä neuleessa käytin uudelleen hyväksi havaittua Flax-ohjetta, josta olen jo raportoinut kaksi aiemmin tehtyä paitaa (kesäpaita ja metsäpaita). Nyt lähdin kokeilemaan, miten malli sopisi puuvilla-merinoon, jota kuulosti mielenkiintoiselta materiaalilta. Ja hyvältähän se tuntui. Merino on yleensä minuun makuuni liian lörppöä ja löysää, mutta puuvillan kanssa siitä tuli varsin napakan, mutta pehmeän oloinen neulos. Flaxista on kovaa kyytiä tulossa minulle luotto-ohje, johon kallistun kerta toisensa jälkeen.

Ohjeet tiheydet eivät olleet langalle kohdallaan, mutta pieni määrä matematiikkaa on ihan ok, kun muistaa vain dokumentoida prosessin riittävän tarkkaan. Taisinpa saada tästä prosessista kylkiäisenä reseptin aran-vahvuisesta ohjeesta DK-vahvuiseen lankaan. Mitään mallitilkkuja en tietenkään tee, vaan menen 'mutu':lla ja sillä periaatteella, että kyllä hyvä vaate jonkun omistajan joskus löytää. On tosi kiva, kun alkaa tuntea käsialansa sen verran hyvin, että tietää, mihin päin ja paljonko puikkokokoa täytyy muuttaa, että tulisi noin suurin piirtein tarkoitettu tiheys ja toivottu lopputulos. Minun tapauksessani tämä tarkoittaa aina isompaa puikkokokoa, vaikkakin merinon kanssa minun tulee olla tarkempana, kun en välttämättä pidä sen löysästä rakenteesta.

Minulla oli tähtäimessä kesäpusero, mutta osaamattomuus raitojen leveyden arvioinnin kanssa venytti paidan tunikamittaan, kun halusin raitojen menevän vartalo-osassa tietyllä tavalla. Ja mikä mukava kömmähdys tuo olikaan! Pehmeä ja joustava tunika on tullut vedettyä päälle jo monet kerrat, kun se on mitä sopivin vaate monenlaiseen säähän. Tarvittaessa sitä voi käyttää minimekkona, jos vain ympäristö on riittävän vapaamielinen.

Sinä olet aurinko
Lanka: Drops Cotton Merino
Menekki: 575g
Puikot: 4,0-4,5 mm cubics
Ohje: Flax by TinCanKnits soveltaen
Tehty: 02.-31.01.2018

You are my sunshine. That's the name of this tunic, which was inspired by three Finnish podcasters, who arranged a knit-along called "Tour de Sweater" during last winter. This and so many other knit-alongs have boosted my knitting motivation to another level and thus I should embrace these wonderful enablers. This time I used Flax-pattern again, which I have used in two other patterns before (summer sweater and forest sweater). This pattern is becoming one of my all time favorites as it is so versatile and easy to modify. I was also very pleased with the cotton merino yarn, which I used for the tunic. It has structure, but it is also soft and warm. What a pleasant garment for all kinds of weather. 

Tonni täynnä!

Alle puolessa vuodessa tämä uusi pikkublogi on saanut yli tuhat klikkausta. Se on enemmän kuin mitä osasin ikinä kuvitella. Jonkun mielestä se ei ole paljon, mutta minun mielestä on. Olen itse saanut niin paljon vinkkejä ja inspiraatiota muiden blogeista, että jos vaan voin tarjota siitä ihan pienen, pienen murusen jollekulle takaisin, niin olisin siitä tosi otettu. Kiitokset lukijoille!

In less than six months there have been more than one thousand page loads in this pretty little blog. Some people say that it is not a lot, but I claim that yes, it is. I thank my readers for this honor.

Tammikuu on suunnittelukuu

Tässä kuussa ei taida syntyä paljoa valmista, mutta monta uutta työtä on kehittelyn alla. Kun on ollut pitkän aikaa tekemättä käsitöitä, niin tietämättään takaraivoon on keräytynyt monta monituista ideaa ja ajatusta, joita voisi toteuttaa. Niin paljoa käsityöpurema ei ole vielä iskenyt, että haluaisin tehdä töitä pelkästään tekemisen ilosta, mutta se varmaan johtuu pelkästään siitä, että noita ihan oikeita tarpeitakin on kasaantunut. Tulee ihan mieleen, että pitääkö tässä vähän jarrutella, ettei inspiraatiokaivo tyhjene. Mutta tuskinpa siitä niinkään käy, vaan eiköhän sitä aina tule joku inspiraation lähde uutta työtä varten.

Kun seuraa muiden kanssasisarten (missä muuten veljet?) kässäblogeja, on niistä ammennettavissa monenlaista oppia. Minulla ei mielestäni ole tilaa varastoida kilokaupalla ylimääräistä lankaa, vaan yritän säilyttää malttia siinä, että ostan materiaalia vain työn alla olevaan hommaan. Jossain vaiheessa näistä tietysti kertyy ylijäämiä varastoon, mutta koitan nyt mahdollisuuksien mukaan toteuttaa ekologisuutta tässäkin, niin että varastot pysyisivät hallinnassa. Vaikeaa se on, kun kaupoissa on niin kiinnostavan tuntuisia materiaaleja, jotka pitäisi saada mukaan heti. Mutta on ollut tehtävä tietoinen päätös, että etukäteen lankoja ei hamstrata. Toinen tietoinen päätös on tehty siitä, että työn alla saa olla vain kaksi työtä kerrallaan. Tunnen itseni riittävän hyvin tietääkseni, että näistä molemmista tekisi mieli laistaa, mutta koitetaan nyt näillä "säännöillä" edetä tässä harrastuksesta. Tulee paremmin sitten valmistakin.

Inspiraation lähde: taulusta kohti mattoa ja päiväpeittoa

Mutta asiaan: Ostimme takkahuoneeseen X vuotta sitten sen väreihin sopivan maton. Kuinkas sitten kävikään: matto ei tainnut olla paikoillaan kuukauttakaan, kun koira oksensi matolle. Mattoon jäi sitten tahra, ja lattia on peitetty milloin milläkin. Viime syksynä näin kaupassa Vallilan kankaan Leikkiviä poikia rannalla, joka on tehty Albert Edelfeltin maalauksen pohjalta. Maalaus on muuten äänestetty vuonna 2013 Suomen kaikkien aikojen merkittävimmäksi maalaukseksi. Se on siis ohittanut Haavoittuneen enkelin (Simberg) ja Taistelevat metsot (von Wright). Minulle tämä ei ollut valintakriteeri, vaan se, että kangas sopi täydellisesti takkahuoneemme väreihin. Ostimme kankaan ja teimme siitä "taulun" ripustamalla se yksinkertaisesti verhotankoihin. Istuskelin monta kertaa katselemassa taulua ja keksin, että voisin tehdä samoilla sävyillä huoneeseen maton. Siitä alkoi pitkä suunnitteluprosessi, joka on vieläkin kesken. Tämä on virkattu matto on projekti numero 1.

Kun ratkesi, että matto-ongelma voisi ratketa, tuli mieleen, että myös saman huoneen sängynpeiteongelma pitäisi ratkaista. Sängyllä on nyt keltainen, liian kapea peite, joka ei tahdo pysyä kunnolla paikoillaan. Siihen pitäisi saada sävyihin sopiva päiväpeite, jolla koira voisi sitten kölliä. (Tämä sänky on ainoa, jolle koira saa mennä lupaa kysymättä). Tästäpä tuli suunnitteluprojekti numero 2.

Jo edellisessä postauksessa puhuin villapaidasta, jonka mallin otin vanhasta swetarista. Tämä on siis päässä pyörivä projekti numero 3. No, siinähän ne sitten menivät omat säännöt roskakoriin, kun useampia töitä pyörittää yhtä aikaa. Voihan sitä yrittää perustella esimerkiksi sillä, että aina pitää olla virkkaus ja neule yhtä aikaa työn alla, niin niitä voi sitten vaihtaa, kun kädet väsyvät yhteen tekniikkaan. Seli, seli.

Värimaailma näihin kaikkiin tuleviin töihin otetaan takkahuoneen sisustuksesta ja taulusta, kun se nyt miellyttää silmää kovasti. Seinien väri on Tikkurilan Tunne Väri -kartan sävy Lemmikki (H353), joka on säilynyt vuosienkin jälkeen tykättyjen värien listalla. Toivottavasti nyt ei pukkaa taivaan sinistä joka paikkaan niin paljoa, että siihen kyllästyisi. Pitää palata näihin suunnitelmiin, kun hieman täsmentyvät.

January is time for planning. A very famoush Finnish painting by Edelfelt illustrating some kids playing in the sand is now my source of inspiration for a carpet and bedcover. This seems to be a period of this light blue colour, as I will use it in a pullover, too.

Kaulaliinan toisinto

Käsityölle hyvä lähtökohta on toimiva vaate tai asuste, josta voi ottaa mallia oman version tekemiseen. Mulla on vuosia ollut kaupasta ostettu kaulaliina, jonka keskellä on kaksinkertainen osio, jonka läpi voi pujottaa sen toisen pään liinasta. Näin se pysyy lähellä kaulaa lämmittäen sitä niin kuin pitääkin. Kun liinan saa solmittua tällä tavalla, se ei myöskään irtoile ja putoa, vaan pysyy siististi paikoillaan. Näin ollen otin oman kaulaliinani malliksi, kun halusin tehdä Kullalle samanlaisen kaulan lämmittimen.



Kullan kaulaliina
Lanka: 7 Veljestä, 044 - grafiitti
Puikot: 3½
Ohje: oma, mallina toinen kaulaliina

Kaulaliinan materiaaliksi valikoitui 7 Veljestä lanka (väri: 044 grafiitti). Se on minusta väriltään ihana, hieman epätasainen tumma harmaa, josta on vaaleampiakin hahtuvia. Tasainen musta olisi ollut tylsä, mutta tumma grafiitti sopii mustienkin vaatteiden kanssa. Matsku mietitytti siinä mielessä, että Kullan hipiä on aika herkkä kutisemaan villaisissa vaatteissa, mutta menköön nyt tämän kerran. Tässä saa nyt taustalla ollut lämmin ajatus painaa jonkin verran. Neulottu kaulaliina on voitava pestä, joten langan konepestävyys oli tällä kertaa tärkeää. Tehdään sitten uutta putkeen, jos kutisee liikaa, kaulaliinaa tulee pidettyä, ja malli on mieluinen.

Hieman piti miettiä, miten tehdä se kaksinkertainen osio, johon tuikataan toinen pää huivista, kun se on kaulassa. Lopulta toteutus ei ollutkaan ollenkaan vaikea. Kun päiden ja keskiosan neulos on 2o, 2n joustinneuletta, niin kaksinkertaisen pätkän luomiseksi erotin "oikeat ja väärät" silmukat toisistaan kahdelle puikolle, joita jatkoin sileänä neuleena molemmin puolin riittävän pitkän matkan. Kun reikä oli riittävän suuri, yhdistin silmukat jälleen yhdelle puikolle 2o, 2n. Helppoa kuin heinänteko. No, onhan se sitten, kun on keksinyt, miten homma tehdään ja toteutuskin on jo pulkassa.

Ihanan epätasaista pintaa

Menossa on nyt muutenkin "otetaan mallia toisesta vaatteesta" -kausi. Mulla on yksi enemmän kuin loppuun pidetty swetari, jonka malli ja materiaali on niin mieluiten, ettei paidasta ole raaskinut luopua, vaikka kangas on jo pinttyneen tahriintunut. Lempivaate on aina lempivaate. Mutta keksin, että tästä otetaankin kaava kudottuun puseroon. Vaikka nettiä on tullut jonkun verran selattua, niin en ole onnistunut löytämään toivotunlaista ohjetta puseroon, niin pitää sitten kehitellä sitä itse. Saapa nähdä, mitä siitä tulee.

If one has a functional accessory, it can be used as a reference when making an own version. I found some yarn with graffiti colour, which looked very nice in the pattern. I hope my Darling likes it, too, as this scarf is made for him.

Vaihteeksi pehmeitä paketteja

Siitä on aikaa, kun näistä käsistä on lähtenyt viimeksi pehmeitä paketteja, mutta täksi jouluksi nyt niitä tuli muutama. Pääsinpä jopa yllättämään lähipiirin näillä lahjoilla, mikä on ihan kiva, ettei tule aina niitä samoja. Enemmänkin oli tarkoitus saada valmiiksi, mutta ei sitä ihan niin paljoa ehdikään kuin mitä pää ehtii suunnitella. Jotain jäi vielä puikoillekin. Varsinkin, kun piti tehdä ja purkaa, tehdä ja purkaa, kun ei ollut nuo tekniikat ihan heti hallussa.

Kun etsii netistä tietoa langoista ja ohjeista, niin tulee törmättyä kaikenlaisiin innostaviin blogeihin. Ihan ensimmäinen inspiraatio tuli eilen tein -blogin kissan korista, joka oli minusta niin ihana. Ihan pinkkiä ei tästä omasta tekeleestä ei tullut. Virkattu kissan kori piti saada alulle äkkiä, ja käsiin tarttui harmaa trikookude, kun joku oli tainnut mainita pitävänsä harmaasta ja mielessä olleet kissatkin ovat harmaasävyisiä. Korin katto tehtiin pari kertaa, kun ensin siitä tuli "savupiipullinen" versio, joka näytti ihan tyhmältä. Sitten purettiin ja kiireessä tehtiin katto, joka taisi olla kissoille liian matala. Kun ei ollut oikein tarkkaa muistikuvaa kissojen koosta, ne tuli arvioitua todellista pienemmiksi. Tämä olkoon nyt tämmöinen prototyyppi, josta voi sitten miettiä, ryhtyykö vielä uudelleen kissan kodin rakentajaksi. Pitäisihän molemmilla olla oma koti vai mitä.



Mikä ihmeen mökki tuo on

Kissan kori
Kude: trikoinen matonkude
Koukku: 8 mm
Ohje: sovellettu eilen tein -kori

Muutenkin innostuin noista paksuista kuteista tehtävistä koreista. Niistä saa kyllä mukavan nopeasti valmista - ainakin periaatteessa. Mutta kun tekee pyöreää koria, olisi kiva, jos pohja olisi tasainen pyöreä eikä pullea pallo tai kupera kuppi. Näin ollen tuli tehtyä pari koria aika moneen kertaan, mutta nekin tekeleet menivät kissan korin kanssa samaan pakettiin. Kissan korin jämäkuteesta tuli yksi kori ja toinen syntyi kapeasta valkoisesta ontelokuteesta. Samalla sai vähän tuntumaa näihin erilaisiin materiaaleihin. Paksu kude ja koukku tuntui alkuun kädessä tosi oudolta ja kaupassa neuvottu veitsiote koukusta ei meinannut ensin ollenkaan luonnistua, mutta kun oli aikansa vääntänyt kudetta, niin lopulta se tuntui sitten luontevammalta. Sillä saa paljon enemmän voimaa vetämiseen, kun napakoista silmukoista on välillä haastavaa saada kude läpi. Koreista ei ole kunnon kuvia, joten niiden ulkonäkö jätetään ihan mielikuvituksen varaan.

Kummilasten riemuksi (vai ehkä enemmänkin omaksi iloksi) tuli nakuteltua myös Red Heart Reflective langasta pari nopsaa pipoa. Tämä oli taas yksi niistä löydöistä, jollaisia on ilmestynyt kauppoihin. Tässä on mukana heijastinlanka, joka tekee kudelmasta lievästi heijastavan. Salamavalon välkkeessä vaikutuksen näkee hyvin, mutta ulkona se taitaa olla huomattavasti miedompi. Pipot oli nopea kutoa kutosen puikoilla. Otin mallia Red Heart:n pipo-ohjeesta, mutta taisin soveltaa sitä hieman. Toiseen pipoon tuli 80 silmukkaa ja toiseen 76. Pipojen korkeudeksi tuli n. 20 senttimetriä, ja enempää ei kahdesta kerästä olisi tullutkaan. Koirakin pääsi poseeraamaan näiden taikapipojen kanssa.

It's Christmas time and some people will get some soft packages as present. This will mostly come as a suprise. The cats were not sure what to thing about there new house. Maybe the house is a bit too small as I did not remember their size correctly. But at least the other one found herself corfortable in it. The teenagers got themselves magic beanie hats, which reflect the light. The dog posed with the hat with and without the flash.





Taikapipo (ja koira)
Lanka: Red Heart Reflective
Puikot: 6mm sukkapuikot
Ohje: sovellettu Red Heart pipo

Taikapipo salamalla
kuvattuna