Olen aina rakastanut englantilaisia tv-sarjoja ja kirjoja. On ollut selvää, että Jane Austenin tuotantoon pitää tutustua ennen pitkää. On varsinainen ihme, että en ole lukenut hänen teoksiaan tai sitten en vaan muista niin tehneeni. Pelkästään mielikuva 1800-luvun Englannista saa ainakin minussa jonkun paikan resonoimaan semmoisella taajuudella, että pieni mielihyvän hykerrys alkaa tuntua joka paikassa. Menemättä sen enempää Iso-Britannian siirtomaapolitiikkaan tai siihen kummalliseen ylemmyydentunteeseen, joka maan kansalaisilla jostain kumman syystä on, maassa ja sen kansassa on paljon sellaista, joka on suorastaan huvittavaa tai muuten vain koomista. Ehkä osa maan ja sen historian vetovoimasta on juuri tämän ristiriidan vuoksi niin voimakasta ja vetoaa ainakin meikäläiseen. Kyse on jostain aivan muusta kuin jenkkien aikaansaamasta fiiliksestä. Molemmissa maissa on tullut asuttua, joten muutakin kuin telkkarin kautta välittynyttä kosketuspintaa on näihin kulttuureihin.
Mutta siis takaisin Jane Austeniin. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ei osunut käsiin äänikirjana, joten piti ottaa se, mitä oli tarjolla ja tällä kertaa se oli Neito vanhassa linnassa. Kirjassa on odotetusti neitoja, nuoria miehiä, ihastuksia, tanssiaisia, kihlauksia ja se otsikonkin lupaava linna. Kirja on kirjoitettu mielenkiintoisesti, sillä se tekee lukijalle selväksi, että kyse on kirjoittajan mielikuvituksen tuotteesta, jonka kohteena on lukija. Tämä tuodaan tekstissä selvästi esille. Niin paljon ymmärrystä minulta ei löytynyt 1800-luvun alun kirjallisuudesta, että ymmärtäisin, miksi Austen on näin vahvasti korostanut kirjailijan roolia, mutta ehkä opin sekin joskus.
Äänikirjoista on jo sen verran kokemusta, että olen oppinut, että lukijalla on erittäin suuri merkitys. Tässä kirjassa lukijana on Erja Manto, jonka ääni on niin luonteva ja monipuolinen, että hän voisi varmaan lukea vaikka puhelinluetteloa (nuori sukupolvi kysyy nyt "mikä se on"), että sekin kuulostaisi kiinnostavalta.
Neito pääsi kirjassa ansaitsemiinsa nuoren naisen seikkailuihin ja oppi jatkuvasti uutta ystävyydestä ja rakkaudesta. Kirja oli aikuistumistarina, jota siivitti tietysti ihastumiset ja pettymyksetkin. Mutta pääasia on, että tarinan loppu on onnellinen. Yritin jo löytää seuraavaa Austenia pyörimään levylautasella, mutta pienestä kirjastostamme ei vielä löytynyt tälle kokemukselle jatkoa. Ehkä täytyy mennä hieman merta edemmäs kalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluan varmistaa, että yksikään kommentti ei jää minulta lukematta, joten kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
Kiitos kommentista ja kärsivällisyydestä!