Purkuun menee

Kun vihdoin pääsette lukemaan tätä, kuvissa olevaa tekelettä ei ole enää olemassa. Kuvissa esiintyvä työ on jo purettu. Englanniksi se olisi Ravelry-sanaston mukaan "frogged", koska sammakko sanoo kuulemma "rip-rip-rip". Mielestäni sammakko sanoo kyllä jotain muuta. Mutta täytyyhän sitä joskus dokumentoida epäonnistuneitakin projekteja, kun niistä kuulemma oppii jotain.

Tästä piti tulla jonkinlaisen liivin mallinen röijy, johon voi kietoutua talvisina iltoina köllöttelemään. Niin kai. Malli oli jotenkin outo, mitä muutkin olivat kommentoineet. Rakenteen yksinkertaisuus ja materiaalin tuntu kuitenkin hiljensivät järjen äänen. Ja niin sitä tikutettiin menemään. Ongelma kävi ilmi noin kappaleen puolivälissä, mutta joku jäärä päätti vain pistellä menemään ja kokeilla, josko sittenkin. Mutta ei.

Koira valtasi tekeleen tietysti heti, kun se asetettiin lattialle. Mutta työ oli saanut jo purkutuomion, joten ei sillä väliä. Nyt siitä on jäljellä vain kolme isoa kerää lankaa (siis tekeleestä, ei koirasta). Jospa etsisi langalle ja kropalle sopivan villatakkimallin, niin saan kokeilla, josko tästä sittenkin tulisi jotakin.


This square shaped piece was supposed to be some kind of cardigan, but that does not happen in my world. The odd shape was obvious already half way through knitting, but some stubborn lady just went on and on. I had worked on this for weeks. Thus I decided to take at least a couple of photos of the piece prior to ripping it. Now I have three big balls of yarn to start all over again with some other pattern.

Harrastuksen väistämätön muutos

Kun mikään UFOista ei ota valmistautuakseen, täytyy pysähtyä hetki miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan saanut valmiiksi vuosien varrella. Täytyy oikein hetki ihastella jo tehtyjä töitä ja miettiä syntyjä syviä. Myös käsityöharrastuksessa on saanut huomata, että vain muutos on pysyvää, ja nettimaailma oli tuonut harrastukseen paljon uusia ulottuvuuksia.

Aiemmin käsityöohjeita sai vain harvoista ja valituista kirjoista ja lehdistä. Nyt netin blogit, nettilehdet (esim. kotimainen Ulla), lankafirmojen omat sivustot ja käsityösivusto Ravelry ovat tuoneet tarjolle valtavan määrän kokemusta, vinkkejä ja ohjeita, joista ei olisi voinut ennen uneksiakaan. Nämä ovat yhdessä aivan ehtymätön inspiraation lähde. Vähitellen olen koonnut itselleni listan blogeista, joita haluan seurata. Välillä joku tippuu pois, mutta uusiakin tulee tilalle. Seurattavien blogien lista on vakiintunut noin sataan eri sivustoon. Ravelryä en ensin ymmärtänyt ollenkaan, mutta nyt en tulisi toimeen ilman sitä. Oli ihan pakko lisäillä sinne kaikki menneetkin projektit, vaikka olen pitänyt niistä kirjaa myös toisaalla. Ravelryn hyödyistä voisin kirjoittaa ihan omankin postauksen, mutta pysytään tässä nyt yleisemmällä tasolla.

Minulle seuraava villitys netissä ovat olleet lukuisat facebookin käsityöaiheiset ryhmät. Niistä saa vinkkejä ja inspiraatiota, mutta kiinnostavaa niissä on seurata, mistä ihmiset innostuvat. On valopalloja, tiskirättejä, Anelmaiset ja mikä milloinkin. Tällä hetkellä eletään tietysti pääsiäisaskartelun ja tekoampiaispesien (estävät niitä oikeita!?) kuuminta sesonkia. En itse villiinny kovin helposti, mutta silti näiden seuraaminen on kiinnostavaa. Huonoa tässä on se, että sänkyyn tulee illalla otettua kirjan sijasta tabletti, josta tulee selailtua uusimpia virtauksia. Myöhemmin yöllä sitä eksyy niiden unelmalankoja tarjoavien sivustojen pariin, joten se niistä yöunista sitten.

Kun peli on menetetty yöunien kanssa joka tapauksessa ns. sinisen valon tuijottaessa vastaan näytön ruudusta, niin lienee luontevaa, että seuraava kehitysaskel harrastuksessa on alkaa seurata käsityöihmisten videopäiväkirjoja (kässäscenessä podcasteja). Vuosi 2016 toi Suomeen tämänkin villityksen, ja se levisi nopeasti. Alkuun pystyi seuraamaan kaikkia julkaistavia kotimaisia podcasteja, mutta enää siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Laaja suomalaisten podcastien lista löytyy Ravelrystä ja jos niitä ei ole tarpeeksi, niin maailmalta löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin. Kun ennen kuuntelin neuloessa äänikirjoja, nykyään tulee katsottua kolleegoiden videoita. Eräänlaista kehitystä sekin, vaikka kaikki kehitys ei välttämättä ole pelkästään positiivista.

Harrastus valtaa siis aina vain enemmän aikaa, kun tarjolla on niin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Siinä on pienen (not!) tytön (not!) pää joskus pyörällä, kun yrittää miettiä, mistä malttaisi luopua, jotta aika riittäisi kaikkeen. Miten sinä hyödynnät nettiä harrastuksessasi? Oletko jo podcastien orja? Miten valitset, mitä katsot ja mitä et?


The knitting scene has gone through a great evolution in the internet. There are the blogs, loads of yarn stores, Ravelry and now also the video journals. It is very difficult to do time management with all the things you would like to follow in the net. How do you use internet in you hobby? How do you choose between things to follow and things to let fo?

Tunnustus: liikaa UFOja

Keskeneräinen röijy

Kun kässäilyinto iski päälle uudelleen noin 2,5 vuotta sitten, naureskelin muiden blogikirjoituksille, joissa tuskailtiin keskeneräisten töiden määrää. Ajattelin, että mitä ihmettä, mikseivät he vain tee yhtä työtä valmiiksi ja aloita sitten seuraavaa. No, mulla ei varmaan vielä siinä vaiheessa ollut neuloosi levinnyt joka soluun, mutta nyt tauti on tainnut levitä joka paikkaan, kun olen itse aivan samassa jamassa.

Keskeneräinen kauluri

Nykyään aivot työstävät uusia suunnitelmia sellaisella vauhdilla, että kädet eivät millään pysy perässä. Mutta kässätöiden suunnittelu on vähintään yhtä nautinnollista kuin niiden tekeminen. Joskus projektit eivät vaan solju valmiiksi alusta loppuun, vaan into tyssähtää milloin mihinkin seikkaan. Yksi työ jäi kesken esimerkiksi siksi, että kävin ostamassa työhön napit ja kotiin tullessa huomasin, että ostin yhden napin liian vähän. En ole ostanut nappeja lisää enkä koskenut työhön tuon jälkeen. Voi, voi. On huono tapa lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Keskeneräinen villapaita

Seurauksena liiallisesta innosta energiaan nähden on kasa on keskeneräisiä töitä, joista vain yksi työ on oikeasti aktiivinen. Miksiköhän on niin vaikeaa tarttua uudelleen neuleeseen tauon jälkeen. Tuntuu, että vie suhteettoman kauan aikaa selvittää, missä olinkaan menossa ja mitä piti tehdä seuraavaksi.

Keskeneräinen viitta

Kun en edes ole mikään sukkaneuloja, niin kaikki työni ovat useimmiten melko isoja ja työläitä. Tällä hetkellä kesken ovat mm.:
- raidallinen kauluri (en enää tykkää edes väriyhdistelmästä)
- vaaleansininen villapaita (paidasta on tulossa liian paksu minun tarpeisiin)
- oranssi viitta (ne napit)
- monivärinen virkattu matto (testipaloja tehty ja suunnitelmaa pitää muuttaa)
- harmaa liivi/huivi/röijy (oli aktiivinen WIP ainakin eiliseen asti, kunnes huomasin, että neulos voi sitten kuitenkin olla liian pehmeää ja venyvää)
No, elämä on.

Keskeneräinen matto

Lisäksi tulevien töiden lista on kasvanut kasvamistaan. Mulla on mielessä niin monta työtä, jotka ehdottomasti haluan tehdä ja jotka ehdottomasti haluan itselleni. Näitä esittelin mm. edellisessä lankapostauksessani, jossa tuleviin projekteihin on jo langatkin hankittuna. Ainakaan pariin vuoteen ei pitäisi ihastua mihinkään uuteen malliin, koska jonossa on jo aikamoinen määrä ihanuuksia. Kohta pitää löytää Ravelryn, lehtien, kirjojen ja podcastien tilalle joku (verkko)kauppa, josta voi ostaa lisää aikaa ja energiaa toteuttaa kaikki suunnitelmat. Tai sitten mun pitäisi jotenkin jäädyttää suunnittelun ehtymätön lähde, joka varsinkin öisin pulppuaa uutta tavaraa tuutistaan. Mutta asiat voisivat toki olla paljon pahemmin.



I have some confessions to make. When I restarted knitting and crocheting about 2,5 years ago, I did not understand, how people had so many UFOs (Unfinished Objects). Well, one should never say never, as I am in the same situation now. I tend to give up very easily when I face some problems with my objects. For instance when I bought some buttons for my cape, I managed to buy as many as I needed. Then my interest towards to finish the cape flopped totally. In the pictures you can see some of my UFOs. Only one (the shawl at the top) is a WIP, while the others are just hidden somewhere in the back of the closet. 

Volvo for life -pipo

Kun törmäsin tähän ohjeeseen Ravelryssä, niin tiesin heti, että tämä on tehtävä joululahjaksi omalle kullalle. Kulta on jo jonkun aikaa ollut aito ja uskollinen Volvo-mies, joten tämä tuntui kivalta idealta. Siinä hoitui samalla joululahjakin, kun en ollut muutakaan keksinyt miehelle, jolla on jo kaikkea - myös se Volvo.

Volvo-pipo
Langat: Hjertegarn Extrafine merino 70
Menekki: 67g
Puikot: oho, en muista
Ohje: Volvo 4 life by Stephanie Voyer
Tehty: 22.-23.12.2016

  

Joululahjojen tekoaikataulu kävi kuitenkin haastavaksi, kun sairastelin joulun alla. Näin ollen ainoa mahdollisuus lahjan tekoon olivat kaksi päivää joulun alla. Koska en ollut tehnyt kirjoneuletta ehkä 40 vuoteen (heh!), niin tekniikka oli alkuun hieman haastavaa. Onneksi pipo oli nopeatekoinen, niin että ensimmäinen mahdollinen päivä meni virityksen tekoon, jonka ehti vielä purkaa ja tehdä toisen sen seuraavana päivänä. Ei ollenkaan viime tippaan mennyt tämä.

"Volvo 4 life"

Lisäsin malliin itse piirtämäni karkean Volvo-logon, koska se helpotti muutoin pitkiä silmukkavälejä. Kritisoisin mallia siitä, että siinä kavennettiin pois paljon silmukoita alkureunuksen jälkeen. Ainakin minun käsialallani tuo on täysin turhaa, koska nyt reuna tuppaa törröttämään ulospäin. Muuten reuna oli kiva, koska se tehtiin kaksinkertaisena. Siitä tykkää pehmolelutkin.

Kaksinkertainen reunus

Kulta kehui, että pipo on ihan kiva, mutta joku siinä vaivasi niin häntä kuin minuakin. Kun tekovaiheessa en ollut päässyt sovittamaan päähinettä saajan kuontaloon, niin näytti siltä, että pipo jäi hieman matalaksi ja se ei kunnolla peittänyt korvanipukoita. Uusi paremmin korvat peittävä malli on jo katsottu valmiiksi, joten pipo pääsee purkuun jossain vaiheessa. Koiran korvat tuo näköjään peittäisi, mutta Kullan korvia ei. 

Mami, minäkin haluan kuvaan

I made this Volvo-beanie as a Xmas gift for my Darling. I had just two days to finish this as I had been sick just before the holiday season. But that was more than enough even though it had been more than 40 years that I had done stranded knitting. I made one trial version and ripped it. Next day I made a new one just before Xmas eve. 

Istu pois a.k.a. Ihastuttavat istuinaluset

Jos nyt vaikka malttaisi kirjoittaa auki tämän projektin, josta jo viimeksi hieman vihjasin. Viime kesä taisi olla kylmä ja kolea, kun joululahjoja miettiessä tuli mieleen, että tuttavien mökille voisi tehdä satsin lämpimiä villaisia istuinalusia. Kun kyseinen perhe on aika suuri, ja porukassa on usein myös nuorison kumppaneita, niin laskeskelin, että taidanpa tehdä näitä alusia samantien seitsemän kappaletta. Ihan kiva haaste!

Keskeneräinen alunen

Ensin oli pakko hankkia testilankaa, kun en oikein tiennyt, millaista mallia käyttäisin. Ensin tein testilangoista ruudullista mallia, mutta sitten törmäsin liukuvärjättyyn Drops Big Delight -lankaan, jota ainakin tällä hetkellä saa 16 eri värisävyä. Langassa on valmiiksi pitkät liu'ut värejä, joten siitä saa ihan mukavan paksuisia raitoja tämän kokoiseen työhön. Raidat hoitavat tarvittavan vaihtelun, joten mitään kuviota ei tarvinnut alkaa miettiä.

Ihastuttavat istuinaluset
Langat: Drops Big Delight
Menekki: á 300g
Puikot: 5,5-7,0mm pyöröt
Ohje: oma
Tehty: toukokuu 2016-helmikuu 2017

Huovuttamisen testaus oli luku sinänsä. Onneksi tein sen, koska en olisi millään uskonut, kuinka paljon kappale menee koneessa kasaan. Näin pystyin laskemaan, kuinka suuri kappaleesta pitää tehdä, että siitä tulee huovutuksen jälkeen sopivan kokoinen (n. 40*45 senttiä). Tein kappaleet onteloneulonnalla kaksinkertaiseksi, joten lopullisesta kappaleesta tuli myös mukavan paksu. Yhteen aluseen meni 300 grammaa lankaa, ja sain käytettyä langan lähes viimeiseen metriin asti, kun tein työtä aina yhdeltä kerältä kerrallaan.

Ennen huovutusta

Joulun alla sairastuin sitten flunssaan, ja lahjaneulontojen aikataulu meni ihan pieleen. Mutta pian joulun jälkeen sain jo toimitettua uusille omistajille ensimmäisen setin alusia. Toinen setti odottaa vielä toimitusta, mutta onneksi tässä on vielä kesään aikaa. Vaikka projekti on ollut melko pitkä, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Huovutuksen jälkeen

PS. Osallistuin näillä istuinalusilla ekaa kertaa elämässäni KALliin. Kyseessä oli To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL. Siinä oli ideana tehdä jotain uutta ensimmäistä kertaa. No, KAL on ensimmäinen, johon osallistun, ja tulipa tässä projektissa tutustuttua myös huovuttamiseen. Molempia täytynee harjoitella jatkossa lisää.


These are the delightful seating pads, that I have been working on since last summer. I suppose last summer was cold, as I started making seating pads for a family with cottage. It was worth while to do testing pieces, as both the pattern and felting required some thinking. But the first set of pads have been delivered to the new owners, and the second (last) set is just about ready. I am very pleased with these pads. I participate in To Boldly Go Where You Have Not Gone Before-KAL with these PADs. It was the very first KAL I participated in and I got familiar with felting by this project.

Järjen ja tunteen tarinoita

Niin paljon kuin tykkään tehdä käsitöitä, niin jotenkin se on minusta yksistään vähän tylsää hommaa. Sen sijaan on aivan loistavaa yhdistää kirjat ja neulominen samaan hetkeen. Mulle sopii niin hyvin se, että korviin soljuu äänikirja ja sormien läpi juoksee villametri jos toinenkin.

Yksi ihan ehdoton neulekirjaston kuunneltava on Enni Mustosen (oikeasti Kirsti Manninen) Järjen ja tunteen tarinoita -sarja. Sarjasta löytyy viisi kirjaa, jotka toimisivat varmaan itsenäisinäkin teoksina, mutta sarjana se on aivan ehdoton. Neljä ensimmäistä kirjaa sijoittuu sen verran kauemmas historiaan, että niistä nautin kaikkein eniten. Viimeinen kirja sitoo sarjan nykypäivään, joten sen kohdalla innostukseni hieman lopahti, vaikka sekin kirja päihitti keskimääräisteokset mennen tullen. Sarjan kirjat ovat:

• Nimettömät
• Mustasukkaiset
• Lipunkantajat
• Sidotut
• Parittomat

Mustosen teemoja mielestäni ovat rakkauden lisäksi rikkaus ja köyhyys, vahvat naiset ja se, miten välillä ihminen joutuu päätöksissään järjen ja tunteen ristiriitaan. Mustonen sitoo tapahtumat tiiviisti Suomen historiaan ja kuvaa sen tapahtumia henkilöidensä kautta. Juuri tämä yhdistelmä tekee kirjoista niin mielenkiintoisia ilman, että kirjoista tulee historiajaarittelua. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja niiden kohtaloihin jää kiinni. Siksi ensimmäisen kirjan jälkeen tulee kuunneltua se toinenkin ja kolmas jne. Myös kirjojen kieli oli sellaista, että tykkäsin siitä kovasti.

Herkkua käsissä ja herkkua korville

Mustosen sarja tuli kuunneltua kokonaan vuoden 2016 aikana. Sarjaan liittyy yksi käsityöprojekti, joka alkoi viime kesänä ja on nyt loppusuoralla. Kuvassa pieni makupala siitä. On mielenkiintoista, miten tietyt projektit nivoutuvat mielessä tiettyihin kirjoihin. Tässä kävi juuri niin, kun käsissä oli makoisa työ ja korvissa kirjahunajaa. Jokohan malttaisin seuraavassa postauksessa kirjoittaa siitä kässätyöstä omankin tekstin...


I was happy to find a very enjoyable book series by Enni Mustonen. Five books in the series of "Järjen ja tunteen tarinoita" was such a joy when knitting some delicious colours in a long lasting project, which requires a post of its own. 

Koko komea tripletti

Olin ahkeroinut ennen joulua kolmet erilaiset käsineet lahjaksi samaan perheeseen. Ilo oli ylimmillään, kun sain jo jouluaattona niin ihanan viestin saajilta, että itku (onnen kyyneleet) meinasi tulla. Voiko mikään lämmittää enemmän kutojan sydäntä kuin tällainen viesti:

"Voi hyvänen aika, miten hienot kynsikkäät sinä olit jaksanut meille kaikille tytöille tehdä. SUURKIITOKSET!"

Lisäksi mukana tuli pari valokuvaa. Ihanat valokuvat koko katraasta (ja yhdestä linssiluteesta, joka varmaan ihmetteli, että mitä ihmettä tässä puuhataan, mutta ei oikein keksinyt, miten tätä leikkiä leikitään).

Tykkään teistä niin että halkeen!


Already On Xmas eve I got a very flattering message concerning the mittens that I made for the ladies of one family. In addition to warm words they sent these wonderful pictures. Aren't they cute (including the little doggie, who was not sure how to play this game)!?

Pöllöt kämmekkäät

Tulikohan näistä pöllöt kämmekkäät vai pöllölliset kämmekkäät. ;-)

Kun tehtynä oli jo Tuohisydän ja musikaaliset kämmekkäät, oli vuoro keksiä jotain vielä yhdelle neitoselle, jota aioin kiusata omatekoisella joululahjalla. Pitkään ei mennyt päättää, että jotain pöllöjä niihin laittaisin, mutta millaisia pöllöjä. Siinäpä olikin pulma. Muutama päivä ja ehkä yökin meni pöllönkuvia katsellessa, että löytyisi ne sopivat.

Pöllölliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 68g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Grey Eyed (sovellettu). Rebecca Tsai. Ravelry

Tehty: joulukuussa 2016

Aivan täydelliset pöllöt ja muutenkin ihana kuvio oli minusta mallissa Grey Eyed, jonka on tehnyt Rebecca Tsai. Malli löytyi Ravelrystä ja se on ilmaisohje. Valitettavasti ohje ei käynyt lankayhdistelmälleni sellaisenaan, joten uudelleenpiirtämiseksi tämä jälleen meni. Mutta kun oli juuri tehnyt vastaavan tempun edellisille kämmekkäille, niin mikäs tässä oli piirrellessä. Kuten aiemmistakin versioista, näistäkin tuli käännettävät eli sama kuvio löytyy vastaväreissä työn kääntöpuolelta.

Kolmatta kertaa kämmekkäitä tehdessä jo tuntui, että homma alkoi sujua. Viimeisten väriyhdistelmä oli minusta hyvä, vaikkakin minun makuun hieman liian tyttömäinen. Mutta kohteelleen se oli minusta täydellinen, myös mallinsa puolesta. Olo oli aika helpottunut, kun koko tripletti oli kasassa (eikä hetkeäkään liian aikaisin jouluun nähden). Sen verran tiukoille meni, että Kultakin joutui viime tingassa kameran taakse, kun minä vielä päättelin viimeisiä lankoja. Yhtään kuvaa ei saatu siten, että kaikki kappaleet olisivat olleet samassa kuvassa, kun mulla oli aina yksi pääteltävänä. Sitten vain tonttuilemaan, kun paketti oli kasassa. Tämä oli kiva projekti!

It was easy to select the pattern for the third victim of my knitting hobby. The third pair did not get ready a minute too soon. My better half had to take the camera to take a the photos before rushing off to act as Santa Claus. What a great project this was! 

Musikaaliset kämmekkäät

Kun olin tekemässä edellisessä postauksessa esittelemiäni Tuohisydän-kämmekkäitä, syntyi ajatus, että kämmekkäiden saajalla oli perheessään muitakin, joita voisin kiusata käsitöilläni. Selailin ohjeita, ja silmiin osui Ravelryssä Anne Neumannin "Musica"-kämmekkäät. Nämä kolahtivat aika tavalla, ja sopiva kohdekin oli heti tiedossa.

Musikaaliset kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 77g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Musica (sovellettu). Anne Neumann. Ravelry

Tehty: marras-joulukuussa 2016

Harmillisesti ohje ei oikein sopinut käyttämääni lankaan, joten kuvio oli piirrettävä kokonaan uusiksi. Lankoina olivat samat (Drops Baby Merino ja Gjestal Maija) kuin edellisissäkin kämmekkäissä, mutta tällä kertaa tumma merinolanka tuli sisäpuolelle. Poistelin kuviosta hankalat pisteet ja lisäsin sydämen, jonka muotoon olin ihastunut edellisiä kämmekkäitä tehdessä. Ihan nappiin ei piirrokseni mennyt, sillä peukalon olisi voinut sijoittaa hieman alemmas, jotta sormiosa olisi ollut pidempi, mutta olisi se paljon huonomminkin voinut sujua. Kämmekkäät ovat käännettävät, joten niitä voi pitää kumpi puoli päällä tahansa.

Käännettävät kämmekkäät

Malli on niin kaunis, että se puhuu kyllä puolestaan. Onteloneuleena työ sujui varsin mukavasti, kun ei tarvitse pelätä liian pitkiä langanjuoksuja. Toisaalta langankieputuksia ei tullut liikaakaan. Mulla oli varmaan ajoittain näkemisenarvoinen ilme näitä kutoessa, kun juoneni lahjansaajille alkoi hymyilyttää itseäni yhä enemmän, mitä lähemmäs joulua päästiin. Tykkäsin tästä mallista ja väriyhdistelmästä itse kovasti.

Kämmenessä sydän - kämmenselässä nuottiavain

These musical mittens are made for a musical girl. The pattern is by Anne Neumann in Ravelry. I had to make adjustments to the pattern allowing the gauge to work properly. I am very pleased with the color and yarn combination of these fingerless mittens. 

Rakkaat Tuohisydän-kämmekkäät

Viime aikoina monissa blogeissa on ollut huokailua siitä, kuinka blogit ovat olleet huonolla tolalla ja kuinka nyt tehdään uudenvuodenlupauksia siitä, että tänä vuonna kaikki on toisin. Minulla on niin sympatiat teidän puolellanne, neulesiskot. Olen itse maannut flunssien kourissa neljän viime viikon aikana peräti kolme viikkoa, joten vaihteeksi vertikaaliasennossa oleminen tuntuu jo joka tapauksessa oudolta puhumattakaan siitä, että pääsee oikeasti koneen ääreen. Mielenkiintoinen lähtö tähän vuoteen.

Johtuen pitkään jatkuneesta sairastelusta, joululahjaneuleetkin on esittelemättä. Niitä ei ollut tällä kertaa kovin montaa, mutta sitäkin rakkaampia olivat. Aloittelin jouluneulomisen alunperin jo toukokuussa, mutta kun juuri silloin aloitettua työtä ei ole flunssan takia annettu vielä edes lahjaksi, niin aloitetaan tänään esittely jostakin muusta.

Kun törmäsin Ravelryssä Tuohisydän-lapasten ohjeeseen, olin aivan myyty. Minulla oli heti mielessä, kuka saisi minulta nämä tavallaan nimeensä viittaavat käsineet. En ollut varmaan koskaan aiemmin tehnyt lapasia, mutta yrittänyttä ei laiteta - sen verran kova polte oli tehdä tämä pari. Ohje oli tehty Novita Nalle -langalle, mutta minulla pariksi valikoitui Drops Baby Merino ja Gjestal Maija. Olin tehnyt Baby Merinosta aiemmin juttuja ja minusta se on ihoa vasten ihanaa lankaa, mutta niin löpsöä, että se vaatii parikseen tukevamman villan.

Tuohisydän kämmekkäät

Langat: Drops Baby Merino ja Gjestal Maija

Menekki: 87g

Puikot: 3,0mm cubics 120cm

Ohje: Tuohisydän by Mari Morko

Tehty: syys-marraskuussa 2016

Paitsi että tein ekaa kertaa lapasia, niin sen verran piti lisätä haastetta, että piti magic loopata kaksi kerralla. En saanut kuitenkaan luotua kunnon onteloneulesilmukoita alkuun, mutta perinteisellä kaksivärisellä aloituksella pääsin eteenpäin. En saanut kaikilta osin sinänsä hyvää tekstiohjetta sopimaan mallikuvaan, joten hieman piti ainakin peukalonhangassa soveltaa. Se oli vähemmän kivaa, kun ei juuri silloin vielä sattunut olemaan muutenkaan oikein tuntumaa siihen, mitä olen tekemässä. Malli oli kapea mun leipälapioille, mutta arvelin, että sopisi silti saajalleen.

Aika aikaisessa vaiheessa päätin, että näistä tuleekin kämmekkäät, kun lahjansaajan tarkka kädenmitta ei ollut tiedossa. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ensikertalaiseksi ihan hyvät, vaikka olisin jälkiviisaana hakenut malliin omaan silmään hieman kauniimmat sydämen mallit. Nuo "ontot" sydämet ovat tosi kauniit, mutta varsinkin ne pienet yksiväriset ovat hieman kulmikkaat. Mutta sydän se on kulmikaskin sydän! LOVE!

Tätä työtä tehdessä tajusin, että lahjan saajallahan on perheessään pari muutakin potentiaalista kämmekkäiden vastaanottajaa. Hyvät uhrit minun neuloosilleni ovat löytyneet, joten kämmekästuotanto ei pysähtynyt tähän! Mutta jatkosta sitten toisella kertaa enemmän, kun toipilas ei jaksa nyt enempää kirjoittaa, vaan pitää huilata välillä.


These fingerless mittens are made with Tuohisydän pattern by Mari Morko in Ullaneule (Finnish net magazine). These became a Christmas present for a dear friend of mine.