Mahdoton tehtävä - huivin evoluutio

Tehtävä: Tee oranssille lyhythihaiselle silkkimekolle jonkunlainen näyttävä ja lämmittävä huivi.

Versio 1: Hanki Hjertegarn Kunstgarn lankaa ja virkkaa siitä Makosharkin (ks. Ravelry) versio "South Bay Shawl" / "Mother of the Bride" huivista. Tavoitteena on täydellinen "färsaarelainen huivi", jossa olkapäillä on sellaiset muotolaskokset, että huivi pysyy kivasti paikoillaan ja malli on selvästi istuvampi kuin pelkkä kolmiohuivi. Tikuttele menemään nelosen koukulla mallia parisataa grammaa. Tulos: Färsaarelaisilla on ilmeisesti isot lapaluut, koska myös lapaluiden kohdalle tuli niin isot laskokset (=pussit), että ne eivät taida kadota pingotuksessa. Lisäksi langan värit alkoivat tuntua liian intensiivisiltä ja erityisesti langan kylmät värisävyt nostivat kylmiä väreitä selkäpiissä. Ratkaisu: Laita Kunstgarnin rinnalle joku toinen lanka, jossa on lämmin värisävy. Piirrä itse uusi mallikuvio ilman lapaluupusseja.




Huivi: versio1

Versio 2: Yhdistä Kunstgarn Novita Rose lankaan. Tee vuorotellen yksi rivi mallista kummallakin langalla. Tulos: Lankojen vahvuusero on liian suuri, joten lopputulos ei ole hyvä. Ratkaisu: Virkkaa molemmat langat rinnakkain.

Huivi: versio 2

Versio 3: Yhdistä langat ja käytä niitä rinnakkain. Virkkaa pikkuhuivi uudella piirroksella. Tulos: Yhdessä virkattuna langat ovat liian paksut. Ratkaisu: Etsi joku kudottava malli, jolla samalla lankayhdistelmällä tulee ohuempaa jälkeä.

Huivi: versio 4

Versio 4: Kudo Revontulihuivi käyttäen lankoja yhdessä rinnakkain. Tulos: Revontuli oli mallina kiva tuttavuus ja syntyihän siitä yhdenlainen harjoituskappale, mutta langat loppuivat hieman kesken. Lisäksi Rosen pistelevyys alkoi harmittamaan, joten se olisi parempi korvata jollain muulla lopullisessa versiossa. Huivi jäi näin ollen päättelemättä ja pingoittamatta, kun en tiedä, onko sille mitään käyttöä. Ratkaisu: Etsi joku hieman vähemmän särmikäs väri ja pehmeämpi lanka Novita Rosen tilalle ja osta lisää Kunstgarnia.

Huivi: versio 4

Versio 5: Osta loput lähilankakaupasta löytyvät Kunstgarn:t (2 kerää) ja etsi sen rinnalle joku toinen pörröinen lanka. Tulos: Toista lankaa ei ole vielä löytynyt, joten ratkaisu jää nähtäväksi. Visio on kuitenkin vahva ja se ei kuole!

Odotan mielenkiinnolla, milloin saan sanoa, että tehtävä suoritettu. Toistaiseksi tämä on ollut mahdoton tehtävä. Onko sinulla tullut vastaan mahdottomia tehtäviä ja miten olet ne ratkaissut?

The mission is to create a nice shawl to be worn together with an orange silky dress. So far I have only succeeded in practising the completion of this mission, as every version has lead to an unsatisfactory result. Maybe it is better to let this mission wait for a while for a new inspiration and yarns. So far it has really been a mission impossible. But the vision is clear and therefore it makes sense to reach for it. Have you come accross crafts, which are difficult to implement? What kind of solutions you have made?

Palvelukseen halutaan: Käsityökori

Jokin aika sitten tuli selväksi, että käsityöharrastus on tullut jäädäkseen, joten aloin kaipaamaan säilytysastiaa kaikenlaisille välineille, joita virkkaamisessa ja neulomisessa käytän. Tavarat alkoivat pikku hiljaa kertyä olohuoneen pöydälle ja tasojen päälle täyttäen ne kokonaan, joten alkoi olla päivänselvää, että palvelukseen oli otettava käsityökori. Aloin hahmotella työhönottoilmoitusta, joka oli rungoltaan jotensakin tämmöinen:

"Palvelukseen halutaan kestävä ja pestävä käsityökori, jonka tulee sietää kaikenlaisia materiaaleja villasta puuvillaan ja ehkä joskus jopa tekokuituakin. Korin tulee osata hallita iso määrä erilaisia työkaluja, kuten puikkoja, koukkuja, mittanauhaa, silmukkamerkkejä, neuloja ja sakset. Sen tulee pitää järjestyksessä kulloinkin työn alla oleva keskeneräinen työ ja siihen liittyvät tarvikkeet ja ohjeet. Tarvittaessa sen tulee olla liikuteltavissa hyvinkin ripeästi esimerkiksi satunnaisesti ilmestyvän siivouspuuskan tieltä. Korin tulee olla piilotettavissa myös uteliailta katseilta varsinkin silloin, kun siinä säilytetään jotakin lahjaksi tulevaa tekelettä. Mielellään korin tulisi olla sisustukseen sopiva ja ekologinen, mutta näistä vaatimuksista ollaan valmiita tinkimään, jos astia on muutoin ominaisuuksiltaan sopiva. Korvausta ei makseta, ja työ on muutoinkin pelkkä orjan virka, mutta innostuneet hakemukset otetaan vastaan pikimmiten."




Korit yhteistyössä

En saanut montaakaan hakemusta, mutta kiire oli olevinaan kova, joten palkkasin ensin yhden, sitten toisenkin pehmeästä muovista tehdyn käsityökorin Biltemasta. Korit ovat osoittaneet hyvää yhteistyökykyä. Korien ensimmäinen tehtävä oli laittaa kuriin lattialla pyörivät lankakerät, jotka pyörivätkin mukavasti muovikorissa luovuttaen lankaa tasaisesti. Mm. ihanalle neidille tekemäni huivin kuusi yhtäaikaista lankakerää pysyivät hyvin aisoissa näiden korien avulla. En ole koskaan ymmärtänyt tarvetta aloittaa kerät niiden sisäpuolelta, kun kerät eivät kuitenkaan karkaa koreissa mihinkään. Koreihin mahtuvat kaikki tarvittavat välineet, ja tuolista ei tarvitse kuin kumartua niin kaikki on aina siinä lähellä.

Työn alla olevat ja odottavat tekeleet

Korilla on kannettu meneillään oleva työ mukaan kyläilyyn ja kässäkurssille, ja on hienoa, kun kaikki on matkassa ilman, että tarvitsee miettiä asiaa. Kori on kuin kassi, kun molemmat kahvat saa yhteen käteen. Ainoa harmi on, että kori on muovia, jota en mielelläni osta, mutta nyt käytännöllisyys ajoi ekologisuuden edelle. Kori ei myöskään ole mikään sisustuselementti, mutta on niitä kyllä paljon rumempiakin muovikoreja olemassa, joten ihan ylpeänä otan nämä mukaan reissuilla kulkiessani. Tällaista koria voisi käyttää myös autossa lattialla, jos vain pystyy tekemään käsitöitä liikkuvassa kulkuneuvossa. Kun kori on umpimuovia, niin lattian lika ja pöly jää korin ulkopuolelle. Ihmeen vähän niiden pohjalta löytyy töhnää, kun välillä järjestelen koreja uudelleen.

Joku ei kuulu joukkoon

Pingotusalusta ja lankojen säilytyskorit ovat sitten asia erikseen. Niihinkin tuli investoitua, mutta niihin voidaan palata sitten joskus toiste. Minusta hyvät välineet lisäävät harrastuksen mielekkyyttä. Mikä on sinun käsityökoriratkaisusi?

Handcrafts are fun to make if you have suitable tools. When all the tables and sideboards were continuously covered with all kinds of skeins, scissors, patterns and you name it, it was time to hire a basket to handle the unorganized mess. I found two plastic baskets, which are flexible enough to be used as a bag. You can just grab both handles and go. Then you got all the tools needed to knit or crochet your socks, scarf or anything anywhere you like. At home you can carry the basket quickly to another room may it contain some kind of secret present to someone. Yes, I like my handy baskets! What is your solution for keeping all the tools needed organized?

Pääsiäistä ja vähän muutakin

Pääsiäinen oli meillä tänä vuonna tämän värinen. Kahvittelimme ja juhlimme isommalla porukalla pääsiäistä ja vähän muutakin tänä vuonna. Viettäkää hyvää pääsiäistä ja pitäkää huolta toisistanne!

The Easter was pink, yellow and green this year. Have a Happy Easter and take care of people next to you!

Väännetään rautalangasta

Kun kerrankin oli mahdollisuus saada kädestä pitäen oppia siihen, miten juttuja väännetään rautalangasta, niin täytyyhän sellaiseen tilaisuuteen tarttua. Ei siihen älyttömästi tarvinnut rautalankaa vääntää, että sain väännettyä rautalangasta sydänkoristeen. (No, kylläpäs sitä nyt taas heitellään näppärää sanaleikkiä, heh, heh.) Koristeen somistukseksi laitettiin helmiä ja nauhaa.

Väännetäänkö rautalangasta

En pidä itseäni minään askarteluihmisenä, mutta kun jotain jokseenkin käyttökelpoista saa aikaiseksi, niin yllätän välillä itsenikin siitä, kuinka paljon mielihyvää tällaisen pikku jutun tekeminen tuottaa itselle. Tälläkään kertaa ei syntynyt vain yksi, vaan peräti kolme koristetta. Kun on yhden oppinut, on helppo tehdä heti perään pari lisää. Viikon päästä jos koettaisi uudelleen, niin eihän sitä enää muistaisi. Taas tarvitsisi sen rautalanganväännön opettajan kaveriksi.




Rautalankaa + helmiä + nauhaa = koriste

Kun kaikille koristeille oli mielessä oma paikkansa, ne koristeltiin tietysti kohteen värimaailman mukaan. Eivät nuo ilmeisesti aivan hirvityksiä olleet, kun yhtään ei ole ainakaan vielä piilotettu johonkin laatikkoon, vaan ovat esillä saajillaan jokainen. Ainakin vielä. Meillä tuo ylin koristaa ulko-ovea. Kuvissa koristeet eivät ole vielä päässeet paikoilleen, vaan ne on kuvattu mikä missäkin.

Ovi- tai muu koriste tämäkin

This time it was time to bend some wire to make some decorations for the front door. As one makes one it is easy to make another two right after one another. If one tries to make one after a week or so, one has already forgotten how to make one. Two out of three decorations became presents and they have not been hidden to some drawer or elsewhere, at least not yet.

Onnellinen mies

Motivaatio lukemiseen voi olla moninainen. Yksi motivaatio voi olla kätköilyyn liittyvän mysteerin ratkaiseminen. Mysteerikätköjäkin on moneen lähtöön, mutta perusidea on, että esimerkiksi lukemalla kirjan löydät oikean ratkaisun, jonka perusteella pystyt hakemaan kätkön. Ratkaisu on kätkön oikeat koordinaatit, kun taas julkaistussa mysteerikätkössä on ns. bogusnaatit, joista et kyseistä purkkia löydä.

Tämä idea oli mielessä, kun käteen tarttui joskus jo kouluaikana luettu kirja Onnellinen mies. Sen muisti, että kirjassa oli insinööri ja sillanrakentaja, mutta juuri muuta ei kirjasta muistanutkaan. Ihan hauskan veijaritarinanhan on Arto Paasilinna kirjoittanut. Teos on ihan helppoa ja kivaa kuunneltavaa. Tarinassa on kivaa ironiaa kunnista, kunnan luottamustehtävistä ja suomalaisten jähmeästä päätöksentekokulttuurista. Vastapainona kirjasta löytyy yritteliäisyyttä, menestystä ja rakkauttakin. Ja mysteerin ratkaisukin löytyi. Kirja pisti miettimään, mikä on se asia, joka tekee itse kunkin onnelliseksi. Siitäpä tulikin mieleen oheinen kuva.

Jossain kaukana

Motivation to read a book can be digged from various sources. This time the motivation to read (or actually listen to) Arto Paasilinna's Onnellinen mies (The Happy Man) was to solve a mystery cache. Mystery cache is a cache, which has been published with bogus coordinates, with which you cannot find the cache. But reading the book revealed the right ones. The book made me wonder about the variety of things that make people happy. For some reason that made me think about the attached photo.

2000 täynnä

Mainittakoon samalla, että aiemmin tällä viikolla blogissa tuli täyteen 2000 klikkausta. Ensimmäiset tuhat klikkausta kertyi alle puolessa vuodessa, mutta näitä seuraavia blogi keräsi kymmenen kuukautta. No, ei se määrä vaan laatu lukijoissakin, eikös niin.

By the way the blog has got 2000 clicks now. It took less than six months to collect the first one thousand and now it took approximately ten months to collect another thousand. But this blog is more about the quality than the quantity isn't it.

Ratas-matto on rakas matto

Kun kerrankin on mielessä järkevä lahja kummipojalle, niin tätihän taipuu vaikka ässä-mutkalle, jotta poika saa lahjan. ;-) Nuori mies toivoi omaan huoneeseensa virkattua mattoa, mutta tädin toteutustahti on sen verran hidas, että malli ehti muuttua matkalla jo monta kertaa. Mielessä on ehtinyt olla neliskanttista, pyöreää, kuusikulmioisista paloista tehtyä ja mitä niitä nyt onkaan. Siinä meni kuukausi jos toinenkin hommaa miettiessä.

Homma konkretisoitui hieman, kun oltiin pojan kanssa kaupassa, josta löytyi ontelokuteita. Näin sai poika valita mieleisensä värit, mutta mallin valinnan täti piti tiukasti omissa näpeissään. Ne näpit ja niiden kunto kun nimittäin asettivat rajoja sille, minkälaisen maton sitä voi rustata. Hyvänä hetkenä aloitettiin sitten pyöreän Ratas-maton värkkäys. Ajankohta sopi myös sen puolesta, että talvella ison ja raskaan tekeleen virkkaaminen on jotenkin kivempaa kuin kesällä. Ohje on Lankavan ja löytyy ilmaisohjeena netistä.

Eko-matto / Rug
Kude: Eko Ontelokude (n. 3.6 kg)
    Koukku: 9 mm
Ohje: Sovellettu Ratas-matto
 Tehty: 01-02/2016

Maton virkkaus sujui käsien näkökulmasta hyvin. Tyypillinen tahti oli nimittäin saada pari-kolme kerrosta valmiiksi ja sitten oli vuorossa melkein saman verran purkutöitä. Lankavan ohje oli ok, mutta silti minun käsialalleni sen verran vääränlainen, että soveltamishommiin jouduttiin. Kun Kulta osallistui projektiin ja suoritti täsmälliset matemaattiset laskelmat piin säteestä, piirin pituudesta ja hammasrattaiden määrästä, niin homma alkoi edetä vauhdikkaammin. Kerta toisensa jälkeen olen saanut todeta, että kässäily on tunteiden ja hempeilyn lisäksi myös matematiikkaa. Se ratkaisee monet vastaan tulleet ongelmat, vaikka olisi kiva laittaa onnistumiset taidon piikkiin.

Maton kooksi oli määritelty maksimissaan 130 senttiä halkaisijaltaan, ja jäin siitä sentin verran. Lahjan saaja saa karvat kaupan päälle, kun tuo otus (Koira) meinaa aina omia melkein kaikki tekeleet. Sitä on mahdoton pitää irti töistä ja pois kuvista. Se sanoo aina koko kropallaan: "Tää on mun ja mää nukun tässä!"

When my godson places a request for a gift, the aunt does everything to make that wish come true. This time the wish was a new rug for his room. He got to select the colors himself, but the aunt kept the selection of pattern and material to herself. Now the rug is ready, although the Dog always tries to own the ready made items to himself.

Suomen kaunein sana

Mikä olisikaan suomen kaunein sana. Voisiko se olla vaikka "hääyöaie". Hääyöaie on ainakin Sophie Kinsellan romaanin (alkuperäinen teos Wedding Night) suomennoksen nimi. Englanninkielinen nimi ei ole yhtään niin kiinnostava kuin suomenkielinen. Kirjapostauksen kuvitukseksi sopii kuitenkin tuo tammikuussa valmistunut huivi, jonka mallina on Mother of the Bride.

Mother of the Bride pingottumassa

Olen lukenut Sophien kirjoja vuosien varrella silloin tällöin. Kun olin tarttunut sattumalta ensimmäiseen himoshoppaaja-kirjaan, piti tuota sarjaa lukea vähän enemmänkin. Sophie kirjoittaa ns. chick lit:iä. En tiedä suomennosta, mutta wikipedian mukaan se on "kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti". Vaikka kirjailijaan tuli tutustuttua himoshoppaajasarjan kautta, onhan näitä kirjoja muitakin.

Hääyöaie kirjassa oli jotenkin liikaa sxxxiä mun makuun, vaikka olisihan nimestä jo pitänyt arvata, mikä on jutun keskipisteessä. Kirjan teema ja juoni jotenkin pursusivat himokkaiden hetkien ja ajatusten kuvauksia ihan kyllästymiseen asti. Hauskaa tässä oli se, että sxxxiä pyrittiin saamaan ja antamaan, mutta ajoittain sen toteutuminen oli vähintäänkin haastavaa. Tämä näkökulma liittyy myös kirjan juoneen kiinteästi, joten ei siitä sen enempää, ettei tule juonipaljastuksia.

Kun tämäkin taideteos tuli nautittua äänikirjana, sitä tuli verrattua kirjailijan toiseen romaaniin eli kirjaan nimeltä Kevytkenkäinen kummitus, josta pidin paljon Hääyöaietta enemmän. Osansa siihen teki lukija Erja Manto (ah!), kun taas Hääyöaietta oli päässyt lueskelemaan Anna Saksman.

What is the most beautiful word in Finnish. Could it be "Hääyöaie". That is at least the name of one of Sophie Kinsella's chick lit books. I got to know the author by her Shopaholic-series, but she has written some other books, too. Unfortunately I was not so keen on this Hääyöaie (Wedding Night) as for instance Twenties Girl was much more entertaining in my humble opinion.

Kaksin aina kaunihimpi, osa 2

Olin harjoitellut jo kolme työtä onteloneuletta, kun olin valmis kokeilemaan, voisiko kertyneellä kokemuksella saada aikaan neuleen, jonka kehtaisi antaa lahjaksi. Tässä nimittäin muistellaan vielä joulua edeltävää aikaa.

Uhreiksi otin kaksi suvun naista, joille oli tarkoitus tehdä samanlaiset otsapannat kuin mitä olin jo harjoitellut tekemään onteloneuleena. Keksin kyllä heti, mitkä mallit valitsisin kumpaisellekin. Mallien saaminen vaatikin sitten hieman salailua ja vakoilua. Tiesin, että molemmat olivat tekemässä itselleen lapasia, joiden mallia voisin soveltaa onteloneulepantaan. Mallit pitäisi vaan saada jotenkin ilman, että uhrit saavat tietää siitä.

Panta, versio 4
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (n. 35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Toisen mallin sain vierailulla, kun otin salaa kuvan keskeneräisestä lapasesta. Toisen mallin saamiseen tarvittiinkin sitten vakoojan ja valokuvaajan rekrytointi. Houkuttelin ensin hommaan kummipojan, mutta hän ei onnistunut löytämään keskeneräistä neuletta Sitten kuvaan astui pojan isä, jolta sainkin tarvittavat kuvat ja kaavat. Ei kun hommiin.

Panta, versio 5
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (36g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,0 ja 2,5 mm 40 cm.
Ohje: Sovellettu
Tehty: 12/2015

Pikkuisen tiukalle meni aikataulun kanssa, kun toinen panta viimeisteltiin vasta aatonaattona. Mutta ehdin kuitenkin. Onteloneule alkaa pikku hiljaa sujua, kun takana on nyt viisi valmista työtä. Vielä tarvittavat kuvat "jouluvalmisteluorjan" (terkkuja!) toimesta, ja valmiita oltiin. Hieman meni aikaa ennen kuin sain nämä tänne blogiin asti, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

After practising double knitting with three headbands it was time to make two bands as gifts. The victims for this wicked plan are relatives of mine. The patterns were easy to select, but not so easy to get, as both patterns came from crafts made by the victims. Some spying was required before the patterns were available, but after that it was easy going with all the experience from double knitting during the past weeks. 

Kaksin aina kaunihimpi, osa 1

Kaksin aina kaunihimpi ja kaksipuoleinen aina parempi. Tämä voisi olla vaikka oma uusi mottoni. Monissa töissä minua tökkii neuleen nurja puoli, joka väkisinkin tulee esille tietyissä tilanteissa. Kun ajatuksena oli tehdä itselle pipon tilalle neulottu panta, aloin hakea tietoa siitä, voisiko työn tehdä jotenkin kaksipuoleiseksi. Ja voihan sen, kun käyttää onteloneuletta. Onteloneule on kaksipuoleista neulontaa, jossa molemmat puolet näyttävät oikealta puolelta. Onteloneuleen molemmat puolet tehdään yhtä aikaa, joten mitään taittelua tai ompelua ei tarvita. Kuulostaako hyvältä?

Aiheeseen tutustuessa törmäsin Novitan ja Yhteishyvän joulukuussa 2014 järjestämään pipokilpailuun, jonka voittopipossa oli käytetty tätä tekniikkaa. Myös Novitan kevät 2014 lehdessä oli käsitelty tätä teemaa. En ensin uskonut, että osaan tehdä tätä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika nopeasti tuli selväksi, että tekniikkaa pitää harjoitella, että sen oppii.

Ensimmäiseksi malliksi otin Novitan lehdestä kivan puuaiheisen ohjeen, jonka tyyliin sopi 7 Veljestä -lanka. Lehdessä oli tehty tästä ohjeesta pipo, mutta tein pantaa varten vain ohjeen ensimmäiset kerrokset. Molempien lankojen käyttö yhtä aikaa oli aluksi vaikeaa, mutta alkoi sujua nopeammin kuin oletin. Minusta onteloneule on paljon helpompaa kuin kirjoneule, koska siinä ei tule samanlaista ongelmaa lankojen kuljettamisesta. Seiskaveikalla panta valmistui nopeasti, mutta koekäyttäjältä (Kulta) tuli kommenttia, että lanka kutittaa. En ollut myöskään tyytyväinen alotukseen ja lopetukseen, jotka tein ihan perinteisesti.

Panta, versio 1
Lanka: Novita 7 Veljestä (47g)
   Puikko: Sukkapuikot 3,5 mm
  Ohje: Sovellettu piposta, Novita kevät 2014
Tehty: 10/2015



Toisen version onteloneulepannasta tein sitten merinosta. Langaksi päätyi Drops Baby Merino, josta minulla ei ollut ennalta kokemusta. Aioin käyttää onteloneuleeseen tarkoitettua silmukoiden luontitapaa, mutta sepä olikin haastavaa. Luominen ei onnistunut sinne päinkään, mutta harjoitteluversio oli vielä tämäkin. Varsinkin muutaman kerran käytön jälkeen virheet aloituksessa (ja lopetuksessa) näkyivät yhä enemmän. Lopetuksessa ompelin ns. italialaista lopetusta alkuun vääriin puolen pannan verran, kunnes hoksasin, ettei siinä tarvittu semmoisia kiemuroita, joita alkuun tein. Tämä versio sai muutoin kiitosta koekäyttäjältä, jonka kokoa tämä aikaansaannos näytti olevankin. Pakkasten purressa panta oli jatkuvasti Kullan pipon alla korvien lisäsuojuksena, joten vieläkin olin ilman omaa pantaa.

Panta, versio 2
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (38g)
   Puikko: Knit pro pyörö 3,0 mm 50 cm
  Ohje: Sovellettu Drops 116-5
Tehty: 10/2015

Kolmannen pantaversion päätin tehdä itselleni. Senkin neuloin merinosta, tällä kertaa pienemmillä puikoilla ja vähemmillä silmukoilla, jotta päästään pikkupäiselle sopivaan kokoon. Aluksi panta oli vähän liiankin tiukka, mutta venähti jossain vaiheessa vähintäänkin riittävästi. Tämä löystyminen on juuri se ominaisuus, mitä merinossa pelkäsin. Ainakin tässä langassa se näytti toteutuvan. Pesussa se palautui hieman alkuperäiseen kokoon, mutta oli taas pian aika lörpsy. Panta on muutoin tosi kiva, kun se riittää minulle yksistäänkin, kun se on lankansa ja rakenteensa vuoksi niin lämmin.





Panta, versio 3
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,5 mm 40 cm
  Ohje: Sovellettu, mm. kelttiläinen ketju
Tehty: 10-11/2015

Kun muutama panta oli askarreltu, niin tuli idea, että tällaisia voisi tehdä pari samanlaista myös joululahjoiksi. Tässä vaiheessa elettiin vasta joulunalusaikaa, joten suunnitelma myös toteutettiin. Mutta näistä versioista voisi postata seuraavalla kertaa.

It was time to learn how to knit two sides at the same time. This technique is called double knitting and as the end result you get two right sides at one time. I tried this out in a series of headbands. I now present the first three trials and continue with some more in my next post.