keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Pipo ystävälle

Niin oli luminen talvi, jonka aikana pakkasiakin riitti. Ennen ystävänpäivää tuli mieleen, että nyt on tuhannen taalan paikka tehdä ystävälle pipo lämmikkeeksi, kun kelit ovat mitä ovat. Koukuttaja aka Marika Lepistö oli sopivasti julkaissut uuden pipo-ohjeen, joka vaikutti niin kivalta, että se piti ottaa hetimmiten puikoille.



Langaksi valikoitui Arwetta, josta oli vähän aiemmin leiponut itselleni hartiahuivin. Lankaa oli juuri sopivasti jäljellä, että pääsi kokeilemaan, millainen pipo siitä tulisi. Hartiahuivi on ainakin ihanan pehmeä lötjäke, johon tekee mieli kietoutua palelun yllättäessä. Ainakaan minua lanka ei ole kutittanut yhtään, joten toivottavasti se sopii myös pipon saajalle.



Marikan pipo-ohje on kiva, koska siitä löytyy eri kokoja ja siitä voi tehdä joko naisellisemman version pitsillä tai miehisemmän version vähemmällä pitsillä. Koska en ollut aivan varma, minkä kokoinen piposta tulee kyseisellä langalla ja puikoilla, otin varman päälle ja jätin reiät vähän vähemmälle. Vieläkin pienemmillä puikoilla olisin voinut tikuttaa, niin olisi saanut vieläkin tiiviimmän version.



Faktat: Ystävänpäiväpipo, Lanka: Arwetta (955), Menekki: 42g, Puikot: 3,0, ja 3,5 mm, Ohje: Pakkasyö (Marika Lepistö), Tehty: 29.01-12.02.2019, KAL: MariKAL


There is always a good reason to knit for a friend. This time these were my excuses: upcoming Valentine's day, leftovers from a shawl project, a new pattern from Marika Lepistö and a knit-along orgzanized by the designer. What more do you need to make a beautiful and practical gift for a friend.  

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Toinen Lumiruusu

Olin jo puolitoista vuotta sitten tehnyt yhden Lumiruusu-huivin Ulla-neulelehdestä (01/08). Tykkäsin huivin yksinkertaisesta mallista, mutta käyttämäni lanka oli niin karkeaa, ettei huivia ole tullut käytettyä kertaakaan. Ulkonäöltään huivista kyllä tuli jo ensimmäisellä kerralla oikein mieluisa, mutta minkäs teet, kun iho ei kestä sukkalangoista tehtäviä huiveja.



Toisella yrittämällä tein huivin Wetterhoff Silvia-langasta, jonka värisävyyn 918 ihastuin ikihyviksi Suomen Kädentaidot-messuilla viime vuoden marraskuussa. Punaisessa värissä on sen verran ripaus oranssia, että väri ei ole sellainen tavallinen joulun punainen, vaan jotain paljon ihanampaa. Langassa on myös ihana kiilto, jota ei kuitenkaan ole liikaa.



Lanka tuntuu käsiin ihanalta, ja sitä oli ihana neuloa. Monet silkkivilla-yhdistelmät sähköistyvät helposti, mutta tässä langassa tuo ikävä ominaisuus oli lähes olematonta. Ohut cobweb-vahvuinen lanka tuntui sormissa ensin oudolta, kunnes opettelin uuden tavan pitää lankaa vasemmassa kädessä. Olen sittemmin käyttänyt tuota uutta tapaa myös muiden lankojen kanssa. Saan sillä tavalla pidettyä langan paremmin tasaisella kireydelläkin. Oppia ikä kaikki.



Tein tälläkin kertaa huivin alkuosaan samat modaukset kuin aiemmin. Tein lisäyskerrokset tiheämmin, jotta huivista tulisi enemmän pyöreän muotoinen ihan puolipyöreän sijaan. Käytin huivissa aluksi 3,0mm puikkoja, joita kasvatin aina 4,00mm kokoon asti. Minun kireä käsialani voisi kyllä vaatia vieläkin isomman puikon jopa ohueeseen pitsilankaan. Huiville tuli vahvan blokkauksen jälkeen kokoa n. 145x75 senttiä, joten minulle olisi kyllä kelvannut vielä isompikin huivi.



Tämäkin huivi tuli tehtyä Tour de Shawl -yhteisneulontaan. KAL kesti maaliskuun loppuun, joten se on tältä erää ohi. Mutta jo kaksi touria selvittäneenä (ensin puoli vuotta paitoja, sitten kuusi kuukautta huiveja) sanon vaan, että "Ou jee!".

Faktat: Lumiruusu II, Lanka: Wetterhoff Silvia, Menekki: 85g, Puikot: 3,5, 3,75 ja 4,00mm (Zing), Ohje: Lumiruusu (Altocumulus), Tehty: 01.-29.01.2019


This is my second Lumiruusu-shawl. My 1st shawl was made of sock yarn, which was not the best choice, as it irritated my skin. But this time I did not take any chances. I acquired some Silvia silk-wool-yarn from Wetterhoff. It was just perfect for this project. The colour is such a beautiful red without a reference to Christmas.  Still I could have liked a little bit bigger shawl, which means that I could use even bigger needles for lace yarn. 

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Muistellaanpa vuotta 2018 (4/4)

Otetaanpa vielä yksi pyrähdys viime vuoden muistelussa koosteen muodossa. Tähän viimeiseen koosteeseen jäi satsi enemmän sisustuspuolelle kuuluvia tuotteita. Kun joulu alkoi lähestyä, kaivoin esiin virkkuukoukun. Minulta oli jo hyvissä ajoin pyydetty lahjaksi lehtikori, mutta arvatkaapa vaan, jäikö sen teko viime tinkaan. No, jäi! Odotellessani tietyn värisen ontelokuteen kuivumista koria varten, tuli odotellessa aloitettua myös piirakkavuuan alunen, joka valmistuikin nopeasti. Kori tuli lopulta tehtyä vasta jouluaaton aattona, mutta siinä oli se hyvä puoli, että veljeni auttoi omalta osaltaan tekemään korista tosi tukevan, kun hän muotoili rautalangasta siihen kehyksen. Lahjaksi menivät nämä molemmat ontelokudeviritykset.

Sisustuspuolelle tuli tehtyä myös pari neulottua tuotetta. Koiralle tuli nimittäin neulottua peitto hutilankaostoksesta. Lanka oli alunperin ostettu netistä paitakisaan, mutta livenä sekä lanka että väri osoittautuivat sellaisiksi, että paitaa siitä ei olisi tullut. Lisäksi vuoden mittaan oli tullut tehtyä sydämellä yksi tilkkupeiton palakin.




This is the last set of the 2018 projects. This time it is time to present some items for the household. The crocheted items were Xmas presents. Earlier in the year I made a blanket for the dog and a heartful piece for another blanket.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Muistellaanpa vuotta 2018 (3/4)

Tänään on toiseksi viimeinen kerta, kun palataan vuoden 2018 käsitöiden pariin. Näin jatketaan jo toissa kerralla aloitettua viime vuonna tehtyjen käsitöiden muistelua. Keväällä hulluteltiin paidoilla ja kesällä huiveilla. Kun kesä oli kuumimmillaan, puikoilta tipahti villaiset polvisukat. Sitten ja alkoi tehdä mieli tehdä muutakin asusteita.

Asusteiden teko on minulle hieman vierasta puuhaa, kun puikoilla on yleensä isompia töitä. Mutta syksyn aikana pukkasi pipoja, kaulureita, kämmekkäät ja huppuhuivi. Kaulureilla lahjottiin omaa äitiä ja ukon äitiä, ja huppuhuivi lahjoitettiin ukon siskolle. Ihanasta käsinvärjätystä langasta tehtyä päähinettä odotin innolla, mutta päälle on useimmiten kuitenkin tullut puettua ihan sukkalangasta tehty pipo ja kämmekkäät. Harmaa raidallinen pipo meni joululahjaksi, ja kuinka iloinen olikaan, kun kuulin, että se meni ahkeraan käyttöön.





Accessories are something that I seldom make. Last year I made some as presents and some even for myself. The cowls went to my mom and to my mother on law. The grey scarf with a hood was given to my hubby's sister. I had been looking for finishing the hood like hat made out of lovely handdyed yarn. However, I often seem to grab the accessories made out of sock yarn to wear.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Muistellaanpa vuotta 2018 (2/4)

Jatketaanpa viime postauksessa aloitettua viime vuonna tehtyjen käsitöiden muistelua. Kun kevään paitahulluttelu oli ohi, siirryin siitä melkein heti huivihullutteluun. Vuonna 2018 tekemistäni 25 työstä 8 oli huiveja. Ensimmäiset työt oikein lensivät puikoilla, kun paitojen jälkeen oli niin kiva tehdä jotain erilaista. Tosin töitä siivittivät myös deadlinet, koska tulossa oli ainakin ylioppilasjuhlat ja parit synttärit. Lisäksi jonoon oli pesiytynyt monta huivimallia, joita on vaan tehnyt mieli kokeilla.




Tekemäni huivit olivat: Ethereal Bliss, Myrskylintu, 3 * Wonder Woman Wrap, Nurmilintu, Meadow Grass ja Gravity of Color Wrap (tätä huivia ei vielä ole raportoitu blogiin). Ilmeisesti olin valinnut ohjeet aika huolella, koska tykkäsin niistä kaikista todella paljon ja voisin kuvitella tekeväni minkä tahansa näistä uudelleenkin - jopa hauskan Wonder Woman -huivinkin, joita tein jo kolme.

En ole itse mikään huivi-ihminen, kun huivi, vilkas koira ja runsas metsäretkeily eivät oikein sovi yhteen. Useimmin minun tulee pidettyä huiveja hartioilla käsitöitä tehdessä, kun kässänurkkaukseni on valon vuoksi ikkunan edessä ja huivi suojaa kivasti vedolta. Kesän huiveilun jälkeen olikin hieman huvittavaa, että syksyllä alkoi "tour de shawl" samaan tapaan kuin mitä edellisenä talvena oli "tour de sweater". Huivineulonnalle ei siis saatu loppua, vaan lähdin taas innolla mukaan. Siihen nähden, kuinka vähän itse käytän huiveja, jonoon löytyi vähän liiankin helposti läjä huiviohjeita, mutta onneksi niitä voi antaa vaikka joululahjaksi. Tarkemmat tiedot huiveista ja tiedot tour de shawlista löytyvät Ravelrystä.

Considering that I am not really a shawl girl, I knitted more than enough shawls last year. Out of my 25 completed project 8 were shawls. But the amount is not really a problem, when there are birthdays, graduation parties and Xmas, which assist in giving the shawls away for special persons in my life. And I have noticed that I seem to need a shawl in my knitting corner, which is close to a window and I feel a draft there every now and then. Wearing a warm shawl when knitting is so comfortable. Details about my shawls and "tour de shawl" can be found in Ravelry (tour info unfortunately only in Finnish).

maanantai 7. tammikuuta 2019

Muistellaanpa vuotta 2018 (1/4)

Onneksi muut neulojat ovat olleet somessa aktiivisia raportoimaan vuoden 2018 aikaansaannoksia. Tuli sitten itsekin katsottua, mitä sitä on tullut tehtyä. Yllätyin oikein positiivisesti, kun listasin viime vuoden aikana valmistuneet käsityöt. Vuoden aikana valmistui peräti 25 työtä, mikä on suurin piirtein saman verran kuin sitä edellisten kolmen vuoden aikana yhteensä. No, ehkä tämä on vain merkki siitä, että neuloosini on muuttunut krooniseksi.

25 käsityön lista kuulosti vähän tylsältä, joten katsotaanpa valmistuneita ryhmittäin. Vuosi 2018 alkoi "tour de sweater" -haasteen merkeissä, ja kun kyseinen hullutus oli silloin kesken, alkuvuosi oli hyvin paitakeskeinen. Monta paitaa valmistui haasteen myötä. Lisäksi työn alla oli ollut kaksi villatakkia, joiden kanssa oli tullut melkoinen plääh, kun molemmat osoittautuivat itselle liian pieneksi. Tai oikeasti näistä oli yksi villatakki ja toinen oli enemmänkin viitta. Nekin tuli kuitenkin tehtyä valmiiksi, kun niille löytyi solakampi omistaja. Paitojen ja takkien lisäksi tein yhden boleron, jonka tarkoituksena oli lämmittää vanhojentanssiin menevää nuorta naista.




Keväällä ja syksyllä tuli pidettyä paljon puuvilla-merino-sekoitteesta tehtyä tunikaa, ja talven tuiskussa on tullut vedettyä pöllöpaita päälle kerran jos toisenkin. Metsäinen villapaita oli varsin mieluinen, mutta valmistumisen jälkeen minua alkoi häiritä se, miten langat läiskittyivät. Tein myöhemmin kyseisistä jämälangoista raitaisen huivin ja nepä sopivatkin hyvin yhteen. Taidan siis vielä sopivan hetken löytyessä neuloa paidan uudelleen raidoittaen. Samalla vaivalla voin tehdä paidasta hieman pienemmän koon, koska sellaisena sillä olisi itselle enemmän käyttöä.

It's time to look back to last year, which seemed to be a very productive crafting year. I managed to finish 25 pieces of crafts both knitting and crocheting. That is as much as during the previous three years together. This is probably the final evidence of the chronic nature of my knitting disease. What makes me very happy is that I love to wear the pieces I have made. Wearing a garment in which every stitch is made by yourself is just wonderful! I suppose you know what I mean.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Muistellaanpa messuja

Joulun alla blogini on taas tänä vuonna ollut erityisen hiljainen. Tästä saanen kiittää joulupukkia, joka on rohmunnut rekiinsä puikoilta tippuneet tavarat kerta toisensa jälkeen. Tässä jouluvalmistelujen lomassa on kuitenkin ihana istahtaa hetkeksi miettimään mennyttä vuotta. Vuoden kohokohdaksi nousi jälleen Suomen Kädentaidot -messut Tampereella, johon sain järjestäjältä blogistina ilmaislipun. Tässäpä vielä muistelupaloja mieleen jääneistä asioista:


Perjantaina suuntasin seuralaiseni johdattamana suoraan Novitan osastolle, joka tänäkin vuonna pursuili paitsi lankoja myös ihmisiä. Ilmeisesti siellä oli jotain ostettavaa, koska nopeasti kiemurtelevan kassajonon kautta lähdimme mekin tutkimaan muuta tarjontaa.



Lampowaaran ihanat huovutetut keppihevoset ja eläinaiheiset kännykkäpussit olivat varsin herttaisia. Niitä voi tilata myös omiin väritoiveisiin sopivina.



Maanatiri muuttaa luontokuvat kodin sisustustekstiileiksi. Kuvista syntyy tyylikkäitä kuoseja, jotka henkivät kivaa tunnelmaa. Kuvia olisi mieli katsoa ihan loputtomiin.



Kässäkerho Pompomin kojussa oli niin monenlaista ihanaa: Langoista kiinnosti tietysti uutuuslanka Suoma, mutta Donegal Tweedin värisävyjä piti tietysti myös käydä ihailemassa.

x

Tänäkin vuonna viihdyin tosi pitkään lammastilojen ständeillä. Ehkä kiinnostavin niistä tänä vuonna oli Aholaidan tilan nurkkaus, jossa oli näytillä eri lammasrotujen villaa, kehruunäytös ja villaisia koristekransseja. Kransseista vaikuttavin oli se, johon oli huovutettu lampaan pää. Ei kuulemma ollut myynnissä, vaikka yritin tehdä siitä tehdä tarjousta.



Messujen yhtenä teemana olivat nuoret, joten esimerkiksi 4H-kerholaisten eri tekniikoin tekemät porkkanat ja keppihevoset olivat ihastuttamassa yleisöä.



Minikokoinen asuntovaunu- ja jeeppiyhdistelmä oli hauska. Tämä kapistus oli tehty vanerista. Tekijänä oli Gepetto, joka tunnetaan mm. nukkekotivarusteista ja korteista.

Messujen muuttuneet järjestelyt olivat parantaneet viihtyvyyttä. Itse kävin messuilla perjantaina ja sunnuntaina, jolloin ruuhka oli ihan siedettävää ja osastoille mahtui ihan kivasti tutustumaan halutessaan. Kun tapahtumaan oli varustautunut hyvillä kengillä, kevyellä vaatetuksella ja omalla juomapullolla, sujuivat messupäivät ihan leppoisasti. Harmittamaan jäivät vessojen epäsiisteys ja käsipaperin puute sekä se, ettei vlogisteille ja videopodcastien katsojille järjestynyt mahdollisuutta keskinäiseen tapaamiseen kuten edellisenä vuonna. Tällä kertaa messut keskittyivät Deli-hallia lukuunottamatta pelkästään kädentaitoihin. Ja hups, miten kävikään. Saatiin taas yleisöennätys! On se vaan hienoa, että meillä on täällä Pirkanmaalla näin hieno tapahtuma.

Omiin käsityöjuttuihin palaan blogissa sitten joulun jälkeen. Hyvää joulua kaikille!

Santa Claus has managed to steal everything from my needles to his warehouse. That is why I cannot show any of my latest crafts now. But let's take a peak to the Finnish Craft fare, which took place in November in Tampere, Finland. I will return to reporting about my own projects after the Xmas. Happy Xmas, everyone!

torstai 15. marraskuuta 2018

Odotusta ilmassa

Viime viikolla koin yhtäkkisen kauhun tunteen, kun tajusin, että minulla ei ole kässämessuille mitään sopivaa päällepantavaa eikä puikoiltakaan ole tulossa mitään sellaista, mitä haluaisin esitellä. Yhtäkkiä koko syksy oli valahtanut kalenterista, joten kässämessuviikonloppu pääsi yllättämään. Mutta menossa ollaan tietenkin! Mutta nyt on tukka värjätty ja hiukset palmikoitu, joten nyt ollaan paremmin tikissä vuoden isoimpaan kässäjuhlaan.




Monet perinteiset kässämessuvalmistelut ovat kuitenkin vielä tekemättä: messukartta on vielä värittämättä ja kohteet valitsematta. Mutta näillä mennään! Suunnitelmissa on osallistua messuille perjantaina ja sunnuntaina, jolloin messuille on hieman edullisemmat lippuhinnat. Viime vuoden lauantaista jäi mieleen järkyttävä ruuhka, jonka yritän näin välttää, vaikka tiedän, että messut ovat vilkkaat jokaisena päivänä. Messujärjestäjä on luvannut parannuksia kävijöille. Saapa nähdä, miten järjestelyt onnistuvat tällä kertaa ja lyödäänkö taas uusi kävijäennätys näillä Euroopan mittakaavassakin suurilla messuilla.




Onneksi tämän pimeän vuodenajan katkaisee ensin messut ja sitten joulu. Joulunalusaikana puikoilla on usein sellaista, mitä ei viitsi vielä esitellä, joten sen puoleenkin on blogissa vähän hiljaisempaa. Mutta koiralle valmistuneen peiton voi sentään esitellä, vaikka peiton historia on vähän ikävä. Peitto sai nimittäin alkunsa hutiksi osoittautuneesta nettilankaostoksesta. Netissä kun ei pääse hypistelemään lankaa eikä tutustumaan sen todelliseen väriin ja tuntumaan. Messut ovat siinä mielessä erinomainen tilaisuus tutustua materiaaleihin, kun ne pääsee näkemään livenä. Tämän vuoksi suosin aina kivijalkakauppoja ja messuja, kun teen kässähankintoja.




Mutta minulla eivät langat jää varastoon makaamaan. Keksin, että ei olisi pahitteeksi, että koira saa autoon villaisen alusen, joten tuumasta toimeen. Aloitin summassa riittävästi silmukoita ja mietin kuviota. Päätin tehdä peittoon ruutuja erilaisilla pintaneuleilla. Tarkoituksena oli upottaa kokonainen kilo lankaa peittoon, mutta ihan siihen ei kärsivällisyys riittänyt. Väännettyäni peittoa yli 700 grammaa oli mitta täynnä ja peitto riittävän kokoinen. Oikein hyvä viltti siitä tuli koiralle.


It is almost time for the highlight of the year. The Finnish Craft and Design fair takes place this coming weekend in my home town (Tampere, Finland). I am so excited about this event, which I am going to attend on Friday and Sunday. There is so much to see that one day is simply not enough for this event.

It is very unfortunate that the web stores cannot offer real samples of yarns. The colors are difficult to photograph. It is also impossible to convey, how the yarn feels against your skin. That is why it is difficult to shop yarn via web, but I do it every now and then with the risk. Buying brown Novita Isoveli for a pullover was a bad idea. But soon I discovered that our dog would benefit from having a woolen piece in his car cage. I chose some textured patterns for the blanket. After 700 grams I felt I had had my share of this project, and it was time to move to a new one. But the blanket is really useful piece for our dog.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Nyt on asusteiden aika

On se vaan ihanaa, kun kuuma kesä on kääntynyt syksyyn. Tänä vuonna olen nauttinut syksyn viileistä keleistä paljon normaalia enemmän. Nyt saa taas käyttää pipoja, huiveja ja kämmekkäitä. Vielä ihanampaa on, kun saa käyttää uusia asusteita, joita onkin nyt putoillut puikoilta tiiviiseen tahtiin.


Maailman tuuliin
Lanka: Yarngrimoire Super Sock
Menekki: 74 g
Puikot: 4,0 mm pyöreä ja cubics, 3,75 mm
Ohje: 72 Degrees North
Tehty: 30.07.-10.08.2018


Asusteista ensimmäisenä valmistui huppu, joka toimii sekä pipona että kaulurina. Kun lankana oli iki-ihana Yarngrimoiren värjäämä lanka, niin neulominen oli tosi mieluisaa. Vähän väliä piti jäädä ihastelemaan pintaa. Vähän arastelin pitsineuleen käyttöä kirjavan langan kanssa, mutta päätin ottaa riskin ja kokeilla, tuleeko siitä ihan mahdotonta. Mutta ei tullut. Tykkään. Nyt olen valmis kaikkiin maailman tuuliin.


My? Exeter
Lanka: Gjestal Maija
Menekki: 67 g
Puikot: 3,75 mm
Ohje: Exeter
Tehty: 30.08.-11.09.2018


Sitten piti tehdä pari nopeaa pikkuneuletta, jotka olivat lähinnä mallien testausta. Tällä kertaa lopputulos ei valitettavasti ollut kaksinen, koska en kauheasti ihastunut kumpaankaan malliin. Mutta kyllä näistä ihan käyttövehkeet tuli näistäkin. Toinen malli oli pipo ja toinen kämmekkäät. Malliharmituksen lisäksi tuli vielä tehtyä molemmat asusteet sukkalangasta, joka pistelee harmillisesti käsissä ja päässä, joten ei siitä kannattaisi tehdä tämmöisiä neuleita. Kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen suorituksiin, koska itsellä syntyy niin harvoin asusteita, että tarpeeseen tulevat kuitenkin.


Pikku luotolaiset
Lanka: Gjestal Maija
Menekki: 126 g
Puikot: 3,0 mm
Ohje: Luotolaiskämmekkäät
Tehty: 11.08.-21.08.2018


Finally it is autumn and time to knit and use some accessories. I managed to finish a cowl with hood, beanie and fingerless gloves. The cowl was the most enjoyable knit as the yarn was more than beautiful. It was very special, as it has been dyed by Yarngrimoire. Every now and then I had to stop to just admire the loveliness of the yarn when knitting. Unfortunately the sock yarn for the beanie and gloves is way too scratchy for my skin, but the aim was mainly to test the patterns. Nevertheless, the pieces are wearable and highly needed, but I still have to continue my search for the ultimate beanie and glove patterns. 

perjantai 12. lokakuuta 2018

Heidiä pukkaa taas

Vaikka lankavarastossa on lankoja moneen lähtöön, niin tartun luontevimmin niihin varsinaisiin aarteisiin. Kun näytti siltä, että Louhittaren Luolan Tuulen tyttärestä olisi sen verran jämiä, että niistä voisi syntyä huivi, niin minäpä ryhdyin tuumasta toimeen. On niin kätevää, kun voi Ravelrystä etsiä omien jämien määrille sopivan mallin. Lankojen menekki näytti juuri sopivalta Heidi Alanderin Meadow Grass:ssa, jonka olen halunnut tehdä muutenkin. Kun edellinen huivini oli Heidin Nurmilintu, niin saman suunnittelijan huivilla jatketaan kesäneulontaa.




Minulla on jo villapaita Tuulen tyttärestä, joten värit Kelo ja Kallio olivat jo ennestään tuttuja. Mutta jälleen kerran sain havaita, että raidoittamalla lankoja tutuistakin väreistä tulee esiin jotain aivan uutta. Näinhän käy myös kuljettamalla työssä kahta lankaa yhtä aikaa, mikä on myös erittäin inspiroivaa, kun värit sulautuvat toisiinsa joskus aivan arvaamattomalla tavalla.


Kelot kalliolla
Lanka: Louhittaren Luola Tuulen tytär
Menekki: 126 g
Puikot: 5,0 mm cubics
Ohje: Meadow Grass
Tehty: 22.-29.07.2018


Niin makea oli näiden kahden värin yhdistelmä, että huivin valmistumisen jälkeen minulle on tullut pakkomielle purkaa viime talvena tekemäni paita ja tehdä siitä ainakin osin samalla tavalla raidoitettu kuin tästä huivista. Minä en ole harrastanut lankojen värjäämistä (ainakaan vielä), mutta onneksi näitä värileikkejä voi tehdä muutenkin. Tuo väri-inspiraatio oli parasta, mitä sain tästä projektista. Jostain syystä huivi on kuitenkin vältellyt käyttöä. Se johtunee kuitenkin enemmän huivin mallista kuin materiaalista, väristä tai muusta sellaisesta. Tai sitten huivi vain odottelee sopivia kelejä.




PS. Tämä on sitten viides valmis huivi toukokuun jälkeen eli viisi huivia kolmeen kuukauteen. Ei paha.

Sometimes it is hard to predict, which aspect of your project will be the most interesting one. Sometimes it may be the design or the material. But when continuing my shawl flow with Meadow Grass (another shawl by Heidi Alander), I was blown away with the way these two colours merged to each other. I used Kelo and Kallio from Louhittaren Luola, and I knew the colours from the past, as I have knitted a sweater out of them. But thin stripes of two interesting colors formed a even more interesting colour. Now I am mesmerized by the idea that I will rip my colour block sweater and make it again with stripes. I must be crazy.