Viikonloppusuunnitelmia

Joko olette miettineet, mitä teette viikonloppuna? Minun ei kyllä tarvitse miettiä, kun Tampereella on tarjolla Suomen Kädentaidot -messut. Olin viime vuonnakin messuilla ihan haltioissani tarjonnasta, kun vaan malttoi keskittyä itseä kiinnostaviin osastoihin ja esityksiin. On ihanaa, kun ei ole mitään pakottavaa tarvetta nähdä messuilla mitään tiettyä, vaan voi mennä ihan vain fiiliksen mukaan ja nauttia väreistä, materiaaleista ja luovuudesta ympärillään.

Tänä vuonna messusivut ovat tarjonneet monenlaisia vinkkejä onnistuneeseen messukäyntiin. Itse ainakin aion kiinnittää huomiota kenkiini ja pukeutumiseen, ettei tungoksessa tule kuuma. Lisäksi vietän varmaan tämän illan pohtien, mitkä ovat ne osastot, joihin aion keskittyä. Mukavia messupäiviä kaikille! Hymyillään, jos tavataan!


Some people may have problems planning what to do during the coming weekend. I don't. The biggest Finnish Craft and Design Fair is opening in my neighbourhood. This is the greatest theme event in the country and collects more than 40000 enthusiasts to visit Tampere, Pirkanmaa, Finland in November. 

Kooste: Tekniikat ja vinkit

Huom! Tämä kooste on päivitetty, joten vanha lista on poistettu näkyvistä. 
Katso päivitetty postaus: "Kooste: Tekniikat ja vinkit, vol2".

Minustako lankahamsteri?

Syksyn tullen neulesuunnitelmat vetävät taas puoleensa magneetin lailla. En edes kehtaa sanoa, paljonko tulee selattua Ravelryä, Ullaneuletta ja Facebookin käsityöryhmiä. On niin ihana taas hengailla kässäsuunnitelmien parissa, vaikka minulla on niin pitkä lista tekemättömiä töitä, joihin on tullut jo hankittua langatkin. Minulla ei ole tapana mennä lankakauppaan ja tulla sieltä ulos jonkun ihanan lankapaketin kanssa, ellei minulla ole nyytille jo jotain valmista suunnitelmaa. En siis ikinä ole tullut ajatelleeksi, että olisin lankahamsteri. Kunnes tuli lankainventaarion vuoro.

Hillitäkseni itseäni uusien keskeneräisten kanssa, ajattelin, että teen lankainventaarion ja tarkistan, millaisia suunnitelmia minulla jo on. Innostuin asiasta, kun perehdyin Ravelryn "stash"-toimintoon, johon voin inventoida lankakasani. Kyseessä ei ole pelkkä listaaminen, vaan palvelussa voi helposti myös vertailla lankojen vahvuuksia ja pohtia sopivia yhdistelmiä töihin. Tuumasta toimeen.

Tässä näkyy selvästi pitsiä pihalle

Tyhjensin ensin pari lankalaatikkoani lattialle ja järjestin langat omiin kasoihinsa. Pakkasin ne uudelleen tiiviisti minigrip/amergrip-pusseihin (oletteko muuten huomanneet, että nipistin olisi heikentynyt?). Listasin sitten langat Ravelryn stash-toimintoon. Minä en nähnyt siinä vain lankakeriä, vaan monta keskeneräistä työtä. Mitä sinä näet, kun katsot kuvia?

Näettekö pitsihuivin ja tuolinsuojat

Järkytys oli melkoinen, kun laskin, että minulta löytyy lankaa n. 14,5 kiloa. Se on ihan hirmuinen määrä. Lisäksi on tietysti myös jonkin verran matonkudetta ja ontelokudetta. Muutamassa keskeneräisessä työssäkin on lankoja kiinni, mutta ihan kaikkea en laskenut mukaan. Ensin olin sitä mieltä, että olin laatinut Excelin kaavat väärin, mutta oikein ne olivat. Lankavaraston sisällön saa tuotua exceliin, jossa varastoa voi vielä pyörittää paremmin.

Tässä on pipo säärystimien kaveriksi

Mutta myönnettävä se on. Minusta on siis tullut lankahamsteri, vaikka uskoin jotain muuta. Minulla on vain lankoja suunniteltuihin töihin, joten verhoudun pitkän (tosi pitkän) suunnitelman taakse, jonka toteutus vaan hieman venyy. Näistä projekteista on kovaa vauhtia tulossa Suomeen Länsimetron ja Olkiluoto kolmoseen vivahtava hanke. 

Melkein valmis juhlashaali

Vannoin aikanaan, että minusta ei tule lankahamsteria. Kun se peli on näköjään jo menetetty, niin voin vain luvata, että lankalaihikselle en ryhdy. Ainakaan niin kauan kuin langat sopivat laatikkoihinsa, ja kaikille kerille on suunnitelma. Kaikki toki tietävät, että ne laatikot voivat ilmeisesti lisääntyä keskenään. Nytkin on makuuhuoneen apupöydällä iso laatikko täynnä 100% villaa. Mutta niistä langoista on jo aloitettu työ. Eikö se riitä syyksi laajentaa varastoja ja jättää pari laatikkoa näkyvillekin.

Muistatteko oranssin juhlamekon ja kriisin huivin kanssa.
Olisiko se tässä?

Mutta töiden suunnittelu ja aloittaminen tuo minulle suunnatonta iloa. Niiden tekeminenkin on kivaa, mutta loppuun saattamisessa minulla on ongelma. Kaikkein pahinta on työssä luopumisen tuska, kun viimeiset langanpätkät pitäisi päätellä ja todeta, että nyt se on valmis! Kesäpuserossakin on ainakin 20 päättelemätöntä lankaa, mutta onhan tuota voinut jo pitää - ja paljon.

Villainen adventtikalenteri(ko)

Diagnoosi: Suunnittelukuume maximus. Lankavarasto turvonnut, mutta ei vielä revennyt. Eksekuutiotaipumus olemassa, mutta hidastunut. Kiintymys UFOihin kasvanut. Some-ryhmät ruokkivat inspiraatiotautia ja pitävät riippuvuutta yllä. Pitäisikö tähän tautiin hakea jotain apua vai pitäisikö vain luottaa siihen, että pärjään sen kanssa normaalissa arjessa?


I could never have imagined that I would find a huge storage of yearns in my closet. But it has happened. Little by little I have invested in a variety of projects and acquired yarns as they have been on sale or otherwise available. Still I can not imagine myself bying yarn just for fun. I am happy to be a person who gets inspired by patterns not yarn. O r even if I get inspired by yarn, I will search a suitable pattern for it before making the purchase. Thus I know exactly what all these +14 kilos are meant for. Sometimes I wish I just were a faster knitter to make all those plans come true.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Niin monta työtä on UFOina (Unfinished Objects) käsityökoreissa, että ei ole oikein mitään näytettävää täällä blogissa tällä hetkellä. Samalla huomaa, että jouluun on enää vain alle 100 päivää, mikä alkaa myös vaikuttamaan tähän blogin tekoon. Käyköhän tässä samalla tavalla kuin viime vuonna, että juuri ennen joulua oli blogissa vähän hiljaisempaa, vaikka puikot suihkivat kovaa ihan koko ajan. Sitten joulun jälkeen aletaan purkaa, mitä tuli tehtyä, ja siinähän se kevät sitten vierähtääkin esitellessä, millä kaikella on tuttujansa kiusannut.

Facebookiin, mihin kirjaan lyhyesti valmiit työni, ei tosiaan ole tullut mitään kirjattavaa. Instagrammissa väläyttelen sentään välillä tunnelmakuvia keskeneräisistä töistäni, joten siellä on edes jonkinlaista elämää. Kun tilanne on nyt tämä, niin tein edes uus-vanhan taustakuvan blogiin, kun se vanha kuva rouheasta pitsihuivista ei tuntunut oikein omalta. Vaikka kuinka mieluinen se pitsityö oli, niin tuossa se huivi lepää melkein samoilla sijoillaan nojatuolin selkämyksellä kuin mihin sen lankojen päättelyn jälkeen laskin. Ei ole ilmeisesti ollut vielä niin viileää, että sitä tarvitsi. Senhän piti olla hellepäivien jälkeisten iltojen terassiasuste, mutta ilmeisesti sitä on rymytty jossain muualla, kun terassilla ei ole tullut sillä lailla paljon istuskeltua. Kaunis se on katsella silti.

Uus-vanha taustakuva

Minulle on tullut tavaksi seurata blogeja eri tavoilla. Käytän Bloglovin':ia ja Blogipolkua - myös vanha kunnon bookmark-systeemi on myös käytössä. Bloglovin':ssa en pidä siitä, että sovellus varastaa sivun yläreunasta suuren siivun ja kun lisäksi alituiset evästevaroitukset ottavat omansa, blogia näyttävälle sivunosalle ei sovi juuri mitään. Blogipolussa tältä onneksi välttyy. Kun enimmäkseen katselen blogeja tabletilta, niin Bloglovin' ei jostain syystä näytä blogin alkuperäistä sivumuotoilua ollenkaan, vaan näyttää vain tekstit. Siinä hukkuu monesti tieto siitä, kenenkäs blogia olinkaan tällä kertaa katsomassa. Ehkä nämä blogiseuraamisongelmat ovat seurausta omasta kyvyttömyydestä laittaa asetuksia kuntoon, mutta jokapäiväisenä riesana ovat kuitenkin. Miten sinä seuraat blogeja ja miksi juuri siten?


I have so many UFOs (UnFinished Objects) in my handicraft baskets that it is impossible to get anything ready. On the other hand this year reminds me of last year when it also was impossible to publish any to-do plans as Xmas is getting too close (less than 100 days guys!). 

Oksasen Norma

Huom! Sisältää juonipaljastuksia.

Tämän teoksen ajattelu saa aikaan sen, että päänahkaa alkaa väkisinkin kutittaa. Mutta palataanpa ajassa taaksepäin. Kun minulla oli vielä melko tuoreessa muistissa Sofi Oksasen Puhdistus, en oikein tiennyt, mitä odottaa uudemmalta Norma-romaanilta. No, olinpa sitten odottanut mitä tahansa, niin en ainakaan tätä. Kun Puhdistus tuntui romaanilta, jossa lähes kaikki olisi voinut olla totta, Norma liikkui niin fiktion, sadun ja rikosromaanin välimaastoissa, että en aina tiennyt, miten suhtautua siihen.

Tarina kertoi Norma-tytöstä, jonka äiti oli juuri tehnyt itsemurhan. Myöhemmin paljastui, että kuolema olikin murha ja että murhaan liittyivät kampaamo, hiustenpidennykset, ihmiskauppa, laittomat adoptiot, maailmanlaajuinen rikosliiga, suvuissa periytyvät taudit ja salaisuudet sekä aivan liikaa kasvava tukka. Monta naisia koskevaa asiaa oli saatu nivottua mukaan. Väkisinkin ajatukset ohjattiin siihen, miten outoja asioita kauneudenhoito ja muu turhamaisuus saakaan ihmisiä tekemään. Koko kirja oli huutomerkki tämän asian äärellä.

Riittävästi karvaa

Tarina tuli kuunneltua alusta loppuun, mutta samanlaista elämystä en siitä saanut kuin Sofin aiemmasta kirjasta. Ihme olisikin ollut, jos kirjailija vielä toiseen kertaan olisi yltänyt samaan. Nyt tuntui siltä, että kirjan tarkoituksena oli nostaa esiin tiettyjä teemoja korostetun suorasukaisesti niin, että kenellekään ei jää epäselväksi, mihin huomio halutaan kiinnittää. Tämähän on tietysti menestyvän kirjailijan etuoikeus. Näkökulman tuputus tarinan uskottavuuden kustannuksella teki minulle kuitenkin sen, että kirja jätti jotenkin kylmäksi. Jään silti mielenkiinnolla odottamaan Sofin seuraavaa vetoa.

I managed to listen through Norma by Sofi Oksanen. It was too hairy for my taste. If you read the book, you'll know what I mean. I could not decide whether it was a fairy tale or a detective story and thus I was somewhat at unease in its company.

Kaikki väärin, mutta niin oikein

Saako jännittää, jos pesukoneessa on huopumassa jotain, mitä on suunnitellut pitkän aikaa? Saako istua pesukoneen edessä ja koittaa tuijottaa vaahtokasan läpi, mitä siellä tapahtuu? No, ei saa. Mutta kun ei pysty oikein tekemään mitään muutakaan, niin pitää sitten keksiä jotakin intensiivistä ajankulua. Sellaiseksi käy oikein hyvin blogin päivitys, jota on ollut kesäaikaan tosi hankalaa saada aikaiseksi, kun on ollut niin paljon muutakin kivaa tekemistä. Mutta jos vaikka nyt ryhtyisi tähän puuhaan. Vielä puolisen tuntia, niin saan kaivaa tekeleeni pesukoneesta. (Onkohan se ihan vain yksi mytty vai syntyikö jotain kaunista?). Nyt pitää vielä hetki keskittyä johonkin muuhun...

Kivoja värivaihteluita ihan langan puolesta

Aloitin toukokuussa tekemään itselleni kesäpaitaa vaaleanvihreästä langasta. Tämä työ meni siis "pieleen" itse asiassa jo yli vuosi sitten, kun ostin lanka-alesta tämän langan, joka kutsui minua vastustamattomasti. Langassa oli kivoja värivaihteluita ja seassa oli myös mukavaa kiiltoa. Juuri tässä eräänä päivänä mieheni katseli, kun sovitin keskeneräistä paitaa päälleni, ja sanoi, että eipä olisi uskonut. Hän ei olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että laitan päälleni jotain vihreää ja että teen itselleni paidan. Mutta niinpä vaan teen nämä molemmat yllättävät asiat, vaikkakin vaikeimman kautta.

Kesän vihreää väriä

Langat marinoituivat kaapissa kauan, kun etsiskelin niille sopivaa mallia. Kun näin kaarrokepuseron mallin Dropsin ohjeistossa, niin ajattelin, että siinä se on. Siitä en mennyt kauankaan, kun työ oli jo puikoilla. Mutta eihän se niin yksinkertaista ollut. Malli ja lanka eivät sopineet yhtään yhteen, kun kaarroke tuntui raskaalta ja kaula-aukko venyvältä. Taisin tehdä työn kolme kertaa ja kerran jo kainaloihin asti, kun totesin, että on aloitettava alusta ja toisenlaisella mallilla.

Kuudes kerta toden sanoo

Sen olin kuitenkin päättänyt, että teen puseron ylhäältä alas, jotta saan käytettyä langan mahdollisimman tarkkaan. Sitten löysin TinCanKnit:s mallin Flax (ilmaisohje Ravelry:ssä), jota päätin soveltaa puseron teossa. Soveltamiseksi se menikin ja kokeiluksi. Vasta kolmas versio tämänkin puseron kaarrokkeista pääsi läpi läpäisyseulan. Mutta loppu sujui kuin tanssia vaan. Hihojen kavennuksen olisin voinut aloittaa hieman myöhemmin, mutta mieluummin näin päin kuin löpsöt ranteet. Selän puolen helmasta tehtiin pidempi kuin etuosasta. Etu- ja takakappaleisiin tein satunnaisesti nurjia kerroksen pätkiä, jotta paidan pintaan saatiin vielä enemmän eloa. Paidasta tuli vieläkin ihanampi lötkö tekele kuin mitä osasin toivoa. Paidan viskoosi tekee materiaaliin sekä hyviä että huonoja puolia. Jännityksellä odotan, millaiseksi tämä paita menee pesussa. Pitäisi nimittäin pestä käsin. Se ei tule meidän perheessä onnistumaan, joten tämäkin voi mennä vain pieleen.

Kesäpusero itselle
Lanka: Marks&Kattens Trio: (58% viskoosi, 42% puuvilla)
Menekki: 550g
Puikot: 4,0-5,0 mm
Ohje: Flax by TinCanKnits soveltaen
Tehty: touko-elokuussa 2016

Langasta tuli värkättyä myös lierihattu (menekki 100g), joka lähti omille teilleen ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvaa. Ehkä se on tarttunut jonkun filmille, että pääsisi näyttäytymään täälläkin.

(Toim. huom. Tätä paitaa on tullut pidettyä todella paljon. Jos tätä lankaa vielä saisi, niin ostaisin ilman muuta.)


Applying the instruction of Flax by TinCanKnits I managed to finish a summer sweater for myself. I had exactly 650 grams of yarn and it became one enjoyable sweater and a slouch hat for my mother. It all sounds so easy, but I had to restart the sweater six times before I was happy with the neckline. Do I need to say that this was a seamless top-down pattern and worked fine for my needs with some small little changes that I did to make the sweater exactly like I wanted it to be. And I like it!

Pitkäveteiset Tunnit

Olen jo pitkään halunnut lukea Michael Cunningham:n kirjan Tunnit. Kirjahan on maailmankuulu ja palkittu. Myös siitä tehty elokuva on ollut mm. Oscareiden kohteena. Onhan elokuva tietysti hyvien näyttelijöiden tekemä, kun siinä on niin Nicole Kidman kuin Meryl Streep:kin. Täytyyhän tässä kirjassa siis olla jotain tutustumisen arvoista.

Kun aloin haroa läpi äänikirjaa, olin hyvin pian ajatuksissani takaisin niissä vuosissa, kun "jouduin" opiskeluaikana tutustumaan englanninkieliseen kirjallisuuteen. Kun kirjan esikuvana on Virginia Woolf, ja kirja tukeutuu tähän kulttiseen kirjailijaan ja tämän henkilöhahmoihin, niin olin taas niissä lukuisissa tunneissa, kun haahuilin läpi Woolfin vaikeaa tekstiä ymmärtämättä, miksi kaikki piti esittää niin vaikein sanakääntein. Jos Woolf on vaikeaa suomeksi, niin koittakaapa lukea hänen tekstiään englanniksi. Toisaalta alkuperäisteos on aina käännöstään parempi.

Pitkäveteistäkö? Ei vaan mielenkiintoista kiveä.

Pakostakin mietin, onko kirjan tunnettuus lähtenyt liikkeelle juuri siitä, että kirjailija ottaa toisen arvostetun kirjailijan mallikseen ja taituroi siitä teoksen, en tiedä. Jotain kutkuttavaa kirjassa on, mutta en tiedä, mikä olisi se tunnetila, että ottaisin kirjan uudelleen luettavaksi. Nykyään sitä jotenkin kaipaa vain jotain kevyttä, helppoa ja mukavaa viihdykettä kässätöiden seuraksi. Tai en minä tiedä, onko tuokaan oikein sanottu. Viihdyin valtavan hyvin esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistuksen seurassa, joka ei todellakaan ole kevyttä eikä aina niin mukavaakaan luettavaa. Silti Tunnit ei tehnyt ollenkaan samaa vaikutusta.

No, Tunnit oli vaikea kirja, mutta toisaalta onneksi sen aikana tehty käsityö oli helppo. Tai sitten keskeneräisten korista oli pakko ottaa helpoin työ, kun muuten olisivat silmukat menneet sekaisin teosta kuunnellessa, kun siihen oli pakko keskittyä vähän liikaakin, jotta olisi pysynyt kuviossa mukana.

Finally I managed to listen through Tunnit (The Hours, 1998.) by Michael Cunningham. The book was far too boring and complicated for my taste. Complicated without being impressive. Too similar to its paragon by Virginia Woolf, although I used to spend a lot of time with Woolf while majoring in English a long time ago. However, The Hours was not my cup of tea (or coffee).

Hyvää äitienpäivää!

Tämä kirjoitus olisi pitänyt tehdä jo maaliskuussa. Aloitin heti joulun jälkeen huivin tekoa Novitan Huurre-langasta, joka oli minulle uusi tuttavuus. Yleensä en tartu tekokuitulankoihin, mutta luonnon materiaaleista en ole löytänyt yhtä hyvää väriskaalaa, joten menköön nyt tällä kertaa. Toinen syy lankaan oli kaunis malli, jonka löysin Novita:lta (ks. kuva).

Pitsineulehuivi Novita Huurre.
Lähde: Novitaknits.com

Huivi tehdään alhaalta ylöspäin. Nautin suunnattomasti alaneliön tekemisestä, mutta kun päästiin sivun kolmioihin, innostus lopahti. Minun oli vaikea uskoa, että mytystäni voisi tulla kaunis huivi, joten työ vain alkoi jäädä muiden jalkoihin. Tuolla se makaa UFO:na (unfinished object) edelleen. Tämä malli jäi nyt kesken, joten täytyi löytää toinen ohje.

Aloitus niskasta keskeltä

Hetken päästä availin jo uutta kerää, josta aloin tehdä juuri toisesta langasta tekemääni Revontulihuivia. Huivi on julkaistu aikanaan suomalaisessa Ulla-nettineulelehdessä, ja ohje on ollut hyvin suosittu. Siinähän on monta nerokasta juttua. Kun pääsee jutun juonesta kiinni, ei tarvitse lukea ohjetta jatkuvasti, vaan voi tehdä neuletta missä vaan. Työ myös nopeutuu, mitä pidemmälle päästään, kun sileän neuleen osuus lisääntyy. Uuden työn aloittamisen myötä kävi kuitenkin niin, että tavoittelemani deadline ehti jo tulla ja mennä. Tästä ei siis tullut äidilleni syntymäpäivälahjaa, mutta onneksi äitienpäivä seuraa kohta perässä.

Revontulen sektoreita

Huivin teko oli niin mukavaa. Välillä tuntui, etten edes malta tehdä sitä, kun se eteni jouheasti. Kun sain tehtyä yhden kerän, huivi oli mielestäni liian pieni, joten tein työhön pari ylimääräistä kerroskokonaisuutta, koska halusin siitä suuremman. Aikataulukin meni aika nappiin. Tein päättelykerroksen äitienpäivää edeltävänä perjantaina, ja pingottelin huivin yötä vasten. Lauantai-iltana huivi oli jo ihan kuiva, joten sain pääteltyä kaksi vaivaista langanpäätä. Jos ei olisi deadline pukannut, niin pingotus ja päättely odottaisivat varmaan edelleen. Mutta huivi on nyt valmis ja odottaa saajaansa lahjakassissa.




Huivi äidille
Lanka: Novita Huurre (n. 175g)
   Puikko: Knit pro pyörö 5,5 mm
Ohje: Revontuli
Koko: 180*90 cm
Tehty: keväällä 2016

This is a scarf for my mom. It is not the pattern I started at first, but it is Revontuli-scarf, which I had just made from another yarn. I find the pattern genious, as you do not need to follow it all the time once you get the hang of it. So here it is, just on time for mother's day, although the initial plan was to make it for my mom's birthday. Well, life is..

Mahdoton tehtävä - huivin evoluutio

Tehtävä: Tee oranssille lyhythihaiselle silkkimekolle jonkunlainen näyttävä ja lämmittävä huivi.

Versio 1: Hanki Hjertegarn Kunstgarn lankaa ja virkkaa siitä Makosharkin (ks. Ravelry) versio "South Bay Shawl" / "Mother of the Bride" huivista. Tavoitteena on täydellinen "färsaarelainen huivi", jossa olkapäillä on sellaiset muotolaskokset, että huivi pysyy kivasti paikoillaan ja malli on selvästi istuvampi kuin pelkkä kolmiohuivi. Tikuttele menemään nelosen koukulla mallia parisataa grammaa. Tulos: Färsaarelaisilla on ilmeisesti isot lapaluut, koska myös lapaluiden kohdalle tuli niin isot laskokset (=pussit), että ne eivät taida kadota pingotuksessa. Lisäksi langan värit alkoivat tuntua liian intensiivisiltä ja erityisesti langan kylmät värisävyt nostivat kylmiä väreitä selkäpiissä. Ratkaisu: Laita Kunstgarnin rinnalle joku toinen lanka, jossa on lämmin värisävy. Piirrä itse uusi mallikuvio ilman lapaluupusseja.




Huivi: versio1

Versio 2: Yhdistä Kunstgarn Novita Rose lankaan. Tee vuorotellen yksi rivi mallista kummallakin langalla. Tulos: Lankojen vahvuusero on liian suuri, joten lopputulos ei ole hyvä. Ratkaisu: Virkkaa molemmat langat rinnakkain.

Huivi: versio 2

Versio 3: Yhdistä langat ja käytä niitä rinnakkain. Virkkaa pikkuhuivi uudella piirroksella. Tulos: Yhdessä virkattuna langat ovat liian paksut. Ratkaisu: Etsi joku kudottava malli, jolla samalla lankayhdistelmällä tulee ohuempaa jälkeä.

Huivi: versio 4

Versio 4: Kudo Revontulihuivi käyttäen lankoja yhdessä rinnakkain. Tulos: Revontuli oli mallina kiva tuttavuus ja syntyihän siitä yhdenlainen harjoituskappale, mutta langat loppuivat hieman kesken. Lisäksi Rosen pistelevyys alkoi harmittamaan, joten se olisi parempi korvata jollain muulla lopullisessa versiossa. Huivi jäi näin ollen päättelemättä ja pingoittamatta, kun en tiedä, onko sille mitään käyttöä. Ratkaisu: Etsi joku hieman vähemmän särmikäs väri ja pehmeämpi lanka Novita Rosen tilalle ja osta lisää Kunstgarnia.

Huivi: versio 4

Versio 5: Osta loput lähilankakaupasta löytyvät Kunstgarn:t (2 kerää) ja etsi sen rinnalle joku toinen pörröinen lanka. Tulos: Toista lankaa ei ole vielä löytynyt, joten ratkaisu jää nähtäväksi. Visio on kuitenkin vahva ja se ei kuole!

Odotan mielenkiinnolla, milloin saan sanoa, että tehtävä suoritettu. Toistaiseksi tämä on ollut mahdoton tehtävä. Onko sinulla tullut vastaan mahdottomia tehtäviä ja miten olet ne ratkaissut?

The mission is to create a nice shawl to be worn together with an orange silky dress. So far I have only succeeded in practising the completion of this mission, as every version has lead to an unsatisfactory result. Maybe it is better to let this mission wait for a while for a new inspiration and yarns. So far it has really been a mission impossible. But the vision is clear and therefore it makes sense to reach for it. Have you come accross crafts, which are difficult to implement? What kind of solutions you have made?

Palvelukseen halutaan: Käsityökori

Jokin aika sitten tuli selväksi, että käsityöharrastus on tullut jäädäkseen, joten aloin kaipaamaan säilytysastiaa kaikenlaisille välineille, joita virkkaamisessa ja neulomisessa käytän. Tavarat alkoivat pikku hiljaa kertyä olohuoneen pöydälle ja tasojen päälle täyttäen ne kokonaan, joten alkoi olla päivänselvää, että palvelukseen oli otettava käsityökori. Aloin hahmotella työhönottoilmoitusta, joka oli rungoltaan jotensakin tämmöinen:

"Palvelukseen halutaan kestävä ja pestävä käsityökori, jonka tulee sietää kaikenlaisia materiaaleja villasta puuvillaan ja ehkä joskus jopa tekokuituakin. Korin tulee osata hallita iso määrä erilaisia työkaluja, kuten puikkoja, koukkuja, mittanauhaa, silmukkamerkkejä, neuloja ja sakset. Sen tulee pitää järjestyksessä kulloinkin työn alla oleva keskeneräinen työ ja siihen liittyvät tarvikkeet ja ohjeet. Tarvittaessa sen tulee olla liikuteltavissa hyvinkin ripeästi esimerkiksi satunnaisesti ilmestyvän siivouspuuskan tieltä. Korin tulee olla piilotettavissa myös uteliailta katseilta varsinkin silloin, kun siinä säilytetään jotakin lahjaksi tulevaa tekelettä. Mielellään korin tulisi olla sisustukseen sopiva ja ekologinen, mutta näistä vaatimuksista ollaan valmiita tinkimään, jos astia on muutoin ominaisuuksiltaan sopiva. Korvausta ei makseta, ja työ on muutoinkin pelkkä orjan virka, mutta innostuneet hakemukset otetaan vastaan pikimmiten."




Korit yhteistyössä

En saanut montaakaan hakemusta, mutta kiire oli olevinaan kova, joten palkkasin ensin yhden, sitten toisenkin pehmeästä muovista tehdyn käsityökorin Biltemasta. Korit ovat osoittaneet hyvää yhteistyökykyä. Korien ensimmäinen tehtävä oli laittaa kuriin lattialla pyörivät lankakerät, jotka pyörivätkin mukavasti muovikorissa luovuttaen lankaa tasaisesti. Mm. ihanalle neidille tekemäni huivin kuusi yhtäaikaista lankakerää pysyivät hyvin aisoissa näiden korien avulla. En ole koskaan ymmärtänyt tarvetta aloittaa kerät niiden sisäpuolelta, kun kerät eivät kuitenkaan karkaa koreissa mihinkään. Koreihin mahtuvat kaikki tarvittavat välineet, ja tuolista ei tarvitse kuin kumartua niin kaikki on aina siinä lähellä.

Työn alla olevat ja odottavat tekeleet

Korilla on kannettu meneillään oleva työ mukaan kyläilyyn ja kässäkurssille, ja on hienoa, kun kaikki on matkassa ilman, että tarvitsee miettiä asiaa. Kori on kuin kassi, kun molemmat kahvat saa yhteen käteen. Ainoa harmi on, että kori on muovia, jota en mielelläni osta, mutta nyt käytännöllisyys ajoi ekologisuuden edelle. Kori ei myöskään ole mikään sisustuselementti, mutta on niitä kyllä paljon rumempiakin muovikoreja olemassa, joten ihan ylpeänä otan nämä mukaan reissuilla kulkiessani. Tällaista koria voisi käyttää myös autossa lattialla, jos vain pystyy tekemään käsitöitä liikkuvassa kulkuneuvossa. Kun kori on umpimuovia, niin lattian lika ja pöly jää korin ulkopuolelle. Ihmeen vähän niiden pohjalta löytyy töhnää, kun välillä järjestelen koreja uudelleen.

Joku ei kuulu joukkoon

Pingotusalusta ja lankojen säilytyskorit ovat sitten asia erikseen. Niihinkin tuli investoitua, mutta niihin voidaan palata sitten joskus toiste. Minusta hyvät välineet lisäävät harrastuksen mielekkyyttä. Mikä on sinun käsityökoriratkaisusi?

Handcrafts are fun to make if you have suitable tools. When all the tables and sideboards were continuously covered with all kinds of skeins, scissors, patterns and you name it, it was time to hire a basket to handle the unorganized mess. I found two plastic baskets, which are flexible enough to be used as a bag. You can just grab both handles and go. Then you got all the tools needed to knit or crochet your socks, scarf or anything anywhere you like. At home you can carry the basket quickly to another room may it contain some kind of secret present to someone. Yes, I like my handy baskets! What is your solution for keeping all the tools needed organized?