Nyt kun on niin monta keskeneräistä käsityötä kesken eikä niistä oikein ole muuta raportoitavaa kuin että edistyvät kukin tahdillaan, niin voisin laittaa vaihteeksi viestiä luetuista kirjoista. En taida edes viitsiä raapustaa sanasia kirjoista, jotka ovat menneet "toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos" eli eivät ole jättäneet kummoistakaan jälkeä sisuskaluihin, vaan ravistan muutaman rivin teoksista, jotka ovat aiheuttaneet jotain sisäistä liikehdintää. Sellaiset kirjat ovat hyviä, joista muistaa vielä pitkän ajan jälkeenkin, että kannattipa lukea.
Emmi Itärannan Teemestarin kirja on luokiteltu tieteiskirjallisuudeksi, mutta minusta se ei tee oikeutta tälle kirjalle ja sen tarinalle. Tieteiskirjaksi tämän tekee ehkä se, että se sijoittuu tulevaisuuteen. Mutta niinhän teki aikanaan Orwellin 1984:kin. Kirjoissa on jotain samaa. Mutta jos Orwellin kirja on villi ja väkivaltainen, Emmin kirjan perusvire on paljon inhimillisempi, vaikka kyllä siinäkin on ihmisen pahuus läsnä. Ehkä nämä kirjat osuvat samaan lauseeseen siksi, että ovat molemmat dystopioita (haa, opin uuden sanan). Dystopia on kuulemma epätoivottava tulevaisuus, jossa yhteiskunta on kehittynyt epätoivotulla tavalla. Juuri siitä Teemestarin kirjassa on kyse. Kirja käsittelee tulevaisuutta pessimistisen realistisesti.
Emmin kirjan englanninkielinen nimi on Memory Of Water, joka viittaa tarinan aikaan, jolloin vedestä on tullut lähes kadonnut hyödyke. Ensin päähenkilön isä ja sittemmin päähenkilö itse toimivat kylässään teemestareina, joten veden puute on ammatissa ilmeinen ongelma. Mutta juoneen liittyy tietysti salaisuus, jota ei kannattane paljastaa tässä. Kun vesi aina vain vähenee, ongelmat lisääntyvät. Kirja käsittelee vaikeaa aihetta läheltä ihmistä. Tarinan loppu oli ainakin itselle yllätys. Vaikka tarinan aihe oli ahdistava, lukukokemus oli silti positiivinen.
Some books are just better than others. The bad ones are not worth writing anything, but I could write a few rows of those that have touched my soul. One of those books has been Memory of Water (Teemestarin kirja) by Emmi Itäranta, which is a dystopia telling a story of time when water has become a scarce commodity.
Emmi Itärannan Teemestarin kirja on luokiteltu tieteiskirjallisuudeksi, mutta minusta se ei tee oikeutta tälle kirjalle ja sen tarinalle. Tieteiskirjaksi tämän tekee ehkä se, että se sijoittuu tulevaisuuteen. Mutta niinhän teki aikanaan Orwellin 1984:kin. Kirjoissa on jotain samaa. Mutta jos Orwellin kirja on villi ja väkivaltainen, Emmin kirjan perusvire on paljon inhimillisempi, vaikka kyllä siinäkin on ihmisen pahuus läsnä. Ehkä nämä kirjat osuvat samaan lauseeseen siksi, että ovat molemmat dystopioita (haa, opin uuden sanan). Dystopia on kuulemma epätoivottava tulevaisuus, jossa yhteiskunta on kehittynyt epätoivotulla tavalla. Juuri siitä Teemestarin kirjassa on kyse. Kirja käsittelee tulevaisuutta pessimistisen realistisesti.
Emmin kirjan englanninkielinen nimi on Memory Of Water, joka viittaa tarinan aikaan, jolloin vedestä on tullut lähes kadonnut hyödyke. Ensin päähenkilön isä ja sittemmin päähenkilö itse toimivat kylässään teemestareina, joten veden puute on ammatissa ilmeinen ongelma. Mutta juoneen liittyy tietysti salaisuus, jota ei kannattane paljastaa tässä. Kun vesi aina vain vähenee, ongelmat lisääntyvät. Kirja käsittelee vaikeaa aihetta läheltä ihmistä. Tarinan loppu oli ainakin itselle yllätys. Vaikka tarinan aihe oli ahdistava, lukukokemus oli silti positiivinen.
Some books are just better than others. The bad ones are not worth writing anything, but I could write a few rows of those that have touched my soul. One of those books has been Memory of Water (Teemestarin kirja) by Emmi Itäranta, which is a dystopia telling a story of time when water has become a scarce commodity.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluan varmistaa, että yksikään kommentti ei jää minulta lukematta, joten kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
Kiitos kommentista ja kärsivällisyydestä!