Alle puolessa vuodessa tämä uusi pikkublogi on saanut yli tuhat klikkausta. Se on enemmän kuin mitä osasin ikinä kuvitella. Jonkun mielestä se ei ole paljon, mutta minun mielestä on. Olen itse saanut niin paljon vinkkejä ja inspiraatiota muiden blogeista, että jos vaan voin tarjota siitä ihan pienen, pienen murusen jollekulle takaisin, niin olisin siitä tosi otettu. Kiitokset lukijoille!
In less than six months there have been more than one thousand page loads in this pretty little blog. Some people say that it is not a lot, but I claim that yes, it is. I thank my readers for this honor.
tiistai 28. huhtikuuta 2015
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Jos haluat helpottaa seuraamista...
Blogien seuraaminen suosikkilistan avulla on työlästä, kun pitää klikkailla linkkejä yksi kerrallaan ja tarkistaa, onko blogi päivittynyt uudella postauksella. Blogilista.fi on ollut mainio työkalu suosikkiblogien seuraamiseen, kun se on automaattisesti listannut ne blogit, jotka ovat päivittyneet, mutta joiden päivityksiä ei ole vielä ehtinyt lukea. On se ollut myöskin tympeä työkalu, kun siinä on niin paljon mm. animoituja mainoksia, mutta jollakin palvelu täytyy kai maksaakin. Kesäkuun alusta lähtien tuo palvelu ei ole enää käytössä, joten koitan nyt löytää jotakin muuta tilalle.
Opettelen nyt bloglovin':n käyttöä. Saapa nähdä, miten tuo palvelu toimii käytännössä. Vielä en ole kauhean innostunut tuon tavasta toimia, mutta pistinpä kuitenkin "seuraamisnapin" oman blogin sivulle, jos se auttaisi jotakuta. Toki moniin palveluihin tottuu ajan kanssa. Jos sulla on antaa vinkkiä kätevämmästä työkalusta, niin kuulisinpa siitä mielelläni. Sähköpostiosoitteeni löytyy profiilista, joten pistäpä postia.
edit 25.04.: Peräti vuorokauden käytön jälkeen bloglovin':n salat ovat jo alkaneet aueta. Jos vielä keksisi, miten työkalussa voisi tehdä tarkempia hakuja ja miten voisi selata vain sellaisia blogeja, jotka ovat päivittyneet ihan viime aikoina, niin enpä paljoa muuta blogien seuraamistyökalusta pyytäisikään. Tällä kyllä pärjätään. Olen löytänyt jo monta sellaista blogia, joihin en eksynyt blogilistan kautta.
Starting 1st of June there is no blogilista.fi any more. Have to move to bloglovin' or something similar. Let's see, how it goes. If you think there is a more convenient tool existing for following the marvellous blogs, please send me a message e.g. by e-mail.
Opettelen nyt bloglovin':n käyttöä. Saapa nähdä, miten tuo palvelu toimii käytännössä. Vielä en ole kauhean innostunut tuon tavasta toimia, mutta pistinpä kuitenkin "seuraamisnapin" oman blogin sivulle, jos se auttaisi jotakuta. Toki moniin palveluihin tottuu ajan kanssa. Jos sulla on antaa vinkkiä kätevämmästä työkalusta, niin kuulisinpa siitä mielelläni. Sähköpostiosoitteeni löytyy profiilista, joten pistäpä postia.
edit 25.04.: Peräti vuorokauden käytön jälkeen bloglovin':n salat ovat jo alkaneet aueta. Jos vielä keksisi, miten työkalussa voisi tehdä tarkempia hakuja ja miten voisi selata vain sellaisia blogeja, jotka ovat päivittyneet ihan viime aikoina, niin enpä paljoa muuta blogien seuraamistyökalusta pyytäisikään. Tällä kyllä pärjätään. Olen löytänyt jo monta sellaista blogia, joihin en eksynyt blogilistan kautta.
Starting 1st of June there is no blogilista.fi any more. Have to move to bloglovin' or something similar. Let's see, how it goes. If you think there is a more convenient tool existing for following the marvellous blogs, please send me a message e.g. by e-mail.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
Taklasin Puhdistuksen äänikirjana
Jotenkin olisi mukavampaa raportoida käsitöiden valmistumisesta, mutta aina se ei ole mahdollista. Mulla on edelleen se pitkä päiväpeittoprojekti kesken, mutta nyt uskaltaa jo taas puhua siitä ääneen, koska sen verran lähellä ollaan valmistumista, että jossain seuraavista postauksista tullaan varmaan jo kuulemaan siitäkin. Ikävää, kun kirjaharrastus tuntuu jotenkin sekundääriseltä tuohon käsityöhommaan verrattuna blogatessa, vaikka molemmat harrastukset ovat rakkaita. Kirjoja ei pitäisi ollenkaan vähätellä - varsinkin, kun ollaan erinomaisen teoksen äärellä kuten nyt.
Sofi Oksasen Puhdistus kuuluu jälleen siihen sarjaan teoksia, että kirja on luettava jo sen saamien palkintojen ja ilmiön vuoksi. Olen yrittänyt aloittaa kirjaa ennenkin perinteisesti lukien, mutta vasta nyt sain kirjan kunnolla alkuun, kun keksin, että kirjan voisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös äänikirjana. Kiitos tästä kuuluu käsityöblogisiskoille, joiden sivuilta keksin tämän moniajomahdollisuuden.
Pelkäsin, että äänikirjana kuuntelu veisi kirjasta pois vivahteita tai jotenkin muuttaisi "lukunautintoa". Mutta se olikin yllättävän helppoa ja antoisaa. Toki on aina järjestettävä hetki, jolloin kirjaa voi kuunnella keskittyneesti. Noin tunnin mittaiset levyt ovat aina juuri sopiva rupeama, johon jaksaa keskittyä yhdellä istumalla. Ja mikä parasta, samalla voi tehdä ainakin helppoa käsityötä ilman, että menettää mitään kirjasta. Ja samalla tulee tehtyä silmukka poikineen. Kätevää.
Tiesin, että kirja kertoo Viron vapautumisesta ja naisten asemasta. Osasin odottaa, että se on raaka ja sisältää väkivaltaa, mutta silti hätkähtelin kuvausten julmuutta ja aiheella mälläämistä. Mutta varmasti juuri ne pystyivät luomaan sen lähtemättömän jäljen, jonka kirja jättää. En ole koskaan ollut väkivaltaromaanien ystävä. Silti tämä aspekti ei kaikesta huolimatta jäänyt päällimmäisenä mieleen kirjasta. Se kertoo niin paljon muustakin.
Kirjan kerroksellisuus on sen parasta antia. Se liikkui ajasta toiseen sujuvasti ja aina siirtymässä jäi kutittelemaan, että mitenhän tarina jatkuu siinä toisessa ajassa. Se piti osaltaan mielenkiintoa yllä. Tykkäsin myös Oksasen tavasta kuvata asioita ja varsinkin hetkiä, jotka tapahtuivat enemmänkin henkilöiden muistoissa tai ajatuksissa. Kirja alkaa hetkestä, jolloin kirjan päähenkilö Aliide Truu yrittää tappaa kärpästä lätkällään. Heti tiesin, että tulen pitämään kirjasta, kun tuollaisen sinänsä merkityksettömän hetken kuvaus imaisi niin mukaansa. Kirja piti kyllä otteessaan ihan loppuun asti. On aina kummallista, kun näin vaikeista asioista lukeminen on kuitenkin loppujen lopuksi nautinto. Siihen liittyy jotain sellaista maagista, mitä ei osaa selittää.
I had tried to read the novel Purge (in Finnish: Puhdistus) by Sofi Oksanen in the traditional way as a book, but for some reason I did not succeed. But when I changed the paper version to the audiobook I started getting results. This novel was really an Experience with capital E. It was rough and full of violence but also beautiful in its own strange way.
Sofi Oksasen Puhdistus kuuluu jälleen siihen sarjaan teoksia, että kirja on luettava jo sen saamien palkintojen ja ilmiön vuoksi. Olen yrittänyt aloittaa kirjaa ennenkin perinteisesti lukien, mutta vasta nyt sain kirjan kunnolla alkuun, kun keksin, että kirjan voisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös äänikirjana. Kiitos tästä kuuluu käsityöblogisiskoille, joiden sivuilta keksin tämän moniajomahdollisuuden.
Pelkäsin, että äänikirjana kuuntelu veisi kirjasta pois vivahteita tai jotenkin muuttaisi "lukunautintoa". Mutta se olikin yllättävän helppoa ja antoisaa. Toki on aina järjestettävä hetki, jolloin kirjaa voi kuunnella keskittyneesti. Noin tunnin mittaiset levyt ovat aina juuri sopiva rupeama, johon jaksaa keskittyä yhdellä istumalla. Ja mikä parasta, samalla voi tehdä ainakin helppoa käsityötä ilman, että menettää mitään kirjasta. Ja samalla tulee tehtyä silmukka poikineen. Kätevää.
Tiesin, että kirja kertoo Viron vapautumisesta ja naisten asemasta. Osasin odottaa, että se on raaka ja sisältää väkivaltaa, mutta silti hätkähtelin kuvausten julmuutta ja aiheella mälläämistä. Mutta varmasti juuri ne pystyivät luomaan sen lähtemättömän jäljen, jonka kirja jättää. En ole koskaan ollut väkivaltaromaanien ystävä. Silti tämä aspekti ei kaikesta huolimatta jäänyt päällimmäisenä mieleen kirjasta. Se kertoo niin paljon muustakin.
Kirjan kerroksellisuus on sen parasta antia. Se liikkui ajasta toiseen sujuvasti ja aina siirtymässä jäi kutittelemaan, että mitenhän tarina jatkuu siinä toisessa ajassa. Se piti osaltaan mielenkiintoa yllä. Tykkäsin myös Oksasen tavasta kuvata asioita ja varsinkin hetkiä, jotka tapahtuivat enemmänkin henkilöiden muistoissa tai ajatuksissa. Kirja alkaa hetkestä, jolloin kirjan päähenkilö Aliide Truu yrittää tappaa kärpästä lätkällään. Heti tiesin, että tulen pitämään kirjasta, kun tuollaisen sinänsä merkityksettömän hetken kuvaus imaisi niin mukaansa. Kirja piti kyllä otteessaan ihan loppuun asti. On aina kummallista, kun näin vaikeista asioista lukeminen on kuitenkin loppujen lopuksi nautinto. Siihen liittyy jotain sellaista maagista, mitä ei osaa selittää.
I had tried to read the novel Purge (in Finnish: Puhdistus) by Sofi Oksanen in the traditional way as a book, but for some reason I did not succeed. But when I changed the paper version to the audiobook I started getting results. This novel was really an Experience with capital E. It was rough and full of violence but also beautiful in its own strange way.
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Kyllä minä niin mieleni pahoitin....
Tämä ei ole ihanan sään vuoksi oikein sopiva aihe tälle päivälle, mutta kun kerran ulkotöitä on jo tehty kunnon sallima määrä, niin täytyy siirtyä näihin sisätöihin ja jatkaa päivän hyvää saldoa blogin parissa.
Jotkut ilmiöt ovat vain sellaisia, että niihin on pakko perehtyä itsekin. Jotkut eivät edes aluksi oikein kiinnosta, mutta kun ne niiden suosio vaan kasvaa ja kasvaa, niin paine tutustua asiaan lisääntyy. Tällaiseksi muodostui Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta kertova kirjasarja, johon kuuluvat:
Mielensäpahoittaja
Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja
Tykkäsin ekasta kirjasta, jossa oli sopivasti Havukka-ahon ajattelijaa, suomalaista umpimielisyyttä ja sukupolvien välistä kuilua, jotka ovat kaikki omalla tavallaan hellyttäviä ilmiöitä. Odotusarvo kahden muun kirjan osalta nousi ensimmäisen luettuani, mutta erityisesti Ruskeakastike ei oikein avautunut mulle. Se tarkasteli ruokamieltymyksiä ja sukupuolien erilaisia rooleja ruuanlaitossa. Aiheet ovat turhankin tuttuja, mutta ehkäpä juuri siksi kirja ei ollut kiinnostava, koska se tarjosi minusta liian tunkevasti sitä yhtä ja samaa ilmiötä eikä sitten oikeastaan mitään muuta. Kolmannelta kirjalta en sitten paljoa odottanutkaan, mutta sepä yllätti taas positiivisesti, vaikka ei yltänyt ensimmäisen tasolle.
Samaan syssyyn tuli sitten sattumoisin katsottua Mielensäpahoittaja-elokuvakin, johon oli sopivasti sotkettu osioita kaikista kirjoista. Se oli kiitos hyvien näyttelijäsuoritusten oikein mukava katsomiskokemus. Tosin nytkin kirja päihittää minkä tahansa leffan mennen tullen, vaikka leffa onkin ollut vuoden 2014 katsotuin elokuva.
Kyllähän tästä ilmiöstä ymmärtää (ainakin osin), miksi tästä on kohistu muutama vuosi. Oikein mukavaa viihdettä tämä on ja lisäksi siinä on kiinnostava tvisti. Jos tuntee oikukkaita vanhoja miehiä, niin sitten nämä teokset sattuvat oikein kohdilleen.
Finally I made myself to read the "Mielensäpahoittaja"-series by Tuomas Kyrö. I also got the chance to see the movie based on the series. It has been introduced with the name "The Grump" refering to the cranky old man, which is the main character in the series and the movie. Nice entertainment and very amusing especially if you happen to know any cranky old men in the real life.
Jotkut ilmiöt ovat vain sellaisia, että niihin on pakko perehtyä itsekin. Jotkut eivät edes aluksi oikein kiinnosta, mutta kun ne niiden suosio vaan kasvaa ja kasvaa, niin paine tutustua asiaan lisääntyy. Tällaiseksi muodostui Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta kertova kirjasarja, johon kuuluvat:
Mielensäpahoittaja
Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja
Tykkäsin ekasta kirjasta, jossa oli sopivasti Havukka-ahon ajattelijaa, suomalaista umpimielisyyttä ja sukupolvien välistä kuilua, jotka ovat kaikki omalla tavallaan hellyttäviä ilmiöitä. Odotusarvo kahden muun kirjan osalta nousi ensimmäisen luettuani, mutta erityisesti Ruskeakastike ei oikein avautunut mulle. Se tarkasteli ruokamieltymyksiä ja sukupuolien erilaisia rooleja ruuanlaitossa. Aiheet ovat turhankin tuttuja, mutta ehkäpä juuri siksi kirja ei ollut kiinnostava, koska se tarjosi minusta liian tunkevasti sitä yhtä ja samaa ilmiötä eikä sitten oikeastaan mitään muuta. Kolmannelta kirjalta en sitten paljoa odottanutkaan, mutta sepä yllätti taas positiivisesti, vaikka ei yltänyt ensimmäisen tasolle.
Samaan syssyyn tuli sitten sattumoisin katsottua Mielensäpahoittaja-elokuvakin, johon oli sopivasti sotkettu osioita kaikista kirjoista. Se oli kiitos hyvien näyttelijäsuoritusten oikein mukava katsomiskokemus. Tosin nytkin kirja päihittää minkä tahansa leffan mennen tullen, vaikka leffa onkin ollut vuoden 2014 katsotuin elokuva.
Kyllähän tästä ilmiöstä ymmärtää (ainakin osin), miksi tästä on kohistu muutama vuosi. Oikein mukavaa viihdettä tämä on ja lisäksi siinä on kiinnostava tvisti. Jos tuntee oikukkaita vanhoja miehiä, niin sitten nämä teokset sattuvat oikein kohdilleen.
Finally I made myself to read the "Mielensäpahoittaja"-series by Tuomas Kyrö. I also got the chance to see the movie based on the series. It has been introduced with the name "The Grump" refering to the cranky old man, which is the main character in the series and the movie. Nice entertainment and very amusing especially if you happen to know any cranky old men in the real life.
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Askartelua, paskartelua
Tämä käsityöharrastus on ihan hirrrveän tarrrttuva tauti ja se leviää mitä kummallisimmissa muodoissa. En olisi ikimaailmassa uskonut, että meikäläinen, joka on aina inhonnut askartelua, tarttuu moiseen puuhaan. Mutta nyt on joku askartelubakteeri tarttunut, kun on katsellut blogeja ja selaillut facebookin käsityöaiheisia ryhmiä. Niistä sekoaa pää ja näköjään vähän kädetkin. Olisikohan tähän jotain hoitoa saatavissa.
Ensimmäinen oire oli, kun löysin itseni lankakaupasta etsimästä jotain halpaa lankaa. Matkaan tarttui varmaan halvin mahdollinen lanka, Emilie baby garn (50% akryyliä ja 50% polyesteriä; värit 121 vaal.pun. ja 157 kelt.). Kassalla tunnustin ujosti, että ihan vain askartelulankaa tässä ostelen. Yritin sanoa, että en minä muuten tämmöistä muovista lankaa ostaisi. Ihan hävetti itseänikin. Mitään aavistusta ei vielä ollut, mitä näistä keltaisesta ja vaaleanpunaisesta langasta (siis ihan oikeasti pinkkiä, yök) tulisi.
Toisessa kaupassa tuli mukaani Eri Keeperiä (D3-tasoista, joka kestää hieman enemmän kosteutta kuin tavallinen) ja kaksi (siis oikeasti useampi kuin yksi) pakettia helmiä. Helmien kanniskelu kaupassa osoittautuikin katastrofiksi, kun toisen helmipaketin sanka irtosi liitoksistaan ja koko rasia putosi lattialle räjäyttäen sisältönsä pitkin kaupan hyllyväliä ja hyllyjen alusia. Sen verran isosti taisi päästä melkein kirosana tai vastaava, että hetken päästä paikalle ilmestyi oikeasti hyvin sydämellisen oloinen myyjä, joka auttoi minua keräilemään helmet ja muutaman sormiin tarttuneen villakoiran takaisin astiaan. Taas hävetti, että minäkö muka askarteluostoksilla. Ei kun muuten vaan levittelen nämä sisällöt tänne testatakseni, auttaako kukaan niiden poiminnassa. Hyvin toimi. Sain mukavaa palvelua.
Kotona tartuin lankaan ja kolmosen koukkuun, ja ensimmäisenä langasta putkahti esille munan muotoinen rätti. Venyttelin sen jo aiemmin syödyn Angry birds munan kotelon päälle. Mainittakoon muuten se, että Angry birds munassa ei ollut lainkaan suklaata, vaan vain muutama aivan jauholle maistuva kammottava karkkia muistuttava nökäre. Myös ns. lelu oli aivan surkea. Hökötys oli tehty Kiinassa ja toi mieleen kyseisessä maassa koetun savusumun. Karkki maistui aivan samalta kuin se Kiinassa koettu saaste. Mutta munan muovinen kuori kelpaa komeasti liimatärkkäyksen tueksi. Silti en ostaisi ainuttakaan tällaista munaa lisää ja harmittaa, että ostin nämäkin. Mutta tämä oli siis sivujuonne munien teossa. Lakkasin virkatun rätin Eri Keeper-vesi seoksella ja odotin vuorokauden: kas sieltähän tuli etäisesti netissä näkemäni munan mallinen otus, jonka sisään voisi laittaa tipun tai munan tai jotain.
Virkkailu näiden halpojen lankojen kanssa jatkui. Olivat muuten hirveitä virkata, kun säikeet erosivat toisistaan jatkuvasti. Onneksi ei harmittanut, kun kyse oli vain hetkellisestä mielenhäiriöstä ja koeluontoisesta askartelusta. Koukulta ja liimapurkista putkahti vielä suklaamuna-astia ja toinenkin. Jo kerran pudonneet helmet putosivat uudelleen mm. koivunoksien joukkoon. Taisi oksien joukossa olla muutama pajukin, mutta kissoja niissä ei näkynyt. Sisällä taidetaan saada niihin lehdet eikä kissoja, mutta näyttäähän tuo mukavalta tuo vihreä silti. Tässäpä sitten pääsiäisaskartelu-paskartelutuloksia:
Taisivat nämä kaikki olla jotain sijaistoimintoja sille, että tulisi tehtyä noita kolmea muuta keskeneräistä työtä. Keskeneräisiä töitähän saa olla kulloinkin vain kaksi. Nyt niitä oli aika monta. Ja koskaanhan en askartele. Jälleen kerran: koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Mihin ihmeeseen tämä harrastus minua oikein kuljettaa. Seuraavaksi varmaan teen niitä kaikkien väkästelemiä tiskirättejä, joita en ymmärrä ollenkaan. Minusta tiskirätin pitää olla mikrokuitua, kun se puhdistaa niin hyvin ja kestää tosi kovista pesuista huolimatta ikuisuuden. Miksi ihmeessä siis ostaisin jotain viskoosilankaa, jonka teossa käytetään tiettävästi vahvoja kemikaaleja ja tekisin siitä rätin. En ymmärrä. Mutta viikko sitten en ymmärtänyt näiden pääsiäisaskartelujenkaan päälle. Nyt ei ole ihan lääkitykset kohdallaan, mutta ehkä ne saataisiin takaisin kohdilleen niin, että jäljelle jäisivät vain "normaalit" diagnoosti: neuloosi ja virkkuuporoosi. Kaikki tämä muu on ihan ylimääräistä. Vai mitä.
Ensimmäinen oire oli, kun löysin itseni lankakaupasta etsimästä jotain halpaa lankaa. Matkaan tarttui varmaan halvin mahdollinen lanka, Emilie baby garn (50% akryyliä ja 50% polyesteriä; värit 121 vaal.pun. ja 157 kelt.). Kassalla tunnustin ujosti, että ihan vain askartelulankaa tässä ostelen. Yritin sanoa, että en minä muuten tämmöistä muovista lankaa ostaisi. Ihan hävetti itseänikin. Mitään aavistusta ei vielä ollut, mitä näistä keltaisesta ja vaaleanpunaisesta langasta (siis ihan oikeasti pinkkiä, yök) tulisi.
Toisessa kaupassa tuli mukaani Eri Keeperiä (D3-tasoista, joka kestää hieman enemmän kosteutta kuin tavallinen) ja kaksi (siis oikeasti useampi kuin yksi) pakettia helmiä. Helmien kanniskelu kaupassa osoittautuikin katastrofiksi, kun toisen helmipaketin sanka irtosi liitoksistaan ja koko rasia putosi lattialle räjäyttäen sisältönsä pitkin kaupan hyllyväliä ja hyllyjen alusia. Sen verran isosti taisi päästä melkein kirosana tai vastaava, että hetken päästä paikalle ilmestyi oikeasti hyvin sydämellisen oloinen myyjä, joka auttoi minua keräilemään helmet ja muutaman sormiin tarttuneen villakoiran takaisin astiaan. Taas hävetti, että minäkö muka askarteluostoksilla. Ei kun muuten vaan levittelen nämä sisällöt tänne testatakseni, auttaako kukaan niiden poiminnassa. Hyvin toimi. Sain mukavaa palvelua.
Kotona tartuin lankaan ja kolmosen koukkuun, ja ensimmäisenä langasta putkahti esille munan muotoinen rätti. Venyttelin sen jo aiemmin syödyn Angry birds munan kotelon päälle. Mainittakoon muuten se, että Angry birds munassa ei ollut lainkaan suklaata, vaan vain muutama aivan jauholle maistuva kammottava karkkia muistuttava nökäre. Myös ns. lelu oli aivan surkea. Hökötys oli tehty Kiinassa ja toi mieleen kyseisessä maassa koetun savusumun. Karkki maistui aivan samalta kuin se Kiinassa koettu saaste. Mutta munan muovinen kuori kelpaa komeasti liimatärkkäyksen tueksi. Silti en ostaisi ainuttakaan tällaista munaa lisää ja harmittaa, että ostin nämäkin. Mutta tämä oli siis sivujuonne munien teossa. Lakkasin virkatun rätin Eri Keeper-vesi seoksella ja odotin vuorokauden: kas sieltähän tuli etäisesti netissä näkemäni munan mallinen otus, jonka sisään voisi laittaa tipun tai munan tai jotain.
Virkkailu näiden halpojen lankojen kanssa jatkui. Olivat muuten hirveitä virkata, kun säikeet erosivat toisistaan jatkuvasti. Onneksi ei harmittanut, kun kyse oli vain hetkellisestä mielenhäiriöstä ja koeluontoisesta askartelusta. Koukulta ja liimapurkista putkahti vielä suklaamuna-astia ja toinenkin. Jo kerran pudonneet helmet putosivat uudelleen mm. koivunoksien joukkoon. Taisi oksien joukossa olla muutama pajukin, mutta kissoja niissä ei näkynyt. Sisällä taidetaan saada niihin lehdet eikä kissoja, mutta näyttäähän tuo mukavalta tuo vihreä silti. Tässäpä sitten pääsiäisaskartelu-paskartelutuloksia:
 |
| Virkatut munakorit |
 |
| Virkatut muna-munat seinällä ja puiset helmet oksissa |
Taisivat nämä kaikki olla jotain sijaistoimintoja sille, että tulisi tehtyä noita kolmea muuta keskeneräistä työtä. Keskeneräisiä töitähän saa olla kulloinkin vain kaksi. Nyt niitä oli aika monta. Ja koskaanhan en askartele. Jälleen kerran: koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Mihin ihmeeseen tämä harrastus minua oikein kuljettaa. Seuraavaksi varmaan teen niitä kaikkien väkästelemiä tiskirättejä, joita en ymmärrä ollenkaan. Minusta tiskirätin pitää olla mikrokuitua, kun se puhdistaa niin hyvin ja kestää tosi kovista pesuista huolimatta ikuisuuden. Miksi ihmeessä siis ostaisin jotain viskoosilankaa, jonka teossa käytetään tiettävästi vahvoja kemikaaleja ja tekisin siitä rätin. En ymmärrä. Mutta viikko sitten en ymmärtänyt näiden pääsiäisaskartelujenkaan päälle. Nyt ei ole ihan lääkitykset kohdallaan, mutta ehkä ne saataisiin takaisin kohdilleen niin, että jäljelle jäisivät vain "normaalit" diagnoosti: neuloosi ja virkkuuporoosi. Kaikki tämä muu on ihan ylimääräistä. Vai mitä.
 |
| Pääsiäiskoristeita Lanka: Emilie baby garn Koukku: 3 Ohjeet: omat ja muiden sovellettuna |
Hyvää pääsiäistä!
And a very happy easter to you, too! One could never believe, that this person would start making hobby crafts, but I did. I made two egg-shaped units for easter eggs and two basket shaped units for what else than easter eggs, too. Then I decorated some birch branches with wooden beads. Maximum performance with my skills, I would say. I hope to get the medication right so that I would not need to make this kind of efforts in the future.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Korissa kuusi käsityökirjaa
Kuten edellisessä postauksessa tunnustin, tulin ostaneeksi kuusi käsityökirjaa. Kirjat ovat sellaisia, että niitä tulee ihan varmasti selattua kerta toisensa jälkeen. Ei ollut ollenkaan hassumpi juttu ostaa kirjoja, jotka tiesi jo hyviksi, kun oli tullut tutustuttua osaan niistä kirjaston avulla. Ostoskoriin pudonneet kirjat olivat nämä:
Kuvassa ylärivissä:
Kuvassa alarivissä:
Siiran Oma Koppa -kirja on ulkoasultaan semmoinen mukava poikkeus yleisessä valtavirrassa. En tiedä, tuleeko kirjasta tehtyä yhtään ohjetta, mutta kirjaa tulee varmasti käytettyä yleisenä inspiroitumiskirjana. Kivoja kuvia ja tekstejä kyllä löytyy tästä kirjasta. Ja virkkaukseen liittyvää huumoria. Tästähän on ilmestynyt jo saman tekijän neliöitä varioiva kirja, mutta ehkä se tulee ostoslistalle myöhemmin.
Sanna Vatasen ekolangoista kertovia kirjoja tarvittaisiin markkinoille useampiakin, jotta saataisiin enemmän tietoa ekologisista vaihtoehdoista vaikeissa lankavalinnoissa. Tämän tyyppisten kirjojen sanoma menee harmittavan nopeasti vanhaksi, kun lankatehtailla on taipumus vaihtaa lankamerkkejä ja brändejä tiheästi. Perussanoma ei tietenkään muutu. Ekologisuus riippuu pitkälle myös siitä, tehdäänkö tuotteet käyttöön vai pelkästään tekemisen ilosta. Turhaan tehty on minusta ihan yhtä epäekologinen kuin turhaan ostettu.
Olen kovasti tykästynyt Erika Knightin kirjoihin, joita löytyy sekä neulomisesta että virkkaamisesta. Nyt koriin sattui virkkauskirja. Minulle parasta antia ovat ehkä kirjan mallikertaosuus, jossa on erilaisia virkaten tehtyjä pintoja. Niistä saa erinomaisia inspiraatioita omiin töihin. Pidän myös Knightin tavasta käyttää materiaaleja, sillä niissä korostuu luonnonmateriaalien käyttö: villaa, puuvilla, pellavaa. Nam.
Rövikin (tai siis oikeammin Roevikin tai vielä oikeammin Rovik norjalaisella ö:llä, joka ei nyt suostu astumaan esiin näppäimistöstä) kirja oli se kirja, jonka otin vähän ylläri-pylläriksi koriin. Ajattelin, että kunhan nyt katselisi kirjan edes kerran läpi, kun nuo syrämmet eivät oikein ole mun juttu. Mutta annas olla. Kirjan selailuun meni hetki jos toinenkin, koska kuvat ja mallit antoivat ideoita vaikka mihin. Tämä oli siis korin isoin iloinen yllätys, vaikka ei siis muita kuin sydämiä sisälläkään.
Debbie Stollerin Stitch'n bitch -kirjojen tekniikkaosuudet ovat minusta antoisia, mutta ohjeosuudet eivät tarjoa oikein mitään. Vaikka ohjeet jäävät tekemättä, niin tekniikkaosuuksien vinkit korvaavat ohjeiden puutteet. Lisäksi kirjan käännös on mitä mainioin. Se tirauttaa aina välillä naurutkin tekstiä tai varsinkin otsikoita lukiessa. Näppärät käännökset on tehnyt Kaija Koirikivi (jee!).
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on Tampereella vaikuttavan Jonna Hietalan kirja Kerällä. Kirjassa oli paljon hyvää, mutta ehkäpä en oikein enää kuulu sen kohderyhmään. Vaikka yksinkertaiset neuleohjeet kuinka kiinnostaisivat, niin minulla ei ole käyttöä paidoille, joissa on ylisuuret kaula-aukot, tai pipoille, jotka yltävät paljon pään yläpuolelle. Olisipa kiva olla vielä nuori tai edes hyväkroppainen. Kirjan lankavalinnat ovat kuitenkin kiinnostavia, joten tähänkin kirjaan tulee varmasti palattua usein.
Minusta kirjatilaus oli edullinen, kun kirjojen keskihinnaksi tuli alle 10 euroa kappaleelta. Vielä kun löytäisi täpötäydestä kirjahyllystä tilan näille kirjoille. No, tehdään se myöhemmin. Nyt lisätään edelliseen postaukseen pari kuvaa.
I bought six books full of nice pictures, interesting patterns and yarns, good tips and sources of inspiration. Now I would need to carry out a cleaning project to find space for these books in full bookshelves. Maybe later. Now I will add a couple of pictures to the previous entry.
Kuvassa ylärivissä:- Virpi Marjaana Siira - omA KOPPA. Ympyrä - virkattuja variaatioita
- Sanna Vatanen - Neulo. Virkkaa. Kirjo. Ekolangasta!
- Erika Knight - Tyylikkäät silmukat
Kuvassa alarivissä:
- Bente Presterud Rövik - Sydämellisiä lahjoja neuloen
- Debbie Stoller - Stitch'n bitch. Sankarineulojan käsikirja
- Jonna Hietala - Kerällä. Kotiin ja ylle. 45 nopeaa käsityötä.
Siiran Oma Koppa -kirja on ulkoasultaan semmoinen mukava poikkeus yleisessä valtavirrassa. En tiedä, tuleeko kirjasta tehtyä yhtään ohjetta, mutta kirjaa tulee varmasti käytettyä yleisenä inspiroitumiskirjana. Kivoja kuvia ja tekstejä kyllä löytyy tästä kirjasta. Ja virkkaukseen liittyvää huumoria. Tästähän on ilmestynyt jo saman tekijän neliöitä varioiva kirja, mutta ehkä se tulee ostoslistalle myöhemmin.
Sanna Vatasen ekolangoista kertovia kirjoja tarvittaisiin markkinoille useampiakin, jotta saataisiin enemmän tietoa ekologisista vaihtoehdoista vaikeissa lankavalinnoissa. Tämän tyyppisten kirjojen sanoma menee harmittavan nopeasti vanhaksi, kun lankatehtailla on taipumus vaihtaa lankamerkkejä ja brändejä tiheästi. Perussanoma ei tietenkään muutu. Ekologisuus riippuu pitkälle myös siitä, tehdäänkö tuotteet käyttöön vai pelkästään tekemisen ilosta. Turhaan tehty on minusta ihan yhtä epäekologinen kuin turhaan ostettu.
Olen kovasti tykästynyt Erika Knightin kirjoihin, joita löytyy sekä neulomisesta että virkkaamisesta. Nyt koriin sattui virkkauskirja. Minulle parasta antia ovat ehkä kirjan mallikertaosuus, jossa on erilaisia virkaten tehtyjä pintoja. Niistä saa erinomaisia inspiraatioita omiin töihin. Pidän myös Knightin tavasta käyttää materiaaleja, sillä niissä korostuu luonnonmateriaalien käyttö: villaa, puuvilla, pellavaa. Nam.
Rövikin (tai siis oikeammin Roevikin tai vielä oikeammin Rovik norjalaisella ö:llä, joka ei nyt suostu astumaan esiin näppäimistöstä) kirja oli se kirja, jonka otin vähän ylläri-pylläriksi koriin. Ajattelin, että kunhan nyt katselisi kirjan edes kerran läpi, kun nuo syrämmet eivät oikein ole mun juttu. Mutta annas olla. Kirjan selailuun meni hetki jos toinenkin, koska kuvat ja mallit antoivat ideoita vaikka mihin. Tämä oli siis korin isoin iloinen yllätys, vaikka ei siis muita kuin sydämiä sisälläkään.
Debbie Stollerin Stitch'n bitch -kirjojen tekniikkaosuudet ovat minusta antoisia, mutta ohjeosuudet eivät tarjoa oikein mitään. Vaikka ohjeet jäävät tekemättä, niin tekniikkaosuuksien vinkit korvaavat ohjeiden puutteet. Lisäksi kirjan käännös on mitä mainioin. Se tirauttaa aina välillä naurutkin tekstiä tai varsinkin otsikoita lukiessa. Näppärät käännökset on tehnyt Kaija Koirikivi (jee!).
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on Tampereella vaikuttavan Jonna Hietalan kirja Kerällä. Kirjassa oli paljon hyvää, mutta ehkäpä en oikein enää kuulu sen kohderyhmään. Vaikka yksinkertaiset neuleohjeet kuinka kiinnostaisivat, niin minulla ei ole käyttöä paidoille, joissa on ylisuuret kaula-aukot, tai pipoille, jotka yltävät paljon pään yläpuolelle. Olisipa kiva olla vielä nuori tai edes hyväkroppainen. Kirjan lankavalinnat ovat kuitenkin kiinnostavia, joten tähänkin kirjaan tulee varmasti palattua usein.
Minusta kirjatilaus oli edullinen, kun kirjojen keskihinnaksi tuli alle 10 euroa kappaleelta. Vielä kun löytäisi täpötäydestä kirjahyllystä tilan näille kirjoille. No, tehdään se myöhemmin. Nyt lisätään edelliseen postaukseen pari kuvaa.
I bought six books full of nice pictures, interesting patterns and yarns, good tips and sources of inspiration. Now I would need to carry out a cleaning project to find space for these books in full bookshelves. Maybe later. Now I will add a couple of pictures to the previous entry.
perjantai 20. maaliskuuta 2015
Harrastuksen lieveilmiöitä
Minulla ei ole ollut vielä kovinkaan pitkää aikaa tätä käsityöinnostusta. Olen varmaan vieläkin hieman "kuherruskuukausi"-vaiheessa, kun koko ajan tulee lisää asioita, jotka pistävät ällistyttämään. Aika, jona tein aikanaan kässätöitä, oli sellainen, että ainoat vinkit ohjeista ja malleista tulivat kirjoista, muutamista käsityölehdistä ja satunnaisista kokeneempien kässäilijöiden vinkeistä. Nettimaailma on kyllä muuttanut tämän homman täysin.
Ensimmäisenä törmäsin käsityöblogeihin ja olen edelleen niiden pauloissa. Ihailen blogeista toisten töitä ja hienoja kirjoituksia valokuvineen. Ihmettelen, kuinka nopeasti ihmiset saavat valmista aikaan ja kuinka aktiivisesti he pitävät yllä blogejaan. Blogeista luin uusista tuntemattomista aiheista kuten lankalaihiksista, joiden tarkoituksena on keventää kaappeihin kerääntynyttä lankakuormaa. Teemaan tutustuessa pelkkä ajatuskin lankalaihiksesta tuntui huvittavalta. Kuka ihme nyt ostaisi lankaa etukäteen, jos ei vielä tiedä, mitä siitä voisi tehdä, kun muutenkin kaappitila tahtoo olla kortilla. Ihan pöhkön touhua tuommoinen. Tämän perusteella tein oikein tietoisen päätöksen, että minulla ei kertyisi kaappeihin lankaa tulevaisuuden varalle ja aina olisi kesken maksimissaan kaksi käsityötä (no, tällä hetkellä niitä on kolme, mutta tämä onkin poikkeustilanne).
Toinen ihmettelemäni aihe oli into hankkia käsityökirjoja. Miksi hankkia kirjoja, kun netti on pullollaan erilaisia saitteja jopa ilmaisine ohjeineen. Ensimmäinen oire siitä, että olin itsekin sairastumassa "käsityökirjatautiin" oli se, että aloin kantaa kirjastosta kotiin kaiken mahdollisen virkkaamisesta ja neulomisesta. Mikä tahansa kävi. Käväisin jopa lankavärjäyskirjojen parissa, mutta se vavahdutti minut hereille, että nyt tämä taitaa mennä överiksi ja että koitetaanpa pitää tämä homma mahdollisuuksien rajoissa. Kilokaupalla kirjoja kulki kuitenkin kirjaston ja kodin väliä, ja iltaisin nukahdettiin niiden ääreen. Minulle oli jo noin neljäkymmentä vuotta riittänyt Mary Oljen virkkauskirja ja muuta en ollut tarvinnut. Miksi siis tarvitsisin nytkään mitään muuta.
No, eihän siinä mennyt montakaan kuukautta, kun huomasin itse tilanneeni kuusi käsityökirjaa ja viisi kiloa virkkauslankaa (Novitan Virkkauslanka). Olin siis itse sairastunut lanka- ja kirjahamstraustautiin. On mulla kyllä suunnitelma langoille, mutta tässä on vielä ainakin kolme työtä kesken ennen sitä. (Parhaiten on edistynyt päiväpeitto, josta on tehty jo yli puolet). Mutta silti. Osan kirjoista ostin siksi, että olin jo lainannut ne kirjastosta, joten tiesin ne hyviksi. Osa tuli silti ihan hetken inspiraatiolla. Mutta ei se minusta ollut huono kauppa. Yhden kirjan hinnaksi tuli keskimäärin alle kymppi, joten minusta se ei ollut huono ostos hyvästä lukemistosta. Täytyykin kirjoittaa ihan oma juttunsa näistä kirjoista tarkemmin, kun olen niin tykännyt lukea myös muiden kommentteja lukemistaan kässäkirjoista.
Viimeisin villitykseni on ollut tutustua naamakirjan käsityöaiheisiin ryhmiin ja instagrammin vastaaviin tileihin. Näistä lyhyt kokemukseni on, että eivät taida olla mun juttu. Instagrammissa on kyllä hienoja kuvia töistä, mutta sitten niiden ohessa on pitkät selostukset, joita pitää skrollata ja joissa ei tyypillisesti ole yhtään välimerkkiä. Ei välimerkkejä, mutta jotain ihmeellisiä hymiö- ja merkkijonoja, joiden merkitystä en ymmärrä. Ovat jotain sellaista kieltä, joiden sanakirja minulta puuttuu. Naamakirjan ryhmät ovat kivoja siltä osin kuin niissä ihmiset esittelevät omia töitään. Mutta sitten on se lukuisa joukko (anteeksi jo etukäteen) täysin uusavuttomia ihmisiä, jotka kyselevät perustekniikkaohjeita (mitähän siellä koulujen käsityötunneilla nykyään opetetaan) tai pistävät muut keksimään, mitä tekisi seuraavaksi (inspiraatiota voi etsiä itsekin) tai lainaavat luvatta muiden kuvia/ohjeita/lehtiä/kirjoja (se on muuten laitonta) tai kyselevät muuten tyhmiä, kun eivät viitsi esimerkiksi tehdä mallipalaa langastaan tai pistää hakusanaansa guugleen (ihan aikuisten oikeasti). Mulla ei vaan ole niin pitkä pinna, että jaksaisin näitä, joten jatkossa pidän mölyt mahassani ja jätän moiset hullutukset, kun ne eivät minulle sovi.
Mutta kun tämän harrastuksen parissa on pitänyt jo muutama kerta pyörtää omatkin puheensa, niin eihän sitä koskaan tiedä, mihin tämä vielä minut kuljettaa. En olisi muutama kuukausi sitten uskonut hurahtavani lanka- tai kirjaostoksiin, mutta niin vaan niistäkin tuli totta. Seuraavaksi löydän itseni varmaan jostain käsityökerhosta. Niin varmaan, mutta "never say never".
PS. Piti ottaa jotain kuviakin tähän juttuun, mutta olivat järjestäneet siihen kohtaan auringonpimennyksen, joten eihän siinä valossa mitään kuvia oteta.
PS2. Lisäsin tähän pari kuvaa myöhemmin. Yritin ottaa kuvaa hamstratuista langoista, mutta tuo yksi olio ilmestyy aina esiin, kun kaivan kameran esiin. Sitä paitsi langat toimivat parhaiten tyynynä.
Ensimmäisenä törmäsin käsityöblogeihin ja olen edelleen niiden pauloissa. Ihailen blogeista toisten töitä ja hienoja kirjoituksia valokuvineen. Ihmettelen, kuinka nopeasti ihmiset saavat valmista aikaan ja kuinka aktiivisesti he pitävät yllä blogejaan. Blogeista luin uusista tuntemattomista aiheista kuten lankalaihiksista, joiden tarkoituksena on keventää kaappeihin kerääntynyttä lankakuormaa. Teemaan tutustuessa pelkkä ajatuskin lankalaihiksesta tuntui huvittavalta. Kuka ihme nyt ostaisi lankaa etukäteen, jos ei vielä tiedä, mitä siitä voisi tehdä, kun muutenkin kaappitila tahtoo olla kortilla. Ihan pöhkön touhua tuommoinen. Tämän perusteella tein oikein tietoisen päätöksen, että minulla ei kertyisi kaappeihin lankaa tulevaisuuden varalle ja aina olisi kesken maksimissaan kaksi käsityötä (no, tällä hetkellä niitä on kolme, mutta tämä onkin poikkeustilanne).
Toinen ihmettelemäni aihe oli into hankkia käsityökirjoja. Miksi hankkia kirjoja, kun netti on pullollaan erilaisia saitteja jopa ilmaisine ohjeineen. Ensimmäinen oire siitä, että olin itsekin sairastumassa "käsityökirjatautiin" oli se, että aloin kantaa kirjastosta kotiin kaiken mahdollisen virkkaamisesta ja neulomisesta. Mikä tahansa kävi. Käväisin jopa lankavärjäyskirjojen parissa, mutta se vavahdutti minut hereille, että nyt tämä taitaa mennä överiksi ja että koitetaanpa pitää tämä homma mahdollisuuksien rajoissa. Kilokaupalla kirjoja kulki kuitenkin kirjaston ja kodin väliä, ja iltaisin nukahdettiin niiden ääreen. Minulle oli jo noin neljäkymmentä vuotta riittänyt Mary Oljen virkkauskirja ja muuta en ollut tarvinnut. Miksi siis tarvitsisin nytkään mitään muuta.
No, eihän siinä mennyt montakaan kuukautta, kun huomasin itse tilanneeni kuusi käsityökirjaa ja viisi kiloa virkkauslankaa (Novitan Virkkauslanka). Olin siis itse sairastunut lanka- ja kirjahamstraustautiin. On mulla kyllä suunnitelma langoille, mutta tässä on vielä ainakin kolme työtä kesken ennen sitä. (Parhaiten on edistynyt päiväpeitto, josta on tehty jo yli puolet). Mutta silti. Osan kirjoista ostin siksi, että olin jo lainannut ne kirjastosta, joten tiesin ne hyviksi. Osa tuli silti ihan hetken inspiraatiolla. Mutta ei se minusta ollut huono kauppa. Yhden kirjan hinnaksi tuli keskimäärin alle kymppi, joten minusta se ei ollut huono ostos hyvästä lukemistosta. Täytyykin kirjoittaa ihan oma juttunsa näistä kirjoista tarkemmin, kun olen niin tykännyt lukea myös muiden kommentteja lukemistaan kässäkirjoista.
 |
| Tässä kuvassa piti olla vain viisi kiloa Virkkauslankaa |
Viimeisin villitykseni on ollut tutustua naamakirjan käsityöaiheisiin ryhmiin ja instagrammin vastaaviin tileihin. Näistä lyhyt kokemukseni on, että eivät taida olla mun juttu. Instagrammissa on kyllä hienoja kuvia töistä, mutta sitten niiden ohessa on pitkät selostukset, joita pitää skrollata ja joissa ei tyypillisesti ole yhtään välimerkkiä. Ei välimerkkejä, mutta jotain ihmeellisiä hymiö- ja merkkijonoja, joiden merkitystä en ymmärrä. Ovat jotain sellaista kieltä, joiden sanakirja minulta puuttuu. Naamakirjan ryhmät ovat kivoja siltä osin kuin niissä ihmiset esittelevät omia töitään. Mutta sitten on se lukuisa joukko (anteeksi jo etukäteen) täysin uusavuttomia ihmisiä, jotka kyselevät perustekniikkaohjeita (mitähän siellä koulujen käsityötunneilla nykyään opetetaan) tai pistävät muut keksimään, mitä tekisi seuraavaksi (inspiraatiota voi etsiä itsekin) tai lainaavat luvatta muiden kuvia/ohjeita/lehtiä/kirjoja (se on muuten laitonta) tai kyselevät muuten tyhmiä, kun eivät viitsi esimerkiksi tehdä mallipalaa langastaan tai pistää hakusanaansa guugleen (ihan aikuisten oikeasti). Mulla ei vaan ole niin pitkä pinna, että jaksaisin näitä, joten jatkossa pidän mölyt mahassani ja jätän moiset hullutukset, kun ne eivät minulle sovi.
Mutta kun tämän harrastuksen parissa on pitänyt jo muutama kerta pyörtää omatkin puheensa, niin eihän sitä koskaan tiedä, mihin tämä vielä minut kuljettaa. En olisi muutama kuukausi sitten uskonut hurahtavani lanka- tai kirjaostoksiin, mutta niin vaan niistäkin tuli totta. Seuraavaksi löydän itseni varmaan jostain käsityökerhosta. Niin varmaan, mutta "never say never".
PS. Piti ottaa jotain kuviakin tähän juttuun, mutta olivat järjestäneet siihen kohtaan auringonpimennyksen, joten eihän siinä valossa mitään kuvia oteta.
PS2. Lisäsin tähän pari kuvaa myöhemmin. Yritin ottaa kuvaa hamstratuista langoista, mutta tuo yksi olio ilmestyy aina esiin, kun kaivan kameran esiin. Sitä paitsi langat toimivat parhaiten tyynynä.
 |
| Lankojen parempi käyttötarkoitus |
I was supposed to take a few photos of my new investments: six books and five kilos of yarn, but I could not, as there was some sort of eclipse of the sun happening just when I had the inspiration. That is so typical with my luck. Edit: I added a couple of picture of the yarn later. As you can see, it´s impossible to take a camera out without attracting the hairy creature. Besides the yarns make a much better pillow than anything else.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Koskettavia kohtaloita Afganistanista
Kun jostain kirjasta tehdään elokuva, minulla yleensä herää kiinnostus sitä kirjaa, ei niinkään sitä elokuvaa kohtaan. Näin kävi jälleen Leijapoika-kirjan kohdalla. Kirja kertoo kahdesta pikkupojasta, jotka ovat toisaalta niin samanlaisia, mutta toisaalta erilaisia. He kuuluvat eri yhteiskuntaluokkaan, joten heidän ystävyytensä joutuu koetukselle. Kirja sijoittuu Afganistaniin, tarkemmin sanottuna Kabuliin. Tarina ei ole mitään lastenleikkiä, sillä yhteiskunnasta paljastuu sen varjopuolet hyvinkin raa'alla tavalla.
Vaikka tarina on rankka, se nostatti kiinnostuksen kirjailijaa kohtaan. Kävi ilmi, että kirjan kirjoittaja Khaled Hosseini on alun perin kotoisin Afganistanista, mutta hän asuu ja toimii nykyisin jenkeissä. Kuvaukset Afganistanista ovat kuitenkin niin uskottavia, että jotenkin lapsuusvuodet kyseisessä maassa välittyvät tarkoista kuvauksista ympäristöstä makuineen ja tuoksuineen niin, että luodut maisemat ja tunnelmat ovat hätkähdyttävän uskottavia.
Hosseinilta tuli luettua heti perään myös toinen hyvä kirja Tuhat loistavaa aurinkoa, mikä oli myös vaikuttava lukukokemus. Toinen kirja oli vielä ensimmäistäkin rankempi ja paneutuu naisten asemaan Afganistanissa. Myös hänen kolmas kirjansa Ja vuoret kaikuivat pitää kyllä ottaa lukulistalle. Jos kaipaat kepeää kevätlukemista, älä valitse näitä kirjoja, mutta jos raskaampi linja käy, niin nämä kannattaa lukea.
Very often when there is a new film published I get interested in the story and the book behind it. That is what happened with the Kite Runner by Khaled Hosseini. This reading experience encouraged me to read also Thousand splendid suns by the same author. I will definately read his third book And the mountains echoed at some point, too.
lauantai 28. helmikuuta 2015
Ei mikään turha kirja Emmiltä
Nyt kun on niin monta keskeneräistä käsityötä kesken eikä niistä oikein ole muuta raportoitavaa kuin että edistyvät kukin tahdillaan, niin voisin laittaa vaihteeksi viestiä luetuista kirjoista. En taida edes viitsiä raapustaa sanasia kirjoista, jotka ovat menneet "toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos" eli eivät ole jättäneet kummoistakaan jälkeä sisuskaluihin, vaan ravistan muutaman rivin teoksista, jotka ovat aiheuttaneet jotain sisäistä liikehdintää. Sellaiset kirjat ovat hyviä, joista muistaa vielä pitkän ajan jälkeenkin, että kannattipa lukea.
Emmi Itärannan Teemestarin kirja on luokiteltu tieteiskirjallisuudeksi, mutta minusta se ei tee oikeutta tälle kirjalle ja sen tarinalle. Tieteiskirjaksi tämän tekee ehkä se, että se sijoittuu tulevaisuuteen. Mutta niinhän teki aikanaan Orwellin 1984:kin. Kirjoissa on jotain samaa. Mutta jos Orwellin kirja on villi ja väkivaltainen, Emmin kirjan perusvire on paljon inhimillisempi, vaikka kyllä siinäkin on ihmisen pahuus läsnä. Ehkä nämä kirjat osuvat samaan lauseeseen siksi, että ovat molemmat dystopioita (haa, opin uuden sanan). Dystopia on kuulemma epätoivottava tulevaisuus, jossa yhteiskunta on kehittynyt epätoivotulla tavalla. Juuri siitä Teemestarin kirjassa on kyse. Kirja käsittelee tulevaisuutta pessimistisen realistisesti.
Emmin kirjan englanninkielinen nimi on Memory Of Water, joka viittaa tarinan aikaan, jolloin vedestä on tullut lähes kadonnut hyödyke. Ensin päähenkilön isä ja sittemmin päähenkilö itse toimivat kylässään teemestareina, joten veden puute on ammatissa ilmeinen ongelma. Mutta juoneen liittyy tietysti salaisuus, jota ei kannattane paljastaa tässä. Kun vesi aina vain vähenee, ongelmat lisääntyvät. Kirja käsittelee vaikeaa aihetta läheltä ihmistä. Tarinan loppu oli ainakin itselle yllätys. Vaikka tarinan aihe oli ahdistava, lukukokemus oli silti positiivinen.
Some books are just better than others. The bad ones are not worth writing anything, but I could write a few rows of those that have touched my soul. One of those books has been Memory of Water (Teemestarin kirja) by Emmi Itäranta, which is a dystopia telling a story of time when water has become a scarce commodity.
Emmi Itärannan Teemestarin kirja on luokiteltu tieteiskirjallisuudeksi, mutta minusta se ei tee oikeutta tälle kirjalle ja sen tarinalle. Tieteiskirjaksi tämän tekee ehkä se, että se sijoittuu tulevaisuuteen. Mutta niinhän teki aikanaan Orwellin 1984:kin. Kirjoissa on jotain samaa. Mutta jos Orwellin kirja on villi ja väkivaltainen, Emmin kirjan perusvire on paljon inhimillisempi, vaikka kyllä siinäkin on ihmisen pahuus läsnä. Ehkä nämä kirjat osuvat samaan lauseeseen siksi, että ovat molemmat dystopioita (haa, opin uuden sanan). Dystopia on kuulemma epätoivottava tulevaisuus, jossa yhteiskunta on kehittynyt epätoivotulla tavalla. Juuri siitä Teemestarin kirjassa on kyse. Kirja käsittelee tulevaisuutta pessimistisen realistisesti.
Emmin kirjan englanninkielinen nimi on Memory Of Water, joka viittaa tarinan aikaan, jolloin vedestä on tullut lähes kadonnut hyödyke. Ensin päähenkilön isä ja sittemmin päähenkilö itse toimivat kylässään teemestareina, joten veden puute on ammatissa ilmeinen ongelma. Mutta juoneen liittyy tietysti salaisuus, jota ei kannattane paljastaa tässä. Kun vesi aina vain vähenee, ongelmat lisääntyvät. Kirja käsittelee vaikeaa aihetta läheltä ihmistä. Tarinan loppu oli ainakin itselle yllätys. Vaikka tarinan aihe oli ahdistava, lukukokemus oli silti positiivinen.
Some books are just better than others. The bad ones are not worth writing anything, but I could write a few rows of those that have touched my soul. One of those books has been Memory of Water (Teemestarin kirja) by Emmi Itäranta, which is a dystopia telling a story of time when water has become a scarce commodity.
lauantai 21. helmikuuta 2015
Pitkä päiväpeittoprojekti edessä
Tammikuussa tuli laitettua alulle useampiakin projekteja. Kun tuo suunnittelu ja ideointi on usein koko projektin parasta antia, niin siitä pitää ottaa kaikki irti. Tammikuun postauksessa mainittu taulu intoutti aloittamaan takkahuoneen maton lisäksi myös sängynpeitteen teon samaiseen huoneeseen. Peitteen värisävyt tulivat seinälle ripustetusta Vallilan kangastaulusta, joten värien valinnalla ei tarvinnut vaivata pientä päätään.
Kaikki sävyt löytyivät helposti markettien hyllyistä, kun sopeutui siihen, että värien ja sävyjen on löydyttävä 7 Veljestä langoista. Langaksi halusin mahdollisimman luonnollisen materiaalin, koska sängyllä loikoilee enimmäkseen koira. Akryylilanka, joka ehkä muutoin olisi peitteeseen ok, käsittääkseni sähköistyy, mutta en halua koiralle napsauksia, kun se köllii ja kellistelee sängyllä. Toisaalta 7 Veljestä langan tekokuitu tekee lankaan sellaista kestävyyttä, jota se tässä kaipaa juuri siitä samasta syystä. Koira saattaa raapia joskus petiään, joten langan täytyy kestää tämä. Toivottavasti materiaalivalinta oli oikea.
Muut sävyt tuntuivat ihan hyvältä, mutta en ollut yhtään innoissani sarjan beigestä. Se on sellainen minusta likainen väri, mutta parempaakaan ei ole nyt tarjolla. Toisaalta väri on semmoinen "luonnollinen", joten se saa nyt kelvata. Muut värit ovat minusta oikein mukavia: luonnonvalkoinen, neljä eri harmaata, farkun sininen ja vaalean sininen.
Mallia mietin pitkään. Minua on kutkuttanut pitkään tehdä jotain kuusikulmioista, mutta tuon mallina olleen taulun aihe on enemmän tuollainen luontojuttu kuin mikään graafinen asetelma. Siksakkiakin mietin, mutta sekin on mielestäni liian jyrkkä muoto tähän. En myöskään halunnut reikäistä mallia, kun juuri niihin koloihin koiran kynsi voisi tarttua. Niinpä mentiin meriaiheisesti aaltoa päin (ripple pattern), josta löytyy minusta ihanat kuvat ja ohjeet attic24-blogista. Halusin hitusen pidemmän aallon kuin attic24:n mallissa, joten mulla on kavennysten ja lisäysten välillä viisi pylvästä neljän sijaan. Muutin aaltojen suuntaa siten, että molemmat reunat päätyvät "alas". Näin päin päättyvä reuna oli minusta helpompi toteuttaa kuin se, jossa reuna päätyy "ylös". Tässä välttyy ikävältä ketjusilmukan reiän hakemiselta, kun jokaisen pylvään saa tehdä oikeaan silmukkariviin, eikä käännöksen ketjuun. Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Kun edessä oli oletettavasti pitkä projekti, maltoin kerrankin tehdä myös mallipalan. Siinä kokeilin, miten sommittelisin raidat ja värit keskenään. Halusin sekoitella eri levyisiä raitoja, millä saisin tietyt värin yliedustettua skaalassa. Halusin myös tehdä myös minipieniä raitoja, mutta kiinteät silmukat eivät toimineet pylväiden joukossa. Yhdestä kerroksesta tuli liian kapea ja kahdesta liian leveä. Kapeaan raitaan käytetty silmukka oli loppujen lopuksi joku ihmeen venytetty ketju- tai kiinteä silmukka tai mikä se nyt olikaan. Jostain perustekniikkakirjasta löysin sellaisenkin. Ei ole tullut ennen käytettyä sellaista, mutta tähän se vaikutti oikealta ratkaisulta. Kannattaa siis aina välillä palata ihan niihin perusjuttuihin, kun niistä saa työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisuun.
Mutta nyt on kasassa saavillinen lankakeriä, koukku ja mallipala. Sitten ei tarvitse virkata kuin reilu kaksi metriä moista mallia riittävän leveänä. Aika pitkä projekti siis. Eikun virkkaamaan. Saapa nähdä, milloin tämän työn voi kuitata keskeneräisestä valmistuneiden pariin. Varsinkin kun on ne kaksi muutakin projektia (matto ja villapaita) työn alla.
I want to make a blanket for a sofa used mainly by the dog. This demanding user requires high quality solutions for the bed cover: natural material (wool), no holes in the pattern (the nails might slip into them too easily) etc. As the starting point for this work is the painting on canvas, it was easy to select the colours. This is shouting for waves instead of zig-zag or other more graphical pattern. This is definately a long project, as it requires crocheting for over two meters.
Kaikki sävyt löytyivät helposti markettien hyllyistä, kun sopeutui siihen, että värien ja sävyjen on löydyttävä 7 Veljestä langoista. Langaksi halusin mahdollisimman luonnollisen materiaalin, koska sängyllä loikoilee enimmäkseen koira. Akryylilanka, joka ehkä muutoin olisi peitteeseen ok, käsittääkseni sähköistyy, mutta en halua koiralle napsauksia, kun se köllii ja kellistelee sängyllä. Toisaalta 7 Veljestä langan tekokuitu tekee lankaan sellaista kestävyyttä, jota se tässä kaipaa juuri siitä samasta syystä. Koira saattaa raapia joskus petiään, joten langan täytyy kestää tämä. Toivottavasti materiaalivalinta oli oikea.
 |
| Villalangat sängynpeitteeseen |
Muut sävyt tuntuivat ihan hyvältä, mutta en ollut yhtään innoissani sarjan beigestä. Se on sellainen minusta likainen väri, mutta parempaakaan ei ole nyt tarjolla. Toisaalta väri on semmoinen "luonnollinen", joten se saa nyt kelvata. Muut värit ovat minusta oikein mukavia: luonnonvalkoinen, neljä eri harmaata, farkun sininen ja vaalean sininen.
 |
| Aaltoja (ripple pattern) |
Kun edessä oli oletettavasti pitkä projekti, maltoin kerrankin tehdä myös mallipalan. Siinä kokeilin, miten sommittelisin raidat ja värit keskenään. Halusin sekoitella eri levyisiä raitoja, millä saisin tietyt värin yliedustettua skaalassa. Halusin myös tehdä myös minipieniä raitoja, mutta kiinteät silmukat eivät toimineet pylväiden joukossa. Yhdestä kerroksesta tuli liian kapea ja kahdesta liian leveä. Kapeaan raitaan käytetty silmukka oli loppujen lopuksi joku ihmeen venytetty ketju- tai kiinteä silmukka tai mikä se nyt olikaan. Jostain perustekniikkakirjasta löysin sellaisenkin. Ei ole tullut ennen käytettyä sellaista, mutta tähän se vaikutti oikealta ratkaisulta. Kannattaa siis aina välillä palata ihan niihin perusjuttuihin, kun niistä saa työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisuun.
 |
| Mallipala esikuvansa oikeassa laidassa |
Mutta nyt on kasassa saavillinen lankakeriä, koukku ja mallipala. Sitten ei tarvitse virkata kuin reilu kaksi metriä moista mallia riittävän leveänä. Aika pitkä projekti siis. Eikun virkkaamaan. Saapa nähdä, milloin tämän työn voi kuitata keskeneräisestä valmistuneiden pariin. Varsinkin kun on ne kaksi muutakin projektia (matto ja villapaita) työn alla.
I want to make a blanket for a sofa used mainly by the dog. This demanding user requires high quality solutions for the bed cover: natural material (wool), no holes in the pattern (the nails might slip into them too easily) etc. As the starting point for this work is the painting on canvas, it was easy to select the colours. This is shouting for waves instead of zig-zag or other more graphical pattern. This is definately a long project, as it requires crocheting for over two meters.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)