Kaksin aina kaunihimpi, osa 1

Kaksin aina kaunihimpi ja kaksipuoleinen aina parempi. Tämä voisi olla vaikka oma uusi mottoni. Monissa töissä minua tökkii neuleen nurja puoli, joka väkisinkin tulee esille tietyissä tilanteissa. Kun ajatuksena oli tehdä itselle pipon tilalle neulottu panta, aloin hakea tietoa siitä, voisiko työn tehdä jotenkin kaksipuoleiseksi. Ja voihan sen, kun käyttää onteloneuletta. Onteloneule on kaksipuoleista neulontaa, jossa molemmat puolet näyttävät oikealta puolelta. Onteloneuleen molemmat puolet tehdään yhtä aikaa, joten mitään taittelua tai ompelua ei tarvita. Kuulostaako hyvältä?

Aiheeseen tutustuessa törmäsin Novitan ja Yhteishyvän joulukuussa 2014 järjestämään pipokilpailuun, jonka voittopipossa oli käytetty tätä tekniikkaa. Myös Novitan kevät 2014 lehdessä oli käsitelty tätä teemaa. En ensin uskonut, että osaan tehdä tätä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika nopeasti tuli selväksi, että tekniikkaa pitää harjoitella, että sen oppii.

Ensimmäiseksi malliksi otin Novitan lehdestä kivan puuaiheisen ohjeen, jonka tyyliin sopi 7 Veljestä -lanka. Lehdessä oli tehty tästä ohjeesta pipo, mutta tein pantaa varten vain ohjeen ensimmäiset kerrokset. Molempien lankojen käyttö yhtä aikaa oli aluksi vaikeaa, mutta alkoi sujua nopeammin kuin oletin. Minusta onteloneule on paljon helpompaa kuin kirjoneule, koska siinä ei tule samanlaista ongelmaa lankojen kuljettamisesta. Seiskaveikalla panta valmistui nopeasti, mutta koekäyttäjältä (Kulta) tuli kommenttia, että lanka kutittaa. En ollut myöskään tyytyväinen alotukseen ja lopetukseen, jotka tein ihan perinteisesti.

Panta, versio 1
Lanka: Novita 7 Veljestä (47g)
   Puikko: Sukkapuikot 3,5 mm
  Ohje: Sovellettu piposta, Novita kevät 2014
Tehty: 10/2015



Toisen version onteloneulepannasta tein sitten merinosta. Langaksi päätyi Drops Baby Merino, josta minulla ei ollut ennalta kokemusta. Aioin käyttää onteloneuleeseen tarkoitettua silmukoiden luontitapaa, mutta sepä olikin haastavaa. Luominen ei onnistunut sinne päinkään, mutta harjoitteluversio oli vielä tämäkin. Varsinkin muutaman kerran käytön jälkeen virheet aloituksessa (ja lopetuksessa) näkyivät yhä enemmän. Lopetuksessa ompelin ns. italialaista lopetusta alkuun vääriin puolen pannan verran, kunnes hoksasin, ettei siinä tarvittu semmoisia kiemuroita, joita alkuun tein. Tämä versio sai muutoin kiitosta koekäyttäjältä, jonka kokoa tämä aikaansaannos näytti olevankin. Pakkasten purressa panta oli jatkuvasti Kullan pipon alla korvien lisäsuojuksena, joten vieläkin olin ilman omaa pantaa.

Panta, versio 2
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (38g)
   Puikko: Knit pro pyörö 3,0 mm 50 cm
  Ohje: Sovellettu Drops 116-5
Tehty: 10/2015

Kolmannen pantaversion päätin tehdä itselleni. Senkin neuloin merinosta, tällä kertaa pienemmillä puikoilla ja vähemmillä silmukoilla, jotta päästään pikkupäiselle sopivaan kokoon. Aluksi panta oli vähän liiankin tiukka, mutta venähti jossain vaiheessa vähintäänkin riittävästi. Tämä löystyminen on juuri se ominaisuus, mitä merinossa pelkäsin. Ainakin tässä langassa se näytti toteutuvan. Pesussa se palautui hieman alkuperäiseen kokoon, mutta oli taas pian aika lörpsy. Panta on muutoin tosi kiva, kun se riittää minulle yksistäänkin, kun se on lankansa ja rakenteensa vuoksi niin lämmin.





Panta, versio 3
Lanka: Drops Baby Merino uni colour (35g)
   Puikko: Knit pro pyörö 2,5 mm 40 cm
  Ohje: Sovellettu, mm. kelttiläinen ketju
Tehty: 10-11/2015

Kun muutama panta oli askarreltu, niin tuli idea, että tällaisia voisi tehdä pari samanlaista myös joululahjoiksi. Tässä vaiheessa elettiin vasta joulunalusaikaa, joten suunnitelma myös toteutettiin. Mutta näistä versioista voisi postata seuraavalla kertaa.

It was time to learn how to knit two sides at the same time. This technique is called double knitting and as the end result you get two right sides at one time. I tried this out in a series of headbands. I now present the first three trials and continue with some more in my next post.

Sekava kirja ja uusi nappi

Koen suurta viehätystä englantilaisiin sarjoihin ja kirjoihin. Kun joulukuun käsityörupeamaan piti löytää tunnelmaan sopivaa luettavaa, käteen tarttui Maeve Binchyn Koko kadun kasvatti äänikirjana. Alku vaikutti ihan lupaavalta, mutta kun olin mielestäni juuri päässyt perille päähenkilöiden sielunmaisemasta, juttu hyppäsi ihan joihinkin muihin henkilöihin. Koko kirja hyppelikin tarinasta ja henkilöstä toiseen, vaikka jotain yhteistä kaikilta henkilöiltä löytyikin.

Koin kirjan hyvin sekavana. Ehkä vain tykkään enemmän kirjoista, jotka keskittyvät selvästi vain muutamien henkilöiden sielunmaiseman kuvaamiseen. Kyllähän teos antoi kuvauksen ihan uskottavista hahmoista ja yhdenlaisesta yhteisöstä, mutta mutta. Kirja alkoi siitä, kun yhden perheen sukulainen Amerikasta tuli pitkälle vierailulle kaupunkiin. Minua olisi enemmän kiinnostanut se, millaisena tämä henkilö näkee yhteisön, koska tulee sen ulkopuolelta. Mutta nämä ovat taas näitä makuasioita. Tällä kertaa tämä kirja ei oikein kolahtanut. Olikohan joulustressillä jotain osuutta asiaan, en tiedä.

Koira katsoo kevätauringon siltaa

Seuraan innolla lukuisia käsityöblogeja. Matkan varrella seurantakanavaa on tullut vaihdettua. Tällä hetkellä käytän itse bloglovin'ia, vaikka siitä(kin) meni hieman maku, kun mobiilisovellus vaati pääsyä identiteettiin. Käytän ajoittain myös blogipolkua, joten lienee loogista, että lisään myös sen vaihtoehdon myös omaan blogiini. Seurantanappi löytyy sivupalkista, olkaa hyvät. Mitä sovellusta itse käytät blogien seuraamiseen?

I managed to listen through Koko kadun kasvatti (Minding Frankie) by Maevy Binchy, although I found the book unlogical and incoherent. The book told about a certain group of people with their interconnecting stories, but I failed to get into it. At the beginning a relative from the States comes for a visit. I would have found it more interesting if the story would have followed her, as she could have had interesting views about the community, as she came from abroad. But this time this book did not impress me. Maybe the Xmas stress was too overwhelming, I do not know.

I have used several tools to follow other handicraft blogs and I enjoy doing that. Most often I use Bloglovin', but sometimes I visit Blogipolku, too. I guess it is logical to have both of these buttons in my blog, too. Which tool do you use for following your favorite blogs?

Ihanalle neidille

Lähisukuun on ilmestynyt yksi jäsen lisää, kun kummipoika on löytänyt itselleen mielitietyn. Oikein kiva likka onkin. Katson hänet jo niin osaksi perhettä, että kun joulu lähestyi, tuli ajatus, että mitähän kivaa sitä osaisi tehdä teinille joululahjaksi. No, rehellisyyden nimissä tämä meni myös niin päin, että näin ihanan huppuhuivin mallin Novitan lehdessä (kevät 2014, nykyisin myös Novitan nettisivut) ja piti keksiä, kenelle tuo luomus sopisi. Ihan ensimmäisenä tuli tämä neiti mieleen, joten ei muuta kuin ajatusta kehittelemään.

Kenelle tämän voisi tehdä?

Alkuperäinen ohje oli tehty Novita Hile-langalle, mutta langan koostumus (villaa vain 20%) ja kaupoissa näkemäni värit eivät ollenkaan sävähdyttäneet. Lämmintä sen olla pitää, jos kerran tuommoista mallia lähdetään miettimään. Paksua, villaista ja lämmittävää.

Kehittelyprosessista tulikin aika pitkä, kun en millään meinannut keksiä, millaisen langan laitan Hileen tilalle. Löysin sitten täysvillaisen ja vesipestävän Novita Wool:n harmaana, joten tartuin tähän vaihtoehtoon, vaikka langan vahvuus ei vastannut ollenkaan sitä, mitä piti. Langan suosituspuikko oli 3,5mm, joten sittenpä tuli tenkkapoo, miten sovittaisin langan ohjeeseen. Ensin piirsin mallista oman version, mutta alkuperäinen kiehtoi niin paljon, että siihen oli palattava. Loppujen lopuksi kokeilujen jälkeen aloin kutoa työtä 6mm pyöröpuikolla kolminkertaisella langalla eli kuudesta kerästä yhtä aikaa, kun molemmat huivin päät kudottiin yhtä aikaa. Ensin se tuntui akrobatialta, mutta ei siinä hetken päästä ollut mitään ihmeellistä. Tässä auttavat taivaalliset kässäkorini, joihin voisinkin palata jossain toisessa postauksessa.

Ohjeessa on palmikkoa, hunajakennoa ja kierrettyjä silmukoita, joten hieman hirvitti ryhtyä toimeen, kun en ole palmikoitakaan pitkään aikaan neulonut. Muutaman rivin jälkeen malli oli kuitenkin jo korvien välissä, ja tekeminen alkoi sujua ilman ohjetta. Villa neuloutui tosi ihanasti, vaikka sitä olikin kolme lankaa yhdessä. Ehkä se taika oli taas koivuisissa pyöröpuikoissa, joilla on hyvä pistellä menemään.

Huppuosan helmineule lähes valmiina

Pingottelin työn ja päättelin langat, joka oli kiva urakka (not!). Jokaisessa langanvaihdossa on 6 langanpäätä, jotka piti hävittää jonnekin paksun tekeleen uumeniin. Lopullisesta työstä saattaakin sojottaa kaikenlaisia langanpäitä. Arvoin vielä kovasti, laitanko huiviin hapsut vai en. Moni oli sitä vastaan, mutta kun kummipoika arveli, että hapsut olisivat hyvät, niin ne tietenkin laitettiin. Ja voila, yksi kappale huppuhuivia oli valmis. Voi kun Novita Wool:ia saisi vielä. Tekisin toisenkin huivin tästä samasta materiaalista.




Huppuhuivi 
Lanka: Novita Wool (720g ilman hapsuja)
  Puikko: 6 mm 60cm koivuinen pyörö
 Ohjeet: Novita kevät 2014
Tehty: 11-12/2015



Kun huivi matkasi joulun päätyttyä satojen kilometrien päähän, pyysin vielä jälkikäteen kommenttia ja kuvia huivista. Minulle on väitetty, että huivia on pidetty ja että siitä on tykättykin. Sain kuviakin, jossa huivi on oikean omistajansa yllä. Kun kuvassa oli huivin lisäksi leveä hymy, niin kutojakin on onnellinen. Teini ei taida tietää, että hymyssä piilee on vaara, että tonttu-täti kutoo vielä jotain joskus toistekin.

Huivi ja hymy yhdessä

I saw a beautiful scarf with a hood in Novita's magazine. The first idea was that I need to knit that but had no idea to knit it for. The picture in the magazine reminded me of by godson's girlfriend, who would make a perfect victim for my knitting addiction. I was not happy with the yarn selected for the pattern. So I needed to think and search for a while before finding a solution with a much thinner yarn, which I used threefold for the pattern. As both of the long ends were knitted at the same time, there were six skeins involved in the process. That was not a problem with the assistance of my handy knitting baskets. I am quite happy with the piece, which is now presented by a smiling owner in the pictures. If anything that makes the knitting aunt happy.

Rouvan uudet lelut

Joulupukki ja uuden vuoden keijut ovat olleet anteliaita. Rouva on saanut monta kivaa uutta lelua, joista pari voisi esitellä tässä. Kyllä kelpaa lähteä edistämään tätä vuotta näillä herkuilla.

Olen viime vuoden aikana hankkinut uusia pelivälineitä sekä virkkaamiseen että neulomiseen, kun vanhoista on vähän nikkelit rapisseet vuosien joutenolossa. Ihan uusi löytö ovat olleet pyöröpuikot, joilla neulon nykyään käytännössä ihan kaiken. Varsinkin pitkät puikot seisovat nyt tyhjän panttina. Muutama luominen ja puikkokokokokeilu (siis puikko-koko-kokeilu) on niillä vielä tehty, mutta muuten kaikki neuleet menevät ennemmin tai myöhemmin pyörölle. Ovat ne vaan niin näppärät. Kun kerrankin oli tilanne, että käyttökelpoisia puikkoja ei oikein ollut ja into tehdä juttuja jatkui vielä ensihuuman lauettua, niin oli investoinnin aika.



Valinnanvaraa



Vaihtoehtojen selvittämisen jälkeen kaupasta tarttui mukaan KnitPron koivuinen pyöröpuikkosarja, jossa on kahdeksan paria puikkopäitä, neljä kaapelia sekä kaapeleiden yhdistäjä. Paria vahvuutta samaisista puikoista on tullut aiemmin kokeiltuakin, joten kokemusta setistä on. Kaikki kokemukset eivät ole olleet pelkästään positiivisia (puikkojen katkeilemista, mulle liian terävä kärki ja puikko-osan lyhyys), mutta omassa tekniikassakin on hiomista, joten kaikkea ei voi laittaa puikkojen syyksi. Puikoissa on kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista, joten päädyin tähän ratkaisuun.

Pääsin heti itse asiaan setin kanssa, kun yhdessä keskeneräisessä työssä (alla olevassa kuvassa tuo pehmeämpi kohde) oli edetty versioon neljä ja olisi kokeiltava, millä ilveellä vahva visio saadaan toteutettua. Oli mahtavaa vetää vain isompaa puikkokokoa kehiin, kun pienempi osoittautui vääräksi. Vieläkin isompaan puikkoon olisi pitänyt mennä, mutta ehkä tuo toteutuu sitten työn versiossa viisi. Mutta tästä räpellyksestä lisää joskus toiste.

Kovaa ja pehmeää

Vastustin pitkään tabletin hankkimista talouteen, koska netissä tulee notkuttua eri harrastusten vuoksi vähän liikaakin. Mutta Kultaa ajatus ilmeisesti sen verran kutitteli, että hankki sitten semmoisen laitteen rouvalle lahjaksi ihan ilman lupaa. Mitään kantaa en ota tabletin merkkiin tai alustaan, mutta onhan tällä paljon mukavampi selailla iltaisin blogloving'ia ja facebookin kässäryhmiä kuin tuolla pieninäyttöisellä puhelimella. Nettikuvissakin näkyvät silmukat ja muut ihanat yksityiskohdat kivasti. Harmi, että blogin päivitysappsi tabletille on ihan onneton, mutta onneksi päivittäminen onnistuu mukavasti selaimella.

Mrs has got a couple of new toys for herself: Tablet and KnitPro set made of birch. Both of these have proven to be useful in designing and making handicrafts. Pictures from web (with all the little details) are so much nicer to look at from the tablet than from the phone. KnitPro set has been in everyday use since the purchase.

Romantiikkaa Jane Austenin tapaan

Jälleen oli mahdollisuus palata Englantiin hienojen neitien ja herrojen pariin. Kuvaukset 1700- ja 1800-lukujen elämästä ovat kiinnostavaa luettavaa. Ihmisten suhteissa on niin paljon protokollaa ja sääntöjä, että todellisten ajatusten tulo esiin vaatii paljon aikaa tai jonkun epätodennäköisen sattuman. Tämä teennäisen oloinen jäykkyys tekee henkilöistä arvokkaan oloisia, vaikkakin ero sisäisen ja ulkoisen olemuksen välillä on välillä jopa hieman huvittavaa. Jälleen kerran tällaiseen maailmaan sijoittuu Jane Austen:n romaani Viisasteleva sydän, joka tuli kuunneltua äänikirjana joulukäsitöiden lomassa. Nyt on ollut otollinen aika äänikirjoille ja sisäharrastuksille, kun kelit ovat vähintäänkin haastavat.

Kirjassa nuori neito oli jo kihloissa, mutta perui kihlauksen. Mies lähti merille, vaurastui, palasi entistä komeampana ja kohteliaampana. Rakkaus leimahti uudelleen, mutta neito piti silti etäisyyttä ihastukseensa. Hän seurasi sivusta, kuinka mies piti seuraa muille naisille ja luulikin tämän rakastuneen vallan toiseen naiseen. Moninaisten juonen käänteiden jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että molempien sydän sykki edelleen toiselle, joten onnellinen loppu oli odotettavissa. Tarina oli jotensakin ennustettava, mutta silti aina jännittää, saako päähenkilö lopulta onnen vai ei ja mitä ihmeellisiä sattumia tarvitaan, että ihmisten todelliset ajatukset tulevat ilmi.

Kirjan kuuntelun nautinto tuli suurelta osin siitä, että lukijana on Erja Manto, jota kuuntelisi vaikka herätyskellon äänenä. Äänikirjoissa lukijalla on niin iso merkitys, koska hän pystyy joko luomaan tai tuhoamaan tunnelman. Manto on lukija, joka todennäköisesti ohjailee minuakin uusiin lukukokemuksiin, koska hän on lukenut äänikirjoiksi sellaisia kirjoja, joita ei tulisi muuten avattua.

Once again it was time for some romantic affairs by Jane Austen. In Viisasteleva sydän (Persuasion; audio book) the contradiction between the characters' internal and external being is sometimes a bit funny and the plot is somewhat predictable, but still you always patiently wait and see, whether the main character(s) will reach the state of happiness she is dreaming about. And of course she does. A big part of the enjoyment of the audio book came from the reader Erja Manto, who is great at creating athmospheres and feelings.

Edelleen helteitä odotellessa

Muistatteko huivin, jota aloin tehdä kesäksi 2015? Siitä piti tulla huivi, johon kääriydyn illalla terassilla hellepäivän jälkeen. No, viime kesänä ei helteitä tullut eikä huivi valmistunut lukuisten vastoinkäymisten johdosta. Kutsuinpa sitä jossain vaiheessa jo kurjaksi kässätyöksi. Vaikka luulin, että koko projekti oli kirottu, niin lopulta tekele oli vain pingottamista vailla. Joulunpyhien jälkeen huivi tuli pingotettua ja ne pari loppulankaakin pääteltyä. Huivi oli lopulta valmis.

Vieläkin muistan, kuinka riipiviä tunteita koin tämän tämän huivin kanssa. En saanut lankaa ensin ollenkaan yhteistoimintaan kanssani. Nyt katsoessani työtä pingotuksen jälkeen, en voi ymmärtää, miksi koin tekemisen niin vaikeana. Huivihan on juuri täydellinen tarkoitukseensa. Materiaali on puoliksi puuvillaa, puoliksi villaa ja mukavan muhkeaa juuri tällaiseen huiviin. Voisin tuijottaa tuota kuviota tuntikausia ja uppoutua sen tunnelmaan iäksi.

Nyt tarvitaan enää vain ne viileät, hellepäivän jälkeiset kesäillat. Onpa kiva miettiä tällaisia, kun ulkona on noin -20 astetta pakkasta. Mutta käsitöiden avulla voi unelmoida muustakin kuin talvipakkasista. Nyt katsellessani tuota huivia sohvan selkänojalla, siitä tulee mieleen lumienkeli. Ehkä se onkin tarkoitettu talveksi eikä kesäksi. Ikinä ei tiedä.

Puolivillainen hartiahuivi 
Lanka: Hjertegarn Woolcott (440g)
  Koukku: 5 mm
 Ohjeet: oma + Mother of the Bride / South Bay Shawlette.
Koko: 197*99 cm
Tehty: aloitettu 05/2015-valmis 01/2016

My Mother of the Bride shawl is finally ready. Do you remember the pain that I went through with it? All in vain I would say. The shawl is just perfect for the purpose I made it for. Now all we need are the summer evenings after a hot day. It is contradictory to think about that now as the temperature outside is almost -20 Celsius. But with handcrafts you can dream about all kinds of things. Now as the shawl is resting on the sofa I cannot prevent thinking that maybe the shawl is a snow angel and meant to be used in the wintertime. You never know.

Vuosi alkaa olla taputeltu

Tämä vuosi alkaa olla tässä. Tämä on ollut tapahtumarikas ja jännittävä vuosi, eikä ainoastaan semmoisessa positiivisessa mielessä. Mutta tunnelmat vuoden loppuessa ovat selvästi paremmat kuin sen alkaessa, joten parempaan ollaan menossa. Sain vahvistuksen oikeaan suuntaan menemisestä eräältä minulle hyvin tärkeältä henkilöltä, joten uskottava se kai sitten on, kun hänkin niin sanoo.

Kokosin tähän tämän vuoden juttuja, ja aika mukavahan näitä on näin jälkeen päin katsoa. On kaikenlaista keskeneräistä, mutta valmistakin sentään jotain. Suurin tämän vuoden töistä oli sängynpeite vierashuoneeseen. Vaikka se oli iso työ, se ei tuntunut ollenkaan työläältä.

Nyt jo tekisi mieli kurkistaa siihen, miltä ensi vuoden vastaava "taulu" mahtaisi näyttää, mutta pitää malttaa kokonainen vuosi ennen kuin on sen aika.

Vuosi 2015

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille!

It's time to close this year and what an exciting year it has been. Not only in the positive sense. But it is the main thing that the overall feeling is much better than an year ago. We are heading to better times aren't we. Have a happy new year!

Kaikki samaan koriin

En enää muista, mitä tarkoitusta varten olen ostanut vihreää ontelokudetta, koska minulla ei ole itselläni sille mitään käyttöä. Epäilen, että alun perinkin on ollut ajatuksena tehdä tästä läheiseen perheeseen virkattu kori, koska siellä tykätään vihreästä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Virkattu kori
Lanka: Eko Ontelokude (1 kg)
  Koukku: 8 mm
 Ohjeet: oma (yhdistelty Lankavan ohjeista)
Tehty: marras-joulukuussa 2015

Tähän ei tarvittu muuta kuin yksi vyyhti (n. 1 kg) paksumpaa ontelokudetta ja kasin virkkuukoukku. Kannattaa muuten olla tarkkana, mistä kuteensa ostaa. Meillä täällä päin on kude lankakaupassa yli kolmanneksen kalliimpaa kuin perinteisemmässä matonkudekaupassa. Se on jo sellainen hintaero, että se kannattaa huomioida, varsinkin, jos tekee jotain vähänkään isompaa juttua.

Yhdistin ohjeessa kahta mallia: Lankavan “Kahvallinen kori” ja “Virkattu kori”. Kun en osannut päättää, teenkö korin kiinteillä vai pylväillä, niin laitoin molempia - vuorotellen kerros kutakin. Tein kerrokset spiraalina ja yhdistin ne piilosilmukoin. Kun en osaa tehdä kerroksen vaihtoa nätiksi, niin koristelin "ongelman" piilosilmukkakuvioinnilla. Ennen koristelua olin taittanut yläreunan kaksin kerroin, koska matalammalle korille on ehkä enemmän käyttöä kuin ämpärimäiselle.

Valmis kori täytettiin mm. kynttilöin, Vallilan servietein, Mokkamestareiden joulukahvilla, mainiolla kotimaisella Napue-ginillä ja hyvällä tonicilla sekä hyvillä pähkinöillä. Tuttavaperhe sai korin jouluksi perinteisen kukan sijaan.

This is a self-made crocheted basket for friends. It is full of yammy items and other things. Candles and paper napkins are not meant to be eaten. 

Heijastusta

Tämä syksy on todellakin ollut harvinaisen pimeä. Lunta on saatu pariin otteeseen vain pariksi päiväksi kerrallaan, mutta muuten on oltu kuin mustassa aukossa. Kaikki valo katoaa johonkin mustaan reikään. Sen verran hirvittää tuolla pimeässä liikkuvat tummiin pukeutuvat hahmot, että piti alkaa hahmotella itselle ja koiralle parempia heijastimia. Koiran hihnassa ollut heijastinlangan jämäviritys oli kulahtanut semmoiseksi, että se oli parasta vaan leikata irti. Hankin heijastinnauhaa, josta virkkasin uuden virityksen. Taittelin heijastinnauhan heijastinpuoli ulospäin ja virkkailin menemään vapaalla tyylillä. Nyt meidän pitäisi näkyä paremmin!

Yllätyksenä tuli virityksen paino. Vaikka heijastinta ei ole kuin runsaat kymmenen senttiä, sen paino tuntuu selvästi remmissä. Alunperin mietin, että laittaisin lähemmäs koiraa toisen pätkän, mutta se nyt jäi vielä mietintään, kun tuostakin tuli selvästi tuntuva painon lisäys remmiin. Mutta pääasia on, että näymme selvästi aiempaa paremmin!

Täällä on näkynyt jo paljon tonttuja. Tämän perusteella voisi olettaa, että jotain julkaistavaa tulee ensi viikon jälkeen. Aivan toimettomana ei ole sentään oltu. Jotkut ovat jo saaneet lahjankin. Saadaankohan me muut mitään...

Finally it is so clear to me: now me and the dog will be more visible than before. The old self-made-thing had to be removed as it was all worn out. This new also-a-self-made-thing is a bit heavy, but that is the compromize for being visible. BTW, after next week it may be that some other items can be presented here, too. One member of the family has got a present already. Let's see if the rest of us get anything...

Rinkka pokkarin kannessa teki sen

Kun kirjan kannessa on hyvä näyttelijä (Reese Witherspoon) aivan liian iso rinkka selässään, on pakko pysähtyä katsomaan tarkemmin, mistä on kyse. Kannessa kehutaan myös, että kirja on ollut New York Times:n #1 ja että siitä on tehty elokuva. No, kai on tehty elokuva, kun tunnettu näyttelijä on pokkarin kannessa. Nainen vaeltamassa on sellainen mielikuva, jota on vaikea ohittaa. Kun kirjan nimi on vielä Villi Vaellus, niin opushan tarttui käteen ja lähti luettavien pinoon.

Kirjan kirjoittaja Cheryl Strayed ei ole alunperin ollut nimeltään Strayed (suom. eksynyt, harhautunut, karannut), vaan on vaihtanut nimensä myöhemmin elämänsä varrella. Kirja on omaelämäkerrallinen, joten kirja kertoo Cherylin omasta vaelluksesta hänen kulkiessaan vaativaa, linnuntietä yli 1600 kilometriä pitkää vaellusreittiä USAn länsiosassa. Takaumien avulla käymme läpi Cherylin aiempaa elämää, josta ei ole puuttunut miehiä, väkivaltaa, viinaa ja huumeita. Vaellus on naisen tapa etsiä itseään ja miettiä sekä mennyttä että tulevaa elämäänsä.

Kirja oli helppoa, mutta ei aina niin kivaa luettavaa. Olen lukenut, että joidenkin ihmisten mielestä vaelluksesta ja sen aikana koetusta luonnosta kirjoitetut pätkät ovat pitkästyttäviä, mutta minä en kokenut näin. Minulle tarina vaelluksesta olisi riittänyt, mutta henkilölle itselleen se kasvun paikka, jota hän kaipasi, oli tietysti oleellinen. Kun kertomus perustuu todelliseen henkilöön, niin on jännä lukea, millaisiin ponnistuksiin ihminen ryhtyy etsiessään itseään. Kirja ei minusta ollut mikään kaunokirjallinen mestariteos, mutta hyvää luettavaa silti. Seuraavaksi pitäisi joko katsoa elokuva tai etsiä alkuperäisteos riippuen siitä, haluaako syventää kirjan elämystä vai latistaa osan yksityiskohdista näkymättömiin.

The book Wild: from Lost to Found on the Pacific Crest Trail by Cheryl Strayed caught my attention as Reese Wetherspoon is standing on the book cover with a huge backpack. It is a story of a lost woman finding herself during a long trail. And like someone said it is not a Cinderella story at all. On the contrary it was too rough for me at times, not due to the stories from the trail but from her (true) life before that. The story of the trail experience would have been enough for me.